Kinkku on tietysti se tärkein, mutta kyllä mulle aikalailla kuuluu pakettina nämä kaikki ruoat jouluun, mitä pöydästä on lapsuudesta saakka joka joulu löytynyt. Eli lipeäkala, erinäiset laatikot, rosolli, joululimppu, kotikalja, riisipuuro, luumukiisseli ja sitten vielä lohta jossain muodossa. Ja tietysti jotain erityislaatuista sinappia vielä.
Mukulana tosin söin vain kinkkua ei-joululimppua olevan leivän päällä, sekä lautaselta löytyi perunamuusia sekä lihapullia. En oikein muista missä vaiheessa alkoi nämä perinteisemmät vaihtoehdot maistumaan. Varmaan siinä vaiheessa kun lipeäkalakin, koska ne tuntuvat kaikki sopivan niin hyvin yhteen. Kersanahan kanssa ainoa kala mikä maistui oli tonnikala. Osaksi sitä kammosi ruotoja, mutta ei se kalamainen haju ja makukaan todellakaan miellyttänyt. Että melkein kaikki joulupöydässä oleva on alkanut maistua vasta iän myötä tavallaan automaattisesti. Tai ehkä siellä oli joulu-kaksi joukossa, jolloin varmaan vähän opeteltiin nauttimaan noista antimista. Mutta nykyään joulupöydässä syön kaikkea tasaisesti liikaa.
Mutta kyllähän tuo lipeäkalakeitto on sellainen tapaus, jota ei muina aikoina ja yksikseen tulisi suuhunsa laitettua.