Ilves-Hockey Oy velkaantui rajusti nimenomaan vuosina 2010-12. Omistajavelkaa oli taseessa 2010 65 ke, 2011 276 ke ja 2012 866 ke. Lisäksi lyhytaikaista lainaa oli näinä vuosina kirjattu tilinpäätöksien taseeseen vuonna 2010 nolla euroa, vuonna 2011 539 ke (Meskanen 389 ke ja Worldwide Consult 150 ke) ja vuonna 2012 150 ke. Tähän jatkona tuli vielä 2012 tilinpäätöksen jälkeen Manngardin kahdessa erässä maksettu ns. kesälaina 455 ke. Näitä faktoja ei voi kiistää, koska luvut löytyvät tilinpäätöksistä.
Lempiaiheeni. Tässä myös faktaa. Ilveksen syöksykierre alkoi 2008. Tästä kirjoitin varoittavasti jo tuota ennen. Ilveksen junioreiden päälle kuseminen aiheutti valtavat tappiot urheilullisessa menestyksessä, taloudessa, sidosryhmien rikkoutumisessa (sponsorit, pelaaja-agentit...) ja imagossa. Tuo aikakausi synnytti voimakkaimmin kuppikunnat ja rikkoi IH Oy:n ja Ilves ry:n välit, jotka Risto Jalo oli onnistunut korjaamaan Manngardin ja Toikan aikakauden jälkeen.
Honkalehtoa ylistettiin Vinnien leirissä huippumyyjänä. Tuo ei realisoitunut näyttöinä, sillä Ilves peruutti hänen aikanaan. 13 muun seuran tulobudjetit kasvoivat 2005-2010 47% ja Ilveksen vastaavasti 17,4%. Ilves valui liigan kääpiöiden joukkoon. Varsinainen syöksykierre alkoi, kun Ilveksen hallitus (Manngard, Jääskeläinen ja Lagerstam) sai tuon aivopierun satsata Raipen jälkeiseen kauteen. Yhteistyökumppanit tyrmistyivät luonnollisesti siitä, että miksi satsataan Raipen jälkeiseen kauteen eikä Raipen viimeiseen. Menobudjetti paisui yli äyräiden. Samaan aikaan Ilves ry oli voimissaan ja SJL:n mittareissa ykkönen.
Honkalehdon kaksi viimeisintä kokonaista kautta tuottivat 1,1 milliä tappiota. Mutta kuten tuolloin kirjoitin, niin kassakriisi oli vain pieni osa tuota epäonnistumista. Vahingot olivat paljon mittavammat. Honkalehtohan taisi olla virallisesti kesään 2010 tj:nä, mutta käytännössä Ilves seilasi ilman tj:tä. Tilikauden 2010-2011 sponsorimyynnin paras sesonki oli jo takana, enkä osaa sanoa kuinka motivoidusti Honkalehto työskenteli tilikauden 2010-2011 myynnin puolesta, kun ajatukset taisivat olla seuraavassa projektissa ja Ilveksen sidosryhmät raivoissaan toiminnasta. Kausi 2010-2011 tuotti tappiota 514 000. En tiedä kuinka suuri osa tuosta kuuluisi jyvittää Honkalehdon myyntikauteen ja kuinka paljon Raunion. Kesällä 2010 Järvensalo oli aika hankalassa välikädessä.
Meskanen yhdessä Raunion kanssa ei onnistunut ja kausi 2011-2012 tuotti tappiota 450 000. Kausi 2010-2011 oli pitkään aikaan onnistunein urheilullisesti ja ehkä hieman mahdollisti myynnin kasvattamista seuraavalle tilikaudelle. Meskasen ja Raunion aikana ei onnistuttu oikaisemaan syöksykierrettä, joka oli alkanut ennen heitä. Syöksykierre vain jatkui ja taloudellinen ahdinko syveni.
Syöksy on jatkunut myös Kainulaisen aikana. Edellistä tilikautta pelasti paljon junnujen NHL-korvaukset, jotka fiksusti olisi voitu ohjata junnutoiminnan edelleen kehittämiseen, mutta nyt se ei ollut mahdollista. Kainulaisen viesti oli, että Ilves on jäänyt tämän kauden myynneissä kauaksi Tapparan vastaavista. Omistajavaihdosten jälkeen Ilveksen tulisi tehdä siivousta myös myyntipuolella. Tosin myyntipuolen puolustukseksi tulee sanoa se, että siinä missä Ilves on velkaa joka suuntaan, niin Tappara on pystynyt satsaamaan ei pelkästään joukkueen toimintaan vaan myös myyntiin. Tapparalla on hallilla mm. pyörivät mainostaulut. Kainulainen viittasikin viimeksi, että kaipaa toimistolle lisää väkeä.
Itse aikoinani taisin aloittaa kirjoitukset kuppikunnista. Omassa ajatuksissa näin asetelman Vinnien klaani vs. Ilves ry. Nyt näen asian hieman toisin. Ilves ry:n puolella ei taida uskoa enää olla asioiden muuttamiseen. Viimeinen toivon kipinä taisi mennä kesän 2012 aikana. Tuota aikakautta mm. pelaaja-agentit kuvasivat, että juuri kun Ilveksen toimintaan alkoi tulla suunnitelmallisuutta. Tuon muutoksen takana oli kavereita, jotka olivat liikkeellä ajatuksella, että Vinnien suhteen keltaisia kortteja oli niin paljon, että edetään all or nothing- ajatuksella. mm. Pasi Huura oli mukana 2010 osakeannissa ja tiesi sen annin kusetuksen. Toleranssia ei siis ollut.
Mitä tulee Lumpeen kommentteihin, niin eihän ne varmasti auttaneet osakeantikampanjassa. Mutta toisaalta vaikutus lienee hyvin marginaalinen. Kyseessä oli annin 17. päivä. Antien etsikkoaika on aina ennen antia ja välittömästi annin alkaessa. Vanhat merkkaavat heti ja 16.4 alkoi ajanjakso, jonka pariin kolmeen ensimmäiseen päivään, niin vanhojen kuin uusien olisi tullut merkata mahdollisimman paljon. IH Oy munasi lanseeraamalla maanantaina, että anti alkaa keskiviikkona. Antiin ei tuotu hyviä uutisia tyyliin, että nyt on annin ensimmäinen päivä ja Vinnien osuus on pudonnut jo reilusti alle 50 pinnan. Sen sijaan tuotiin hätäisen koolle kutsun lisäksi vaillinaista tietoa (ei välitinpäätöksiä, ei erottelua ostoveloista) ja uutinen, että Vinnie on veljensä kanssa kasvattanut omistusosuutta isojen korkojen myötä.
Annissa mietityttää myös se, että anti loppuu 31.5 ja niin Vinnien kuin Meskasen lainoja lyhennetään 1.6. Maksaisivat nyt hyvänen aika rästejä pois ensin.
Hieno asia, jos tästä annista saadaan vielä toimiva ja Ilvekselle osaavat omistajat. Odotusarvona on, että meno jatkuu entisellään. Itse esitin mallia, jolla voitaisiin riskittä (Ilveksen näkökulmasta) katsoa, löytyykö Ilveksen tukijoilta rahaa vai ollaanko me vain persaukisia, niin kuin vihjaillaan. Oma uskomukseni lisäksi on, että eniten rahaa hankkeen taakse kerääntyisi, jos Risto Jalo lähtisi hanketta vetämään. Jalo on tosin punainen vaate Vinnien klaanille, vaikka yhdisti aikoinaan joukkoja ja oli tuomassa IH Oy:n ainoan mitalin.