Dale McTavish palaa SaiPaan

[cottonmouth]

pari maalia heti ekaan matsiin, mutta sen jälkeen mies on vaipunut joukkueen kanssa samalle tasolle. Odotettuun tasoon nähden liian monta matsia on mennyt kiikaritehoin.

Itsellenikin on mies kyllä toistaiseksi ainakin tehollisesti tuottanut pettymyksen. Tuon mainitun ensimmäisen pelin jälkeen kymmenen peliä ja vain kerran kiekko reppuun. Muistaakseni kolme peliä olen Dalelta (lausutaan, kuten kirjoitetaan) tänä vuonna nähnyt, eli otos ei toki ole kattava, mutta jotenkin mies pyörii paljon enemmän pelin ulkopuolella kuin viime visiitillään, jolloin otteita tuli nähtyä paljon enemmän. Vähän pelkäsin juuri, että onko ukolla enää sitä röyhkeyttä, joka menestyksen aikanaan toi, nyt kun eläkefrangit ovat taskussa ja ikäkin on tehnyt väistämättä tehtävänsä. Tahtoa en epäile sinällään, mutta fysiikka ja alitajunta tulevat vastaan aina vääjäämättä. Olisin vain SaiPan kannalta toivonut, että ei vielä tällä kaudella.

 

[Daywalker-75]

sad but true

Tähän lausuntoon voi hiukan aiheuttaa eilisen SaiPa-JYP pelin häviön harmitus, jota tarjottiin kyllä kultareunaisella lautasella. Kaikki kotipelit tällä kaudella käyty kahlaamassa ja kyllähän se raskasta on.

Niin, siis Dalesta. Valitettavasti olen henkilökohtaisesti tullut siihen tulokseen, että tuli ostettua tyhjä arpa...

Se on aivan turha enää tarttua pelaamattomuuteen tai muuhun saisseen, jos se ikä on tullut vastaan. Jos ammattimiehellä on (ollut) kädet, pelisilmä ja röyhkeys, jotka tulevat äidinmaidosta, kohdallaan, niin eihän ne katoa mihinkään.
Nyt vain tuntuu ja näyttää siltä, että se mittari, joka tulee jokaisella vastaan, on raksuttanut Dalen ohi. Kun ohitat sen tietyn pisteen, niin kaikki nuo edellämainitut hyvyydet katoavat.
Otetaan vaikka vertailuksi herra Peltonen HIFKistä. Ville on vuotta nuorempi, mutta luistin kulkee edelleen kuin nuorella pojalla. Syöttö/maalinteko hallussa ja oikeutetusti pistepörssin kärkisijoilla. Olkoonkin, että hänellä on paremmat pelaajat rinnalla...

Kun koneen prosessoriteho laskee takaisin sinne 486-tasolle, niin ei vaan ehdi.

Eilen pelasi kyllä hyvin. Taklaili ja puolustikin, mutta kun herraa ei kyllä ole hankittu 3-kentän laituriksi.

Nyt kannattaa siis ottaa kaikki irti oheismyynnistä, koska tämä huti saattaa maksaa jonkin verran...

 

[Bombada]

Kiitos #22

Syksyllä 1997 9-vuotiaan sydämen vei romuluinen kanadalainen, joka NHL-kokemusta omanneena tuli tuomaan esimerkkiä toista kautta uudella liigataipaleellaan aloittaneeseen SaiPaan. Hän taklasi, taisteli, tappeli tarvittaessa ja mikä parasta, teki maaleja. Seuraavaksi kaudeksi maalikuningas menetettiin, mutta jo kuuden hävityn pelin jälkeen #22 luisteli jälleen Kisapuiston jäällä. HPK kaatui, ja loppukausi on historiaa, ei vähiten hänen ansiostaan.

Vaikka aina toivoin, en ikinä uskonut sen tapahtuvan. Syksyllä 2010 hän kuitenkin saapui jälleen, ja 22-vuotiaaksi kasvanut miehenalku kaivoi jo hieman pieneksi jääneen #22-paidan jälleen kaapista. Paluuottelu, ja sen tunnelma oli maaginen, eikä tapahtuma varmasti unohdu paikallaolijoilta koskaan. Aika oli tehnyt tehtävänsä, eikä hän ollut täysin entisellään, mutta maaleja syntyi pitkästä loukkaantumisesta ja repaleisen joukkueen olosuhteista huolimatta edelleen mukavasti. Olisin mielelläni nähnyt hänet vielä kauden Kisapuistossa, mutta ymmärrän tilanteen. On uusien haasteiden aika.

Vaikka Cox on legenda, ja vaikka Machulda oli maailmanluokan ratkaisija, minulle hän tulee aina olemaan ykkönen. Number one. Messias.

Kiitos kaikesta Dale, annoit lappeenrantalaisille kiekkojännäreille enemmän, mitä varmasti itse edes koskaan tulet ymmärtämään. Kaikkea hyvää ja menestystä elämään tulevaisuudessa!

Nyt on vähän tyhjä olo.

 

[teude]

Kiitoksia Dalelle hienoista hetkistä. Hieno pelimies, upea maalintekijä. Aika vaan tekee jokaiselle tepposet jossakin vaiheessa.

 

[Ted Raikas]

Kiitoksia vaan Mr. McTavishille minunkin osaltani. Ehkä enemmän toivottiin, mitä saatiin, mutta ihan kiva määrä maaleja vanhalta. Voi myös olla, että ihan sopivaa ketjua ei muodostunut ja olisi tarvinnut enemmän vetoapua. Tiedä näistä.

Ihan miellyttävä maku jäi kuitenkin suuhun ja joukkuepelaaja henkeen ja vereen. Leppoisia eläkepäiviä, jos ne nyt koitti. Tiedä vaikka kipinä löytyisi ajan myötä valmentamisesta, silloin voisi taas suunnata katsettaan kohti Lappeenrantaa... ;)

 

[Keltainen]

Ensimmäinen muistikuva Dalesta on ensimmäisen erän alkuhetkistä "tuolla jätkällä on vastustajan maalin edessä isännän otteet". Oli 90 luvulla liigan kovin jätkä metrin etäisyydellä maalista. Bravuurinumero oli roikkukiekko maalille, paikalle saapuu Dale ja heittelee vasurilla pakit sivuun ja survoo kiekon maaliin.
Nuorena miehenä paloi usein myös käämi. Sokerina pohjalla se kun AJ Niemi veti vihellyksen jälkeen pohkeeseen. Tai siis sen lyönnin seuraukset: ensin tippui maila, heti perään hanskat ja Niemi:)
Hieno pelaaja, menee omassa arvostuksessani samaan luokkaan Coxin kanssa-ja se on paljon.
Hakali kiittää!

 

[FASlapsi]

Kiitos Dalelle kaikesta, oli hieno ele palata SaiPaan, kovat rispektit siitä. Ja ei ollut kyse mistään neppailu-kikkailu-jäähdyttelystä, siitä kertoo jengin sisäisen maalipörssin ylivoimanen voitto. 16 maalia 37 matsissa koko ajan enemmän tai vähemmän klesana, hieno saavutus 39-vuotiaalta.

McTavishiin kulminoituu meikäläisen SaiPa-fanius, pikkupoikana toivoin synttärilahjaksi SaiPa-paitaa, ja nimeksi selkään arpoutui teksti-tv:n kautta tietoisuuteen iskostunut uusi kanadalaisvahvistus nimeltä McTavish. Se päällä tuli sitten viiletettyä ulkojäillä ja SaiPan voittojen jälkeen koulussakin, koska satuin asumaan Vantaalla niin siitä sai toisinaan kivasti vittuilua osakseen. Aluksi ihmiset luulivat minun puhuvan siitä ilman kypärää pelaavasta NHL-jampasta kun hehkutin uutta Jumalaa ja idoliani, mutta pikkuhiljaa etunimi Dale tuli luontevammin McTavishin eteen kaikille jääkiekkoa ja SM-liigaa seuraaville Craigin sijaan.

Mies teki maaleja mistä tahansa, likaisia räkämaaleja yhdellä kädellä, pakki selässä, nollakulmasta, ihan mistä vaan. Tälläkin kaudella tuli ainakin yksi, missä Dale rynni väkisin maalille, pakki roikkui toisessa kädessä ja Dale tökkää vauhdissa yhdellä kädellä kiekon pömpeliin.

Muistan myös tuon Niemen tipauttamisen, mutta vielä paremmin verkkokalvojeni kautta aivokuoreen on piirtynyt tilanne, missä McTavish painii Jokeri-maalin edessä, kaksi narripaitaa yrittää pitää miestä, lopputulemana kaikki kaatuu rähmälleen jäähän, jättäen samalla Tero Hämäläiselle tilaa vetää kiekon Parris Duffusin pään kautta Jokeri-maaliin ja lähettäen lopulta hesalaiset miljonäärit kesälomille. Tuon matsin jälkeen ei tullut vittuilua koulussa vaikka viiletin keltaisessa McTavish-paidassa pitkin käytäviä, alakuloisten lippatukka-sämpylänjakajien murjottavien katseiden alla. Pari ihanan katkeraa kommenttia vain, ah, miten suloista niitä olikaan kuunnella.

Hieno mies. Hieno paluu. Paljon rumia maaleja. Kiitti Dale!

 

[Frank. B]

Kyllä tähän iltaan hiljenee, nyt vasta tajuan Dalen olevan tosiaan "poissa". Kyllä miehestä selvästi paras muisto oli paluuottelu! ehdottomasti. Muistan ne puheet ja kuiskeet hallilla, "kohta Dale on tuossa maalialueen reunalla taas" "olisipa jo perjantai ja messiaan paluu", ja se ensimmäinen maali Pelicans pelissä... herranjumala sitä touhua! tuntui että halli siirtyi muutamalla metrillä rättihallia päin. Hienoja hetkiä! Kiitos Dale kaikesta! "kylmät väreet kirjoittaessa"