FPS:n pelaaja-arviot 2009-10
Maalivahdit
Petrus Lintonen 27 ott. 89,59%
- Sai vuosia täyteen 18 ja nousi ykkösvahdiksi. Joistakin heikommista pelijaksoista huolimatta saa kaudesta hyvän arvosanan. Paljon isoja pelastuksia nopealla sivuttaisliikkeellä ja räpsäkädellä. Haastoi laukojia aggressiivisesti, mutta toisaalta rankkareissa seurasi näiden venkuroita viileästi pysäyttäen sitten kiekot. Selvisi kaudesta jäähyittä, vaikka huuteli kommenttejaan ja reagoi nopeasti myöhäisiin huitomisiin.
Toni Pohjonen 13 ott. 90,67
- Pärjäsi odotetusti myös Suomi-sarjassa. Vain pari huonompaa iltaa osui kohdalle, muuten liimasi kiekkoja varmasti. Marras-tammikuussa pitkä tauko edustuksen peleistä terveyssyistä ja sarjatauosta johtuen.
Muut maalivahdit kokoonpanossa:
Janne Kari-Koskinen (6/2, 120 min), Joonas Laaksonen (7/1, 30 min), Jone Riiheläinen (2/1, 6 min), Pilke Oja (2/0) ja Juho Leikkola (1/0).
Puolustajat
Asko Rantanen 39 9+24=33 72
- Ake on Ake, eikä paljon enempää esittelyä tarvitse. Piti suoritustasonsa yllä ehkä parhaiten kaikista fopsilaisista läpi pitkän kauden. Lähes 40 prosenttia pakkien tehopisteistä tehneenä oli joukkueelleen tärkeämpi kuin koskaan.
Joni Kujala 30 2+13=15 52
- Kävi syksyllä Urjalassa näyttämässä pakkipelin mallia, mutta ehti täysillä FPS:n mukaan vielä moneksi kuukaudeksi. Tutun jämäkkää peliä. Ei paljoa esillä hyökkäyspelissä, mutta se olikin enemmän muiden vastuulla. Vaihtaa lähes lennosta rullat alle ja Pepen väreihin.
Petteri Koistinen 37 4+9=13 56
- ”Se toinen” Koistinen on kokenut alasarjajyrä, mutta pelasi nyt ensimmäistä kertaa kunnolla tällä tasolla. Aika kiirettä pitikin ja arviointivirheitä sekä pikkukakkosia pääsi tulemaan liikaa. Teki kaikki maalinsa alkusarjassa.
Otto Hakamaa 39 5+6=11 32
- HPK A:sta palannut peruspakki, joka on kehittynyt tulokaskaudestaan. Mukavasti aktiivisuutta myös hyökkäyssuuntaan. Monesti tuntui saavan kiekon varmemmin pois omalta alueelta kuljettamalla kuin syöttämällä.
Aleksi Heikkilä 27 0+7=7 47
- Armeijan takia harvemmin mukana kevätkaudella. Vaikka sijoittuu hyvin, häviää vähän liikaa kaksinkamppailuja. Keräsi pisteistään kolme heti sarja-avauksessa.
Jesse Pohjonen 32 2+3=5 22
- Luistelee hyvin ja on yritteliäs, mutta riskialtis. Alkukauden kokoonpanotilanne vei jälleen pakiksi, mutta hyökkääjänä heikkoudet pysyisivät paremmin piilossa ja saisi enemmän haastaa vastustajia kiekollisena sekä ajella näitä laidoille syvällä.
Joonas Kivinen 15 2+1=3 10
- Harjoituspeleissä ja sarjan alussa tuli ihan mukavasti sisään FPS:n kuvioihin tehden yhteensä neljä maaliakin. Kärsi sitten vammoista ja meni armeijaan, joten oli harvoin mukana. Mielenkiintoinen pelaaja jatkoa ajatellen.
Timo Haapaniemi 13 0+0=0 6
- Nostettiin helmikuussa A-nuorista edustukseen. Ei päässyt helpolla, kun piti pysäyttää vastustajien hyökkäyksiä. Jatkokarsinnassa jo ihan mukavia otteita, kun oli saanut pelejä alle ja vastassa oli heikompia joukkueita.
Hyökkääjät
Jukka-Pekka Koistinen 39 24+53=77 74
- Molemmista päistä vajaaksi jääneen edelliskauden jälkeen pelasi nyt ehjän talven tehden keskimäärin pari pinnaa pelissä. Rakenteli varmaotteisesti peliä ja yhteistyö Kanteluksen kanssa sujui. Vaikka edellinen valmentaja ei miellyttänytkään, olisi voinut sen periodin lopussa jättää löysäilyt peleissä vähemmälle.
Jarno Kantelus 38 37+35=72 49
- Sama pistemäärä kuin edelliskaudella, mutta nyt maaleja seitsemän enemmän Ronkaisen maalintekopanoksen ollessa pienempi. Teki parhaassa pelissään Lohjalla kuusi maalia ja sarjapaikan ratkaisseella Porin visiitilläkin neljä. Kovat tykitykset suorasta luistelusta oikealta kaistalta eivät nyt uponneet, mutta pitihän veskareillekin jotain jättää.
Rami Jokinen 40 16+29=45 24
- Paluumuuttaja oli ainoana pelaajana askissa jokaisessa pelissä. Oli joskus vähän tutkan ulkopuolella, mutta pistemäärä kertoo aika monesta onnistumisesta, niin ykkös- kuin kakkosketjussakin.
Henri Korteniemi 37 14+10=24 78
- Omasta mielestäänkin kaipaa otteisiinsa lisää terävyyttä. Vielä ei ole nähty, mihin 23 vuotta täyttävä Jokioisten mies parhaimmillaan pystyy. Hyvä pelaaja nykyäänkin. On monesti ensimmäisenä irtokiekoissa ja reboundeissa vastustajan maalilla. Käytöskakkujakin sisältämät jäähyminuutit pitäisi saada pienemmiksi.
Jukka-Pekka Kurtelius 39 10+9=19 52
- Hyökkäysvoittoinen pelaaja, joka on kiekollisena arvaamaton kynäilijä vastustajan kannalta. Hieman lisätehojakin voi vielä löytyä varastosta. Ottaa liikaa jäähyjä kaukana omasta maalista esimerkiksi pienellä virvelöinnillä.
Ville Piltti 37 5+14=19 20
- Järjestelee silloin tällöin hyviä maalipaikkoja ketjukavereilleen ja pää pyörii kiekonkuljetuksissa entiseen malliin. Tehopisteet vähenivät kuitenkin jälleen edellisestä kaudesta, vaikka alkaa vasta olla pelimiehen parhaassa iässä.
Olli Lindberg 35 6+10=16 58
- Flamesin edelliskauden tehotykki kunnostautui sarjaporrasta ylempänä varsinkin joukkueelle arvokkaissa ”likaisen miehen töissä”. Hyökkääjistä ylivoimaisesti paras laukausten blokkaaja, myös maskipelaajana hyviä suorituksia. Teki tehopisteistään 12 kevätkaudella.
Toni Ronkainen 15 8+6=14 35
- Palasi alkuvuodesta kaukaloon breikiltään. Luonnollisesti suureksi avuksi joukkueelle, vaikka olikin nyt ”vain” pinna per peli –kunnossa. Mahtoiko olla kertaakaan edes kunnon läpiajossa, missä olisi päässyt käyttämään kikka-arsenaaliaan.
Matias Lintula 14 8+1=9 4
- Pelasi alkukauden ikänsä mukaisesti B-junnuissa, mutta TT:n paluu penkin taakse tiesi nousua edustukseen. Näytti peleissä ansaitsevansa kunnon roolin miesten sarjassa. Itseluottamus ja pelitaso olivat selvästi parantuneet 16 ottelun tulokaskauteen nähden.
Ville-Matti Viitanen 20 1+4=5 24
- Pieneksi vihreäksi mieheksi hämmästyttävän kova avojään taklaaja. Nopeutta löytyy, mutta kiekonkäsittelytaidot eivät kummoiset. Kelpaisi jatkossakin energiapelaajaksi nelosketjuun. Ei ollut kokoonpanossa kevätkauden avauspelin jälkeen.
Jesse Aalto 35 0+4=4 8
- Yksi monista tulokkaista teki harjoituspeleissä enemmän pisteitä (1+5) kuin varsinaisissa sarjaotteluissa. Suuri syy oli pääsy treenimatseissa ykkösketjuun Kanteluksen ja Jokisen rinnalle. Pakkipulan vallitessa pelasi joitakin pelejä myös alakerrassa.
Jarkko Lehtimäki 36 2+0=2 2
- Ei ollut edes Flamesin avainpelaajia, joten suuria näyttöjä ei voinut odottaakaan. Erikoinen luistelutyyli ei enää pistänyt silmään. Aallon tavoin pakin paikkakin tuli tutuksi.
Aleksi Palomäki 26 1+0=1 0
- Rikkoi kiikarit Suomi-sarjan osalta. Parhaimmillaan lyömässä kiekkoa päätyyn ja häiritsemässä vastustajan pelinrakentelua. Huonompina hetkinä ketjuineen motissa omalla alueella.
Valtteri Heikkilä 25 0+1=1 8
- Tulokaskaudella kahdeksan tehopistettä 90-syntyneiden nelosketjussa. Nyt oli tuskaisempaa, eikä hyviä suorituksia vain tullut. Kauden huippukohdaksi kirjattiinkin Tuusulan harjoitusturnauksen päätöspelin viimeisen sekunnin voittomaali.
Rauli Lilja 11 0+0=0 0
- Muistetaan räväköistä otteistaan Flamesissa. Selvä enemmistö tämän kauden peleistä A-junnuissa, missä myös joukkueensa kapteeni. Suomi-sarjassa ei vielä jättänyt suurta jalanjälkeä.
Veli-Petri Valtonen 12 0+0=0 10
- 188-senttisenä Jokisen (193) jälkeen joukkueen pisin, mutta ei silti mitenkään toivottoman kömpelö. Otti vuodenvaihteen jälkeen vähän sijaa nelosketjusta.
Muut hyökkääjät kokoonpanossa:
Kahden edellisen kauden luottopelaajat Hannu-Pekka Leinonen (2 0+1=1 2) ja Marko Vehmas (3 1+1=2 4) tekivät vuoroillaan lyhyet visiitit Suomi-sarjaan varsinaisista seuroistaan Urjalan Sisukiekosta sekä Loimijoen Liekeistä.