Ilmoitukset

Nimimerkki Lätkä huilaa seuraavan kuukauden sääntöjen 5§:n ja 9§:n perusteella. Nimimerkin aiempi rikehistoria vaikutti pelikiellon pituuteen.

Nimimerkki nummenkallio huilaa kaksi viikkoa sääntöjen 4 ja 9§:n perusteella.

Nimimerkki bebeto huilaa kuukauden sääntöjen 7§:n perusteella.

Heinolan Kiekko 30-vuotisjuhlaketju

Viestiketju osiossa 'Peliitat' , aloittajana uljas, 10.12.2014 klo 22.08.

  1. uljas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
    Heinolan Kiekko, eli HeKi viettää 30-vuotisen taipaleensa juhlavuotta. HeKin nimihän vaihtui edustuskiekon osalta Peliitoiksi keväällä 2011. Juhlavuoden kunniaksi voi tässä ketjussa muistella menneitä. HeKi vietti pitkän varvin II-divarissa ja oli 90-luvulla lähellä nousua I-divariinkin. Suomi-sarjassa HeKi kuului vuosia vakiokalustoon. Askel eteenpäin tapahtui Jarno Pikkaraisen pestaamisen myötä. Kolme vuotta Heinolassa viettänyt Pikkarainen vei toiminnan ja tekemisen aivan uudelle tasolle. Pikkaraisen viimeinen kausi päättyi Mestis-nousuun keväällä 2006. Nousua pähkittiin seuran talousosastolla aikansa ja lopulta myönteinen päätös saatiin aikaan ja nousulle näytettiin taustajoukoista vihreää valoa.

    Mutta värikkäitä aikoja olivat vuodet etenkin wanhan kunnon II-divarin aikaan. Tuolloin mukana oli monia kiekkopersoonia ja joukkue koostui pääosin oman kylän pojista. Yleisöäkin kävi hallilla ruuhkaksi asti. Marko Nyman ja Vesa Welling paiskoivat pisteitä minkä ehtivät. A-nuoret pelasivat I-divarissa ja heinolalaiset jyräsivät A-nuorten SM-liigan pörssikärjessä. Jokereissa pelasi tuolloin muistaakseni ainakin kolme heinolalaista. Jokerien junnuissa pelasivat Matti Tattari ja olikos Mika Tschesmenski ja Arto "Pude" Miettinen loput..? Tomi Tervalakin taisi Jokereissa pelata. Koko revohka edusti miesten tasolla HeKiä, joskin Miettisen matka jatkui menestyksekkään A-junnuvuoden jälkeen KooKoon divariin, sieltä SM-liigaan ja edelleen Ruotsiin, jossa mies kait tätä nykyä asustaa?

    Mutta laitelkaahan tänne muisteloita HeKistä ja mielellään juuri HeKin, eikä Peliittojen nimissä saavutetuista uroteoista ja muusta. Itse palaan vielä tuonnempana takaisin tarinoimaan.
     
  2. Everton Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KooKoo
  3. uljas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
    Hiljaista on näillä urheiluhistorian kirjan lisälehdillä. Palataanpa muistoissa kultaiselle 90-luvulle. Liekö se sitä MM-95-huumaa, vaiko mitä, mutta kiekko tuntui yleisöä kiinnostavan alemmillakin sarjatasoilla. Heinolassa väkeä hallilla riitti menestyksen aikoina jopa ruuhkaksi asti. Laitetaanpa tuohon joitakin muisteloita näin kesän ratoksi.

    Mieleenpainuvia olivat HeKin hyökkäyskuviot, jotka lähtivät karusellikierroksella oman maalin takaa. Yksi pelaaja majoittui kiekon kanssa oman maalin taakse ja loput viisikosta heittivät kierroksen tai useamman maalin takaa, kunnes joku otti kiekon matkaansa. Yleensä edettiin oikeaa laitaa, annettiin kiekko omalla alueella keskushyökkääjälle, joka jatkoi kiekon oikeaan laitaan, jota eteni usein legendaarinen Vesa Welling. Tuntuu, että ennen oli pelaajien pelityylit oli persoonallisempia ja erinäisiä erikoisominaisuuksia löytyi pelaajilta, niin myös Wellingiltä. Wellingin tavaramerkki oli edetä laitaa pitkin ja tehdä äkkijarrutus täydestä luisteluvauhdista. Tässä vaiheessa puolustava pelaaja jatkoi hämmentyneenä liukuaan ja Wellingille jäi aikaa odotella keskeltä lipuvaa Marko Nymania, jonka lapaan poikittaissyötöt napsahtivat pörssimeklarin tarkkuudella.

    Tämä kuvio täydentyi vielä seuran omalla kasvatilla, Petteri Väkiparralla, joka luisteli viimeisenä alueelta ja laukoi kiekon hurjalla lämärillä Nymanin syötöstä useimmiten maaliin. Väkiparta oli ominaisuuksiltaan kuin Nintendo-pelin jääkiekkohahmo. Väkiparran lämäri olisi tänäkin päivänä Liiga-tasoa ja kiekollinen peli oli vähintäänkin I-divaritasoa, mutta luistelunopeutta ei Väkiparralta kerta kaikkiaan löytynyt. Kädet ja laukaus olivat maagiset, mutta nopeus oli jo tuolloin korkeintaan III-divariluokkaa. Parhaalla kaudellaan 1995-1996 Väkiparta teutaroi 33 ottelussa tehot 18+15. Bluesin apuvalmentajana viime kaudella hääränneen Väkiparran pesti on tulevalla kaudella Saksan maalla Schwenninger Wild Wingsin purserina. Väkiparta olisi kyllä mukava nähdä Heinolassa jossain vaiheessa, joko jossain virassa tai muuten vaan hallilla käymässä.

    Pelaajista edelleen puhuttaessa nousee esiin eräs Sami Lekkerimäki, joka ilmestyi jäälle aina vasta toisen erän alussa. Tuliko mies sitten aina töistä, vai eikö kunto antanut pelata täyttä 60 minuuttia? Lekkerimäki siirtyi HeKistä AaKooseen ja piipahti myös kauden verran Ruotsin puolella ennen paluutaan Anjalankoskelle.

    Puolustajapari Jarkko Hämäläinen-Timo Lehtinen on kenties HeKin kuuluisin kaksikko Nymaninin & Wellingin jälkeen. Tämä pakkipari herätti hilpeyttä katsomossa ja kauhua vastustajan leirissä. Pienikokoinen Timo Lehtinen näytti entistä lyhyemmältä korston kokoisen Jarkko Hämäläisen rinnalla. Ulkoinen olemus ei kuitenkaan kertonut kaikkea, sillä näistä ärhäkkäämpi oli viiksekäs Lehtinen, joka terrierin tavoin iskeytyi laitakahinoissa kiinni vastustajan riveliin. Hämäläinen sen sijaan oli ilkeästä olemuksestaan huolimatta varsin rauhallinen, mutta lujalaukauksinen pakki. Hämäläisen kuti lienee yhä tänä päivänä kovimpia, ellei kovin hallilla 90-luvun puolivälin jälkeen näkemäni. Timo Lehtinen taisi myöhemmin kunnostautua kaukalopallon saralla(?). Jarkko Hämäläinen ehti urallaan pelata vielä Saksan III-divaria parin kauden verran.

    Kun on vauhtiin päässyt, niin ei malttaisi lopettaa millään. Maalivahti Marko Puton suoritukset pitää vielä käydä läpi. Nollapelin pelaaminen II-divisioonassa oli vielä 90-luvulla harvinainen ja arvostettu saavutus. HeKin ylivoimaisesta menosta huolimatta tuntui nollapelit karttavan Puttoa. Ensimmäinen takaisku tuli yleensä vasta kolmannessa erässä. Tämä ratkaiseva maali sotki sitten Puton pasmat ja taakse oli tapana livahtaa tämän jälkeen muutama maali lisää. Puton tavaramerkkinä olivat tuolloin pitkät vastaantulot. Putto luisteli kiinni omalle alueelle lipuvia irtokiekkoja, joiden päälle heittäytyi välillä lähes siniviivan tuntumassa. Mahtoivatko säännöt myöhemmin muuttua siten, ettei vastaava enää onnistuisi?

    Siinä jotain muisteloita historiasta. Lisää olisi niin paljon kuin vaan jaksaisi tänne tuhertaa.
     
  4. Accompagnato Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Peliitat, Pelicans, HPK
    Hienoa lukea tämmöisiä muisteloita. Itse olen viettänyt hallilla aikaa vanhoina Peliittavuosina. Konkurssin jälkeen jäi tuo harrastus pois, jatkuakseen toki 2000-luvun puolella. Tuossa välissä on musta aukko ja sitä on mukava täytellä. Itse olen käynyt kouluja Väkiparran kanssa samoihin aikoihin, joten mukavaa kuulla hänestäkin. Kiitos Uljas!
     
  5. uljas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit