Eturistiside napsahti poikki

[Johto]

Itselläni oli eilen viimeinen fysioterapiakäynti, leikkauksesta nyt 4,5 kuukautta. Polvessa on vielä kireyttä eikä jalka yliojennu edelleenkään, mutta muutoin kaikki näyttää hyvältä. Tehtiin leikatulle jalalle voimaa mittaava testi, jossa yhden jalan jalkaprässissä piti yrittää tehdä 10 toistoa omalla painolla. Suoritus onnistui ja fysioterapeutin mukaan tämä on hyvä suoritus tässä vaiheessa kuntoutusta. Leikatun jalan reiden ympärysmitta oli mittauksissa 2-3 cm pienempi kuin terveen jalan, mutta kovan treenin ansiosta voimatkin palautuvat hyvää tahtia. Seuraavaksi ohjelmassa on erilaisten hyppyjen ym. aloittaminen. Juoksutreenejä olen tehnyt vain juoksumatolla ja tätä pitää ahkeraan tehdä jatkossakin kuntopyöräilyn sekä salitreenien ohella. Kaiken kaikkiaan näyttää siis varsin hyvältä tällä hetkellä, mutta paluun salibandyn ym pelaamiseen uskon tapahtuvan vasta myöhemmin keväällä, vaikka 6 kk aika leikkauksesta täyttyykin maaliskuun alussa. Sen verran ovat liikeradat vielä hakusessa ja polvessa kireyttä, että en aio pitää mitään kiirettä höntsypelien pariin ennen kuin kaikki tuntuu olevan kunnossa.

 

[Melametsä]

4. polvioperaatio alkaisi itselleni ja varmasti myös työnantajalleni riittämään.

Nyt kun oli tosiaan neljäs polvileikkaus kahden vuoden sisään takana, niin voisi hieman jakaa kokemuksia ja naureskella porukalla miten kivaa tämä on.

Ensimmäinen oli tosiaan toukokuussa 2010 kun vasemmasta polvesta kuului kova rusaus ja suusta vielä kovempaa rumia sanoja. Ensimmäinen polvivammani oli tosiasia. Tuntui tilanteessa siltä kuin olisi sääri taittunut ulospäin, eli siis ei polvitaipeen suuntaan vaan tosiaan ulospäin. Samalla tuntui kunnon rusaus, eikä jalka kestänyt enää varata lainkaan.
Kepeillä joutui liikkumaan ja meninkin suoraan Terveystalolle. Siellä ortopedi totesi heti, että eturistisidehän se on paskana.

Magneettikuvasta sitten selvisi, että reisiluun alapäässä murtuma, eturistiside poikki ja nivelkierukka kappaleina. Melko pian sitä oltiin Helsingissä Lauttasaaren Terveystalolla popsimassa esilääkitystä. Leikkauksen suoritti Jammu Öunap, monelle varmaan tuttu koska on Jokereiden lääkäri ja kokemusta myös A-maajoukkueen lääkärinhommista.
Leikkaus meni hyvin ja kepeillä mentiin seuraava kuukausi.

Kesä meni kuntouttaessa salilla, lenkillä ja aika paljon tuli poljettua pyörää. Tuntui jotenkin kivemmalta viiletää pihalla fillarikka, kuin salilla kuntopyörän kanssa hikoilemassa.

Syksyllä hyppäsin kaukaloon leikanneen lääkärin luvalla luistelemaan, mutta ilman mitään kontaktia. Kiertoja sai reeneissä tehdä, mutta ei muuta. Sitten kun tuli viikot täyteen ja sai alkaa kontaktia ottamaan, niin eiköhän ekoissa reeneissä kaveri heittäydy siten että liukui minun jalkoihini. Polvessa tuntui ikävä vihlaisu ja lähdin pukuhuoneeseen. Ortopedi passitti magneettikuvaan, jossa onnekseni selvisi, että eturistiside on ehjä. Nivelkierukka ei niinkään ehjä ollut. Sitä sitten tähystettiin taas. Tämähän oli pikkujuttu ja alle kolmessa viikossa pääsi taas jäälle.

Keväällä 2011 takalasin pelissä vastustajaa, joka kaatui jalkoihini. Tilanne kävi nopeasti, mutta taklattu kaveri oli osittain luistimeni päällä ja kun yritin kääntyä, niin terä puri jäähän kiinni ja taas se sama vihlaisu sieltä kuului. Tässä kohtaa pelasin kyllä peli loppuun. Polvi tuntui vähän heikolta mutta pelasin kuitenkin kun pystyi. Pelin jälkeen se vähän turposi ja niin edelleen magneetin kautta tähystykseen-> muutama viikko ja taas urheilemaan..

Nyt pelasin kiekkoa ehjänä tammikuun lopulle asti, kun taas rouva fortuna päätti, että nyt on oltu turhan pitkään pois telakalta.. Olin kiekollisena lähdössä kiertämään hyökkäyspään maalia, kun joku tökkäsi lavan luistimen terän alle. Siitä sitten vauhdilla laitaa päin, jolloin oikea jalkani jäi koukistuneena minun ja laidan väliin. Nousin ylös ja tajusin, että ei vittu nyt multa SE TERVEKIN POLVI!

Tällöin ei tuntunut kovin pahalta polvessa, eikä siinä tuntunut rusausta kuten vasemmasta polvesta pari vuotta sitten.
Noh, turhaan tuulettelin, koska magneettikuvan jälken totuus kerrottiin-> eturistiside ja nivelkierukka paskana. Leikkaukseen halusin taas Jammu Öunapille, koska hänen tekemä eturistiside on vasemmassakin polvessa ollut hyvä. Nyt on kolme viikkoa leikkauksesta ja kaikki näyttää taas oleva ihan hyvällä mallilla. Kivut aika lieviä ja turvotus laskenut hyvin. Vielä reilu viikko kepeillä ja sitten alkaa taas se puolen vuoden kuntouttaminen.

Sen voin tässä kertoa, että eturistisideleikkauksen kuntouttaminen on erittäin raskas henkisesti, kun sen tekee huolellisesti. Ajattelin, että tätä en toivoisi pahimmalle vihollisellekkaan, mutta eiköhän se sitten mennyt toisestakin polvesta.

Periaatteessa kuntoutus ajoittuisi siten, että saisin alkaa taas pelaamaan elokuun alussa, mutta nyt alkaa tuntua siltä että menee luistimet vintille :(

 

[pehtoori]

Taas on kylmä rinki perseen alla, tuossa tyo polvi mörköilee mustana, turvonneena ja taipumattomana. Melametsän tavoin alkaa riittämään, niin itselle kuin luultavasti myös työnantajalle. -08 ja -09 edelliset leikkaukset. Laskisi nyt turvotus niin pääsisi tekemään empiiristä tutkimusta.

Nyt veljet sormet ja varpaat pystyyn, ettei tarvitse soittaa Jouneille Selkämaa ja Heikkilä.

Perkele.

 

[Johto]

Leikkauksesta aikaa kohta 11 kuukautta ja edelleen ihan hyvällä mallilla ollaan, vaikka leikatussa polvessa vielä onkin jonkin verran kireyttä (polvillaan ollessa jalka ei taivu aivan yhtä hyvin kuin terve jalka, mutta koko ajan mennään parempaan suuntaan ja toivottavasti tämän vuoden aikana liikeradat palaavat kokonaan normaaliksi). Selkeimmin kireys ilmenee itselläni silloin, kun erityisesti töissä istuu välillä muutaman tunnin paikoillaan ja siitä kun nousee niin leikattu polvi tuntuu hetken aikaa kovin jäykältä.

Sählyäkin olen käynyt höntsäämässä ja hyvin on jalka kestänyt. Toki liikkuminen on vielä aavistuksen kankeampaa kuin ennen vammaa ja olenkin pyrkinyt välttelemään pahempia kontaktitilanteita, koska tietyt äkkinäiset liikkeet ovat vielä hieman vaikeita. Mitään kammoa ei vammasta kuitenkaan ole jäänyt, vaan pallon perässä kirmatessa tekee kyllä mieli painaa kuten aina ennenkin. Ainahan voi jotain sattua jatkossakin, mutta sellaisia on turha miettiä koska treenaaminen on ainakin itselleni sekä fyysisesti että henkisesti niin tärkeää, että ilmankaan ei pysty elämään. Salilla on tullut jo pidempään treenattua jalkojakin ihan normaalisti, ainoa että jalkakyykyssä pyrin ottamaan vielä hieman varovaisemmin tuon kireyden takia.

Tsemppiä kaikille saman vamman kokeneille ja intoa treenaamiseen, kyllä se polvi vaan parhaiten paranee kun jaksaa sitä aktiivisesti kuntouttaa eikä jää liiaksi sohvalle makoilemaan.

 

[Rolli92]

Oliskos kuntoutusvinkkiä polven sisemmän sivusiteen venehdykselle/lievälle repeämälle? Viime lauantaina vääntyi, ja maanantaina kävin lekurille näyttämässä, ei kuulemma ollut liikaa väljyyttä, ja pitäisi itsestään parantua. Mitään kummempia kuntoutusvinkkejä ei antanut. Nyt sillä kävelee tuen kanssa jo melko kivuttomasti, mutta kaikki sivuttain vääntävä vielä sattuu, sekin tosin jossainmäärin lieventynyt.

Itsellä mielessä vesijuoksu, jumppakuminauhalla varovaisia vetoja eri suuntiin, reisipenkki kevyellä kuormalla ja pyöräily. Lähinnä mietin että kuinka paljon tuolla uskaltaa tehdä? Pitääkö kevyttä kipua vasten jo ruveta tekemään, jotta polvi ei kangistuisi, vai pitääkö odottaa että liikkeet ovat täysin kivuttomia?

Toivon mukaan pelkällä muutaman viikon kivuilla ja parin kuukauden kuntoutuksella selvitään, mutta kyllä sen eteen täytynee töitä vähän tehdä, että polvi taas täysipainoiseen urheiluun kykenee.

 

[teemu_s]

Polven tärähdys

Tänään Ruskeasuolla. Harrastesählyt. Vastustaja osuu maalinedessä polveeni. Minä jään makaamaan kentälle, vastustaja tuulettaa maalia. Huomasin että nyt tais sattua polveen ja yritän kerätä itteni ylös mutta ei nouse.

Ensimmäisen tutkimuksen mukaan luita ja jänteitä ei pitäisi olla poikki mutta todennäköisesti venähtänyt on jotain. Viikon päästä seuraava tutkimus lääkärillä, siihen asti huilia polvi tuettuna.

Jos jotain hyvää tästä voi keksiä niin kesäloma loppui ja työt alkoi taas maanantaina tällä viikolla.

 

[Scissors]

Tänään Ruskeasuolla. Harrastesählyt. Vastustaja osuu maalinedessä polveeni. Minä jään makaamaan kentälle, vastustaja tuulettaa maalia. Huomasin että nyt tais sattua polveen ja yritän kerätä itteni ylös mutta ei nouse.

Ensimmäisen tutkimuksen mukaan luita ja jänteitä ei pitäisi olla poikki mutta todennäköisesti venähtänyt on jotain. Viikon päästä seuraava tutkimus lääkärillä, siihen asti huilia polvi tuettuna.

Vaikka et nyt tässä niin sanokaan, niin tuskin ainakaan eturistiside on mennyt. Vai oliko tuossa kontaktin lisäksi vääntöliikettä jalassa ns. ulospäin? Se on tietääkseni hyvin radikaalisti tuolle vammalle altistava liike, ja itselläni jalkapallo-ottelussa juurikin kiertyi noin ja kierukka sekä eturistiside paskana.

Jos jotain hyvää tästä voi keksiä niin kesäloma loppui ja työt alkoi taas maanantaina tällä viikolla.

Älä sano, itsellä pari kuukautta pakkohuilia (myös duunista) takana ja tylsää on. Ainoa "huvi" on jokapäiväinen treenisessio jossa pyrin harjoittamaan polvea jotta ensi viikolla alkava varsinainen kuntoutus lähtee hyvin liikkeelle. Raskasta aikaa henkisesti.

Mulla itselläni ei ole ainoatakaan tuttua jolla tämä vamma ei olisi uusinut, joten pitää erittäin tarkasti noudattaa treeniohjeita ja keskittyä kuntoutukseen. Muuta kai ei voi tehdä. Vituttaahan tämä joka ainoa päivä ihan helvetin paljon. Tsemppiä kohtalotovereille.

 

[teemu_s]

Vaikka et nyt tässä niin sanokaan, niin tuskin ainakaan eturistiside on mennyt. Vai oliko tuossa kontaktin lisäksi vääntöliikettä jalassa ns. ulospäin? Se on tietääkseni hyvin radikaalisti tuolle vammalle altistava liike, ja itselläni jalkapallo-ottelussa juurikin kiertyi noin ja kierukka sekä eturistiside paskana.




Älä sano, itsellä pari kuukautta pakkohuilia (myös duunista) takana ja tylsää on. Ainoa "huvi" on jokapäiväinen treenisessio jossa pyrin harjoittamaan polvea jotta ensi viikolla alkava varsinainen kuntoutus lähtee hyvin liikkeelle. Raskasta aikaa henkisesti.

Mulla itselläni ei ole ainoatakaan tuttua jolla tämä vamma ei olisi uusinut, joten pitää erittäin tarkasti noudattaa treeniohjeita ja keskittyä kuntoutukseen. Muuta kai ei voi tehdä. Vituttaahan tämä joka ainoa päivä ihan helvetin paljon. Tsemppiä kohtalotovereille.

Mielestäni jalkaan tuli vain jyhkeä isku tuohon sivuun. Luotan tällä kertaa tutkineen lääkärin ammattitaitoon: kyseessä on urheilulääketieteen erikoislääkäri ja naisten futismajun lääkäri. Kertoi tutkineensa urallaan "muutaman" polven eli varmasti tietää mitä tekee.

 

[Scissors]

Mielestäni jalkaan tuli vain jyhkeä isku tuohon sivuun. Luotan tällä kertaa tutkineen lääkärin ammattitaitoon: kyseessä on urheilulääketieteen erikoislääkäri ja naisten futismajun lääkäri. Kertoi tutkineensa urallaan "muutaman" polven eli varmasti tietää mitä tekee.

Joo, kyllä ne yleensä tietää mitä tekee.

Toivottavasti selkenee ensi viikolla vamman laatu, ja toivottavasti se ei ole eturistiside joka on mennyt. Ei tällaista kenellekään toivo.

 

[Veijari]

Pitää tähänkin ketjuun sitten osallistua. Eilen futishöntsässä hyppäsin pääpalloon. Puskutilanteessa vastustajan pelaaja töytäisee minua kylkeen niin että tulin alas koko painollani pelkän vasemman jalan varaan ja vieläpä niin että polvinivel täysin suoraksi ojentuneena. Tunsin miten polvi alas tullessa yliojentui ja tuosta koitui helvetillinen kipu polven sisäsivulla. Pelikaveri kertoi pelin jälkeen että olisi kuullut selvän pamauksen tilanteen yhteydessä.

Puoli minuuttia kierin tuskissani kentän pinnalla, kipu oli niin helvetillinen. Kipu häipyi lähes yhtä nopeasti kuin tulikin ja kävelin omin jaloin pois kentältä. Jääpussia polveen ja lepoa. Nyt polvi on kevyesti turvonnut ja pientä kipua kävellessä vähän väliä, ehkä juuri tuon turpoamisen vuoksi.

Mitä nyt olen omalääkäri tutkimuksia tehnyt googlella niin veikkaisin että eturistiside napsahti? Pystyy vissiin ihan röntgenkuvilla toteamaan? Taidan hakeutua heti maanantaina ortopedille.

Ei harmita ei, onhan oikean polven kierukkaleikkauksesta kulunut tänään tasan neljä kuukautta.

 

[Tadu]

Mitä nyt olen omalääkäri tutkimuksia tehnyt googlella niin veikkaisin että eturistiside napsahti? Pystyy vissiin ihan röntgenkuvilla toteamaan? Taidan hakeutua heti maanantaina ortopedille.

Käsittääkseni magneettikuvat tarvitaan. Röntgenkuvista ei näy polven vammoja tarpeeksi hyvin. Ortopedille vain heti.

 

[harky]

Kannattaa mennä ortopedille vaan. Itselläni meni polvi jääkiekkopelissä helmikuussa tilanteessa, joka tuli älyttömän nopeasti ja en tarkasti tiedä edes mitä tapahtui.

Muistaakseni juuri röntgen ei näyttänyt mitään ja varattiin sitten ortopedille aika, joka oli toiminut mm. Dufvan aikaan Jukureiden päälääkärinä ja hoitanut lukuisia vammoja. Magneettikuvissa huomattiin sitten että oikeassa polvessa on sankarepeämä ulommassa kierrukassa ja tätä ortopedi oli kuulemma osannut epäillä jo ensimmäisellä tapaamisella tehtyään muutaman taivutuksen vain. Leikkaus saatiin hoidettua tähystyksellä ja sairaslomaakin tuli vain 5vk. Nykyään polvi onkin täydessä kunnossa.

Polvien kanssa ei kannata leikkiä ja suosittelenkin ajan varaamista ortopedille mahdollisimman nopeasti.

 

[Scissors]

Käsittääkseni magneettikuvat tarvitaan. Röntgenkuvista ei näy polven vammoja tarpeeksi hyvin. Ortopedille vain heti.

Se menee vissiin niin että röntgenissä käytetään jokatapauksessa kun halutaan tarkastaa ettei ole murtumia, eli poissuljetaan vaihtoehtoja, ja sitten magneetissa todennetaan varsinainen vamma. Ainakin itselleni tehtiin näin, ja kuulemma rutiinijuttuja on röntgeniin lähettäminen. Silti tiedän monta tapausta jossa suoraankin on kiikutettu magneettiin.

Mitä Veijarin vammaan tulee, niin kaikki kirjoituksessasi viittaa siihen että eturistisiteen vamma olisi kyseessä, paitsi se että kävelit omin avuin kivun hellitettyä melko nopeasti tilanteen jälkeen. Kun itsellä meni futismatsissa eturistiside kappaleiksi, en kyennyt varaamaan ollenkaan ja aina laittaessani painoa kyseisen jalan puolelle, kuului sieltä rusahduksia ja jalka petti alta. Epäilisin tuon vuoksi jotain lievempää, esim. kierukkavammaa, mutta tuo kaverisi kuulema pamaus kuitenkin viittaa siihen että jotain paukahti rikki. En koskaan itse ainakaan unohda sitä ääntä joka polvesta lähti vammautumistilanteessa. Kun muutenkin vituttaa kaikki kyseenalaiset ilmiöt mitä omaan kroppaan kohdistuu ja on itseni kaltainen terveysfriikki, tuollaiset ylimääräiset äänet ovat kammottavia.

Mille lääkäriasemalle meinaat muuten mennä? Olettaen että asut Turussa, suosittelen ehdottomasti SairaalaNEO:a jos sinulla on vakuutukset. Aivan eri meininkiä kuin jossain Mehiläisessä, jos palvelun tasoa mitataan. Siellä oikeasti tuntee olevansa hyvissä käsissä, kliseisesti tai ei. Turussa kuulemma ihan kunnallisellakin puolella pääsee polvikäsittelyihin nopeasti ja hommat hoidetaan ensiluokkaisesti. Itse kuvittelin stereotyyppisesti että jonoa olisi perkeleellisesti ja menin vapaaehtoisesti NEOon, mutta baarissa juttelin yhden terveyskeskushoitsun kanssa joka ortopedisella puolella työskentelee, ja totesi ettei ollenkaan ole hullumpi vaihtoehto tuokaan.

 

[Veijari]

Itse en mitään rusahdusta/paukahdusta kuullut joten toivonkin että oli jostain muualta kuin polvesta se paukahdus. Ikävästi kyllä polvi taittui ja heti arvasin että nyt hajosi jotain.

Juurikin NEO:ssa olen viime ajat edellisiä kierukkavammojani käynyt hoitamassa siitä lähtien kun nuo kirurgit ja lääkärit Mehiläisen urheiluklinikalta lähtivät NEO:n. Aivan ensiluokkaista hoitoa olen tuolta saanut enkä voisi kuvitella mihinkään muualle meneväni. Samalle ortopedille, joka oikeaa polveani on ronkkinut, sain ajan varattua heti huomiseksi. Suurin toivein ja pieni pelko persiissä huomenna siis kuulemaan tuomiota. Mitään muuta en toivo kunhan ei tarvitsisi taas leikkauspöydälle mennä.

 

[Taatusti]

Mitä Veijarin vammaan tulee, niin kaikki kirjoituksessasi viittaa siihen että eturistisiteen vamma olisi kyseessä, paitsi se että kävelit omin avuin kivun hellitettyä melko nopeasti tilanteen jälkeen. Kun itsellä meni futismatsissa eturistiside kappaleiksi, en kyennyt varaamaan ollenkaan ja aina laittaessani painoa kyseisen jalan puolelle, kuului sieltä rusahduksia ja jalka petti alta. .

Minulla meni vajaa pari vuotta sitten eturistiside poikki ja kävelin n. tuntia myöhemmin pois paikalta omin avuin. Olihan se kipeä, mutta pystyin varaamaan jalalle ihan hyvin. Kauheita sprinttejä ei tehnyt mieli ottaa, mutta muuten sillä tosiaan käveli :)

 

[Veijari]

Ortopedi viänteli ja kiänteli mutta väitti kaiken olevan kondiksessa. Tosin, diagnosointia hieman häiritsi se, että jalan lihakset ovat vissiin vieläkin pienessä jännityksessä tuosta tärskystä.

Tällä hetkellä oma fiilis on varsin toiveikas. Pientä turvotusta lukuun ottamatta polvi on lähes normaali, tosin kävelyä ja paskalle kyykistymistä kummempaa en ole vielä kokeillut.

Nyt vaan pikkuhiljaa liikunnan lisäämistä omien tuntemusten mukaan ja heti takaisin lääkärin pakeille ja magneettiin mikäli jotain ongelmia ilmenee, tämä oli viesti.

 

[En Liten Pingvin]

Mitä Veijarin vammaan tulee, niin kaikki kirjoituksessasi viittaa siihen että eturistisiteen vamma olisi kyseessä, paitsi se että kävelit omin avuin kivun hellitettyä melko nopeasti tilanteen jälkeen.

Ilmeisesti Veijarilla ei ole kuitenkaan tuo eturistiside hajonnut, mutta pakko sen verran sanoa, että käveleminen ei ole mitenkään mahdotonta, vaikka eturistiside olisi mennyt.

Itsellä meni vuosi sitten toukokuussa lauantaiaamuna jääkiekossa etu- ja takaristiside poikki, mutta ajoin kuitenkin autolla himaan, juhlin Suomen maailmanmestaruutta sunnuntaina ja maanantaina menin lääkäriin.

Aivan normaalisti olin töissä sen kolmisen viikkoa ennen leikkausta.

 

[Scissors]

Ilmeisesti Veijarilla ei ole kuitenkaan tuo eturistiside hajonnut, mutta pakko sen verran sanoa, että käveleminen ei ole mitenkään mahdotonta, vaikka eturistiside olisi mennyt.

Itsellä meni vuosi sitten toukokuussa lauantaiaamuna jääkiekossa etu- ja takaristiside poikki, mutta ajoin kuitenkin autolla himaan, juhlin Suomen maailmanmestaruutta sunnuntaina ja maanantaina menin lääkäriin.

Aivan normaalisti olin töissä sen kolmisen viikkoa ennen leikkausta.

Minulla meni vajaa pari vuotta sitten eturistiside poikki ja kävelin n. tuntia myöhemmin pois paikalta omin avuin. Olihan se kipeä, mutta pystyin varaamaan jalalle ihan hyvin. Kauheita sprinttejä ei tehnyt mieli ottaa, mutta muuten sillä tosiaan käveli :)

Itselläni tuo kävely ei luonnistunut, sillä nousin ylös ja varasin, ja kuului uusia rusahduksia samalla kun jalka petti alta. Viikon sisään kykenin jo varaamaan ja kävelemään, ja noin kuukauden kuluttua, muutamia päiviä ennen leikkausta kykenin kävelemään suhtkoht normaalisti ja tällöin kyllä kivut olivat tipotiessään. Silti tapahtumahetkellä kävely oli mahdottomuus, yritin kyllä monta kertaa mutta yrityksiksi jäi. Itsellä oli tuo eturistiside muutamana palasena tuolla ja kierukkahan siinä samalla oli revennyt, varmaan vamman laadustakin vähän riippuu nämä asiat. Ei kai se napsahda samalla tavalla jokaisella.

Olen kyllä kuullut samankaltaisia tarinoita kuin mitä tuossa esitätte nimenomaan tapahtumahetken jälkimainingeista, kavereilta, jotka ovat kyenneet lompsimaan itse paikalta pois. Jotenkin rinnastin omaan tapahtumaani tuon liian voimakkaasti varmaan.

Tällä hetkellä oma fiilis on varsin toiveikas. Pientä turvotusta lukuun ottamatta polvi on lähes normaali, tosin kävelyä ja paskalle kyykistymistä kummempaa en ole vielä kokeillut.

NEO:n ortopedit kyllä tietävät mitä tekevät, joten hyvä että joillekin myös nämä tapaukset osoittautuvat vääriksi hälytyksiksi. Nauti arjesta terveellä polvella jos ei sille nyt ole mitään tapahtunut tässä lähipäivinä! Ja tsemppiä jos jotain vielä ilmenee.

Itse olen tykästynyt kuntopiireihin tässä toipumisjakson aikana, ovat hyvää touhua varsinkin kun tuo kävely on edelleen paskan tuntuista ja sen vuoksi aina ei tule lähdettyä puntille asti. Vaikka kepeistä on jo päästy eroon niin kivuliastahan se on, ja vähän laahaavaakin. Miten tovereilla yleensä kävely luonnistuu? Yrittänyt olen paljon suoristella jne, salillakin käydessä poljen pyörää suoristaakseni. Silti maalaan itselleni kauhukuvia ettei tuosta enää kokonaista saa.

 

[teemu_s]

Tänään Ruskeasuolla. Harrastesählyt. Vastustaja osuu maalinedessä polveeni. Minä jään makaamaan kentälle, vastustaja tuulettaa maalia. Huomasin että nyt tais sattua polveen ja yritän kerätä itteni ylös mutta ei nouse.

Ensimmäisen tutkimuksen mukaan luita ja jänteitä ei pitäisi olla poikki mutta todennäköisesti venähtänyt on jotain. Viikon päästä seuraava tutkimus lääkärillä, siihen asti huilia polvi tuettuna.

Jos jotain hyvää tästä voi keksiä niin kesäloma loppui ja työt alkoi taas maanantaina tällä viikolla.

No niin. Se siitä ensidiagnoosista. Tänään otettiin magneettikuvat ja vastauksia myös. Eturistiside on poikki, sivusiteissä ruhjeita / repeämiä. Edessä on leikkaus. Aika on varattu ortopedille perjantaiksi.

"Kiva."

 

[masaman]

No niin. Se siitä ensidiagnoosista. Tänään otettiin magneettikuvat ja vastauksia myös. Eturistiside on poikki, sivusiteissä ruhjeita / repeämiä. Edessä on leikkaus. Aika on varattu ortopedille perjantaiksi.

"Kiva."

Eli mitä tästä opimme? No sen, että annetaan sitä poikittaista siinä oman maalin edessä ihan oman turvallisuuden vuoksi.

Kaikille hemmetisti tsemppiä ja muistakaa ihan aikuisten oikeasti käydä siellä fyssarilla, jos teillä on eturistiside leikattu. Kunnon 6 kuukauden ohjattu kuntoutus on lähestulkoon ainoa tae tosissaan otettavaan urheiluun takaisin halajavalle.

Kaikki muu on pelkkää ynnä-muu -höntyilyä!

Nii, Johdollekin tsemiä sinne, en muistanukkaan että siitä noin kauan oli... treeniä horo, treeniä!! :D

 

[Dilla]

Kaikille hemmetisti tsemppiä ja muistakaa ihan aikuisten oikeasti käydä siellä fyssarilla, jos teillä on eturistiside leikattu. Kunnon 6 kuukauden ohjattu kuntoutus on lähestulkoon ainoa tae tosissaan otettavaan urheiluun takaisin halajavalle.

Tämä on erittäin hyvä neuvo, jota kannattaa jokaisen noudattaa.

Minulla on nyt viisi kuukautta leikkauksesta takana ja ensimmäiset neljä kuukautta menivät oikein mainiosti, mutta nyt on polvi alkanut reistailemaan. Kipua on ollut huomattavasti enemmän kuin aikaisemmilla kuukausilla ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että pitäisi mennä lääkäriin uudestaan käymään. Henkisesti ottaa todella koville kun oli jo valmistautunut siihen, että kohta kuntoutus olisi ohi.

Onko muilla muuten ollut minkäänlaisia kramppeja öisin? Minulla kramppaili jalka aika usein siinä muutaman viikon aikana ennen leikkausta ja nyt se on alkanut uudestaan. Vähän pelottaa, että voisiko sekin olla merkki siitä, että polvessa on mennyt jotain rikki.

Tsemppiä myös täältä kaikille. Onhan tämä aika helvettiä välillä ollut, ei voi muuta sanoa.

 

[Näkkäri]

Onko muilla muuten ollut minkäänlaisia kramppeja öisin? Minulla kramppaili jalka aika usein siinä muutaman viikon aikana ennen leikkausta ja nyt se on alkanut uudestaan. Vähän pelottaa, että voisiko sekin olla merkki siitä, että polvessa on mennyt jotain rikki.

Nyt kun mainitsit niin jotain krampin tapaisia oli minullakin öisin ennen leikkausta. Veti koko jalkaa ikäänkuin suoraksi ja tuntui vittumaiselta. Muistaakseni ne kyllä hävisivät leikkauksen jälkeen.

Itsellä on leikkauksesta aikaa nyt kutakuinkin 10kk ja kyllähän se polvi edelleen muistuttelee itsestään. Lenkkeilemään pystyn, mutta välillä juostessa vielä vähän tuntuu (painoakin on toki aika reilusti). Pyöräily on taas täysin kivutonta ja oireetonta ja sitä pidän varsin hyvänä kuntouttamismuotona muutenkin.

Takareisi taitaa olla vielä vähän voimattomampi leikatussa koivessa sieltä otetun jännesiirteen takia, mutta voimat on kyllä muuten jo oikeastaan entisellään. Yhden jalan prässissä uskaltaa ladata painoa jo ihan mukavasti ja leikattu jalka tuntuu jopa jo vähän vahvemmalta kuin toinen.

Polvi napsahtaa vielä välillä varsin iloisesti varsinkin treenien jälkeen. Tämä siis silloin, kun sen suoristaa kokonaan suoraksi. En ole siitä jaksanut nyt sen kummemmin huolestua. Itselläni oli myös polviruston alapinta vaurioitunut ja tämä liittynee siihen. Lisäksi olen huomannut ihmeellisen naksahduksen jalkaa koukistaessa. Esim. kun nostaa jalan suoraksi kohti kattoa selkämakuulta ja siitä polven kohdalta taivuttaessa jalkaa koukkuun tuntuu polvessa hyvinkin tarkkaan 90 asteen kohdassa sellainen naksahdus. En tiedä mikä on. Ellei ala häipymään, niin tästä voisi kenties vielä ortopediä joskus vaivata.

Fysiossa kävin 6kk leikkauksen jälkeen ja ainakin minulle sanottiin hyvän nousujohteisen fysioterapian olevan yhtä tärkeä osa kuntoutumista kuin itse leikkauksenkin. Suosittelen siis lämmöllä sitä minäkin tai oikeammin pitäisin välttämättömänä pakkona.

 

[teemu_s]

Huomenna leikataan!

Huomenna on sitten tarkoitus korjata eturistisidevamma. Lähiomainen on tässä muutaman päivän auttelemassa arjen askareissa. Kuinka monta päivää muilla on kestänyt että päivittäisiä askareita voi tehdä ilman keppejä? Entäs fysioterapian ja kuntoutuksen aloittaminen? Ja se lähes tärkein eli töitten aloitus? Kuntoutuksen yhdistäminen työntekoon? Tärkeintä on kuitenkin saada polvi kuntoon..

 

[Näkkäri]

Kuinka monta päivää muilla on kestänyt että päivittäisiä askareita voi tehdä ilman keppejä?Entäs fysioterapian ja kuntoutuksen aloittaminen? Ja se lähes tärkein eli töitten aloitus? Kuntoutuksen yhdistäminen työntekoon? Tärkeintä on kuitenkin saada polvi kuntoon..

Nämä kaikki riippuu täysin vammasta, ihmisestä jne. Tässä voi siis puhua vain omasta puolestaan (itselläni oli muitakin vammoja kuin pelkkä ACL).

Ilman keppejä pystyin liikkumaan helvetin huonosti n. viikko leikkauksen jälkeen. Viikko viikolta liikkuminen helpottui, mutta täysin normaaliin kävelyyn meni varmaan joku 5 viikkoa ainakin.

Kuntoutus alkoi leikkausta seuraavana päivänä oman ohjelman mukaisesti. Fysio alkoi muistaakseni noin 2-3 viikkoa leikkauksesta. Työntekoon kykeneminen riippuu täysin työnkuvasta. Kotitoimistoa olisin pystynyt pyörittämään vaikka samantien, mutta fyysiseen työhön ei olisi varmaan 12-14 viikkoon ollut asiaa. Nyt palasin töihin muistaakseni 8-viikkoa leikkauksesta.

Noudata kuntoutusohjelmaa orjallisesti ja tee jokainen treeni kunnolla. Se on paras neuvoni.

 

[Spiit]

Kuinka monta päivää muilla on kestänyt että päivittäisiä askareita voi tehdä ilman keppejä? Entäs fysioterapian ja kuntoutuksen aloittaminen? Ja se lähes tärkein eli töitten aloitus? Kuntoutuksen yhdistäminen työntekoon? Tärkeintä on kuitenkin saada polvi kuntoon..

Näkkäri tuossa naputtelikin jo viestiä, mutta heitetään oma lusikka myös soppaan. ACL-leikkauksen jälkeinen toipuminen on tosiaan hyvin yksilökohtaista. Itse olin oman operaation aikana opiskelija ja olin leikkauksen jäljiltä muistaakseni ensimmäisen viikon pois koulunpenkiltä (vastannee siis kevyttä toimistoduunia). Kepeillä kävelin kaikkiaan pari viikkoa, mutta niistäkin tuon toisen viikon kepit olivat mukana lähinnä vain varmuuden vuoksi. Toki esim. portaissa kaverit odottelivat ekat pari viikkoa aina meikäläistä mukaan, kun vedettin kaikki askeleet aika varmanpäälle.

Oma muistikuva on, että lekuri totesi tuolloin, että mikäli olisi ollut tarvetta saikkutodistukselle duunia varten, niin pääsääntöisesti kuukausi napsahtaa saikkua lähes poikkeuksetta ja sen jälkeen katsellaan miten polvi toipuu ja millainen duuni on, että tarvitaanko lisää saikkua. Johonkin raksahommiin tms. fyysisempään duuniin ei varmaan alle kolmen kuukauden ole yleensä mitään asiaa. Lisäksi omalla kohdallani ainakin pari ekaa viikkoa menivät pitkälti sen mukaan, että miten kova kipu polvessa sattui minäkin päivänä olemaan. Jos piti aamulla vetää tuhdimpia nappeja särkyyn, niin sitten maattiin kotona hölmö hymy kasvoilla.

Kuten Näkkärikin mainitsi, kuntoutus alkaa tavallisesti melkeinpä samantien leikkauksen jälkeen. Tuohan ei alkuvaiheessa tarkoita tietenkään mitään lenkkeilyjä ja punttiksia vaan treenaaminen alkaa jalan oikomisesta, koukistelusta yms. pienistä ja kevyistä harjoitteista ohjeistuksen mukaan.

Itsellä tulee loppuvuodesta viisi vuotta täyteen omasta operaatiosta. Polvi on käytännössä uuden veroinen, jopa parempi kuin leikkaamaton "terve" polvi. Maltti sekä ahkera ohjeistuksen mukainen kuntouttaminen kannattaa.