Nyt ollaan aika kaukana ketjun aiheesta, tai sitten ei edes olla, koska kiljuhan tekee comebackin aina kun talous sakkaa ja ihmisillä ei ole varaa kaupallisiin alkoholijuomiin.
Mutta omat kokemuksetkin kiljusta on vain ja ainoataan huonoja. Ja siinähän on sitten sellainen twisti, että ne kiljuntekijät mainostivat aina, kuinka olivat tehneet kotiviiniä. Ja ihan pirun hyvää, totta kai!
Kamalin tilanne oli, kun törmättiin mukana olleen kaverin ala-asteen luokkakaveriin ja moikkaustason tuttuun. Hän oli allapäin - ja syystäkin. Isänsä oli menehtynyt ja haki lohtua suruunsa pullosta. Tarjosi sitten meillekin. Oli isänsä tekemää kotiviiniä, "ainoa asia mitä isästä oli enää jäljellä".
Me oltiin yläasteikäisiä, oli arki-ilta, emme olleet vielä harjoitelleet tarpeeksi sitä kuinka alkoholin saa kurkusta alas - ja se juoma oli ihan helvetin kamalaa kiljua. Pakko sitä oli kuitenkin yrittää siinä nieleskellä, kun surunmurtama kaveri siinä vieressä oli niin ylpeä isänsä tuotoksistaan.
Tää oli tilanteenakin niin ahdistava, että jopa se kerta jää kakkoseksi, kun sen kiljupöntön pohjilta, josta minäkin olin erehtynyt ottamaan maistiaisia, löytyi jotain kuolleita jyrsijöitä.