Jumantsuikka mikä finaali. Aloin pilkkimään pahasti Caon johtaessa 8:lla ja Robertsonin aloittaessa tekemään kiriään, joten iskin loput pelistä tallennukseen ja katsoin tänään. Ajattelin että nopea peli, mutta laitetaan nyt varmuudeksi lisäaikaa ja sehän päätös, jos mikä kannatti.
Olisihan sen nyt Caolle suonut, mutta jos sitä ei ota, niin ei sitä kyllä annetakaan. Klassinen "peli täytyy pelata loppuun asti" -tapaus. Mielelläni myös katsoin Robertsonin otteita taas pitkästä aikaa, kun pelaajasta pidän. Tuntuu ettei miestä ole paljoa viimeaikoina Eurosportilla näkynyt, tai ne pelit olen ilmeisesti sitten missannut.
Oli kyllä snookeria "parhaimmillaan" taas katsojille, kun ns. veitsi kurkulla mennään ja toinen yrittää ns. lyödä naulaa arkkuun. Aina kun Kauppinen alkoi maalailemaan miten pelaaja seuraavia palloja kenties etenee, peluri paukauttaa sen hetkisen pallon ohi - joskus suht helpoistakin paikoista. Mukavaa seurattavaa kun vuoro vaihtuu ja paineita alkaa kertyä.
Veikataan nyt sitten vaikka itse vastakohta, kun täällä arvaillaan että tulevaisuus on Caon, että tästä tuli ennakkotapaus josta mies tullaan enää muistamaan ja sen koommin häntä ei finaaleissa näy. Katsotaan kestääkö hermot asian käsittelemiseen. Nämä kaukoidän kaverit kun ovat jopa snooker-mittarillakin niin ilmeettömiä, ettei tiedä mitä siellä hatun alla muhii. Snooker-urat toki ovat pitkiä, joten sen puolesta vähän sotii vastaan veikkaustani.
Tulipa mieleen etten edes muista milloin viimeksi joku olisi televisiomatsissa tullut snookerin takaa takaisin peliin, joten aika harvinaista tämä ilmeisesti on, vaikka aina sitä toki yritetäänkin. Yleensä lopputulos on suht helppo pussitus johtopelaajalle snooker-yrityksen mennessä pieleen, tai vasta-snooker ja peli sitten sitä myöden siinä.
Seuraavaksi siis The Masters tammikuun puolivälistä eteenpäin.