HCH's struggles; Down and Out in Go-Go land

[HardCore Hooligan]

Sydämellä sykkivät, olisitteko uskoneet,Ewen ennen kuin LB ja sukellus nostalgiaan, siellä myllertää ja viihdeteollisuus kukki, sehän oli Van Dorpin jälkeen toiseksi suurin lyötävä puheissa ja aina pilkkaa, toivottavasti LB puhuu tämänkin kohtalon suureksi ja se on ainoa, jolla on puheenvuoro.



Niin, sillä on ääni ja Ontarion Surgeon on kartan kovin, mielipiteitä?

 

[HardCore Hooligan]

Taas taipuu synkkyyteen ja ei auta muu, sihautellaan auki sekä luodaan sisältöä, herskyy jo ja 34 Byers, millä tasolla Tampereella stripataan?

 

[HardCore Hooligan]

Vilkuilemme yli olan, kopauttaako Larry Wintoneak selkään ja saammeko luvan toteuttaa, olla oma itsemme ja kaipaamme sitä nyökkäystä, nyt lähtee ja ego paisuu.

 

[HardCore Hooligan]

Naama lytyssä, arvet merkkeinä taisteluista ja Lynn Jorgenson jäällä apukoutsina, puhuu outoa kielellistä sekoitusta, tuijotamme sitä suuta ja puuttuu paljon, nenä monella mutkalla ja Jakobstad, olemme menneisyyden vankina.

 

[Porvoon Kärppä]

Mikä helvetti tämän ketjun tarkoitus on?

 

[HardCore Hooligan]

Kevyt leijailu, juuri se ja materiaali, se on hallussa, olemme välitilassa ja jostain syystä mielessä pyörii Mats Larson, ikään kuin salaa ja tekisi mieli tuulettaa.

 

[HardCore Hooligan]

Kauhugalleria, hahmokuvastot ja meillä on niitä vino pino. Laatikoittain materiaalia ja joskus verestämme, uppoudumme sekä nautiskelemme. Muistikuvat ja Ron Abreu tiedottomana, keskellä verilammikon ja West Palm Beachin maalivahti Paul Cohen suorittanut historiaan taotun pahoinpitelyn.

SuHL, Cohenin villi poikittainen ja penkoessamme törmäsimme helmeen, Jacksonville vastaan Lakeland, Suhl 1993-94 ja stick fight, niin siinä seisoi. Nyanssit ja Jacksonvillen koutsina Doug Keans, jonka Probert kolasi kirkkaissa ja valot sammuivat partasuulta. LB, sillä taisi olla Mouse-ilta tai huonosti purevat tabut päällä, se matsi kalvaa mieltä.

Nuhruinen kuva, äänenä vain kohinaa ja juuri näin, se tuntuu hyvältä. Siellä otellaan ja kuohu poikii kananlihaa sekä värinää, tempaudumme mukaan. Nykii huolella ja se Jacksonvillen seikkaileva sekopää-eurokin osallistuu illan orgioihin, on rähinämomenttia ja tulvii viihdearvoa.

Se polttelee sormenpäissä ja kutittelee vatsanpohjassa, raavimme itseämme hulluna ja odotamme kohokohtaa. Lopulta kliimaksin kourissa ja Dave Ritchie sekä Lakelandin Chris Babkirk nostavat keihäänsä pystyy, tekevät se oikein ja tyylillä. Hetki läähättää, siellä tuikkaillaan ja näyttämöllä kaksi gladiaattoria Ontariosta, syvällä etelässä ja olemme kultasuonessa.

 

[HardCore Hooligan]

Hahmojen nerokkuus ja kuka viilettikään numerolla 19 tuossa matsissa, Jacksonvillen paidassa ja se oli Ed Ljubicic. Hillitön kehähirviö Ontariosta, uskomattomalla viihdevaihteella ja aina hurjastellen, tämä jättiläinen oli täydellinen lähtöklovni.

Tuoksuista tunnusmerkkeihin ja olimme aistivinamme siinä potentiaalia, jopa Van Dorp-luokan kulttimörköilyyn ja verinaamiolla, kiitos! Sukellus nostalgian utuun ja 80-luvun puolivälissä se kummitteli Metro Jr.B:n kehissä, loi sykähdyttäviä täsmäiltoja. 1992-1993, se oli seikkailunsa vaiheissa Colonialissa ja tuo liiga on meille hyvin rakas, viihdyimme sen tarjonnan sekä tuotannon parissa.

Suhde hehkuu edelleen lämpöä ja toivottavasti kaljat olivat kopissa kylmiä, jälkeen aamupäivän treenien ja maestro teki sitä samaa Show´ssa, LB. Colonial, vedettiin suotuisilla alueilla ja ymmärrettiin kokonaisvaltaisesti päälle väkivaltaisuuksien, tappiin asti tilttaamista ja kattuksessa syvyyttä sekä luonnetta.

Lähtö maalaa maisemaa ja Detroitin Mailhot pieksee Ljubicicin, lähettää ylle vihaisen vasurisateeen sekä möyhentää henkihieveriin näyttämöllä. Timanttinen teos, jopa välttelemme sen bongailua ja menisi kuitenkin hulluksi käytös, kunnon nuhrua.

Muutama sesonki tuosta ja Ljubicicin olisi pitänyt kummitella ylhäällä, pizzalähettinä tai allaspoikana ja elämys autenttinen kuin ulkoilmateatterissa. Näyttelijöistä Mailhot esiintyi kasarilla kirkkaissa ja pelkkä ajatuksin siitä hellii, tulitti kiukulla matkaan vasuria ja LB oli siinä pysähdyksessä moodissa, hikistä varatankkia ja murhaavaa uppercutia.

 

[HardCore Hooligan]

Ljubicic, soti Brantfordin uniformussa ja seurataan verivanoja, ne johdattavat ääreen rikkauksien ja laulu raikaa intohimoisesti. Colonial 1991-92, Brantford vastaan Flint ja Jason Simon putoaa, ei yhdistä ja kutsukaa haudankaivajat. Haukomme henkeä ja tullessamme taas tolkkuihin, lähtee sähäkästi ja halkoo ilmaa.

Jason Simon ja oikeastaan vielä alkutaipaleella matkallaan legendaariseksi lähtöraakiksi, kuitenkin tiltannut jo O:ssa, AHL:ssa sekä kesäkaudella Ontarion boxlassa. Oli leimat sekä uskottavuutta hahmossa, kiehtovuutta myös ja Stephen Morden naulasi sen oikealla.

Majakka pimeni, näyttämöllä lojui raato ja se kaivoi itsensä haudasta, oli vielä paljon lähtöjä otettavana. Morden taas sumusta ja asui kaupungissa, kun oli ruutuja auki ottelevassa tai kaivattiin taistelijaa lähtölistalle, Morden iskeytyi sisään ja nekkasi.

Porautui sitten myös Flintin Simoniin, vasaroi kuin sadistinen peto ja yksittäiset ovat yksittäisiä, vaikka sataisi kultaa. Simon paistatteli myöhemmin kirkkaissa ja heti helmeilee lupaavasti, siinä tehtiin kunniaa ja vanhan koulukunnan soturi, aina päällä tien sekä tappiin.

 

[HardCore Hooligan]

Cody Banika, kiihdymme vähän ja nyt äkkiä kroppaa, vatsaa sekä punttia. Mikä ilmestys ja kantoi aina naamaria, ruhjottua sekä mustelmille taottua. Se oli ottelija, sydämeltään ja heittäytyjä, aina hamaan kuolemaan.

Brantford, vähän irvistelemme täällä innostuksissamme ja Banikan lähtötarina O:ssa, pelkkää helmeä. 1992-93 Colonial ja se lähtee Todd Humphreyn kanssa, kellot kilkkaa ja tämä oli se huijauksen kohde, uutiskynnyksen ylittänneessä asiassa. Penguinsin scoutti lupaili sille paikkaa campilta ja tuo äijä oli feikki, Humphrey nielaisi kuitenkin ja tätä sitten puitiin mediassa.

Humphrey veti tuolloin yliopistokiekkoa Kanadassa ja mikään neropatti se ei ollut, täydellinen luupää ja napsi kertaalleen Colonialissa yli 300 minuuttia uskottavuutta, puhuu puolestaan. Kehien värilaiskä sekä armoton tilttaaja, emme pysy enää aloillamme ja astumme ulos sateeseen, ihan sihisee.

Hahmot lähtevät ja nyt tuuttaa, huikea iloittelu ja käsiä yhteen, on virtaa. Kaikki temput, innoittavan likaista ja Banika lyö Humphreyta tämän omalla kypärällä, Humphrey vetää hiuksista sekä puskee päällään. Kiihkeää lähtötaidetta ja ei tarvitse kysyä, oliko ilmassa kiiman merkkejä.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt tulee hyvä, tulee rakkaudella ja Colonial 1992-93, runsaasti väriä. Hylkii harmautta, poreilee sekä kuplii, annetaan sen kiehahtaa ja Chathamin Sasha Lakovic heittää sessiota, tulee viihdettä sekä esiintymistä.

Se on kohdannut näyttämöllä TB:n Tom Wardenin ja yksi pysähdys sekä kohtaaminen lähtövirrassa, hahmojen hanskaton kaksintaistelu ja se tuuttaa aivan hulluna. Painaa ympäri kenttää sekä poseeraa kukkien, elehtii ja on nuolevinaan kielellään jäätä.

Se todella ansaitsi ne myöhemmät iltansa kirkkaissa ja räiskyvä koheltaja, kiistaton ylitiltti ja yksi räikeimmistä poseerauksista koskaan. Puskeehan siinä höyryä, lähdön jälkeisissä kuohuissa, ei ollut Warden myöskään pulmunen ja varjoissa vaeltanut, arvaamaton kehäterroristi se oli.

Tarjoili hyvää tilltia myös, nautiskelimme ja Warden nykyisellään Lakeheadin yliopiston Athletic Director. Ponnahti aikanaan otsikoihin, kun vetäessään U of Toronton riveissä tuli penkiltä, jahtasi sekä veti alttarilla rinkiä. Se oli 80-luvun nostalgiassa, tavoitti silloin meidätkin ja Lakovic, hyvää sirkusta ja mitä, jos heitellään vähän veitsiä?

 

[HardCore Hooligan]

Tom Warden, maiskutellaan ja ehkä hyppysellinen rähinää, luodaan kaaosta ja se oli Colonialia parhaimmillaan. Warden painoi syksyllä 1991 muiden mukana sinne käytävälle, pois häkistä ja siellä velloi, hetki sykki. TB:n Bryan Wells, sillä oli mennyt tunteisiin ja höyry puski ulos korvista, se painoi Flintin Darren Miciakin perään käytävälle.

Kipsi kädessä sekä siviileissä, ehkä se halusi vain värittää ja yksi värikkäimmistä se kyllä oli, sekaantui aina huolella. Oireili näyttämöllä ja jo tässä saumassa, sillä oli historiaa ja nakattu ulos Dubista. Kyllä, naulasi poikittaisella Lyle Odeleinin ja jihuu, kolisee hattuun huolella!

Se oli aina ongelmissa, nautti kaikenlaista kakkua, isoja sekä pieniä siivuja. Aah,sitä rakastettiin Thunder Bay´ssa ja se häiriköi, antoi keihäänsä laulaa ja miten se sitä laulattikaan. Wells piiskasi sekä mätki, kerran kohteena olivat illan linjuri sekä vastapuolen naispuolinen huoltaja, samaan sessioon.

Signature ja Wells yritti iskeä Tinordilta pää irti kirvesikulla Dubissa, ei yhdellä vaan kolmella ilmeikkäällä sivalluksella. Uskomattomiin sfääreihin ja miten hyvältä se tuntuikaan, nähdä "Wellsy" FM Gardensissa, mielipuoli kuin se ja pahat mielessä, kaikilla.

 

[HardCore Hooligan]

Wells, juuri tuollainen eläin ja kukaan ei kohdannut mielellään, se puri ja tunki sormia silmiin. Marc Laforgen sanoin, ei se kovin vaan hulluin. Siitä pelko ja vastakohtana Trevor Converse, kova äijä ja sen nimi mieluusti korttiin, uskottavuutta kirjanpitoon ja kunnon tasonmittausta.

Egot sekä statukset, keskeisin linja lähtötulkinnoissa ja Converse kantoi vasurissaan roppakaupalla vihaa, ehkä siksi sen kunniaksi nimetty se brändikin ja HCH:lla myös aina jalassa. Tarinassa samankaltaisuutta "Hammer" Flemingin kanssa ja nimessa ei suurta hypea, mutta aikalaisilta paljon nostoja sen ja sen hetken tai liigan kovimmaksi.

Vietti välillä pari sesonkia sairasosastollakin, itseään kasaten ja sitä ennen, näimme miten se puhisi vasurillaan yli St.Thomasin Darin Smithin ja takoi tälle ryöppyävän verinaamarin. No, Smith tuskin hätkähti kyydeistä ja sillä oli tuhat elämää alhaalla, niskaan puuskuttava gamer sekä vittumainen ilmestys.

Koko halli taputti seisaaltaan, sisällä myrskysi ja tajuntaan jytisi, lähtemistä parhaimmillaan ja Smith, ehkä sekin vain nautti. TB sekä St. Thomas, tuo sesonki päättyi juhlallisen värikylläisesti ja Thunder Hawksin jätkän painoivat Wellsin johdolla penkiltä katsomoon, Angelstad sekä Worden myös merkittävissä rooleissa ja siellä häiriköitiin, hulluuden helmeilevä riemujuhla.

 

[HardCore Hooligan]

Tuotannon korkeatasoisuus, kokonaisvaltainen viihdervo, monikaan ei haasta siinä Rammeria ja Bruce Ramsay, tilttia aivan hulluna. Luodussa putkessa ei voi tarttua yksittäisiin, se olisi väärin ja helmiä korit tulvillaan, hillitöntä ottamista ja tajutonta antamista.

Se oli lähellä, syksyllä 1988 NF Thunderin campilla O:ssa ja hulluista hulluin koutsina, Ph.D. Yltiöpäistä lähtönimistöä vahvuudessa ja ei auennut roolia jengeistä kovimmassa, mutta elämään jäi campin kohtaaminen kanssa Adrian VanderSlootin ja se taisi olla LaForgen lemmikki saumaan.

BCHL:n kautta takaisin kotimaisemiin keskelle Northwesternin metsien ja miten se tulitti, ruiski menemään sekä vuodatti itseään. Neljä sesonkia sydänverellä läsnä ja olimme vuoristoradassa, vaunu aina syöksyssä ja vatsanpohjassa kipristeli, ilmavirta piiskasi.

Ehdoton lähtökeisari, toe-to-toe maestro ja viihdettä tuuttasi, pillit vihelsivät sekä sireenit pauhasivat. Otetaan nyt yksi kierros tuotantoon pureutuen, mukaan juurineen ja teoksessa vastassa Curtis Head, paskantuoksuinen BCHL. Heittäydytään, ei häpeillä kiimaa ja sen tekee tyylikkäimmin pysähdystä kommentoiva ääni; "Give me back my microphone".

Huh Huh, lähti kattokruunu ja pakko ottaa soitto gurulle.

 

[HardCore Hooligan]

Väreilee sekä polttelee jo, ne laskeutuivat näppäimistölle aluksella ja olivat ovelasti naamioineet sen tulitikkuaskiksi, kuulimme musisointia ja siellä ponnisti esiin pikkuriikkisiä huilisteja.

TB sekä "Mad Mel", pyhä liitto ja isolla kauhalla lähtöpölyä, hengittämme sitä antaumuksella sisään ja päädymme huikeisiin pitoisuuksiin. Angelstad ja kaikki mittarit piippasivat, ehkä korkeimmat arvot koskaan ja mikä jätkä, hyvä jätkä. Se pesiytyi maisemiin, tilttasi ja millä viihdearvolla, se ei ollut mitään räpellystä vaan ottelemista, huikeita gladiaattorinäytöksiä.

Se oli olemassa lähteäkseen ja nautti siitä, lähtemisestä sekä rakkaudesta, mitä se poiki.Täydellisen Colonial, vaikka kolme kertaa illassa ja viihdearvosta tinkimättä, kaivoi tiensä näistä varjoista kirkkaisiin ja äärilaidalta lähtee ehkä suurimmat aplodit koskaan.

Tuotannon taso sellainen, että yksittäisiä turha korostaa ja kuitenkin helmien virrasta, esiin veto Madisonin Paul Clatneyn kanssa, Cohl 1995-96. Tämä äijä, Clatney ja vetänyt jalkapalloa CFL:ssa, nuorempana kiekkoa ja siellä lähtöjä. Yli kolmekymppisenä, se heittää paluun jääteatteriin ja esiintyy Colonialin näyttämöillä, esiintyy hanskattomana ja öykkäröi.

Ne kohtaavat Angelstadin kanssa kahdesti ja se ensimmäinen aivan tajunnanräjäyttävää materiaalia. Mel avaa työkalupakkinsa sekä naulaa ja Clatney heittää itseään likoon uskomattomalla vimmalla, valetaan kaikki tuleen. Pikku huilistit, nyt raavitaan ja se hiipii ylös verhoja, alttarilla sessio ja Clatney tarttuu lankaan elämän kuin eläin, palauttaa hamaan kuolemaan.

 

[HardCore Hooligan]

Tuntemuksien kautta, käynnissä kiihkeä hahmokavalkadi ja olemme avautuneet, Soo´ssa kärkkymässä nimmaria ja ne ne kädet, ne olivat ottelijan kädet. Mitton, kiimaista likoon heittämistä O:ssa ja tyylikkyys piikissä, ne hihat ja kypärä takaraivolla.

Toinen kohtaaminen, edessä FM Gardensin ja se veti Brantfordissa, nyt meillä käsi siteessä ja yli 40 tikkiä ranteessa, aikaa välissä seitsemän vuotta. Nyt kärkyimme tarinointia nekkaamisesta ja monesti Colonialissa, tuntui ettei sillä ollut enää paloa sydämessä ja se lähtövirran pysähdys Niklas Barklundin kanssa, ympäripyöreä nyhjäys ja silloin tuntui, että se on häpeäpilkku.

Tuo Colonialin euro, kuten se Sunshinen sekopää ja yhden käden sormissa ovat molemmat, painoivat kädenjälkensä. Mitton, 1995-96 ja vastassa Muskegonin Rob Melanson, kaikki palaa ennalleen ja suoraan aloituksesta, Mitton esiintyy sähäkästi ja operoi kättä vaihtaen. Läsnäolo, se puree ja me haukkaamme, tuntuu uskomattoman hyvältä.

Vaikka olimme huolissamme siitä ja ainahan sillä oli leimansa, maineensa sekä tarinansa, O:sta. Kohdannut siellä kaikki ne, jotka olivat Show'n peruskuvastoa ysärillä ja yksi aktiivisimmista koskaan, ei jättänyt mitään roikkumaan. Ja kehräsihän se kyljessä, kun Mitton oli askissa ja jotain kuhinaa Melin tai Rammerin kanssa, ehkä kyseltiin Major junior illoista?

 

[HardCore Hooligan]

Colonial 1995-96, Flintin Jodi Murphy syöksyy boksista Muskegonin penkille ja Steve Webbin kimppuun, se tulee kuin ohjus ja käynnistää sessiot, illan keitos räjähtää käsiin. Tuo panos, se on taottu historiaan ja poiki juhlallisen bench clearing brawlin. Anarkistinen merkkipaalu, tulvillaan nyansseja sekä mielipuolista sinkoilua, lähellä sydäntä.

Aina nähdessämme Webbin pommittavan kirkaissa, ajattelimme tätä hetkeä ja sitä sekamelskaa häkissä, tunnemyrskyä sisällä. Aivan ainutlaatuinen tuokio ja Murphy, se jäi O:ssa arvoitukseksi ja on vähän kuin tyhjä arpa meille.

Hahmossa oli edellytyksiä, otti satunnaisesti kovaa tilttia, mutta piti itsensä aisoissa ja jätti bongarin mahaan olon tyhjän. Karsea jättiläinen ja olisimme halluneet nähdä sen tallovan kaiken alleeen, takovan nyrkeillä rintaansa ja tekevän kaikkea hullua, kuten hahmot suuret.

Tuo ohjusisku, boksista penkille ja railakkaat tanssiaiset pystyyn, meidän pitää lukita ajatuksemme siihen ja antaa sille puhtaat paperit, ne kuhisivat kuin muurahaiset. Mitään ei padottu ja estot hylättiin, se oli kokonaisvaltaista vapautumista ja ollessanne visiirinaamaisen myrkyn saastuttamia, kokeilkaa tätä. Saatatte löytää itsenne, miten se velloikaan ja pyrytti, mielihyvää.

 

[HardCore Hooligan]

Havahduimme pöllyistä ja olimme piirtäneet seinät täyteen viiksiä, mikä on taitteellisen avautumisen viesti sekä sanoma?

Kuka tekee lumitöitä pihalla ja ei ole edes lunta, missä roolissa ja entäs sitten Ashlyn Gere sekä Taylor Taylor St. Claire?

Putoilee nimiä ja esitämme kysymyksiä, mikä on tämän palapelin luonne ja onko kyse eritteistä sekä staminasta?

Vilahtaa iso rotta ja kissa nilkuttaa sen perässä, se on kollipoika ja tarjoaako tämä avaimia?

LB vitsailee mediassa ja imi kuitenkin edellisenä yönä nenään jonkun stripparin tisseiltä, viikset vainoavat meitä ja lähtökultturissa ovat vain yhdet, kenen?

Bob Fleming huudetaan nurkkapöydästä ja äijät on siellä ihan kännissä, Harold Snepsts teille ja nyt tavoitellaan hikistä kairaamista, kaikki niellään.

 

[HardCore Hooligan]

Jay, se poraaminen ja emme koskaan ihmetelleet, miksi se päätyi kaupunkiin enkelten.

Se on kuitenkin aikaa epäolennaista, puuttuu sielukkuus sekä sydän, tyhjiä muovikuoria.

Bruins, Jay oli mysteeri ja LB, "being a meathead for the Bruins, some of the greatest time of my life".

Uppoudumme nostalgiaan, kuin sulaan voihin ja syöksähtelemme, ilmestymme takaa kulman.

Jay, ottaa kipinää ja kiukuttelee siellä käyttävällä, Hurraa!

Näyttämöllä luotu juuri ensimmäinen episodi rivalryyn Kordicin kanssa ja on tikattu sekä nakutettu.

Sitten kuviin Jay, se mullittelee ja potkii itsensä kumoon, hetken tuoksu on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Kilautamme triangelia, intoudumme kunnon möykkään ja olkaa varuillanne, muutumme kohta myskihäräksi.

 

[HardCore Hooligan]

LB sessiossa, se on popsinut tabunsa ja sillä olisi menohaluja, vastassa Kastelic.

Tarjoillaan pannukakkua ja näin aina, Kastelicin lähtiessä ja se oli väärässä lajissa, sen olisi pitänyt suorittaa painitrikoissa.

Nousee oksennusta ja pakko takoa kupolia kulmaan pöydän, luovuttihan se jässikkä ja toivottavasti LB iski sen pään laitaan tarkoituksella, niin haluamme kuvittella.

Kyllä, niin sen on oltava ja syventyessämme siihen, kainalossa vesimeloni ja se halkeaa, pursuilee sekä tursuaa.

Perkele Kastelic, vesitit meiltä hetkiä ja olimme jo valmiudessa seikkailuun, avoimena mille tahansa.

Kuvaan astuu Jay, mikä äijäily sekä öykkäröinti tuon kietoutumisen jälkeen, se hamuaa paukutusta.

Antaa napakan hanska kädessä Jenningsille ja me vavahtelimme, vauhkona ja suu aivan vaahdossa.

Pelaa kuin iso poika, pysyt liigassa ja nyt on oksennukset kengillä, siirrymme tamppaamaan mattoja.

Jay patsastee näyttämöllä ja Whalersin jätkät uitettu vessanpöntössä, sillä on isoin ja kukaan ei lähde mittaamaan.

Se olemus, sellaista ei saa enää kantaa ja tamppaamme intohimolla, se on sopivan vanhanaikaista ja herättää pahennusta.

 

[HardCore Hooligan]

Tuo pullistelu Whalersia vastaan ja olisimme kärähtäneet välittömästi, liikaa testoa.

Palaamme aina siihen yhä uudestaan ja kasvamme senttejä, kaivetaan jotain syvällisempää.

"There’s not an ass in the seats, and if you’re lucky enough to come out of it without getting your lights punched out, it’s happy days. I would give anything for that tomorrow."

LB, rakkaus lähtemiseen ja Jay, tuotanto ei tihkunyt verta, se oli hikistä puuskutusta sekä epäinhimillistä staminaa.

Ei putoavia pommeja vaan nyrkkijumppaa hamaan kuolemaan, heittäytymistä sekä usvaista maratonia.

Kevät 1988, olimme syvällä mukana ja mitä helmiä se pudottelikaan, kiimaista toe-toe-toe sessiota ja sen työkalupakki oli omaa luokkaansa.

Jay, kylmä tuijotus katseessa ja sillä on aina paukkuja, uskomaton kyky telmiä pitkään.

Esiintyjänä, se vaati vastaansa osaajan, sellaisen himokkaan ja sähäkän.

Jay, LB, Shoe sekä Willie keväisessä huumassa ja lähtee triangelia, sitten mylvii ja lopulta möyryää pitkin tannerta.

Jumalauta, nyt kutittaa ja sisäinen kongi kumahtaa, painamme nelinkontin pitkin pientareita.

Tarjoillaan täysikuuta ja siihen reagoidaan ulvomalla, äijä kuin veturi ja Jay finaaleissa.

Annetaan paisua ja ja se lähtö Oilersin McClellandin kanssa, oli paatosta sekä höyryä.

Millä vimmalla tempauduimmekaan ja sellaiset jäljet, ne ovat ikuisia.

Taikamaailma hyppysissä ja saparolla, ei mitään typistettyä.

Kaikki vilkkui, vilkkuu yhä ja vähemmän vilkkuessa, teemme huomioita.

Hahmoja, finaalisarjassa ja puettuna sekä ottelevassa, nekkaamassa!

 

[HardCore Hooligan]

Jay, yksi hahmoista luotettavimmista ja ei tuottanut pettymyksiä, aina lähtövalmiudessa.

Veturi, puskee höyryä ja tarjolla hikistä lähietäisyyttä, kiivaan kiihkeää iskutuntumaa.

Eräs suhteista parhaimmista, aina äijä-moodissa ja oikeastaan petimme sitä vain kanssa LB:n.

"They went on to Hall of Fame careers. I went on to dating the hottest strippers and drinking in every bar in North America."

Jay, oli sekasortoa ja massa velloi, synnytettiin ja se halusi Frawleyn.

Maistuu ja miltä se tuoksuu, Frawley ottaa kyydit sekä kylvyt.

Tunnekuohu pyyhkii yli ja se aallokko oli yksi mieleenpainuvimmista koskaan, Jay heittää uppercutia sekä vaihtaa kättään.

Halkesimme kahtia ja molemmat puoliskot heittivät jabia, kevyttä jabia ja taivaanrannasta puski savua.

Todellakin, massan velloessa tapahtuu hyviä asioita ja kaiken kruunaa, näyttämöltä poistuvat viikset.

 

[HardCore Hooligan]

Kukkii kukkimistaan ja on alustaa, mihin kylvää.

Entäs sitten tämä, Jay sekä Kordic tulisessa ja lopulta viikset istumassa päällä Rambon.

Taas velloo, sekasortoisissa tunnelmissa ja viikset pääosissa.

Ei tarvitse teeskennellä, se on aitoa ja tuntuu hyvältä, vaikka olisi molemmat jalat haudassa.

"I`ve never kidded myself. I am a goon. I don't run around telling everybody I'm a 15- goal scorer or an eight-goal scorer."

LB Whalersin campilla ja tuossa saumassa, se olisi voinut suosiolla esiintyä sumoasussa.

Tarraudutaan ja Jay vastaan Probert, se oli kiusallista.

"Mr. Sluggo", se jäi käteen ja Jay, kuin terrieri.

Olemus, olihan siinä äijää, kiukulla ja se sätki, kiinni lähdössä.

Viiksien vaatimalla vakavuudella ja se ei pelleillyt, operoi kilahtaneessa tilassa.

Otamme sen viihteenä ja nautimme siitä, taputamme käsiä ja vähän tanssahtelemme.

Turk Sanderson, se taisi kommentoida sumoasussa ja laulattaakin jo.

Täälläkö pilkataan jumalia ja HCH:lle tervaa sekä höyheniä.

Van Dorp-list, se LB:n juttu ja olisiko sitä jämähdetty nostalgiaan, kuten eräät.

Entäs te, matkailetteko?

Red Wings jatkoon Conference finaaleista ja Bruins vastassa, 1988 keväässä ja lähtörikkautta sydämissä.

Ei sittenkään ja LB olisi ladannut itsensä niin täyteen Vivarinia, ettei siitä olisi ollut tuhoamaan 1992 Van Dorpia.

 

[HardCore Hooligan]

Huhuilemme, naapuripuussa joku tikkaa ja viiksikkäiden petojen puolesta.

Mikä parasta, LB edustaa sekä esiintyy edelleen, omassa paidassaan.

# 34, miten se meni ja taisi olla niin, että Jeffrey Dahmer söi ihmisiä ja LB kaivoi hautoja Bruinsille.

Yksi tyylikkäimmistä, itsensä esittelyistä koskaan, kolmannessa persoonassa ja omassa paidassa.

Jay, LB:n ulostulot ja muistamme tämän noston, Wensink, Miller sekä LB.

Vaikka Show´ssa ei enää tapella, voivat jätkät kinata, kuka Bruins historian kovin ja valittavissa afro, viikset sekä juoppo.

Viimeinen HCH:ta ja hyvin kirjoitettu hahmo, huumorilla ja kantaako muuten Twist omaa Blues paitaansa?

Jay ja sen taiteelliset sodat, saatana saapuu lähtökulttuuriin.

Viiksistä lähti ja ne vihamieliset kapinat Brownin kanssa, äijää yli kaiken.

Jay vastaan Churla; Bum, Bum, Bum.

Jay vastaan Maguire; Bum, Bum, Bum.

Viikset tulessa ja kolme keskeistä läsnäoloa bench clearing brawleissa, yhteen sesonkiin.

Olimmepa kerran Manitobassa ja Bruins siellä, miten helvetissä siellä oli Show:n jengi ja Thunder Bay´ssa ei?

LB sekä Jay alkulämmössä ja vain viikset lopulta illan ottelevassa, arvatkaa vituttiko 12-vuotiasta?

Mitä luulette, polkiko LB kuntopyörää vai oliko jossain kännissä kuin käki?

Todistimme kuitenkin viikset ja näimme niiden nyhjäävän sekä hinkkaavan vähän, Steve Rooneyn kanssa.

Willie ja vaikka se sortui, nautimme siitä kypärättömänä ja tuossa illassa se ei kantanut, ei tarvitse polttaa nauhaa.

Se nyhjäsi Carlylen kanssa ja sytyimme sille, millä puolella sitten pelaisimmekaan ja mitä kasvoja kantaisimmekaan.

Kaksi kypärätöntä soturia, sekä viikset ja sukelsimmeko Jean Genetin tuotantoon, vietämmekö aikaamme parissa salaisuuksien?

Turd Ferguson, SNL ja hahmosta mielessä Bruinsin Miller, miten Taskerilla O:ssa?

Siinä bussissa Jeopardy puri ja olisihan se kertomista, kertoa Laimannin paluusta koppiin Soo´ssa.

Jätti jälkeensä LB nauhan ja sen teema oli uppercut, uppercut, uppercut.

Viikset sekä Kings ja aivan karseaa, päällä vähäpätöinen paita ja tuoksui, ei miltään.

Hekumoimme kuitenkin, kun yksittäisessä Wilkinson tulvi ja ehkä tunnustimme rakkautta Van Dorpiin, verinaamareiden puolesta.

Se Sanhaimin kansi, siinä oli Van Dorpia ja Misfits, on kolkkoa ja tässä asunnoksi kutsutussa tyhjiössä, ilman LB:n kuvia.

Franchise ottelija, ei pilkan pilkkaa Twisterille ja se on toinen, joka puhuu rakkaudella lähtemistään sekä roolistaan.

 

[HardCore Hooligan]

Jälleen kerran, syvä ahdinko ja meistä, ei ole nousemaan.

Ne eivät ole palasia vaan sirpaleita, viikset vahvana ja viikset puhukoon.

Edelleen, mitä ihmettä ja Big Bopper rynkyttää ovea ja se haluaa sisään.

Olihan se hahmona huomionkipeä, ehdottomasti rakastettava ja se janoaa valokeilaansa, kuten aina.

Onhan se pelastusrengas ja ajat ovat kovat, mutta hahmo tuollainen kirkkaissa ja siitä pumppataan iloa ikuisesti.

Se oli rikki sekä märkä ja silti, Big Bopper ja oikea Hanson, aito Carlson.

Niin, silmälasit olivat vahvoilla, mutta viikset jyräävät ja Jay tarrautuu.

Se tuijottaa, puhisee ja olemme casting couchilla, sillä on staminaa ja isoin koskaan.

Hinkkaame pois seinistä, niitä viiksiä ja ne ilmestyvät uudestaan, niitä on ympäri kehoa.

Olemme pakkomielteinen ja haluaisimme pois, kurotamme kohden kohden Big Bopperin laseja.

Viikset tallovat ne murskaksi ja kaikkialla viiksiä, yltiöpäisesti hikeä sekä äijää.

Uhrautumista, sitä olemme vailla ja joku afropää, se kumartaa sekä viittoo.

Ohjaa meidät sisään, joku eukko keinuu lauteilla ja LB, single huulilla.

Omassa pelipaidassa, Carlson baaritiskillä ja ilman laseja, vieressä joku pelkässä kravatissa.

Lasisilmä pyörii pöydällä ja Sonmor rähisee, kuin kasarilla.

Lauteille astuu mies mikrofonissa, Turk ja sekin omassa Bruins paidassaan .

Viikset ovella ja raahaa juuri ulos sätkivää sekopäätä, Jimmy Crack huutaa; Go him Higgy, go him!