Aika monta kertaa on tässäkin viestiketjussa mainittu, että Espoossa asuu keskimäärin varakkaampaa väkeä kuin vaikkapa viereisissä Vantaalla ja Helsingissä. Perustellaanko sillä yksiselitteisesti sitä, että ko. paikka olisi parempi asuinsija kuin nyt esimerkiksi Helsinki? Mitä muita kriteereitä voisi löytää määrittämään hyvää kaupunkia tai kaupunginosaa?
Täällä on jo mainittu, että parhaat koulut löytyvät Espoosta ja että Espoossa ei ole "monikulttuurista paskaa". Edellinen ei pidä paikkaansa ainakaan lukiovertailussa, ala- ja yläkouluista en osaa sen tarkemmin, mutta epäilisin asian olevan niin myös niiden kohdalla. Jälkimmäisestä en osaa olla muuta kuin hyvin myötätuntoinen, jos joku on noin pieni mieleltään. Tuntuu aivan uskomattomalta kommentilta, toisaalta kyllähän moni äänestää Perussuomalaisiakin, joten ei siinä, dorkia mahtuu tähän maahan kyllä.
Muutenkin mun on vaikea ymmärtää, miksi väestörakenne on niin ylivoimaisesti merkittävin ja tässä ketjussa eniten mainittu asia, kun asuinpaikkaa valitaan. Pelkääkö joku oikeasti mustaa miestä, vai onko kyseessä joku ärsytyskysymys? En minäkään muuttaisi esimerkiksi Helsingin kaikkein köyhimmille alueille, mutta toisaalta en myöskään niille Espoon rikkaille eristysalueille.
Itselleni Espoo edustaa montaa eri asiaa, joita en mistään hinnasta haluaisi elämääni. Toisaalta vastapainona on pari ihan kivaa juttua, kuten Otaniemen opiskelijakarkelot ja Suvisaariston autoilumaisemat. Olen kenties sanonut aiemminkin, mutta mulle Espoo on kovin kovin sieluton paikka oikeastaan joka kolkasta. Tuntuu, ettei missään ole vaivauduttu laittamaan mielikuvitusta ja/tai intohimoa likoon, vaan kaikki on tehty jonkin laskennallisen ehdoilla. Toki jossain Soukassa ja Westendissä on ihan helvetin isoja ja kalliita asuntoja, mutta mitä sitten? Kumpaan oikeasti muuttaisit, jos rahalla ei olisi väliä; Soukkaan vai vaikka Nervanderinkadulle tai Merikadulle? Oikeasti. Palveluiden kulttuurin ja arkkitehtuurin läheisyyteen, jossa vierestä löytyy historiaa ja arvokkuutta monessa muodossa vai kenties sinne Kirkkonummen rajalle, josta kauppaan könytäkseen pitää ajaa autolla yli kymmenen hidastetöyssyn yli per suunta?
Ja mikä siinä on, että Espoo on pitänyt änkeä täyteen hidastetöyssyjä? Tuoko se jotain mielihyvää vai kenties valheellisen kuvitelman lisääntyneestä turvallisuudesta? (Sivuhuomio: Turvallisuus tuntuu muuten olevan kovin monelle espoolaiselle kynnyskysymys. Sitä sitten korostetaan kaiken maailman lukoilla ja laitteilla, joiden olemassaolosta et välttämättä ollut ennen tietoinen. Noh, sama se, mun puolesta saa olla peloissaan. Pesiikö paranoidi vanhemmuus nimenomaan Espoolaisissa lähiöissä?) Siihen nähden kuinka itsestäänselvästi koko Espoo on rakennettu autolla kulkemisen varaan ja ympärille, autoilusta on tehty siellä yllättävän hankalaa.
Kaupunkilainen asumismuoto on kerrostalo. Sitten kaupunkiin voidaan sijoittaa ns. huvilakaupunginosia, kuten esimerkiksi Pinner tai Kulosaari. Itse haluan muuttaa opiskelujen jälkeen töölöläiseen kaksioon kivestä rakennettuun kerrostaloon, jossa on tyylikäs rappukäytävä ja asunnossa leveät ikkunalaudat ja korkeat huoneet. Olen sellaisessa asunut ennenkin. Kaupunkia ei voi kuitenkaan määritellä pelkästään sillä, minkälaisia taloja sen rajojen sisäpuolella on. Pitää myös osata minkälaista kaupunkilaisuutta kukin kaupunki tuottaa. Tämä on oleellista. Olkoonkin, että Espoota kutsutaan - ja saadaan minun puolestani kutsuakin - kaupungiksi, on kysyttävä, minkälainen kaupunki se on. Toiselle landemainen ja tylsä, kaukana ja virikkeetön, hajanainen, sieluton ja muovinen, toiselle lapsiystävällinen ja tilava; paikka jossa ei tarvitse huolehtia kesivien niittyjen loppumisesta.
Kukin saa asua siellä missä se tuntuu parhaalta, mutta että Espoo olisi kuten Berliini? HAH, ei todellakaan ole edes lähelle!