Kun nyt olet tässä nostellut itseäsi jalustalle, niin kertoisitko esimerkin ns. teknisesti huonosta elokuvasta ja miksi se on huono.
Amatöörisplatter-linjalle kun lähdin, niin laitetaan vaikka Andreas Schnaasin Violent Shit vuodelta 1989. Siinä ei ole mitään, niin kuin mitään arvoja, paitsi gorehoundien mielestä, jotka ihastelevat kaikkea väkivaltaa siksi kun se nyt on väkivaltaa ilman muuta tarkoitusta - ei väliä vaikka sekin olisi huonojen tehosteiden juhlaa. "Väkivaltainen paska" on rahattoman kaveriporukan takapihallaan suttuisesti kuvaama ja kaiketi samaan aikaan ideoimakin, eli toisin sanoen välinpitämätöntä hauskanpitoa. Se ylittää ne paskuusmittarit, joilla itse arvioin näkemääni.
Voiko myös niin kutsuttuja elokuvakerronnallisia sääntöjä rikkova elokuva olla hyvä elokuva?
Ilman muuta, useimpia mielestäni parhaimmista elokuvista ei ole tehty liiaksi sääntökirjaa noudattamalla - päinvastoin. Ne hyvät leffat kuitenkin muodostavat yleensä jonkin kiinnostavan dramaturgisen kokonaisuuden, sillä elokuva genrestä riippumatta luo pohjimmiltaan omat sääntönsä, joita sen pitää noudattaa, mikäli sen sisäisen maailman on tarkoitus on jollain tasolla toimia. Joskus keinoja on niin paljon, että on jopa vaikea hahmottaa elokuvan omia sääntöjä, jos niitä edes on. Se ei kuitenkaan ole mikään tae hyvälle viihteelle/taiteelle, että elokuva on liian insinöörimäisesti rakennettu. Elokuvankieli on vaikea laji.
Mielestäni myös vedät hyvän/huonon elokuvan päättelemisen liian absoluuttiseksi, sillä kyse on myös pitkälti tulkitsijasta. Elokuvan muodossa tapahtuvalle kerronnalle on tottakai omia sääntöjään ja tehokeinojaan, joita yleisesti käytetään tiettyjen tavoitteiden luomiseksi, mutta voiko siis elokuva olla hyvä siitä huolimatta, että taiteellisen vapautensa nimissä tekee yleisistä käytännöistä eri tavalla? Vai onko tässä nyt kaksi eri tapaa olla hyvä/huono?
On hyvää hyvää, hyvää huonoa, huonoa hyvää ja huonoa huonoa, jos absoluuttisesti ajatellaan. Näidenkin luonnehdintojen välillä rajat ovat varsin himmeitä, ja yleensä tarpeen vain kuvailtaessa jotakin elokuvaa pintapuolisesti ja mahdollisimman lyhyesti. En tietääkseni ole missään vaiheessa väittänyt, ettei tulkinnoille olisi tilaa - elokuvat, tai taide, ei elä jollei niitä tulkitse. Tai jollei niitä ole tehty tulkittaviksi, sillä liian usein tekijät pureskelevat kaiken katsojan puolesta, mitä pidän huonona elokuvantekemisenä. Samoin pidän sellaista huonona elokuvantekemisenä, joka taas ei tunnu antavan minkäänlaiselle tulkinnalle sijaa vaan se on taiteilijan omakuvaa hyvässä ja pahassa. Mitä tulkitsemiseen yleensä tulee, niin moni itse asiassa minuakin kuninkaallisemmin vääntää mielipiteensä absoluuttiseksi totuudeksi. Enemmän kuin yleistä, joskin vain sellaisten keskuudessa, jotka katsovat hyvin vähän tai suppeasti elokuvia. Tulkinnallisia kykyjään voi kuitenkin harjaannuttaa, mikäli on yhtään kiinnostunut siitä mitä elokuva mahdollisesti kertoo. Useimmat eivät ole, jolloin saa lukea perusteettomia "no mut ku mä tykkäsin" -puheenvuoroja.
Onko kerronnallisesti sääntöjä rikkova, mutta muuten viihdyttävä elokuva väärin hyvä?
Ei.
Tai voiko "teknisesti" oikein elokuvataiteen perusperiaatteiden mukaan elokuva olla huono?
Kyllä.
Itse en siis todellakaan ole mikään elokuvataiteen osaaja, jotta voisin tästä lähteä kikkelimiekkailemaan. Minua lähinnä ärsytti ylimielisyytesi ja ehdottomuutesi elokuvan hyvyydessä/huonoudessa ja jälkimmäiseen siis kaipailisin tarkennusta.
En tiedä mistä olet saanut päähäsi, että olisin ehdoton elokuvan hyvyydessä tai huonoudessa - katson paljon ns paskaakin pitäen siitä jopa runsain määrin. Ehkä parhaiten voisi kuvailla, että pidän eniten elokuvista jotka viihdyttävät, ovat ne sitten ns vaikeammin ymmärrettävää taidetta tai sitten kevyttä ja helposti sulateltavaa viihdettä. Tämä taiteen ja viihteen kaksijakoinen rajakin on joskus kovin harmaalle vyöhykkeelle menevä, mutta rispektit yleensä lohkeaa vain jos elokuva haastaa minut ajattelemaan, tai tuntemaan jotain suurta.
Ylempänä mainittu Commando tekee kaiken omalla tavallaan oikein. Siinä ei ole turhaa minuuttia ollenkaan. Se on aikaisemmin esitellyn jaottelun mukaan lähimpänä hyvää huonoa.