Tässä vähän stooria eilisestä pelistä. Paljon samaa kuin JA:n otteluraportissa ja jotain muuta vielä lisäksi.
Siis...
FPS ja Jokipojat pelasivat värikkään ottelun, josta tilastoitavaa ja kerrottavaa ei puuttunut. Ensimmäisessä erässä vieraat menivät Tapio Ahtosen maaleilla kaksi kertaa johtoon hyvän karvauspelin ansiosta, jota Heikki Saarinen ja Tero Alminoja auttoivat räikeillä virheillään. Näillä kahdella pakilla peli ei muutenkaan sujunut kovin hyvin. Kolmannessa erässä Alminoja aiheutti muutaman viikon sisällä FPS:lle jo kolmannen kerran kahden miehen alivoimatilanteen.
Avauserässä Ahtosen maaleihin pystyi vastamaan FPS:n viime aikojen salainen ase, nelosketju. 1-1 tasoituksessa pitkän vaihdon pelannut Juha Sinkkonen syötti vauhdissa olleen Niko Nikkilän läpiajoon ohi hitaasti alaspäin pakittaneen Jokipo-puolustuksen. Nikkilä ei ratkaisussaan turhia leiponut vaan vippasi kiekon oikeaan yläkulmaan ja käytti tuuletuksessaan kenttää sen koko leveydeltä. 2-2 maalissa Sinkkonen teki kenenkään häiritsemättä maalin edessä maalivahdin kannalta täydellisen maskin ja pääsi vielä vähän ohjaamaan Teppo Tuomasen viivasta laukomaa kiekkoa.
Toisen erän alussa Jokipojat siirtyi 2-4 johtoon Krister Antilan päästettyä kaksi helppoa maalia. Antilan epäonnistuminen pelissä oli vähintään samaa suuruusluokkaa, kuin IFK:n Lundellilla viimeksi Raumalla. Seuranneella aikalisällä maaliin vaihdettiin Tommi Kela. Muuten toisen erän alku oli varmistelevaa keskialueen peliä, jossa kiekkoa vain pelattiin pois omalta alueelta ja sitten kohti päätyä. FPS:n ensimmäinen kunnon maalipaikka tuli vasta yhdeksän minuutin jälkeen, mutta pian kiekko olikin jo maalissa. Miika Haapala istui ottelun toista jäähyänsä vain 14 sekuntia, kun Matti Raunio teki komean henkilökohtaisen ratkaisun.
Ossi Pellisen alivoimalla yllättävästi suupaisema tasoitus muistutti paljon Lauri Heinosen tekemää alivoimamaalia. Nousu keskialueelta oikeasta laidasta yli siniviivan ja ei niin mahdottoman kova laukaus, joka kuitenkin upposi maaliin vieden Jokipojat aikalisälle ja Räisäsen vaihtoon. Ottelun ratkaisumaalin iski kahden miehen ylivoimalla Matti Raunio suunnilleen samoilta jalansijoilta kuin ensimmäisen maalinsakin. Tätä edeltäneet Kotilaisen ja Lahtisen selkeät rikkeet eivät antaneet mitään muuta vaihtoehtoa Jussi Leppäselle, kuin laittaa molemmat istunnolle.
Kolmannen erän alussa Jokipojat sai vastaavaan mahdollisuutensa yrittää kahden miehen YV:tä. Pian tilanne näyttikin todella pahalta, kun muuten erinomaisesti pelannut Asko Rantanen tapansa mukaan menetti puolustusalueella mailansa. Jokipoikien kiekonsiirtely oli onneksi sen verran hidasta että Kela ja alivoimapelaajat pysyivät mukana ja saivat purettua muutaman kerran. Ylivoiman lopussa hyökkäykset olivat epätoivoisia nousuyrityksiä keskeltä, jotka alivoimakolmikko sai iskettyä takaisin. Loppuerä pelattiin pääasiassa tasaviisikoin ja molemmilla oli muutamia hyviä paikkoja.
Tommi Kela esitti erän puolivälissä todellisen supertorjunnan, kun hän onnistui jo jäähän pudottuaan saamaan omasta pelaajasta hieman suuntaa muuttaneen kiekon räpyläänsä aivan yläkulmasta. Pelin viimeisillä minuuteilla FPS:n taitavat karvaajat Marko Ronkaisen johdolla pystyivät pitämään pelin painopisteen pääosin hyökkäyspäässä eikä SHT-pelin kaltainen painajainen päässyt toistumaan. Jokipoikien valmentajaa Rauhasta kuumentaneessa Heinosen loukkaantumisessa ei tapahtunut rikettä. Heinonen kaatui FPS-pelaajien puristuksessa kuskatessaan kiekkoa hyökkäykseen. Hallissa ajattelin hänen tulleen nokka edellä jäähän, mutta tuo peliraportissa mainittu osuminen ensin omaan mailaan oli ehkä lähempänä totuutta loukkaantumisen aiheuttajana tuossa erikoisessa tilanteessa.