Inttiin lähdössä?

[DarkTower]

Inttiin lähtijöille tsemppiä. Silti onhan tämä "nykyintti" aika vitsi siihen verrattuna mitä itse kävin. 6 kuukautta on jo vitsi sinällään, heh. Mutta joo, ei se silti ole helppoa.

Itselleni intti oli todella kova paikka varsinkin siksi, koska aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa ihan tosissaan just ennen inttiä. Se oli todella vaikeaa, ja sen verran vitutti asia, että pistin esim. bankusta lasit paskaksi kyynerpäillä. Onneksi kaverit tiesivät asian laidan ja tukivat meikää, "miinat heilahtivat ja rikkoivat lasit".

Sen verran pitää sanoa siitä naisesta, jonka vuoksi hajotin esim. bankun ikkunat, että olin kyseisen naisen kanssa sen jälkeen yhdessä 9 vuotta. Eli en turhaan ollut vittuuntunut ;) Pitempäänkin oltaisiin oltu, ellen olisi ollut niin pelkuri lapsista. Nainen halusi lapsia ja meikä oli itse lapsi.....

 

[JeiJeieL]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Polvivaivoista tuli myös kerrottua lääkärille, mutta suositteli päällikön kanssa keskustelua kevennetystä palveluksesta. En todellakaan koe enää olevani A-palveluskykyinen, eikä "kevennetty palvelus" Ivalossa hirveästi houkuttele. Päällikölle menen huomenna puhumaan, jos hänkään ei suostu b-miehiksi minua laittamaan, on minulla vain yksi vaihtoehto - sivari. En todellakaan ala terveyttäni täällä riskeeraamaan, kun ei sitä täällä näytetä ottavan tosissaan ennen kuin jotain vakavaa oikeasti tapahtuu.

 

[palle]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Polvivaivoista tuli myös kerrottua lääkärille, mutta suositteli päällikön kanssa keskustelua kevennetystä palveluksesta. En todellakaan koe enää olevani A-palveluskykyinen, eikä "kevennetty palvelus" Ivalossa hirveästi houkuttele. Päällikölle menen huomenna puhumaan, jos hänkään ei suostu b-miehiksi minua laittamaan, on minulla vain yksi vaihtoehto - sivari. En todellakaan ala terveyttäni täällä riskeeraamaan, kun ei sitä täällä näytetä ottavan tosissaan ennen kuin jotain vakavaa oikeasti tapahtuu.

Jos sinulla on polvivaivoja yms. yms. niin ei muuta kuin E-paperit kouraan, ja siviilissä haet lääkärinlausunnon jolla saat C-paperit. Kaverillani ainakin homma meni seuraavasti: sai intistä E:n paperit, puoli vuotta - vuosi myöhemmin tuli ilmoitus uudelleenkutsunnoista (en ole varma termin oikeellisuudesta), jolloin kaveri näytti siellä olevalle lääkärille polveaan (ilmeisesti myös jonkinlainen lääkärintodistus oli mukana) ja lääkäri kirjoitti C:n paperit ja homma oli sillä selvä.

 

[Koikkaaja]

Mun olisi tarkoitus astua palvelukseen tammikuussa, mutta en ole omasta mielestä siinä kunnossa. Olen masentunut ja ahdistunut. Välillä saan paniikkikohtauksiakin. Tiedän, että mun pää ei tule kestämään inttiä ja jos sinne menen, niin tulen luultavasti maitojunalla nopeasti takaisin. Sain varattua ajan terveyskeskuslääkärille ensi kuun alkuun, jossa käyn kahdesta syystä: tämä ahdistuneisuus ja toinen tähän kuulumaton asia. En tiedä ehdinkö saamaan vajaassa kahdessa kuukaudessa lykkäystä tai vapautuksen, joten hakeminen sivariin on käynyt mielessä.

Eniten tässä mua pelottaa vanhempien reaktio jos en mene inttiin. Äidille oon sanonut, että en ole luultavasti menossa ja äiti räväytti: JOTAIN SUN PITÄÄ TEHDÄ, EIKÄ JÄÄDÄ TÄNNE MAKOILEEN! Iskälle en ole edes uskaltanut sanoa vielä mitään, kun se oli hieman pettynyt mun B-papereihinkin. Isoveli on ainoa perheen jäsen joka ymmärtää mua, koska hän sai samasta syystä ensin lykkäystä ja sitten vapautuksen. Juteltiin viimeksi eilen inttiin menosta ja kehotti, että mun pitäisi tehdä nopeasti jotain tämän asian suhteen. Äiti oli sanonut mun veljelle, että "olen menossa HYVILLÄ mielin armeijaan", pisti hieman vihaksi kun kuulin ton veljeltä. Lopulta se, että menenkö inttiin on mun oma asia ja OMA päätös.

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

 

[Janippa]

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

En nyt minään faktana tätä pysty sanomaan, kun ei omakohtaista kokemusta asiasta ole, mut jos esimerkiksi masennuksen takia vetoat itsetuhoisiin ajatuksiin, niin lykkäystä ainakin luulisi saavan. Enkä nyt toki sanonut, että siulla ois itsetuhoisia ajatuksia, mutta en näe että ois kovinkaan järkevää päästää sellaisista asioista puhuvia ihmisiä aseiden luokse. Ihan samalla tavalla masennuksen takia voit saada sivaristakin vapautuksen tai lykkäystä, kehottaisin silti kokeilemaan jompaakumpaa, jos ei nyt ihan mahdottomalta ajatukselta tunnu.

Toinen mitä kannattanee ottaa huomioon, on ihan soittaa sinne maanpuolustusjaokseen tai mikä nyt onkaan, että onko mahdollisuutta saada suoraan lykkäystä. Vetoat johonkin itsellesi tärkeään asiaan, kouluun tai vastaavaan, niin sitäkin kautta lykkäyksen saamisen luulisi olevan mahdollista. Omaa mutuilua toki tämäkin.

 

[meciar81]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Olenko ainoa, jolle tuli mieleen noista kuvailluista oireista ehkä jonkunlainen altistuminen homeelle kasarmilla? No vaikka näin olisikin, niinepätodennäköistä on, että yksittäisen varusmiehen oireiden vuoksi kosteustutkimuksia alettaisiin kasarmilla tekemään...

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

 

[Zorba]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Veikkaisin, että varavirtalähde on aika yleinen kapistus intissä nykyään? Tuollaisella lataa kännykän mallista riippuen n. 5 kertaa.

Varsin kätevä muuallekin kuin inttiin, ei hirveästi tilaa vie laukussa mutta takaa puhelimen toiminnan reissun päällä.

 

[Knox]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Intin kävin 08, eikä ainakaan tuolloin ollut mitään mahdollisuuksia ladata puhelinta leireillä. Puhelin sai toki olla mukana, mutta akun kesto oli varusmiehen ongelma, ei PV:n. Mulla oli puhelin päivät kiinni jotta akku kestäisi illalla/yöllä.

Perkele, nyt vasta havahtui että omastakin palveluksesta on jo noin kauan. Mihin nämä vuodet hävisi, vastahan sitä käveli kasarmin porteista ulos.

 

[tomageeni]

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

Vapautusta tuskin saa suorilta käsin, mutta lykkäystä kyllä yleensä aika nopealla aikataululla. Tyypillisesti saa sen 2 vuotta, ja sitten katsotaan uudestaan mikä henkinen/fyysinen kunto on. Tämän jälkeen jos asiat eivät ole muuttuneet parempaan suuntaan, voi saada lopullisen vapautuksen. Jos on tuollainen tilanne, niin kannattaa harkita sitä lykkäystä, sen myöntämiseen on pienempi kynnys.

 

[Musta Nuoli]

3 viikkoa kuumeilua ja 2 viikkoa sitten diagnosoitiin poskiontelotulehdus, joka on nyt muuttunut pahaksi lääkärin mukaan täällä. Toinen antibioottikuuri menossa eikä ole yhtään helpottanut täällä. Muita oireita nuha, yskä ja silmien kutina, jotka katoavat mystisesti lomilla mutta tulevat aina täällä takaisin. Siltikään lääkäri ei usko johtuvan allergiasta. Antoi perjantaina jopa vmtl:llää, olin kuulemma kykeneväinen lähtemään metsäleirille. Onneksi enää tässä vaiheessa ei tarvinut, olisin kuollut siellä.

Kuulostaa erittäin todennäköisesti vahvalta home- ja pölyaltistukselta kasarmilla. Samantapaiset ongelmat aikoinaan päättivät minun loisteliaan alokasurani isänmaan palveluksessa, kun varuskunnan lääkäri kirjoitti vapautuksen rauhanajan palveluksesta. Minulla tosin oli jo pohjana astma ja pölyallergiaa, mikä sitten eskaloitui Gyltön saaren maanalaisissa bunkkereissa hyvinkin nopeasti. Samassa paikassa käytännössä joka jätkä sai jonkinlaisia oireita, eräskin kaverini joka oli normaalisti terve kuin pukki kärsi koko palvelusaikansa lähes jatkuvasta keuhkoputkentulehduksesta, yskästä ja tukkoisuudesta.

Allergia ja altistusoireet viittaavat erittäin vahvasti siihen, että ongelma on kasarmilla varsinkin jos oireet katoavat lomilla poissa kasarmilta. Kasarmi tuskin muuksi muuttuu, joten kannattaa harkita vakavasti sitä, voitko tuolla palveluksesi suorittaa loppuun. Terveyttään ei kannata vaarantaa pysyvästi. Siirto muualle voisi auttaa, vaikka se ei niin kaksista olisikaan. Toinen vaihtoehto on keskeyttää koko homma, koska ei sota yhtä miestä kaipaa mutta sinä kaipaat terveyttäsi koko loppuelämäsi.

Ensihätään kannattaa ostaa apteekista kosolti esim. Zyrteciä, nenää avaavia lääkkeitä ja sumutteita sekä muuta, jotta oireet helpottuvat. Eivät ne perusongelmaa poista, joten jos palvelusta on paljon jäljellä niin muita ratkaisuja kannattaa miettiä. Jos taas palvelusta on kohtalaisen vähän jäljellä, niin vahvasti lääkittynä ja tropattuna ja röörit aukaistuna voisi olla mahdollista kärvistellä touhu loppuun, mielellään maksimaalisen vempan ottamisen avulla.

 

[LOFIN]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Se että onko kännykkä sallittu harjoituksissa riippuu täysin yksiköstä/joukko-osastosta ja harjoituksen laadusta. Meillä omat kouluttajat eivät ikinä sanoneet mitään jos leirillä oli kännykkä kädessä, edellyttäen tietysti sitä ettei ole mikään tilanne (koulutus, harjoitus, vihollisuhka you name it) päällä. Kerran yhdessä harjoituksessa joukkomme ruokaili, putsaili aseita yms. touhua, ja varmaan puolet näpräilivät kännykkää siinä ohessa. Toisen joukko-osaston alikersannti kysyi hämmästyneenä meidän johtajiltamme että saako meillä pitää puhelimia harjoituksessa, kertoen samalla että omasta yksiköstään yksi miehistön jäsen oli juuri saanut 14pv esapekkaa syystä että puhelin mukana leirillä. Aiheutti melkoisen repeämisen meidän keskuudessamme kun tätä juttua kuuntelimme.

Puhelimen latauksesta sen verran, että tosiaan aika monella on tuollainen matkalaturi mukana, ei tosin ehkä ihan noin kallista mutta sellainen millä ainakin kerran saa akun ladattua. Lisäksi koska SPOL, siirryimme aika usein eri leireille moottorimarssilla useilla henkilöpakettiautoilla, joita toki harjoituksissakin sitten käytettiin. Autolaturi oli siis myös vaihtoehto. Viimeisenä vielä se että kertaakaan meidän harjoituksemme eivät olleet niin korvessa, etteikö jossain vaiheessa leiriä olisi pistorasiaa löytänyt (poislukien mosaleiri talven kiikalassa). Sotilaspoliiseilla kuitenkin aika usein tehtävät koostuivat kohteensuojauksesta, jolloin suojattava kohde oli usein joku rakennus missä sitten oli myös johtopaikka ja ehkä jopa yöpymistilat. Kesällä puhelimen ja laturin uskalsi aika hyvin jättää ulkonakin sijaitsevaan pistorasiaan ilman pelkoa kosteudesta tai kylmyydestä.

 

[Ostoskassi]

Itse en ottanut puhelinta lainkaan mukaan metsään mentäessä. Kuitenkin, kun joutuu hyppimään ja pomppimaan, niin hajoaa vaan koko vekotin. Kyllä siitä puhelimesta pystyy olla erossa sen muutaman päivän. Ja kyllä sen mahdollisen tyttöystävänkin on osattava nyt sen verran asennoitua, että voi olla muutaman päivän juttelematta.

Ei siinä mitään, kyllähän jotkut ottivat puhelimen mukaan leireillekin. Omassa ryhmässä taisi olla aika lailla puolet ja puolet. Tiedä sitten miten niitä nykyisellään otetaan leireille mukaan?

 

[Rixa88]

Asiasta toiseen: omana varusmiesaikanani (07/2000-06/2001) minulla ei ollut kännykkää, ja niiden kännyköiden, joita silloin oli käytössä muilla, akun kesto oli aivan eri luokkaa kuin nykyisten kännyköiden. Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä?

Intin kävin 08, eikä ainakaan tuolloin ollut mitään mahdollisuuksia ladata puhelinta leireillä. Puhelin sai toki olla mukana, mutta akun kesto oli varusmiehen ongelma, ei PV:n. Mulla oli puhelin päivät kiinni jotta akku kestäisi illalla/yöllä.

Täälläkin 08 intin käyneenä voin myös sanoa, että ei leireillä tosiaankaan mitään latausmahdollisuuksia ollut. Itse tein esim. 2 viikon Rovajärven-leirillä niin, että pidin puhelinta suurimman osan ajasta suljettuna ja avasin vain silloin tällöin. Eipä minulla inttiaikana mitään erityisiä puhelimiakaan ollut, ehkä niiden suurin ilo oli pelaaminen.

 

[Numero13]

Kuinka nopeassa ajassa voi saada vapautuksen vedoten masennukseen ja paniikkihäiriöön? Vai kannattaako hakea vain sivariin?

Itsellä on ihan tältä vuodelta kokemusta kys. asiasta. Nettipsykiatrilta sain ajan seuraavalle päivälle, tunnin keskustelu webkameran välityksellä ja tästä vajaan parin viikon päästä vapautuspaperit kourassa.
Jos jotakin kysyttävää tuosta prosessista niin yv:llä voin kertoilla lisää.
Pointtina kuitenkin, että nopealla aikataululla tuon saa onnistumaan.

 

[Tähtipakki]

Itse en ottanut puhelinta lainkaan mukaan metsään mentäessä. Kuitenkin, kun joutuu hyppimään ja pomppimaan, niin hajoaa vaan koko vekotin. Kyllä siitä puhelimesta pystyy olla erossa sen muutaman päivän. Ja kyllä sen mahdollisen tyttöystävänkin on osattava nyt sen verran asennoitua, että voi olla muutaman päivän juttelematta.

Ei siinä mitään, kyllähän jotkut ottivat puhelimen mukaan leireillekin. Omassa ryhmässä taisi olla aika lailla puolet ja puolet. Tiedä sitten miten niitä nykyisellään otetaan leireille mukaan?

Itse otin puhelimen mukaan leireille, mutta pidin sitä aina repussa. Sen kanssa ei tarvinnut ikinä sykkiä, mutta iltaisin sen puhelimen sai sieltä kaivettua ja naputeltua parit viestit, jos halusi/tarvitsi. Puhelin oli poissa päältä muun ajan, koska akkuhan ei näissä nykyajan älyluureissa olisi kestänyt silloin vuorokautta pidempää.
Latauspaikkoja ei ollut yhdelläkään leirillä, mutta itse kuuluin onnekkaasti tiedusteluosastoon ja pakun kyydissä ollessa autolaturin käyttö oli mahdollista.

Nämä kokemukset saapumiserästä I/13.

 

[Ölppä]

Miten nykyvarusmiehet selviävät useamman vuorokauden metsäleirillä, kun väistämättä akku menee finaaliin, vai onko PV luonut jopa metsään jonkunlaisen latausmahdollisuuden, vai onko kännykät kielletty leireillä? Kun kuitenkin siviilityössäni näen, kuinka "tärkeä" kapistus nuorille älypuhelin nykypäivänä on, niin vaikea kuvitella, etteikö sitä otettaisi mukaan ja lähes joka mahdollisessa välissä kaivettaisi myös esille.

Kiellettyjähän nuo ovat mutta jos on järkyttävän kova tarve käyttää puhelinta noissa metsäleireillä ja haluaa sen myös olevan latingissa suurimman osan ajasta niin vastaus on helppo - Viestikomppania! 1/13 saapumiserä ja 16pv rova eikä puhelimesta loppunut akku kertaakaan kun aina 5h viestipäivystyksissä latasin. Tuohon latausmahdollisuuteen vaikuttaa kuitenkin aika paljon se kuka on viestiaseman varusmiesjohtaja ja ennen kaikkea kouluttaja. Johtajana oli sitten helpompaa vaikka en viestiaseman johtajana toiminutkaan vaan kelaperseenä. Rakennustehtävän ajaksi puhelin latautumaan ja illalla oli taas latingissa. Lämpimässä VIPAssa oli myös kiva lämmitellä sateisin tehtävän jälkeen kun mortit kasasivat telttaa, aina oli jotain "suunnitelmia" joita piti käydä läpi.

Viesti - laiskan ja mukavuudenhaluisen valinta! Kuitenkin kun koko AUK tuli vietettyä viestiasemalla niin kaipasin vähän fyysisempää hommaa johon tuo TELE oli oikein sopiva homma. Ei siinä, aamuja aamuja.

 

[kake619]

Rova nyt oli sinällään aika huono esimerkki, koska tuo on viestimiehen kannalta kaikista leppoisin ja hidas tempoisin harjoitus.

Tuokin on vähän komsii-komsaa, riippuu hyvin paljon siitä mihin tehtäviin siellä viestissä päätyy. Jos nyt esimerkiksi olet viestimiehenä tele-ryhmässä, se on aivan varma, että puhelinta et kyllä juurikaan lataile. Sama homma alvi-miehillä ja kohun porukalla, eli oikeastaan (puolen vuoden miehenä jos syynä viestiin menoon on ollut laiskuus) viestimiehen näkökulmasta viestiasemajoukkue on ainoa paikka missä pääset leireillä sitä puhelinta lataamaan.

Johtajilla toki asemansa johdosta mahdollisuus tuohon puhelimen lataamiseen on (kohun ja valvomon kohdalla tämäkin toki riippuu hyvin paljon siitä minkä sorttista komentopaikalla majaileva kantahenkilökunta on). Se onkin sitten taas paljon johtajan tehtävistä ja ihmisestä kiinni, että kuinka paljon sitä aikaa jää, eli haluaako käyttää esimerkiksi sen 3h mitä unille jää siihen puhelimen latailuun ja näpyttämiseen vai meneekö ennemmin hetkeksi nukkumaan.

Menin itse inttiin 1/09 ja vuoden päivät tuolla pööpöilin. Puhelimena oli sellainen liukukantinen nokialainen (tässä oli vielä ihan kohtuu hyvä akun kesto) jota latasin tasan yhden kerran metsässä tuon vuoden aikana. Tämäkin vain koska tupakaveri oli päättänyt illalla tökätä oman puhelimensa laturiin ja pistokkeiden ollessa varattuja jokuhan sieltä piti poiskin ottaa. Sinällään tuokin oli ihan turhaa, koska koko viikon aikana sai nukkua ruhtinaalliset 4h eikä tuota aikaa hirveästi edes ajattelut puhelimen parissa viettävänsä. Ylipäätään en itse ymmärrä miten jotkut eivät pärjää ilman sitä puhelinta, itsellä tuli metsässä soiteltua lähinnä niissä tapauksissa kun oli jotain ihan oikeasti tärkeetä asiaa toiselle joukkueen johtajalle ja tämä ei syystä taikka toisesta ollut kääntänyt radiota oikeille taajuuksille.

 

[KiVi]

II/09 siellä metsässä kukaan mitään kännyköitä räplännyt.

 

[Kulpertto]

Itselläni oli puhelin aina pakin sisällä ja hyvät kuoret phonessa. Ei hajonnut ja yleensä pakki oli vielä repussa, joten ei oikein mahdollisuuttakaan rikkoutumiselle.
Meillä oli ainakin mahdollisuus latailla autoissa puhelmia, ei ollut rovan loppusodassa (eikä muillakaan leireillä) kertaakaan akun loppuminen edes lähellä.

 

[JeiJeieL]

Kuukauden vemppaaminen riitti minulle, ja kaksi viikkoa sitten lähdin sivaripapereilla pois. Poskiontelotulehdus lähti punkteerauksen avulla pois, mutta alkoi tulemaan takaisin jo seuraavalla viikolla. Lisäksi vasen silmä oli tulehtunut, eikä lääkärin mielestä siinäkään ollut mitään ihmeellistä. E-papereita hän ei minulle kirjoittanut, ja koin sivarin olevan ainoa keino päästä pois. Kaikki oireet katosivat jo bussissa matkalla kotiin eikä niitä ole näkynyt. Silmätulehdus parani itsestään eikä nuhaakaan ole näkynyt.

Allergiatesteissä kävin maanantaina, ja tänään tuli tulokset. Koivun siitepöly (72.5) ja pöly (27.9) olivat pahimmat, allergiarajahan on siis 0.35. Nyt odotellaan lääkärin soittoa ja sitten täytyy kysellä saako näillä perusteilla c-papereita, vai täytyykö käydä tutkituttamassa vielä polvet. Niistäkin jotain rustovaurioita löytyy varmasti.

 

[Kalalokki]

Kyllä ainakin viisi vuotta sitten noilla samaisilla testauskohteilla, eikä edes noin korkeilla tuloksilla, lähdin kävelemään kutsunnoista c-paperit mukanani.

 

[KuumaaKamaa]

Kauan on kulunut siitä kun allekirjoittanut avasi paljon valittavan suunsa tässä ketjussa. Paljon on myös ehtinyt tapahtua.

J-kausi pyörähti viime viikon alusta käyntiin ja se tarkoittaa sitä, että metsä tulee todella tutuksi seuraavien viikkojen aikana. Hajotus ei ole sinänsä kasvanut juuri lainkaan, mutta silti se vain on ja pysyy, teet sitten mitä tahansa porttien sisäpuolella. Viime viikot ovat olleet henkisesti helpompia kuin mitä aiemmin ja aikakin on ehkä mennyt hiukkasen nopeammin mitä palveluksen alussa.

Mutta silti olen jyrkästi eri mieltä TosiFanin sanomisiin, mielestäni siviilipuolen ongelmat tuntuvat ajoittain jopa lapsellisen olemattomilta verrattuna esimerkiksi metsäleireihin. Okei, en tiedä mistä saan opiskelupaikan, mutta sen hommaaminen ei tule tämän jälkeen jäämään ainakaan motivaatiosta kiinni, kun aina vain muistaa, että mitä paskaa tämä onkaan.

Eniten vituttaa metsäleirit tällä hetkellä. Seuraavan neljän viikon aikana tulee metsässä oleiltua kolme viikkoa, tosin lomille pääsee viikonloppuisin. Eikä sekään vielä, mutta movettajat ottaa aivan tolkuttomasti päähän täällä metsässä. Viime leirillä saimme paahtaa aivan tolkuttomasti kun meidän ryhmästä lähti vain minun lisäkseni yksi miehistön jäsen leirille kahdeksan hengen tykkiryhmästä. Nyt sama homma, tälläkin hetkellä movettajat makaavat punkassansa onnellisesti lämpimässä pleikkaria pelaten. Valitettavasti itse olen erittäin huono jäämään paitsi näistä leireistä jos en oikeasti ole sairas. Aamuvastaanottoaamujakin on edelleen sarakkeessa nolla.

Eli siis olen tälläkin hetkellä Pahkajärvellä tykinampumaleirillä maanantaista perjantaihin. Vaikka ei edes ole kylmä, niin silti tämä pimeys ja työn määrä saavat pinnan aivan tajuttoman kireälle. Teemmehän me siis samat hommat vaikka olemme vain vajailla tykkiryhmillä liikenteessä kuin olisimme täysillä tykkiryhmillä.

Tj on 38, reservin aurinko ei vielä ainakaan tänne paista tai lämmitä yhtään. Sen verran synkkää täällä juuri nyt on. Tuntuu kuin täällä olisi ikuisena vankina vaikka tietää, että kyllä tämä vielä joku kaunis päivä loppuu.

Vastauksena ylempiin viesteihin, kyllä kannan kännykkää ja laturia mukana leireillä. Mukava kuunnella makuipussin sisällä musiikkia tai vaikka soittaa tyttöystävälle ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä pidän viestipäivystystä yllä. Tämäkin kieltämättä tuntuu todella turhalta.

Epäselvä viesti varmasti täältä metsän keskeltä, mutta kunhan vain aikani kuluksi päivittelen kuulumisia. Edelleen tämä intti on aivan perseestä, vaikka kuinka on yrittänyt tsempata.

 

[TosiFani]

...Mutta silti olen jyrkästi eri mieltä TosiFanin sanomisiin, mielestäni siviilipuolen ongelmat tuntuvat ajoittain jopa lapsellisen olemattomilta verrattuna esimerkiksi metsäleireihin. Okei, en tiedä mistä saan opiskelupaikan, mutta sen hommaaminen ei tule tämän jälkeen jäämään ainakaan motivaatiosta kiinni, kun aina vain muistaa, että mitä paskaa tämä onkaan...

...Vaikka ei edes ole kylmä, niin silti tämä pimeys ja työn määrä saavat pinnan aivan tajuttoman kireälle...

...Edelleen tämä intti on aivan perseestä, vaikka kuinka on yrittänyt tsempata.

Voi, voi pientä... Mahtaa se olla raskasta, kun saa sen opiskelupaikan ja joutuu tekemään töitä opiskelujen ohessa. Se työn määrä saa varmasti pinnan aivan tajuttoman kireälle. Tai jos vaikka joskus tulee niitä lapsia, jotka valvottavat yökaudet... Voi lapsi parkoja.

 

[Varis]

Voi, voi pientä... Mahtaa se olla raskasta, kun saa sen opiskelupaikan ja joutuu tekemään töitä opiskelujen ohessa. Se työn määrä saa varmasti pinnan aivan tajuttoman kireälle. Tai jos vaikka joskus tulee niitä lapsia, jotka valvottavat yökaudet... Voi lapsi parkoja.

Ärsyttävä asenne arvon herra TF:llä. Kun on siellä kasarmilla jumissa viikosta toiseen, niin asiat tuppaavat vituttamaan vielä enemmän kuin normaalisti. Omasta kotiutumisesta on vasta pari vuotta, joten muistan tasan tarkkaan tunteneeni ihan samoja juttuja kuin KuumaaKamaa nyt, enkä kyllä suostu sen takia itseäni pitämään minään vinkujana.

Mietin itsekin, että opiskelupaikan hommaaminen intin jälkeen on helppoa ja se oli. Mietin, etten tule valittamaan hankalista tehtävistä/tiukoista deadlineista, koska se on aina helpompaa kuin yksikään viikko intissä ja niin on ollutkin. Se on ihan eri asia tehdä jotain järkevää, kuten opiskella tai työskennellä, kuin neppailla kiviä/suorittaa järjettömiä tehtäviä kasarmilla tai metsässä. Armeijassa mun elämä ei edennyt mihinkään, mutta nyt jokainen suoritettu kurssi on askel kohti valmistumista ja työelämää. Sen lisäksi voin arjessani viettää aikaa omassa rauhassa tai valitsemassani miellyttävässä seurassa niiden 11 äänekkään ja rasittavan tupakaverin sijaan. Se on psyykelle todella paljon kevyempää.

Ei mun 9kk palvelus täysin hyödytön ollut, sillä opin aika paljon itsestäni. Silti ne on päiviä jotka voisin ihan mielelläni vaihtaa pois, koska nämä reilut kaksi vuotta eivät ainakaan vielä ole kullanneet muistoja. Hyvin vahvasti hukkaan heitetyltä ajalta tuntuu edelleen, mutta tulipahan käytyä, koska koti, kirkko ja isänmaa.

 

[Trenchtown]

Ärsyttävä asenne arvon herra TF:llä. Kun on siellä kasarmilla jumissa viikosta toiseen, niin asiat tuppaavat vituttamaan vielä enemmän kuin normaalisti.

Ja lisäksi jokainen kokee asiat omalla laillaan. Toiselle intti on siviilielämään verrattuna ruusuilla tanssimista, kun toinen taas kokee armeijassa vastaan tulevat ongelmat ja "ongelmat" huomattavasti siviilielämän vastaavia vaikeammiksi. Ei tuon pitäisi kenellekään olla mikään yllätys, ellei sitten omassa oikeassaolemisessaan piehtaroiminen sumenna näkemystä. Mene ja tiedä.