Nyt seuraa keskustelun provosointia ja tulipalojen sammuttamista tulella, josta lie odotettavissa myös omia motiivejani kyseenalaistavaa kommentointia, koska suosikkijoukkueeni on Devils.
Patrice Cormierin teko oli järjetön, tarpeeton, törkeä - Ihan millä adjektiiveilla tätä kyynärpäätaklausta ikinä halutaankaan kutsua. Kuitenkaan Cormierin kyynärpäätaklaus ei ollut mitään ainutlaatuista paitsi dramaattisten seuraustensa suhteen. Tässäkin ketjussa on jo esiintynyt monia nimiä ja vastenmielisiä tekoja, joiden joukkoon Cormier nyt valitettavasti on liittynyt.
Jääkiekkoa seuraavien ihmisten tunneskaalaan kuuluvat jossain määrin myös tekopyhät, kaksinaismoralistiset sävyt. Olen syyllistynyt tällaiseen rusinat pullasta -ajatteluun itsekin ja varmaan jossain vaiheessa myöhemminkin sorrun tuomitsemaan tekoja seurausten mukaan.
Jos Mikael Tam olisi selvinnyt "vain" parilla mustelmalla ja irronneilla etuhampailla, kuinka monta kommenttia se olisi kirvoittanut tänne tai jollekin muulle palstalle? Vaikka Cormierin rike olisi ollut sinänsä yhtä vakava kuin nytkin, mutta seuraukset Tamille vähäisemmät, kuinka moni tähän ja muihin ketjuihin kirjoittavista henkilöistä olisi valmis antamaan Cormierille kauden loppuun kestävän pelikiellon saati elinikäisen pannan, jota jokunen nimimerkki on väläytellyt?
Olen taipuvainen uskomaan, ettei Cormier ole läpimätää laskisangon täytettä, vaikka pieni, valikoitu otos hänen viime aikojen otteistaan tarjoaa pohjaa toisenlaiselle argumentoinnille. Hän tuskin olisi urallaan päässyt näinkään pitkälle, jos hän olisi vain puolimielinen häirikkö, tai sosiopaatti, kuten hfboardsin ympäri vuorokauden päivystävät psykiatrit ovat häntä luonnehtineet. Se, miten Cormier tästä eteenpäin käyttäytyy kaukalossa määrittelee sen, tarkastelenko kantaani vielä uusiksi. Yhtä kaikki, tämänkaltaiset teot langettavat monta kysymysmerkkiä Cormierin uran ylle.
Keskushyökkääjä Patrice Cormier oli ennen taannoisia nuorten MM-kisoja ja viikonvaihteen perusteellista pimenemistä erittäin pidetty ja arvostettu pelaaja kautta pohjoisamerikkalaista kiekkoa seuraavan maailman. Hän oli vuotta aiemmin ollut eräs avainpelaajista Kanadan kultajoukkueessa ja Rimouskin Memorial cup -joukkueessa. Kaikkiaan erittäin lupaava kahdensuunnan sentteri.
Sitten tulivat nuorten MM-kisat kotikentällä, kapteenin C-kirjain Cormierin rintaan ja sen myötä valtavat paineet. Tuliko nuorelle miehelle vastuun ja mediahuomion myötä tarve esittää "kovaa jätkää" vai mikä häneen iski, kun rehdin pelaajan maineessa ollut Cormier olikin pelkkä tyhjä rotsi, joka pelasi kuin yläasteen sällit avojäällä nahkarotsi auki ja viisnollaykköset levikset jalassa? Vai onko amerikkalainen proteiinipuuro ollut liian tuhtia? Tältä viimeisimmältä murhenäytelmältä olisi mahdollisesti vältytty, jos Cormierin aiemmista rikkeistä olisi langetettu pelikieltoja, mutta näinhän ei junnukisoissa käynyt.
Eräs tästä tapauksesta esiin noussut kysymys on: Pitäisikö kaukalossa tapahtuvista rikkeistä tulla myös siviilioikeudellisia seuraamuksia? Meistä sangen harva lienee pohjoisamerikkalaisen oikeuskäytännön asiantuntija, mutta ainahan ajatuksella voi leikkiä.
Yksiselitteisen rajan vetäminen on jokseenkin hankalaa, mutta ohessa kantani pähkinänkuoressa: Mielestäni rajanveto kulkee vastustajan törkeän ja tahallisen vahingoittamisen kohdalla. Jos pelaajan teko, kuten Cormierin tapauksessa, on omiaan vahingoittamaan vastustajaa vakavasti, siitä voi perustellusti nostaa kanteen.
Bob McKenzielle täytyy nostaa jälleen kerran hattua. Artikkeli on taattua McKenzietä; kiihkotonta, asiallista ja perusteellista kiekkojournalismia.