Gordie Howe. Mr. Hockey. Uskomaton ukko. Pelasi, koska tykkäsi pelata. Omistautui täysin jääkiekolle kaikessa mahdollisessa oheistapahtumassa uran jälkeenkin, koska rakasti lajia. Mitä olen juttuja lukenut, niin en tiedä onko maailmassa ketään, jonka elämä olisi ollut enemmän jääkiekkoa? Ei ollut mitään syytä lopettaa, koska hyvin huollettu kroppa kesti ja homma maistui. Muut ukot lopetteli kolmikymppisenä, Howe jatkoi lähes viisikymppiseksi. Suhteuttaen nykypäivään, Jaagerin pitää jaksaa pelailla vielä vuosikymmenen verran, jotta ollaan suhteellisesti samoissa. Tulee vähän Selännekin mieleen, antaa mennä kun hommasta nauttii. Kaikkien pitämä aina ystävällinen persoona.
Uran jälkeen sai sitten toimia jääkiekon lähettiläänä ja en voi kuvitella miten tärkeä Howen olemassaolo ja 50-luvun Dynastian perintö oli esim. Michiganin jääkiekolle, Detroitin Dead Things -aikakaudella. Jääkiekko alueella kasvoi, vaikka NHL-porukka olikin lähinnä vitsi pari vuosikymmentä. 1965 hävityn SC-finaalin (Howe edelleen mukana) jälkeen seuraava merkittävä menestys tuli vasta 1988 Konfferenssifinaalissa. Olihan se Howe vähän kuin jumalolento, jäädytetty pelinumero aikakaudesta jolloin Detroit oli jotain suurta. Unelma siitä että jonain päivänä Red Wings on sitä jälleen. Ja sitten Howen ikätoveri, Red Wingsiä nuorena fanittanut baseball-mies Mike Ilitch, toteutti asian 90-luvun puolella. Vain koska se perintö oli niin arvokas.
Mr. Hockey itse antoi lähes kaiket crediitit urastaan vaimolleen, kun vaimo menehtyi tässä muutama vuosi aiemmin. Hänen vaimonsa oli hänen managerinsa ja huoltojoukkonsa, jotta mies itse pystyi keskittymään 100% pelaamiseen ja harjoitteluun. Jo siis aivan nuorukaisesta lähtien. En nyt muista koska tapasivat, mutta jotain alle parikymppisinä. Tulokset oli huikeita ja pitkän uran tae. Jääkiekkovarusteet tuohon aikaan oli mikä oli, ja muistan lukeneeni jotain että Colleen-vaimo "finetuunasi" niitäkin Gordien mieltymysten mukaan. Ei voisi kuvitella mitenkään nykypäivän pintaliitäjä-bimboilta. Nykyäänhän nuo huoltojoukot toki löytyy jo jengien puolesta, mutta aika tuolloin 40-50 luvulla oli täysin eri. Alansa pioneereja. Siis oikeasti tässä nyt puhutaan lähes yhtä vanhoista asioista kuin toinen maailmansota. Se on ihan uskomatonta.
Meikäläiselle tuo WHA on ollut täysin musta aukko ja nyt Howen tilastoja tsekkailtuani huomasin että sielläkin Mr. Hockey naputti yli 500 tehopistettä 400 ottelussa. Ja voitti heti ekalla yrittämällä kaksi WHA:n mestaruutta 46-47 vuotiaana Houston Aerosissa, pidettyään ensin jääkiekosta kaksi välivuotta. Melkoista. Toki sarjan taso ei ollut NHL:n tasolla, mutta kuitenkin. Laajennusjengejä tuolta nousi iso liuta, Edmonton, Winnipeg, Hartford, Phoenixinkin ekat siemenet taidettiin kylvää WHA:n kautta. Hetken kun miettii, niin WHA:n ja nimenomaan Gordien Howen olemassaolo siellä toimi varmasti vetonaulana näille puolittaisille jääkiekkopaikkakunnille ja loivat sinnekin kiekkokulttuuria. Gordie Howe oli tunnettu hahmo tuntemattomassa liigassa ja lajissa USA:n puolella.
Aikanaan kun työpaikkaani tuli eräs (nykyään) 58-vuotias jenkki hommiin, ja alettiin puhua jääkiekosta, niin eka kysymys mulle oli "Does Gordie Howe still play?". Läpällä tietysti, eihän tästä ole kuin 10 vuotta aikaa, olin kuitenkin vähän hämilläni. Mutta tämä oli ainoa asia mitä Texasin mies jääkiekosta tiesi. Työkaverini on ollut 17-18 vuotias Gordie Howen voittaessa WHA-mestaruuksia Houstonissa. Varmasti nuo vuodet WHA:n Houstonissa teki Gordiesta sielläkin suunnalla tunnetun ja vaikutti sitten esim. Dallas Starsin esiinmarssiin NHL:n puolella.
Tästä sen näkee miten paljon Mr. Hockey on vaikuttanut jääkiekkoon. Homma alkaa rönsyillä heti, vähänkin kun asioita tutkii, niin moneen asiaan mies on vaikuttanut. Taisi herra toimia Steve Yzermaninkin jonkinlaisena oppi-isänä, vaikka enemmän Wayne Gretzky on Gordien suuruudesta ollut esillä. Vaimo oli manageri, lapsista tuli pelaajia ja myöhemmin uralla scoutteja, jääkiekon piirissä kuitenkin. Yksi lapsista opiskeli lääkäriksi. Kannattaa lukea miehen kirja, voi olla melkoinen pläjäys aikaisempaa hoki-historiaa. Voi morjens miten typerä sitä pitääkin olla, kun Gordie oli paikanpäällä signaamassa kirjaansa, kun kävin itse paikanpäällä Detroitissa 2009. Nimmarijono vaan oli niin pitkä, että olisi vienyt yhden erän verran jonottaa. Se on myös ainoa hetki, jolloin on Mr. Hockey tullut nähtyä. Edes kättelemään ei kerinnyt, kun sitä nyt vaan oli niin täpinöissään ensikosketuksesta LIVE-NHL:ään.
Melkoiset sanat oli Gordie Howe jättänyt pojalleen sanottavaksi hautajaisissa. "Finally, the end of the 3rd period. Hopefully there's a good hockey team in heaven." Mr. Hockeyn jääkiekko-ottelu kesti 88 vuotta. Koko elämän.
Ps.
Se on muuten jännä keissi tuo
Gordie Howe -hattrick. Maali, syöttö ja tappelu samassa ottelussa. Mikähän vanha läppä tämä on, joka jäi tälleen elämään? Kun Mr. Hockey ei siis itse tehnyt sen kuin kerran urallaan, vaikka muuten oli ihan fyysinen pelaaja.