Huhhuh. Tulihan nostalginen fiilis tuosta Jawsin inttikokemuksesta ja varsinkin alokasajasta. Hienosti oli tiivistettynä tuo alun hämmennys ja p-kauden touhut. Muistuu selkeästi mieleen heinäkuu 2012, kun astuin palvelukseen. Tulin frendin kyydillä portille, josta siirryttiin autoilla kohti Upinniemen varuskunta-aluetta.
Siirryttiin varusvarastolle, jossa kuljimme linjastoa pitkin ja kaikki tavarat piti tunkea vauhtisäkkiin. Vauhtisäkki tuntui silloin järkyttävän painavalta ja se piti kantaa pasiin, joka vei säkit komppanialle, johon kävelimme varusvarastolta.
Komppanialla jonotin alakerran ovella, jossa piti ensimmäistä kertaa tehdä ilmoitus asennossa palvelukseen astumisesta. Ei sitä olisi arvannut, kuinka monesti ilmoitus pitää tehdä loppupalveluksen aikana. Tämän jälkeen kannoin vauhtisäkin portaita ylös ja menin päivystäjän pöydän luokse. Päivystäjä kertoi mieleen painuneet sanat: Alokas BLEGI kuulut 3 joukkueen 5 Tupaan. Siitä sitten otin taas vauhtisäkin kantoon ja pääsin lopulta tupaani.
Tunnelma tuvassa oli erittäin vaivaantunut. 12 jätkää yritti laittaa tavaroita kaappiin paperille tulostetun ohjeen perusteella, vaikkei kellään ollut tietoa, minkään kassi vihreän ulkonäöstä muun, kuin värin perusteella. Ilta menikin kaappia järjestäessä ja tuli siinä pari sanaa vaihdettua tupalaisten kanssa. Aika huikeaa miettiä, kuinka monesta tupalaisesta tuli hyviä kavereita verrattuna siihen, kuinka vaivaantunutta meno oli ensimmäisinä päivinä, kun 12 jätkää yrittää pysyä poissa toistensa tieltä.
Uni ei tullut millään ensimmäisenä yönä, kun mietin ainoastaan tulevaa päivää. Ei siinä palveluksen alussa osannut edes ajatella tulevaa palvelusta kokonaisuutena vaan korkeintaan tulevan viikon tapahtumia.
Parhaimmin intistä jäi mieleen ensimmäinen ja viimeinen aamu. Olihan se aikamoista herätä ensimmäisenä aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen 06 päivystäjän huutoon KOMPPANIASSA HERÄTYS!. Tämän jälkeen ovet avattiin, valot laitettiin päälle ja alikersantit huusivat, jos joku jäi sänkyyn makaamaan. Ensimmäisenä aamuna kaikki näyttivät melko hermostuneilta, joten heräämisongelmaa ei ollut, kuten myöhemmin palveluksen aikana.
Palveluksen alku oli omalla kohdalla melkoisen hermostuttava kokemus, mutta hermostuneisuus katosi nopeasti, kun pääsi sisälle intin toimintaan, jossa ei varsinkaan aluksi tuntunut olevan mitään järkeä. Siihen pitää vain tottua. Ei inttiä kannata juurikaan jännittää, sillä siellä on runsaasti nuoria samassa tilanteessa ja monet hajottavat tilanteet pystyy hoitamaan naureskellen tupakavereiden kanssa.
2/12 255 Matruusi kuittaa. Niin ja pitäähän tähän loppuun todeta, että 1/15 ei kotiudu koskaan :).