Ison J:n pitkäperjantai
Maanantaina, 15. maaliskuuta Herran vuotta 2005 allekirjoittanut liittyi Samuel L. Jacksonin ja muutaman muun nimeltä mainitsemattoman henkilön melko rajoitettuun, etuoikeutettuun, joukkoon. Aamupäivällä, kesken tärkeähkön bisnes-puhelun soi ovikello. Jumalallinen väliintulo. Moni asia sai uuden, syvemmän merkityksen ja lähes yhtä usea maallinen humpuukijuttu katosi mieleni mappi ö:hön adessiivin, ablatiivin, saksan datiivin ja joulukuisen ring-a-ling pähkinän ratkaisun joukkoon tummaan.
Siinä ovellani, hämeenlinnalaisen, melko huonomaineisen lähiön kerrostumatalon rappukäytävässä seistä jökötti Herran sanansaattaja. Lempeä, armahtava hymynkare kasvoillaan tämä enkeli taivaan lausui näin:”Herra on tuleva, ja kun Hän tulee, tulee sellaisella voimalla, että suurin ja mahtavinkaan kuolevainen on sitä kykenemätön ymmärtämään”. Kuin todisteeksi tulevasta huomasin kykeneväni enää vain nyökkäilemään ja ihastelemaan tätä julkilausumaa. Samalla käteni otti vastaan tämän nykyajan papyruskääröön präntätyn evankeliumin, joka Vartiotorniksi oli otsikoitu.
Suljin oven ja palasin sohvalleni. Mielessäni alkoi velloa mitä ihmeellisimpiä asioita ja mielleyhtymiä. ”Herra on tuleva, ja kun Hän tulee, tulee sellaisella voimalla…” Onko Herra Mustanaamio? Yritin saada jotenkin juonenpäästä kiinni tutkimalla tuota 2000-luvun evankeliumia. Siinä oli siteerattu itse isoa Jiitä seuraavasti: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä”. Mikä ei ole täältä, mikä on niin erillään koko vallitsevasta maailmasta, että se täytyy erikseen mainita? Viimeinen kohta, jonka minä, kuolevainen, olin siinä mielentilassa kykenevä lukemaan, oli em. ison Jiin lausahdus: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti”.
Tämän luettuani olin henkisesti niin turta, että luovutin. En pystynyt jäsentämään mielessäni kuulemaani ja lukemaani mitenkään tähän maailmaan ja nykyhetkeen. Totesin itsekseni ”ei jumala auta” ja siirryin koneen ääreen. Avasin Jatkoaika.com –sivuston ja lievitin pahaa oloani soittamalla winampilla Bad Religionin American Jesusta. Edelleen mielessäni kuohui. Oliko minulla jotain pelättävää? Olinko syntinen? Molempia ajatuksia puolsivat viime aikojen tapahtumat, olinhan saanut em. sivuston Jumalilta viikon pelikiellon provosoidessani turkulaista. Olin myös toivonut mielessäni jokin aika sitten jääkiekon suurimman epäjumalan joukkueen voittoa, ja se oli tapahtunut.
”One nation, under God… taptaptap…” Hetken aikaa hiljaista. Biisi vaihtuu, mukavien punk-rallien perään on kiilautunut Ensiferumin mättöversio Matin ja Tepon ikivihreästä Mä näitä polkuja tallaan –biisistä. Halleluja! Jumalallinen väliintulo part 2.
Palaset loksahtivat vihdoin paikoilleen. Miten kaikki edellä kuvattu liittyi tähän päivään? Vastaus oli tietenkin Turku, Matin ja Tepon Turku, Suomen Turku.
Mustanaamio, men in black from Ruissalo, niinpä tietysti. Mikä ei oikeastaan kuulu tähän maailmaan, jossa allekirjoittanutkin maanpäällistä vaellustaan toteuttaa? No Turkuhan se. Kenen palvelijat eivät taistele? No samaisen kaupungin ns. urheilujoukkueen fanit. Ketkä ovat ottaneet kidutuspaalunsa völjyyn ja seuranneet johtajaansa kieltäen itsensä? Noniin. Toisen posken kääntäminen ja rampojen fiksaaminen sormia napsauttamalla kuntoon… tässä vaiheessa allekirjoittanutta alkoi todenteolla nolottaa. Miksi olin tuskaillut näinkin päivänselvän asian kanssa?
Koko ”Herra” –kuviokin selvisi samalla istumalla. Edellisessä elämässään Jeesuksen nimellä tunnetuksi tullut iso J on ottanut jälleen paikkansa meidän keskuudestamme salanimellä Jouko Narvanmaa. Yhden vakiotemppunsahan iso J on encorensa aikana tehnyt jo ennen kuin kukaan ehti huikata ”soita paranoidi!”. Nimittäin, käteensä annetun vähäisen määrän silakoita iso J monisti jalokaloiksi nimeltä Rob Valicevic, Tyler Bouck, Peter Zingoni ja viimeisenä, mutta sitäkin arvokkaampana the lohi, Mikko Rautee. Olin helpottunut siitä, että olin nähnyt valon ja syntini oli ilmeisesti sovitettu niin yläkerran isän kuin maanpäällisten jumalien mielestä. Jälkimmäisten jumalien armahdus konkretisoituu Sinun lukiessa tätä viestiä.
Kuinka ollakaan, tulevana perjantaina pelataan ottelu HPK –TPS, jossa allekirjoittaneen kotikaupungin gladiaattorit tulevat jo antiikin Rooman ajoista tutulla julmuudella murskaamaan ison J:n hurskaan katraan. Täysin ymmärrettävää, Ison J:n joukoilla on selvästi jalommat päämäärät mielessä kuin pakanallisella Pallokerholla, joka taistelee jälleen niinkin maallisesta asiasta kuin jääkiekon Suomen mestaruudesta.
Kovinkaan profeetallisia kykyjä ei tarvita ko. taiston tapahtumien ennustamiseen. Paikalliselta Pallokerholta onnistuneet seitsemän sakramenttia, vierailijan pysyessä neitseellisen siveässä nollassa. Yhden turkulaista kirpaisevan ruoskaisee Tuukka ”Pontius Pilatus” Mäkelä, jonka jälkeen tarjoilee ruoskan seuraavan käsiin. Fyysistä kuritusta alistuvalle lammaskatraalle tarjoilevat lisäksi kotijoukkueen numerot 14 ja 75. Turkulaisten puolelta odotettavissa on lähinnä toisen posken kääntämistä 60 minuutin verran. Turkulaisten vaisuuteen on syynsä, heidän ajatuksensa ovat jo pelin jälkeisessä spektaakkelissa, jossa paikallisten jo suunnattua kohti syntejä ja riettautta, Iso J kokoaa lampaansa Ahveniston öljymäen juureen vuorisaarnaansa kuulemaan.
Isän, Pojan ja Playoff-hengen nimeen, aamen.