Tuli tuossa viikon verran lomailtua enkä seurannut pelejä kuin tulosten verran. Mitä nyt tuossa katselin mitä tuona aikana on tapahtunut, niin aika vaikeaa on kaiketi ollut. Isolta osin tietysti loukkaantumisten (Hall, Petry, Lander jne.) takia eikä tuo surkea maalivahtipeli tilannetta ole auttanut. Eli Senators pelistä lähtien saldona on ollut kaksi selkäsaunaa, kaksi rankkaripeliä, joista toisesta voitto, ja yksi niukka tappio varsinaisella peliajalla.
Todella harmillinen tuo Petryn loukkaantuminen juuri tässä vaiheessa kautta. Nyt on riski sitten siitä, ettei hänestä saada edes sitä varausvuoroa. Toki status on day-to-day, joten toivotaan hänen pääsevän kaukaloon ennen siirtorajaa. Onahn nyt kerrottu, että jotain neuvotteluja käytäisiin, mutta ilmeisesti mitään sopimustarjousta ei ole tehty ja olisi erittäin suuri yllätys ellei Petryä myytäisi... tai no sitten ei ole yllätys jos on saikulla. Ennemminkin vaikuttaa siltä, että "neuvotellaan", jotta annettaisiin kuva siitä, että on yritetty pitää mies joukkueessa. Toki en pistäisi pahakseni jos sieltä se yllätysjatkosopimus tulisi.
Roy on varmaan ihan hyvä pitää jos suostuu jatkamaan. Toki silti pitää pyrkiä sentteriosaston vahvistamiseen. Nelikolla RNH, Roy, Lander, Gordon ei pitkälle päästä... varsinkaan ensimmäisen loukkaantumisen jälkeen. Tuo Landerin kauden päättänyt vammakin tuli harmillisesti juuri kun hän alkoi päästä NHL-vauhtiin kiinni. Toisaalta eiköhän siinä sen verran näyttöjä ehtinyt antamaan, että saa jatkosopimuksena.
Vähän taas numeroita pyörittelin kun on Nelsonille sellaiset kymmenisen peliä tullut lisää edellisen katsauksen jälkeen. Ja kyllähän se edelleen huonolta näyttää. Nelsonilla siis nyt 25 peliä penkin takana yksinään ja Eakins ehti valmentaa 31 matsia. Ja nämä kaikki seuraavat luvut tasakentällisin ja kaikissa "tulostilanteissa" eli ei ole otettu huomioon sitä kumpi johtaa ja monellako maalilla.
Ensinnä corsit. Prosenteissa on tultu alas melkein viisi prosenttiyksikköä. Eakinsilla keskimäärin CF% 50,7% ja Nelsonilla 45,9%. Fenwickeissä sama eli FF% 49,4% -> 44,8%. Laukauksissa edelleen sama eli SF% 49,1% -> 45,5%. Maalien suhteen on pysytty käytännössä samoissa GF% 37,7% -> 37,1%. Maalintekopaikoissa (tai miten se scoring chances pitää suomentaa) on tultu hurjasti alaspäin eli SCF% 49,8% -> 41,2%.
Nuohan ovat vain prosentteja mitkä eivät sinänsä kerro muuta kuin sen, että keskimäärin peleissä Oilers on suhteessa laukonut ja päässyt maalintekotilanteisiin vastustajaan verrattuna harvemmin kuin aiemmin.
Takaa löytyy tietenkin ihan laukaus-/maali-/maalintekotilannemäärätkin. Niissä on aika tasaisesti se trendi, että Nelsonin aikana Oilers on laukonut vähemmän ja vastustajat laukoneet enemmän. Eli muutosta on tapahtunut molemmissa päissä kaukaloa. Esimerkkinä corsit. Keskimääräinen "corsi for / 60min" on muuttunut 54,0 -> 49,3 ja "corsi against / 60min" 52,1 -> 57,88. Fenwickeissä sama ilmiö vähän pienempänä, mutta sitten laukauksissa ero tuleekin pääasiassa enää hyökkäyspäässä (SF/60 28,0->24,5) kun taas puolustuspäässä ollaan melko lähellä Eakinsin lukemia (SA/60 28,7->29,4).
Syystä tai toisesta näyttäisi siltä, että vastustajien ohilaukausten määrä on kasvanut keskimäärin 8,5 laukauksesta/peli peräti 11,6 laukaukseen/peli. Samoin Oilers on blokannut suunnilleen 1,5 laukausta enemmän/peli kuin Eakinsin aikana.
Ja tietysti yllä kun kirjoitin, että suhteelliset maalimäärät ovat pysyneet suunnilleen samoina, niin syynä siihen tietenkin osin se, että torjuntaprosentti on hieman noussut 89,87% -> 90,43% ja aavistuksen myös laukausprosentti 7,1%->7,7%.
Sekin on vielä todettava, että Nelsonin pelit 11-20 olivat laukaustilastojen valossa selvästi paremmat kuin pelit 1-10, mutta sitten nämä viimeiset viisi peliä ovat olleet aikamoinen syöksykierre kyseisissä tilastoissa. Toki tuollaiset lyhyet tarkastelujaksot eivät ole kovin järkeviä, mutta silti nykyinen trendi vaikuttaa huonolta. Toki kyllähän tässä näitä loukkaantumisia on ollut paljon.
Sillähän ei tietenkään ole mitään merkitystä mitä tilastot sanovat jos pisteitä kertyy, mutta kyllähän se on fakta, että ne joukkueet, jotka hallitsevat esimerkiksi corseissa ovat vahvoilla myös sarjataulukossa. Poikkeuksia tietenkin löytyy, mutta vakaammalla perustalla ollaan jos kiekko on enemmän omalla joukkueella kuin vastustajalla.
Olen tosin alkanut miettimään asiaa nyt siten, että parempi ehkä pelata tuloksellisesti hyvin ja saada itseluottamusta korkealle ja alkaa sitten siinä vaiheessa keskittymään enemmän siihen missä päässä kaukaloa se kiekko on enemmän ja miten sitä tilannetta saataisiin parannettua. Lienee aika vaikeaa keskittyä tuollaisiin asioihin (kuten Eakins teki) kun joukkue häviää jatkuvasti eikä valoa näy tunnelin päässä.
EDIT: Ja sellainen lisäys vielä, että noissa tilastoissa Nelson on aikalailla samalla tasolla kuin Eakins oli viime kaudella. Nelson aavistuksen edellä. Tälle kaudellehan Eakinsin numerot paranivat hurjasti... muuten paitsi tulosten osalta.
EDIT2: Niin ja tosiaan Dubnyk taas vastassa tiistaina. Tällä kaudella Oilers on jo viidesti pelannut häntä vastaan ja tehnyt yhteensä neljä maalia. Kuten eräs viisas ajattelija aikoinaan sanoi: "I’ve always believed that when you’re assessing goaltenders, if you have to ask the question you know the answer..."