Kohta mennään, joten ehkä minäkin ennakoin vähän. Varmaan joka ikisessä ennakossa, joka ikisessä mediassa, on todettu että Blues on heikentynyt. Toteanpa siis minäkin että Blues on heikentynyt. Totean myös että Blues on heikentynyt paperilla joka vuosi Manderville ja Kariyan ajoista lähtien. Siitä huolimatta joukkue on pärjännyt. Eli uskotaan ja toivotaan että Matikaisen joukkue pystyy ylisuorittamaan tälläkin kertaa. Red Bull-turnauksen perusteella asenne ja meininki on edelleenkin hyvällä mallilla.
Mutta onhan tässä kieltämättä vähän pelko persuksissa. Tapaus Lammassaaren jälkeen joukkueen kärki on järkyttävän kapea ja kokematon, ei tuollainen vaan voi olla näkymättä. Tarvitsemme ehdottomasti uuden Ryan Kellerin. Muutenkin olen sitä mieltä että joukkueessa on ehdottomasti oltava ulkkari, mieluiten kanukki/jenkki, jos ei muuten niin puhtaasti viihteen takia. Jypillä tai Tapparalla taisi tässä taannoin olla jokin ihme suosi suomalaista-kampanja menossa, joutsenmerkit tulossa Kotipizza-mainosten sekaan tai vastaavaa. Toivon todella ettei Blues koskaan lähde tällaiseen paskaan mukaan, sen verran hyviä ja mielenkiintoisia ulkomaalaisia tässä(kin) seurassa on nähty. Kyllä Hole hoitaa pienemmälläkin rahalla jonkun innokkaan collegepojan meille, joten toimeksi vaan.
Nojoo, mutta takaisin asiaan. Vaikka materiaali on heikentynyt niin olen kuitenkin suht posiitiivinen alkavan kauden suhteen. Ehkä tässä on osaksi mukana tavallista alkuinnostusta näin kauden kynnyksellä, mutta on tässä muutakin. Itse olen nimittäin sitä mieltä että meillä on mielenkiintoinen joukkue. Ei mielenkiintoinen samalla tavalla kuin vuosi sitten jolloin oli Kelleriä ja Eavesia, vaan ehkä enempi sillä tavalla että on todella mielenkiintoista nähdä miten hyvin nuoret pärjäävät isommissa rooleissa. Plus se että tämän joukkueen nuoret ovat pelaajina oikeasti mielenkiintoisia tapauksia, eivät pelkkiä energisiä koohottajia vaan taitavia ja pelaavia kavereita useimmat.
Nuorista voisi esimerkiksi mainita Nättisen, Blomqvistin ja V. Lajusen. Nättisessä meillä on ovela, fiksu ja taitava sentteri joka pääsee kauteen hyvistä kyyttäysasemista. Paikka löytynee kolmosketjusta ja Joonas on saanut olla rauhassa kun lehdistö on vaahdonnut Granlundista ja Pulkkisesta. Lähtokohta on hyvä. Blomqvist taas on suomalaisittain hyvin poikkeuksellinen pelaaja – pelaaja joka osaa laukoa ja joka ampuu aina kun siihen on mahdollisuus. Tykkään! Mutta pelkäänpä että Sami ei ole ihan kypsä tälle tasolle vielä, siinä tapauksessa toivon että kontaktit Mestikseen toimivat. Kuten Samin kohdalla niin ehkäpä V. Lajusen suurin vahvuus on uskallus käyttää omia vahvuuksiaan. Ei heti muistu mieleen toista espoolaista pakkia joka olisi empinyt viivalla yhtä vähän kuin Lajunen. Huippujätkä, ehdottomasti.
Nuorille hyvän vastapainon tuovat kaiken kokeneet, kaikki vammat läpikäyneet soturit Rajamäki, Heiskanen ja Alanko. Näiltä vaaditaan jatkossakin hyvää esimerkkiä, korkeaa kipukynnystä ja toivottavasti vähän parempaa terveyttä. Muuten olemme pulassa.
Sitten on se toinen kokenut mutta hiukan ongelmallisempi osasto pelaajia. Tähän ryhmään sijoitan Öhmanin, Häppölän, Uhlbäckin ja Kokon. Jos nämä ukot pystyvät parempiin suorituksiin kuin viime kaudella niin suora pleijaripaikka on hyvinkin mahdollinen, Jos eivät, niin pelkäänpä että säälit kutsuvat.
Öhman on hieno ja älykäs pelaaja, ja symppiksen oloinen (tämähän on se tärkein asia). Mutta kyllähän tuo pelaa väärässä sarjassa. Öhmanille sopisi jokin hiukan hidastempoisempi sarja jossa runkosarja on noin 40 ottelun mittainen. Meidän liigassa mies menee rikki viimeistään runkosarjan loppupuolella ja pleijarit ovat sitten mitä ovat, terveydestä tai muista syistä johtuen.
Häppölä pelaa nähdäkseni liigaurastaan tällä kaudella. Nimittäin jos meno ei muutu niin kuka hänet haluaisi jatkossa? Korkeintaan joku pieni seura pienellä rahalla. Toivoisin että tämä näkyisi Tonin asenteessa tällä kaudella. Toivon myös että jalkoihin on tullut lisää vauhtia kesän aikana ja kiloja karissut pari-kolme.
Uhlbäck on omalla tavallaan varsin hauska tapaus. Kaikki tarvittavat ominaisuudet löytyvät maalien ja pisteiden tekoon, mutta Jaska viihtyy näköjään paremmin työmiehen roolissa. Jos oman laidan lanaaminen puoli minuuttia kerrallaan on se mitä mies haluaa tehdä niin tehköön sitten sitä. Maalintekoon tarvitaan intohimoa ja itseluottamusta, eikä Jaakolta taida löytyä riittävästi.
Sitten on vielä se neljäs kaveri, kaikkien suosikki-inhokki Kokko. Haukuttiin aiheesta viime vuonna mutta ehkä kritiikki oli vähän turhan rajua ajoittain siitä huolimatta. SM-liiga oli tavallaan Kokolle uusi sarja viime vuonna ja alku pahin mahdollinen – kun homma menee heti alkumetreillä väärille raiteille niin suunnan muuttaminen voi olla hyvinkin vaikeaa. Pleijareissa tahti oli kuitenkin toinen joten ehkä Kokko on kaikesta huolimatta kova jätkä?
Vanhat ja nuoret on nyt käyty läpi. Siihen väliin jää pelaajia kuten Kähkönen, Immonen ja Kurki. Kähkösestä sanon ainoastaan sen verran että kalju taitaa olla paras espoolainen hyökkääjä sitten Juha Ikosen. Immoseenkin luotan, kyllä se osaa pelata.
Kurki onkin sitten todella hämmentävä tapaus ja viimeistään nyt pitäisi jo pikku hiljaa profiloitua joksikin. Eli aikooko Kurki olla puolustava vai hyökkäävä pakki? Hyvä vai huono pakki? En minä ainakaan osaa sijoittaa Kurkea mihinkään kategoriaan. Vähän sama juttu kuin Kurjen nousujen kanssa jotka sijoittuvat jonnekin loistavan, surkean ja koomisen välimaastoon.
Tässä tulikin aika lailla sekavaa jorinaa lähinnä pelaajista. Tärkein henkilö on kuitenkin coach Matikainen, jolla on viime kaudesta hiukan parantamisen varaa. Pelissä oli monia ongelmia ja jotenkin joukkue oli myös vähän loppuunajetun oloinen, ehkä tällä kaudella voisi välillä käydä Curremaisesti vaikkapa raveissa jos hommaan tulisi lisää rentoutta sitä kautta?