Dale Cooper
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK & Mother Nature Hockey
Nyt kun säälipleijarit ovat takana, voidaan kai tänne meidänkin puolelle avata playoffs -ketju.
Täytyy myöntää, että itse olin vielä muutama kierros ennen runkosarjan päättymistä lähes varma siitä, että IFK ei tule puolivälieriä tänä keväänä pelaamaan. Ilokseni huomaan, että joskus tämä joukkue osaa kuitenkin yllättää ja kääntää kurssinsa viimeisellä mahdollisella hetkellä.
Ilves hoidettiin alta pois, joskaan ei helposti. Oma mielipiteeni on, että toista osaottelua Ilves vei ajoittain jopa todella selkeästi ja vain heidän surkea viimeistely oli voiton tiellä. IFK:lla toki oli omat hetkensä ja silloin saatiin näyttäviä pyörityksiä aikaan, samoin kuin maalipaikkojakin. Päällimmäisenä jäi mieleen Puustinen-Goldobin -akselin järjestelemät tontit.
IFK:lta tietysti puuttui joukkueen tämän hetken ykkössentteri Elkins sekä loistavasti nelosessa skulaava Nykopp. Ruudun kommentaattori Suikkanen arveli Kuparisella olevan jotain vaivaa ja itse ainakin ostan tämän havainnon; Kuparisen liike on ajoittain todella tahmeata. Zaborskylta jää realisoitumatta valtavasti potentiaalia, kun sentteri ei pysy pelissä mukana. Näiden havaintojen valossa ei siis ole kovin yllättävää, että vastustaja saa pelistä otetta. Sentterit ovat aina tärkeimpiä hyökkääjiä, pelattiinpa sitten AirHockeya, Mother nature hockeya tai Heidän peliä.
Tässä vaiheessa katseet on kuitenkin siirrettävä jo tulevaan puolivälieräsarjaan toista tamperelaisseuraa vastaan. Kun itse katson tuota liigan kärkikolmikkoa, niin valitettavasti uskon Tapparan olevan kaikista pahin mahdollinen vastustaja IFK:lle. Kärpät me ollaan voitettu kaksi kertaa vieraissa ja Lukkoa vietiin keskinäisissä 3-2. Mutta tuo perkeleen Tappura onnistuttiin vain kertaalleen voittamaan himassa ja sekin kauden ensimmäisessä keskinäisessä.
Jotta IFK:lla olisi edes pieniä mahdollisuuksia edetä tästä sarjasta jatkoon, edellyttää se oman näkemykseni mukaan:
1. Kevin Lankisen varmojen otteiden jatkumista. Kaksi playoff peliä, kaksi voittoa. Torjuntaprosentti jotain yli 97? Se tapa, jolla Lankinen nämä pari ekaa peliä pelasi, toi erittäin elävästi mieleen muuan Juuso Riksmanin vm. 2011.
2. Corey Elkinsin tervehtyminen. Kahdella sentterillä, joista toinen on Matti Kuparinen, ei voida voittaa paras seitsemästä -pleijarisarjaa. Elkins on johtanut jo yli kuukauden (?) ajan IFK:n vaarallisinta ja parasta ketjua ja tuon kolmikon yhteen saattaminen olisi äärettömän tärkeää. Kuka sanoi, että Goldobin katoaa, kun kevään pelit alkaa?
3. Puolustuspelin on parannuttava. Äsken siellä oli vastassa Tyrväisiä ja Sointuja, perjantaina kentälle luistelee Palola ja Kuusela. Ei voida enää antaa kaverilla läpiajoja, rankkareita ja ylivoimahyökkäyksiä samalla frekvenssillä
4. Myös hyökkäyspelin on parannuttava. Siihen toivon lääkkeen olevan Elkinsin paluun. Nykopp lienee loppukauden sivussa, joten hänen tervehtymiseensä en juuri toivoa laita. Hyökkäyspelaaminen ei kuitenkaan ollut mitenkään kriittisen huonoa Ilves -sarjassa. Molemmissa matseissa tehtiin kaksi maalia, joka on playoffeissa minimi. @JHag voi arvioida seuraavaa aatosta tarkemmin, mutta melkein uskaltaisin itse väittää, että runkosarjasta tuttu "Tee väh. 3, päästä max. 2" muuttuu pudotuspeleissä muotoon "Tee väh. 2, päästä max. 1".
Säälipleijareista lähdettiin ja se tarkoittaa automaattisesti sitä, että mahdollisuutemme mennä jatkoon eivät ole järin suuret. IFK toki on joukkue, joka voi olla todella vittumainen vastustajan näkökulmasta, sillä IFK on osoittanut voivansa olla myös sarjan paras joukkue, viimeksi ~kaksi kuukautta sitten. Tämä jengi ei siis ole ollut mikään jatkuvasti 5-11 sijoilla seilannut perinteinen säälijoukkue, vaan valtaosan kaudesta IFK oli yksi sarjan parhaista. Vastustajana minä olisin tästä ainakin hieman huolissani.
Ilveksen klaaraaminen kahdessa matsissa oli helvetin tärkeää. Saatiin pari päivää lisää lepoa ja myös joukkue voi jo nyt kääntää fokuksensa Tapparaa kohti. En usko, että Tappara saisi muutamasta lisähuilipäivästään mitään merkittävää etua. Luulisin huippu-urheilijoiden kykenevän palautumaan taas täysille energiatasoille viidessä päivässä?
Paljon täytyy IFK:n tehdä asioita oikein, jotta Tappara pystytään tosissaan haastamaan. En sano, että tehtävä olisi mahdoton, mutta todella vaikeaa se tulee olemaan. Tähän loppuun on kuitenkin todettava, että Rautakorven puuttumisen johdosta näen IFK:n mahdollisuudet huomattavasti parempina, kuin mitä ne oli pudotuspeleissä 2012-2013.
Täytyy myöntää, että itse olin vielä muutama kierros ennen runkosarjan päättymistä lähes varma siitä, että IFK ei tule puolivälieriä tänä keväänä pelaamaan. Ilokseni huomaan, että joskus tämä joukkue osaa kuitenkin yllättää ja kääntää kurssinsa viimeisellä mahdollisella hetkellä.
Ilves hoidettiin alta pois, joskaan ei helposti. Oma mielipiteeni on, että toista osaottelua Ilves vei ajoittain jopa todella selkeästi ja vain heidän surkea viimeistely oli voiton tiellä. IFK:lla toki oli omat hetkensä ja silloin saatiin näyttäviä pyörityksiä aikaan, samoin kuin maalipaikkojakin. Päällimmäisenä jäi mieleen Puustinen-Goldobin -akselin järjestelemät tontit.
IFK:lta tietysti puuttui joukkueen tämän hetken ykkössentteri Elkins sekä loistavasti nelosessa skulaava Nykopp. Ruudun kommentaattori Suikkanen arveli Kuparisella olevan jotain vaivaa ja itse ainakin ostan tämän havainnon; Kuparisen liike on ajoittain todella tahmeata. Zaborskylta jää realisoitumatta valtavasti potentiaalia, kun sentteri ei pysy pelissä mukana. Näiden havaintojen valossa ei siis ole kovin yllättävää, että vastustaja saa pelistä otetta. Sentterit ovat aina tärkeimpiä hyökkääjiä, pelattiinpa sitten AirHockeya, Mother nature hockeya tai Heidän peliä.
Tässä vaiheessa katseet on kuitenkin siirrettävä jo tulevaan puolivälieräsarjaan toista tamperelaisseuraa vastaan. Kun itse katson tuota liigan kärkikolmikkoa, niin valitettavasti uskon Tapparan olevan kaikista pahin mahdollinen vastustaja IFK:lle. Kärpät me ollaan voitettu kaksi kertaa vieraissa ja Lukkoa vietiin keskinäisissä 3-2. Mutta tuo perkeleen Tappura onnistuttiin vain kertaalleen voittamaan himassa ja sekin kauden ensimmäisessä keskinäisessä.
Jotta IFK:lla olisi edes pieniä mahdollisuuksia edetä tästä sarjasta jatkoon, edellyttää se oman näkemykseni mukaan:
1. Kevin Lankisen varmojen otteiden jatkumista. Kaksi playoff peliä, kaksi voittoa. Torjuntaprosentti jotain yli 97? Se tapa, jolla Lankinen nämä pari ekaa peliä pelasi, toi erittäin elävästi mieleen muuan Juuso Riksmanin vm. 2011.
2. Corey Elkinsin tervehtyminen. Kahdella sentterillä, joista toinen on Matti Kuparinen, ei voida voittaa paras seitsemästä -pleijarisarjaa. Elkins on johtanut jo yli kuukauden (?) ajan IFK:n vaarallisinta ja parasta ketjua ja tuon kolmikon yhteen saattaminen olisi äärettömän tärkeää. Kuka sanoi, että Goldobin katoaa, kun kevään pelit alkaa?
3. Puolustuspelin on parannuttava. Äsken siellä oli vastassa Tyrväisiä ja Sointuja, perjantaina kentälle luistelee Palola ja Kuusela. Ei voida enää antaa kaverilla läpiajoja, rankkareita ja ylivoimahyökkäyksiä samalla frekvenssillä
4. Myös hyökkäyspelin on parannuttava. Siihen toivon lääkkeen olevan Elkinsin paluun. Nykopp lienee loppukauden sivussa, joten hänen tervehtymiseensä en juuri toivoa laita. Hyökkäyspelaaminen ei kuitenkaan ollut mitenkään kriittisen huonoa Ilves -sarjassa. Molemmissa matseissa tehtiin kaksi maalia, joka on playoffeissa minimi. @JHag voi arvioida seuraavaa aatosta tarkemmin, mutta melkein uskaltaisin itse väittää, että runkosarjasta tuttu "Tee väh. 3, päästä max. 2" muuttuu pudotuspeleissä muotoon "Tee väh. 2, päästä max. 1".
Säälipleijareista lähdettiin ja se tarkoittaa automaattisesti sitä, että mahdollisuutemme mennä jatkoon eivät ole järin suuret. IFK toki on joukkue, joka voi olla todella vittumainen vastustajan näkökulmasta, sillä IFK on osoittanut voivansa olla myös sarjan paras joukkue, viimeksi ~kaksi kuukautta sitten. Tämä jengi ei siis ole ollut mikään jatkuvasti 5-11 sijoilla seilannut perinteinen säälijoukkue, vaan valtaosan kaudesta IFK oli yksi sarjan parhaista. Vastustajana minä olisin tästä ainakin hieman huolissani.
Ilveksen klaaraaminen kahdessa matsissa oli helvetin tärkeää. Saatiin pari päivää lisää lepoa ja myös joukkue voi jo nyt kääntää fokuksensa Tapparaa kohti. En usko, että Tappara saisi muutamasta lisähuilipäivästään mitään merkittävää etua. Luulisin huippu-urheilijoiden kykenevän palautumaan taas täysille energiatasoille viidessä päivässä?
Paljon täytyy IFK:n tehdä asioita oikein, jotta Tappara pystytään tosissaan haastamaan. En sano, että tehtävä olisi mahdoton, mutta todella vaikeaa se tulee olemaan. Tähän loppuun on kuitenkin todettava, että Rautakorven puuttumisen johdosta näen IFK:n mahdollisuudet huomattavasti parempina, kuin mitä ne oli pudotuspeleissä 2012-2013.