Poikkeuksellisen kylmästä huhtikuusta huolimatta bongasin tänään Turusta jo voikukkia. Ennen kuin joku ehtii sanomaan, että olivat leskenlehtiä, niin erotan kyllä nämä toisistaan. Voikukkia näkee yleensä vasta sitten kun on yli +15 ja alkukesä. No, tuo olikin lämmin paikka auringossa seinänvierus kadulla. Mutta hieman hätkähdytti. Toisaalta aurajoen rannalla jo jotkut pensaatkin jo vihertää, ei ne montaa lämpöastetta vaadi, kun vain valoa riittää.
Viisi eri perhoslajiakin tullut jo bongattua. Ne perinteiset huhtikuun(joskus jopa maaliskuussa) lajit. Nokkosperhonen, neitoperhonen, sitruunaperhonen, tyttöperhonen ja suruvaippa, joista jälkimmäinen pirun komea näky aina kun sen näkee. Ei nuokaan talvehtivat perhoset muuta vaadi heräämiselle kuin noin +5 astetta ja aurinkoa sekä ravinnoksi leskenlehtiä, sinivuokkoja yms. Tosin suruvaippa syö kirjaimellisesti muun muassa paskaa, eli viihtyy lantakasoissa ja myös hikisillä sukilla voi niitä houkutella paikalle.
Mutta joo, kyllä se kevät sieltä vähitellen tulee puoliväkisin, vaikka tosiaan räntää monena päivänä satanutkin.