Assassin's Creed -sarja

  • 51 953
  • 234

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Päätinpä laittaa pystyyn kokonaan oman ketjun tälle, kun ei ollut kuin Revelationsista ja ajattelin, että täällä voi sitten keskustella vanhoista ja jatkaa keskustelua myös kolmosesta kun se saadaan ulos.

Itselläni siis menossa ykkönen vasta. Ykkösessähän pelattava hahmo on Altair. Altairin tarina jääkin vain tuohon ensimmäiseen osaan ja odottelen jo hieman, että pääsisin aloittamaan Eziolla, koska tuo kakkonen ja Brotherhood, sekä Revelations vaikuttaa todella kovilta peleiltä. Aloitin itse hieman jälki käteen tämän sarjan kun ostin alesta ykkösen Classic version. Sen olen nyt pelannut kerran läpi ja toinen menossa, koska yritän saada vielä puuttuvat achievementit. Tosiaan ykkösen ongelma on se, että se toistaa, niin paljon itseään ja tarina on todella ennalta arvattava, koska Al Mualin, niin sanottu pomosi on viimeinen kohde, jonka arvasin käytännössä heti alkuun. Muutoin oikein mainio peli ja kakkonen on varmaan ottanut jo aika ison harppauksen tuosta eteenpäin. Ainakin videoiden perusteella se vaikuttaa huomattavasti hienommalta peliltä. Tosiaan kun saan ykkösen loppuun, niin ajattelin vetää Ezion tarinan läpi ennen kuin ostan sitten Kolmosta. 2, Brotherhood ja Revelations siis vedettävänä läpi ennen kolmosta.

Ajattelin laittaa tän ketjun pystyyn myös vähän sen takia, että jos täällä vaikka olis sen verran väkee, jotka olis nää pelannut läpi, niin vois sitten kysyä vähän neuvoa jos tulee vaikeita kohtia tai achievementeja.

Sitten plussat ja miinukset peleistä.

Assassin's Creed
+Helpot taistelut
+Kaupungit
+Hahmo
+Vähän nykyaika tarinaa.

Tosiaan ykkösessä se oli plussaa, että noi taistelut olivat todella helppoja, koska pelasi peliä ekaa kertaa, niin oli hyvä opetella kun taso oli noin alhainen vastustajilla. Myöhemmissä osissa varmasti rupeaa vituttamaan jos niissäkin on yhtä helppoa. Altair sopi hahmona loistavasti tähän peliin. Siitä plussaa. Kaupungit menivät lopulta plussalle, koska oli hyvä, että yksi peli sijoittui tuohon aikakauteen ja oli nuo kaupungit ihan hienojakin. Oli lähellä mennä miinukselle, koska kuitenkin jokainen kaupunki oli aika tylsä ja liput ainoina lisäsälänä todella rasittavia. Tuo, että tuota nykyaika tarinaa oli todella vähän, niin se oli iso plussa.

-Itsensä toistaminen
-Vähän sivutehtäviä
-Tarinattomuus
-Loppu
-Ennalta arvattavuus
-Liput
-Achiviementit

Isoin miinus oli tottakai tuo itsenä toistaminen. Aina sama kaava uudestaan ja uudestaan ja vielä kolmesti jokaisessa kaupungissa. Sivutehtävät vielä siihen päälle oli niin olemattomia, että niistäkään virkistystä ei saanut. Koska peli toisti itseään niin paljon, niin olisi ollut kiva, että olisi ollut edes hieman isompi tuo tarina, mikä oli nyt lähinnä olematon. Loppu olisi voitu toteuttaa normaalilla taistolla Al Mualimia vastaan, koska nyt se oli todella outo ja tosiaan itse jostakin syystä arvasin tai päättelin heti alussa, että Al Mualim on viimeinen kohde ja sen takia laitoin miinukseen ennalta arvattavuuden. Liput olivat ainoana lisä sälänä lähinnä rasittavia. Sitten vielä achiviementit olivat pettymys, vaikka olivatkin helppoja, mutta silti olisi toivonut edes niistä hieman lisää pelaamista, mutta ei ja sen takia peli jäi aika nopeaksi pelata läpi ja pelaamista oli todella vähän.

Assassin's Creed 2
+Upeat kaupungit. Venetsia ja muut olivat mahtavia paikkoja pelata.
+Ezion tarina oli mielenkiintoinen alusta loppuun ja eiköhän se jatku sellaisena seuraavassa osassa.
+Hahmot olivat hyvin tehtyjä ja oli mukava, että oli omallakin puolella jengiä vähän enemmän.
+Vuorokausi rytmi, vaikka ne menikin välillä miten sattuu.
+Musiikit

Voisi lisätä plussiin vaikka, mitä koska oli sen verran loistava peli, mutta laitetaan ne pienet miinukset. Myös Desmondilla pelattiin taas todella vähän, mikä oli hyvä juttu.

-Aika hyppelyt
-Loppu Borgian tappelun jälkeen

Tosiaan nuo aika hyppelyt olivat toisaalta huonoja, koska välillä jossain kuvauksessa huomasi, että onkin näköjään kymmenen vuotta mennyt eteenpäin. Toki se oli hyvä, että tarinaan kuului monia vuosia, mutta ei tuossa mukana pysynyt. Ainoastaan välillä kuvauksien kohdalla huomasi ne. Ei kuitenkaan iso haitta. Huivttavaa oli myös se, että Ezion systeri ja äiti oli samassa paikassa missä silloin, kun ensimmäisen kerran Marion luokse mentiin. Lopussa ei voinut ihmetellä, kuin että mitä vittua, niinkuin Desmond sanoi myös tuossa ennenkuin lopputekstien aikana hänellä pelattiin vielä vähän aikaa.

Assassins Creed: Brotherhood
+Kokonaisuus. Toimi hyvin jatkona kakkoselle.
+Brotherhood. Toimiva idea, että sai omia jengiläisiä mukaan tappeluihin.
+Virtual Training. Mukavaa pelattavaa sopivissa väleissä.

-Rooma. Olihan se aika iso, mutta jotenkin todella tylsä.
-Joka tehtävässä erikseen 100% systeemi, mikä tarkoitti, että tehtäviä ei aina voinut tehdä haluamallaan tavalla. Toki pakkohan ei ole sadalla vetää, mutta toki haluaa parhaalla tavalla kaiken tekaista. Viimeinen tehtävä isoin odotuksin oli pettymys.
-Ehkä tuota lisä tekemistä oli jopa liikaa, koska alkoi niiden tekeminen puuduttaa. Aarteet, liput yms. Samalla katolla crosbow sällit oli rasittavia, kun vain keräili kamaa. Itse pelin aikana ei haitannut.

Assassins Creed: Revelations
+Tarina
+Ykkösen sivuaminen
+Guildit oli edelleen mukana
+zip line eteneminen, vaikka muuten koukku oli hieman typerä.

-Hieman liian lyhyt.
-Edelleen nuo sadan prosentin systeemit joka tehtävässä.
-Ykkösen sivuamista olisi voinut olla enemmänkin.
-Ezio vanhana kuulosti ihan samalta kuin ennenkin. Muutenkin toisinaan tuo patu hahmo toimi ja toisinaan ehkä ei.

Ezio on kyllä se ainoa oikea hahmo tähän sarjaan. Vaikea kuvitella parempaa uudemmissa peleissä.
 
Viimeksi muokattu:

Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, Philadelphia Flyers
Loistavaa, että tästäkin pelisarjasta saatiin oma ketju. Tätähän on tullut tahkottua aivan urakalla ykkösestä lähtien. Revelationsiin asti olen päässyt, mutta jotenkin mielenkiinto lopahti tuossa pelissä ja sitä en ole alun jälkeen paljoa jaksanut pelailla.

Ykkösessä tosiaan, kuten sanoit, isoin ongelma on se, että toistaa aivan liikaa itseään ja jatkuvasti pitää samat kaupungit koluta läpi ja käydä tappamassa yksi henkilö. Pelin loppu oli vähintäänkin eeppinen ja en tiedä olinko itse sitten niin kujalla koko pelin ajan, mutta en osannut aavistaa sitä ollenkaan. Ehkä se oli hyvä niinkin.

Assassin's Creed II sitten taitaakin olla näistä se paras peli mielestäni. Italian kaupungeissa seikkaileminen on mukavaa vaihtelua noille ykkösen Jerusalemeille sun muille aavikkocityille. Myös Ezion tarina on aika yksityiskohtainen ja sitä on mukava seurata, kun ykkösessä taas Altairilla ei oikein minkäänlaista tarinaa ollut. Tähän peliin on tuotu myös Leonardo da Vinci, joka on omalla tavallaan varsin huvittava hahmo. Da Vinci antaa tukensa Eziolle, kun Ezion isä ja kaksi veljeä hirtetään syyttä tämän kotikaupungissa. Da Vinci tekee siis lähinnä uusia aseita Eziolle. Pelissähän on vielä lisähaasteena nuo satunnaisissa kaupungeissa olevat tehtävät, joissa pitää tapella kauhean labyrintin läpi saadakseen eräänlaisen "laatan". Sitten kun noita laattoja on kasassa 6 kappaletta, niin Altairin haarniska avautuu käyttöön. Ja tämä on luonnollisesti aivan pelin lopussa. Pelin loppu on muutenkin varmaan yksi omituisimmista, joita olen videopelihistoriani aikana kokenut.

Brotherhood jatkuu sitten luonnollisesti siitä mihin kakkonen jäi. Ja kuten pelin nimestä voi päätellä, niin pelissä hyödynnetään monessa tehtävässä tuota "brotherhoodia" eli pystyt kutsumaan muita "assassiineja" tappamaan kohteesi tai muuta vastaavaa. Pelihän sijoittuu pelkästään Roomaan ja sen alueisiin, joten ei tarvitse stressata muissa kaupungeissa ramppaamisesta. Pelissä on myös samanlainen haaste kuin kakkosessa eli pitää kerätä jotain avaimia 6 kappaletta ja sen jälkeen saa Remuluksen tms. haarniskan. Tämäkin toki vasta pelin lopussa, joten ei kannata liikaa innostua. Ykkösestä lähtien pelin suolana ollut Apple of Eden on aika suuressa roolissa tässäkin ja tarina jatkuu Revelationsiin.

Revelationsissa mukana jälleen Ezio ja 80-vuotiaan näköisenä pappana edelleen nuorekkaalla äänellä. Peli sijoittuu Istanbuliin ja itselläni pelaaminen jäi aika pitkälti siihen. Ei vaan jaksanut.

Animuksen "ulkopuolinen" tarina:
Lucy ja Desmond karkaavat Abstergolta kakkosen alussa ja majoittautuvat johonkin paikkaan, jossa on Lucyn lisäksi Shaun ja Rebecca, jotka ahertavat uuden Animuksen kanssa. Aivan kakkosen lopussa kuitenkin Abstergon(?) ukot löytävät nämä ja he joutuvat karkaamaan lopulta Italiaan, Ezion kotikaupunkiin.

Brotherhoodissa Lucy, Desmond, Shaun ja Rebecca ovat siis majoittautuneet Ezion suvun kartanoon. Pelin aikana tuolla ei sen kummempia tapahdu, mutta Brotherhoodin lopussa selviää, että Ezio on piilottanut Apple of Edenin Colosseumin raunioihin ja he lähtevät luonnollisesti tätä metsästämään. Coloussemilla joutuu Desmondilla pomppimaan ja taiteilemaan, jotta pääsee tuonne todella mystiseen paikkaan. Siellä odottaa taas pieni haaste, jotta Apple of Eden pääsisi näytille. Lopulta se ilmestyy ja kun Desmond koskettaa siihen, niin kaikki jäätyvät ja tässä vaiheessa Desmond ei hallitse vartaloaan, jolloin hän tappaa Lucyn.

Revelationsissa selviää, että Desmond on koomassa ja hän joutuu jonkinlaiseen "kokeilutilaan", jossa on myös toinen uhri (jonka nimeä en nyt muista). Tuolla tilassa oleskeltua tulee kuultua, kuinka Shaun ja Rebecca höpöttävät Lucyn hautajaisista yms. ja keskustelevat myös siitä, että Desmondilla ja Lucylla oli mahdollisesti suhde. Tämän enempää en pysty kertomaan, sillä en peliä ole loppuun asti pelannut.

Loistava sarja ja Assassin's Creed kolmosta odotetaan vesi kielellä.

(Enkä siis esittelyssäni kertonut todellakaan kaikkea, mitä nuo pelit sisältävät. Muut voivat täydentää jos jaksavat)
 

TaoTao

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Ykkösessä tosiaan, kuten sanoit, isoin ongelma on se, että toistaa aivan liikaa itseään ja jatkuvasti pitää samat kaupungit koluta läpi ja käydä tappamassa yksi henkilö.

Tuo ei ehkä olisi haitannut, jos pelin tärkein osa olisi toteutettu oikein. Assassinit on salamurhapelejä, mutta ykkösessä juuri tappoa edeltänyt cut scene pakotti toimimaan tilanteissa melkein aina tietyllä tavalla. Mikä turhan usein oli se, että piti vain rynnätä vartijoiden keskeltä rähisemään.

Kakkonen on ollut tähän asti sarjan paras peli mielestäni. Toscanan upeat seudut plus Venetsia ovat olleet parasta antia maisemallisesti ja kentissä löytyi sopivasti vaihtelua. Myös tarina oli mielenkiintoinen turhan eeppistä loppua lukuunottamatta, kuulun niihin pelaajiin joita ei Desmondin taustakyräily kiinnosta yhtään.

Revelationsin hommasin jo jouluna, mutta pelasin vasta hiljattain läpi. Menikin melkein yhdeltä istumalta, ei siksi että olisi ollut niin lyhyt vaan osui upeasti maaliinsa. Istanbul oli hienosti tehty kaupunki ja etenkin uusi koukkukäsi leluna helpotti kaupungissa liikkumista niin paljon, etten kolunnut viemäreitä Turtlesin lailla niinkuin Brotherhoodissa. Kahdessa uusimmassa on häirinnyt se, että leluja on tullut vartijoiden loppusijoittamiseen liian paljon. Vaihtoehtoisia reittejä tulee turhan harvoin mietittyä, kun äänettömällä varsijousella voi tunkeutua suoraan läpi muiden vartijoiden juuri huomaamatta että kaveria tippui muualta muurilta.

Mitä on kolmosen pätkiä nähnyt, niin aivan huikeaa tavaraa on tulossa. Tappelu näyttää edelleen turhan helpolta, mutta sitä voi yrittää aina vältellä viimeiseen asti. Kiipeilystä on videoiden perusteella tullut monta pykälää vikkelämpää, vartijoiden tekoälyä on parannettu (muodostavat etsintäpartioita muun muassa) ja aihepiiri on pirteän uusi. Ainoa mikä ihmetytti oli yhdessä videossa nähty merisota. Toivottavasti on Revelationsin tornipuolustusta vastaava vaihtoehtoinen turhailu.
 
Suosikkijoukkue
Pyöräilijät. Sympatiat: SaiPa
Täytyy yhtyä edellisten kirjoittajien mielipiteeseen siitä, että kakkososa ehdottomasti paras näistä kaikista. Ezion (kosto)tarina tempasi heti mukaansa ennen näkemättömällä tavalla enkä kyllä muista mitään muuta peliä mitä olisin jaksanu hakata niin intensiivisesti kyllästymättä alusta loppuun.

Brotherhood oli jo ilmestynyt kun sain kakkosen läpi pelattua, joten se tuli siinä kiimassa sitten hommattua. Brotherhoodissa oli mun mielestä sopiva määrä uudistuksia kakkoseen nähden, että sen jaksoi hyvin pelata alusta loppuun mm. Borgia Towers oli toimiva konsepti.

Mun mielestä Revelations on...noh ylimääräiseltä ja tarpeettomalta on tuntunut, koska mullakaan ei ole kiinnostus riittänyt enää sen pelaamiseen. Täytynee tosin antaa sille vielä mahdollisuus ja hakea tatsia ennen kuin kolmas osa julkaistaan. Voihan se olla että tarinallisesti löydän sieltä vielä jotain mikä koukuttaa loppuun asti.

Salaa toivon, että AC III:sta tulisi samanlainen wow-fiilis kuin AC II:sta kun pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä uudella hahmolla uudessa ympäristössä. Aika näyttää.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Mitä vähemmän on niitä "välipätkiä" sitä parempi peli. Itseäni kun ei ole Desmond tai Desmondin jutut kiinnostaneet oikein ollekaan. Ja koska ne ovat lisääntyneet, niin oma into pelisarjaa kohtaan on kokoajan vähentynyt.

Ykkönen oli pelimekaniikaltaan ja fiilikseltään loistava, kunnes huomasi että sisältöä oli tosi vähän. Kakkonen korjasi tuota ja olikin pelisarjan paras tuotos.

Brotherhood oli mielestäni myös erinomainen, tuodessaan oman uuden lisänsä pelisarjaan. Lopussa kuitenkin tosiaan se "muu maailma"(oikea) alkoi kyllästyttämään ja niinpä sitten tuohon voi olla jääkin Assasiinit.

Revelationssia en ole hommannut ja en varmaan ostakkaan, haisi rahastukselta. Kolmonen taas sijoittuu aikakauteen ja paikkaan mikä ei niin kauheasti enää innosta. Varsinkin kun arvaan jo millaista amerikkahypeä tuo tulee olemaan(vaikka muuta väitetty) ja hommat tehty niin musta-valkoisiksi että oksat pois...
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hyvä ketjunavaus!

Itse vasta tänä vuonna aloin tutustumaan sarjaan ja aloitin luonnollisestikin ensimmäisestä osasta, vaikka se onkin aika paljon parjaamista kerännyt. Vaan itse kyllä pidin pelistä. Pelkästään miljöö, ajankohta ja yleinen mystisyys riitti pitkälle. Olihan se ja on todella komea peli, vaikka ikää jo suhteellisen paljon onkin nopeasti kehittyvässä pelimaailmassa. Kieltämättä ymmärrän kyllä niitä seikkoja miksi peliä on myös kritisoitu ja tehtävät on joo aika yksitotisia ja lähes olemattomat sivutehtävätkään nyt ei ole mielenkiintoisia tai mitenkään kannustavia.

Tarina lyhykäisyydessään toimi, vaikka loppu meni aika osastolle wtf ja siinä rajalla, että oliko hyvä vai huono. Riittävän erikoista, että jatko jäi kutkuttelemaan. Peli kun sinällään jää täysin kesken.

Toinen osa on sitten sisällöllisesti huomattavasti rikkaampi ja tehtäviä on jo enemmän erilaisia, minkä huomaa kyllä ihan alkutaipaleella. Muutenkaan ensimmäisen osan tavalla yhtä lailla itse asiaan ei mennä heti, vaan alussa on odottava epämääräinen meininki. Juontakin löytyy runsaasti enemmän ja Ezio totta kai persoonallisempi kaveri kuin yrmy Altaïr (josta tosin itse pidin hahmona todella paljon ja se kasvottomuus sopi pelin ilmapiiriin ja tarinaan). Upeita yksityiskohtia ja henkeäsalpaavia näkymiä tässäkin, mutta ihan samalla tavalla ei ehkä tehnyt vaikutusta, kun se visuaalinen hyppy ei ole kuitenkaan ollut niin suuri.

Tässäkin se juoni menee aika korkeisiin sfääreihin ja jää täysin kesken, mutta jotain vastauksia saadaan. Vaikka eeppisyyden ystävä olenkin, niin taas oli sellainen tunne, että onko tämä nyt laatua vai luokatonta. Mielenkiintoista sinällään.

Molemmat siis olleet mainioita pelejä ja eritoten mukavia ja koukuttavia pelata. Tavallaan huvittavaa, miten osa II on saanut kehuja, kun taas eka osa haukkuja. Tietyssä mielessä toisessa osassa oudot ja äkkinäiset hypyt ajassa eteenpäin sekä hiukan oudosti menevät vuorokauden vaihtelut jollain tapaa rikkoi sitä immersiota. Esim. noissa vuorokausien vaihdoksissa olisi toivonut jotain vaikutusta kaupungin elämään. Ihan samalla lailla ne ihmiset talsii ja markkinoi oli sitten yö tai päivä. Eikä tosiaan vuosien vaihtumiset tuntuneet vaikuttavan millään lailla henkilöiden ulkomuotoon tai moniin arkisiin tapahtumiin. Kenties vaan sitten vaadin liikaa tuolta osin, mutta hiukan rikkoi muuten todella autenttista tunnelmaa.

Mutta pikkujuttuja nyt sinällään, kokonaisuudessaan ensimmäiseen osaan nähden tärkeitä parannuksia ja viilauksia. Viihdyttävä paketti joka oikeastaan jätti nälän aikaan. Onneksi on Brotherhood ja Revelations, joten tässä saa vielä nälkäänsä tyrehdytettyä ennen kuin osa III paukahtaa ulos. Trailerien perusteella varsin huikeaa settiä luvassa.

Tässä lyhyessä ajassa olen kyllä hurahtanut Assassin's Creed -faniksi. Salaliittoteoriat on erittäin toimiva pohja ja historialliset paikat, henkilöt ja viitteet silkkaa plussaa.
 
Viimeksi muokattu:

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tuli viime viikolla hommattua Brotherhood -osa ja nyt pamahti läpi. Kakkososasta tykkäilin varsin paljon, joten sikäli "lisää sitä samaa" maistui kohtalaisen hyvin, mutta vähän huono fiilis tuosta jäi. Kaikenmaailman tehtävää on ihan älyttömän paljon, mutta itse pääjuoni ei oikein tukenut niiden suorittamista ja oli muutenkin vähän outo lopun skippailuineen. Rooma puolestaan oli vähän turhan iso alue eikä oikein innostanut koluamaan kaikkia paikkoja toisin kuin kakkosen kompaktimmat kaupungit. Vaikeustaso kokonaisuudessaan "kill streakkien" ja muiden myötä jo ihan naurettavan helppo (onko joku onnistunut kuolemaan taistelussa? en oikein tiedä miten pahasti pitäisi kädettää, että se onnistuisi). Muutenkin itsenäinen ajattelu ja taktikointi tuntuvat olevan lähinnä haitaksi.

Enää ei välttämättä "lisää sitä samaa" maistu, joten kysymys kuuluukin: tarjoaako Revelations jotain uutta?
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Ykkösessähän ei nimenomaan sitä lisä sälää ole käytännössä ollenkaan, joten sikäli ymmärrettävää, että uusiin osiin sitä on lisätty paljon.

Sitten pieni kysymys, eli miten tää Achie tehdään/saadaan?

Hungerer of Knowledge 20 G
See 85% of all the memory glitches.

Ykkönen siis kyseessä.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Nyt on tosiaan ykkönen kokonaan läpi ja voi alkaa siirtymään seuraavaan. Pistin vielä lopulliset omat arviot avaus viestiin tuosta ykkösestä. Kakkosessa taitaa olla onneksi enemmän pelaamista ja saa nähdä kuinka hyvin tuo Italia sytyttää noiden ykkösen kaupunkien jälkeen. Luultavasti todella hyvin.
 

Turri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers, HIFK, Braehead Clan
Taalta loytyy myos AC-fani. PS3:lle loytyy siis Assassin's Creed 1, 2 ja Brotherhood. Revelations odottelee viela hankkimista, mutta ajattelin sen hankkia hiukan ennen kuin AC3 tulee, joten voin pelailla Revelationsia, kun muut pelaa kolmosta ja odottelen rauhassa etta hinta tippuu.

AC1 on ainut, jonka oon pelannut vaan kertaalleen lapi. Myonnan, etta itselle suuri motivaattori pelata peleja lapi on saada lisaa trophyja ja kun sille ei ole lainkaan trophyja, niin ei ole tullu pelattua lapi. Ja kuten sanottu, siina on aika paljon itsensa toistoa.

AC2 ja Brotherhood on aika samaa tasoa. Tykkaan enemman AC2 tarinasta, mutta Brotherhoodista tykannyt muuten enemman. Siita on nyt menossa kolmas vai neljas lapipeluu, en muista monettako kertaa pelaan. Tosin nyt on menossa totaalinen lapipeluu, etta pyrin paasta koko pelin 100% lapi.

Oottekos pelannut noita moninpeleja? Monet on tuntunut kehuvan, mutta itse kun lahinna pelaan kaikkia peleja vain ja ainoastaan offlinessa (poislukien satunnainen NHL-matsi tai MAG-rundi kaverin kans), niin omaa kokemusta ei ole. Etta jaako jostain paitsi?

Ja niille, joille ei ollut tiedossa, niin leffahan on myos tulossa sarjaan liittyen, muistaakseni Michael Fassbender tekemassa paaroolin. Ja kirjojahan loytyy kanssa kolme vai nelja, joista ainakin ensimmainen kasittelee tarinaa AC1 ja AC2 valilta, muista en tiedakaan. Tarkoitus myos namakin lukea, kun vain viitsii.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Ja niille, joille ei ollut tiedossa, niin leffahan on myos tulossa sarjaan liittyen, muistaakseni Michael Fassbender tekemassa paaroolin. Ja kirjojahan loytyy kanssa kolme vai nelja, joista ainakin ensimmainen kasittelee tarinaa AC1 ja AC2 valilta, muista en tiedakaan. Tarkoitus myos namakin lukea, kun vain viitsii.

Juuri olin tulossa kirjoittelemaan samaa ja hienoa, että tulee tosiaan leffa ja nuo kirjat paljastavat aika mielenkiintoisia juttuja tarinasta AC1:sen jälkeen. Itse olen niin huono lukemaan kirjoja, mutta sen verran herättää mielenkiintoa, että saa nähdä. Itse ymmärsin, että leffan pääosassa on nimenomaan Altair hahmona, joten toivon, että siihen saadan pelin jälkeisiä tapahtumia ennen kakkosta, mitä selviää paljon juuri noista kirjoista ja myös itse olen wikipediasta niitä jonkun verran lukenut.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Itsellä olisi tuo Brotherhood edessä, jahka se postitse kotiin saapuu. Odotan mielenkiinnolla, miten Ezion tarina jatkuu. Ainakin itselleni jäi nälkä II:n jälkeen, tuntui, että pelaaminen loppui kuin seinään.

Vaikka nyt tuossa välissä on vielä se Revelations, niin osaa III odottelen kyllä vesi kielellä. Näyttää kyllä todella huimaavalta trailerien ja kuvien perusteella. Pääsee ampumaan taljajousella ja halkomaan kalloja kirveellä. Vuodenajatkin vaihtelee jne. Pakko olla eeppistä.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Onpahan harvinaisen turhauttavia nuo liput kerätä tuossa ykkösessä ja saa nyt nähdä jaksaako niitä enään keräillä, kun muuten läpi tosiaan on ja kakkonen kohta olisi tuossa aloitettavana.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Onpahan harvinaisen turhauttavia nuo liput kerätä tuossa ykkösessä ja saa nyt nähdä jaksaako niitä enään keräillä, kun muuten läpi tosiaan on ja kakkonen kohta olisi tuossa aloitettavana.
Itse kyllä jätin ihan suosiolla liput keräämättä. Toki niitä nyt tuli poimittua jos vastaan tuli, mutta noin muuten. Ei niiden keräämisestä edes hyödy mitään (korkeintaan trophyn?). Ellei nyt sitten saa jotain euforiaa, koska on kerännyt kaikki liput.

Silkkaa turhuutta, siirry suoraan vaan toiseen osaan. II:ssa sentäs esim. aarrelippaiden ja miksei sulkienkin etsiminen kannattaa.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Itse kyllä jätin ihan suosiolla liput keräämättä. Toki niitä nyt tuli poimittua jos vastaan tuli, mutta noin muuten. Ei niiden keräämisestä edes hyödy mitään (korkeintaan trophyn?). Ellei nyt sitten saa jotain euforiaa, koska on kerännyt kaikki liput.

Silkkaa turhuutta, siirry suoraan vaan toiseen osaan. II:ssa sentäs esim. aarrelippaiden ja miksei sulkienkin etsiminen kannattaa.

Näinhän se taitaa tosiaan kannattaa tehdä ja ei niistä tosiaan muuta hyödy kuin Achievementit saa, mitä on itselläni tapana keräillä, mutta nyt taitaa jäädä väliin.
 

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
Eilen tuli hankittua kakkos-osa kyseisestä pelistä ja yhden illan tuttavuuden perusteella (eli kontrolleihin tottuminen) ihan hyvä peli. Ykköstä en viitsinyt hankkia, koska kovasti odottelen pelin kolmatta osaa ihan vain trailerin perusteella. Hienolta meinaten näyttää. Saa nähdä tuleeko tähän peliin kovakin koukutus...
 

JjZz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit. Sympatiat kaikille paskoille.
Kaikki osat ykköstä lukuunottamatta on tahkottu läpi. Ykköstä en jaksanut kuin vähän alkuun. Kakkkososa minunkin mielestäni paras tähän mennessä.

Enää ei välttämättä "lisää sitä samaa" maistu, joten kysymys kuuluukin: tarjoaako Revelations jotain uutta?
Ei, se ei tarjoa oikein mitään merkittävää uutta. Uudistuksia on kyllä, mutta pääosin turhia. Pommeja voi rakenella, mutta itseäni ei innostanut. Sitten ovat nämä typerät torninpuolustustehtävät, jotka ovat pelkkää päälleliimattua tuubaa. Sijoitellaan vain ukkoja talojen katoille ja sitten jäädään jännittämään, onnistuvatko he lopettamaan vihollisen hyökkäyksen. Sitten on nämä Desmondin elämään ja historiaan tutustuttavat tehtävät animuksessa, jotka ovat aivan tappavan tylsiä ja turhauttavia.

Yksi ihan kiva uudistus on tuo köysiä pitkin liukuminen, mutta muuten se on aika sitä samaa mitä edellisetkin osat. Eli jos alkaa jo tökkimään, niin älä hanki.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Kakkonen tulee itsellänikin pikapuolin läpipelatuksi ja oikein mainio pelihän on kyseessä. Taustajuoni vaikuttaa hivenen liian monimutkaiselta, mutta toisaalta laajentaa sitten pelin spektriä ja mahdollistaa jatkossa varmasti kaikenlaisia juonenkäänteitä.

Hyvää pelissä on ehdottomasti tuo pelin historiallisuus sekä hienosti tehdyt kaupungit ja maisemat. Tehtävistä mielenkiintoisimpia oli nuo hautojen koluamiset ja ehkäpä myös glyphien etsiminen. Taistelut oli turhan helppoja ja pelkällä napin ränkytyksellä kaatui isompikin armeija. Parhaita tehtäviä oli ne, joissa piti hiljaisesti yllättää joku kohde, tosin niissä toisaalta turhautti tehtävän uudelleen pelaaminen pienestäkin mokasta. Erikoista oli myös vuorokauden aikojen vaihtelut aivan randomilla.

Sen verran mielenkiintoinen pelisarja kuitenkin, että hommasin jopa ykkösosan, kun sitä kaupassa tarjottiin hintaan 1 euro.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Kaikki AC:t pelattu läpi ja kivet huurussa odotan tuota uutta ilmestyväksi! Aluksi ei tuo jenkkilään matkaava Assassini oikein jaksanut innostaa ja puissa kiipeilykin tuntui aika Ewokkimaiselta... Viikko sitten katsoin youtubesta jonkun gameplay videon missä tehtiin joku tehtävä ja siitä asti on dikki seissyt! Tulis jo!
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Kakkonen aloitettu ja on kyllä loistava peli. Alussa vasta ja nyt jo hieman koukuttaa. Tarina alkoi ainakin todella mielenkiintoisesti heti ja sen takia juuri tulee varmaan jauhettua tässä aika paljon. Nyt vaan jatkamaan pelaamista.
 

JjZz

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit. Sympatiat kaikille paskoille.
Kakkonen aloitettu ja on kyllä loistava peli. Alussa vasta ja nyt jo hieman koukuttaa. Tarina alkoi ainakin todella mielenkiintoisesti heti ja sen takia juuri tulee varmaan jauhettua tässä aika paljon. Nyt vaan jatkamaan pelaamista.

Ainakin kun kakkosta ja ykköstä vertaa niin niissä on se hiuksenhieno ero, että kakkonen tempaa mukaansa, ykkönen ei.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Ainakin kun kakkosta ja ykköstä vertaa niin niissä on se hiuksenhieno ero, että kakkonen tempaa mukaansa, ykkönen ei.
Mielenkiintoinen juttu, kun itselläni se ensimmäinen osa nappasi heti ja varsin hyvin se kiinnostus riitti loppuun asti. Mitä nyt ne yksitoikkoiset sivutehtävät puudutti, mutta niitä nyt on aika minimimäärä pakko selvittää, että saa tietoon murhattavan kohteen ja sijainnin. Noin perusjuonensa puolesta kyllä minulle toimi loppuun asti. Lisäksi ne miljööt, lähi-idän maisemat oli kyllä silmäkarkkia. Enemmänkin olisi vaikka paikkoja kolunnut.

Kyllä sen II:n tietyt jutut myös avautui paremmin kun oli tutustunut ensimmäiseen osaan ja sitä kautta vähän perehtynyt taustoihin.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Mielenkiintoinen juttu, kun itselläni se ensimmäinen osa nappasi heti ja varsin hyvin se kiinnostus riitti loppuun asti. Mitä nyt ne yksitoikkoiset sivutehtävät puudutti, mutta niitä nyt on aika minimimäärä pakko selvittää, että saa tietoon murhattavan kohteen ja sijainnin. Noin perusjuonensa puolesta kyllä minulle toimi loppuun asti. Lisäksi ne miljööt, lähi-idän maisemat oli kyllä silmäkarkkia. Enemmänkin olisi vaikka paikkoja kolunnut.

Kyllä sen II:n tietyt jutut myös avautui paremmin kun oli tutustunut ensimmäiseen osaan ja sitä kautta vähän perehtynyt taustoihin.

Kyllä tosiaan on hyvä, että ykkösen on pelannut läpi ennen tätä ja JjZz on oikeassa siinä, että kakkonen vetää mukaansa ja kun rupeaa pelamaan, niin toteaakin jossain vaiheessa, että tulipa pelattua hieman pitempään, mitä oli tarkoitus. Ykkönen taas ei niinkään ja itselläni oli siinä välillä pitkiä taukoja, kun rupesi yksitoikkoisuus kyllästyttää. Italian kaupungit ovat kyllä mielestäni hemmetin hienoja ja vaikka ykkösen kaupungitkin oli ihan jees, niin ei ihan tuota tasoa. Toki vanhempi pelikin.

Edit: Onko tuo 14 Chaperi tai DNA Sequence, mikä nyt sitten varsinaisesti onkaan, niin viimeinen? Olen nyt kahdessa päivässä jonkun verran pelannut ja yhdeksännen mennyt, joten jos se on viimeinen, niin onpas tämä kakkonenkin nopea pelata läpi.
 
Viimeksi muokattu:

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Noi varsinaiset tehtävät on aika helppoa kauraa, ehkä kappaleessa 13 ainoastaan oli pari vähän haastavampaa. Enemmän mulla meni aikaa kun koitti etsiä niitä glyphejä ja pari hautaakin taisi olla suht kinkkisiä. Pääjuonen tosiaan kahlaa läpi nopeasti, mutta enemmän pelistä saa irti kun tekee ohessa niitä sivutehtäviä ja muutenkin yrittää myös perehtyä tapahtumiin.
 

Zous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ryan Reaves
Noi varsinaiset tehtävät on aika helppoa kauraa, ehkä kappaleessa 13 ainoastaan oli pari vähän haastavampaa. Enemmän mulla meni aikaa kun koitti etsiä niitä glyphejä ja pari hautaakin taisi olla suht kinkkisiä. Pääjuonen tosiaan kahlaa läpi nopeasti, mutta enemmän pelistä saa irti kun tekee ohessa niitä sivutehtäviä ja muutenkin yrittää myös perehtyä tapahtumiin.

Pitää varmaan välissä vääntää jotain muutakin, että toi pääjuoni ei lopu kun seinään, kun mennyt aika nopeasti koko ajan vain eteenpäin ja eipä tuossa mitään vaikeaa tosiaan vielä ole ollut. Pitää varmaan pelata jossain välissä toisen kerran läpi, niin selviää ohi menneetkin jutut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös