Eilen alkoi B-junnujen finaalit Pirkkolassa, jossa Jokerit voitti avausottelun 6-2. Menin mielenkiinnolla katselemaan vauhdikasta junnukiekkoa ja samalla virkistämään omia muistojani junnuajoilta. Hallille saavuin kun ottelua oli pelattu 5 minuuttia ja Jyp johti 0-1. Peli aaltoili päästä päähän ja Jyp oli hieman hallitsevampi osapuoli. Se saikin ylivoiman, jonka se hyödynsi hienolla maalilla ajassa 10:49. 0-2 johdon luulin olevan hyvä kannuste keskisuomalaisille, kunnon otteluun, mutta ei.
Jyp keskittyi kaikkeen muuta kuin kunnon pelin rakentamiseen ja maalintekoon. Pelin teemana heillä oli taklata kaikkea mitä liikkuu. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä kannatan kovaa ja puhdasta peliä. Taklaukset olivat pääsääntöisesti puhtaita, mutta peli meni sekaisin pahemman kerran. Jokereilla oli selkeästi taitavampi joukkue, joka sai luotua maalipaikkoja hienojen kuvioiden ansiosta. Jokereiden ykköstähti Sean Bergenheim oli aina vaarallinen kentällä ollessaan. Hänestä tulikin oiva kohde, jota Jyppi yritti hiillostaa ja pelata ulos. Siinä ei kuitenkaan pelin aikana onnistuttu, sillä Sean piti hienosti hermonsa ja tsemppasi koko ottelun läpi sata lasissa. Lopussa tehty ylivoimamaali kruunasi Seanin päivän, nätti ohjaus poikittaissyöttöstä ja kiekko reppuun.
Pelin kuuluvin persoona oli Jypin valmentaja, joka keskittyi huudoissaan taklauksiin. AJA! kuului useaan otteeseen vaihtoaitiosta, ja sitä seurannutta taklausta kehuttiin reippain huudoin. Lähes koko Jypin vaihtoaitio riemuitsi seisten taklauksiaan ja laidat kolisivat mailojen kolahteluista. Kovia taklauksia ylistettiin huutamalla kurkku suorana: JEE, JIHAA... ja sitten kun Jokeripelaajat taklasivat takaisin oli valmentaja kädet levällään ja huuteli AIJAIJAITA ja muuta. Jäähyjä odoteltiin, koska Jokerit taklasivat. Tuo Jyp vaihtoition käyttäytyminen oli kaikkea muutakuin sopivaa juniorikiekkoon (Suomessa). Jos tuo on keskisuomalainen tapa kehittää juniorikiekkoilua, niin hyvä on. Se ei onneksi tule minun ongelmakseni, vaan näkyy menestyksen puutteena jatkossakin.
Jokerit hävisivät taklaukset noin 30-60, mutta voittivat pelin 6-2. Maalit ratkaisevat Suomen mestarin, josta tässä sarjassa ei ole epäilystäkään.
ps. Jypin #87 Joni Pulkkinen: tsemppiä tiistaille, kyllä sä vielä saat jonkun telottua.
Jyp keskittyi kaikkeen muuta kuin kunnon pelin rakentamiseen ja maalintekoon. Pelin teemana heillä oli taklata kaikkea mitä liikkuu. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä kannatan kovaa ja puhdasta peliä. Taklaukset olivat pääsääntöisesti puhtaita, mutta peli meni sekaisin pahemman kerran. Jokereilla oli selkeästi taitavampi joukkue, joka sai luotua maalipaikkoja hienojen kuvioiden ansiosta. Jokereiden ykköstähti Sean Bergenheim oli aina vaarallinen kentällä ollessaan. Hänestä tulikin oiva kohde, jota Jyppi yritti hiillostaa ja pelata ulos. Siinä ei kuitenkaan pelin aikana onnistuttu, sillä Sean piti hienosti hermonsa ja tsemppasi koko ottelun läpi sata lasissa. Lopussa tehty ylivoimamaali kruunasi Seanin päivän, nätti ohjaus poikittaissyöttöstä ja kiekko reppuun.
Pelin kuuluvin persoona oli Jypin valmentaja, joka keskittyi huudoissaan taklauksiin. AJA! kuului useaan otteeseen vaihtoaitiosta, ja sitä seurannutta taklausta kehuttiin reippain huudoin. Lähes koko Jypin vaihtoaitio riemuitsi seisten taklauksiaan ja laidat kolisivat mailojen kolahteluista. Kovia taklauksia ylistettiin huutamalla kurkku suorana: JEE, JIHAA... ja sitten kun Jokeripelaajat taklasivat takaisin oli valmentaja kädet levällään ja huuteli AIJAIJAITA ja muuta. Jäähyjä odoteltiin, koska Jokerit taklasivat. Tuo Jyp vaihtoition käyttäytyminen oli kaikkea muutakuin sopivaa juniorikiekkoon (Suomessa). Jos tuo on keskisuomalainen tapa kehittää juniorikiekkoilua, niin hyvä on. Se ei onneksi tule minun ongelmakseni, vaan näkyy menestyksen puutteena jatkossakin.
Jokerit hävisivät taklaukset noin 30-60, mutta voittivat pelin 6-2. Maalit ratkaisevat Suomen mestarin, josta tässä sarjassa ei ole epäilystäkään.
ps. Jypin #87 Joni Pulkkinen: tsemppiä tiistaille, kyllä sä vielä saat jonkun telottua.