Eric Lindros ripustaa hokkarit naulaan!

  • 29 264
  • 103

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Näen Lindrosin pelikäsityksen tehokkaana, dynaamisena, mutta hivenen yksipuolisena.

Lindrosin pelityylille tuli kuitenkin seinä vastaan, koska ihmisen fysiikka - edes Lindrosin - ei kestä tuollaista pelityyliä.

NHL:n fyysisyyden kasvaessa Lindrosin pelityylille tuli seinä vastaan.

Äärimmäisen fiksuja havaintoja. Lindros loi kuitenkin tavallaan pelityylin, joka nousi koko NHL:n ihanteeksi ja jota edusti kattavuudessaan lähinnä ainoastaan Gordie H., ja tietyin varauksin Messier, ennen Lindrosia (pakko tosin myöntää, että yhtään GH:n peliä en ole eläessäni nähtyt, mutta kuinka moni esim. JA:ssa on?). Itse olen oppinut arvostamaan Lindrosia pelaajana vasta oikeastaan Phillyn vuosien jälkeen, jolloin ymmärrys siitä, että kyseessä oli täysin poikkeuksellinen pelaaja pelityyliltään ja fysiikaltaan selkisi.

Lindrosin kohdalla enimmäkseen fyysisen ylivertaisuuden kautta luotu taidollinen ylivertaisuus ei vain ollut luotu kestäväksi seuraavaa vuosikymmentä, kun vastassa oli liikaa muitakin "lindroseja". Monessa yhteydessä on väitelty kuuluuko Iso-Eric Hall of Fameen ja itse kallistun sen kannalle, että kuuluu kun asiaa tarkemmin miettii. Lindrosin tehot suhteutettuna ottelumäärään ja ilmankin ovat HHoF-kamaa ja vaikutus koko kiekkoiluun ja pelaajaihanteisiin takaa mielestäni shoo-in paikan Toronton pyhätössä. HHoF:ssä roikkuu kuitenkin mukana paljon 20-50-lukujen pelureita, joiden panos itse peliin on paljon rajallisempi kuin Lindrosin.

Edit 1.

Haukkuuko kukaan muuten Burea huonoksi pelaajaksi polvivammojensa takia? Eipä Russian Rocketkaan kovin paljoa urallaan ehtinyt sormuksia kerätä.

Lainaan itseäni eli:

cottomouth kirjoitti:
Gretzkyn jälkeen kaikilla next-one-pelaajilla on ollut oikeastaan urallaan vain hävittävää.

Buren (joka oli aikanaan SE suosikkipelaaja, ei Big-E) arvioinnissa nousee esiin se, että hänet varattiin kohtuullisen alhaisella numerolla (113) NL:n tilanteen takia vaikka kyvyt tiedettiinkin. Lindrosia oltiin rummutettu 15-vuotiaasta kaksimetriseksi monsteri-Gretzkyksi, joka antoi ihmisille tietyt lähtöolettamukset, jotka näkyvät vielä tänä päivänä, kun molemmat ovat uransa lopettaneet suhteellisen samoilla tehoille.


Kuka muuten oli se Washingtonin pakki, joka aiheutti Ericin viimeisimmän pahemman aivotärähdyksen, johon kaikki tavallaan loppui?

Jason Doig.

Edit 2.

Nhl oli muutoinkin muuttunut Lindrosin aikakaudella. Tulee mieleen, että vaikka Gretky ja Lemieux väillä kadottivat kiekon hallinnan, tuliko vastaan tällaisia niittejä? Kateeksi ei käy Crosbyä koska nykymenolla joku tootoo tai tucker lanaa kaverin kuitenkin ajan myötä.
 
Viimeksi muokattu:

Eager

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Eagles, HPK ja Barça
Ketjussa on tuotu aikalailla hyvin esille eri puolia Ericistä ja varsinkin koska itse kuulun tähän 80-luvun lopulla syntyneeseen sukupolveen ja koska sen vuoksi Eric ei ole ollut niin läheinen ja muistissa oleva pelaaja niin on ollut ihan mukava lueskella näitä asiantuntevia analyyttisiä kirjoituksia eli kiitos niistä.

Mutta sen verran olen itsekkin päässyt seuraamaan ja ihailemaan Ericin peliä ja osaamista että voin toivotella hyviä ja onnellisia uranjälkeikeisiä päiviä miehelle ja samalla kiittää hienosta urasta ja hetkistä. Hieno pelaaja!
 

badgeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Detroit Red Wings
Mutta sen verran olen itsekkin päässyt seuraamaan ja ihailemaan Ericin peliä ja osaamista että voin toivotella hyviä ja onnellisia uranjälkeikeisiä päiviä miehelle ja samalla kiittää hienosta urasta ja hetkistä. Hieno pelaaja!

Juurikin näin. Pistää oikein vihastuttamaan, kuinka jotkin täällä puhuvat Ericistä pahimpana floppina ikinä. Hieno pelaaja ja nuoruusvuosien idoli NHL:stä, jonka ura loppui aivan liian aikaisin.
 
Paska homma, mutta niin se aika vain kulkee..

Eepi oli meikäläselle Marion jälkeen se suuri pelaaja, jumalauta oli tuollaisessa kaverissa ihmettelemistä, iso ja saatanan taitava. Todellinen harmi, ettei mies koskaan voittanut sitä suurta palkintoa ja ettei koskaan voinut pelata täysin terveenä(tosin pelityylillä oli tekemistä kanssa). Silti en kutsuisi miehen uraa epäonnistuneeksi, mies oli kuitenkin muutaman vuoden ajan maailman dominoivin jääkiekkolija ja sitä kunniaa ei voi monelle miehelle antaa.

Lindroosin uran käännekohta Quebec - Philly trade mullisti melkoisen paljon, mutta jos vähän leikitään Quantum Leapia, niin muistellaan myös sitä toista vaihtoehtoa eli:

NY. Rangers tarjosi Lindroosista Quebecille: Doug Weight, Tony Amonte, Alexei Kovalev, John Vanbiesbrouck ja kolme ensimmäisen kierroksen varausta 1993(Daigle?),1994(Jovanovski?) & 1995(Berard) ja $12 milliä.

Jossittelu on hauskaa, mutta jos tämä siirto olisi mennyt läpi, niin olisi Eepi voittanut Cupinsa uransa alkupuolella Messierin kanssa?
 

JoukaHainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers ja Jaromir Jagr
Mikä mahtaa olla tietolähde, jossa Lindros ilmoitti uransa loppumisesta?

NHLPA.

NY. Rangers tarjosi Lindroosista Quebecille: Doug Weight, Tony Amonte, Alexei Kovalev, John Vanbiesbrouck ja kolme ensimmäisen kierroksen varausta 1993(Daigle?),1994(Jovanovski?) & 1995(Berard) ja $12 milliä.

Jossittelu on hauskaa, mutta jos tämä siirto olisi mennyt läpi, niin olisi Eepi voittanut Cupinsa uransa alkupuolella Messierin kanssa?

Ehkä olisi.

Mutta ei Quebec noita Daiglea, Jovanovskia ja Berardia olisi saanut. Vaan:

Niklas Sundstrom vuonna 93 ja Dan Cloutier vuonna 94 ja Rangersillä ei ollut vuoden 95 ykkösvarausta, tai se oli kaupatta jonnekkin.

Mutta jossitellaan vielä vähän olisko Rangers sitten voittanut Erkin kansa Cupin, kun heille ei olisi ollut:

No Weight means no Tikkanen.
No Amonte means no Matteau.
No Vanbiesbrouck no Lidster.

No Kovalev loses us 23g + 33a for 56 points in the regular season and 9g + 12a for 21 points in the cup run.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Toisaalta Ericin päävammathan eivät niinkään johtuneet pelityylistä vaan junnumaisesta virheestä pelata pää alhaalla, katse kiekossa. Ainakin nämä pahimmat aivotärähdykset tulivat ko. tilanteista. Toisaalta totta on, että sitä käsittelyä (kovaa taklauspeliä) joutui ottamaan mitä myös antoi.

Minusta Lindrosin telakalle joutumisessa oli kuitenkin kyse suuremmista asioista kuin vain siitä, että jätkä ei osannut aina pitää päätä ylhäällä tai silkasta huonosta tuurista. Tätä Don Cherryn suosikkihokemiin kuulunutta viisautta on hieman liioiteltu, sillä kaikki juontuu tavallaan tuosta pelityylistä, jonka Lindros oli oppinut junnuissa. Kirjoitan edelleen samasta asiasta eli tuosta jyräämisestä, jota Lindros harrasti aika usein katse kiekossa. Hän oli nimittäin poikkeuksellisesti kehittyneen fysiikkansa takia tottunut siihen, että miestä lakoaa ympärillä. Lindros puski suoraan härkämäisesti eteenpäin siinä missä Gretzky olisi kettumaisesti heittänyt kiemurat tai Jagr sekä jyrännyt että neppaillut.

Mutta eipä Eric voinutkaan enää jyrätä vanhaan malliin, kun vastaan tuli uusia ”lindroosseja” Nhl:n pelaajaihanteen muutettua fyysisempään suuntaan 90-luvun lopulla. Alkoiko aivotärähdyksiä tulla aivan sattumalta 90-luvun lopulla? Syy löytyy osittain siitä, että kaukaloon oli tullut fyysisiltä ominaisuuksiltaan samanlaisia ”ropocoppeja” kuin Lindros. Lindrosin tehokkain ase eli fyysisyys tuli tehottomammaksi, kun joka joukkueesta löytyi pari yli 190 senttistä ja 105 kiloista lihakasaa.

Jos Lindrosilla olisi ollut esimerkiksi Forsbergin pelitilanteiden luku, ns. silmät selässä, olisivat nuo aivotärähdykset jääneet vähemmälle. Minusta tuossa on kyse taidon puutteesta – mailankäsittelystä ja siitä, että ymmärtää havainnoida peliä herkeämättä. Toisaalta Lindros pisti itsensä likoon riskillä kroppaa säästelemättä. Tuo on usein miten nimenomaan hieman yksipuolisten pelaajien akilleenkantapää, että näkökenttä pelitapahtumille on kapea. Lindros ei osannut näin ollen myöskään havainnoida pelitilanteita yhtä hyvin kuin Gretzky & co. Tällä seikalla perustelen väitettäni Lindrosin pelikäsityksen yksipuolisuudesta. Lindrosin pelikäsitys ja pelityyli olivat toki mainiosti toimivia, mutta vain niin kauan, kun Lindros saattoi hyödyntää fysiikkaansa.

Lopulta: Kun Lindros ei voinut käyttää enää fyysistä ylivoimaansa vammojen takia, hänen pelillinen identiteettinsä mureni. Kuten ”cottonmouth” totesi tuolla, huipputasolla kolmenkymmenen kiemuroissa on mahdoton muuttaa pelillistä identiteettiä rajulla kädellä niin, että samalla voi säilyttää pelillisen tasonsa.

Olen ehkä tuonut liikaa esiin Lindrosin huonoja puolia, vaikka kyseessä oli parhaimmillaan fantastinen pelaaja. Ehkä dissauksessa on kyse siitä, että vieläkin hieman häpeilen aikaa, jollain melkein jumaloin Lindrosin pelityyliä. Ja Lindrosin vanavedessä Nhl:ssä alettiin likipitäen jumaloida suurikokoisia pelaajia, joilla kuitenkaan ei juuri kenelläkään ollut lähellekään Lindrosin taitoja ja liikettä.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Lindros loi kuitenkin tavallaan pelityylin, joka nousi koko NHL:n ihanteeksi ja jota edusti kattavuudessaan lähinnä ainoastaan Gordie H., ja tietyin varauksin Messier, ennen Lindrosia (pakko tosin myöntää, että yhtään GH:n peliä en ole eläessäni nähtyt, mutta kuinka moni esim. JA:ssa on?). Itse olen oppinut arvostamaan Lindrosia pelaajana vasta oikeastaan Phillyn vuosien jälkeen, jolloin ymmärrys siitä, että kyseessä oli täysin poikkeuksellinen pelaaja pelityyliltään ja fysiikaltaan selkisi.

Lindros vei fyysisyydellä dominoinnin uudelle tasolle. Olihan Tocchet, Neely ja kumppanit jo hieman ennemmin Lindrosia tasoittaneet tietä voimahyökkääjille, mutta Lindros oli heitäkin taitavampi, vahvempi ja monipuolisempi pelaaja. Lindros taisi olla ensimmäinen puhdasverinen ja moderni voimahyökkääjä, joka voitti pistepörssin ja oli liigan suurimpia tähtiä. Lindros asetti omalta osaltaan modernin hyökkääjän ihanteen, joka oli iso, vahva, nopea ja taitava.


Lindrosin kohdalla enimmäkseen fyysisen ylivertaisuuden kautta luotu taidollinen ylivertaisuus ei vain ollut luotu kestäväksi seuraavaa vuosikymmentä, kun vastassa oli liikaa muitakin "lindroseja". Monessa yhteydessä on väitelty kuuluuko Iso-Eric Hall of Fameen ja itse kallistun sen kannalle, että kuuluu kun asiaa tarkemmin miettii. Lindrosin tehot suhteutettuna ottelumäärään ja ilmankin ovat HHoF-kamaa ja vaikutus koko kiekkoiluun ja pelaajaihanteisiin takaa mielestäni shoo-in paikan Toronton pyhätössä. HHoF:ssä roikkuu kuitenkin mukana paljon 20-50-lukujen pelureita, joiden panos itse peliin on paljon rajallisempi kuin Lindrosin.

Lindros on absoluuttisia tekojaan suurempi pelaaja. Saavutukset olivat toki hienoja - muutaman kauden ajan liigan suurimpia tähtiä – mutta kaikki kohina, odotukset ja maine – ehkei Lindros näin jälkiviisaasti hänen uraansa tarkastellen ansainnut kaikkea sitä hehkutusta. Melkein saman verran puhetta kuin Lemieuxista ja Gretzkystä, ja enemmän kohinaa kuin Forsbergista ja Jagrista, jotka ovat kaikki pelanneet kokonaisuudessa paremman uran kuin Lindros.

Toisaalta Lindros teki itsestään ainakin semi-legendan nousemalla fysiikkaansa hyödyntäen liigan suurimmiksi tähdiksi. Seinä tuli kuitenkin vastaan muutaman loistavan kauden jälkeen…
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Olen ehkä tuonut liikaa esiin Lindrosin huonoja puolia, vaikka kyseessä oli parhaimmillaan fantastinen pelaaja. Ehkä dissauksessa on kyse siitä, että vieläkin hieman häpeilen aikaa, jollain melkein jumaloin Lindrosin pelityyliä. Ja Lindrosin vanavedessä Nhl:ssä alettiin likipitäen jumaloida suurikokoisia pelaajia, joilla kuitenkaan ei juuri kenelläkään ollut lähellekään Lindrosin taitoja ja liikettä.
Tässä oletkin oikeassa, että hieman mentiin metsään NHL:ssä. Samaan aikaan myös estämispeli yleistyi ja sitä tuomarien toimesta liikaan sallittiin. Eihän isojen pelaajien etu ollut pelkästään Lindros/Stevens tyylisessä taklausjyräämisessä vaan isot puolustajat pystyivät paremmin sitomaan vastustajia kulmissa ja kahvatessa Lindrosin kokoisenkin äijän vauhti hyytyi, kun perässä hiihti Hatcherin kokoinen järkäle jonkun Kimmo Timosen sijaan. Toisaalta kaipaan jossain mielessä niitä aikoja, tai kaipasin erityisesti 0-toleranssin ensimmäisellä NHL-kaudella lakon jälkeen. Nyt ollaan taas menty järkevämpään ja sallivampaan tyyliin mm. maalinedustapelaamisessa, jossa sallitaan hieman ronskimpia otteita kuin muilla kaukalon alueilla. Lindros oli kuitenkin siitä epätyypillinen iso pelaaja (jos verrataan esim. Jason Allisoniin), että hänellä oli myös erittäin hyvä liike. Hänen nuoruusvuosiensa pelityylillä ja energialla hän olisi varmasti edelleenkin ns. impact player NHL:ssä vaikka nyt pelataankin 0-toleranssikiekkoa. Olisiko jopa tehokkaampi puolustajien keskimääräisen koon pienenemisen myötä? -Kuka tietää.

Kyllähän 2000-luvun alun Todd Bertuzzissa oli paljon samanlaisia hyviä elementtejä kuin Ericissä huippuvuosinaan vaikka ei aivan niin korkean taitotason pelaajasta puhuttukaan. Nythän Toddin selkä on siinä kunnossa, että voitaneen odottaa samanlaista tulevaisuutta kuin Ericin viimeinen viisi vuotta ovat olleet. Kuka on seuraava fyysisesti ja taidollisesti dominoiva pelaaja NHL:ssä? Itse en pysty heittämään yhtään nimeä ilmoille, joka on sääli. Jarome Iginlakaan ei ole noussut fyysiseksi pelotteeksi vaikka pisteitä tulee kivasti, samoin Dany Heatley ja Rick Nash ovat hyviä maalintekijöitä, mutteivat fyysisesti dominantteja pelaajia vaikka kaikki kolme vahvoja ja isoja pelaajia ovatkin.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Kuka on seuraava fyysisesti ja taidollisesti dominoiva pelaaja NHL:ssä? Itse en pysty heittämään yhtään nimeä ilmoille, joka on sääli. Jarome Iginlakaan ei ole noussut fyysiseksi pelotteeksi vaikka pisteitä tulee kivasti, samoin Dany Heatley ja Rick Nash ovat hyviä maalintekijöitä, mutteivat fyysisesti dominantteja pelaajia vaikka kaikki kolme vahvoja ja isoja pelaajia ovatkin.


Enpä usko, että koskaan tulee Lindrosin kaltaista fyysisesti dominoivaa pelaajaa, koska pelaajien koko on niin suuri ja fysiikka ovat niin kovassa kondiksessa. Täällä joku mainitsi oivasti, että tarvittaisiin Boogaardin kokoinen kaveri, jolla olisi kuitenkin Lindrosin taito ja nopeus, jotta dominointi edes teoreettisesti olisi mahdollista. Mutta etsipä sellainen kaveri.

Onhan tuota voimaa ja taitoa onnistuneesti yhdistäneet mm. Jagr ja Forsberg Lindrosin sukupolvesta. Forsberg oli ehkä 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun dominoivin pelaaja, jos Lemieux oli sitä 90-luvun alussa ja Lindros 90-luvun puolivälissä. Foppa oli tosin enemmän taitopelaaja, jolla oli kohtalaiset raamit sekä peräänantamaton asenne ja loistava pelikäsitys. Jagr on dominoinut myös fysiikkansa ja taitonsa kombinaatiolla, mutta hän ei ollut yhtä lailla uhrautuva, ja siksipä on välttynyt vammoilta enemmän kuin Lindros ja Forsberg.

Tulevaisuutta on paha ennakoida. Crosby, vaikkei mikään heittopussi olekaan, antaa viitteitä, että tulevaisuus on enemmän taitopelaajien. Ovetshkinissa yhdistyy kova fyysisyys taitoon hieman Forsbergin hengessä, vaikka pelikäsitys on kapeampi kuin Fopalla ja hän on enemmän maalintekijä.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Enpä usko, että koskaan tulee Lindrosin kaltaista fyysisesti dominoivaa pelaajaa, koska pelaajien koko on niin suuri ja fysiikka ovat niin kovassa kondiksessa. Täällä joku mainitsi oivasti, että tarvittaisiin Boogaardin kokoinen kaveri, jolla olisi kuitenkin Lindrosin taito ja nopeus, jotta dominointi edes teoreettisesti olisi mahdollista. Mutta etsipä sellainen kaveri.

Onhan tuota voimaa ja taitoa onnistuneesti yhdistäneet mm. Jagr ja Forsberg Lindrosin sukupolvesta. Forsberg oli ehkä 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun dominoivin pelaaja, jos Lemieux oli sitä 90-luvun alussa ja Lindros 90-luvun puolivälissä. Foppa oli tosin enemmän taitopelaaja, jolla oli kohtalaiset raamit sekä peräänantamaton asenne ja loistava pelikäsitys. Jagr on dominoinut myös fysiikkansa ja taitonsa kombinaatiolla, mutta hän ei ollut yhtä lailla uhrautuva, ja siksipä on välttynyt vammoilta enemmän kuin Lindros ja Forsberg.

Tulevaisuutta on paha ennakoida. Crosby, vaikkei mikään heittopussi olekaan, antaa viitteitä, että tulevaisuus on enemmän taitopelaajien. Ovetshkinissa yhdistyy kova fyysisyys taitoon hieman Forsbergin hengessä, vaikka pelikäsitys on kapeampi kuin Fopalla ja hän on enemmän maalintekijä.
Niin, kolme vuosikymmentä jälkeen Gordie Howen kulta-aikojen ilmaantui Eric Lindros. Toivossa on siis hyvä elää, heh!

Jagria en lukisi fyysiseksi pelaajaksi missään mielessä, hyvistä kiekonsuojaustaidoistaan huolimatta - vaikka on tämän hetkisistä aktiivipelaajista ehkä eniten ihailuani herättävä edelleen. Hyvä pakkaus kokoa ja liikettä, joka on kuitenkin harvinainen yhdistelmä ja jota arvostetaan edelleen. Jopa Olli "O.J" Jokinen on lähempänä voimahyökkääjän prototyyppiä kuin Jaromir. Tosin jossain artikkelissa Edmontonin Raffi Torres nimettiin "uuden liikkuvan NHL:n voimahyökkääjäksi", hah! En yhdy tähän näkemykseen.

Forsberg oli uransa huipulla varsin fyysinen pelaaja, mutta hitautensa takia ei niinkään murskaaja kuin kiekon kanssa hyvin kontaktia pelaava pelaaja, kuten Jagrkin.

Ovetshkinin kohdalla puhuisin vain hyvästä sniperistä. Kovalchukinkin parin ensimmäisen kauden näytöt antoivat merkkejä myös fyysisestä pelistä, mutta muutamat vuodet NHL:ssä ovat rauhoittaneet taklausintoa vaikka pisteitä ja maaleja toki tulee kiitettävästi. Ei nyt sotketa tähän ketjuun jokaista pelaajaa, joka on joskus myös taklannu kauden aikana, pisteiden teon ohessa.

Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ehkä hormonihirviöiden aika on hieman ohi - tällä erää - NHL:ssä ja uusi maratoonarisukupolvi saa kukkakeppeillä kaikessa rauhassa muutaman vuosikymmenen kunnes tulee taas uusi fyysisempi suuntaus.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Jagria en lukisi fyysiseksi pelaajaksi missään mielessä, hyvistä kiekonsuojaustaidoistaan huolimatta - vaikka on tämän hetkisistä aktiivipelaajista ehkä eniten ihailuani herättävä edelleen. Hyvä pakkaus kokoa ja liikettä, joka on kuitenkin harvinainen yhdistelmä ja jota arvostetaan edelleen. Jopa Olli "O.J" Jokinen on lähempänä voimahyökkääjän prototyyppiä kuin Jaromir.

Kyllä... Jagr ei ole samalla tavalla fyysinen kuin Lindros, eikä ylipäätään Lindrosiin verrattuna älyttömän fyysinen. Jagrin fyyysisyys tulee esiin lähinnä kiekon suojaustaitona pienessä tilassa. Jagrin fyysisyys on aika ovelaa ja ei läheskään yhtä ulospäinsuuntautunutta kuin Lindrosilla, joka teki paljon aloitteita taklaamalla, karvaamalla, tappelemalla ja painimalla. Jagrin fyysisyys on lähinnä taklauksien vastaanottamista ja kulmissa painimista, kun kiekko on hänellä omassa lavassa. Lindros oli paljon räväkämpi fyysisesti, mutten tyrmäisi Jagrin fyysisyyttä, vaikkei hän voimahyökkääjä olekaan.


Katsotaan mitä tuleman pitää, mutta ehkä hormonihirviöiden aika on hieman ohi - tällä erää - NHL:ssä ja uusi maratoonarisukupolvi saa kukkakeppeillä kaikessa rauhassa muutaman vuosikymmenen kunnes tulee taas uusi fyysisempi suuntaus.

Nykyään panostetaan fyysisessä valmennuksessa enemmän kimmoisuusominaisuuksiin ja aerobiseen kuntoon, jotka ovat myös fyysisyyttä. Lihasvoima ja lihasmassa ovat vain yksi osa fysiikkaa. Sikäli on virheellistä puhua fyysisyyden vähenemisestä. Nykyään ei vaan panosteta aivan yhtä paljon lihasmassan hankintaan eikä maksimivoimaan, jotka tekevät pelaajista myös hitaampia ja kankeampia.

Itse uskon, että jääkiekkoa yritetään kehittää mahdollisimman viihdyttävään suuntaan, ja se kehitys on alkanut aivan ilmeisesti. Peli saattaa nopeutua entisestään ja taitoon panostetaan hieman enemmän. Uskon, että tulevaisuus on nopeiden, kohtalaisen kookkaiden ja taitavien pelaajien, mutta tärkeää osaa näyttelee myös fyysisyys, koska se on osa jääkiekon viihdyttävyyttä. Tulevaisuudessa saattaa pelillistä menestystä tärkeämpää olla pelata mahdollisimman viihdyttävää kiekkoa, johon kuuluu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Brändit ovat kovassa huudossa. Taklauksia ja kulmapaineja tuskin kukaan haluaa pois, koska ne ovat viihdettä, mutta nollatoleranssien myötä on aivan ilmeisesti haluttu eroon tylsähköstä mutta pelillisesti tehokkaasta sumputuksesta ja kahvaamisesta. Miten siinä onnistutaan ja on onnistettu ilman että laimennetaan pelin intensiteettiä, joka on siis tärkeä osa pelin viihdyttävyyttä?
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Ja Lindrosin vanavedessä Nhl:ssä alettiin likipitäen jumaloida suurikokoisia pelaajia, joilla kuitenkaan ei juuri kenelläkään ollut lähellekään Lindrosin taitoja ja liikettä.

Yksi heistä Ericin oma veli Brett..."parempi Lindros" varattiin NHL:een ilman suurempia meriittejä tai tilastoja junioreissa, hänellä ei oikein ollut kuin nimi ja koko, ei sen kummempaa. Niinpä myös sitten ura loppui samaan tyyliin, mutta melkein täysin ilman tehopisteitä.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Tässä oletkin oikeassa, että hieman mentiin metsään NHL:ssä. Samaan aikaan myös estämispeli yleistyi ja sitä tuomarien toimesta liikaan sallittiin. Eihän isojen pelaajien etu ollut pelkästään Lindros/Stevens tyylisessä taklausjyräämisessä vaan isot puolustajat pystyivät paremmin sitomaan vastustajia kulmissa ja kahvatessa Lindrosin kokoisenkin äijän vauhti hyytyi, kun perässä hiihti Hatcherin kokoinen järkäle jonkun Kimmo Timosen sijaan. Toisaalta kaipaan jossain mielessä niitä aikoja, tai kaipasin erityisesti 0-toleranssin ensimmäisellä NHL-kaudella lakon jälkeen. .

Mielestäni 0-toleranssilla mentiin liian pitkälle ja kahvaamisen sekä estämisen määrää vanhassa NHL:ssä liioitellaan nykyään runsaasti. Vanhan NHL:n loppuaikoina kahvaamiseen ja estämiseen reakoitiin mielestäni riittävästi. Peli ei tällöin muistuttanut pahimman ajan SM-liigaa estämispelin suhteen ja tuomaroinnissa oli mukana sopivasti maalaisjärkeä. Katsottaessa joitain vahhoja otteluita 80-90 taitteesta pelissä oli erittäin paljon koukkimista ja estämistä, mutta pääsääntöisen hyökkäävän pelitavan ansiosta näistä ei muodostunut ongelmaa. Trap-kiekon kehityttyä maalimäärät alkoivat jatkuvasti laskea ja estämispelistä muodostui ongelma. Vaikka estämispeliin jo tällöin kiinitettiin huomiota, niin maalimäärien laskua ja puolustavan pelitavan suosiota ei saatu katkaistua. Ongelma ei mielestäni ollun niinkään tuomaroinnissa vanhassa NHL:ssä, vaan asenteissa. Itseäni ei ainakaan estämispeli koskaan haitannut NHL:ssä, mutta SM-liiga otteluissa estämispeliä mielestäni sallittiin tuolloin liikaa.

0-toleranssi luotiin työsulkukauden jälkeen pelastamaan NHL maalimääriä kasvattaen. Sääntöuudistuksilla kustiin allekirjoittaneen kaltaisia katsojia silmään ja muistelen vieläkin kainolla niitä "vanhoja hyviä aikoja" vanhan NHL:n aikana. Peli ennen 0-toleranssia oli sellaista, kuin sen pitääkin olla. Itse koin sen ainakin viihdyttävänä ja mukavana seurata, enkä muista kenenkään tällön valittaneen estämispelin määrästä. Maalien vähentymistä toki monet pitivät tällöin ongemana, mutta itse koin sen pelkästään lajiin liittyvänä kehityksenä, jonka kanssa on elettävä. Estämispeliä ja trap-kiekkoa suurempi syy maalimäärien pienenemiseen 80-luvun määristä näkyy maalin suulla. Nykyään vanhan NHL:n estämispeliä ja koukkimisen määrää liioitellaan mielstäni huomattavasti liikaa. 0-toleranssin myötä pelistä on kuitenkin kadonnut intensiteettiä, jota 0-toleranssin hyödyillä ei mielstäni pystytä korvaamaan.
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Nykyään vanhan NHL:n estämispeliä ja koukkimisen määrää liioitellaan mielstäni huomattavasti liikaa. 0-toleranssin myötä pelistä on kuitenkin kadonnut intensiteettiä, jota 0-toleranssin hyödyillä ei mielstäni pystytä korvaamaan.
Olen tästä erittäin samaa mieltä. Aiheesta käytiinkin NHL-osiossa hyvää keskustelua lakon jälkeisellä kaudella, mutta silmien totuttua uuteen NHL:ään kritiikkikin vaimeni. Maalivahtien varusteiden kutistaminen, keskialueen pienennys ja tätä kautta päädyn pidentäminen loivat ehkä suurimman muutoksen maalimääriin. Olihan se alun hyökkäyspään pelikin aika erikoista, kun viivassa oli tilaa ja puolustavat joukkueet pelasivat todella tiivistä boxia. Siinä useampi kovan laukauksen omaava puolustaja nosti kummasti pistesaalistaan ensimmäisen puolen vuoden aikana vanhoihin aikoihin verrattuna.

En kuitenkaan valittaisi siitä, että koukut ja sitomiset alettiin ottamaan tiukemmin, kyllähän linjassa oli parantamisen varaa. Onhan se parantanut peliä luistelevampaan suuntaan ja pelaajatkin osaavat jo pitää mailat pois vyötäisten korkeudelta. Suurin miinus oli kulmapelin ja maalineduspelin pehmentyminen. Ne ovat jääkiekossa kentän alueita, joilla pitää olla painimista ja vääntämistä. Tällä ja jo viime kaudellakin on kovempi pelaaminen näillä alueilla minun silmiini ollut hieman sallivampaa tuomarien puolelta. Ei tarvitse kuin seurata Thomas Holmströmin maalinedustalla saamia iskuja Detroit peleissä ja jo se toimii jonkinlaisena mittarina. Jagrkaan ei enää kävele b-pisteiden väliin ampumaan rannariaan työsulkukauden jälkeisen kauden tavalla jne.

Mutta tämä keskustelu nyt vain sivuaa itse asiaa. Kyllä Eric olisi 90-luvun pelillään nyky-NHL:ssäkin tuhoisa hyökkäyspään pelote.
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Yksi heistä Ericin oma veli Brett..."parempi Lindros" varattiin NHL:een ilman suurempia meriittejä tai tilastoja junioreissa, hänellä ei oikein ollut kuin nimi ja koko, ei sen kummempaa. Niinpä myös sitten ura loppui samaan tyyliin, mutta melkein täysin ilman tehopisteitä.

No jaa, ei hän mikään pistelinko ollut mutta kuitenkin ennen varausta pelasi 46 OHL peliä joissa 256 jäähyminuuttia, pelasi myös 55 maottelua joista oli Kanadan olympiajoukkueen mukana 93-94 44 ottelun verran, joten ei ne näytöt ihan mitättömiä olleet. Viimeisellä OHL kaudella teki sitten mukavasti pisteitäkin. NHL:lssä jatkoi samaan tahtiin eli 55 peliä ja 147 minuttia. Varmasti ei ikinä hänestä mitään pistenikkaria olisi tullut, mutta kyllä hän olisi omassa roolissaan saattanut aika hyvä pelaaja olla.
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
No jaa, ei hän mikään pistelinko ollut mutta kuitenkin ennen varausta pelasi 46 OHL peliä joissa 256 jäähyminuuttia, pelasi myös 55 maottelua joista oli Kanadan olympiajoukkueen mukana 93-94 44 ottelun verran, joten ei ne näytöt ihan mitättömiä olleet. Viimeisellä OHL kaudella teki sitten mukavasti pisteitäkin. NHL:lssä jatkoi samaan tahtiin eli 55 peliä ja 147 minuttia. Varmasti ei ikinä hänestä mitään pistenikkaria olisi tullut, mutta kyllä hän olisi omassa roolissaan saattanut aika hyvä pelaaja olla.

Tuo paras OHL-kausi oli vasta varauksen jälkeen...siis vasta "yli-ikäisenä". Kova oli siis tuo 9th overall-varaus pisteisiin ja taitoihin nähden, siinä suurin pointtini, ei NHL:een pääseminen niinkään.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tuo paras OHL-kausi oli vasta varauksen jälkeen...siis vasta "yli-ikäisenä". Kova oli siis tuo 9th overall-varaus pisteisiin ja taitoihin nähden, siinä suurin pointtini, ei NHL:een pääseminen niinkään.

Niin mutta hänellä olikin muita taitoja kuin pisteiden teko, ei tuollaisen kovan pelaajan varaaminen yhdeksäntenä nyt mitään ihan ihmeellistä ole. San Jose esimerkiksi 92 varasti Andrei Nazarovin numerolla 10, hänenkin näyttönsä taisi olla kovuudessa lähinnä. Toki monella tappelijallakin on junioreista paljon pisteitä, mutta jos heidät varataan tekemään jotain tiettyä roolia niin ei sillä välttämättä niin suurta merkitystä ole ja kyllä kuitenkin arvostettu pelaaja Lindros oli kun Kanadan olympiajoukkueenkin mukana oli.
 

kristian

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK - Muita ei oo
Lindros kärsi tuosta "The Next One"-odotuksesta koko peliuransa. Paineet olivat liikaa.

Vähän samaan tapaan, kuin kaikki uudet lupaavat argentiinalaiset jalkapalloilijat, joista aina odotellaan "seuraavaa" Diego Maradonaa. Vaikka peliurasta tulisi hienokin, niin odotuksia he eivät koskaan pysty täyttämään... ja päällimmäiseksi kaikille jää pettymys... joka on hiukan epäoikeutettua.

Lindros pelasi hienon uran, ja oli värikäs, iso ja kova pelaaja. Gretzkyn tai Lemieuxin tasolle hän ei ikinä päässyt, mutta hyvää Hall of Fame-tasoa kuitenkin.
 
Tiedän että tästä tulee paskaa niskaan, mutta mutta.. Yli puolissa tuon videon taklauksissa ekillä on kädet ylhäällä ja aika useasti vielä pään korkeudella. Vaikka kaveri aina pelasikin kovaa, niin silti kyllä ärsyttää tuo käsillä taklaaminen.
En allekirjoita. Ainakin omien silmieni mukaan Lindros tulee taklauksiin kädet alhaalla ja handut nousevat vasta niitin jälkeen, mikä on täysin normaalia. Esim. joku Ovetskin on juuri tällainen pahimman luokan hyppytaklaaja, jonka kädet huitelee taklaustilanteissa jossain korvien korkeudella.

Todellakin, Lindros oli sentteri jota sai ajaa ihan miten halusi. En halua yhtään puolustella Lindrosin pää-alhaalla-uinahteluja, mutta kyllä joku vastuu pitäisi olla myös taklaajalla. Stevensin niitistä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta ainakin se osui Lindrosia suoraan päähän, ei vartaloon. Stevens on tehnyt saman tempun lukemattoman monelle muullekin hyökkääjälle.

On kyllä mahtava seurata noita vanhoja videoita, joissa Lindros ensin heittää omassa päässä ja keskialueella muutaman taklauksen ja lähtee sitten mukaan hyökkäykseen. Myös tuo aloitustapa on jotain aivan mahtavaa: kiekon pudottua vastustajan sentteri jyrätään tylysti turvalleen. Eric Lindros oli Aleksandr Karelin luistimilla.

Crosby voi hyvinkin olla uusi Gretzky, mutta koska tulee uusi Lindros?
 

hannes_ko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Fly Emirates
Täällä joku mainitsi oivasti, että tarvittaisiin Boogaardin kokoinen kaveri, jolla olisi kuitenkin Lindrosin taito ja nopeus, jotta dominointi edes teoreettisesti olisi mahdollista. Mutta etsipä sellainen kaveri.
Dustin Rose. Kunhan karhut on hoideltu.
 

kristian

Jäsen
Suosikkijoukkue
IFK - Muita ei oo
Massiivisia jääkiekkoilijoita on todella vähän, ja vielä vähemmän massiivisia TAITAVIA jääkiekkoilijoita.

Massiivisella tarkoitan bulkattua kroppaa, en tyypillistä isoa jääkiekkoilijaa, eli 190-senttistä satakiloista kaveria, joka olisi noilla mitoilla jossain voimanostaja/kehonrakentajaseurassa pelkkä hernekeppi. Boogard ja Chara ovat torneja, mutta eivät erityisen massiivisia pituuteensa nähden. Lindros oli fyysisesti harvinaisen vahvarakenteinen huippupelaaja.

Onhan tietysti enforcer-osastolla ollut muutamia bulkattuja kavereita (Tony Twist ja Georges Laraque), mutta heistä nyt ei kannata Lindrosin kanssa samassa lauseessa puhua.
 
Suosikkijoukkue
Taistelijat
Massiivisia jääkiekkoilijoita on todella vähän, ja vielä vähemmän massiivisia TAITAVIA jääkiekkoilijoita.

Massiivisella tarkoitan bulkattua kroppaa, en tyypillistä isoa jääkiekkoilijaa, eli 190-senttistä satakiloista kaveria, joka olisi noilla mitoilla jossain voimanostaja/kehonrakentajaseurassa pelkkä hernekeppi. Boogard ja Chara ovat torneja, mutta eivät erityisen massiivisia pituuteensa nähden. Lindros oli fyysisesti harvinaisen vahvarakenteinen huippupelaaja.

Onhan tietysti enforcer-osastolla ollut muutamia bulkattuja kavereita (Tony Twist ja Georges Laraque), mutta heistä nyt ei kannata Lindrosin kanssa samassa lauseessa puhua.

Aika kaukana Lindros on kehonrakentajien tai voimanostajien massoista (joku hintahtava sivu, jolla kuvamateriaalia http://www.femmefan.com/site/images/lookerspics/Eric_Lindros.jpg ). On tuo kuitenkin pituisekseen kiekkoilijaksi vanttera, jos ottaa vertailukohdaksi Charan. Tuota aika kovaa painoindeksiä selittää se, että jääkiekkoilijalla lihasmassaa kertyy erityisesti keski- ja alakroppaan, joissa painoltaan ja kooltaan suurimmat lihakset sijaitsevat. Suuret lihakset eli alaselkä ja varsinkin takareidet ovat varsinkin Lindrosilla aika kehittyneet.

Huippujääkiekkoilijat tekevät paljon aerobista treeniä ja loikkaharjottelua, ja sen päälle tietysti pelit. Niinpä lihas "palaa" eikä sitä edes ehdi kehittyä kamalasti, ellei ole enforcer osastoa, joka voi keskittyä enemmän rautojen nosteluun. Hyvä jääkiekkoilija on pitkäraajainen (ulottuva), räjähtävä ja kimmoisa kaveri, jolla on hyvä aerobinen kunto ja ennen kaikkea hyvät pelilliset taidot. Tämä selittää sitä, miksi jääkiekkoilijat ovat ruumiinrakenteeltaan paljon lähempänä tenniksenpelaajia kuin voimanostajia.
 
Viimeksi muokattu:

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Myös tuo aloitustapa on jotain aivan mahtavaa: kiekon pudottua vastustajan sentteri jyrätään tylysti turvalleen. Eric Lindros oli Aleksandr Karelin luistimilla.

Mikähän noista aloituksista tekee mahtavia? Videoissa näkyi kaksi aloitusta, joissa Erkki vetää suoraan poikkarilla vastustajan nurin. Molemmissa tilanteissa tuomarin käsi nousee samantien jäähyn merkiksi. Auttavatko tuollaiset aloitukset kenties jotenkin joukkuetta?
 

heikkik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Avalanche, LA Kings
Itselleni Lindros on kuulunut kiekkoilijana siihen pieneen 90-luvun tähtipelaajien joukkoon, joita on tullut suurimmalla mielenkiinnolla seurattua (Fedorov, Lindros, Lemieux, Jagr). Näistä kaikista murskaavinta dominointia sekä fyysisesti että pisteiden valossa on esittänyt Eric Lindros.

Ei nyt sentään liioitella. Jagr on on pistenikkarina ihan eri luokkaa kuin Lindros. With or without Lemieux.

En ole ikinä ymmärtänyt Stevensin taklauksen korostamista ja Kasparaitiksen tiltin unohtamista Lindrosin uralle.

http://www.youtube.com/watch?v=gtFWSL5Cgos

Tuon taklauksen jälkeen Lindros ei palannut entiselle tasolleen.

http://www.cbc.ca/sports/story/2000/11/30/lindros001129.html

- Oct. 6, 1992: Scores his first NHL goal in his first NHL game against the Pittsburgh Penguins.
- June 1995: Wins the Hart Trophy as the league's most valuable player in a strike-shortened season and leads the Flyers to the Stanley Cup finals before losing to the New Jersey Devils.
- June 1996: Finalist for Hart Trophy after putting up a 115-point season. Feb.
- 1998: Captain and leading scorer for Team Canada at the Nagano Olympics. - Feb. 28, 1998: Scores the game-winning goal against the Rangers for the 500th point of his NHL career, becoming the fifth-fastest player in NHL history to reach the milestone (only Wayne Gretzky, Mario Lemieux, Peter Stastny and Mike Bossy reached the mark in fewer games).
- March 7, 1998: First concussion: Hit by Penguins defenceman Darius Kasparaitis sidelines Lindros for 18 games.

- April 1, 1999: Suffers punctured right lung in game against Nashville. Misses final seven games of regular season and Eastern Conference quarterfinal series against Toronto.
- Dec. 27, 1999: Second concussion: Calgary Flame forward Jason Wiemer's hit forces Lindros to miss two games.
- Jan. 14, 2000: Third concussion: Lindros is hit twice in the same shift in a game against the Atlanta Thrashers. He misses four games.
- March 4, 2000: Fourth concussion: Boston defenceman Hall Gill hits Lindros. Doctors misdiagnose his condition, and Lindros plays a few games before pulling himself out of the lineup. He misses the rest of the regular season and says the team's medical staff didn't treat his injury seriously enough.
- May 4, 2000: Fifth concussion: While practising with Philadelphia's farm team, Lindros crashes into Francis Lessard.
- May 26, 2000: Sixth concussion: In just his second game back, a crushing Scott Stevens hit in the Eastern Conference finals puts Lindros out of commission.

Mielenkiintoista nähdä valitaanko Lindrosia HHOF:ään. Viimeiset vuodet saattavat laskea hänen mahdollisuuksiaan valintaprosessissa. Jos olisi lopettanut Flyers-uran jälkeen, niin näytöt olisi ollut saman tapaiset kuin Cam Neelyllä.

edit.

Niin, ja minä olen aina uskonut, että jos Lindros olisi tehnyt sopimuksen Quebeciin, niin 88 +joukkue olisi voittanut pari Stanley Cupia kaikesta (siis Foppan ja Royn puuttumisesta) huolimatta. Niin hyvä Lindros oli vuosien 92-98 välillä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös