Detroit Red Wings 2014–2015

[Dissonanssi]

Miksi näin ei tehtäisi? Itse olen tehnyt omia hupitilastojani putaasta mielenkiinnosta juuri videoita kelaamalla ja yhden matsin voi käydä läpi alle kahdessa tunnissa. Kelaamalla pelkässä pelissä on ottelutapahtumia noin 1,5h verran. Eli päivätyöläisenä tällainen 8h ammattimies käy läpi neljä matsia päivässä. 20 matsia viikossa ja 520 matsia puoli vuotta kestävän kauden aikana. Runkosarjassa pelataan reilut tuhat matsia, joten jo vaikkapa neljän ukon tiimi hoitaa vaikka kaikki NHL:n ottelut helposti läpi. Aika ylimielistä olettamusta, että jossain ei tehtäisi asioita näin perinpohjaisesti, kun kuitenkin kovasta kilpaurheilubisneksestä on kyse.

Eihän mikään siis estä näin tekemästä. Pointtihan oli, että pro-scoutilla on muutakin tehtävää kuin kerätä tilastoja (esim. seurata niitä pelaajia livenä, johon kuuluu matkustamista ja ihan live-pelien katsomista sekä myös katsoa muiden joukkueiden peliesityksiä ja -taktiikoita). Juuri tämän takia organisaatiot hommaavat sitä lisäosaamista, koska tällaisen tehtävän jakaminen kokonaan omalle osastolle on perusteltua ihan jo erikoistumisen tuottavan tehokkuuden näkökulmasta. Buffalollahan on esim. kokonaan oma tilastoyksikkö, jolloin pro-scoutit voivat keskittyä siihen omaan tekemiseensä ja tämä tilastoyksikkö sitten kerää sitä dataa. Tästähän nyt on siis on kyse koko aika. Eli toisin sanoen toiminnan ammattimaistamisesta.

Stars GM Jim Nill engrossed in advanced statistics; finding right balance still a challenge | Dallas Morning News

Detroit ei ole omista menetelmistää julkisesti halunnut kertoilla, mutta Jim Nill siihen on nyt juuri sopivasti Dallasin mediassa antanut pienen pintaraapaisun. Eiköhän Nillin ja Joe McDonellin menetelmät ole suht samalla sivulla mitä Red Wingsin nykyiset menetelmät, kun siellä molemmat kaksi vuosikymmentä vaikuttivat.

Tässä nyt ehkä korostuu se, kuinka monella eri tavalla tekstejäkin voidaan tulkita. Tämä nyt menee vähän tekstintulkinnan puolelle, mutta se lienee nyt välttämätöntä.

Tuon artikkelin otsikkohan on karkeasti suomennettuna, että "Jim Nill temmattuna tilastoanalyyseihin".

Tuo lainaamasi kohta on rakennettu ihan selkeäksi narratiiviksi, jonka tarkoitus on nimenomaisesti kuvata Nillin suhtautumisen muutosta tilastoanalyyseihin. Sehän alkaa tuosta Detroit-ajasta, jossa hän omin sanoin suhtautui hyvin epäillen tähän dataan. Tuosta ei ilmene, että hyödynsikö hän tai organisaatio dataa vai ei, mutta ainakin itse tuon seuraavan kappaleen vuoksi ymmärrän, että Detroit hylkäsi tuon "tarjouksen".

Kaksi seuraavaa kappaletta sitten käyttävät nimenomaisesti sanoja "Now the Dallas Stars general manager..." ja "Nill and his staff now use a computer program". Noissa molemissa kappaleen alkuvirkkeissä esiintyy juurikin tuo sana "now", mikä korostaa sitä muutosta, jonka tuo artikkelin alkuinsertti tuolle koko artikkelin narratiiville tarjosi.

Omasta mielestäni tuo siis melko selvästi juuri tarkoittaa, että Nill on nyt Dallas-aikana ruvennut hyödyntämään tuota, kun Detroit-aikana asia oli toisin.

Eihän esim. Tim Murray ollut perehtynyt tilastoanalyysiin ennen Buffaloon tuloaan (Ottawassa siis ei tätä ainakaan vielä hyödynnetä), mutta koska Buffalolla on isohko yksikkö sitä hoitamassa, on Murray perehtynyt asiaan suurella innolla ja pyrkii löytämään itse keinoja, joilla sitä dataa voisi soveltaa ja hyödyntää omaan toimintaan.

Myös tämä kohta edellisestä artikkelista kyllä puoltaisi ihan jotain muuta kuin mitä sanot:

"Not only is it a great idea, but if you don't [start using analytics] you're going to fall behind," Babcock told NHL.com. "You have to be on the cutting edge. It was [Arizona Coyotes assistant general manager] Darcy Regier who said, 'If you didn't invent it, you have to be the second- or third-best copier, because if you're fourth or fifth you've got no chance.'

Vai onko tuokin nyt jotain savuverhoa? Mikä sellaisen motiivi olisi?

Artikkelissa esiteltiin myös uusi supertarkka systeemi, josta tietää jo kaikki GM:t.

Ja tuon jälkeen kaikilla on saatavilla sama supertarkka tieto, se saattaa tulla jopa julkiseksi myös meille faneille, eikä Corseja kohta tarvita enää mihinkään. Tuskin Detroitissakaan nukutaan ja syljeksitään kattoon tämän asian kohdalla.

Olisihan tuollainen melko herkullista, mutta enemmän tuo vaikuttaa firman edustajan mainospuheelta, ja saa nähdä mikä se todellinen lopputulos sitten on.

Noh, varmaankin älykkäänä kaverina ymmärrät, että se tilastotarkkailu ei kokonaisuudessaan ole Wingsin kakkosmolarin harteilla, vaan se nyt seuraa jotain yhtä pientä osa-aluetta tuossa isossa paletissa, todennäköisesti maalivahtipeliin liittyen. Kukaan ei sitä ole koskaan kysynyt että mitä, ja en tiedä että kertoisivatko jos joku kysyisi.

Pointti oli siinä, että jos halutaan olla edelläkävijöitä, niin datankeräystä ei voi jättää puuhastelutasolle kakkosmolarille, vaan siellä on oltava sitten oma ryhmä tätä suorittamassa. Tuo on lähinnä juuri sellaista fanitason puuhastelua, että joku ottelun tuoksinnassa sillon tällön läpän heiton välissä piirtelee pari viivaa kun muistaa.

No, uskoa on niin monenlaista. Jokainen fani saa minun mielestäni uskoa oman joukkueensa touhuihin sillä tapaa kuin itse haluaa. Toiset uskoo että Patrick Kane, Ryan Callahan, Paul Stastny ja Ryan O'Reilly ovat todennäköisesti tulossa ja toiset taas uskoo, että Detroitin managementti osaa tehdä pitkässä juoksussa oikeita ratkaisuja.

No tämäpä nyt lähti heti kyseenalaiselle linjalle. Yhtään missäänhän en ole sanonut, että yksikään noista pelaajista todennäköisesti Buffaloon päätyisi. Kanen osalta totesin, että kaikkein todennäköisimmin hän jatkaa Chicagossa. Callahanin osalta pidin mahdollisena hänen saapumistaan perustuen huhuihin sekä hänen Rochesterin juuriin. Samoin pidin mahdollisena Giontan tuloa, joka lopulta tuli. Stastnysta nimenomaisesti totesin, että en keksi yhtäkään syytä, miksi hän Buffaloon tulisi. Ryan O'Reilly taas ei ole kahteen kauteen UFA, joten en ole miehen päätymisen todennäköisyyksistä mihinkään yksittäiseen joukkueeseen sanonut sitten yhtään mitään. Pelaajatyyppinä toki toivottaisin tervetulleeksi Buffaloon - kuten monen muunkin.

Itse pidän aivan äärimmäisen mielenkiintoisena, että asioita tehdään juuri esimerkiksi Buffalossa ja Detroitissa täysin eri tavalla. Mutta kenenkään pallit eivät ole tarpeeksi isot julistamaan mikä on oikea tapa. Ken Holland on omistautunut rakentamaan Red Wingsiä juuri hänen omalla katsomallaan tavallaan puhumalla lähinnä haasteesta tyylin "we are trying some extremely difficult", tiedostaen homman vaikeuden. Pidetään joukkue kilpailukykyisenä ja haalitaan leveä prospektimylly, josta sitten tuodaan nuorta verta 2-3 ukkoa kaudessa sisään. Ja pidetään mukana sitä veteraanirunkoakin, joka opastaa näitä nuorukaisia, eikä suoraan vaan heitetä junnuja susille. Mielestäni on tärkeintä, ettei mennä konsensuksen mukana, joka nyt tuntuu olevan se, että ainoa tie on "räjäyttää kaikki paskaksi" ja tehdä totaalinen rebuild. Pitää uida jotenkin vastavirtaan ja Hollandin saaman kritiikin perusteella mies on tekemässä juuri niin.

Tottakai se on mielenkiintoista. Tämän takia Detroitia tuleekin kohtalaisen tarkasti seurattua Buffalon ohella. Mitään graalin maljaa ei tietenkään ole, mutta rebuildin puolesta (jos tavoitteena on kestocontender, joka niitä cuppeja jopa useamman voi lyhyen ajan sisällä tuoda) on hyvin paljon argumentteja. Mikään varma oikotie onneen se ei ole - sehän on aivan helvetin pitkä, vaativa ja monimutkainen prosessi. Kuitenkin onnistuessaan sen tulokset ovat ihan empiirisestikkin todella hyvät. Ei se nyt ihan sattumaa ole, että nämä samoilla toimintatavoilla operoivat organisaatiot ovat pudonneet sieltä contender-kastista pois.

Tosin tuossa huvittaa se, että tuosta saa jopa sellaisen kuvan, että Holland olisi jokin valtavirtauksia vastaan taisteleva hipster, vaikka tosiasiassahan hän on vuosikymmenet samaa kaavaa toistanut, konservatiivinen jäärä. Se, että moni muu on vaihtanut strategiaa, ei tee Hollandin strategiasta yhtään sen erikoisempaa. Sitä voi ryydittää tuollaisella retoriikalla kuin kutsua sitä "haasteeksi" tms. Mutta se on silloin juuri retoriikkaa. Hollandin osalta ongelma ei edes ole strateginen valinta vaan sen hyvin surkea toteuttaminen. Hän on tehnyt kasan surkeita ratkaisuja, jotka ovat surkeita ihan jo suhteessa hänen strategiseen linjaan. Vastavirtaan uiminen ihan vastavirtaan uimisen vuoksi on yksinkertaisesti typerää.

Muutenkaan en tiedä miksi vaihtoehdot olisivat junnujen loputon hautaaminen farmiin tai heittäminen susille? Buffalo hommasi juuri Moulsonin, Giontan, McCormickin, Meszaroksen, Gorgesin ja Benoitin tuomaan tätä veteraanipreesenssiä. Osa näistä on vieläpä erittäin laadukkaita johtajapelaajia. Ensi kaudellakin ainoa vakiokokoonpanoon laitettava täys märkäkorva edes potentiaalisesti on Sam Reinhart, jonka tason talentille pelaaminen kolmoskentässä suojattuja minuutteja tuskin on "susille heittämistä". Muuten sitten kaikki onkin ajettu pikkuhiljaa sisään (kuten Pysyk, Ruhwedel ja Ristolainen sekä Larsson). Girgensons toki otti heti ekana kaudella paikan vakikokoonpanosta, mutta tuskin kukaan sanoo, että häntä susille heitettiin, kun mies nimenomaisesti sen paikkansa otti.

Edmonton on toki heitellyt nuoria susille, mutta, kuten Buffalon esimerkki osoittaa, ei se ainoa vaihtoehto ole.

 

[HeavyWing]

Ei riitä, ainakaan vakio ukoksi.

Tuohon sama. Toki olisi mukava, että tilanne olisi toisin. Kyllä se niin harmittavan lähellä oli, ettei verkko soinut, kun pääsi pelaamaan ylhäällä.
Siitä olisi voinut ketsuppipullo aueta.
Mutta nämä on tällaisia fiilispohjaisia juttuja, onnistumiset ratkaisee.

 

[Dissonanssi]

Buffalossa ollaan suorittamassa tätä rebuildia tällä "räjäytä kaikki paskaksi ja haali draft-pickejä kaupoilla maksimaalisesti" -tavalla. Ei sekään ole kaikkialla ollut oikotie onneen, vaikka Sabres sitä minun mielestäni erittäin hyvin on tehnytkin. Kaksi täysin erilaista linjaa samassa Divisioonassakin vielä rivalry-engessä, todella mielenkiintoista nähdä mitä esim. seuraava viisi vuotta tuo tullessaan. Voittaako väärä- vai oikeauskoinen? Onnistuuko peräti molemmat?

Vaikka käytännössä tuo luonnehdinta sopii Buffaloon, niin Buffalon osalta on syytä huomioida se, että ylipäänsä kaikista kaupatuista pelaajista ainoastaan Pominville ja Sekera olivat sellaisia, jotka eivät olleet rental-statuksella. Kaikki muut ovat siis olleet sopimuskatkolla olevia UFA-kavereita. Tältä osin myös jo tilanne itsessään on ajanut tuohon isoon vaihtorulettiin. Eihän esim. Detroitin olisi pienintäkään järkeä kaupata noita pitkillä sopimuksilla varustettuja tähtipelaajiaan, jotka myös ovat hyviä kavereita off-ice-näkökulmasta.

Mistä päästäänkin sitten siihen, että Buffalossa myös tuo koko toimintakulttuuri on tarkoitus rakentaa uudestaan. Se väistämättä vaatii myös epäsopivien, tai epäonnistuneiden veteraanien ja johtajien siivoamista (Derek Roy, Pominville, Vanek, Leino jne). San Jose ja Penguins ovat hyviä esimerkkejä siitä, että vaikka paperilla kaikki näyttää hyvältä, ei joukkue saa sitä ylimääräistä vaihdetta kovassa paikassa, koska joukkue ei ole sitoutunut ja valmis laittamaan niitä haalareita päälleen, vaan hajoaa tiukassa paikassa.

Eikä tuo "räjäyttäminen" mitenkään yksinkertaista ole. Regier ja Murray ovat saaneet noista treideistä huomattavasti paremman vastineen kuin esim. Feaster ja Burke saivat Calgaryssa omistaan.

Yleensä vain hieman ihmetyttää se, että osa (yleensä tiettyjen joukkueiden kannattajista) pitää tuota rebuildia jotenkin "helppona" ratkaisuna, vaikka samalla korostavat, että ei se ole oikotie onneen (mikä pitää paikkansa). Mielestäni täyde nremontin rebuild on juuri aivan helvetin vaativa prosessi, mutta sen palkinto on myös kaikkein suurin, jos se hoidetaan oikein.

Laitetaan nyt vielä tähän loppuun, usko tai älä, että Ken Holland ei ole mielestäni NHL:n paras GM, vaan se on viime vuosilta ollut Dean Lombardi. Täysin ylivertaista kokonaisvaltaista suorittamista niin draftaamisessa kuin kaupoissa, UFA-rintamalla ja vielä salary cap -hallinnankin kanssa. Kukaan muu ei ole pystynyt onnistumaan kovinkaan pitkäjänteisesti näillä kaikilla osa-alueilla.

Mielenkiintoisesti sekä Regier että Murray ovat monesti viitanneet juuri Kingsiin, kun ovat puhuneet tuosta rebuildista tai joukkueen rakentamisesta. Myös Kings on joukkue, joka on rebuildin tulosta, koska siellä on palasia hankittu draftaamalla korkealta, joista osa on pidetty, ja joista osaa on käytetty kauppatavarana muiden runkopalasien hommaamiseksi.

Nämä ovat makuasioita, mutta itselleni ei ole mikään ongelma katsoa pari kautta tarpomista pohjalla, kun joukkueen strategia ja visio on selvä. Turhauttavampaa se oli katsoa sitä joka vuosi siellä "no-man's landilla" tallaavaa joukkuetta, joka aina putosi ekalla kierroksella tai viimeistään toisella. Tuskin Buffalo-fanina oleminen näiden parin kauden ajan niin paljon tuskallisempaa on kuin vaikka sitten Nashville-fanina oleminen, etteikö se hinta kannattaisi maksaa, jos palkintona on vuosittainen contender-joukkue. Ainakin itse olen sen hinnan ja riskin valmis ottamaan ja maksamaan helposti.

 

[Henkka]

Nyquist...

Viime kaudella mies hyötyi Zetan ruokinnasta, normaalia suuremmasta jääajasta muiden tähtipelaajien loukkaantuessa ja onnekkaista pompuista, joita meni ainakin viisi sisään "vastustajan perseen kautta".

Pitää muistaa, että tuuri ansaitaan ;)

Gustav Nyquist Goals (2013-2014) - YouTube

Tuossa on nuo Nyquistin kaikki viime kauden maalit. Kyllä noissa minun mielestäni noissa oli normaalia enemmän onnea mukana, vaikka on siinä toki niitä hienoja "tekomaalejakin". Se yksikin rannari oli selkeästi tarkoitus ampua ylös, mutta veto epäonnistuu ja menee TimppaTompan längistä. :) Zeta passaili ehkä 5 avopaikkaa, joten ei niitä ei ihan älyttömästi ollut.

Mutta suurin osa maaleista muistuttaa kyllä nuorta Henrik Zetterbergiä, silloin kun Zeta iski noita 40 maalin kausia. Mies tuli lähes aina toisesta aallosta paluukiekkoon tai Pavelin passista avopaikkaan ja iski näitä "helppoja" sisään. Selvä merkki hyvästä peliälystä se toki on.

 

[ms.qvist]

Nämä ovat makuasioita, mutta itselleni ei ole mikään ongelma katsoa pari kautta tarpomista pohjalla, kun joukkueen strategia ja visio on selvä. Turhauttavampaa se oli katsoa sitä joka vuosi siellä "no-man's landilla" tallaavaa joukkuetta, joka aina putosi ekalla kierroksella tai viimeistään toisella. Tuskin Buffalo-fanina oleminen näiden parin kauden ajan niin paljon tuskallisempaa on kuin vaikka sitten Nashville-fanina oleminen, etteikö se hinta kannattaisi maksaa, jos palkintona on vuosittainen contender-joukkue. Ainakin itse olen sen hinnan ja riskin valmis ottamaan ja maksamaan helposti.

Niin...

...olen menneen kauden aikana tainnut todeta kertaalleen (jollen jopa useammin), että en näe pitkällä tähtäimellä järkevänä sitä jatkuvaa pyrkimystä päästä pudotuspeleihin ja pudota ensimmäisellä tai viimeistään toisella kierroksella. Mielummin seuraan vaikkapa pari kautta joukkuetta, joka rakentaa itseään ja jos se tarkoittaa sitä, että joukkue ei pääse pudotuspeleihin niin se on hyväksyttävä fanina - tietenkin siis edellyttäen, että joukkueella on selkeä toimintastrategia ja tiedetään mihin pyritään.

En tiedä mitä mieltä muut ovat mutta kyllä minä näen tilanteen tulevalla kaudella sellaisena ettei joukkuella ole mahdollisuuksia mestaruuteen - se voi päästä pudotuspeleissä jopa toiselle kierrokselle mutta onko se lopulta mikään saavutus? Joukkue on menestyksensä ajoista hiipumassa ja sen suurimmat tähdet vanhenevat vääjäämättä enkä minä näe, että tulevaisuudessa hyökkäykseen on tulossa Datsyukin tai Zetterbergin korvaajia, eikä puolustukseenkaan Lidströmin mutta Kronwallin kyllä, joten miksi sulkea silmät totuudelta ja taistella sitä vastaan kun rationaalisesti ajateltuna siihen mestaruuteen ei ole nyt eikä ihan lähitulevaisuudessa mahdollisuuksia, joten eikä kannattaisi pari kautta uhrata täydelliseen uudelleen rakentamiseen ja katsoa mikä on tulos sen jälkeen?

vlad.

 

[Seesam]

En tiedä mitä mieltä muut ovat mutta kyllä minä näen tilanteen tulevalla kaudella sellaisena ettei joukkuella ole mahdollisuuksia mestaruuteen - se voi päästä pudotuspeleissä jopa toiselle kierrokselle mutta onko se lopulta mikään saavutus?

Minulla on tismalleen samat ajatukset. Mikäli mestaruudesta meinataan tulevaisuudessa kamppailla, niin silloin on tapahduttava isoja muutoksia, mutta näitä muutoksia ei ilmeisesti uskalleta tehdä.

 

[Le Dang]

Niin. Kyllähän tuota pudotuspeliputkea on nyt pari vuotta toitotettu sellaisella intensiteetillä, että tuntuu, että tuota pidetään melko laajalti Red Wings -leirissä ihan käypänä tavoitteena. Taloudellisesti se varmasti onkin sitä, mutta karrikoidusti kaiken muun paitsi Stanley Cupin tulisi olla NHL-joukkueen johdon silmissä ilmaa. On kyse sitten pitkästä tai lyhyeastä tähtäimestä, maailman kovimmassa kiekkoliigassa kohteena pitäisi olla vain ja ainoastaan mestaruus.

Liekö Detroitin johtoporras enemmän tai vähemmän virallisesti rikkonut tämän "kirjoittamattoman säännön", ja laittanut joukkueen pelaamaan ja rakentumaan vain tuolle putkelle. Ei mikään ihme, että tällainen seura ei myöskään uusia pelaajia kiinnosta.

 

[Dissonanssi]

Aika lyhyt otanta tuollainen ottelusarja, mutta ihan hyvä pointti kuitenkin. Paljon playoffseissa on ollut noita esimerkkejä, jossa johtoon menevä joukkue luopuu kiekohallinnasta tarkoituksellisesti ja takaa-ajossa oleva "tulee mukamas raivolla päälle", voittaen näennäisesti laukaukset ja Corsitkin sen mukana. Mutta oikeasti peli oli sillä johtavalla joukkueella koko ajan nätisti kontrollissa. Juuri kuten Bruinsilla oli.

Se että fysiikassa tuli turpaan ja nuoret sai siitä playoff-kokemuksen on yksi tätä Wingsin playoffseihin pääsy -politiikkaa mistä pidän. Saatiin se kokemus, "ei vitty pärjätty niille yhtään". Kuinkakohan moni Wings-nuorukaisista on vaikea motivoida tänä kesänä voimatreeniin tuollaisen pieksännän jäljiltä? Jos playoffseissa meinaa jatkossa menestyä, on Divari-systeemin takia lähes pakko mennä Bostonista silloin läpi. Se pistää pojat miettimään.

Playoffeissa otannat ovat toki aina lyhyitä, mutta kyllä niistä mielestäni jotain johtopäätöksiä voi tehdä. Toki ottelutilanne aina vaikuttaa siihen, miten joukkue pelaa, mutta kyllähän Boston todella paljon sitä tilaa ja aikaa antaa, kun eivät ole kiekollisia. Siis paljon suhteutettuna siihen, kuinka selkeää kiekonhallintaa Detroit pelaa. Se ei kuitenkaan Detroitilla realisoitunut juuri mitenkään. Taas St.Louis-Chicago-sarjassa Chicago höyläsi lopulta Bluesin puolustuksen rikki, kun sai niin paljon tilaa ja aikaa.

Vaikka kuinka olisi motivaatiota, niin ei Tatarista oikein voi uskoa tulevan mitään kamppailuvoimakasta pelaajaa, joka sitten painii voitokkaasti näitä isoja puolustajia vastaan. Kyllä ne fysiikan lait vain tulevat vastaan. Toki kaikkia ominaisuuksia voi aina koittaa parantaa, mutta sellaisella yli 190 senttisellä ja lähes 100 kiloisella äijällä on hieman eri lähtökohdat kuin sitten alle 180 senttisellä ja alle 90 kiloisella - vaikka voimatasot olisivat ihan samat.

Näistä sopimushommista omille ukoille en jaksa olla sitten yhtään huolissani. Se on ehkä parhaiten hoidettu asia koko organisaatiossa salary capin aikana. Onko Holland tehnyt yhtään ylipalkkaista pitkää sopimusta omalle kasvatille? Zeta, Datsyuk, Kronwall, Filppula, Franzen ovat nuo pisimmät sopimukset, mutta mitään räikeätä epäonnistumista ei ole tullut yhdessäkään. Ovea on sitten näytetty kakkosketjutason kavereille, jotka eivät ole suostuneet markkinahintaiseen paperiin, vaan halunneet enemmän (Jiri hudler). Eri asia sitten ulkopuolelta tuodut ukot, kuten joku Weiss voi muodostua ongelmaksi. DeKeyser saattaa olla se, jolle seuraavaksi lähdetään ottamaan riskiä ja tarjoamaan pitkä sopimus.

Zeta ja Kronwallhan kiinnitettiin näillä häntäsopimuksilla, joten ne eivät nyt oikein sovellu tähän pointtiini. Datsyuk on ehdottomasti hintansa väärti, jos vain pysyy kasassa ja pystyy pelaamaan parhaalla tasollansa. Viime vuodet huomioiden tuossa on isot jos-sanat.

Detroit ei ole tehnyt pitkiä ylipalkkaisia sopimuksia omille kasvateille. Juuri tämä on se pointti. Detroit tulee enenevissä määrin kohtaamaan sen tilanteen, jossa hinnat karkaavat todella isoiksi, kun joudutaan antamaan suhteessa paljon niitä UFA-vuosia. Sitten taas pitkien sopimusten, jotka kattaisivat paljon RFA-vuosia, tekeminen on käytännössä mahdotonta, koska Detroit-organisaatiossa lähtökohtaisesti kaikki ELC-vuodet sahataan farmissa. Kyllä Bergevinkin nyt varmaan miettii, että olisikohan se Subban kannattanut sitoa pitkällä sopimuksella sen ELC:n jälkeen. Nyt edessä on paha skenaario, koska mitä lähemmäksi pelaaja primeansa saavuttaa ja mitä vähemmän RFA-vuosia on jäljellä, sitä enemmän tulee sopimusvuodet maksamaan.

Mainitset että siellä on kapteenistolla edulliset laput ja sitten näitä ELC:n jälkeisiä lyhyitä halpoja lappuja on olemassa. Eli kahdella osa-alueella on mukavasti niitä salary cap säästöjä, jotka mahdollistavat pitämään joukkueen kilpailukykyisenä. Tuo cap-tila mahdollistaa syvyyden ja ylimaksamisen muiden sopimusten kanssa tuhoamatta ihan koko rosteria kuitenkaan.

Kilpailukykyisenä suhteessa mihin? Kyllähän Detroit siis playoffeista kisaa tänäkin vuonna. Mutta Detroit kamppailee capin kanssa eikä joukkuen voi sanoa olevan contender. Ei se kovin hyvä tilanne ole.

Tästä olen samaa mieltä, että pakiston sisäänajo pitäisi jotenkin porrastaa. Jo ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että parhaat pakkiprospektit näyttävät osuneen jopa viiden miehen voimin samaan draftiin. Tuo 2011 porukka, Ouellet, Sproul, Marcenko, Bäckman, Jensen, kaikki menettävät sen waiver-vapautensa samana kesänä. Ei voi olla mitenkään järkevää tuoda isoa satsia kerralla opettelemaan NHL-kuvioita. Noista pari-kolme voisi onnistua lyömään itsensä läpi, jolloin yksi pitäisi tuoda kaksi vuotta etuajassa, toinen vuotta myöemmin ja kolmas jannu sitten waivereiden takarajalla. Näin siellä olisi vain yksi rookie kerrallaan.

Tässä sitten testataankin Detroit-johdon ja valmennuksen riskinottokyky ja muuntautumiskyky. Ennen on voitu huoletta muhitella kavereita ja sitten poimia ne muutamat sieltä ja täyttää laatuveteraaneilla muut paikat. Nyt siellä on isolla palkalla Quinceyn tapainen hasardi ja vakikokoonpanossa Lashoffin ja Kindlin kaltaisia täytemiehiä. Missä vaiheessa Babcock suostuu niellä ylpeyttänsä sen verran, että on valmis laittamaan organisaation pidemmän aikavälin tavoitteet hyvinkin lyhyen aikavälin tavotteiden edelle?

Mutta Pulkkisen asema on nyt kuitenkin muuttunut juuri tuon kätisyyspulan takia. Ja miksei Pulkkinen voisi mennä Tatarin ja Sheahanin rinnalle juurikin hyökkäävään ketjuun? Siis Jurcon paikalle. Jurco ei tuo viivamieskokemusta, eikä kätisyysvaihtoehtoa ylivoimaan, joka on nyt Wingsin suurin tarve. Vaikka Jurco toki olisikin parempi pelaaja yksilönä ja tulevaisuudessa, niin Pulkkisen skill-setti osuu tarpeeseen juuri nyt.

Jos Pulkkinen vain on valmis NHL-tasolle. Itse en siihen oikein usko vielä, mutta asia voi olla toisin. Babcockhan viime kaudellakin peluutti miestä käytännössä vain ylivoimilla, koska ei Pulkkisen taso vielä oikein riitä. Tuo huonohko luistelu yhdistettynä pehmeähköön ja pieneen varteen on aivan helvetin huono yhdistelmä. Sitä ei pelkällä huippulaukauksella kompensoida.

Jos Babcock ei kerran päästä junnuja ylivoimaan, niin miksi sitten tulokaskauttaan pelannut Riley Sheahan pelasi sitä keskimäärin 2:06 minuuttia? Miksi Pulkkinen pelasi kolmessa pelissään 2:08? Miksi Sproul pelasi 3:25? Cleary pelasi keskimäärin 1:30 minuuttia.

En ole nyt puhunut ylivoima-ajasta. Pulkkiselle tietenkin tarjotaan ylivoima-aikaa, koska miehen käyttökelpoisuus olisi muuten ollut melko olematon. Sheahan nyt varmasti sai ihan jo siitä syystä, että loukkaantumisia oli pirusti. Sproulin käyttökelpoisuus samoiten on hyökkäyspäässä tällä hetkellä lähes täysin. Kuitenkaan Sproul ei sitä vakiokokoonpanon paikkaa saa, koska Babcock (aivan niinkuin pitääkin) ei anna vapauksia oman pään pelaamisen vajaavaisuudessa. Sen takia mies AHL:ssä (Pulkkisen tavoin) pelaakin.

Clearyn rooli yv:ssä on ollut paikata lähinnä loukkaantuneita maskimiehiä. Pulkkinen ei maskimieheksi ole menossa, joten he eivät kilpaile keskenään yv-rooleista mitenkään. Jos Franzen, Sheahan, Abdelkader -kolmikosta kaksi loukkaantuu, niin sitten Cleary saatetaan nähdä jälleen kakkos-yv:n maalin edessä heilumassa. Muuten ei.

Pointti olikin se, että Cleary ei ole saanut juuri mitään aikaiseksi yv:llä, mutta siitä huolimatta hän siellä paistattelee. Eikä hän nyt ylipäänsä ole saanut juuri mitään aikaiseksi.

Pulkkinen toki tulee aloittamaan kautensa AHL:stä, mutta kauden mittaan tilanne voi muuttua. Erityisesti, jos sitä rightin viivamiestä ei ole tulossa Alfredssonin muodossa tai kaupalla organisaation ulkopuolelta.

Tämä olisi Suomi-lasien takaa suotavaa. Muuten edessä voi olla Almquistin kaltainen kohtalo.

EDIT:

Mr. Pancakesta ollaan näköjään kiinnostuneita. :O

Spectors Hockey | NHL Rumors From The Blogosphere July 31 2014.

Pannari toisi kokoa, mutta muuten onkin aikamoinen vetelys. Ehkä Babcock saisi äijästä enemmän irti. Tosin huomioiden ne huhut, joiden mukaan moni pelaaja ei (itselleni hieman yllättävästi) haluaisi pelata Babcockin alaisuudessa, luulisi Pannarin olevan viimeisiä Detroitiin haluavia pelaajia. Tosin Pannarillakin rupeaa vaihtoehdot olemaan melko vähissä.

 

[Henkka]

än kamppailuvoimakasta pelaajaa, joka sitten painii voitokkaasti näitä isoja puolustajia vastaan. Kyllä ne fysiikan lait vain tulevat vastaan. Toki kaikkia ominaisuuksia voi aina koittaa parantaa, mutta sellaisella yli 190 senttisellä ja lähes 100 kiloisella äijällä on hieman eri lähtökohdat kuin sitten alle 180 senttisellä ja alle 90 kiloisella - vaikka voimatasot olisivat ihan samat.

Tähän onkin tullut draftaamisessa aika selkeä muutos 2010 draftin jälkeen. Teemu Pulkkinen on Red Wings -prospekteista tällä hetkellä ainoa jonka pituus alkaa "5-jalkaisena". Edelliset neljä draftia Wings-managementti on siis ottanut vain +6'0 kokoista kaveria, joten tulevaisuuden NHL:n tarpeet on Red Wingsin miehityksessä selvästi tiedostettu.

Zeta ja Kronwallhan kiinnitettiin näillä häntäsopimuksilla, joten ne eivät nyt oikein sovellu tähän pointtiini. Datsyuk on ehdottomasti hintansa väärti, jos vain pysyy kasassa ja pystyy pelaamaan parhaalla tasollansa. Viime vuodet huomioiden tuossa on isot jos-sanat.

Tarkoitinkin noita aiempia sopimuksia. Datsyukin edellinen pitkä lappu, Kronwallin 5-vuotinen (tätä nykyistä häntä-lappua edeltävä), jossa maksettiin potentiaalista ja sama joka tehtiin Filppulalle. Tatarillekin sellaista tarjottiin, mutta mies halusi lyhyemmän. DeKeyserin kohdalla varmasti myös samanlaista yritetään. Tuon kohtalo selvinnee todennäköisesti ensi viikolla.

Detroit ei ole tehnyt pitkiä ylipalkkaisia sopimuksia omille kasvateille. Juuri tämä on se pointti. Detroit tulee enenevissä määrin kohtaamaan sen tilanteen, jossa hinnat karkaavat todella isoiksi, kun joudutaan antamaan suhteessa paljon niitä UFA-vuosia. Sitten taas pitkien sopimusten, jotka kattaisivat paljon RFA-vuosia, tekeminen on käytännössä mahdotonta, koska Detroit-organisaatiossa lähtökohtaisesti kaikki ELC-vuodet sahataan farmissa.

Tuosta en ole tehnyt sen ihmeempiä laskelmia, mutta niin kauan kun nuo veteraanitähdet saapi syödä ykkösylivoiman jää-ajan lähes kokonaan (esim. Zeta-Dats-Muuli, Kronwall-Alfie) ja suurimmat teopistemäärät kasautuu sitä kautta heille, niin en usko että 2-3-4 kentissä mitenkään pystyy jannut tekemään sellaisia tehoja, että sopimusten arvot karkaisisivat käsistä.

Ja sitten kun sen joku Mantha tekee, niin se onkin sitten jo sen arvoista.

 

[Dissonanssi]

Tähän onkin tullut draftaamisessa aika selkeä muutos 2010 draftin jälkeen. Teemu Pulkkinen on Red Wings -prospekteista tällä hetkellä ainoa jonka pituus alkaa "5-jalkaisena". Edelliset neljä draftia Wings-managementti on siis ottanut vain +6'0 kokoista kaveria, joten tulevaisuuden NHL:n tarpeet on Red Wingsin miehityksessä selvästi tiedostettu.

Tuohan nyt melkein täytyykin olla se lähtökohta. Jos alle kuusjalkasia kavereita varataan, täytyy muut ominaisuudet olla todella hyviä. Olisihan se hyvä olla joukkueessa runko pääosin sellaista vähintään 6'2 kokoluokkaa, sitten ryyditettynä muutamilla poikkeamilla suuntaan ja toiseen.

Tarkoitinkin noita aiempia sopimuksia. Datsyukin edellinen pitkä lappu, Kronwallin 5-vuotinen (tätä nykyistä häntä-lappua edeltävä), jossa maksettiin potentiaalista ja sama joka tehtiin Filppulalle. Tatarillekin sellaista tarjottiin, mutta mies halusi lyhyemmän. DeKeyserin kohdalla varmasti myös samanlaista yritetään. Tuon kohtalo selvinnee todennäköisesti ensi viikolla.

Siihen on myös syy, miksi Tatar halusi lyhyemmän. Holland melko varmasti tarjosi samaa kaavanmukaista pidempää sopimusta. Tässä nyt vain on ihan muutamana viime vuotena tapahtunut todella iso muutos, jossa nuo UFA-vuodet ovat aivan täysin eri perustein hinnoiteltuja kuin RFA-vuodet. Tuo selviää, kun katselee uusimpia sopimuksia sekä sitä, miten niissä se palkkarakenne menee. Ei Tatar luonnollisesti myy UFA-vuosia halvalla, kun kehitys ei sitä puolla.

Tuosta en ole tehnyt sen ihmeempiä laskelmia, mutta niin kauan kun nuo veteraanitähdet saapi syödä ykkösylivoiman jää-ajan lähes kokonaan (esim. Zeta-Dats-Muuli, Kronwall-Alfie) ja suurimmat teopistemäärät kasautuu sitä kautta heille, niin en usko että 2-3-4 kentissä mitenkään pystyy jannut tekemään sellaisia tehoja, että sopimusten arvot karkaisisivat käsistä.

Ja sitten kun sen joku Mantha tekee, niin se onkin sitten jo sen arvoista.

Jos Detroit haluaa menestyä tulevaisuudessa, on sen pakko ruveta ajamaan myös huomattavasti isompiin rooleihin noita nuorempia pelaajia. Tuo mainitsemasi veteraanitähdistö (joista Alfiella edes ole sopimusta) on jo parhaat päivänsä nähnyt ja tulee vain tuosta huononemaan. Detroit on kyllä sitten sementoitu tuohon keskinkertaisuuteen, jos vuosikaupalla noiden samojen kaverien odotetaan päävastuun kantavan lähes täysin.

Minkä lisäksi kyse on yleisestä trendistä eikä pelkästään yksittäisten pelaajien tehopiikeistä. Brassard sai kovan sopimuksen, vaikka tehot olivat sellaista 2-3 kolmoskentän luokkaa. Lars Ellerin UFA-vuodet olivat hinnaltaan 4,5 miljoonaa, vaikka mies on puhkonut kerran urallansa 30 pisteen rajan (ja sekin tekemällä sen tasan 30 pistettä).

 

[larzzon]

Niin. Kyllähän tuota pudotuspeliputkea on nyt pari vuotta toitotettu sellaisella intensiteetillä, että tuntuu, että tuota pidetään melko laajalti Red Wings -leirissä ihan käypänä tavoitteena. Taloudellisesti se varmasti onkin sitä, mutta karrikoidusti kaiken muun paitsi Stanley Cupin tulisi olla NHL-joukkueen johdon silmissä ilmaa. On kyse sitten pitkästä tai lyhyeastä tähtäimestä, maailman kovimmassa kiekkoliigassa kohteena pitäisi olla vain ja ainoastaan mestaruus.

Liekö Detroitin johtoporras enemmän tai vähemmän virallisesti rikkonut tämän "kirjoittamattoman säännön", ja laittanut joukkueen pelaamaan ja rakentumaan vain tuolle putkelle. Ei mikään ihme, että tällainen seura ei myöskään uusia pelaajia kiinnosta.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei kannata päästä pleijareihin, kun siellä ei kuitenkaan pärjätä" -ajatusta. Marginaalit ovat NHL:ssä palkkakaton myötä pienet, ja vaikka toisten joukkueiden menestus keväällä on todennäköisempää kuin toisten, niin kaikille mukaanpäässeille menestys on mahdollista. Kings on edellinen konferenssinsa 8.ksi sijoituttuna kannuun saakka edennyt joukkue, eikä siitä nyt ole montaa vuotta. Joukkue vaihtoi vieläpä valmentajaa kesken kauden, joten ei todellakaan ollut kärkikontender juuri kenenkään papereissa.

Siitä on tietysti monenlaisia näkemyksiä, miten menestystä saavutetaan, mutta jos katsoo viimeisen viiden vuoden aikana finaaleihin yltäneitä joukkueita, niin ei siellä paljon yhteisiä tekijöitä ole. Jos katsoo viimeisen viiden vuoden aikana kahdesti finaaliin yltäneitä joukkueita, niin laaja pelaajamateriaali lienee ainoa yhdistävä asia, josta ei saa edes keskustelua aikaan.

 

[Dissonanssi]

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei kannata päästä pleijareihin, kun siellä ei kuitenkaan pärjätä" -ajatusta. Marginaalit ovat NHL:ssä palkkakaton myötä pienet, ja vaikka toisten joukkueiden menestus keväällä on todennäköisempää kuin toisten, niin kaikille mukaanpäässeille menestys on mahdollista. Kings on edellinen konferenssinsa 8.ksi sijoituttuna kannuun saakka edennyt joukkue, eikä siitä nyt ole montaa vuotta. Joukkue vaihtoi vieläpä valmentajaa kesken kauden, joten ei todellakaan ollut kärkikontender juuri kenenkään papereissa.

Eihän tässä siitä ole kyse. Kyse on siitä, että kannattaako sinne playoffeihin sitten hinnalla millä hyvänsä pyrkiä tilanteessa, jossa sitä menestystä ei kovin todennäköisesti ole lupa odottaa.

Holland vaihtoi organisaationsa yhden ainoista sentteriprospecteista, jolla on hyökkäyspotentiaalia sekä 2nd round pickin parhaansa päivät nähneeseen kehäraakkiin pääasiassa vain siksi, että joukkue pääsisi jälleen playoffeihin. Jonkun Columbuksenkin olisi ollut ihan helvetin typerää lähteä kauppamaan tulevaisuuttaan johonkin marginaaliveteraaniin, vaikka ihan hyvin hekin olisivat voineet yllättää.

Siitä on tietysti monenlaisia näkemyksiä, miten menestystä saavutetaan, mutta jos katsoo viimeisen viiden vuoden aikana finaaleihin yltäneitä joukkueita, niin ei siellä paljon yhteisiä tekijöitä ole. Jos katsoo viimeisen viiden vuoden aikana kahdesti finaaliin yltäneitä joukkueita, niin laaja pelaajamateriaali lienee ainoa yhdistävä asia, josta ei saa edes keskustelua aikaan.

Riippuu tietenkin hieman, miten näitä yhtäläisyyksiä katsotaan. Onko kyse sen hetkisestä kokoonpanosta, vai isommasta kuvasta, mikä myös käsittää tämän koko prosessin siihen pisteeseen pääsyn osalta. Täysin identtisiä tapauksia ei tokikaan koskaan ole, mutta kyllähän siellä paljon yhtäläisyyksiä on monessakin suhteessa.

Laaja pelaajamateriaali on toki nykykiekossa melkein välttämätöntä, mutta kyllä sitä kärkeä ja laatuakin pitää olla, kuten on asia ollut näillä finaalijoukkueilla. Esim. Penguinsin suurimmat ongelmat eivät kulmioidu materiaalin kapeuteen (lockout-kaudella materiaali ei varsinaisesti kapea), vaikka se ehdottomasti iso ongelma joukkueella onkin ollut.

 

[Le Dang]

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei kannata päästä pleijareihin, kun siellä ei kuitenkaan pärjätä" -ajatusta. Marginaalit ovat NHL:ssä palkkakaton myötä pienet, ja vaikka toisten joukkueiden menestus keväällä on todennäköisempää kuin toisten, niin kaikille mukaanpäässeille menestys on mahdollista. Kings on edellinen konferenssinsa 8.ksi sijoituttuna kannuun saakka edennyt joukkue, eikä siitä nyt ole montaa vuotta. Joukkue vaihtoi vieläpä valmentajaa kesken kauden, joten ei todellakaan ollut kärkikontender juuri kenenkään papereissa.

Kuten Dissonanssi edellä totesi, eihän kyse ole ollutkaan siitä, että kannattaako poffeihin päästä, vaan siitä, että mikä on joukkueen tavoite. Jos jälleenrakennusta tekevä joukkue saa jatkettua kautta runkosarjan jälkeen, on jokainen peli arvokasta kokemusta nuorille. Mutta jos joukkueen muutokset viittavat siihen, että tilanteeseen ollaan oltu edelliskausina täysin tyytyväisiä, kun ollaan päästy edes ekalle kierrokselle, niin jotain on pielessä.

Esimerkiksi Coyotesit, Predatorsit, Blue Jacketsit ym. pudotuspelirajalla viime vuosina pääsääntöisesti kamppailleet joukkueet kyllä pyrkivät joka kesä vahvistamaan joko kokoonpanoaan tai prospect pooliaan. Eri asia sitten, kuinka hyvin tässä onnistuvat. Tai sitten, kuten itse mainitsit, ovat valmiina tekemään radikaaleja muutoksia esim. valmentajistoon jopa kesken kauden.

Tietenkään ei ole kyse oikeasta tai väärästä tavasta tavoitella menestystä, koska myös pakan räjäyttäminen saattaa mennä pitkälläkin tähtäimellä aivan reisille, kuten Oilersilla tällä hetkellä näyttäisi osittain tapahtuvan. Aika näyttää, onko kansa väärässä ja Ken Holland oikeassa, mutta itse vahvasti uskon, että nykyisellä strategialla tuo menestyksen hakeminen Kings-tyyliin playoff-rajan pinnasta ei tule tuottamaan tulosta Red Wingsille tällä vuosikymmenellä.

 

[larzzon]

->Järnkrok on b-luokan prospekti ihan yleisedti ajatellen, eikä kukaan täällä tiedä mitä Wingsin organisaatiossa ajateltiin hänestä erityisesti. 23-vuotta, eikä AHL.ssä likikään ppg-vauhtia.

Itse näen perinteillä itsessään olevan sen verran arvoa, että olisin kannattajana hyväksynyt vastaavan liikkeen täysin Bostonissa. Playoffsjoukkue on playoffsjoukkue ja sillä on aina arpa kannuun.

Lisäksi pitää muistaa, että useiden ammattilaisjoukkueiden suuret amerikkalaiskaupungit eivät ole mitään tyhjiöitä, joissa jäähalli täyttyy kaikesta huolimatta, vaan kilpailu asiakkaista tapahtuu yli lajirajojen. Ei ole puhtaasti kiekkoilullisin perustein tehtäviä päätöksiä.

 

[FiFi93]

Kings on edellinen konferenssinsa 8.ksi sijoituttuna kannuun saakka edennyt joukkue, eikä siitä nyt ole montaa vuotta. Joukkue vaihtoi vieläpä valmentajaa kesken kauden, joten ei todellakaan ollut kärkikontender juuri kenenkään papereissa.

Voi olla, että puhun nyt ihan pehmoisia, mutta muistaakseni Kings on ainoa joukkue NHL:n historiassa, joka on yltänyt SC-mestariksi ollessaan enintään 6. sijoitettu joukkue konferenssissaan. Eli vaikka teoriassa onkin mahdollista, niin kovinkaan todennäköistä se ei ole.

E: Kings tosiaan tehnyt tuon nyt 2 kertaa

 

[#_6]

Voi olla, että puhun nyt ihan pehmoisia, mutta muistaakseni Kings on ainoa joukkue NHL:n historiassa, joka on yltänyt SC-mestariksi ollessaan enintään 6. sijoitettu joukkue konferenssissaan. Eli vaikka teoriassa onkin mahdollista, niin kovinkaan todennäköistä se ei ole.

Tuossahan tuo näyttäisi olevan tutkittuna:

NHL Stanley Cup Playoffs: Winners By Seed

 

[Mr. Smith]

Voi olla, että puhun nyt ihan pehmoisia, mutta muistaakseni Kings on ainoa joukkue NHL:n historiassa, joka on yltänyt SC-mestariksi ollessaan enintään 6. sijoitettu joukkue konferenssissaan. Eli vaikka teoriassa onkin mahdollista, niin kovinkaan todennäköistä se ei ole.

Ja viimeisen kolmen vuoden sisällä mestari on tullut kahdesti konferenssin TOP5:n ulkopuolelta. Riippuu ihan tarkastelujaksosta onko todennäköisyys suuri vai pieni.

 

[Le Dang]

Lisäksi pitää muistaa, että useiden ammattilaisjoukkueiden suuret amerikkalaiskaupungit eivät ole mitään tyhjiöitä, joissa jäähalli täyttyy kaikesta huolimatta, vaan kilpailu asiakkaista tapahtuu yli lajirajojen. Ei ole puhtaasti kiekkoilullisin perustein tehtäviä päätöksiä.

Sekä yli kaupungin rajojen. Esimerkiksi Penguins ja Blackhawks myyvät paitsi viimeisimmillä Stanley Cupeilla myös Crosbylla, Malkinilla, Toewsilla ja Kanella maltaita, etenkin Kanadan puolella. Ja nämä kaikki ovat perua konttausvuosista, jotka mahdollistivat ko. miesten varaamisen. Tästäkään syystä täydellinen pankin räjäyttäminen ei välttämättä tee kovaa lovea tilipussiin.

Toisaalta voi tehdä Canadiensit, ja hakea yhden liigan valoivoimaisimmista pelaajista (Subban) vasta ykkösroundin jälkeen, ja tienata tämän paitamyynnillä miljoonia. Sen sijaan Jurcon tai Nyquistin peluuttaminen farmissa äärimmäisen mediaseksikkään Clearyn takana tuskin parantaa Red Wingsin asemia myöskään tässä yltiöpäisessä kilpailussa markkinatilasta.

Offtopicia: Olisikin mielenkiintoista nähdä vertailua, minkä verran dollareita yksi valovoimainen pelaaja tuo seuralleen esim. fanituotteiden kautta verrattuna vaikka Play Offien ekan kierroksen lipputuloihin Detroitissa. Esimerkiksi kilpailu Connor McDavidista ei ole pelkästää kilpailua taitavasta jääkiekkoilijasta, vaan se myös tulee takaamaan ihan jäätävän suuret oheistuotot seuralle.

EDIT: Typoja

EDIT2: Lisätään vielä, että Red Wingsin tai minkätahansa muun playoff-rajan yläpuolella tasapainotelleen joukkueen vertaaminen Kingsiin on siinä mielessä aika kaukaahaettua, että joukkue on nyt kahdesti viime vuosien aikana osoittanut sopivansa erinomaisesti juuri pudotuspelikiekkoon. Kun avainpelaajiin lukeutuu puhtaita kevään lapsia, kuten Quick ja Williams, ei ole sattumaa, että joukkue pärjää poffeissa keskinkertaisen runkosarjan jälkeen. Tällaisella rungolla ei pudotuspeleihin lähtö 6.-8. sijalta välttämätä haittaa yhtään.

 

[Dissonanssi]

->Järnkrok on b-luokan prospekti ihan yleisedti ajatellen, eikä kukaan täällä tiedä mitä Wingsin organisaatiossa ajateltiin hänestä erityisesti. 23-vuotta, eikä AHL.ssä likikään ppg-vauhtia.

Olen samaa mieltä, että Järnkrok on kaukana mistään blue chipperista. Kuitenkin kyseessä oli Detroitin erittäin harvoja hyökkäyspäähän kyvykkäitä sentteriprospecteja. Toki Detroit täytti sentteriprospect-osastoa Nosekilla ja Larkinilla. Kuitenkin ensimmäinen noista on melkoinen longshot ja toinen on enemmän suoraviivainen kahdensuunnanduunarisentteri kuin mikään taitava pelintekijä. Järnkrok myös rupesi tehoilemaan jopa yli ppg-tahdilla tuossa loppukaudesta, minkä tahdin säilytti Milwaukeessa.

Itse näen perinteillä itsessään olevan sen verran arvoa, että olisin kannattajana hyväksynyt vastaavan liikkeen täysin Bostonissa. Playoffsjoukkue on playoffsjoukkue ja sillä on aina arpa kannuun.

Nämä ovat toki ihan makuasioita, ja riippuu paljon, mitä nyt sitten eniten arvostaa.

Lisäksi pitää muistaa, että useiden ammattilaisjoukkueiden suuret amerikkalaiskaupungit eivät ole mitään tyhjiöitä, joissa jäähalli täyttyy kaikesta huolimatta, vaan kilpailu asiakkaista tapahtuu yli lajirajojen. Ei ole puhtaasti kiekkoilullisin perustein tehtäviä päätöksiä.

Osalla joukkueista tilanne on tämä. Ei Detroit kuitenkaan edes konkurssikaupunkina jääkiekokkokartalta mihinkään häviä, vaikka kerran kauden päättäisivätkin playoffien ulkopuolella.

***

Siis eihän Detroitin nyt tietenkään ole mitään järkeä tehdä sabresmaista tyhjennysmyyntiä (koska organisaatioiden tilanne monelta osin on hyvin erilainen). Kuitenkin jotain muutoksia olisi lienee perusteltua tehdä, koska tuo sama, toista vuosikymmentä jatkuva kaava ei oikein näytä enää toimivan, ja sen toimivuuden kyseenalaistamiselle voidaan löytää monia perusteita.

 

[#_6]

Ja viimeisen kolmen vuoden sisällä mestari on tullut kahdesti konferenssin TOP5:n ulkopuolelta. Riippuu ihan tarkastelujaksosta onko todennäköisyys suuri vai pieni.

Niin, siis Kings x 2. Siinäpä tarkemman tutkimuksen paikka, miksi juuri tuo joukkue on tehnyt tempun kaksi kertaa noin lyhyellä ajanjaksolla. Vilpertiltä lisätietoja.

Tarkastelujaksosta en viitsi alkaa saivarrella, kun kimppuun käy kuitenkin sen 7 eri advancedstats-cap-aikakausi-milläänennenvuotta 2010eioomitäänväliä-pleikka4onparempikuisäsactivision-ylitietäjää.

Kenelle tahansa maalaisjärkeensä luottavalle lienee aika selvä, että harvinaista se on.

 

[larzzon]

Sekä yli kaupungin rajojen. Esimerkiksi Penguins ja Blackhawks myyvät paitsi viimeisimmillä Stanley Cupeilla myös Crosbylla, Malkinilla, Toewsilla ja Kanella maltaita, etenkin Kanadan puolella. Ja nämä kaikki ovat perua konttausvuosista, jotka mahdollistivat ko. miesten varaamisen. Tästäkään syystä täydellinen pankin räjäyttäminen ei välttämättä tee kovaa lovea tilipussiin.

Nyt puhutaan kuitenkin Wingsistä eikä mistään kyläseurasta. Neljästä eniten dollareissa myyvästä seurasta vain Leafs on kontannut palkkakattoaikakaudella ja siitä konttauksesta hyötyi varausvuorojen muodossa lähinnä Bruins.

Yhtään vähättelemättä paitamyynnin merkitystä, mutta kun yksi playoffsottelu tarkoittaa parin miljoonan tienestejä, niin siinä saa aika monta paitaa myydä että Datsjukin vaihaminen McConnoriin ja lyhimmillään puolen vuosikymmenen rämpimiseen on taloudellisesti mielekästä NHL.n vauraimpiin kuuluvalle organisaatiolle.

Sille on syynsä, miksi Lafleurin jälkeen Jagr on ensimmäinen uransa huippuvuosia suurseurassa pelannut supertähti. Yksi on, että supertähdet varataan aikaisin ja toinen, että suurseurat pyrkivät olemaan varaamatta aikaisin.

 

[Wild-Chester]

Sille on syynsä, miksi Lafleurin jälkeen Jagr on ensimmäinen uransa huippuvuosia suurseurassa pelannut supertähti. Yksi on, että supertähdet varataan aikaisin ja toinen, että suurseurat pyrkivät olemaan varaamatta aikaisin.

Ilman mitään provoja, vaan silkasta mielenkiinnosta, avaisitko tätä hieman lisää? Nyt oletan että viittaat Jagrin Rangers-aikaan, ja suurseuroilla tarkoitat lähinnä Original-six joukkueita? "Supertähti" on tietysti jokaisen itse määriteltävissä, mutta minusta esimerkkejä uransa huippuvuosia suurseuroissa viettäneistä supertähtistä on vaikka millä mitalla.

 

[Le Dang]

Koko viesti

Hyviä pointteja. Eri asia onkin, kuinka kauan Red Wings pystyy taloudellisesti korkealla aiemman menestyksen saattelemana. Ei ole ihme, että original 6 -joukkueena ja 2000-luvun alkupuolen kestomenestyjänä Red Wings on tehnyt ja tekee valtavaa tiliä, mutta eivät nuo meriitit loputtomasti pidä joukkuetta suurseurana, varsinkaan kun palkkakattoaikakautena jokaisella seuralla on teoriassa mahdollisuus tuohon asemaan nousta.

Voihan tietysti olla, että seura rahastaa nyt nämä play off -miljoonat pois, kun Datjsuk ja Zetterberg pystyvät vielä lähes kahdestaan joukkueen tuonne kausi toisensa jälkeen hinaamaan. Mielenkiintoisimmat ajat ja keskustelut ovatkin todennäköisesti edessä vasta herrojen siirryttyä sikariosastoon.

Jos kuitenkin palataan keskusteluun mahdollisesta menestymisestä ilman konttaamista, niin edellisten viiden vuoden mestareista vain Bruins onnistui tässä ilman tuollaista vaihetta. Ja kuten mainittua heidän puolestaan sen teki Toronto (hymiö). Tätä ennen joukkueiden rungot perustuivatkin vielä merkittävästi aikakauteen, jolloin palkkakattoa ei ollut.

 

[Henkka]

Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei kannata päästä pleijareihin, kun siellä ei kuitenkaan pärjätä" -ajatusta. Marginaalit ovat NHL:ssä palkkakaton myötä pienet, ja vaikka toisten joukkueiden menestus keväällä on todennäköisempää kuin toisten, niin kaikille mukaanpäässeille menestys on mahdollista.

Siitä on tietysti monenlaisia näkemyksiä, miten menestystä saavutetaan, mutta jos katsoo viimeisen viiden vuoden aikana finaaleihin yltäneitä joukkueita, niin ei siellä paljon yhteisiä tekijöitä ole. Jos katsoo viimeisen viiden vuoden aikana kahdesti finaaliin yltäneitä joukkueita, niin laaja pelaajamateriaali lienee ainoa yhdistävä asia, josta ei saa edes keskustelua aikaan.

Niin, Detroitin johtoportaan puheissa on jatkuvasti esiintynyt se asia, että pelaaja kehittyy eniten voittavassa ympäristössä. Siitä yksinkertaisesta syystä Wingsin halutaan olla joka vuosi pudotuspelijoukkue. Pudotuspelit kehittää nuorta pelaajaa eniten, koska se valmentaa samalla ihan itsestään jo match-up-kiekko-ajatteluun, kun pelataan samaa vastustajaa vastaan. Runkosarjapelaaminen ei tällaista saumaa tarjoa, kun vihu vaihtuu koko ajan ja tulevaisuuden pudotuspelisarjat voitetaan vain aiemman pudotuspelikokemuksen turvin.

Samaa sanoi hiljattain LA Kingsin farmiin palkattu Mike Stothers, kun nyt satuin sellaisiin artikkeliin sattumalta törmäämään. Aikoo rakentaa Manchesteriin juuri sellaisen voittavan ympäristön, yläkerrassa se jo on. Jim Nill puhui myös Dallasiin siirryttyään tuon vahvan farmin tärkeydestä, jossa hänen arvionsa mukaan pitkä playoff-run voi vastata pelaajakehityksessä jopa puolikasta kautta. Texas meni heti ekalla yrityksellä päätyyn asti.

Juuri tähän Detroit pelaajakehityksessään tähtää. Menestymiseen alemmalla tasolla sekä pääsemisellä pudotuspeleihin myös NHL-puolella. Wingshän on muhittanut junnuja farmissa AHL:n runkosarjan, mutta tuonut sitten heitä näiden väsyneiden NHL-runkosarjaveteraanien tilalle pudotuspeleihin. Eli kun matseilla oikeasti on merkitystä, niin junnuja ei olla epäröity heittää askiin, kun on sauma saada sitä tärkeätä kokemusta. Chicago Blackhawks kasvoi varmasti paljon henkisesti hävitessään Detroitille konferenssifinaalissa 2009. Seuraavana vuonna nostelivat jo kannua, näin yhtenä esimerkkinä.

Red Wings tähyää joka vuosi pudotuspeleihin, etenkin nyt kun tätä nuorta verta on tullut vuosi vuodelta suhteellisesti enemmän rosteriin. Miksi juuri nyt pitäisi kyykätä tarkoituksella, kun voi kartuttaa sitä kokemusta, kun ne Zeta ja Dats joukkueen sinne kuitenkin raahaavat? Tosin, pienenä sivukaneettina, viime keväänä nähtiin jo esimerkki siitä, että joukkuetta raahasikin pudotuspeleiin se seuraava Griffinsissä voittamisen makuun päässyt sukupolvi, kun molemmat Dats ja Zeta olivat telakalla... Tätä nuorentumista ei vaan ulkopuoliset tunnu huomaavan, kun sinne signataan myös aina se joku danielcleary, joka vie kaiken huomion siltä mitä oikeasti on tapahtumassa. "Aina sama joukkue jne..." 80% pelaajistosta on vaihtunut kun Babcock Detroitissa aloitti ja 50% on vaihtunut viimeisen neljän kauden kauden aikana. Jotenkin tuota tasaista vaihtuvuutta ei tunnuta huomattavan.

Jos nyt verrataan vaikka sitten Buffaloon, niin tämän hetkisessä tilanteessa ei pudotuspelejä olla siellä nähty kolmeen vuoteen, eikä tulla näkemään ainakaan toiseen mokomaan. Ja se etu minkä organisaatio korkeammista varausvuoroistaan saa, hävitään tässä tilanteessa kun pudotuspelikokemusta ei kerry moneen vuoteen. Sitä ei ole kertynyt prospekteille edes AHL-tasolla, jossa Rochester ei ole voittanut vielä ainuttakaan playoff-sarjaa sen jälkeen kun Sabres joukkueen Pegulan ostoksena kontrolliinsa jälleen otti. Kaksi ottelua ovat tainneet voittaa yhdeksästä. Häviävä ympäristö sekä ylhäällä että alhaalla on jatkuvaa potentiaalin hukkaamista, näin niinkuin Detroitin vision vastaisesti.

Detroitissa nimenomaan uskotaan, että voitokkaalla NHL- ja farmiorganisaation yhdistelmällä se ero alemmissa varausvuoroissa otetaan paremman pelaajakehityksen kautta kiinni. Ei ne pelaajat sen potentiaalisempia ole, mutta vääränlaisessa ympäristössä (kuten esim. Buffalo pyöritteli Grigorenkoa tasolta toiseen) ja häviävässä organisaatiossa sitä potentiaalia voidaan herkästi hukata. Detroitin muhitusmenetelmä, suurinpiirtein se että kaikkien jääaika maksimoidaan joissakin muissa sarjoissa, minimoi sen potentiaalin hukkaamisen. Jiri Fischer on tästä maininnut, että pitää domoinoida sitä edellistä sarjatasoa, kunnes olet valmis hyppäämään seuraavalle. Muuten olet joutumassa ennenaikaisesti raakileena ylös ja siitä seuraa yleensä vain ongelmia, kuten Grigorenkolle kävi, takapakkia kehitykseen. Ken Hollandin oma kokemus lyhyeltä pelaaja-uraltaan oli samankaltainen. Ne prospektit ketkä sitä edellistä sarjatasoa eivät pysty dominoimaan, tuskin tulevat tekemään uraa NHL:ssä ja ovat siltä osalta sitten menetettyjä tapauksia. Mutta opetteluvaihe ja raakileisuus halutaan pitää pois NHL-tasolta. Tässä on suurin ero nyt esim juuri Red Wingsin ja Sabresin välillä.

Esim. Tomas Tatar ei dominoinut AHL:ää ennen noita Griffinsin mestaruuteen päättyneitä pudotuspelejä, joissa mies teki 16 maalia 24 pudotuspelimatsiin. Sitä ennen oli esim. Nyquistia tehoilussa selkeästi perässä, joka jo sitä AHL:ää aika pitkälle dominoi. Monet esim. HF Boardsilla vinkuivat Tataria ylös että mies on niin ja niin valmis NHL:ään, mutta ei Red Wingsin politiikan mukaan vielä ollut. Vasta kun mies räjäytti pankin AHL-finaaleissa niin sitten oli. Samalla loppui se waiver-vapauskin, mutta miehen kehittyminen kesti sattumalta yhtä kauan tarvittavalle tasolle.

Sama politiikka näyttää nyt kulkeutuneen niin Tampaan kuin Dallasiinkin Yzermanin ja Nillin mukana. Yzerman rakensi Syracusesta vahvan farmiorganisaation, joka voitti AHL-mestaruuden 2012 ja oli finaaleissa häviävä osapuoli 2013. Voittava joukkue ylhäällä ja alhaalla. Detroitin farmi voitti AHL:n 2013 ja Dallasin farmi voitti 2014. Sama sapluuna on sielläkin käytössä ja ensi kauden Detroitin farmijoukkue näyttää kesän panostuksien jälkeen jälleen AHL:n ykkössuosikilta, eikä se ole NHL-puolelta pois. AHL-rookie-kauden kasvukivuistaan yli päässeelle nuorelle pakistolle halutaan se pitkä kevät tulevalla kaudella. Tämän pakistoporukan kasvattaminen kun on läestulkoon se Red Wingsin tulevaisuuden tärkein asia, jonka tulisi onnistua edes osittain. Kyseessä on siis nämä 2011 draftatut pakit.

Sen kyllä tiedän, että tuo Detroitin muhituspolitiikka on tylsää seurattavaa. Hätäisempiä muutoksia haluaisivat nopeampia muutoksia joukkueeseen, kun kuitenkin tiedetään että alhaalla odottaa nuorta voimaa. Mutta veteraanipelaajia on aina vihattu ja nuoria yliarvostettu. Vieläkään ei ole unohtunut omalta 2009 Detroitin reissulta erään Grand Rapidsissa asuneen herrasmieen baariavautuminen Maltbystä ja Draperistä, kun he roikkuivat hänen mielestään mukana liian pitkään ja veivät peliaikaa nuorilta pelaajilta, esim Helmiltä ja Abdelkaderilta. Ja sitten Helm ja Abdelkader olivat keväällä finaalisarjoissa iskemässä niitä maaleja, vaikka pääosin kauden vetivät AHL:ää. Eipä ne ihan kauheasti jääkiekkoilijoina sen takia tuhoutuneet. Sama laulu se toistuu edelleen ja volyymiä vain lähinnä nostettiin ottamalla Grand Rapids total controllin alle kolme vuotta sitten. Junnujen peliaika maksimoidaan farmissa/euroopan ykköskentissä ja veteraanit ovat noita ketkä kiertävät pop-corn osastolla, mutta ovat ammattiosaamisensa turvin kuitenkin luotettavia sotaratsuja ottaa sillointällöin kehiin. Samalla opettavat junnuja ammattilaisten tavoille.

Saattaahan se olla, että tämä Babcockin "get a job, steal a job" -mentaliteetti jossain suhteessa on jopa tietoisesti rakennettu provosoimaan noita nuoria pelaajia. Eli että jopa tarkoituksellisesti peluutetaan pelillisesti ja runkosarjamenestykseen häviävän pienesti vaikuttavassa roolissa selvästi heikompaa veteraania (lue: Cleary), jotta se nuori (lue: Jurco) saadaan yrittämään enemmän ja kovemmin. Ja sitten se näennäisesti palkitaan loppupuolella kautta, että "real gud work, you did it, you earned it". Tuollaista voisi olla haisteltavissa tästä touhusta, kun kaikki toiminta ei aina tunnu käyvän ihan järkeen. Mutta ehkä sen järki on juuri tuollainen armeijatyylinen kovistelu, jolla Cory Emmertonin kaltaiset pehmopojat erotellaan sitten oikeasti veren maku suussa Red Wingseiksi haluavista kavereista. Mene ja tiedä.

 

[Le Dang]

Koko teksti

Tässä nyt piilee jo järkevä logiikka. Kärjistettynä Red Wings luottaa siihen, että myös myöhemmät varaukset onnistuvat, jolloin kokonaan itse rakennettu prospect pool on laadukas, ja seura vielä tekee kaikkensa, että mahdollisimman moni heistä kehittyy parhaalla mahdollisella tavalla NHL-tasolle. Niin kauan, kun scouttaaminen ja varaaminen sekä valmennus koko organisaation tasolla on laadukasta, tämän pitäisi kaiken järjen mukaan toimia.

Haasteet ovatkin sitten siinä, että kuinka monta prospectia voidaan kerrallaan lyödä kovaan kouluun, ja milloin itse tulosta pitäisi syntyä. Jos pelkistetään, että 2-3 kaveria ovat valmiina nousemaan ylös per kausi, niin missä vaiheessa on se tilanne, että joukkue on kokonaisuutena riittävän laadukas voittamaan Stanley Cupin? Samaan aikaan kun nuoria kypsytellään, vanhemmat kuitenkin ikääntyvät. Aikamoinen sattuma pitäisi olla, että vaikkapa 5+ lupausta pystyvät nousemaan saman kauden aikana NHL-tasolle, ja näin ollen luomaan rungon, jonka tarkoituksena on muukin kuin luoda hyvä ympäristö taas seuraaville lupauksille.

Samalla Detroit myös osittain hylkää mahdollisuuden pitää edullisia tulokassopimus-pelaajia ylhäällä, kun nämä nousevat verrattain hitaasti ylös. Nopeasti käteen pitääkin lyödä jo rahakasta UFA-sopparia. Tämä luo oman haasteensa ko. strategialle palkkakattoaikakautena.

Mainitsemasi Stars ja Lightning ovat kyllä mielenkiintoisessa vaiheessa. Tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä, mutta kumpikaan ei ole vielä tuolla taktiikalla voittanut muualla kuin AHL:ssä.

EDIT: Stars on kuitenkin melko vastakohtainen verrokki Red Wingsin kanssa Nillin oltua tyyliin UFA-markkinoiden aktiivisin GM. Siellä selkeästi halutaan kovaa tulosta myös AHL:ää ylempänä.