Pakki hakusessa (ellei Scarlett tee jatkosopimusta) ja Lööken korvaaja siis vielä julkaisematta, joka on siis todennäköisesti Linus Andersson. Julkaisua viivytellään ehkä osittain siksi, mikäli loppukeväästä ja alkukesästä tarvitaan uutta vauhtia kausikorttimyyntiin.
Eihän tässä mitään erityisiä nimimiehiä ole sisään tullut, mutta kysymys onkin nyt siitä, että onko Herkon vainu hankintojen suhteen miten kohdillaan. Itse ainakin luottoa löytyy. Erityisesti luottamusta herättää se, miten selvästi näissä näkyy suunnitelmallisuus. Pelaajien kehittämiseksi on räätälöity pitkälle menevät henkilökohtaiset suunnitelmat. Hyvänä esimerkkinä tästä monien muidenkin ohella on Viljami Nieminen. Jämsän aikana pelaajapolitiikka oli sellaista toivotaan toivotaan meininkiä love 'em, leave 'em -menetelmällä.
Pitkällä tähtäimellä tällä uudella pelaajakeskeisellä toimintatavalla rakennetaan edellytykset yllättää ja menestyä tulevaisuudessa.
Rantakari oli kyllä varsin nimekäs vahvistus Sportin pakistoon. Karjalainen on sitten näitä "potentiaalisia" isoja onnistujia, joilla on kuitenkin merkittävä riski loukkaantumisten suhteen. Mutta siksi pelaa nyt Sportissa. Paremmalla terveysstatuksella riittäisi kysyntää kirkkaamissakin valoissa. Varmasti kannatti kuitenkin katsoa tämä kortti.
Kakkosvahdiksi hankittu Huhtamaakin on pyritty tuomaan pitkän linjan suunnitelman mukaan sisään joukkueeseen. Ymmärrän kuitenkin kannattajien skeptisyyden. Ei mitenkään häikäisevästi esiintynyt edes TuTossa - mutta oli kuitenkin yli 92 prosentin torjuntaprosentilla Mestiksen toiseksi paras maalivahti. Liigaa ajatellen Huhtamaan suurin haaste on mielestäni reaktionopeuden kehittäminen. On rauhallinen ja peittävä vahti, mutta yksistään sillä ei jatkossa pärjää. Nuori veskari kuitenkin vielä. Jos tästä Huhtamaan arvoituksellisuudesta haluaa jotain hyvää hakea, niin Masi Härköselle avautuu tässä mitä loistavin paikka haastaa Huhtamaa.