Ensinnäkin omalta kannalta on hauska palata melkeinpä lempiaiheeni pariin taas muutaman vuoden tauon jälkeen. Tästä huolimatta on todella huolestuttavaa, että vanha "hyvä veli" -järjestelmä ja kartellin rakentamiseen tähtäävät voimat ovat ainakin IS Veikkaajan mukaan taas nostamassa päätään suomalaisessa liigakiekkoilussa. Hyvänä tekosyynä käytetään Mestisseurojen taloudellista tilannetta, vaikka näiden ongelmien syyt ovat todella paljon moniulotteisemmat kuin liigan avautuminen pari vuotta sitten. Sen sijaan, että SM-Liigan ja ennen kaikkea Jääkiekkoliiton taholta mietittäisiin näitä todellisia syitä (kuten laman vaikutusta ym.) tai sitä miten pääsarjatason alapuolisista sarjoista ylipäätään tehtäisiin kiinnostavampia niin yleisölle kuin sponsoreille, niin siellä ollaan taas lyöty "viisaita päitä" yhteen ja alettu turvaamaan vaan tiettyjen tahojen etuja.
Jottei todellisuus hämärtyisi tällä foorumilla samalla tavalla kuin se on hämärtynyt liigan päättäjillä (taas kerran), niin otan muistin virkistämiseksi esille omia (hieman muokattuja) ajatuksia niistä viesteistä, joita tuli kirjoitettua tähän ketjuun yli kolmen vuotta sitten, sillä suljetun sarjan idea on Suomessa itsessään laiton. Alla olevien ajatusten lisäksi ohella suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille kaivamaan jostain opetusministeriölle tehdyn tutkimuksen Kunnas, Suljettu sarja jääkiekossa, vuodelta 1999.
Suljettu liiga on oikeudellisesti katsottuna elinkeinoharjoittajien yhteenliittymä, joka hallitsee asemansa mukaisesti pääsarjatason jääkiekkomarkkinoita Suomessa. Sen ulkopuolisilla elinkeinonharjoittajilla eli mestisseuroilla (tai jopa alemman tason seuroilla) ei ole realistista mahdollisuutta perustaa kilpailevaa sarjaa juuri sen takia, että Suomen jääkiekkomarkkinat ovat liian pienet. Toisin sanoen väkiluvun ja liigan yleisömäärien perusteella on helposti nähtävissä, että "pääsarjatason jääkiekkoilu" -tuotteen kuluttajia on sen verran vähän ettei kilpaileva sarja menestyisi varsinkaan kun ottaa huomioon liigan perinteet ja aseman ylivertaisena vaikuttajana suomalaisessa jääkiekossa. SM-liigakiekkoilun voidaan näin ollen katsoa muodostavan omat relevantit markkinansa, koska mestisjoukkueiden omistajien tai taustatahojen näkökulmasta ei ole olemassa mitään vaihtoehtoista tapaa järjestää kilpailutoimintaa samalla tasolla ja samalla laajuudella. Tämän takia vertaukset Venäjän, Jenkkien tai muiden isompien valtioiden sarjoihin ei päde ja tästä johtuen mestiseuroille on oikeudellisestikin välttämätöntä suoda mahdollisuus liittyä Liigan suljettuun ympyrään, koska muuten kyseessä on liigaseurojen (elikeinonharjoittajien) yhteenliittymänsä kautta muodostama kartelli.
Kartelli tarkoittaa tässä yhteydessä elinkeinonharjoittajien yhteenliittymän (SM-Liigan) päätöstä tai tosiasiallista toimintaa, jonka tarkoituksena on merkittävästi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua. Kilpailunrajoistuslain 4 § mukaan kiellettyjä ovat erityisesti sellaiset sopimukset, päätökset ja menettelytavat, joilla rajoitetaan tai valvotaan markkinoita.
Mikäli tämä tunnusmerkistö ei jostain syystä täyttyisi niin suljettu sarja olisi toissijaisesti myös kyseisen lain 6 § mukaista määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Sillä näillä yllämainituilla markkinoilla SM-liiga jäsenseuroineen on määräävässä asemassa. Tässä ei sinänsä ole mitään laitonta, mutta määräävässä asemassa olevaa elinkeinonharjoittajaa tai elinkeinoharjoittajien yhteenliittymää (=SM-liiga) sitoo erityinen kohtuullisuus- ja tasapuolisuusvelvollisuus muita elinkeinonharjoittajia (=mestiseurat) kohtaan, jotka pyrkivät samoille markkinoille. Tätä velvoitetta suljettu sarja (SM-liiga) toiminnallaan rikkoisi ja tällöin kyseessä olisi vähintäänkin määräävän aseman väärinkäyttö, joka on kilpailunrajoituslain 6 § mukaan kiellettyä.
Kaiken kaikkiaan tästä seuraa, että oikeudellisesti liigan täytyy taata realistinen nousumahdollisuus Mestiksessä jääkiekkotoimintaa harjoittaville seuroille. Ehtoja saa asettaa, mutta ne eivät voi tosiasiallisesti estää muiden elinkeinonharjoittajien (mestisseurojen) pääsyä Suomen pääsarjatason jääkiekkomarkkinoille. Lisäksi ehtojen tulee olla kohtuulliset ja saavutettavissa olevat. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että kaikkien ehtojen täytyy olla realistisesti saavutettavissa. Tämä tarkoittaa, että niihin tulisi nimenomaisesti sisällyttää siirtymäaikoja ja joustavuutta, jotta seurat saisivat aikaa saattaa taloutensa ja ylipäätään koko toimintansa liigan edellyttämälle tasolle. Mestisseura ei voi olla samalla viivalla kuin liigaseura ennen kuin mestiksestä on noustu. Tämä on jo ajatuksenakin täysin mahdotonta, että seura jolla ei ole samanlaisia edellytyksiä harjoittaa jääkiekkotoimintaa saisi jollain tavalla taloutensa ja toimintansa liigakelpoiseksi pelaamalla Mestistä.
Lopuksi on myös hyvä huomata, että kaikilla mestisseuroilla (ei nyt sentään valmentajilla tai yksittäisillä pelaajilla) on asianosaisina tai SM-Liigan toiminnasta kärsivinä oikeus saattaa asia kilpailuviraston tutkittavaksi. Syy siihen, miksi näin ei alunperin tehty muutama vuosi sitten johtuu todennäköisesti siitä, että pelkästään tällaisella tutkintapyynnöllä uhkaaminen saattoi silloin riittää liigan avaamiseen.