Mutta mikä oli sitä asiatuntijatason määrittelemää vauvojen aivojen sorkkimista? Ei ihan vielä selvinnyt tuon kaiken arvailusi seasta.
Kyse on vanhempien tunteista ja peloista, he eivät ole aina niin rationaalisia kuin sinä. Sinä ehkä luotat suomalaiseen lääketieteeseen 100%:sti, minä ymmärrän niitä vanhempia jotka pelkäävät implantointia.
Mutta mikä oli sitä asiatuntijatason määrittelemää vauvojen aivojen sorkkimista? Ei ihan vielä selvinnyt tuon kaiken arvailusi seasta.
Hän puhui sisäkorvaistutteeseen liittyvistä peloista, käytti tässä kohtaa ilmaisua aivojen sorkkiminen. Enkä pidä tuota ilmaisua kovinkaan harhaanjohtavana.
No onhan se nyt aika harhaanjohtava, kun tuossa implantoinnissa ei kosketa aivoihin. Tuollaiset sanavalinnat ovat varmasti tarkoituksellisia ja lisäävät entisestään vanhempien pelkoa implantteja kohtaan.
No onhan se nyt aika harhaanjohtava, kun tuossa implantoinnissa ei kosketa aivoihin. Tuollaiset sanavalinnat ovat varmasti tarkoituksellisia ja lisäävät entisestään vanhempien pelkoa implantteja kohtaan.
Täsmälleen. Arvasin kyllä mitä "pihviä" tuossa heitossa oli. Saman porukan "asiantuntijat" väittivät 20 vuotta sitten, kun ensimmäisiä implantteja alettiin maailmalla asentaa, että kyse on kansanmurhasta (genocide); kiellisen vähemmistön hävittämisestä maan päältä. (Ja samalla saatiin nätisti vilautettua natsikorttia)
Eli kun vauvan kalloon porataan reikä ja korvan simpukkaan asetetaan antureita, on harhaanjohtavaa puhua aivoista samassa yhteydessä?
Tarkoitus olisi ostaa uusi auto viikonloppuna (käytettynä tosin) toiselta puolelta suomea.
Olen kaupunkilainen ja meillä toimii julkinen liikenne, mutta ymmärrän kyllä oman auton tarpeen tietyissä tilanteissa. Mutta siis miksi joku lähtisi toiselta puolelta Suomea sellaista hakemaan?
Jokuhan tässä on pielessä, jos ei suora kusetus, niin ainakin joku mihin ei kannata aikaansa tuhlata.
Olen kaupunkilainen ja meillä toimii julkinen liikenne, mutta ymmärrän kyllä oman auton tarpeen tietyissä tilanteissa. Mutta siis miksi joku lähtisi toiselta puolelta Suomea sellaista hakemaan?
Miksikäs ei? Itse katselen usein hieman enemmän viikonloppuna kauniiden vanhojen autojen kuin näiden kikattelevien sitruunasiiderin hajuisten kikattelevien tissipyllytyttöjen perään.Olen kaupunkilainen ja meillä toimii julkinen liikenne, mutta ymmärrän kyllä oman auton tarpeen tietyissä tilanteissa. Mutta siis miksi joku lähtisi toiselta puolelta Suomea sellaista hakemaan?
Jokuhan tässä on pielessä, jos ei suora kusetus, niin ainakin joku mihin ei kannata aikaansa tuhlata.
Tarkoittanet Saab 99:ä? 90 tuli 99:n tilalle vasta vuonna 1984.Jos Utsjoella olisi myynnissä hyväkuntoinen Saab 90 vm -81, niin kuolasiimat suupielistä roikkuen olen jo menossa ennenkuin olen saanut edes toisen kengän jalkaani.
Erilaisuus on oikeastaan melko hyvä keksintö.
Ei se noin vaikeata silti ole.Sandels tölkki. Onnistuin tuon sokan tai minkä lie irroittamaan. Nyt on tosi kyseessä.
Ylipäätään tuo tavaroiden myynti tai lahjoittaminen on pelkkää tuskaa. Minulla oli joskus kakkosasunto jonkun aikaa työni vuoksi, josta luopuessani myin ja lahjoitin aika paljon tarpeettomia huonekaluja. Varsinkin tuo lahjoittaminen vei järjen. Sohvan lahjoituksesta sain soitella useaan kertaan jollekin mamulle, joka sanoi aina tulevansa puolen tunnin päästä. Taisi olla kolmannella soitolla, kun paljastui, että ei hänellä ole edes mitään millä sohvan hakisi. Lahjoitustavaroiden kanssa toimin lopulta niin, että soitin Konttiin, josta hakivat tavarat pois. Ostakoot sitten sohvansa sieltä, kun ei ilmaiseksi kelvannut. Yksi kirjoituspöytä ei heidän kyytiin kelvannut, joten paloittelin sen taloyhtiön roskikseen ilman, että edes yritin sitä kenellelään lahjoittaa.Minulle ei avaudu miten helvetissä naiset voivat tehdä tuosta kaupankäynnistä netin kirpputoreilla noin jumalattoman vaikeata. Laitoin muuton tieltä ison läjän tavaraa myyntiin fb:n kirpputoreille ja onhan taas ollut melkoista show'ta koko viikonlopun noiden tavaroiden kanssa. Muutama tavara on mennyt miesostajille ja kaupankäynti on ollut todella mutkatonta. Miesostaja vastaa siihen ilmoituksen kommentteihin "minä otan tämän", laittaa sen jälkeen yksityisviestillä että "mistä tulen hakemaan" ja tulee puolen tunnin sisällä hakemaan. Mutta entäs sitten nämä naisostajat... "Av, yv, jono, en otakaan, vapautan, otan sittenkin, laitan yv:n (ei kuulu moneen tuntiin mitään), vapautan sittenkin". Sitten seuraava ostaja tulee paikalla ja heittää samat litaniat. Lopulta kun on päästy siihen vaiheeseen että aletaan sopimaan tavaran hakemisesta niin se on ihan jumalattoman vaikeaa. "Ei onnistu tänään, ei onnistu huomenna, tiistaina ehkä voisi onnistua mutta vain klo 11.14, sitten seuraavan kerran ehkä torstaina illalla 22.38 jne. jne." Sitten kun lopulta saadaan sovittua joku aika niin sekin muuttuu vielä sen jälkeen pari-kolme kertaa ja lopulta tämän nainen tulee paikalle puoli tuntia sovitun ajan jälkeen ja alkaa paikan päällä vielä tinkimään sovitusta hinnasta. Järki lähtee noiden ihmisten kanssa!
Ylipäätään tuo tavaroiden myynti tai lahjoittaminen on pelkkää tuskaa. Minulla oli joskus kakkosasunto jonkun aikaa työni vuoksi, josta luopuessani myin ja lahjoitin aika paljon tarpeettomia huonekaluja. Varsinkin tuo lahjoittaminen vei järjen. Sohvan lahjoituksesta sain soitella useaan kertaan jollekin mamulle, joka sanoi aina tulevansa puolen tunnin päästä. Taisi olla kolmannella soitolla, kun paljastui, että ei hänellä ole edes mitään millä sohvan hakisi. Lahjoitustavaroiden kanssa toimin lopulta niin, että soitin Konttiin, josta hakivat tavarat pois. Ostakoot sitten sohvansa sieltä, kun ei ilmaiseksi kelvannut. Yksi kirjoituspöytä ei heidän kyytiin kelvannut, joten paloittelin sen taloyhtiön roskikseen ilman, että edes yritin sitä kenellelään lahjoittaa.