Ilmoitukset

  • Nimimerkit Pervert ja Winger huilaavat viikon keskinäisestä nokittelustaan Sport-osiossa.
  • Nimimerkkien Frank McKee ja Zinetula kahden sanan-viestit "Juurikin näin" Kärpät-osiossa ovat turhuuksia ilman omaa asiaa, ja ne palkitaan viikon pelikiellolla sääntöjen 4§:n perusteella.
  • Nimimerkin Elkku viestien taso osoittautui viime aikoina sen verran heikoksi, että päätimme poistaa hänen kirjoitusoikeutensa.

Nimimerkki Ishmael on saanut kahden viikon pelikiellon HIFK-osion henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Aiempi rikehistoria vaikutti pelikiellon pituuteen korottavasti.

Calgaryn Olympialaiset + AGPO Thayer Tutt Trophy – kiekkovuosi 1988 special

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Thusberg, 20.10.2015 klo 03.14.

  1. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Laitetaan pitkästä aikaa sitten uusi toikki pystyyn.

    Calgaryn Olympialaiset olivat historiallisesti etenkin Suomen maajoukkueelle tärkeä tapahtuma joka alkoi tavallaan huonosti ja joka vaikutti johtavan taas kerran vain pettymysten tielle, mutta kääntyi lopulta uskomattoman hienoksi tapahtumaksi.

    Mitali saavutettiin käytännössä huomaamattomalla tavalla ja sittemmin on jäänyt elämään jokseenkin virheellinen vaikkakin toki hienon oloinen voitto Neuvostoliitosta mitalin ratkaisseena voittona turnauksesta.

    Neuvostoliiton voittaminen oli ollut harvinaista joskin vain pari vuotta aiemmin vuonna 1986 Neuvostoliitto oli kyetty voittamaan.

    Tosin 10 vuoden tauon jälkeen kun sitä ennen oli voitettu suurin piirtein vähintään kuitenkin kerran vuodessa vuosina 1971-1976. Ei kuitenkaan hirveän monta kertaa enempää ja edes tasapelaaminenkaan ei ollut paljoa yleisempää kuin Neuvostoliiton voittaminen ja jo tasapeliäkin pidettiin lähes voiton arvoisena seikkana aikanaan riippuen toki tietenkin erittäin paljon pelatun tasapelin laadusta ja onnistumisen tasosta.

    Huonoimmillaan niitäkin vähäteltiin toisinaan vain Neuvostoliiton löysäilyksi tai älyttömän virhealttiin pelin lopputuloksiksi vaikkakin toki vuodesta 1985 eteenpäin Neuvostoliiton taso oli jo alkanut jääkiekossa heikentyä niin siltikin Suomen voittoa siitä pidettiin arvossa ja sen arvo tuntui korkealta.

    Ja totta kai mikäli kaikki mahdolliset voitot ja tasapelit lasketaan niin siinä tapauksessa Suomella niistä alkoi jo ennen vuotta 1988 olla melko paljon jokseenkin ylivoimaisesti suurin osa voitoista tuli vain Neuvostoliiton huonompia maajoukkueita kuten C-maajoukkueista tai sitä huonommista.

    Tasoeron tietäen Neuvostoliiton B-maajoukkuekin tuntui ajoittain ja aivan erityisesti koko Neuvostoliiton eläessä vahvinta kauttaan niin valtiona kuin jääkiekossakin 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alusta sen puoleenväliin asti yhtä voittamattomalta haasteelta kuin itse Punakonekin ja paljoa enempää kuin Punakonettakaan ei Suomi sitä pystynyt Leijonilla voittamaan ja Sisu Teamilla tai Kehitysjoukkueelle taitotasoon suhteuttaen tasoero tuntui aivan yhtä valtavalta joskin Suomen avuksi tuli myös Neuvostoliiton C-maajoukkuetta ja sitä huonompien joukkueiden ollessa kyseessä myös valtava pelaajalaatuero mikä oli ymmärrettävä jääkiekon suurvallan ollessa kyseessä.

    Jääkiekosta tulikin viimeistään tämän jälkeen näihin päiviin asti kestänyt ja toivottavasti tulee vielä kestämäänkin pitkään valtalajina Suomessa sinällään viemättä kuitenkaan pois sitä asemaa välillä muiltakin lajeilta. Ja ennen kaikkea kansa tykästyi lajiin lopullisesti vaikka toki jääkiekkoa oltiin kannatettu ja seurattu jo hyvin kauan ja siihen oli suhtauduttu vaihtelevan positiivisesti jo hyvin kauan.

    Ilman Calgaryn 1988 hopeamitalia Talviolympialaisista Suomessa olisi voitu toki jatkaa jääkiekon kannattamisen osalta muutaman edeltävän vuoden kaltaisella positiivisella uskolla edellisessä Kiekkovuosi-toikissani kuvailemalla tavalla, mutta myös negatiiviset tuntemukset olivat huipussaan ja usko Leijoniin oli jopa pahasti hiipumassa.

    Pahimmillaan ne tunteet olivat sitten 1960-luvun loppuvuosien kun jääkiekko alkoi oikeasti jo tuoda Suomessa muutoin lajina takaisin siihen satsattua hyvää alkuvuosien ja ensimmäisen parin sotien jälkeisen vuosikymmenten etsikkoaikojen jälkeen. Se oli kuitenkin erittäin paljon sukupolvien välinen oma asia, että miten siihen kaikkeen pystyi suhtautumaan. Ihmisten kesken siis vuoden 1988 Suomessa.

    Tosin Suomessa elettiin muutenkin historiallisesti erittäin onnellista vuotta vuonna 1988 ja sekin pakostakin vaikutti ajoittain jopa ylitsevuotavankin positiivisesti moneen asiaan mitä sinä vuonna tapahtui. Myös urheilussa.

    Calgaryn 1988 Talviolympialaisten lisäksi tässä toikissa tarkoitus olisi kertoa myös vuoden 1988 AGPO Thayer Tutt Trophysta joka pidettiin vuonna 1988 Hollannin Eindhovenissa. Se oli viimeinen vastaava turnaus Talviolympialaisten pitovuonna jolloin ei varsinaisesti pelattu jääkiekon MM-kisoja vaan pelattiin yhteiset Jääkiekon MM ja Talviolympialaiset.

    Thayer Tutt Trophyssa pelasivat Talviolympialaisten ulkopuolelle jääneet maat koska ne eivät olleet saaneet halujaan läpi laajamittaisesta suuresta olympiakarsinnasta ja lisäksi IIHF halusi turnausta pelattavan rankingin selvittämiseksi.

    Thayer Tutt Trophyssa pelattiin ennätysmäärällä joukkueita eli 12 maata oli mukana kuten Talviolympialaisissa Kanadassa. Thayer Tutt Trophyssa 1980 Jugoslaviassa Ljubljanassa oli pelannut 10 joukkuetta ja Thayer Tutt Trophyssa 1984 Ranskan Grenoblessa oli pelannut 8 joukkuetta.

    Vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin Alkusarja joiden lohkojen viimeisten kisat päättyivät siihen ja muutoin pelattiin Sijoitussarjaa ja Mitalisarjaa tai Voittosarjaa joista Sijoitussarjaa pelasivat kaikki muut paitsi lohkojen toiseksi sijoittuneet ja voittajat jotka pelasivat Mitalisarjassa tai Voittosarjassa, vuoden 1984 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin yksinkertaisella sarjalla ilman lohkoja turnauksen kaikki pelit jolloin pelien päätteeksi jaettiin turnauksen päätyttyä mitalit ja vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyssa pelattiin kaksilohkoisella Alkusarjalla jonka jälkeen piti pelata vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyn tapaan Sijoitussarja ja Mitalisarja tai Voittosarja.

    Lopulta Alankomaat turnauksen isäntänä otti IIHF:n kokeilunhalut tosissaan ja otti turnaukseen Sijoitusottelut ja erillisten sarjojen sijaan neljälle parhaalle eli lohkojen voittajille Alkusarjassa ja lohkon toiseksi sijoittuneille käyttöön ensin lohkon toiseksi sijoittuneille Pronssiottelun ja Alkusarjan voittajille ikioman Loppuottelun.

    Tapaus oli historiallinen sillä edellisen kerran IIHF:n turnauksissa oli pelattu Loppuottelu vuonna 1938 ja Pronssiottelu vuonna 1939 ja yhdistettyjen MM-kisojen ja Olympialaisten aikaan vuonna 1952 oli pelattu Pronssiottelu. Tiettävästi vuoden 1954 IIHF:n Kongressin jälkeen Pronssiottelua tai Loppuottelua ei enää pelattu.

    Ennen vuotta 1988 muutenkin IIHF:n historiassa Pronssiottelu ja Loppuottelu olivat pelitapoina 1930-luvulla olleet jokseenkin erittäin epäsäännöllisiä. Ne olivat kyllä pelattavissa, mutta luonteeltaan hyvin usein vain tasatilanteiden katkaisua varten tarvittavia.

    IIHF innostui Thayer Tutt Trophyn osoittamasta Pronssiottelun ja Loppuottelun kokeilusta sen verran paljon, että ne palasivat vuonna 1990 takaisin IIHF:n pitämiin jääkiekkotapahtumiin joskin niitä ei vielä käytetty vuoden 1990 tai 1991 Jääkiekon MM-kisoissa vaan vasta vuodesta 1992 alkaen ja tällä kertaa pysyvinä.

    Mitä tunteita, muistoja tai ajatuksia Calgary tai vastaavasti Thayer Tutt Trophy vuodelta 1988 herättävät Jatkoajassa?

    Sana on vapaa!
     
  2. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ennen vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn joukkueiden läpikäymistä ja sen aloittamista pitää todeta, että mielenkiintoisena piirteenä jokainen Thayer Tutt Trophy vuosina 1980, 1984 ja 1988 pidettiin aina Talviolympialaisten jälkeen maaliskuussa. Talviolympialaiset pidettiin noina vuosina helmikuussa. Vuonna 1980 oli pelattu Lake Placidissa Yhdysvalloissa Talviolympialaisten jääkiekko ja 1984 Sarajevossa Jugoslaviassa oli pelattu Talviolympialaisten jääkiekko. Ja 1988 pelattiin tietenkin Kanadan Calgaryssa.

    Thayer Tutt Trophya ennen vuonna 1983 oli pelattu vuoden 1984 Talviolympialaisia varten yksittäinen Olympiakarsinta-ottelu ennen vuoden 1983 Jääkiekon MM-kisoja A-sarjassa ja vuonna 1987 oli pelattu jälleen vuoden 1988 Talviolympialaisia varten yksittäinen Olympiakarsinta-ottelu ennen vuoden 1987 Jääkiekon MM-kisoja A-sarjassa.

    Vuonna 1980 tai vuotta 1980 ennen vuonna 1979 ei järjestetty Jugoslavian tiukoista vaatimuksista huolimatta Olympiakarsinta-ottelua vuoden 1980 Talviolympialaisia varten kun vanhoista Olympiakriteeri-otteluista, erillisestä Olympialaisten Sijoitussarjasta ja varsinaisesta Olympiaturnauksesta luovuttiin tuolloin ja siirryttiin viimeiseen sarjamuotoiseen ja kaikille läpäisyvaatimukset selvittäneille joukkueille avoimeen Olympialaisten pelaamisen turnaukseen. Siinä uudistuksessa Jugoslavia hävisi eniten.

    Jugoslavia olisi halunnut karsia Japania vastaan Talviolympiapaikasta ja vaihtoehtoisesti paikasta karsimaan olisivat tulleet myös Itävalta ja Tanska joita uudistus harmitti. Vuoden 1976 Talviolympialaisten ja Itävallan Innsbruckissa pelatun turnauksen säännöillä Jugoslavia olisi pelannut vuoden 1980 Talviolympialaisissa. Ei kuitenkaan pelannut.

    Vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyyn palatakseni turnauksen alkupuolella oli paljon mielenkiintoa ilmassa kun joukkueita alkoi tulla ja tietenkin myös peruutuksia mukaan mahtui. Espanja pysyi edelleen murjottamassa IIHF:n kohtelusta sitä maata kohtaan ja pysyi poissa turnauksesta vaikka maa oli siihen ilmoittautunut ja Belgia vuorostaan vetäytyi myös vuodeksi 1989 D-sarjaan tippuvana maana myös turnauksesta pois. Thayer Tutt Trophyyn Jään Mustat Paholaiset tai vaihtoehtoisesti myös Jään Punaiset Paholaiset olivat jälleen saamassa mukaan Yannick Verstappenin maalivahdiksi ja pelaajaksi joukkueeseen oli löytynyt sen ajan belgialaisella jääkiekon mittakaavalla ja pitkään sen jälkeenkin huikeana pelaajana pysynyt Tim Vos.

    Thayer Tutt Trophyyn oli tulossa hyvin pitkästä aikaa myös Iso-Britannian maajoukkue, mutta lopulta sekin vetäytyi pois. D-sarjan vuoden 1987 MM-turnauksen voittanut Australia pääsi vielä mukaan innostuneena myöhäishakijana kaikesta ennakkopuheesta huolimatta ja arveluista, että se ei pelaisi turnauksessa kuitenkaan. Sen verran hyvin vuoden 1987 D-sarjan onnistuneet MM-kisat olivat vakuuttaneet Australian Jääkiekkoliiton.

    Uusi-Seelanti, Hong Kong tai Taiwan tai mikään muukaan muu IIHF:n sen hetken jäsenmaa MM-ohjelman ulkopuolella ei ilmoittautunut mukaan joten alun perin 15 maata käsittäneestä vuoden 1988 Thayer Tutt Trophysta tuli 12 maan turnaus sinä vuonna ja siten alettiinkin jännittää AGPO Thayer Tutt Trophyn alkamista Hollannin Eindhovenissa.
     
  3. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Thayer Tutt Trophysta 1988 puhuakseni vielä sen verran ennen Australian joukkueen käsittelyä on todettava, että kyseessä oli kaikkiaan hyvinkin vaihteleva ja mielenkiintoinen turnaus. Se tiettävästi oli myös ainoa melkoisen laajalti ja etenkin muissakin maissa kuin vain isäntämaassa pelkästään televisioitu turnaus muista kahdesta Thayer Tutt Trophyn vuosikerrasta poiketen. Hollannin televisio ainakin näytti otteluja isäntämaana ja parissa kolmessa muussakin turnauksen maassa näytettiin kyseisen turnauksen otteluja laajasti.

    Aiemmat kaksi turnausta olivat olleet lähinnä isäntämaiden televisioissa näytettyjä laajalla mittakaavalla ja muutoin paljon vähemmän. RTL4 taisi toimia Hollannissa televisioivana kanavana turnauksen osana ja vuodesta 1989 eteenpäin ainakin myöhempi hollantilaisen jääkiekon kulttiohjelma Ijshockey Selectie-ohjelma näytti erittäin paljon kyseisellä kanavalla jääkiekkoa vaikkakin enimmäkseen se keskittyikin Ijs-Oranjen sijaan televisioimaan Ijshockey Eredivisien otteluita.

    Toki erittäin paljon välillä myös maajoukkueenkin edesottamuksia. Joukkueiden käsittelyssä otan niin Thayer Tutt Trophyn kuin myös Calgaryn 1988 osalta hieman erilaisemman otteen eli annan joukkueille myös jonkinlaisen kouluarvosanan suorituksistaan turnauksissa ja lisäksi vaikka tiedänkin kaikki Calgaryn 1988 kokoonpanot niin Thayer Tutt Trophyn joukkueista vuodelta 1988 tiedän valitettavasti kokonaan vain Australian ja Unkarin joukkueen kokoonpanot ja muista joukkueista lähinnä parhaimpia pelimiehiä vaikkakin muutamista joukkueista tiedän myös päävalmentajan. Toistaiseksi siis laajalti käsittelen vain Australian ja Unkarin pelejä vaikka muutkin joukkueet totta kai tulevatkin mainituksi.

    Harmittavasti noita Thayer Tutt Trophyn kokoonpanoja on erittäin vaikeaa ollut löytää muiltakin vuosilta pois luettuna vuoden 1980 Thayer Tutt Trophyn vastaavaa turnausta.

    Seuraavaksi siis Jääkengurujen otteita luvassa!
     
  4. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Australian osalta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy oli kaikkiaan melkoisen vaikean oloinen turnaus. Se oli vuonna 1987 voittanut Jääkiekon MM-kisojen D-sarjan ja se oli nousemassa MM-kisojen C-sarjaan vuodeksi 1988. Thayer Tutt Trophy-turnaus Hollannissa oli alustavasti näytönpaikka myös Jääkenguruiden tulevalle pelitasolle tulevia vuosia ajatellen. Australialla oli turnauksessa ennen pitkää vaikeaa ja sen kohtalona oli jäädä viimeiseksi turnauksessa.

    Joka tapauksessa Australian osalta hyvää oli turnauksessa se, että joukkueen omaan kykyyn nähden se pystyi toimimaan aloitusten voittamisen saralla erinomaisesti ja nopeutta löytyi ainakin kärkipelaajilta jälleen taitotasoon nähden loistavasti. Goodal Cupin ja Australian Liigan pelien taso kuitenkin oli melko heikko kilpailevien maiden vastaaviin verrattuna ja muutamia kärkipelaajia huomioimatta Australia ei tuntunut saavan riittävästi voimaa pelitasoonsa eikä laukaisutehokkuus ollut kehuttavaa.

    Toisaalta taas Australialla olisi ollut unelmapaikka ottaa turnauksesta yllätysvoitto tai parikin parhaimmillaan koska se voitti aloituksia varsin runsaasti turnauksessa ja lisäksi sen pelaajat olivat isokokoisiksi kavereiksi harvinaisen liikkuvia ja pienemmät pelaajat pääsivät yleisesti karkuun isommiltaan vastustajilta turnauksen aikana. Ongelmana heikon maalintekotaidon takia oli ajautua usein liikaa paitsioon ja olemalla liian lähellä vastustajan maalivahtia jälleen muutamaa kärkipelaajaa huomioimatta.

    Australian olisi aivan ehdottomasti pitänyt panostaa joukkueena enemmän selkeään ja hyvään maalivahtipelaamiseen etenkin kun turnauksen ykkösmaalivahdiksi oli valittu Jääkenguruihin Emanuel Hadjigeorgiu ja puolustuksen keskittyneisyyden olisi pitänyt olla terävämpi kuin mitä oli. Etenkin kun se ei osannut tehokkaasti riistää kiekkoa vastustajiltaan hyökkäyspäässä tai puolustaa muuten kunnolla peleissään.

    Muita hyviä puolia oli lähinnä hyvän vauhdin satunnainen ylläpito ja tehokas aloitusten voittosuhde yhdessä jäähyntapon ja erikoistilannepelaamisen saralla. Huonona puolena kokonaisvahvuutta puuttui joukkueesta sen keskittyessä liikaa pelastaviin nimipelaajiinsa tai maalivahtiinsa ja sitten kaiken hyvin mennessä kerrankin kohdalleen keskinkertainen ja korkeintaankin vain C-sarjan keskivertojoukkueen maalintekokykyyn yltävä suoritustaso vuoden 1988 mittakaavalla takasi Australialle melkein sata varman luonnollisen häviäjän leiman turnauksessa.

    Australian maajoukkue olisi kaivannut lisää selkeitä vahvaa fyysistä peliä kaihtamattomia pelaajia sillä riittävän kokoiset ja fyysiset pelaajat eivät tunnetusti jääkiekossa välttämättä tarvitse mitään huippuluokan aloitusvoittoja ja mikäli ne tarvitsevat niitä niin muutoin erityistä nopeutta ei välttämättä oikean tehokkaalla tavalla tarvita.

    Toisaalta taas voimakkuus ostaa vahvuutta ja tehokasta laukaisukykyä, mutta maksaa niitä pahimmillaan paljonkin jäähyinä. Australialla esiintyi luonnollisesti tilanteet hieman päin vastoin turnauksessa kuin mitä voisi olettaa. Ja kun kyse oli C-sarjaan nousijaehdokkaasta vuodeksi 1989 niin Australialla olisi voinut olla luonnollisesti parempikin Thayer Tutt Trophy vuosimallia 1988, mutta paljoa parempi se ei olisi voinut olla. Etenkin kun tasoerot kaikkiin muihin maihin olivat oikeastaan erittäin jyrkät.

    Pelaajien harjoittelumäärät ennen turnausta olivat riittämättömiä ja paikkaajistakin oli paljon puhetta. Ongelmia organisoinnissa riitti vaikka yleinen myönteisyys ongelmat peittikin. Suomalaispelaajista Ari Pullinen ja suomensukuisista pelaajista Gary Sohkanen jäivät edelleen rannalle joukkueesta ja muutama muukin pelaaja jäi rannalle turnauksesta. Puolustustaso oli koko ajan ylityöllistetty ja väsymys aiheutti surkeutta ja jopa ajoittaista luovutuksen kaltaista leväperäisyyttä tasoeron takia.

    Ainakin avainpelaajat saivat pelata sydämensä kyllyydestä. Puolustus yritettiin pitää ylirasituksesta huolimatta tiukkana. Hyökkäyspelaaminen oli taitotasoltaan parempaa joskin takalinjapelaaminen laitaan ja muu yleinen laitapelaaminen tai takalähdössä puolustuksen tueksi pelaamisessa oli ausseilla vakavia puutteita. Australia sai tutustua myös Thayer Tutt Trophyssa 1988 myös siihen, että jääkiekossa pystyi häviämään vaikka olisi ollut kykyä tehdä paljonkin maaleja ja isoinkin numeroin. Pelkällä hyökkäämällä ei juuri puolustuksen ongelmia tai myöhemmin turnauksessa muuta tasoeroa paikattu.

    Dan Reynolds Australian Päävalmentajana ei ollut huono omalla tasollaan ja joukkueessa häntä osattiin arvostaa vaikeuksista huolimatta sillä eihän jääkiekossa päävalmentaja ole aina tehtävässään eikä etenkään automaattisesti työssään surkea jos muuten on ongelmia pelissä. Etenkin mikäli tappiot johtuvat vain yleisesti ottaen selkeästi paremmasta vastustajasta. Ei Australia tietenkään pelannut edes kovinkaan korkeista sijoista muutenkaan. Mestaruutta olisi vastannut jo vaikka ysipaikka turnauksessa. Ja varsinkaan mikään Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Uusi-Seelanti, Hong Kong tai Taiwan eivät vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyssa tai muutenkaan ei olisi voinut kehua kykyjään pelata jääkiekkoa.

    Ainakaan paremmin kuin Australia joskin näistä maista Isolla-Britannialla oli kuitenkin koko ajan ollut käynnissä sarjamuotoinen pelaaminen ja Espanjallakin satunnaisesti Belgian tapaan olisi ollut sinänsä paremmat maajoukkueet kyllä kehittymässä. Toisaalta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn huonoimmat neljä joukkuetta eli Australia, Tanska, Unkari ja Pohjois-Korea olivat kaikki huonoimmillaan todella huonoja ja parhaimmillaan todella suuriinkin yllätyksiin kykeneviä ja ennen kaikkea omat keskinäiset pelit etenkin masentuneiden Unkarin ja Tanskan kanssa ja tavallaan myös Pohjois-Korean sinällään mukaan lukien olivat tiukkoja.

    Australia olisi voinut olla turnauksessa parhaimmillaan hyvällä alulla, Pohjois-Korean jouduttua luovuttamaan kaksikin ottelua turnauksessa ja etenkin keskinäisten otteluiden voittamisella jopa korkeallakin. Australia oli tosin juurikin kaikkein huonoimpien Thayer Tutt Trophyn joukkueiden parempien rinnalla melkein pelkkä surkea vitsi ja täydellisen pellen itsestään joukkue teki tai olisi tehnyt lähinnä Japania tai Hollantia vastaan sillä molempien joukkueiden piti todella melkein lopettaa kaikenkarvainen taitopeli pysyäkseen edes välttävästi vakavana pelissä. Seuraavassa viestissä käyn joukkueen pelejä läpi ja annan arvosanan ja laitan joukkueen jäsenet siltä vuodelta esiin.
     
  5. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Australia pelasi siis oman turnauksensa osalta Eindhovenissa A-lohkossa. Ja olisi toivonut vastaansa vaikka Etelä-Korean, mutta sitä ei Jääkenguruille kuulunut koska Etelä-Korea ei turnauksessa pelannut...

    Sen ensimmäisen pelin Alkusarjassa se pelasi välittömästi isäntää eli Hollantia vastaan. Ijs-Oranje, raivokas kotiyleisö ja yleinen huikea tasoero saattoivat joukkueen paniikkiin ja kuten aiemmin todettua isäntien lyötyä pelin käytännössä lekkeriksi se pelasti aussit suurimmalta mahdolliselta nöyryytykseltä. Peliero olisi voinut olla ottelun päätteeksi hyvinkin vaikka 0-50 Australian tappioksi mikäli isännät niin olisi halunneet. Sen verran pahassa pulassa Jääkengurut olivat. Jääkengurut saivat 20.3.1988 pelatussa avauspelissään olla mielissään avauserän 0-4 tappiolukemistakin. Toisessa erässä peli oli jo 0-7 vaikkakin Ijs-Oranje pelasi kyllä ottelun oikeastaan niin hitaasti kuin vain pystyi. Lopulta Australia hävisi Hollannille maalein 1-11.

    Sen sijaan 21.3.1988 omassa ottelussaan Bulgariaa vastaan Australia venyi huikeaan taisteluun josta ei tunteita puuttunut. Maajoukkuekapteeni Sandy Gardner teki 1-0 johtomaalin Australialle ja se oli meriitti sillä Konstantin Mihailovia pidettiin erittäinkin huikeana maalivahtina sarjatasolleen C-sarjassakin. Ja mikä vielä kaikkiaan oli parempaa oli se, että Australia johti peliä Bulgariaa vastaan kaikkiaan yli 40 minuuttia ja kaksi erää. Kolmannessa erässä 3-2 johto vaihtui erittäin niukaksi 3-4 tappioksi. Ilman Mihailovia Australia olisi voinut jopa voittaa pelin. Se oli erittäin harmittava asia.

    Kiina ei 23.3.1988 sortunut Bulgarian virheisiin eikä etenkään sen hyökkäys ollut yhtä jäähyherkkää tai teknisesti tehotonta toisin kuin Bulgarialla. Kiina meni myös heti avauserässä Australiaa vastaan 0-4 johtoon, johti toisessa erässä 0-9 ja lopulta maalein 1-10 Kiina voitti ja Australia hävisi pelin. 24.3.1988 Australia kohtasi Japanin ja vaikka Japani pelasi alun hyvin, hyvin alhaisen ja nöyryyttävänkin hitaalla ja naurettavalla tavalla sitä vastaan niin ensimmäisen erän tehtyjen Australialle tehtyjen 0-2 tappiolukujen ja Jääkenguruille annetun valheellisen voitonavaimen heiluttelun jälkeen leikki loppui ja Japani karkasi 0-10 johtoon toki reilusti edelleen hidastellen.

    Lopulta toisessa erässä Sandy Gardner teki Australialle edes maalin ja tilanne kolmanteen erään oli 1-10. Japani voitti kolmannessa erässä ja yleensäkin ottelussa lopulta maalein 2-15. Tasoero Talviolympialaisten vuoden 1988 Virallisen Karsijan ja C-sarjan vuoden 1987 voittajan ja D-sarjan vuoden 1987 voittajan välillä oli huikea ja ottelun Japani olisi voinut voittaa vaikka 60-0 halutessaan.

    Gardner teki kaikki maalit ottelussa aussien osalta. 26.3.1988 Pohjois-Koreaa vastaan Australia piti peliä ensin pitkään tiukkana, mutta väsyi ja Pohjois-Korea johti jo avauserässä maalein 0-6. Sitten ero oli toisessa erässä jo 0-8 ja lopulta Pohjois-Korea lopetti ottelun maalein 0-9. Pohjois-Korean kuuluisa Punainen Goljat ja Voimanelikko pitivät Australiaa voimansa tunnossa puristusotteessa ja loukkaantumisia ottelussa riitti. Etenkin Jääkenguruille.

    Australia joutui A-lohkon viimeisenä ja koko Alkusarjan viimeisenä muutenkin sinällään lopulta pelaamaan Thayer Tutt Trophyn viimeisen sijan Sijoitusottelussa pelin koko turnauksen viimeisen pelipäivän avauspelin sen päätöspäivänä 27.3.1988 Tanskaa vastaan. Tasoero oli myös huikea, mutta Punaiset Jään Leijonat olivat pettyneitä suorituksiinsa ja se tasoitti huomattavasti pelikenttää. Koko ensimmäisen erän ajan Tanska oli vaikeuksissa Australiaa vastaan ja Australia olikin vain 1-3 tappiolla sen jälkeen. Lopulta Tanska meni menojaan toisessa erässä maalein 1-6 ja päätti ottelun kolmannen erän jälkeen lopulta maalein 1-8.

    Australia oli turnauksen 12:sta ja viimeinen. Se sai tehtyä vain 8 maalia turnauksessa ja päästi taakseen 57 maalia. Joukkueen muihin koviin maalintekijöihin kuului Jääkengurujen maajoukkuekapteeni Sandy Gardnerin ohella suomalainen turnauksen suomalaisväriä sinällään mukavalla tavalla edustanut ja Jääkenguruiden maaleista 4 kappaletta tehnyt Adelaiden Lentävä Jään Tiikeri Arto Kalevi Malste.

    Tässä vuoden 1988 Australian maajoukkueen kokoonpano Thayer Tutt Trophyn osalta:

    Maalivahdit: Emanuel Hadjigeorgiu ja Michel Timmins

    Puolustajat: David Allen, Craig Campbell, Richard McLean, Brent Windlinger ja Arto Kalevi 'A.K' Malste

    Hyökkääjät: Brad Andrlon, Darell Becker, Scott Davidson, Frank Inouye, Dean Pollock, James Rintel, Jarrod Scott, David Soldan, Peter Tonkin ja Alexander 'Sandy' Gardner

    Päävalmentaja: Dan Reynolds

    Joukkueenjohtaja ja Manageri: Peter Rintel

    Joukkuelääkäri: Tohtori Peter Gwozdecky

    Yleislääkäri: Peter Boyle

    Terapeutti ja Ravintoloitsija: Liza Liz Rintel

    Varustehuoltaja: Paul Raphael

    Kuntovalmentaja: Bruce Paxton

    Turnauksen arvosana taitotasoon nähden: 6/10

    Kokonaisarvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 4,5/10
     
  6. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Tanskalla oli vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyssa melkoinen näytönpaikka sinällään. Tanska oli nousemassa vuodeksi 1989 Jääkiekon MM-kisojen B-sarjaan ollessaan vuoden 1987 C-sarjan MM-kotikisoissaan toinen. Tanskan osalta jääkiekossa ei sen vastustajia arvioitaessa ollut helppoa urakkaa odotettavissa. Kun vielä parhaimmat pelimiehet olivat sivussa turnauksesta loukkaantumisten vuoksi oli Jens Nielsenin johtohahmona toimittava entistäkin enemmän Jään Punaisten Leijonien tai välillä myös Jään Valkoisten Leijonien eteen.

    Tanskan tullessa jääkiekon MM-kisojen B-sarjaan ja yleensäkin 1980-luvun lopun lopulla tasoa arvioitaessa selvää oli, että ammattilaistuva Tanskan maajoukkue ei ollut seppä syntyessään. Jo pelkkä B-sarjassa säilyminen vuodeksi 1990 olisi ollut hieno asia ja Thayer Tutt Trophyssa vuorostaan mikä tahansa muu paikka kuin yhdeksäs sija varsinkin loukkaantumisia täynnä olleella joukkueella olisi ollut jo hieno asia. Jopa viimeinen sijakaan ainakaan ennen Australian mukaan tulon varmistumista ei olisi ollut poissa kuvioista koska niin huonot odotukset joukkueella oli peleistään.

    Joukkueen tärkein mies Tanskalla yleensä oli ollut aivan kärkipelaajia huomioimatta yleensä maalivahti Lars Pagh Kristensen ainakin parempia joukkueita vastaan puhuttaessa. Valitettavasti mies oli loukkaantuneena eikä 1. Divisjonista haettu korvaaja täyttänyt velvoitteitaan oikein maalin suulla vaikka parhaansa tekikin kun ei John Hansenkaan kisoihin päässyt. Huononakaan päivänä Tanskalla ei yleensä 1980-luvun C-sarjan MM-mittapuulla mitaten ollut puolustuksessa tai maalivahtipelaamisessa mitään ongelmia.

    Puolustuspeli ja etenkin kaikkiaan pakkiparien yhteistyö olisi kelvannut B-sarjan kermamaidenkin liigatasoille oikeinkin hyvin ja jääkiekon huippumaidenkin alasarjoihin. Tanskan pakkiparien pelaaminen toi SM-Liigan tai 1-Divisioonan joukkueista tuolloin mieleen SaiPan, JyP HT:n tai Jokerien pelitavat Kiekko-Espoon ohella myöhempiä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun vuosilta puoliväliin tuttuja pelitapoja mukaillen. Huomattavasti heikompana versiona tosin tietenkin joskin tärkeä kuusikkopelaaminen ja pakkiparien alakerran puhtaanapitopelaaminen oli kuin Jokereilta kotoisin. Voisin sanoa tuolloisen Tanskan puolustuspelaamisen olleen tasoltaan tiivistä. Ja kuin Köyhän Miehen Jokereilta kotoisin.

    Hyökkäyspäässä kuitenkin ongelmia oli. Heinz Ehlersin ja Olaf Ellerin loukkaannuttua hyökkäyspeli ei toiminut Tanskalla lähellekään niin tehokkaasti kuin tavallisesti ja punaviivapelaaminen hallitulla tai selvällä kiekollisella pelaamisella oli reilusti huonompaa kuin normaalisti. Siniviivapelaaminen ei onnistunut hyökkäystarkoituksessa ja paitsioansaa ei osattu hyödyntää oikein. Hyökkäyspelissä olisi ollut tärkeintä pelata merkkimiestenkin loukkaannuttua ennen kaikkea joukkueena, mutta periruotsalaiseen tai perisuomalaiseen tyyliin lannistuttiin tai sitten ryhdyttiin Ranskan tyyliin sooloilemaan miten sattuu. Tanskan pelaajia ja pelitasoa 1980-luvun lopulla voisi pitää jokseenkin liian tasapaksuna ja tiukassa paikassa juurikin puuttui Ehlersin ja Ellerin kaltaisia ratkaisupelaajia. Myös Jesper Duusin loukkaannuttua kisoissa myöhemmin erikseen Tanska oli lopullisesti käytännössä mennyttä pelillisesti.

    Etenkin kun Christian Juul-Jensen tuntui viihtyvän jäähyaitiossa ja miehelle tuli jo vuosille 1986-1987 aikana ennustetut vaikeudet selvästi enemmän esille kuin ennen sitä. Toisaalta oikealla valmennuksella, enemmällä määrällä ratkaisupelaajia huonommille pelipäiville ja parhaimpina päivinään Tanska pystyi jo 1980-luvun lopulla pikkuhiljaa tuottamaan edes jollakin tavalla kohtalaisen maajoukkueen myös parempienkin maiden mittakaavalla arvioituna. Tosin ymmärrettävästi sarjataso piti ottaa huomioon arvioissa ja omakin arvioni perustuu pitkälti B-sarjan jääkiekon MM-tasoa tuohon aikaan mittaillen. Aivan kärkipelaajat olisivat voineet olla vaikka Suomessakin jo Divaritasolla tai sitä vähän alempana, mutta jo sekin taso olisi ollut aika tiukkaa.

    SM-Liigan lähinnä huonoimpien joukkueiden nelosketjuun olisi hyvinkin voinut joku uskalias päävalmentaja vaikka kolmikosta Ehlers-Nielsen-Ellerin ottaa ja jos ei niitä niin sitten Duusin. Sittemmin toteutuneita Thayer Tutt Trophyn neljän huonoimman maan eli Australian, Tanskan, Unkarin ja Pohjois-Korean joukkueita arvioitaessa Tanskalla oli näihin maihin verrattuna enemmän nopeutta pelaamisessa ja vielä paljon paremmat aloitusten voittosuhteet, mutta huonona puolena loukkaantumiset rajoittivat tärkeää voimapelaamista ja ennen kaikkea liiat jäähyilyt ja laukaisujen tehokkuuksien huonous. Vahvuuksina olivat siis nopeus ja yleisesti ainakin edes Australiaa parempi voimakkuus, mutta tasoon nähden loukkaantumiset käytännössä tuhosivat joukkueen mahdollisuuden menestyä Thayer Tutt Trophyssa vuonna 1988. Toki ei voittoon asti mahdollisuutta ollut edelleenkään, mutta kaiken mennessä kohdilleen Thayer Tutt Trophyn viitospaikka tai kuutospaikka olisi ollut teoreettinen maksimi ja sen se olisi voinut saada.

    Ennen pelien läpikäyntiä Tanskan osalta on todettava, että Australiaa, Unkaria ja Pohjois-Koreaa vastaan ja satunnaisesti toki muitakin maita vastaan Tanskalla oli yksi hyvä puoli vielä olemassa:

    Ennen kaikkea jokainen Tanskan pelikentällinen aina ykkösketjusta nelosketjuun saakka oli käyttökelpoinen omalla taitotasollaan varustettuna ja 1. Divisjonista eli Tanskan Jääkiekon Pääsarjasta tai vaihtoehtoisesti myös Tanskan Liigasta puhuttaessa jokainen joukkueen pelaaja oli omaksunut vauhtipelaamisen roolin ja vauhdikkaan 1. Divisjonin pelitavat korostuivat Tanskan osalta tuolloin kun maan pääsarjan tasokin alkoi pikkuhiljaa oikeastikin kehittyä.

    Vauhtipelaaminen oli myrkkyä niin Unkarille kuin Pohjois-Korealle, mutta ennen kaikkea Australialle jolla vertailun vuoksi Tanskaa vastaan oli nopeita pelaajia oikeastaan korkeintaan vain ketjun tai puolentoista ketjun verran käytettävänään. Etenkin siis niin nopeaan peliin kuin jääkiekko sillä Australialla heti kärkipelaajien ja ykkösketjun jälkeen sarjatasollaankin vauhtierot olivat kammottavaa nähtävää. Toisaalta taas Tanskalla itse oli se kurja asema, että vaikka sillä oli omalla tasollaan laadukkaita pelaajia niin muilla mailla oli vain niin helkkarin paljon laadukkaampia pelaajia kuin sillä itse. Valmentajienkin kanssa joukkueella oli ongelmia turnauksessa. Ja pahimmat tuomiot oli vaikeinta langettaa juurikin pahojen loukkaantumisten takia koska jääkiekossa muutamakin loukkaantuminen voi syödä joukkuetta kuin joukkuetta tasosta riippumatta pahastikin.

    Seuraavassa viestissä käsittelenkin nopeasti vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn pelit Jään Valkoisten Leijonien eli Tanskan osalta.
     
  7. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Tanskan asema vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn peleissä oli joutua turnauksen B-lohkoon Alkusarjassa ja niiden pelit pelattiin Tillburg Trappersin kotiareenalla Tillburgissa. 20.3.1988 Tanska kohtasi omassa avausottelussaan Itä-Saksan eli DDR:n. DDR oli ollut kaikilla kerralla mukana Thayer Tutt Trophyssa kun se oli järjestetty vaikka maa oli vuosina 1980 ja 1984 oikeutettu pelaamaan Talviolympialaisissa. Se kuitenkin vetäytyi niistä ja melko todennäköisesti olisi vetäytynyt myös Calgaryn 1988 Talviolympialaisista mikäli se sinne olisikin jostain syystä päässyt. Ensimmäisessä erässä Tanska yllätti DDR:n ja tilanne oli vain 1-1.

    Toisessa erässä DDR meni kuitenkin rutiinilla menojaan ja tilanne oli sen päätteeksi 1-5 Tanskan tappioksi ja lopulta kolmannen erän jälkeen peli päättyi Tanskan tappioon 2-7. Tanskalla oli kuitenkin seuraavaksi vastassaan 21.3.1988 Romania mitä vastaan oli väännetty Kööpenhaminan Kalinoissa C-sarjan MM-kisoissa edellisenä vuonna 1987. Romania oli juuri menettänyt muutaman Kultaisen Sukupolvensa edustajan ja Tricolori Hocheille pahin menetys oli Doru Tureanun lopettaminen.

    Se näkyi pelitasossa, mutta loukkaantumisia täynnä ollut Tanskan joukkue ei pystynyt pelaamaan täysillä pelissä ja lopulta voitettavissa olleesta pelistä tuli 3-3 tasapeli ensimmäisen erän 0-0 taiston jälkeen. 23.3.1988 Tanska kohtasi seuraavaksi Jugoslavian ja Jugoslavia ei pitkään nöyristellyt Tanskalle ja sille Jään Valkoisten Leijonien loukkaantumiset sopivat erinomaisesti. Crvena Zvezdalle na Ledulle eli Jään Punatähdille tuli eteen mainio ilta ja sen joukkue myös käytti päävalmentajansa Urheiluintendentti K. Momcilon johdolla erinomaisesti. Jugoslavia johti Tanskale epäedullisin luvuin jo ensimmäisessä erässä 0-4, toisessa jo 0-5 ja lopulta Tanska sai kolmannessa erässä yhden lohdutusmaalin ja ottelu päättyi Tanskan tappioon 1-5.

    Tanska kohtasi masentuneena seuraavaksi Sinisen Koneen eli Italian jota vastaan ei myöskään ollut mitään mahdollisuuksia. Italian supertähdet pyöritteli Tanskaa mennen tullen ja palatessa. Siltikin alle puolivalotason kiekkopelaamisesta huolimattakin. 24.3.1988 pelatun ottelun osalta Tanska oli tappiolla ensin lainausmerkeissä 'vain' 0-4, sitten toisessa erässä 0-5 ja lopulta kolmannen erän ja ottelun jälkeen 0-8 tappio riitti vaikka Italialla oli ainekset vaikka 0-50 voittoon siitä. Tai ainakin olisi ollut Sinisen Koneen myöhempinä vuosina.

    Lopulta 26.3.1988 omassa Alkusarjan viimeisessä pelissään Tanska kohtasi normaalisti ajoittain helpostikin voitettavissa olleen Unkarin ja se pelasi sen kanssa ensin 0-0 tasapelin ensimmäisessä erässä, mutta niin uusi maalivahti eli Szuperman György Poznik ja etenkin puolustuspäässä oleva nuori Balazs Bika Kangyal veivät paljon Tanskan mahdolliselta voitolta. Toisessa erässä Tanska oli jo 1-3 tappiolla kuin Unkarin veteraanipelaajat Janos Jani Ancsinin johdolla piristyivät maalintekoon ja lopulta Tanska oli hävinnyt ottelun maalein 2-4. Tanska oli Alkusarjassa kokonaistilastoissa toiseksi viimeinen. Sen vastustajaksi Sijoitusotteluun viimeisestä sijasta puhuttaessa asettui Australia Thayer Tutt Trophyn turnauksen päätöspäivän avausottelussa 27.3.1988.

    Australian osalta se oli heikoin lenkki joskin Bulgariankin tason joukkueen melkein voittaminen aiheutti Tanskalle kylmiä väreitä. Jesper Duus oli loukkaantunut jo Jugoslavian ottelussa ja pysyi poissa vielä kisojen päätöspelissä vaikkakin linkutti aitioon toki peliä seuramaan. Tanska pelasi lopulta ottelun täysin masentuneena pakkopullana ja oli vaikeuksissa ensimmäisen erän ajan vaikka sentään edes johti 3-1. Toisessa erässä Tanska johti 6-1 ja lopulta voitti pelin luvuin 8-1. Tanska oli turnauksen 11:sta ja toiseksi viimeinen. Arvosanat annan seuraavaksi kun en valitettavasti tiedä koko joukkueen jäseniä.

    Joukkuetta valmentaneet Frank Barth ja Dana Barbin olisi pitänyt erottaa jo heti tämän kaltaisen katastrofin jälkeen, mutta Tanskan Kiekkoliitto tunnetusti välillä reagoi käsittämättömän hitaasti asioihin ja erotti kyseiset herrat vasta vuoden 1989 B-sarjan kisojen aattona jolloin Tanskan televisioon Thayer Tutt Trophyn 1988 videokoosteita ja muutenkin peliuransa jälkeen Tanskan television jääkiekkolähetyksissä paljon entisenä pelaajana kommentoinut Per Holten Möller tuli päävalmentajaksi oikeastaan aivan liian myöhään vaikuttaakseen mitenkään koko joukkueen tasoon tai säilymiseen juurikaan B-sarjassa.

    Tanskan suoritukset sinänsä olivat käsittämättömän heikkoja ottaen huomioon Tanskan yleisen pärjäämisen jääkiekossa siinä missä Australialla olisi ollut Etelä-Korean, Belgian, Espanjan, Iso-Britannian, Uuden-Seelannin, Hong Kongin tai Taiwanin tapaan edes tekosyy olla oikeasti huono. Toki loukkaantumiset veivät joukkueelta ylihienoja taktiikoita käyttäneen ja yleislaiskan valmennuksen helkkarin paljon pois joukkueen tasosta. Annan siis nyt arvosanat Jään Valkoisille Leijonille eli Tanskalle:

    Turnauksen arvosana taitotasoon nähden: 6,5/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 5/10
     
  8. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ja pienenä huomiona Tanska pelasi Australian tapaan Sijoitusottelunsa Eindhovenissa.
     
  9. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Unkarin osalta vuosi 1988 oli jälleen Unkarin jääkiekolle enemmän tai vähemmän pettymysten vuosi, mutta myös tärkeä vuosi. Se oli käytännössä viimeinen merkittävä vuosi Unkarin vanhemmalle kiekkosukupolvelle ja tavallaan Unkari alkoi vuodesta 1988 lähtien elääkin ns. Uutta Aikakautta jääkiekon saralla.

    Maalivahtipelaamisessa merkittävimmäksi pelaajaksi nousi lopullisesti näiden kisojen aikana alkuperäinen Öreg Szuperman eli György Poznik ja muutoin pelaajana nousi lopulta ainoa vuoden 1988 joukkueen jäsenistä jopa varsinaisissakin MM-kisoissa uransa aikana pelannut Balazs Bika Kangyal joka nuoresta iästään huolimatta oli noussut tärkeäksi pelaajaksi Unkarin maajoukkueeseen ja etenkin tulisi nousemaan. Vakuuttava hän oli jo myös Thayer Tutt Trophyn 1988 aikaan ja hän tavallaan oli Unkarin jääkiekon paras löytö sitten Janos Jani Ancsinin joka tietenkin pelasi myös mukana turnauksessa.

    Unkaria voisi sanoa vuoden 1988 osalta siten joukkueesta, että sillä ei varsinaisesti ollut mitään todella heikkoa puolta eikä sillä myöskään ollut mitään erityisen vahvaa osa-aluetta alustavasti Thayer Tutt Trophyyn tultaessa. Kyvykkyyttä riitti, mutta se oli ongelma joissakin tilanteissa. Fyysistä voimaa riitti, mutta ajoittain se oli puutteellista silloin kun vastustajilla kuten vaikka Jugoslavialla oli omat voimapelaajat jäällä tai vastassa olisi ollut Pohjois-Korean Punainen Goljat tai Voimanelikko. Myös Kiinan Chunlin Gao oli erittäinkin hankala pelaaja Unkarille voitettavaksi sinällään.

    Aloituspelaaminen Unkarilla oli ajoittain toki hyvää, mutta selvästi Australiaa tai Tanskaa huonompi voittosuhteiltaan. Etenkin Tanskaan verrattuna se oli selvästi huonompaa. Nopeudessa Unkari hävisi tai antoi ainakin helkkaristi tasoitusta koska joukkueen pelaajien keski-ikä oli äärimmäisen korkea suhteessa muihin joukkueisiin nähden.

    Unkarilla oli kuitenkin hyvänä puolena myös keskivertainen kyvykkyys yleiseen ja normaaliin jääkiekon pelaamiseen omalla tasollaan, se pystyi sopeutumaan vastustajan peliin eikä tuttuun tapaan Unkarin omaa jääkiekon pelikirjaa voinut kukaan lukea kuin avointa kirjaa. Ainakaan nimenomaan omalla sarjatasollaan eikä oikein aina suhteessa muutenkaan. Hyvä erikoistilannepelaaminen aloituksia lukuun ottamatta oli myös plussaa etenkin kun vertaa lukemattoman moneen muuhun vuoteen Unkarin jääkiekossa vuoden 1988 jälkeen.

    Huonona puolena olikin sitten jälleen se seikka, että se ei kyennyt vielä vuonna 1988 eikä oikeastaan vielä muutamaan vuoteen sen jälkeenkään tarjoamaan mitään todella huippuluokan ja yksinomaan sitä kärkeen ja huippumaita vastaan etua antavaa seikkaa itsestään ja mikäli joskus Unkarin huippupelaaja omalla osa-alueellaan onnistuikin niin hän jäi oikeastaan tuessaan yksin ja oli ajoittain liiankin ylityöllistetty. Päävalmentajana lopullisesti viimeistä vuotta toimineen Laszlo Galabhazyn perseilyt taktiikoissa ja yleensäkin tavassaan peluuttaa jo reilusti yli-ikäisiä maalivahteja Peter Kovalcsikia ja Gabor Szadovskya enemmän kuin kovassa nosteessa ollutta Poznikia tulisivat maksamaan Unkarille paljon turnauksessa. Ja kuten aiemmin todettua Unkarin loistaessa joskus ottelussa jollakin yksittäisellä osa-alueella 1980-luvun lopulla jääkiekossa se maksoi liikaa muille osa-alueille.

    Toisinaan Unkarin jääkiekon osalta pystyi sanomaan sen jopa hyvinkin pitkäaikaisen kannattajan näkökulmasta sen, että Unkaria vaivasi 1980-luvun lopun jääkiekossa ja muutenkin joitakin vuosia vielä sen jälkeen ennen kuuluisaa vuotta 1998 ja Unkarin Jääkiekon Nykypäivän aloittanutta nousua sama asia kuin monia muitakin jääkiekon erikoisella tavalla hyviä maajoukkueita sen jälkeenkin eli keskinkertaisuus joka taas vuorostaan altisti virheherkkyydelle ja voimakkuuden puutteelle suhteessa kilpaileviin maihin nähden.

    Tosin Unkari oli 1980-luvun jääkiekossa keskinkertainen tai keskinkertaista parempi joukkue vain omalla sarjatasollaan C-sarjassa MM-kisojen osalta eli vaikka Unkari olisi noussutkin B-sarjaan niin se olisi taistellut hyvin paljon vain sarjapaikasta siellä eikä kyllä juuri eväitä olisi ollut parempaan oikeastaan millään keinolla.

    Jo vaikkapa B-sarjan viitospaikka vastaavissa MM-kisoissa olisi ollut Unkarille jo melkein kuin lottovoitto. Ja olympiakarsintapaikka puhumattakaan sitten jo itse olympialaisiin pääsystä olisi ollut omanlainen uskomaton unelma, mutta myös uskomaton painajainen. Keskimäärinkin mikäli Unkarilla olisi ollut enemmän voimakkuutta menestyä niin silti yksi tai kaksi Unkarin superpelaajaa kannatteli 3-4 tehottomampaa pelaajaa taitotasoltaan ja sitten taas vuorostaan kaksi Unkarin superpelaajaa plus Szuperman Poznik kannatteli torjunnoillaan käytännössä 4 tehottomampaa pelaajaa taitotasoltaan ja välillä tuntui kannattavan koko joukkuettakin.

    Toisaalta taas veteraanipelaajienkin oikeasti syttyessä heistä oli silti edelleen jääkiekossa etenkin Unkarin kaltaiselle maalle korvaamatonta apua sillä Unkarin tulevan aikakauden huiput eli Unkarin Jääkiekon Nykypäivän uudet superpelaajat olivat silti tuolloin enimmäkseen vasta lapsia ja muita silloisia todella kovia nimiä ei aivan vielä vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn aikaan ollut vielä näkyvillä. Ja Unkarin viimeinen tietynlainen perisynti omalla osa-alueellaan oli kuitenkin kehittymättömyys muille osa-alueille.

    Ja tietenkin hyvien johtoasemien menettäminen vieläkin väsymisen takia melko usein huippumaitakin vastaan tai jopa ihan voitettavissa olleitakin vastustajia vastaan. Huonon päivän masentuminen oli myös yleistä ja toi välillä erikoisesti mieleen niin Ruotsin kuin Suomenkin. Tietenkin omalla taitotasollaan. Huonona päivänä Unkarilla oli myös pelillistä väliin pitämättömyyttä otteissaan mitä sillä ei olisi missään nimessä pitänyt olla.

    Seuraavassa viestissä jatkan vielä hieman Unkarin tilanteesta kertomista.
     
  10. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1988 Thayer Tutt Trophysta puhuttaessa neljä viimeiseksi jäänyttä joukkuetta eli Australia, Tanska, Unkari ja Pohjois-Korea oli aiemmin kerrotusti hyvinkin selkeästi erottuneita joukkueita. Unkari oli paras vertaistensa joukossa eli Primus Inter Pares. Ainakin sen taitotaso riitti tai olisi riittänyt parempaankin kuin vain ysipaikan tai kymppipaikan taisteluun. Kuutospaikka tai Viitospaikka eivät olisi olleet poissa kuvioista mikäli Unkari olisi voittanut voitettavissa olleet pelit Romaniaa ja Jugoslaviaakin vastaan. Janos Jani Ancsinin hyökkäyspelin ohella luotettavia otteita tarjosivat puolustuksessa totta kai myös Hajzerin veteraaniveljekset Tibor ja Janos uuden joukkueen ihmepoika Balazs Bika Kangyalin lisäksi.

    Edelleen maajoukkuekapteenina Unkarilla toimi Antal Palla. Ykköskentällinen oli hyökkäyksessä ykkösnyrkki, mutta Ancsinin vastuulla oli siitä pelistä paljon ja aivan Thayer Tutt Trophyn kermamaita vastaan Unkarilla ei ykköskentällisen huippuja lukuun ottamatta tai vaihtoehtoisesti Poznikin torjuntaa maalin suulla ei ollut muuten mitään jakoa. Veteraanimaalivahdit Kovalcsik ja Szadovsky epäonnistuivat hyvistä yrityksistä huolimatta melkoisen totaalisesti otteluissa jossa Poznikia olisi pitänyt peluuttaa enemmän kuin heitä.

    Muu runkopelaajisto Unkarilla taas ykköskentällistä lukuun ottamatta oli myös pulassa oikeasti vähänkin parempia maita ja pelaajia vastaan kuin Pohjois-Koreaa, Tanskaa tai Australiaa vastaan. Joukkueen yhteistyö oli toki hyvää, mutta välillä yhteistyö tuntui olevan kangertelevaa ja kuin jostakin ikämiesklubin tai ukkojoukkueen pelaamisesta kotoisin olevaa puuhastelua jäällä mikä myöhempää Unkarin huonompaakin jääkiekkohistoriaa katsoen oli suhteellisen naurunalaista.

    Lisäksi Unkarin urheilukartalla jääkiekko oli varsinainen kääpiölaji ja yleisön tukea lajille ei vain tuntunut löytyvän ja sosialismin aikana Unkari oli jääkiekon aikana vain kärsinyt verraten kilpaileviin maihin vaikka mahdollisuuksia lajin kehittämiseen olisi ollut vaikka millä mitalla. Väistämätön tosiasia oli myös se, että Unkarin maajoukkue oli vuonna 1988 erittäin kokenut, mutta myös yli-ikäinen ja se vaati ehdottomasti uutta verta enemmänkin kuin vain pari uutta pelaajaa.

    Samalla päävalmentaja Laszlo Galabhazy olisi ehdottomasti pitänyt vaihtaa takaisin Gabor Borocziin jo ennen kisoja tai sitten olisi jo tuolloin pitänyt löytää joko joku nouseva unkarilainen uusi päävalmentaja tai hankkia ulkomailta edes jonkinlainen uusi päävalmentaja joukkueelle. Toinen kiistämätön tosiasia oli myös se, että niin puolustus kuin hyökkäys Unkarilta nimimiehiä lukuun ottamatta oli melkoisen huonoa kaikkiaan ja vaikka se 1980-luvun unkarilaiseen tapaan jääkiekossa ylittikin itsensä ja taitorajansa niin yhtä tai kahta huippuhyvää peliä seurasi yleensä montakin huonoa peliä ja vaikka ei olisi kuin ihmeen kaupalla seurannutkaan niin veteraanipelaajat eivät vain millään pystyneet olemaan maajoukkuetason peleissä tarvittavassa vedossa koko turnausta läpi.

    Tämä tuli hyvinkin lopullisesti selville Thayer Tutt Trophyn aikana vuonna 1988.

    Laitan seuraavaksi Unkarin tulokset ja joukkueen jäsenet seuraavaan viestiin arvosanan ohella.
     
  11. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuonna 1988 oman osuutensa Thayer Tutt Trophyssa Unkari aloitti Alkusarjansa B-lohkossa Tillburgissa. Pelaajista ennen kisoja eläkkeelle olivat jo vuoden 1987 Jääkiekon MM-kisojen C-sarjan jälkeen poistuneet Laszlo Razstovszky, Zoltan Balint, Kalman Kevevari, Andras Meszöly, Gabor Lantos ja Zsigmond Bodor.

    Unkari aloitti heti saamalla vastaansa Romanian. Heikentynyttä Tricolori Hocheita vastaan Unkarilla olisi ollut tuhannen forintin paikka koko turnauksen B-lohkon avausottelussa 20.3.1988. Sen hyödyntäminen jäi puolitiehen. Erittäin paljon torjunnoillaan vakuuttanut György Poznik ei kuitenkaan saanut torjua lähimainkaan koko ottelua vaan hänet vaihdettiin Peter Kovalcsikiin jo hyvissä ajoin mikä oli melkoinen virhe.

    Joka tapauksessa ensimmäisessä erässä Unkari oli tappiolla luvuin 0-1, mutta pystyi toisessa erässä kääntämään oman uransa ensimaalin maajoukkueessa tehneen Balazs Bika Kangyalin toimesta aloitteen itselleen ja toisen erän lopussa se jopa johti pitkään 3-1, mutta lopulta pelin alkaessa väsyä ja Romanian Eliittipuolustaja Mihail Lucian Popescun toimiessa keskialueen huikeana pelinkatkaisijana tilanne venyi pian tasapeliin 3-3 ja jälleen alkoi peli mennä Unkarilta vihkoon silloin kun ei olisi pitänyt mennä ja kolmannessa erässä Romania oli jo selvästi vahvempi kuin kahdessa ensimmäisessä erässä oli edes ollutkaan. Siten Unkari hävisi pelin lopulta 3-5.

    Seuraava ottelu 21.3.1988 Sinistä Konetta eli Italiaa vastaan oli käytännössä itkun paikka. Vain pelkkä tuuri, Italian huvittunut löysäily ja Balazs Kangyalin heittäytyminen kunnolla mukaan puolustustaistelun ylityöllistymistäkin vastaan taisteltaessa esti täydellisen murskatappion syntymisen jäällä vaikka hyvinkin selvä tappio lopulta tuli vain 0-2 tappiolukujen sijaan ensimmäisessä erässä. Äärimmäisen paljon löysäillen pelaillut Italia johti 0-5 toisessa erässä ja vaikka Unkari sai kolmannessa erässä pari maalia niin peli oli lopulta 2-8 tappio Unkarille.

    Pelin aikana Kovalcsik oli vaihdettu välillä Gabor Szadovskyyn ja aivan loppumetreillä myös György Poznikiin maalivahdeista puhuttaessa. Seuraava peli DDR:n eli Itä-Saksan kanssa 23.3.1988 ei tarjonnut helpotusta Unkarin arkeen. Sekin pelasi äärimmäisen löysäillen ja 0-3 tappioluvut ensimmäisessä erässä olivat jokseenkin virheellisenkin vaatimattomat. Toisessa erässä Unkari oli jo 0-6 tappiolla ja lopulta viimeisessä erässä Antal Pallan tekemä maali Unkarille jäi ainoaksi ja ottelu päättyi taas Unkarin tappioon luvuin 1-7.

    Sitten marssikin 24.3.1988 vastaan Jugoslavia jonka olisi voinut hyvällä tasolla voittaa sillä Italiaa ja DDR:n joukkuetta oli pidetty alkujaankin liian kovatasoisena sille. Ensimmäisessä erässä Balazs Kangyal ja Janos Jani Ancsin tekivät pari hienoa maalia ja edes Jugoslavian maalivahti Domine Domink Lomovsek ei mahtanut niille vedoille mitään. Unkari johti 2-0. Tosin ei pitkään sillä hienon ensimmäisen erän jälkeen Unkari yksinkertaisesti väsyi kentällä ja oli ylityöllistetty ottelussaan muutenkin.

    DDR:n ottelusta poiketen Unkari ei peluuttanut sentään kaikkia kolmea maalivahtiaan eli Kovalcsikia, Szadovskya tai Poznikia vaan pelkästään Szadovskya mikä myös oli valtava virhe kun mies oli vielä keskinäisissäkin vertailuissa se kaikkein heikoin lenkki maajoukkueen maalivahdeista puhuttaessa. Toisessa erässä ja sen lopussa Unkari oli jo 2-4 tappiolla, alkoi sortua jäähyihin ja pian oli häviämässä isomminkin luvuin. Lopulta kolmannen erän päätteeksi se hävisi voitettavissa olleen pelin luvuin 2-5.

    Ainakin ottelun jälkeen tuli se viimeinen vastustaja eteen eli Tanska. Omassa Alkusarjan viimeisessä pelissään se kohtasi omaan turnaukseensa yhtä pettyneen Tanskan ja siihen otteluun otettiinkin maalille itse György Poznik ja hän osoitti olevansa maalivahtipaikan arvoinen lopullisesti maajoukkueelle. Ensimmäinen erä oli täynnä säpinää aina kovia taklauksia ja kanuunalaukauksia myöten. Silti peli oli lopulta vain 0-0 sen jälkeen toisin kuin Kööpenhaminan Kalinoissa C-sarjan MM-kisoissa vuosi sitten.

    Unkari heräsi nuoren Balazs Kangyalin maalista ja pian Unkari johti jo 3-0 Tanskaa joka teki puoliksi masentuneen oloisena yhden maalin lähinnä Poznikin onnettomasta maskiarviosta Imre Baloghin kanssa. Baloghin piti mennä juuri toiselle puolelle kuin mitä Poznik olisi tarvinnut mennä kiekon nähdäkseen ja siitä tuli sitten Tanskan ainoa maali. Toisessa erässä siis.

    Kööpenhaminan edellisvuoden toistoa johtoaseman menettämisestä ei tällä kertaa tullut mistä kiitos kuului kunnolla myös Poznikin torjunnoille vaikka hän joutui vielä kerran ja sillä kertaa reilustikin päästämään kiekon taakseen kolmannessa erässä. Unkari kuitenkin edes voitti ottelun lopulta jäähyherkkyydestä huolimatta luvuin 4-2. Se oli Alkusarjan yhdeksäs ja joutui siten kokonaistaulukon perusteella taistelemaan Sijoitusottelussa Pohjois-Koreaa vastaan 27.3.1988 Thayer Tutt Trophyn turnauksen päätöspäivän toisessa ottelussa.

    Unkarin pelityyli oli hyvin monipuolinen ja toi mieleen eräänlaisina ns. Köyhän Miehen SM-Liigajoukkueista mieleen myös KalPankin 1980-luvun lopun ja noin suurin piirtein 1990-luvun puoleenväliin asti vaikkakin alkuperäisen Susijengin peliulottuvuus oli toki huonoimmillaankin paljon monipuolisempi kuin Unkarin oman maajoukkueen.

    Kuitenkin Unkari taisteli Pohjois-Koreaa vastaan tahtojen taiston ja ensimmäisessä erässä tilanne olikin luvuissa 2-2. Toisessa erässä Pohjois-Korea sai maalin ja tilanne oli 2-3, mutta kolmannessa erässä Unkari nousi vielä tasoihin lukuihin 3-3 ja tilanne sähköistyi selvästi Tillburgin areenalla. Tillburgissa Unkari myös pelasi kaikki Thayer Tutt Trophyn pelinsä vuonna 1988.

    Pohjois-Koreaa vastaan jälleen kerran veteraanijoukkue alkoi väsyä pelitahtiin mitä enimmäkseen pienikokoiset Pohjois-Korean edustajat käyttivät jäällä kiitäessään ja isot kolossit eli Punainen Goljat Chong Ho ja hänen johtama Voimanelikko pitivät huolen voimapuolesta jäällä ja niitä voimia eivät Unkarin vanhat pelaajat kestäneet. Baloghin sääri murtui, Adam Keresztyn polvilumpio meni sijoiltaan, Gaspar Menyhartilta meni solisluu ja vielä Andras Farkaskin onnistui saamaan olkapäänsä sijoiltaan kovia otteita sisältäneessä ja jäähyjä täynnä olleessa ottelussa. Etenkin ottelun viimeisessä kolmannessa erässä oli täysi rähinä päällä. Lopulta Unkari hävisi ottelun luvuin 3-6.

    Unkari oli Thayer Tutt Trophyn 10:s vuonna 1988 ja se oli kaikkea muuta kuin tyydyttävä sijoitus. Laszlo Galabhazy joutui eroamaan turnauksen johdosta ja Gabor Boroczi palasi päävalmentajaksi vuodeksi 1989. Samalla hyvin suurin osa ja osin loukkaantumistenkin saattelemina veteraanipelaajista poistuivat eläkkeelle. Unkari tulisi synkkyydestään huolimatta marssimaan jälleen erittäin hitaasti kohti uutta ja positiivista aikakautta jääkiekossa.

    Tässä kuitenkin vuoden 1988 Unkarin joukkue Thayer Tutt Trophyn osalta:

    Maalivahdit: Peter Kovalcsik, Gabor Szadovsky ja György Poznik

    Puolustajat: Peter Flora, Laszlo Gogolak, Imre Balogh, Guyla Pinter, Tibor Hajzer, Janos Hajzer, Csaba Kovacs Senior ja Balazs Bika Kangyal

    Hyökkääjät: György Pek, György Buzas, Gaspar Menyhart, Adam Kereszty, Andras Farkas, Janos Zölei, Tibor Kiss, Attilla Balint, Antal Palla, Laszlo Szajlai ja Janos Jani Ancsin

    Päävalmentaja: Laszlo Galabhazy

    Arvosana taitotasoon nähden: 7/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 5,5/10
     
    Viimeksi muokattu: 20.10.2015 klo 22.36
  12. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Pohjois-Korealla oli Thayer Tutt Trophyyn tultaessa vuonna 1988 melkoinen joukkue käytössään. Sillä oli omanlaistaan potentiaalia vaikka mihin, mutta sen jääkiekkomaajoukkueen kokonainen arviointi kuten myös maan arviointi muutenkin oli aina jo tuolloinkin pieni mysteeri. Kaikkiaan joukkue oli melko kyvykäs ja erikoistilannepelaaminen onnistui usein. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Pohjois-Korean jääkiekkomaajoukkue ei kuitenkaan vuonna 1988 tarjonnut paljonkaan mitään erikoista omalla sarjatasollaan mikä laski sen arvoa. Muu joukkue tuntui lepäävän Voimanelikon varajohtaja Pak Chang Dokin ja Voimanelikon varsinaisen johtajan Punaisen Goljatin eli Chong Hon varassa.

    Toki muut joukkueen jäsenet olivat varsin nopeita omassa pelissään, mutta melkoisen kevytrakenteisia pelaajia ja alttiita loukkaantumisille. Paljoakaan sitä ei esimerkiksi erottanut vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn aikana muista huonoimmista joukkueista eli Unkarista, Tanskasta tai Australiasta yleisen pelaamisen osalta muuten kuin juuri Voimanelikosta tai Punaisesta Goljatista ja heidän läsnäolostaan. Joskin Pohjois-Korean muut pelaajat tuntuivat olevan varsin levottomia ja kärsimättömän tuntuisia ja ajoittain erittäinkin tiukkoja jopa keskinäisestä pelipaikastaan ja asemastaan jäällä. Päävalmentaja tuntui joukkueella olevan kuin mikäkin Wonsu vaikkakin itse Konghwakuk Wonsu eli itse Kim Il Sung tuntui aina olevan se lopullisen korkein hahmo Pohjois-Koreassa.

    Pohjois-Korean osalta jääkiekon suuntaus tuntui aina olevan vaihtelevasti joko alaspäin tai ylöspäin arvioista riippuen ja siitä, että miten aktiivisesti Pohjois-Korean jääkiekkomaajoukkue jaksoi osallistua muiden maiden ylläpitämiin jääkiekkoturnauksiin sen sijaan, että se pysyisi Pjongjangin keskinäisessä työläisten kiekkokahinoissa.

    Pohjois-Korean maalivahdeilla turnauksissa kuten Thayer Tutt Trophyssa vuonna 1988 oli tärkeä merkitys ja paljon pitkin torjua jotta maalierot pysyisivät edes jotenkin siedettävinä. Pohjois-Korean puolustuspelaaminen oli yleensä tarmokasta ja kiitettävää, mutta silti Pohjois-Korean taitotaso tuntui alkavan jääkiekon kehittyessä tippua alaspäin myös tärkeässä puolustuspelaamisessa.

    Ja mikäli kaikki muu toimikin Pohjois-Korealla hyvin niin maalinteko tuntui jostakin syystä yleensä olevan vaikeaa Voimanelikkoa lukuun ottamatta ja välillä heitäkin tuntui kiinnostavan vain vastustajien runnominen vastoin kaukalon laitaa ja joitakin otteluja tuntui menevän pitkälti jäällä katsottavaksi katutappeluksi, pahoinpitelyotteluksi vailla mitään järkeä kuin varsinaiseksi jääkiekkopeliksi.

    Pohjois-Korean erikoisia seikkailuja ja turnausta käyn läpi seuraavassa viestissä.
     
  13. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy oli melko erikoisen alun saanut turnaus. 20.3.1988 turnauksen Alkusarjan A-lohkon avausottelussa Pohjois-Korean piti kohdata heti välittömästi Bulgaria, mutta erikoista oli molempien joukkueiden saapumattomuus paikan päälle!

    Pohjois-Korean maajoukkue oli Itä-Saksassa kiinni ystävyysturnauksessa maan seurajoukkueiden ja B-maajoukkueen kanssa ja joukkueen bussi oli pysäytetty Länsi-Saksan rajalle koska heillä ei ollut asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Henkilökortit olivat myös vanhentuneita ja passit olivat myös epäilyttäviä Länsi-Saksan tullivirkailijoiden mielestä. Bulgarian maajoukkue vuorostaan oli jäänyt Ranskaan samoista syystä sillä Ranskan viranomaisten mielestä osin myös riittämättömät matkustusasiakirjat ja myös Ranskan Tiedustelupalvelun mukaan jotkut pelaajista yrittivät jopa loikkausta joko Ranskaan tai Länsi-Saksaan!

    Mielikuva oli etenkin Bulgarian omasta näkökulmasta katsoen suhteellisen naurettava ja he olivat tulleet pelaamaan jääkiekkoa eivätkä puhumaan politiikasta saatikka loikkaamaan. Sen olisi ymmärtänyt ehkä Bulgarian vainotusta turkkilaisvähemmistön edustajista, mutta ei normaaleista Bulgarian kansalaisista jotka tosin ammattinsa puolesta kuuluivat parempaan tulotasoon muutenkin kuin vain tavalliset kansalaiset.

    Sen sijaan Pohjois-Korean pelaajat olisivat voineetkin yrittää loikkausta. Ottelu venyi ja venyi ja juuri kun sitä oltiin julistamassa tuloksettomaksi ja molemmat joukkueet hävinneiksi niin Bulgaria saapui kyllä jo täysin kyllästyneen Eindhovenilaisen yleisön eteen Hollantiin ja jäällekin, mutta Pohjois-Korea ei. Jääajan venyttyä liian pitkäksi muutenkin soitettiin kaiken päätteeksi Bulgarian kansallislaulu ja Pohjois-Korea tuomittiin poissaolevana tappioon luvuin 0-5. Pohjois-Korealle alku oli murheellisen surkuhupaisa koska alun perin tällaisia ongelmia oltiin ennustettu korkeintaan Australialle ja sekin saapui luvatusti paikalle.

    Pohjois-Korean passisotku jatkui ja joukkue oli tullin karanteenissa ennen kuin lupa-asiat asianmukaisine asiakirjoineen, passeineen ja yleensäkin pelilupineen päivineen saatiin järjestykseen. 21.3.1988 piti pelata Pohjois-Korean ja Japanin välinen ottelu mitä ei pelattu edelleenkään koska joukkue oli sentään päässyt pois Itä-Saksasta Länsi-Saksaan, mutta ei ollut ehtinyt ajoissa Hollantiin ja sielläkin lupien kanssa oli vaikeaa joskin Hollannin tulliviranomaiset eivät olleet Länsi-Saksan tai Itä-Saksan virkaveljistä poiketen lähellekään niin ankaria ja kun vielä IIHF:n lupakirja oli mukana niin joukkue pääsi maahan, mutta ei riittävän ajoissa itse peliin.

    Toisaalta raivokkaasti turnauksen avauspäivänä nolatut kisajärjestäjät eivät Bulgaria-ottelun tapaan odotelleet kuin vain tunnin verran Pohjois-Koreaa saapuvaksi ja julistivat sen monen tunnin sijaan välittömästi heti aikarajan ylityttyä Japanille tuomituksi voitoksi ja Pohjois-Korealle poissaolevana tuomituksi tappioksi luvuin 0-5.

    Lopulta Pohjois-Korea pelasikin 23.3.1988 vihdoinkin paikan päällä Hollantia vastaan pelinsä joka oli kolmas järjestyksessään, mutta varsinainen kunnollinen ensimmäinen peli. Se päättyi selvään murskatappioon jota Hollannin osalta rajoitti vain jarruttelu ja ajoittainen loukkaantumisten pelko. Pohjois-Korealle jouduttiin väkivaltaisesta yleiskäytöksestä johtuen antamaan yleinen varoitus koko kisoista sulkemisesta mikäli väkivaltaisuudet jatkuisivat samalla tavalla. Toisaalta sappi kiehui pelaajilla yli murskatappion ja tasoeron vuoksi.

    Larry van Wieren uutena Ijs-Oranjen päävalmentajana oli ihmeissään koko turnauksen päättäjien pelisilmän kykenemättömyydestä vaikka toki lopulta tyytyikin tuomioon kun mitään todella pahoja loukkaantumisia ottelun joukkotappeluista ei tullut pelaajille.

    Pohjois-Korea hävisi luvuin 0-11. 24.3.1988 Pohjois-Korea kohtasi oman ison veljensä jääkiekossa eli Kiinan. Kiinan kanssa pelattiin tasaisen vahva peli ja selvästi siistimpi peli joskin tietenkin pakotetusti kuin yleensä. Ensimmäinen erä oli jopa tasapeli 1-1, mutta toisessa erässä jälleen jäähymäärät ja tasoero toimivat Kiinalle eduksi eikä edes Voimanelikko saanut riittävää pelotetta tällä kertaa Kiinalle. 1-3 tappio muuttui lopulta 2-7 tappioksi Pohjois-Koreaksi. Voittomiehenä Kiinalle toimi pitkälti Chunlin Gaon pyörittämä voimakkaan tekninen keskialuepelaaminen.

    Kiukkuinen Pohjois-Korea voitti lopulta sentään Alkusarjassa omassa viimeisessä pelissään Australian maalein 9-0 sen karattua jo ensimmäisessä erässä 6-0 johtoon ja toisessa erässäkin 8-0 johtoon. Pohjois-Korea oli antanut turnauksessa tasoitusta olemalla kaksi peliä ensin poissa ja näistä otteluista ainakin Bulgarian se olisi voinut voittaa. Japania vastaan ilman uskomatonta väkivaltapeliä olisi käynyt sille muutoin hyvin huonosti sillä ero jääkiekossa oikeasti Japanin ja Pohjois-Korean välillä oli kuin yöllä ja päivällä.

    Lopulta Pohjois-Korea oli Alkusarjan 10:s ja pelasi siten Unkaria vastaan Sijoitusottelun ysipaikasta 27.3.1988 Thayer Tutt Trophyn viimeisen pelipäivän kolmannessa ottelussa. Aluksi peli oli tasan 2-2 ensimmäisessä erässä, mutta sittemmin toisessa erässä luvut 3-2 olivat Pohjois-Korean eduksi ja lopulta Pohjois-Korea voitti paljonkin loukkaantumisia Unkarin tappioksi sisältäneen pelin luvuin 6-3.

    Pohjois-Korea oli siis turnauksessa lopulta 9:s ja parhaimmillaan se olisi voinut saada enemmänkin pisteitä ja paremman sijan, mutta pahimmillaan joukkueen olisi voinut väkivaltaisen käytöksensä takia sulkea kisoista muitta mutkitta ja yleensäkin melkoisen ongelma-alttiuden vuoksi. Pohjois-Korean päävalmentaja sai turnauksen jälkeen kenkää ja siirron ehkäpä kuntouttavaan työleiriin ja uudeksi päävalmentajaksi tuli siten vuodesta 1989 eteenpäin Ik Song Kim. Harmittavasti muita joukkueen jäseniä paitsi Voimanelikkoa ja Punaista Goljatia lukuun ottamatta en ole saanut selville.

    Arvosana taitotasoon nähden: 7,5/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 6/10
     
  14. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Bulgarian osalta vuosi 1988 oli Thayer Tutt Trophyn osalta myös keskinkertaisen vaikea ja jopa surkea ajoittain ainakin lähtökohtaisesti. Ilman Konstantin Mihailovia Bulgaria olisi ollut jääkiekossa todella pahoissa vaikeuksissa. Bulgarialla tuntui jääkiekossa olevan melkoisen vaikeaa muutenkin mikäli maalivahtipeliä ei otettu huomioon.

    Pahimpina päivinään hädin tuskin voitettiin juuri mitään maajoukkuetta ja parhaimpina taas vedeltiin reilusti pataan melkein reilustikin sitä itseäänkin parempia joukkueita tietenkin taitotason huomioon otettuna. Hyvänä puolena Bulgarialla oli vuonna 1988 moneen sitä edeltäneeseen vuoteen ja jopa muutamaan tulevaankin vuoteen yleensä hyvät aloitusten voittosuhteet ja nopeuttakin oli hieman enemmän hyökkäyspäässä vaikka edelleenkään mitään selkeää huippuluokan hyökkääjää tai laitapelaajaa joukkueella ei ollut mikä oli ollut ongelma Bulgarialle oikeastaan aina sitten Atanasanovin veljesten jälkeen maan jääkiekkohistoriassa.

    Laukaisukykyä ja voimaa joukkueella oli kuten myös nopeuttakin. Heikoin niistä oli silti kolmen ominaisuuden osalta nopeudessa. Laukaisukyky ja voimakkuus joukkueella oli parempi. Tosin keskinkertainen yleishyökkäystaso puolustuksen lisäksi vei paljon Bulgarian iskukyvyltä.

    Periaatteessa parhaimmillaan Bulgaria oli joskus jääkiekossa 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun aivan alkuvuosina hämmentävänkin hyvä, mutta silti jotain ratkaisevaa tuntui puuttuvan ja Mihailov oli maalivahtina välillä pahastikin ylityöllistetty, mutta nuorena kyllä jaksaa torjua. Toisin kuin mitä sittemmin vuosien vieriessä tulisi näyttämään. Hyökkäystaso oli edes kohtalainen tai välttävä siinä missä puolustuspelaaminen ei juuri vakuuttanut. Tosin selkeän hyökkäyksen kärkipelaajan tai kärkipelaajien puutteessa tavallisen taitotason hyökkääjät olivat kyllä hyviä, mutta liian harvalukuisia kilpaileviin maihin nähden taitotasoltaan ja jälleen ylityöllistyminen uhka jäällä oli ongelmana sille. Pitkät minuutit kun tunnetusti rasittivat pelaajia.

    Seuraavassa viestissä käyn Bulgarian pelejä paremminkin läpi.
     
  15. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyssa Bulgaria oli joutua jäämään kokonaan pois Alkusarjan ja koko turnauksen A-lohkon avauspelistä Eindhovenista. Pohjois-Korean joukkue piti kohdata, mutta Pohjois-Korean tapauksen kaltaisesti kerrotulla tavalla Bulgaria oli ensin ollut Ranskassa ja tullut lopulta hyvin myöhään turnaukseen paikan päälle Hollantiin.

    Ranskassa Bulgaria oli harjoitellut niin paikallista seuraa kuin myös maan B-maajoukkuetta vastaan ennen Thayer Tutt Trophya. Valitettavasti lupa-asiat eivät olleet kunnossa loikkariepäilyjenkin lisäksi ja kun ne varmistuivat ja loikkariepäilyt pystyttiin kieltämään täysin ja pitämään niitä asiattomina niin tulipalokiire oli selviö.

    Lopulta Eindhoveniin joukkue saapui aivan viime hetkillä 20.3.1988. Lopulta Bulgaria pääsi paikan päälle viime hetkillä ja jo kyllästyneet järjestäjät päättivät hetken vielä odottaa sen sijaan, että tuomitsisivat niin Bulgarian kuin Pohjois-Koreankin tappioihin tuloksettomasta ottelusta. Lopulta Pohjois-Koreaa ei jäälle kuulunut ja Bulgaria sai itselleen tuomituksi voiton maalein 5-0 kun Pohjois-Korea tuomittiin hävinneeksi.

    21.3.1988 tuli seuraava peli Australiaa vastaan minkä piti olla helppo paitsi, että se ei ollutkaan. Australia pisti Bulgariaa pahastikin kampoihin ja Bulgaria kävi ottelussa tahtojen taiston voittaen lopulta vain vaivoin 4-3 mikä oli romahduttaa maajoukkueen uskon koko turnauksesta siihen paikkaan. Etenkin kun Australia johti sitä ottelussa yli 40 minuuttia mitä kukaan ei olisi uskonut ennen turnausta!

    Sitten tulikin Bulgarian oma ikimuistoinen voitto Japanista 23.3.1988. Japani, tuo Olympiakarsinnan enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisesti tai näkökulmasta riippuen myös epäoikeudenmukaisesti hävinneenä otti ja hävisi yllättäen Bulgarialle maalein 3-1 ja voiton takuumiehenä toimi Konstantin Mihailov loistavilla torjunnoillaan ja Japani oli jääkiekossa monta kertaa parempi joukkue kuin Bulgaria. Silti se onnistui häviämään.

    Erityisen hienoa ottelussa oli Bulgarian oleminen ensin tappiolla 0-1, sitten se nousi tasapeliin toisessa erässä lukemin 1-1 ja kolmannessa erässä se voitti sen. Tosin Japanin voittaminen nosti Bulgarian väliaikaisesti pilvilinnoihin ja oli aiheuttaa 24.3.1988 Hollantia vastaan toisenkin jättipotin sillä Bulgaria johti 1-0 Ijs-Oranjea sen kotiareenalla. Lopulta Bulgarian tuhkimotarina kuitenkin päättyi kun jo Japania vastaan oli pelattu aivan kykyjen äärirajoilla ja joukkue väsyi.

    Vain Mihailovin torjunnat pitivät joukkuetta 1-4 tappiolla toisessa erässä ja muutoin kolmannen erän ja ottelun päätteeksi tappioluvuissa 1-8. Lopulta omassa viimeisessä pelissään Kiinaa vastaan Bulgaria pelasi 26.3.1988 melko tavallisen pelin ja oli väsyä kaikkeen. Ensimmäisen erän jälkeen tappioluvut olivat 0-3 ja toisen jälkeen 0-5. Pian Bulgaria oli ottelun päätteeksi hävinnyt luvuin 2-6.

    Sijoitusottelun Bulgaria pelasi Alkusarjan kuudennen sijan perusteella lopulta kuitenkin seiskapaikasta Romaniaa vastaan. Bulgaria oli Kiinan kanssa tasoissa omassa lohkossaan Alkusarjassa, mutta Kiinalla oli parempi maaliero ja keskinäisen pelin voitto etunaan. Bulgaria oli lohkonsa neljäs.

    Romaniaa vastaan Bulgaria siis pelasi 27.3.1988 koko Thayer Tutt Trophyn päätöspäivän kolmannessa ottelussa. Romania oli vain parempi vaikka ensimmäisessä erässä Bulgaria olikin tappiolla vain 1-4 luvuin ja myöhemmin luvuin 3-7. Lopulta Bulgaria hävisi luvuin 3-9. Mikäli Bulgaria olisi vielä Hollanninkin kyennyt voittamaan niin se olisi ollut turnauksessa erittäin korkealla ja muutenkin vuoden 1987 C-sarjan MM-kisojen valtavaan pettymykseen ja melkein D-sarjaan putoamiseen verrattuna vuodeksi 1989 Thayer Tutt Trophy vuosimallia 1988 oli Bulgarian jääkiekkohistoriassa kova suoritus.

    Kuitenkin sen oman suoritustason äärimmäinen ailahtelevuus oli selvää ja samalla se väistämättä hyötyi myös Pohjois-Korean omasta luovutusvoitosta koska Pohjois-Koreakin olisi varmasti ollut tiukka vastus sille. Ja paljosta ei jäänyt kiinni, että Bulgariallekin olisi tuomittu tappio A-lohkon omasta avauspelistään koska se ei tullut paikalle ajoissa. Tuli kuitenkin ja hyvä niin kaikkiaankin.

    Bulgaria pelasi kaikki pelinsä Eindhovenissa kun muun muassa Pohjois-Korea matkusti Tillburgiin pelaamaan omaa Sijoitusotteluaan. Bulgaria oli lopulta Thayer Tutt Trophyn osalta vuonna 1988 8:s ja välillä tuntui siltä, että se oli joko aivan maksimi mihin joukkue ylsi tai sitten ei. Välillä toki myös maan yleisen jääkiekkotason tietäen jopa liiankin hyvä. Ja myös vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn osalta osin Pohjois-Korean vaikeuksien takiakin tullut.

    Turnauksessa pelasi Bulgarian luottomaalivahti Konstantin Mihailov, mutta muiden joukkueen jäsenten nimiä en ole onnistunut vuoden 1988 osalta vielä löytämään. Mahdollisesti myös Boris Mihailov pelasi veljensä tapaan turnauksessa. Maan päävalmentaja tosin erosi turnauksen jälkeen ja hänet korvattiin vuodeksi 1989 Nikolai Iankovilla.

    Tässä kuitenkin arvosana Bulgarian osalta vuoden 1988 suhteen:

    Arvosana taitotasoon nähden: 7,5/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 6,5/10
     
  16. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Tricolori Hochei eli Romania vaikutti vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyssa kärsivältä ja aneemiselta joukkueelta. Masentunut Tricolori Hochei oli pitkälti ennen turnausta siitä syystä, että se oli katkerasti menettänyt vuoden 1987 C-sarjan MM-kisoissa itselleen jopa teoreettisen mahdollisuuden päästä kiinni Calgaryn Talviolympialaisiin samalle vuodelle kuin milloin Thayer Tutt Trophy pidettiin. Romanian alakuloisuutta lisäsi oman Kultaisen Sukupolven pelaajiensa urien loppuminen joista pahin tuntui olevan itse Doru Tureanun uran loppuminen.

    Hän olisi jatkanut vain mikäli Romania olisi päässyt Calgaryyn 1988, mutta ei muutoin. Sille jäi siis paikattavaksi melkoinen aukko. Rahoitusvaikeudet olivat maajoukkueelle arkipäivää Conducatorin velanmaksuohjelman vuoksi ja Ajatusten Tonava tunnetusti säkenöi kuplivuudellaan ja silloin siinä ei ollut sijaa jääkiekolle, mutta ei toisaalta jääkiekon edun nimissä muullekaan urheilulle oikeastaan jalkapalloa huomioimatta eikä kuten jo todettua edes sillekään.

    Romanialla oli toki onneksi sentään vielä luottomaalivahti Gheorghe Hutan ja tietenkin Tricolori Hochein paras Eliittipuolustaja Mihail Lucian Popescu käytettävissä Thayer Tutt Trophyssa 1988. Romania pääsi vielä Thayer Tutt Trophyyn, mutta myöhemmin kävi selväksi Romanian putoaminen vapaaehtoisesti jääkiekon D-sarjan MM-kisoihin vuodeksi 1989. Maalivahtipuolella Hutan oli edelleen omaan ikäänsä nähden uskomaton lahjakkuus Romanian kaltaisen maajoukkueen maalin suulla ja hänen oppinsa kulkivat myös toisillekin Romanian maalivahdeille joskin ongelma oli perusrakenteeltaan selvä:

    Tulevat maalivahdit eivät tulisi olemaan Hutanin kaltaisia ilman kovaa työtä ja ehkä ripauksella onneakin. Puolustuksessa taas Popescu oli huikea keskialuepelaaja ja lisäksi Popescun ei kuitenkaan onneksi tarvinnut kantaa sentään aivan yksin vastuitaan joukkueen menestyksestä. Huolimatta monen Popescun vanhemman pelikaverin uran loppumisesta. Hyökkäyspäähän lopettamiset vaikuttivat kaikkein eniten ja ilman Tureanua Romanian hyökkäyspelistä tuntui puuttuvan se jokin vaikka toki jo muutaman vuoden ajan Tureanunkin peli oli ollut jo todella verkkaisen oloista. Vaikka oli Tureanu nimen omaan Romanian oman Kultaisen Sukupolvenkin huippupelaajana monet kerrat pystynyt myös nousemaan huippuluokan ratkaisuotteisiin silloinkin kun häneen ei oikein tuntunut uskomaan kukaan muu kuin mies itse.

    Romanialla oli kuitenkin vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyyn tultaessa myös jotain kovin harvinaista mitä ei Romanian parhaimpina päivinä vuosina 1976-1981 olisi voinut uskoa todeksi eli jäähyherkkyyttä oli aivan liikaa jopa oman tason otteluihin, mutta toisaalta taas Romanian jääkiekko ei muutoin ollut moneen urheilulajiin verrattuna kovinkaan kuumaveristä joskin silloin kun romanialainen taisteluveri kiehahti niin se myös kiehahti. Aikaisemmin myös parhaimpana aikajaksona vuosina 1976-1981 oli toki ollut jäähyherkkyyttä, mutta A-sarjassa vuoden 1977 vierailun aikana välillä jäähyihin sorruttiin koska ei muutakaan keinoa aina ollut estää maaleja. Tosin vuoden 1980 Lake Placidissa Romania pelasi verraten erittäinkin hyvät Talviolympialaiset.

    Romanian arveltiin heikennyksistä huolimatta olevan Thayer Tutt Trophyssa vuonna 1988 sen yllättäjäjoukkueita, mutta todella kovia maita kuten isäntämaa Hollantia, DDR:ää, Italiaa tai Japania vastaan ei mahdollisuuksia uskottu olevan. Niiden voittaminen olisi ollut kuin takaa ohivetoa ja melkoinen temppu etenkin ilman suurinta osaa Kultaisen Sukupolven pelaajista. Juuri millään seiskapaikkaa tai kuutospaikkaa korkeampaan sijaan ei Romanialla uskottu kuitenkaan olevan mahdollisuuksia ja melkein niistä sijoista Romania tulisikin taistelemaan turnauksesta.

    Seuraavassa viestissä laitan Romanian otteita turnauksesta.
     
  17. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Romanian osalta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy käynnistyi Alkusarjan ja kisojen B-lohkon avausottelulla Tillburgissa Unkaria vastaan pelatulla ottelulla. Romania voitti ottelun maalein 5-3 mikä kieli hyvästä turnauksesta. Vaikka toki pitkään pelistä näytti tulevan vain tasapeli luvuin 3-3. Etenkin Unkarin noustua tasoihin toisessa erässä. 20.3.1988 pelatun ottelun voitti kuitenkin Romania kolmannen erän maaleillaan.

    Tanskaa vastaan pelattiin vaikea peli 21.3.1988 ja se päättyi tasapeliin vaikka turnauksen parempien sijojen kannalta Romanian olisi ollut parempi voittaa kyseinen peli. Tasapeli oli totta luvuin 3-3. Ensimmäisen erän luvut 0-0 muuttuivat toisessa erässä luvuiksi 1-1 ja lopulta kolmannessa erässä luvuiksi 3-3.

    Romania pelasi seuraavan pelinsä 23.3.1988 Italiaa vastaan ja Sinistä Konetta ja sen muuttunutta olemusta vastaan Romania ei valitettavasti voinut mitään. Romania toki pelasi urhoollisesti ensimmäisessä erässä itselleen tappioluvuiksi vain luvut 0-1, mutta sitten Italia meni menojaan. Toisessa erässä Romania oli tappiolla luvuin 0-7 ja lopulta kolmannen erän ja ottelun päätteeksi se hävisi luvuin 0-10.

    Välittömästi Itä-Saksaa eli DDR:ää vastaan oteltiin 24.3.1988 ja sekin peli oli painajaista joskin ei yhtä kamalaa tasoeroltaan toisin kuin Italiaa vastaan pelattu ottelu. DDR:ää vastaan kyettiin sentään voittamaan aloituksia ja pitämään yleensä peli nopeuden, voiman ja keskittyneisyyden tasolla hyvänä joskin puutteitakin oli.

    Ensimmäisessä erässä Romania menestyi jälleen parhaiten olemalla tappiolla vain 0-1 luvuin. Tosin sittemmin Itä-Saksa meni Italian tapaan menojaan joskin huomattavasti hitaammin ja välillä vain DDR:n oma hyvä maalivahtipeli pelasti paljon potentiaalisia maaleja menemästä sen verkkoon. Toisessa erässä DDR johti vain 0-4 ja lopulta se voitti ottelun maalein 0-6.

    Romania pelasi seuraavaksi oman katkeran viimeisen pelinsä pahinta viime aikojen vihollistaan ja sen Talviolympialaisten matkan Calgaryyn pilannutta Jugoslaviaa vastaan 26.3.1988. Jugoslavian kanssa ottelu meni ajoittain melkoiseksi tappelunujakoiden sarjapeliksi ja kuin tehostukseksi myös Ijs-Oranjen sponsoreina toimineita väkeviä ohrapirtelöitä nauttinut yleisökin innostui jäällä näkyneistä otteista ja liikaakin sillä järjestyksenvalvojia tarvittiin turvaamaan ottelun sujumista.

    Rikkonainen ottelu päättyi ensin Tricolori Hochein ensimmäisen erän 2-1 johdon, toisen erän Zrvena Cvezda na Ledun tekemään tasoitusmaaliin 3-2 ja lopulta kolmannen erän aikana Jään Punatähtien tehtyä vielä yhden maalin tasapeliin 3-3.

    Tasapeli taas kerran oli katkera paikka sillä joukkueilla tuntui kilpailunhalua olevan enemmän kuin mitä olisi ollut terveellistä. Romania päättyi Alkusarjan kasipaikalle lohkon nelospaikallaan ja pääsi siten pelaamaan seiskapaikasta Sijoitusottelussa. 27.3.1988 se Thayer Tutt Trophyn päätöspäivänä vuonna 1988 pelasi Bulgariaa vastaan. Bulgarian kanssa Romania pelasi päätöspäivän neljännen ottelun. Romania johti peliä jo ensimmäisen erän jälkeen 4-1, toisessa erässä peräti 7-3 ja lopulta voitti maalein 9-3.

    Romania oli lopulta turnauksessa vuonna 1988 7:s. Eli aika lailla paikkansa mukaisessa järjestyksessä. Toisaalta taas Romania olisi voinut pelata paremmankin turnauksen etenkin voittamalla tärkeät pelit myös Tanskaa ja Jugoslaviaa vastaan. Romanian osalta myös Kultaisen Sukupolven pelaajien poistumiset jättivät muutoin hyvään joukkueeseen ammottavan aukon täytettäväksi ja sitä menetystä joukkue kärsi.

    Keskinkertaiset pelaajat olivat Romaniallakin melko huonoja ja huippupelaajien taitoja niillä ei paikattu, mutta kilpaileviin huonompiin maihin verrattuna Tricolori Hochein keskivertopelaajatkin olivat silti parempia. Välillä Tricolori Hochei oli kuin ns. Köyhän Miehen Tappara tai Ilves sillä pelitavoista löytyi hieman samanlaisuutta ja aikanaan ainakin Tappara oli ollut Tricolori Hochein parhaimpina aikoina ollut kiinnostunut Dumitar Topor Axintesta varsin paljon.

    Valitettavasti Rautaesiripun ilmapiiri ja Securitate ei ollut iloinen kyseisestä hankkeesta eikä muutenkaan suomalaisseuroilla riittänyt taas uskoa mihinkään hirveän erikoiseen ulkomaanpelaajaan noina aikoina. Romania pelasi kaikki pelinsä Tillburgissa, mutta matkusti pelaamaan Sijoitusottelun Eindhoveniin.

    Romanian arvosana tulee tässä kun valitettavasti en tiedä Gheorghe Hutania tai Mihail Lucian Popescua enempää noita Tricolori Hochein pelimiehiä:

    Arvosana taitotasoon nähden: 7,5/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 7/10
     
    Viimeksi muokattu: 21.10.2015 klo 03.18
  18. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kiinalla oli jääkiekossa edessään putoaminen vuodeksi 1989 C-sarjaan takaisin vuoden 1987 B-sarjan MM-kisojen visiitin jälkeen. Vuonna 1988 se kuitenkin pelasi Thayer Tutt Trophyssa Hollannissa. Kiinan osalta jääkiekossa se oli hyvä teknistä tehokkuutta vaativassa rajallisessa voimapelaamisessa. Sillä ei kuitenkaan ollut mitenkään äärimmäisen voimakkaita pelaajia, mutta siltikin se pysyi myös tiukassa fyysisessä pelissä mukana taitotason huomioon ottaen.

    Lauontatehokkuus oli hyvää kuten myös äärimmäisen hyvä jäähyntappopelaamisen kyky. Huonona puolena Kiinalla oli tietenkin hieman hitaahkon oloinen luistelutyyli ja lisäksi myös aloitusten liialliset häviämiset etenkin huippumaita vastaan. Toki pelaajat olivat silti yleiseen aasialaiseen kiekkokulttuurin yleistapojen mukaisesti erittäinkin nopeita ainakin ajoittain.

    Tehokkaat taidot laukauksissa ja teknisen voimakiekon pitävyys keskialueen ikioman pelimoottori Chunlin Gaon käsissä takasi Kiinalle melkoisen tehokkuuden silloin kun sillä ei ollut mitään hävittävää. Kiina pystyi jääkiekossa taitotasoonsa nähden yleensä pitämään moniin muihin ja varsinkin Thayer Tutt Trophyn huonompiin maihin nähden yleensä hyökkäyksensä aina pysymään kasassa paitsi tietenkin jos vastaan marssi Ijs-Oranje tai Sininen Kone eli Hollanti tai Italia. Jopa Japanikin oli vähän aikaa turnauksessa sitä vastaan pahoissa vaikeuksissa ja se kaikki oli myös melkoinen farssi sinällään Viralliselta Talviolympialaisten Karsijalta.

    Toisaalta taas jos Kiinaa vastaan teki yksikin paremman tason jääkiekkomaa maalin tai vaikkapa jo pystyi luistelemaan sen ohi niin se tiesi Kiinalle paljon päästettyjä maaleja paitsi silloin jos sillä oli oma maalivahti keskivertoa kiinalaista jääkiekkomaalivahtia reilusti parempi torjuja. Mitään supermiestä Kiinan maalivahdiksi ei vain ollut tuntunut tulleen juuri koskaan mikä oli pieni tragedia sille.

    Toisaalta taas teknisen vahvana joukkueena Kiina kuitenkin pystyi tarjoamaan ainakin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa ainakin jääkiekossa melko paljon. Etenkin jälleen taitotason oikein suhteuttaen. Pin Longilla eli Jään Lohikäärmeillä oli kuitenkin suurena ongelmana myös joukkueen jäsenten liiallinen vaihtuvuus ja ajoittain liialliset loukkaantumiset ja myös riittämättömät harjoittelumäärät suhteessa huomattavasti vaativampiin kansainvälisiin turnauksiin.

    Runkopelaajista Zhinan Zhangilla oli turnauksen aikana melkoista uinailua ja muutenkin Kiina tuntui välillä hieman liikaakin luottavan vain Gaon peliotteisiin jäällä. Osa muista ketjujen pelaajista olivat taitotasoon nähden laadukkaita, mutta Kiinalla ei kuitenkaan maan valtavaan massaan nähden ollut tarpeeksi jääkiekkoa harrastavia pelaajia jotta olisi voinut löytää parempiakin pelaajia tai jopa suoranaisia superlahjakkuuksiakin. Ja mikäli valtavasta massasta tai muutoin edes siitä pitkästä ja kapeasta määrästä laatupelaajia olisi löytynyt nimellisesti hyviäkin pelaajia niin niiden osoittauduttua huonoiksi Kiinalla oli paljon vaikeuksia myös korvata niitä pelaajia.

    Jään Lohikäärmeillä eli Pin Longilla oli kuitenkin hyvänä puolenaan vahva sekoitus pelaajiston osalta voimaa, nopeutta, teknisyyttä ja laukaisutehokkuutta maalintekoa varten mikä on ollut kaikkea muuta kuin itsestään selvää aasialaisessa jääkiekossa. Jopa vielä nykypäivänäkään ja puhumattakaan 1980-luvun jääkiekon taitotason aikaan ja ennen nykypäivää ja juuri satunnaisia vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn kaltaisen Kiinan huippuluokan peliotteita Aasian maista lähinnä Japanilta nähtiin huippuluokan pelaamista, mutta Japanillakin oli valtava ero muihin johtaviin jääkiekkomaihin vaikkakin Aasian paras maa Japani toki oli jääkiekossa.

    Aloitukset ja nopeuspelaaminen sujuivat Kiinalta yleensä varsin komeasti ja myös voimaa ja etenkin sitä maalinteon varmuutta joukkueella myös riitti. Parhaimmillaan Kiinan kyky olisi voinut riittää vaikka mihin jääkiekossa, mutta vielä 1988 Kiinalla oli pitkä matka jääkiekon todelliseksi huippumaaksi kuljettajavaksi.

    Seuraavassa viestissä laitan Thayer Tutt Trophyn tapahtumat vuodelta 1988 Kiinan osalta.
     
  19. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kiinan osalta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy käynnistyi 20.3.1988 A-lohkossa Eindhovenissa varsin myöhään ja koko ottelusta Japania vastaan tuli koko turnauksen A-lohkon ja siten sen lohkon Alkusarjan ensimmäinen varsinainen pelattu ottelu koska Pohjois-Korea-Bulgaria-ottelu oli tuomittu Bulgarian voittoon 0-5 luovutuksen takia.

    Kiina pelasi erittäin hienon ottelun Japania vastaan häviten lopulta 3-5. Ei kuitenkaan ilman taistelua ja Kiina pakotti Japanin venymään ensin 1-1 tasapeliin ja Kiina jopa johti maalein 3-1 varsin kauan ennen toisen erän päätöstä Norio Suzukin tehdessä 3-2 maalin Japanille. Kolmannessa erässä Japani meni tasoihin luvuin 3-3 ja lopulta Kiina hävisi luvuin 3-5 vaikka ennen ottelua Japanin piti viedä arvioijien mukaan jopa 10-0 Kiinaa hyvinkin helposti. 21.3.1988 Kiina kohtasi seuraavaksi Hollannin.

    Jään Lohikäärmeiltä ei liekkiä löytynyt Ijs-Oranjea vastaan kotiyleisön edessä ja se hävisi luvuin 3-11. Jo ensimmäisessä erässä Kiina oli tappiolla luvuin 1-5 ja toisessa erässä jo luvuin 2-7. Lopulta kolmannen erän luvut 3-11 olivat ottelun loppulukemat. Kiina tosin voitti 23.3.1988 Australian maalein 10-1 huolimatta vaikeasta ensimmäisen erän tehottomuudesta. Tuolloin Kiina johti vain 4-0. Myöhemmin sitten jo toisen erän päätteeksi luvuin 9-0. Ja lopulta kolmannen erän vahingon jälkeen voitti luvuin 10-1.

    Sittemmin 24.3.1988 Kiina pelasi vaikean ottelun Pohjois-Koreaa vastaan etenkin alussa. Punainen Goljat ja Voimanelikko eivät kuitenkaan ensimmäisen erän 1-1 lukemien jälkeen enää pelottaneen Pin Longia ja siten Jään Lohikäärmeet menivät ottelussa menojaan voittaen ottelun maalein 7-2 toisen erän melkein yhtä vaikeiden 3-1 voittolukemien jälkeen.

    26.3.1988 Kiina vielä omassa Alkusarjan viimeisessä ottelussaan voitti Bulgarian maalein 6-2. Se oli päässyt johtoon ensimmäisessä erässä maalein 2-0 ja toisessa erässä se johti maalein 5-0. Alkusarjan päätteeksi Kiina päätyi Bulgarian kanssa tasapisteisiin pitkälti Bulgarian voitettua suurena ihmeenä peräti itse Japanin. Keskinäisen ottelun ja muutenkin maalierojen perusteella Kiina oli lohkokolmonen ja samalla koko Alkusarjan viides.

    Siten sen kohtalona oli joutua viimeiseen Sijoitusotteluun koko Thayer Tutt Trophyn viitospaikasta taisteluun Jugoslaviaa vastaan. 27.3.1988 koko Thayer Tutt Trophyn päätöspäivänä Kiina pelasi pelipäivän neljännen ottelun ja samalla viimeisen Sijoitusottelun Jugoslavian kanssa ollen kuitenkin hieman väsynyt matkastaan pelaamistaan otteluistaan Eindhovenista matkalla Sijoitusotteluun Tillburgiin ja alakynnessä. Ensimmäisen erän 1-3 tappioluvut kääntyivät kuitenkin toiseen erään tultaessa 3-9 tappiolukemiksi mistä Kiina ei enää toipunut vaikkakin viimeisessä erässä teki peräti kolme maalia lisää itselleen.

    Kiina oli hävinnyt Jugoslavialle ottelun viitossijasta ja oli siten kuudes turnauksessa luvuin 6-9. Turnauksen päätteeksi Kiinan päävalmentaja sai kenkää ja uudeksi päävalmentajaksi tuli Wu Keqiang.

    Kiinan osalta laitan tähän arvosanan sillä Chunlin Gaon ja Zhinan Zhangin lisäksi en ole onnistunut löytämään muita pelaajia jotka Pin Longin eli Jään Lohikäärmeiden riveissä pelasivat.

    Arvosana taitotasoon nähden: 8/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 7,5/10
     
    Viimeksi muokattu: 21.10.2015 klo 03.19
  20. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jugoslavian osalta vuosi 1988 ennen Thayer Tutt Trophya oli ollut harvinaisen katkeraa aikaa koska se oli niukasti hävinnyt C-sarjan MM-kisoissa vuonna 1987 Tanskan Kööpenhaminassa niin nousun vuodeksi 1989 B-sarjaan kuin myös menettänyt Romanian tapaan matkansa mahdolliseen Talviolympialaisten paikkaan kiinni Olympiakarsinnan muodossa vuodeksi 1988. Jugoslavian maajoukkue eli Crvena Zvezda na Ledu oli kuitenkin sisuuntunut ja aikoi maan omistakin ongelmista huolimatta näyttää sen kykyjä jääkiekossa edelleenkin ja sitä pidettiin jääkiekossa hyvänä joukkueena.

    Jossain määrin Jugoslavian joukkue oli kuitenkin alkanut jo 1980-luvun lopulla taantua ja selvästikin se ajoittain luotti lähinnä yllätysten voimaan tai sitä parempien maiden epäonnistumisiin jääkiekon saralla. Ehkä paras ketju oli maan ykkösketju ja siinä pelanneet maajoukkueen kulmakivet maajoukkuekapteeni Mustafa Besic, Zvone Zvonko Suvak ja Eduard Edo Hafner. Maalivahdit olivat myös erittäin hyviä vaikkakin Darko Dare Prusnik alkoi jo olla erittäinkin iäkäs maalivahdiksi kisoihin jolloin Cveto Pretnarille ja erityisesti Domine Dominik Lomovsekille jäi paljon torjuntavastuuta kun Prusnik alkoi väsyä peleihin.

    Jään Punatähdille pelien ennakkoarviot eivät luvanneet helppoa taivalta, mutta itse Urheiluintendentti K. Momcilon mukaan Jugoslavia pystyi parhaimmillaan mihin tahansa ja myös Punatähtien päävalmentajana toiminut Momcilo piti maajoukkueen sijoja 3-6 erittäinkin mahdollisina turnauksessa. Aivan voittoon asti ei Jugoslavian odotettu nousevan koska Hollanti, Italia ja Japani nähtiin kerta kaikkiaan liian hyvinä. Myös Itä-Saksa nähtiin vaikeana vastuksena kuten myös vähäksi aikaa periviholliseksi noussut Tricolori Hochei eli Romania.

    Jugoslavia alkoi 1980-luvun lopulla olla ehkä taantunut maa jääkiekossa, mutta silti oman taitotason huomioon ottaen erittäinkin taitava joukkue ja myös riittävän nopea. Aloituksia voitettiin luotettavan usein ja ennen kaikkea perijugoslavialainen voimapelin kulttuuri piti joukkueen pinnalla, mutta samalla myös altisti jäähyille ja väkivaltaisuuteen koska jääurheilu Jugoslaviassa oli tunnetusti kuumaveristä perinneurheilua Balkanilla. Vahvoja tehokkaita laukauksia ja voimakkuutta siis riitti. Ikävä kyllä juuri muutamaa nimipelaajaa lukuun ottamatta Jugoslavialla ei ollut kuitenkaan enää käytettävänään legendaarisia Hitin veljeksiä Rudia tai Gorazdia.

    Muutenkaan heti nimipelaajien ulkopuolelta ei löytynyt oikeita huippuluokan ratkaisijoita erikoistilanteisiin saatikka sitten myöskään yleishallitsevia, selkeitä johtopelaajia kannattamaan joukkuetta korkeammalle suhteessa kilpaileviin maihin nähden. Hyvänä puolena Jugoslavian oma jääkiekkoinnostus myös muissa osavaltioissa oli kehittymässä pitkälti 4 vuotta aiemmin vuonna 1984 olleiden Sarajevon Talviolympialaisten myötä. Myös nopeuspeli pystyttiin ulosmittaamaan ketteryydessä vastustajien toimesta kun Jugoslavia luotti välillä liikaakin voimapeliin tai kuvitteli olevansa jonkinlainen Köyhän Miehen Neuvostoliitto jäällä mitä se kyllä välillä tuntui olevan parhaimpina päivinä alemmilla MM-kisojen sarjatasoilla.

    Milloin Jugoslavia uhrasi jotakin joukkueestaan tehokkuuden tai pelivoiton nimiin se ei pystynyt aikaisemman historiansa tapaan korvaamaan uhraustaan mitenkään. Jugoslaviaa voitiin kuvailla siis tietyllä tapaa kuuluvaksi parhaimmillaan jopa B-sarjankin mittapuulla arvioituna hyväksi joukkueeksi, mutta ei kuitenkaan mahtavaksi tai voittamattomaksi joukkueeksi.

    Jugoslavian puhumisesta huippumaana B-sarjassa 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa olisi vaatinut muilta joukkueilta lähinnä uskomattomia määriä poissaoloja tai epäonnea. Ei koskaan kuitenkaan normaaleissa oloissa sellaista tapahtunut. Sen sijaan C-sarjan tasolla Jugoslavia oli parhaimpina päivinään reilusti sinne kuulumaton 1980-luvulla tai muulloinkin. Huonoimmillaan se taisteli C-sarjan keskikastissa tai B-sarjassa ollessaan lähinnä sarjapaikastaan jääkiekossa. Jugoslavialla oli huonona päivänään vielä 1980-luvulla muutenkin yksi paha ongelma. Sen pelaajat eivät ykkösketjua huomioimatta usein pystyneet luomaan itselleen kykyä toimia aloitteellisesti hyvin.

    Toki välillä Jugoslavian jääkiekkomaajoukkueen ykköskenttä ja nimipelaajat pystyivät hoitamaan peliin kotiin reilustikin omalla toiminnallaan, mutta silti muitakin peliketjuja tarvittiin jääkiekkomaajoukkueen onnistumisen takaamiseksi. Maalivahtipelikin oli ajoittain arvoituksellinen vaikkakin toki Lomovsek ja Pretnar torjuivat hyvin tehokkaasti kiekkoja ja hyvänä päivänään myös ikämies Prusnik venyi hyvään otteluun. Jugoslavian puolustuspelaaminen oli hyvää, mutta 1-2 tärkeää puolustuksen avainpelaajan loukkaantumista tai muuta poisjääntiä tarkoittivat välittömiä vaikeuksia Jugoslavian maajoukkueelle jääkiekossa usein välillä muutenkin.

    Ongelma kuitenkin korostui 1980-luvun lopulla entistä pahemmaksi. Puolustuksen toimintakyvyn heikennyttyä se merkitsi usein murskatappiota sille huippumaiden kohdalla ja muutoin vaikeampia pelejä sitä huonompia maita vastaan. Avainpelaajia ei olisi saanut uuvuttaa, mutta niin valitettavasti usein tehtiin Jugoslavian jääkiekossa kun parempia pelaajia tai ainakin edes tasokkaampia korvikkeita avainpelaajille ei vain löytynyt. Puolustukseen verrattuna hyökkäyspelaamisen taso oli laadukkaampaa, mutta kapeaa saatavuudeltaan. Puolustuspelaaminen oli saatavuudeltaan laajempaa, mutta laadukkuudeltaan kapeampaa.

    Molempien osa-alueiden eli puolustuksen ja hyökkääjien perustaidot olivat kuitenkin monesta 1980-luvun jääkiekon MM-kisojen B-sarjan tai C-sarjan maista poiketen yllättävänkin monipuolisia vaikka toki edelleen perijugoslaaviseen tyyliin ottelut saattoivat mennä myös mailanhakkauspeliksi tai runttimisen aiheuttamaksi nyrkkisankaroinniksikin jäällä. Puolustuksen viaksi kuten ei myöskään hyökkäyksenkään viaksi ei voinut laittaa koko maajoukkueen suoritustason yleistä kapeutta etenkin aivan jääkiekon huippumaita vastaan. Muut maat olivat vain menneet eteenpäin tavalla jolle Jugoslavia ei tuntunut voivan mitään vaikka kaikki oli toki aloitettavissa puhtaalta pöydältä ennen pitkää aivan alusta. Paineet Thayer Tutt Trophyyn vuodeksi 1988 lähdettäessä olivat kuitenkin kovat.
     
  21. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jugoslavia lähti siis vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyyn Tillburgiin B-lohkoon ja Alkusarjaan omaan lohkoonsa varsin ristiriitaisin tuntein ja heti välittömästi Punatähdistö joutuikin pelaamaan oman avausottelunsa itse Sinistä Konetta eli Italiaa vastaan. Italia oli taitotasoltaan ylivoimainen, mutta silti hyvät torjunnat maalivahtiosastolta pitivät Jugoslavian mukana pelissä.

    Lopulta ensimmäinen erä oli jo sille tappioksi luvuin 0-3 ja toisen erän 1-3 kavennusmaali Zvone Zvonko Suvakin toimesta ei auttanut Jugoslaviaa paljonkaan kuten ei myöskään ennen pitkää päätöserän eli kolmannen erän Mustafa Besicin tekemä 2-4 maalikaan. Jugoslavia hävisi 20.3.1988 pelatun ottelun Italialle maalein 2-4.

    Itä-Saksan kohtaaminen heti Italian jälkeen 21.3.1988 oli sillekin periaatteessa liikaa. Jugoslavia hävisi ottelun nyt luvuin 1-6. Se oli ensimmäisessä erässä 0-2 häviöllä ja toisessa erässä jo 1-4 häviöllä. Ja kolmannen erän päätteeksi lukemat olivat Jugoslavian tappioksi 1-6. Niillä luvuin se hävisi ottelun.

    Tanskaa vastaan se kuitenkin osoitti 23.3.1988 kaapin paikan ja voitti se luvuin 5-1. Sen se voitti tekemällä kahteen erään selvät 5 kappaletta tarvittavia maaleja joista neljä jo ensimmäisessä erässä. Unkaria vastaan 24.3.1988 Jugoslavialle ainoat todella vaikeat pelaajat olivat lähinnä Janos Jani Ancsin ja Balazs Bika Kangyal uutena Unkarin Ihmepoikana jääkiekossa.

    Jugoslavia oli jopa tappiolla luvuin 0-2 ensimmäisen erän päätteeksi, mutta Unkarin ikämiesjoukkueen väsyessä Jugoslavialla oli melkoisen helppo työ siirtyä tarvittavaan johtoon toisessa erässä luvuin 4-2 ja lopulta voittaa ottelu luvuin 5-2 kolmannessa erässä. Sitten vastaan tulikin katkera vastustaja eli Romania. 26.3.1988 Crvena Zvezda na Ledun ja Tricolori Hochein keskinäisessä ottelussa tappelua riitti niin kiekossa kuin fyysisestikin niin, että veri lensi pitkin jäätä ja veren seassa lenteli hampaitakin.

    Kiistakumppanit ottivat jäähyjä ja tekivät maaleja vähän väliä, mutta siltikään kumpikaan ei voittanut toistaan. Lopputulos oli 1-2 ensimmäisen erän tappioasemasta 2-3 tappioasemaan toisessa erässä vaihtelevaa ja lopuksi tasapeli luvuin 3-3 oli selviö. Jugoslavia menetti ehkä jopa turnausvoittonsa tai edes Pronssiottelupaikkansa pitkälti tasapeliin juuri Romaniaa vastaan. Toki edes voitollakaan Jugoslavia ei olisi noussut lohkon kakkospaikkaan kiinni. Se olisi tarvittu Pronssiotteluun.

    Ja isompana seikkana tietenkin hävittiin juuri Italialle ja DDR:lle mitkä olivat Jugoslavian mittakaavalla liian kovia maita ilman onnea haastettaviksi. Jugoslavia oli siten Alkusarjan seitsemäs ja pääsi lopulta lohkokolmosena viimeiseen Sijoitusotteluun ottelemaan Kiinaa vastaan turnauksen viitossijasta. Kiina matkusti viimeiseen Sijoitusotteluun Eindhovenista kun taas Jugoslavia pelasi kaikki ottelunsa Tillburgissa kuten myös tulisi pelaamaan Sijoitusottelunsakin.

    Thayer Tutt Trophyn vuoden 1988 viimeinen Sijoitusottelu pelattiin 27.3.1988 turnauksen päätöspäivän neljäntenä otteluna ja siinä kohtasivat Crvena Zvezda na Ledu ja Pin Long eli Jään Punatähdet ja Jään Lohikäärmeet eli toisin sanoen Jugoslavia ja Kiina. Jugoslavia voitti ottelun lopulta maalein 9-6 vaikka ensimmäisessä erässä se johtikin vain 3-1 ja myöhemmin peräti 9-3 Kiinan alkaessa väsyä peliin toisessa erässä. Kolmannessa erässä Kiina toki iski peräti kolme maalia, mutta Jugoslavia ei vajonnut tasoaan alemmalle.

    Jugoslavia voitti turnauksen viimeisen Sijoitusottelun maalein 9-6 ja oli turnauksen viides. Oikein, oikein rajallisesti Jugoslaviaa olisi vakuuttavimmillaan voinut pitää jopa vuoden 1988 vaihtoehtoisena karsijana Talviolympialaisiin Calgaryyn, mutta Ranska oli kuitenkin aika paljon kovempi maajoukkue kuin se etenkin kun se vielä onnistui saamaan omia uusia pelaajia maajoukkueeseen.

    Jugoslavialla kuitenkin ykkösketjun lisäksi riitti kelvollisia pelaajia myös muistakin ketjuista eikä se ainakaan sooloillut liikaa Ranskan yleiseen tyyliin nähden 1980-luvulla jääkiekossa.

    Jugoslavia toivoi pian tasonsa paranevan, mutta sillä oli omat tulevaisuutensa vakavat ongelmat ratkottavanaan monella eri rintamalla eikä vain ainoastaan jääkiekossa. Seuraavaksi tuleekin sitten Jugoslavian arvosana vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn osalta.

    Arvosana taitotasoon nähden: 8,5/10

    Arvosana muutoin maajoukkueen osalta vuonna 1988: 8/10
     
  22. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy oli Itä-Saksalle eli DDR:lle melkoisen mielenkiintoinen turnaus. Se ei ollut päässyt vuoden 1987 Jääkiekon MM-kisojen B-sarjassa tavoitteeseensa nousta A-sarjaan takaisin eikä myöskään edes pääsemään Calgaryn Talviolympialaisiin vuodeksi 1988. Toisaalta taas Itä-Saksa ei välttämättä olisi ikinä mennytkään Talviolympialaisiin poliittisista syistä ja se oli kieltäytynyt aiemminkin pelaamasta vuosina 1972-1984 milloin se oli päässyt niihin, mutta ei ollut pelannut niissä. Itä-Saksa kuitenkin osallistui Thayer Tutt Trophyn kaltaiseen jääkiekkoturnaukseen ja aikoi jatkaa B-sarjassa vuonna 1989 tavoitteenaan nousta tietenkin A-sarjaan takaisin vuodeksi 1990.

    DDR oli kuitenkin alkanut jääkiekon osalta taantua B-sarjan kapeaksi keskikastin maaksi ja vaikka se hyväksyttiinkin pelaamaan A-sarjamaanakin kun sinne se pääsisi takaisin niin silti DDR alkoi olla ongelmissa. DDR:ssä oli vuoden 1988 keväästä lähtien selviä mielenosoituksia joita poliisi pystyi vielä hajottamaan melko paljonkin vanhaan malliin, mutta noin vuotta ennen Berliinin Muurin murtumista saman vuoden lokakuussa 1988 poliisi hajotti viimeisiä kertoja murskaavasti väkivaltaisella tavalla mielenosoituksia ja sitten se vain yksinkertaisesti alkoi enenevissä määrin sallia mielenosoituksia Berliinin Muurin läheisyydessä ja vain pahimmat tempaukset se vielä rajoitti, mutta yhä vastahakoisemmin ja vain jos sen oli pakko niin tehdä. Muutoin mielenosoittaminen alkoi näkyä ennenkuulumattomalla tavalla jopa DDR:ssäkin vaikka valtionjohto sen halusikin kieltää ja uskoa toisin.

    Urheilun saralla joukkue oli jokseenkin masentunut ja epäuskoinen pelatessaan jossain määrin merkityksettömässä turnauksessa vailla mitään pääsyä Talviolympialaisiin. Joukkue Itä-Saksalla oli edelleen teknisesti vahva ja tehokas. Sen Päävalmentajana ja Varapäävalmentajana jatkoivat edelleen Joachim Ziesche ja Hartmut Nickel. Jossain määrin DDR:n rivitason pelaajalla oli mahdollisuus maan kiekkohistorian loppuvuosina ottaa enemmän ratkaisijan virkaa itselleen silloin kun ykkösketju ei ottelumasennukseltaan sitä kyennyt tekemään. Aiemmin kun DDR:n piti käyttää aina kaikki liikenevä voimavara A-sarjassa juurikin ykkösketjuun tai korkeintaan kakkosketjuun selvitäkseen MM-kisoissa edes jotenkin kunnialla ja joko säilyttäen paikkansa tai tippuakseen B-sarjaan.

    Jossain määrin DDR:n heikoin kohta alkoi olla paradoksisesti maan kiekkohistorian viimeisinä vuosina tai ainakin merkittävimmin näistä vuonna 1988 maalivahtipeli. B-sarjassa toki DDR:n maalivahtiosaaminen oli hyvää ja muissa turnauksissa, mutta A-sarjassa ja etenkin Calgaryssa 1988 DDR:llä olisi voinut olla hyvinkin vaikeaa aikaa luvassa ilman mitään todellisia floppauksia vaikka rajallisesti se olisi voinut kyetä menestymään toki erittäin hyvin siellä pelatessaan. Ainakin sijoille 9-11 maa olisi voinut hyvinkin sijoittua parhaimpina päivinään ja oikein suotuisasti jopa kasipaikallekin asti. Sen sijaan huonoimmillaan viimeinen sija olisi ollut hyvinkin taattu sille.

    Lisäksi yksittäisissä peleissä DDR pystyi todistettavasti ja hyväksyttävästi jääkiekon saralla menestymään aivan maan historian loppuun asti, mutta ei kuitenkaan yleensä koko turnausta läpi tasoaan säilyttäen. Kuten ei toisaalta Länsi-Saksakaan, mutta se sentään oli kehittymässä paremmaksi jääkiekossa vaikkakin hitaasti. Puolustus sen sijaan DDR:llä oli huippuluokkaa ja menetykset DDR pystyi myös korvaamaan jos tarvetta tuli. Materiaali oli perisaksalaiseen tyyliin laadukasta ja jopa loistavan hyvää nimenoman taitotason ja tasoeron suhteuttaen maailman parhaimpiin kiekkomaihin.

    Itä-Saksan ja myös Länsi-Saksan ongelma jääkiekossa oli ainakin vielä 1980-luvulla ja satunnaisesti vielä ehkä nykyäänkin perisaksalainen tapa korvata laatupelaajat määrällä tai jotenkin järjestää joukkueen hyökkääjien tai muiden potentiaalisten kärkipelaajien asioita enemmän tai vähemmän huonosti. Toisaalta pelaajat eivät päätä valmentajansa ratkaisuja eikä valmentajat joukkueenjohdon tai omien pomojensa ratkaisuja kuten ei joukkueenjohto tai korkeimmat peleissä mukana olevat pomot liittomiesten ratkaisuja.

    Toisaalta taas niin Itä-Saksalla kuin Länsi-Saksalla oli kuitenkin 1980-luvun lopulta lähtien jääkiekossa kuitenkin käytettävään hieman vuodesta riippuen aikaisempien vuosikymmenten yhden tai puolentoista huippupelaajaketjun sijaan käytettävissä hyökkäyspäähän jopa kolmekin tasokasta hyökkäysketjua mikä oli Länsi-Saksalle, mutta erityisesti Itä-Saksalle tärkeä asia jääkiekossa. Itä-Saksalla tosin erona Länsi-Saksaan oli sosialismin harvana hyvänä puolena juurikin jatkuvuus, mutta se oli myös sen taakka.

    Ja huonona puolena myös Länsi-Saksaa mukaillen DDR:llä oli ongelmana myös vain se, että vain ykkösketjun pelaajista ainakin vielä 1980-luvun lopulla tuntui olevan tai tuntui tulevan ne ainoat todella maailmanluokan parhaat laukojat molempien Saksojen maajoukkueista puhuttaessa. Runkopelaajat muodostivat elinehdon Itä-Saksalle siinä missä Länsi-Saksa pystyi aina korvaamaan laajemmalla pelaajakannallaan runkopelaajiaan tarvittaessa uusiin ja samalla luomaan ykkösketjulle riittäviä tukipelaajia ja muita taitopelaajia nousemaan ykkösketjuun.

    Toisin sanoen siis laatuerot eivät Länsi-Saksalla olleet niin jyrkät kuin DDR:llä ja loukkaantumisista Länsi-Saksa pystyi toipumaan helpommin kuin DDR.

    Tätä taustaa vasten DDR lähti tavoittelemaan Thayer Tutt Trophysta vuonna 1988 voittoa, mutta sijat 2-4 turnauksesta olisivat myös hyviä saavutettavaksi. Japani, Hollanti ja Italia olivat kuitenkin erittäin vaikeita vastustajia joista Hollanti lähinnä vain kotikentän edun turvin ja muutoin vain Japani ja Italia.
     
  23. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    DDR aloitti oman kisaurakkansa Thayer Tutt Trophyn osalta vuonna 1988 Tillburgissa pelaamalla 20.3.1988 Alkusarjan B-lohkon avausottelunsa Tanskaa vastaan. Vaikea ensimmäinen erä toi tasaluvut 1-1 sille, toisessa erässä DDR käänsi tilanteen johdoksi luvuin 5-1 ja lopulta voitti ottelun kolmannen erän jälkeen luvuin 7-2. Seuraavaksi DDR kohtasi Jugoslavian 21.3.1988 ja voitti sen vaikean ensimmäisen erän 2-0 johtolukujen sijaan ensin toisen erän johtolukujen 4-1 muututtua lopulta kolmannessa erässä voittoluvuiksi 6-1.

    23.3.1988 DDR oli vaikeuksissa Unkaria vastaan jälleen ensimmäisessä erässä vaikka lopulta meni johtoon luvuin 3-0, pysyi toisessa erässä johdossa luvuin 6-0 ja voitti kolmannen erän jälkeen ottelun lopulta 7-1. 24.3.1988 DDR voitti seuraavaksi oman ottelunsa Romaniaa vastaan maalein 6-0. Jälleen tyyppivikana vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn yleiseen peliottelunsa tapaan DDR oli erittäin suurissa vaikeuksissa ensimmäisessä erässä. Se ei saanut peliään käyntiin ja menetti paljon maalipaikkoja vain palatakseen myöhemmin otteluissaan toki omalle tasolleen takaisinkin.

    Itä-Saksa johti ensimmäisen erän jälkeen vain 1-0 ja toiseen erään tultaessa jo 4-0 ja lopulta voitti kolmannen erän jälkeen 6-0. Lohkovoitto jäi siis koko Thayer Tutt Trophyn Alkusarjan B-lohkon päätösottelun DDR-Italian voittavalle osapuolelle. Tillburgissa pelattu päätöspeli 26.3.1988 DDR:n osalta oli erittäinkin tiukka vääntö Sinistä Konetta vastaan ja lopulta se päättyi erittäin niukasti DDR:n tappioon luvuin 2-3. Italia meni johtoon avauserässä maalein 0-1, mutta toisessa erässä DDR nousi itse ensin jopa johtoon kunnes Cesare Carlacci päätti DDR:n mahdollisen voittounelman tasapeliin 2-2 erän päätteeksi ja lopulta viimeisessä erässä tekemällä vielä toisen maalin. Lukemiksi jäivät tappioluvut 2-3.

    DDR oli siis lohkokakkonen ja koko Alkusarjan nelonen. Sillä mandaatilla se tulisi pelaamaan Thayer Tutt Trophyn virallisen Pronssiottelun joka oli myös 27.3.1988 pelatun Thayer Tutt Trophy-turnauksen päätöspäivän viides ottelu ja samalla toiseksi viimeinen ottelu yleensäkin. Pronssiottelu pelattiin järjestäjien suureksi harmiksi Eindhovenissa ja Loppuottelu pelattaisiin sittemmin Tillburgissa. Pronssiottelun ja viimeisen pelin Eindhovenissa DDR hävisi täpötäyden jäähallin kotiyleisön edessä pelanneelle Ijs-Oranjelle. Ijs-Leeuwin karjunnalle ei DDR voinut mitään ja siten DDR hävisi ehkä joidenkin mielestä hyvinkin järkyttävästi ja toisaalta taas vain DDR:n pudonnutta tasoeroa korostaen Hollannille ottelun maalein 2-4.

    Se meni liikaa Hollannin päävalmentaja Larry van Wierenin kehittämään pelitapaan mukaan ja sitä ei olisi saanut tehdä mikäli halusi selvitä ehjänä ottelusta läpi. Hollanti johti jo avauserässä DDR:ää maalein 1-3 eikä edes Mario Nasterin tekemä maalikaan auttanut DDR:ää saamaan aloitekykyä takaisin toisessa erässä ja siten Hollanti voitti lopulta maalein 2-4 kun viimeisessä erässä kumpikaan joukkue ei tehnyt maaleja.

    DDR oli siis lopulta neljäs ja jäi ilman mitaleja. Itä-Saksan osalta masennus tuntui olevan vain entistäkin pahempaa kuin ennen turnausta turnauksen jälkeen. Se ei luvannut hyvää tulevaisuudessa. Seuraavaksi laitan tähän arvosanan Itä-Saksan osalta kun en harmittavasti tiedä muita pelaajia tuon vuoden joukkueesta kuin Mario Nasterin. Mahdollisesti se pelasi samalla miehistöllä kuin mitä sillä oli vuoden 1987 jääkiekon MM-kisojen B-sarjan osalta käytettävissään.

    Arvosana taitotasoon nähden: 9/10

    Arvosana maajoukkueen osalta muutoin vuonna 1988: 8,5/10
     
  24. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranjella eli Hollannilla oli edessään varsin mielenkiintoinen kiekkovuosi vuonna 1988 pelattavaksi. Thayer Tutt Trophyn isännöitsijänä se oli käynyt paljon omia taistojaan läpi joukkueessa. Päävalmentaja Lou Vairo väsyi tehtäviinsä ja uudeksi päävalmentajaksi tuli entinen Ijs-Leeuwin huippupelaaja Larry van Wieren. Hän uudisti pelitavat, taktiikat ja oikeastaan enemmän tai vähemmän koko joukkueen jossa tosin monet huippupelaajat säilyivät entisellään. Huippumiehiä omalle ajalleen Ijs-Oranjella riitti. Oli Johan Torenia, Henk Hilleä, Tony Collardia, Harry van Heumenia ja monia muita tuttuja pelimiehiä.

    Ijs-Oranjella toki oli kuohuntaa, mutta jokainen pelaaja tiesi kuitenkin paikkansa joukkueessa ja lisäksi itse Jan Brujisten osoittautui erinomaiseksi torjujaksi maalivahtina ainakin kaikissa Alankomaiden pelaamissa harjoitusotteluissa. Ijs-Oranjelle tärkeää oli melkein aina saada etenkin maalivahtien osalta pelata ehjä kausi vaikkakin loukkaantumiset eivät olleet Hollannille yleensä jääkiekossa lähellekään niin pahoja 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa kuin mitä on usein kerrottu. Se kuitenkin loi puutteita joukkueelle.

    Maalivahtipelaaminen oli lähtökohtaisesti arvioituna hyvää jälleen sarjatason ja taitotason huomioiden jääkiekossa. Ijs-Oranjen raamikas, tahdikas ja ennen kaikkea tarkka puolustuspelaaminen valjastettiin van Wierenin päävalmentajakaudella ennen pitkää erittäinkin hienoksi pelitavaksi joita ei sittemmin ole Hollannissa etenkään jääkiekon osalta paljonkaan hyödynnetty tai jos on niin ei ainakaan oikein. Larry van Wieren oli pelaajana ollessaan itse oppinut kovan oppitunnin kautta sen, että pelkkä väkivaltainen tai käytännössä kampituksiin perustuvalla puolustuksella ei voitettu jääkiekossa mitään.

    Hollanti oli Kultaisen Sukupolven aikana vuosina 1975-1982 toki taitojoukkue, mutta samalla se oli jääkiekossa ns. Pikkusikaa pelaava joukkue jonka nk. Pikku Sian pelitapaa kyllä saatettiin myös liioitella tai sitten ne perustuivat lähinnä järkyttyneisiin suomalaisiin urheilutoimittajiin kun kerran oikein Hollantikin saatiin jäälle näkyviin...

    No leikki sikseen.

    Joka tapauksessa Ijs-Oranjella oli kuitenkin ongelmansakin. Ijs-Oranjen yhtenä nähtävänä tai näkemättömänä ongelmana jääkiekossa oli myös se, että laitapelaaminen oli jossain määrin puutteellista, puolustus ei oikein tuntunut vielä ainakaan vuonna 1988 oppivan van Wierenin päävalmentajataktiikoita ja muutenkin puolustus Ijs-Oranjella tuntui välillä 1980-luvun lopulla jääkiekossa luottavan liikaa hyökkääjien apuun tilanneratkaisuissa.

    Toisaalta puolustuksen aseman mitätöinti saattoi johtua juurikin Cliff Stewartin ja Lou Vairon päävalmentajakausien omasta puolustuksen vähättelyyn pohjautuvasta pelitavasta tai sen pelitavan muokkaamisesta tavoille jotka olivat Hollannin kaltaiselle jääkiekkomaalle sopimattomia. Lisäksi Kultaisen Sukupolven aikaan verrattuna 1980-luvun lopulla Hollannin Jääkiekkoliigan eli Ijshockey Eredivisien taso oli vuonna 1988 rajusti tippunut vuosien 1975-1982 kulta-ajoista.

    Lisäksi pelaajat toki olivat ulkomaisten ja ns. Isojen Kiekkomaiden seuravalmentajien silmissä muka liian huonoja tai liian erikoisia pelaajia jolloin keskivertopelaajalle Hollannissa jäi tehtäväksi usein jäädä pelaamaan joko kotimaan sarjaa tai mennä Ranskan tai Länsi-Saksan alasarjoihin. Länsi-Saksan 1. Divisioonassa pelasi melko paljon tai ainakin oli paljon pelaajavarauksia juurikin Hollannista.

    Toki Hollannista pelaajia oli ollut aina WDEL:ää tai WD Eishockey Bundesliigaa myöten, mutta Kultaisen Sukupolven jälkeen Hollannista tulevat pelaajat saivat keskimäärin tyytyä korkeintaan toiseksi korkeimpaan tai kolmanneksi korkeimpaan sarjatasoon ja välillä pelattiin paljon vain Länsi-Saksan Divareissa. Ja alasarjojenkaan ajoittaiset hyvät pistemäärät eivät tietenkään kertoneet koko totuutta. Ja Ijs-Oranjen menestyminen Belgian Kuninkaallisessa Jääkiekkoliigassa taas oli ihan oma tarinansa sarjatasonkin johdosta.

    Vuonna 1988 Larry van Wierenillä oli Ijs-Oranjen päävalmentajan ominaisuudessa rankka paikka hyödyntää myös tulevia Jong Ijs-Oranjen eli maan alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta tulevia taitavia tähtiä. Jokainen 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun Jong Ijs-Oranjen maajoukkuepelaaja ainakin tietyllä tapaa olisi ollut todella arvokas pelaaja Ijs-Oranjelle, mutta van Wieren ajatteli myös hienosti kokonaiskuvaa. Muutamalla todella kovalla ikäluokkansa nimellä kuten Tom Tommie Speelillä oli sama ongelma kuin vaikkapa Jokerien Teemu Selänteellä. Erittäin lupaava pelaaja, mutta ei vain vielä aivan luottopelaajia ei niinkään taitojensa vaan yleisen jaksamisen ja myös valtavan loukkaantumisriskin takia.

    Lisäksi Hollannilla oli omanlaisensa pieni ongelma eli sen liikepeli oli jossain määrin hyvin laiskaa ja aivan kovimpien kiekkomaiden kanssa sillä oli huomattavia vaikeuksia ainakin alustavasti pärjätä turnauksessa. Lopulta kuitenkin Hollanti tulisi kuitenkin yllättämään van Wierenin päävalmentajajohdolla ei myöskään vastustajiaan jääkiekossa vaan myös itsensä. Hollannin lehdistö melkein nauroi van Wierenille kun mies ennen turnausta arvioi Hollannin olevan oikein parhaimmassa tapauksessa jopa kolmen parhaan joukossa.

    Lehdistön omasta mielestä jo viitospaikka olisi ollut kuin mestaruus sille. Reilusti huonomminkin arveltiin menevän mikä heijastui lehdistön asenteesta ja toivottomuudesta mikä oli vaivannut hollantilaista urheiluyleisöä jääkiekon suhteen heti Kultaisen Sukupolven aikojen jälkeen. Toisaalta taas hollantilaiset kannustivat omissa peleissään niin Eindhovenissa kuin Tillburgissakin omiaan ja koko turnauksesta olisi tuleva Ijs-Oranjelle hieno menestys. Sitä ei vain vielä aluksi sellaisena nähty.
     
  25. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Hollannin osalta vuoden 1988 Thayer Tutt Trophy käynnistyi Eindhovenissa pelatun Alkusarjan A-lohkon osalta erikoisella tavalla 20.3.1988. Se pelasi ensimmäisen ottelunsa Australiaa vastaan. Toisaalta taas ottelu käynnistyi hyvin myöhään illalla ja päättyi jo melkein myöhäisyöllä sen takia, että jo alkujaan melko myöhäisen aikaiseksi merkitty koko A-lohkon avausottelu Pohjois-Korea-Bulgaria tuomittiin lopulta Bulgarialle voitoksi ja Pohjois-Korealle tappioksi ja järjestäjät olivat odottaneet ottelun alkamista suorastaan hirvittävänkin kauan kaikki olosuhteet huomioiden ja koska vielä Kiina-Japani-ottelu pelattiin ennen sitä.

    Hollanti tosin vihdoin ja viimein jäälle saavuttuaan sytytti kotiyleisön ja voitti Australian jarruttelevan suvereenisti luvuin 11-1. Avauserässä luvut olivat 4-0 ja toisessa erässä 7-0 ja lopulta 11-1 kolmannen erän päätteeksi.

    21.3.1988 Hollanti pelasi seuraavaksi ottelun Kiinaa vastaan joka oli pelannut elämänsä pelin Japania vastaan tai siltä ainakin tuntui. Päävalmentaja Larry van Wieren osasi nopeasti aavistaa tuulen kääntymisen ja siten hyödynsi Kiinan väsymyksen. Hollanti johti jo ensimmäisessä erässä 5-1, toisessa erässä 7-2 ja lopulta voitti sen kolmannen erän jälkeen maalein 11-3. Hollannin ja Kiinan välinen iltaottelu alkoi tällä kertaa vain hieman arvioitua myöhemmin koska päivän viimeisenä otteluna avauspäivän tapaan ollut ottelu viivästyi nyt vain vähäisesti koska Japanille tuomittiin voitto Pohjois-Korean ollessa edelleen poissa. 23.3.1988 Hollanti pelasi seuraavaksi juurikin Pohjois-Koreaa vastaan.

    Se voitti ottelun, mutta Pohjois-Korealla oli ottelun aikana melkoisen väkivaltaista käytöstä kautta linjan ja Pohjois-Korean Punainen Goljat ja Voimanelikko toimivat melkoisina jäähykuninkaina. Pelikieltojakin nähtiin ja Hollannin Bert Hilleltä meni tappelunujakoissa leuka sijoiltaan. Kotiyleisökin mellakoi kiihkossaan ja jopa kaljapulloja lenteli jäälle!

    Sanomattakin oli selvää, että järjestyksenvalvojia ja poliiseja tarvittiin alueelle ennen kuin ottelu saatiin vietyä ajoissa loppuun asti. Pohjois-Korea uhattiin sulkea epäurheilijamaisten käytösten ja yleensäkin jo kahden ottelun poissaolon takia koko turnauksesta. Hollanti meni johtoon rikkonaisen ja jäähyjä täynnä olleen ottelun aikana jo ensimmäisessä erässä luvuin 7-0, johti toisessa erässä jo 9-0 ja lopetti ottelun kolmannessa erässä voittolukemiin 11-0.

    Hollantia ihmetytti myös Virallisen Olympiakarsijan Japanin uskomaton tappio Bulgarialle lukemin 3-1 vaikkakin maalivahti Konstantin Mihailov tiedettiin huippuluokan maalivahdiksi. Larry van Wieren ei sortunut arviointivirheisiin toisin kuin Japanin päävalmentaja Masukawan Junji. Mihailov tai Bulgarian kaltainen joukkue ei pystyisi ihmettään kahta kertaa toistamaan.

    Toisaalta 24.3.1988 ottelussa Bulgariaa vastaan jopa Hollantikin sai olla levoton hetken aikaa Mihailovin torjunnoista ja jopa siitä, että Brujisten Hollannin maalilla ei onnistunut aivan torjumaan itselleen nollapeliä. Hollanti oli jopa tappiolla ensimmäisen erän päätteeksi luvuin 0-1! Sittemmin tosin Hollanti voitti ottelun luvuin 8-1 päästyään toisessa erässä jo 4-1 johtoon ja lopulta 8-1 voittoon kolmannessa erässä. Hollannille vuoden 1988 Thayer Tutt Trophyn Alkusarjan A-lohkon viimeinen peli olikin todellinen haaste sillä tiellä Loppuotteluun oli ainoastaan Japani. Ijs-Oranje ja erikoisin sinivalkopunaisin pelipaidoin pelannut Japani kohtasivat toisensa 26.3.1988 ja siitä tuli oikeastaan Hollannille vasta ensimmäinen todella vakava ottelu turnauksessa. Japanilla oli käytettävissään kaikki parhaimmat pelaajat toisin kuin oli ollut Olympiakarsinnassa.

    Norio Suzuki oli jälleen kerran myrkkyä Ijs-Oranjelle ja samalla myös maalivahti Katsunori Hirano oli hyvässä vedossa. Ehkä hieman kaikesta ärsyyntynyt Japani meni ensimmäisessä erässä 0-3 johtoon ja kotiyleisö alkoi pettyä näkemäänsä jäällä. Samoin alkoi pettyä myös Larry van Wieren. Ijs-Oranje ei osannut keskittyä ja puolustus päästi liikaa helppoja syöksyjä läpi yrittäessään välillä liiankin paljon saada japanilaispelaajia kiinni jäällä. Toisen erän Ron Bertelingin maali lukemiin 1-4 puolen tunnin jälkeen ei auttanut kun Japani teki myös maalin.

    Lopulta Hollanti hävisi kolmannessa erässä Japanille maalein 2-5. Alkusarjan päätösottelun jälkeen Hollanti oli tasapisteissä Japanin kanssa pitkälti Bulgarialle hävityn ottelun takia kuin muutoin. Joka tapauksessa voittoonkin asti ennen tappiota avaimet olivat olemassa. Japani vain oli parempi. Tasapistetilanne ratkesi Japanin eduksi keskinäisellä ottelulla ja sijoituksissakin Japani oli Alkusarjan toinen ja Hollanti kolmas. Ja kun Hollanti oli vielä lohkokakkonen niin se tiesi harmittavasti sille virallista Pronssiottelua. Hollanti pelaisi sen DDR:ää eli Itä-Saksaa vastaan. Pronssiottelu pelattiin 27.3.1988 ja se oli Thayer Tutt Trophyn päätöspäivän viides ottelu ja toiseksi viimeinen ottelu yleensäkin.

    Sen Hollanti voitti kotiyleisön raivokkaasti kannattamana Eindhovenin jäähallissa jossa Pronssiottelu pelattiin niin luvuin 4-2. Avauserässä Hollanti meni 3-1 johtoon ja toisessa erässä se säilytti hienosti johtonsa luvuissa 4-2 ja lopulta piti 4-2 johtonsa koko kolmannen erän ja loppuun asti. Hollanti oli turnauksessa kolmas ja sai siten pronssia.

    Kun Ijs-Oranjea miettii Pronssimitalistina Thayer Tutt Trophyn osalta ja muutenkin koko erikoista jääkiekon maajoukkuevuotta 1988 katsoen niin Hollannilla olisi oikein varovasti sanottuna voinut olla potentiaalia pelata jopa Talviolympialaisissa tai ainakin edes karsia paikastaan. Joskin Larry van Wierenin tultua Ijs-Oranjen päävalmentajaksi moni asia olisi ollut pahasti rempallaan ja paljon olisi pitänyt korjata kelpaavaksi ennen kuin Talviolympialaisiin asiaa olisi ollut. Lisäksi vuonna 1989 se joutui pelaamaan C-sarjassa MM-tasolla ja sekään ei ollut hyvää mainosta.

    Toisaalta mikäli joukkue jollakin ihmeellä olisi päässyt vuonna 1987 C-sarjan MM-voittajana Calgaryyn 1988 Talviolympialaisiin myös Olympiakarsinnan kautta niin kyyti olisi ollut hyvin kylmää. Ranskan maa olisi mahdollisesti voittanut ja ehkä aivan kaikkein masentuneimman ja surkeimman pelipäivän Jääkarhut eli Norjan, mutta sijan 11 paremmalle puolelle pääseminen Ijs-Oranjelta vuonna 1988 olisi ollut jo melkein kuin olisi Drommenlandissa aikaansa viettänyt. Toisaalta taas niinhän Lake Placidissakin 1980 Hollannin piti olla se surkein joukkue arvioissa ehkä Romaniaa lukuun ottamatta ja silti pelasi erittäin hyvin lopulta toisin kuin arvioissa. Silloin tosin Ijs-Oranjen taso jääkiekossa oli helkkaristi kovempi jo maan jääkiekon Kultaisen Sukupolven myötä.

    Annan seuraavaksi arvosanan Ijs-Oranjelle kun kaikkia pelaajia en harmittavasti tiedä joskin turnauksen paras pelaaja ja joukkueen pistepörssin oma voittaja Ijs-Oranjella vuonna 1988 Thayer Tutt Trophyn osalta oli Henk Hille.

    Arvosana taitotason nähden: 9/10

    Arvosana muutoin maajoukkueena vuonna 1988: 9/10