Inttiin lähdössä?

[cheap_shot]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

 

[mikko600]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

Ei nyt liity mihinkään, mutta tuolla oli oltua 2000-2001, 365 päivää.

 

[Altec]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

Tuli oltua 2013 tammi-kesäkuu. Tähän ei voi vastata kuin, että ainakin silloin asiat olivat juuri noin.

 

[JYP#44]

Savon Sanomat: Varusmiehet kiusasivat tupakaveriaan - Syyttäjä: Toinen hieroi kiveksiään kiusatun tyynyyn

Kaikenlaisia isänmaan urhoja sitä kasarmeilta löytyy. Kirjoitin tähän ketjuun pari kuukautta sitten omia ajatuksia ja kokemuksiani inttikiusaamisesta. Täytyy toivoa ettei kukaan joutuisi vastaavaa kestämään. Toisaalta, helppoahan siinä on kohteeksi joutua kun ollaan keskenään 24/7, kaikkia vituttaa enemmän tai vähemmän ja sitä omaa vitutusta on mukava purkaa johonkin. Ja usein se kohde on joku hiljainen kaveri joka on helppo kohde, kun ei takaisin laita mitään. Ai niin, meillä Puolustusvoimissa on ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. Näin sanoi oma yliluutnanttimme jossain puhuttelussa kun eräs joukkueestamme oli valittanut tälle että tätä kiusataan. Siihen se asian ratkaiseminen sitten jäi. Kiusattu olisi halunnut vaihtaa tupaa joukkueen sisällä, mutta sitäkään ei jaksettu tehdä koska p-kautta oli jäljellä enää vain 3 viikkoa.

Velipojasta voisin tarinoida taas lisää. Niille jotka ei aiempia viestejäni ole lukenut, niin veljeni on tällä hetkellä armeijassa. Hänellä on paljon ruoka-aineallergioita yms sairauksia jotka haittaavat inttiä, mutta mitään vapautuksia palveluksesta silti ei saa. Ei edes vaikka metsäleireiltä puuttuu jatkuvasti ruokia tai sitten tulee väärät ruuat. Yksi leiri on päättynyt siihen että lanssilla lähdettiin paikalliseen sairaalaan kun joku sekoitti ruuat. Tästäkään huolimatta mitään ratkaisua asiaan ei löydy. Kapiaisista kukaan ei halua ottaa kantaa asiaan, ja veksissäkin hoetaan vain että katsellaan katsellaan.

Edellisten viestien jälkeen veljeni otti leiriltä yhteyttä sosiaalikuraattoriin, jolle sai ajan. Siellä sitten selitettiin tilanne, mutta eipä sosiaalikuraattorikaan voinut ottaa mitään kantaa asiaan. Ainoa mitä tämä pystyi tekemään, oli että järjesti seuraavaksi päiväksi ajan "jonon ohi" päällikkölääkärille. Päällikkölääkäri ei kuitenkaan nähnyt tarpeellisena lähteä muuttamaan palvelusluokitusta B/C-luokkaan, vaikka myönsi että eipä tuo ruokahuolto nyt voi toimia armeijassa. Jostain syystä päällikkölääkäri käski kuitenkin tulemaan seuraavana päivänä uudestaan, koska epäili veljelläni paniikkihäiriötä. Seuraavana päivänä veljeni saikin jonkin sortin lääkityksen, ja jäätiin niille puheille että pari viikkoa katsellaan toimiiko lääke, ja jos ei niin sitten muutetaan palveluskelpoisuutta. Noh, pari viikkoa kului eikä lääke mitään mullistuksia tehnyt. Jälleen päällikkölääkärin puheille, jossa puoskari toteaa että vaikka lääke ei toiminut niin ei tässä kannata enää lähteä muuttamaan asioita, kun TJ on vain reilu 50. Tässä vaiheessa leirejä oli viel jäljellä 4, ja veljeni oli ihan vakavissaan vaihtamassa sivariin kun puolustusvoimat ei mitään ratkaisua asiaan saa. Koska yksi kasarmiaamu lyhentää sivaria 2,1 aamulla, niin veli otti taktiikakseen viivyttää kassulla mahd pitkään ennen vaihtoa, että lyheneepähän sivari mahd. lyhyeksi. Lopulta veljeni onnistui kikkailemaan itselleen vapautukset kahdelta leiriltä, ja jäljellä oli enää kaksi. Niille veljeni lopulta kuitenkin joutui, mutta sai kynsin hampoin vedettyä läpi. Käytännössä täysin omilla ruuilla oli metsässä, oli villin näköistä kun kaveri nappaa lomakassin aivan ääriään myöten täyteen erilaista ruokaa. Nyt siis on metsäleirit lusittu, ja jäljellä on vain mukavia juttuja aiheesta kotiutuminen. Eiköhän sieltä vielä kaveri saada kotiin oikein sotilaspassin kanssa!

Se on kyllä naurettavaa että Puolustusvoimat jaksaa aina toitottaa että ei ne allergiat ole mikään este palvelukselle. Ruoka-allergiat otetaan huomioon ja meillä on jopa allergiatupia. Siellä missä minä aikanaan palvelukseni vietin, niin olen varma ettei koko kasarmialueelta löytynyt yhtään allergiatupaa. Meillä siviilissä terveet ihmiset vetivät astmalääkkeitä vaikka kuulemma yhtään hometta ei ole missään. Veljeni palveluspaikka on Suomen suurimpia, ja sieltä varmaan allergiatupia saattaisi löytyäkin, mutta silti veljeni ei niihin pääse. Menee aivan normaalisti muiden A-miesten mukana normaaleissa tuvissa. En tiedä miksi kutsunnoissa ei voitaisi rehdisti sanoa että ei sinne armeijaan kannata allergikon mennä ellei sitten halua sieltä ammattia jne. Tai monesti kuulee "että menen koittamaan pärjäänkö allergieni kanssa siellä". Siitäkin voitaisiin sanoa kutsunnoissa suoraan, että jos päätät lähteä kokeilemaan niin sieltä et pääse pois sitten kuin sivariin vaihtamalla.

Se on kyllä kumma että jos olet ammattiurheilija, niin pääset kyllä pois viikossa. Normaalia taistelijaa ensimmäinen kuukausi syytettäisiin movettajaksi, toinen kuukausi tyrkytetään buranaa, kolmas kuukausi mietitään mitä tehdään ja loppuaika neppaillaan kiviä kassulla, kun ei viitsi enää laittaa kotiinkaan.

MM-kultaleijona jätti kasarmin viikon palveluksen jälkeen – ”Olihan se virkistävä kokemus” - KHL - Ilta-Sanomat

Pahoittelen aavistuksen katkeraa viestiä.

 

[JeiJeieL]

Allergiat on kyllä intissä aivan perseestä. Kaksi kuukautta meni itselläni ongelmitta, mutta sen jälkeen jouduin olemaan kuukauden putkeen vempassa, koska pölyallergian ja homeisen kasarmin takia alkoi kuumeilu ja poskiontelotulehdusputki. Viimeinen niitti oli, kun silmätulehduksen oireita alkoi tulla. Yksi tupakaverini kärsi neljä viikkoa silmätulehduksesta, kun kassun lääkäri ei pitänyt sitä vakavana. Oikeaan lääkäriin päästyään tuli käsky välittömästi E-papereihin, kun krooninen silmätulehdus oli lähellä. Seuraavana aamuna marssin vääpelin luokse ja sanoin lähteväni sivariin. Siviilissä kävin lääkärissä allergiatesteissä ja tulokset oli paljon pahemmat kuin ennen inttiä. C-paperit sain siitä hyvästä.

Ei siellä intissä lääkäri minua uskonut ja saattaisin hyvinkin olla tällä hetkellä astmaatikko, jos olisin jättänyt kohtaloni hänen käsiin.

 

[punasydän]

Sattuukohan täältä löytymään yhtään Vekaranjärvellä 2PionKissa palvelevaa/palvellutta pioneeria? Tuli tossa löydettyä sotilaspassi kaapin pohjalta ja tuli mieleen että olihan se Kapteeni Kolari ihan täys mulkku, ja Kers. Ahonen vastaavanlainen 160cm anustappi. Olisi kiva kuulla onko meno muuttunut muutamassa vuodessa mihinkään Kolarin valvovan silmän alla?

Tuli oltua 2013 tammi-kesäkuu. Tähän ei voi vastata kuin, että ainakin silloin asiat olivat juuri noin.

Haha. Koska tunnettu totuus on, että intissä kaikki oli aina huonommin aikaisemmin totean tähän, ettette tiedä mulkkuudesta mitään, kun mies on ollut "vain" komppapäällikkö eikä joukkueen kouluttaja. Nimimerkillä oli ihan saatanan kivaa. Se tyhjä ja vähän psykomainen katse Kolarin silmissä, kun ukko kyykyttää keskikäytävällä, tuijottaa ja kysyy "mikä on ihmisen paras muisti? - Lihasmuisti".

Sain tosiaan kunnian olla tuolloin vielä Yli. Kolarin joukkueessa P-kauden ja voi että kun oli kivaa. Pariin kuukauteen mahtui kyllä niin paljon Kolarismia, että jälkikäteen oikein ihmetyttää. Muutama tänä päivänä huvittava omakohtainen juttu:

- Ensimmäisiä leirejä, hiihtomarssi ja edelläni oleva täystumpelo kaatui edelläni mäkeen ja meikäläinen siihen väistön jälkeen hienolla voltilla pöpelikkoon. Pari kilometria myöhemmin lepohetkellä huomasin, että "voi vittu, lipas puuttuu". Olin jo suht naatti ja pyysin sitten tuota samaista suksilla kaatunutta töhöä katsomaan, ettei vain ollut tetsarin alla missään, kun ei käsikopelolla tuntunut. Noh, sitten hemmetin peloissaan Alikin kautta Kolarille ilmoittamaan. Kerroin toki myös tästä kaatumistapauksesta ja epäilin lippaan pudonneen tuonne. Ei kuin käskystä takaisin kaatumispaikalle ja lähes perille päästyäni ilmeisesti tuntuman päästä seurannut Kolari huusi tyynesti, että Alokas Te, ottakaa se lipas sieltä taisteluvyön välistä ja ottakaa porukka kiinni ruokailuun. Kirosin kohtalaisen paljon tuota touhoa, joka oli olevinaan katsonut, ettei lipas ole siellä välissä, mihin käsi ei yllä. Ruokailuaikaa oli toki viisi minuuttia jäljellä saatuani porukan kiinni.

- Alokasajan jo ollessa loppupuolella oppitunnin ajaksi oli jäänyt tuvan ikkuna auki. Oppitunnilta palattuamme punkat oli patjoineen lattialla, tuvan penkin takakulmaan jääneet pelikortit revitty ja heitelty ympäri tupaa ja kaikki muukin unohtunut irtaimisto heitelty ympäri tupaa. Pöydällä lappu "Tupa Elimäessä oli ikkuna auki ja pyörremyrsky kävi". Ei muuten unohtunut kertaakaan ikkuna auki tuon jälkeen.

- Majohajossa teltan purkaminen oli vähän hidasta, niin Herra Yliluutnantti päätti avittaa touhua nykäisemällä keskisalon alas, kun lämmin kamina oli vielä sisällä. Itse olin onneksi muissa puuhissa ja vähän kyllä huvitti, kun ryhmän jäsen tuli hetken päästä lumipuku mustana noesta vastaan, oli kuulemma meinannut tulla kiire.

Tykistössä olevat frendit ihmettelivät kyllä välillä todella paljon sitä pioneerien kuria, kun vähän väliä kommentti oli "ei meillä saa tehdä noin, sehän on simputusta". Toisaalta, ihmetteliväthän raukat sitäkin, miksi se laulaminen on niin kivaa. Hölmöläiset eivät ymmärtäneet, ettei se itse laulaminen ole niin nastaa kuin tykäreiden herättäminen harvase aamu ja varsinkin etuaamupalalle (nykyään ilmeisesti ei enää lauleta etuaamupalalle mentäessä, eikä omana aikananikaan olisi saanut, mutta pariin otteeseen veivattiin, kun oli niin helvetin hauskaa). Ja nuo sanat ei muuten varmaan unohdu ennen dementian koittamista, edelleen menee kaikki kolme säkeistöä suoriltaan.

Kolarihan oli omina aikoinani perustornareiden mukaan ikuisessa ylenemiskiellossa pakotettuaan pyörällä kaatuneen pioneerin jatkamaan marssia, vaikka korvasta tuli verta. Samaten Kolari oli juossut nasse päässä ja telamiinat repussa 3000 cooperissa ja ties mitä. Legenda jo eläessään, sitäkin huvittavampaa oli törmätä myöhemmin Himoksella juhannuksena samaiseen mieheen vaaleanpunaisessa kauluspaidassa. Jälkikäteen on kyllä pakko sanoa, että kun ukon toimintaa katseli, niin olisi kyllä aika lähellä ykkösvarausta, jos pääsisin omaa sodan ajan joukkoani kokoamaan.

Vieläkö 1.PionK:ssa vaikuttaa muuten Yliluutnantti "Miehet, keskelle taulua"? Jos joku ei tuosta tunnista, niin Heikkilä kyseessä. Ketähän kaikkia muita vanhoja jermuja vielä mahtaa vaikuttaa ko. kompaniassa? Nimimerkillä 1/07.

Meiltä muuten paloi teltta yhdellä leirillä, josta ainakin seuraava saapumiserä sai vielä kuulla, liikkuiko edelleen hurjia tornareita aiheesta?

 

[avatar]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Tuli vaan mieleeni, kun tämän ketjun näin ja aina silloin tällöin vuosien mittaan nähnyt joitain uutisointeja siitä, miten kuulemma koko touhu muistuttaa kohta sitä kuuluisaa kirjekurssia.

Ei sinänsä, että järjettömässä kyykyttämisessä mitään ideaa olisikaan, mutta onhan omille rättärikokemuksille ainakin joskus kiva hymähdellä, kun muistelee.

 

[JoharinCrosby]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Tuli vaan mieleeni, kun tämän ketjun näin ja aina silloin tällöin vuosien mittaan nähnyt joitain uutisointeja siitä, miten kuulemma koko touhu muistuttaa kohta sitä kuuluisaa kirjekurssia.

Ei sinänsä, että järjettömässä kyykyttämisessä mitään ideaa olisikaan, mutta onhan omille rättärikokemuksille ainakin joskus kiva hymähdellä, kun muistelee.

Ei ole enään rättisulkeisia. Ne on järjestäytymisharjoituksia.

 

[LOFIN]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Tuli vaan mieleeni, kun tämän ketjun näin ja aina silloin tällöin vuosien mittaan nähnyt joitain uutisointeja siitä, miten kuulemma koko touhu muistuttaa kohta sitä kuuluisaa kirjekurssia.

Ei sinänsä, että järjettömässä kyykyttämisessä mitään ideaa olisikaan, mutta onhan omille rättärikokemuksille ainakin joskus kiva hymähdellä, kun muistelee.

Ei viikko-ohjelman ulkopuolella. Eli toisinsanoen varusmiesjohtajat eivät saa pitää silloin kuin haluavat vaan siihen täytyy hakea lupaa skappareilta, jotka lisäävät sen viikko-ohjelmaan.

Tulihan noissa oltua osallisena pari kertaa, lähinnä skapparien vetämää kurinpalautusta gonahtaneelle miehistölle.

 

[julkka]

Saaks intissä nykyään enää toimittaa rättisulkeisia ollenkaan?

Täällä asiaa toimii siten, että järjestäytymisharjoitusta käytetään kun yleinen ilme kusee _kunnolla_. Käytännössä muutama kerta ollaan tehty päiväohjelman muutos, jotta skapparit ovat päässeet rankaisemaan yleisestä perseilystä. Itse en näihin kirjurina (sic) osallistunut, mutta ei tuo kyllä taida kovinkaan paha rangaistus olla, kun annetut aikamääreet ovat luokkaa 30min.

Hyvin paljonhan kuriin liittyy komppanian päällikön näkemys. Edellisen päällikön ollessa vetämässä touhua, oli yksikkö hyvinkin särmä ja vaatimukset erittäin korkealla. Nyt uuden päällikön myötä käytännössä katsotaan kaikki mahdolliset pykälät läpi, jotta skapparit ei vahingossakaan tee mitään kiellettyä.

Kirjoittelen itse lisää tuntemuksia reservin puolelta inttiin liittyen, mutta onhan intti etenkin tällä KSE:n määrällä aikalailla positiivinen kokemus.

Tj 2.

 

[kamrat]

... kun annetut aikamääreet ovat luokkaa 30min.

Köhköh....olihan tuo "hauskaa", kun puolitoista tuntia oli vedetty sykliä lomillelähtö-tst-nukkumaanmeno, ja sitten viimeinen iltahartauteen lähtö olikin aito. Oli varuskunnan leffasalissa hikistä porukkaa, kun lomapukujen alla oli kenellä verkkaria, pitkiä kalsareita jne, kun niitä edellisiä ei vain ehtinyt riisua kierrosten välillä... No, hanuristahan tuo oli ja ilmankin olis varmaan elänyt.

 

[cheap_shot]

Sain tosiaan kunnian olla tuolloin vielä Yli. Kolarin joukkueessa P-kauden ja voi että kun oli kivaa. Pariin kuukauteen mahtui kyllä niin paljon Kolarismia, että jälkikäteen oikein ihmetyttää. Muutama tänä päivänä huvittava omakohtainen juttu:

- Ensimmäisiä leirejä, hiihtomarssi ja edelläni oleva täystumpelo kaatui edelläni mäkeen ja meikäläinen siihen väistön jälkeen hienolla voltilla pöpelikkoon. Pari kilometria myöhemmin lepohetkellä huomasin, että "voi vittu, lipas puuttuu". Olin jo suht naatti ja pyysin sitten tuota samaista suksilla kaatunutta töhöä katsomaan, ettei vain ollut tetsarin alla missään, kun ei käsikopelolla tuntunut. Noh, sitten hemmetin peloissaan Alikin kautta Kolarille ilmoittamaan. Kerroin toki myös tästä kaatumistapauksesta ja epäilin lippaan pudonneen tuonne. Ei kuin käskystä takaisin kaatumispaikalle ja lähes perille päästyäni ilmeisesti tuntuman päästä seurannut Kolari huusi tyynesti, että Alokas Te, ottakaa se lipas sieltä taisteluvyön välistä ja ottakaa porukka kiinni ruokailuun. Kirosin kohtalaisen paljon tuota touhoa, joka oli olevinaan katsonut, ettei lipas ole siellä välissä, mihin käsi ei yllä. Ruokailuaikaa oli toki viisi minuuttia jäljellä saatuani porukan kiinni.

- Alokasajan jo ollessa loppupuolella oppitunnin ajaksi oli jäänyt tuvan ikkuna auki. Oppitunnilta palattuamme punkat oli patjoineen lattialla, tuvan penkin takakulmaan jääneet pelikortit revitty ja heitelty ympäri tupaa ja kaikki muukin unohtunut irtaimisto heitelty ympäri tupaa. Pöydällä lappu "Tupa Elimäessä oli ikkuna auki ja pyörremyrsky kävi". Ei muuten unohtunut kertaakaan ikkuna auki tuon jälkeen.

Tykistössä olevat frendit ihmettelivät kyllä välillä todella paljon sitä pioneerien kuria, kun vähän väliä kommentti oli "ei meillä saa tehdä noin, sehän on simputusta". Toisaalta, ihmetteliväthän raukat sitäkin, miksi se laulaminen on niin kivaa. Hölmöläiset eivät ymmärtäneet, ettei se itse laulaminen ole niin nastaa kuin tykäreiden herättäminen harvase aamu ja varsinkin etuaamupalalle (nykyään ilmeisesti ei enää lauleta etuaamupalalle mentäessä, eikä omana aikananikaan olisi saanut, mutta pariin otteeseen veivattiin, kun oli niin helvetin hauskaa). Ja nuo sanat ei muuten varmaan unohdu ennen dementian koittamista, edelleen menee kaikki kolme säkeistöä suoriltaan.




Meiltä muuten paloi teltta yhdellä leirillä, josta ainakin seuraava saapumiserä sai vielä kuulla, liikkuiko edelleen hurjia tornareita aiheesta?

Kiitos muisteloista, kun luin viestiäsi näin sieluni silmin Kolarin riehuvan tuvassanne, meidän aikana Kolari ei tehnyt ylläritupatarkastuksia kuin muistaakseni kerran P-Kaudella, huudatti HUOMIOta sellasen reippaan 5 minuuttia ja meni seuraavaan morttitupaan :D

Apinaradan ennätys oli Kolarilla hallussa muistaakseni Toukokuulle 2013 jolloin nykyinen 2Pionkin kouluttaja, Yliluutnantti nönnönnöö (Ei jaksa muistaa enää nimeä!) riisti ennätyksen Kolarilta, joka kyllä uhosi ottavansa ennätyksen vielä takaisin, kunhan toipuu jalkavammastaan täysin. Ilmeisesti Kolarin coopper-juoksu oli suoritettu intin kumisaappaat jalassa, mutta ei sentään nasse naamalla, näin ainakin juoksun nähnyt luutnantti sanoi (3100m).

Kyllä me ainakin laulettiin etu-aamupalalle mentäessä joka helvetin aamu (P-kaudella ei muita ollutkaan kuin etu-aamupaloja, yhtenä sunnuntaina saatiin nukkua 06 saakka vaikka YlPo määrää sunnuntaina herätyksen kello kahdeksaksi, mutta sehän ei Kolaria haitannut! Ekoina viikkoina tykistön ikkunoista kuului muutamaan kertaan klassisia "Vitun Homot" huutoja, taisi mennä tunteisiin tykkimiehillä.

Kolari olisi ainakin oman sodan ajan joukkueeni ykkösvaraus, sen verran rautaisesta kaverista oli kyse vaikka naamasta näyttikin ihan Titi-nallelta.

En ainakaan itse muista kuulleeni juttuja palaneesta teltasta, Kolari varmaan teloittanut jokaisen joka nähnyt kyseisen tapahtuman, paitsi @punasydän ilmeisesti päässy piiloon Kiva-Jannelta?

 

[Uuhis #97]

Ei siellä intissä lääkäri minua uskonut ja saattaisin hyvinkin olla tällä hetkellä astmaatikko, jos olisin jättänyt kohtaloni hänen käsiin.

Jotenkin vähän liian tuttu tarina. En tiedä päätyykö armeijan lääkintäpuolelle palvelukseen vain sitä kyvyttömintä ainesta, mutta ärsyttävän paljon kuulee noita tilanteita jossa varusmiehen terveys on pelastunut vain oman aktiivisuuden perusteella. Ja vielä raivostuttavammin tiedän myös tilanteita joissa lääkintähenkilökunnan toimet tai toimettomuus on johtanut palveluksen aiheuttamaan elinikäiseen haittaan. Mutta kai siellä on ikiaikaisena käytäntönä että lähtökohtaisesti jokainen vastaanotolle tuleva on lusmuilija kunnes toisin todistetaan, jos todistetaan.

 

[haepis]

Rikolliset järjestäytyy, sotilaat järjestyy!

 

[Jaws]

Eikö seuraava saapumiserä aloitakin palveluksensa huomenna (eli tänään)? Onko palstalta joku aloittamassa, ja jos, niin millä fiiliksillä?

Juuri ihmettelin, että siitä on jo yli vuosi, kun oma palvelusaikani loppui. Nopeasti menee aika - paitsi intin aitojen sisäpuolella, tai siltä se silloin tuntui.

 

[tomageeni]

Toisaalta, ihmetteliväthän raukat sitäkin, miksi se laulaminen on niin kivaa. Hölmöläiset eivät ymmärtäneet, ettei se itse laulaminen ole niin nastaa kuin tykäreiden herättäminen harvase aamu ja varsinkin etuaamupalalle

Liki yhdeksänvuoden takaisesta 2kt:sta terveisiä että olisitte laulaneet kovempaa, koska ainakaan minun yöunia ei häirinnyt joukko uupunut korsukomerossa. Vaikka olinkin kentän/tupakkapaikkojen puoleisessa tuvassa.

 

[Moses]

Eikö seuraava saapumiserä aloitakin palveluksensa huomenna (eli tänään)? Onko palstalta joku aloittamassa, ja jos, niin millä fiiliksillä?

Kyllä vain, täällä ollaan. Suoraan sanottuna paskoilla fiiliksillä, ei huvittaisi yhtään mennä sinne sotkemaan. Mutta yritetään pitää asenne posin puolella, jos se auttaisi kestämään sen.

 

[Jaws]

Kyllä vain, täällä ollaan. Suoraan sanottuna paskoilla fiiliksillä, ei huvittaisi yhtään mennä sinne sotkemaan. Mutta yritetään pitää asenne posin puolella, jos se auttaisi kestämään sen.

Mulle sanottiin ennen inttiä, että pilke silmäkulmassa kaikki menee hyvin ja pärjää. Vitut: kun lähtö inttiin koitti, ei ollut perhosia vatsassa lainkaan. Uskoin sitä, ettei tarvitse ottaa stressiä ja ottaa "oikean asenteen". Tietenkin kaikki käsittelevät asioita omalla tavallaan, mutta minulle tuo lähestymistapa oli väärä. Todellisuus iskee kasvoille kovemmin, jos sinne lähtee siinä uskossa, että onhan se ihan kirjekurssi. Tietenkään en voi puhua muiden puolesta, ja kyllä siihen touhuun lopulta tottuu, mutta kuitenkin. Ymmärrän paskat fiilikset, mutta loppuun saakka se silti kannattaa käydä. Ja jos mahdollista, posin kautta.

 

[Virveliä kainaloon]

Mulle sanottiin ennen inttiä, että pilke silmäkulmassa kaikki menee hyvin ja pärjää. Vitut: kun lähtö inttiin koitti, ei ollut perhosia vatsassa lainkaan. Uskoin sitä, ettei tarvitse ottaa stressiä ja ottaa "oikean asenteen". Tietenkin kaikki käsittelevät asioita omalla tavallaan, mutta minulle tuo lähestymistapa oli väärä. Todellisuus iskee kasvoille kovemmin, jos sinne lähtee siinä uskossa, että onhan se ihan kirjekurssi. Tietenkään en voi puhua muiden puolesta, ja kyllä siihen touhuun lopulta tottuu, mutta kuitenkin. Ymmärrän paskat fiilikset, mutta loppuun saakka se silti kannattaa käydä. Ja jos mahdollista, posin kautta.

Kiitos tästä, nyt en saa unta. ;)

Itse ajattelin lähteä siitä näkökulmasta, että on mielenkiintoista nähdä ihka aitoja maalaisjuntteja ja tarkkailla kaikkia keittiöpsykologisia juttuja. Ja yrittää selvitä hengissä.

 

[Jaws]

Kiitos tästä, nyt en saa unta. ;)

Itse ajattelin lähteä siitä näkökulmasta, että on mielenkiintoista nähdä ihka aitoja maalaisjuntteja ja tarkkailla kaikkia keittiöpsykologisia juttuja. Ja yrittää selvitä hengissä.

Ole hyvä! Kirjoitin muistaakseni oman puolivuotiseni päätyttyä tänne vähän pidempää stooria. En kyllä yhtään muista, että mitä tuli lätistyä, mutta jos kiinnostaa niin pankaa etsien.

Juntteja siellä kyllä oli. Ja kirjavaa sakkia muutenkin.

 

[king of the jungle]

Näin se aika vain rientää. Hemmetti viisi vuotta jo siitäkin, kun pääsi intistä pois. Olihan se vuoden reissu sellainen tunteiden vuoristorata, kun välillä homma tuntui ihan kivalta ja joskus teki mieli melkein itkeä, kun ei olisi sunnuntaina kiinnostanut lähteä takaisin. Erään sunnuntain intin loppupuolelta muistaa vieläkin, kun tiesi että seuraavan kuukauden aikana ei pääsisi kotona käymään kertaakaan ja siitä kuukaudesta saisi reilut kolme viikkoa römytä ympäri metsiä. Ensin oli viikon sotaharjoitus Vekaranjärven lähistöllä ja sitten heti perään kaksi viikkoa Rovajärvellä Lapin pakkasissa. Toki helpotti asiaa, kun olin jo aliupseerina AUK:a santsaamassa, joten ei tarvinnut kovinkaan paljon itse sykkiä, vaan lähinnä ohjailla ja valvoa muita.
AUK:n santsarin hommat olivat kyllä leppoisaa touhua ainakin omalla ja muidenkin meidän santsaavien aliupseerien osalta. Tultiin pirun hyvin juttuun skappareiden kanssa ja leireillä nukuttiin keskenämme omassa teltassa, jossa oppilaat kävivät kaminaa pitämässä. Ainakin oman käsityksen mukaan santsareiden pitäisi nukkua lähinnä sen oman tupansa/ryhmänsä mukana, mutta tiedä näistä. Tehtiin kyllä aina kaikki hommat pirun hyvin, joten ehkä skapparit siitäkin syystä antoivat tiettyjä erivapauksia muihin alikkeihin nähden.

Kuten täälläkin on useasti mainittu, niin armeijassa jos jossain näkee hyvän läpileikkauksen eri ihmisistä ympäri Suomen. Ihmistyyppejä ja persoonia löytyy aivan laidasta laitaan, niin varusmiesten kuin skappareidenkin toimesta. Erästä skapparia jengi ihan oikeasti pelkäsi ja siitä ei ikinä tiennyt mistä aikoo huutaa seuraavaksi. Entinen nyrkkeilijä ja naamasta sekä olemuksesta näki, että nyt on täysi kyrpä ja aivan saatanan tyhmä ihminen kyseessä. Joskus kun tiesi kyseisen henkilön olevan talossa, niin osa ei uskaltanut lähteä edes kusella käymään peläten tämän tulevan vastaan käytävällä.

Suurin osa skappareista oli kyllä varsin rentoja, vaikka tarpeen tullen osasivat olla sitten vaativia mulkkujakin, mutta pysyi sellainen hyvä tasapaino siinä touhussa. Kun hommat luisti ei ongelmia, kun perseiltiin tai muuta, niin siitä sitten maksettiin.

Hyviä muistoja tuli jo silloin armeijassa ollessa, mutta tottakai näin jälkikäteen ne huonotkin hetket saa jo hymyilyttämään. Aina voi verrata jotain arkielämän juttuja siihen paskimpaan hetkeen intissä, niin johan taas alkaa hymyilyttämään. "Ainakaan ei tarvitse loskassa kontata villasukat märkinä" tai vastaavaa. Tai sitten joku ampuratapäivä 20 asteen pakkasessa ja "Kymmenen laukausta omaan rauhalliseen tahtiin", kun täytyy paljain käsin tai sitä ohutta "prinsessäkäsinettä" käyttäen ampua. Nahkahanska meni muuten käteen pikkuisen nopeasti sen jälkeen, aina.
Loppuu se itku, kun jäistä autoa skrapaa sormet jäässä, kun tietää että kohta pääsee varmuudella lämmittelemään ja voi tehdä ihan mitä itse lystää.

 

[KuumaaKamaa]

Liki yhdeksänvuoden takaisesta 2kt:sta terveisiä että olisitte laulaneet kovempaa, koska ainakaan minun yöunia ei häirinnyt joukko uupunut korsukomerossa. Vaikka olinkin kentän/tupakkapaikkojen puoleisessa tuvassa.

2KT 2/14 ilmoittautuu. Joka aamu reippaasti ennen herätystä pioneerit herättivät mukavasti. Tiesipähän, että ei saa makoilla enää montaakaan hetkeä.

Intti vitutti aikanaan aivan saatanasti ja valitinkin siitä hyvin paljon tänne. Silloin sain kovasti rapaa niskaan muutamilta nimimerkeiltä, että kasvapa poju vähän, siviilissä koet paljon pahempaakin. Noh puolitoista vuotta olen ollut siviilissä, töissä ja opiskellut. Vielä ei ole ollut sellaista päivää, joka olisi vituttanut lähimainkaan niin paljon kuin jokaisena intti päivänä ja paljon se vaatii, että ylipäätään tulee ainakaan opiskelujen aikana. (Terveisiä vaan @TosiFani ja kaikkee hyvää ;)) Sellaista se vain oli, vitutuksen kautta voittoon. Vaikka aika sinänsä kultaa muistoja, en ikimaailmassa kaipaa sinne takaisin. Hommat ja kuri ei omassa patterissa ollut juurikaan mitään vaan yksinkertaisesti se, että sun on vaan pakko siellä vähintään 165 päivää viettää. Se sai mielen matalaksi, varsinkin palveluksen puolen välin paikkeilla, jolloin asiat ovat jo pelkkää rutiininomaista toistoa, mutta reserviin pääsy ei ole edes lähellä vielä. Okei, j kauden leirit erosivat selkeästi koko muusta palveluksesta, mutta sekin vain huonompaan suuntaan kun seitsemästä viimeisestä palvelusviikosta 5 oli kokonaan metsän uumenissa. Paska reissu vielä puolentoista vuodenkin jälkeen.

En todellakaan halua masentaa ketään kohta inttiin lähtevää, vaan jaoin vain oman lyhyen versioni kokemuksistani. Jokainen kokee asiat tavallaan, itsellä kyseinen kokemus vain vahvisti sitä, mitä minä elämältäni haluan. Armeija ei ollut minua varten, enkä minä armeijaa varten vaikka korpiksi kehtasivat ylentääkin. Tsemppiä jokaiselle, kyllä se aika kuluu vaikka aina ei siltä tunnukaan. Yrittäkää edes ajatella positiivisesti ja ennen kaikkea huumorilla, sen pitäisi auttaa edes hiukan.

EDIT. Yrittäkää muuten oikeesti olla lihomatta intissä. Itellä paino nousi E ja J kauden aikana yhteensä yli 10 kiloa. Se on liian helppoa mennä ilta vapailla sotkuun muutamalle munkille ja vaikka kantaa pizza tupaan iltapalaksi. Metässä ainoa helpotus oli se karkkipussi, joita olikin sitten varattu omalla kohdalla sen verran, että loppumaan ne eivät päässeet. Edelleenkin painoni on sama, kuin se oli intissä poistumisen aikana, mutta nyt on onneksi lihasta vähän luiden ja rasvan seassa ja cooperissakin menee yli 400 metriä enemmän kuin kotiuttamisen aikana, mutta töitä se on vaatinut. Eli siis hillitkää sitä ainaista mässäilyn himoa, vaikka se tuokin muutamaksi hetkeksi tuoksahduksen siviilistä.

 

[Klose16]

Intti vitutti aikanaan aivan saatanasti ja valitinkin siitä hyvin paljon tänne. Silloin sain kovasti rapaa niskaan muutamilta nimimerkeiltä, että kasvapa poju vähän, siviilissä koet paljon pahempaakin. Noh puolitoista vuotta olen ollut siviilissä, töissä ja opiskellut. Vielä ei ole ollut sellaista päivää, joka olisi vituttanut lähimainkaan niin paljon kuin jokaisena intti päivänä

Trollasivat perkeleet. Mitä pumpulia se nyt on, paitsi jos on gonakuski tahi pyöränvirittelijä. Puoli vuotta on kyllä aika laitoshoitoa, sano.

Jäi mieleen, kun joku laski leirin synkimmillä hetkillä tj55, kun just silloin olisi huvittanut olla moisia miettimättä. Menee hetket nopeemmin, tai ei nyt ainakaan hitaammin. Se etu siellä kyllä on, että aikaa riittää, vaikkei sillä mitään teekään.

 

[Jack Daniel's]

10 siitä, kun astuin palvelukseen. Eipä pioneerien laulu muakaan herättänyt kertaakaan, vaikka tupa oli sillä puolella, josta pioneerit marssivat patterin ohi.

Kyllä kelpaa morttien kannella vauhtisäkkiä näillä pakkasilla. Pakkasen on luvattu yhä kiristyvän vain, joten antoisia ensimmäisiä viikkoja luvassa mosille... Harmi, etten muistanut tätä aamulla autoa harjatessani. Olisi vituttanut heti vähemmän, kun asiat voisivat olla huonomminkin. :D

EDIT: Allekirjoittanut oli myös 2KT:ssa aka suklaapatterissa... Oliko Rintanen vielä kapteenina?

 

[Jakke76]

Hohhoijaa, tätä lukiessa tuli mieleen että siitä on kohta tarkalleen 20 vuotta kun Vekaralle aloitin matkaani. Niin se aika kuluu. Ja vituttihan siellä monesti todella paljon, mutta aika kultaa muistot. Alokasleirillä helmikuussa Taipalsaarella taisi yöllä olla pahimmillaan 34 astetta pakkasta. Siellä tuli hieman vilu poterossa seistessä :)
Pari kertaa on päässyt kertaamaankin pääesikunnan autonkuljetushommissa, viimeisin taisi olla kesäkuussa 2004 Kaivopuistossa. Se oli aika hienoa. Oli sauna, suihkut, sotku jne.. pahvipaaleilla rakennetulla leirialueella. Ja tietenkin kaivarin kaikki ihanuudet. Aika vapaa liikkuvuus oli tuolloin. :)