Arviot ja yhteenvedot päättyneestä kaudesta 2014–2015

  • 2 902
  • 8

Saarinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
OSA I: Joukkueen peliesitykset kaukalossa ja organisaation toiminta

Pelilliset ongelmat ja onnistumiset

Erikoistilanteet on helppo nostaa Ilveksen suurimmaksi ongelmakohdaksi tällä kaudella. Sekä ylivoima- että alivoimatilastossa oltiin runkosarjassa sijalla 11. Nykyisessä Liigassa on hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta nousta kuuden joukkoon runkosarjassa näin heikolla erikoistilannepelaamisella. Heikolle ylivoimapelaamiselle löytyy mielestäni jonkin verran enemmän päteviä perusteluja kuin heikolle alivoimalle. Ylivoimamiehistöstä puuttui koko kauden ajan hyvä kiekollinen puolustaja. Niin loistava kokonaisvaltainen puolustaja kuin Kivistö onkin, niin hän ei ole riittävän laadukas ykkösylivoimapakki. Salmela teki hyvin ylivoimamaaleja, mutta hänkään ei ollut mikään kummoinen ylivoiman pyörittäjä. Kessel toi jonkin verran apuja ylivoimaan loppukaudesta, mutta hänkin oli enemmän tyyppiä lopullinen ratkaisija kuin ylivoiman pyörittäjä. Ylivoimaa pyörittävien puolustajien puutteen lisäksi ylivoima kärsi myös siitä, että tärkeimmät ylivoimahyökkääjät (Polak, Sandell, Laakso) olivat loppukaudesta paljon loukkaantuneina.

Alivoimapelin surkeus oli sen sijaan jonkinlainen mysteeri. Alivoimapelin erikoismiehiä joukkueessa piti olla riittävästi. Kauden ensimmäistä kuukautta lukuun ottamatta alivoimapeli oli kuitenkin koko ajan sarjan häntäpäätä. Alivoimanelikko oli mielestäni yksinkertaisesti huonosti organisoitu läpi kauden. Vastustajat pääsivät liian helposti syöttämään kiekkoa alivoimanelikon läpi. Tästä osa-alueesta Tuokkola saa ottaa paljon omaan piikkiinsä.

Tasavoimin pelattaessa Ilves pärjäsi paremmin kuin erikoistilanteissa. Hieman yllättäen Tuokkola lähti kauteen selkeästi enemmän hyökkäyspelin kautta kuin viime kaudella. Viime kaudella kaikki perustui tiiviiseen oman pään pelaamiseen. Tälle kaudelle Tuokkola lähti kehittämään joukkueen hyökkäyspeliä. Aivan alkukaudesta aktiivisuus toimi vielä hyvin, kun muutkaan joukkueet eivät olleet saaneet viisikkopeliään vielä uomiinsa. Kauden keskivaiheilla alkoivat ongelmat. Ilves teki kiekollisessa pelissä karkeita virheitä ja ottelusta toiseen vastustajat pääsivät liian moniin ylivoimahyökkäyksiin. Tuokkolan kunniaksi on sanottava, että tämä asia saatiin hienosti kuntoon loppukaudesta. Välillä homma näytti omin silmin todella pahalta noiden lukuisten ylivoimahyökkäysten ja toisaalta myös oman alueen merkkausvirheiden takia. Hyökkäys- ja puolustuspeli eivät olleet tasapainossa. Tämä saatiin kuitenkin hiottua huomattavasti parempaan kuntoon loppukaudesta. Oman pään nukahduksia sattui toki loppukaudestakin hieman liikaa, mutta vastustajien ylivoimahyökkäykset saatiin sen sijaan hienosti minimoitua. Tasapaino hyökkäämisen ja puolustamisen välillä löytyi, mistä on hyvä jatkaa tulevalle kaudelle.

Maalivahtipeli oli pitkään melkeinpä Ilveksen suurin vahvuus. Sekä Korpisalo että Järvenpää pelasivat hienon syksyn. Järvenpään vire katosi ensin ja sitten lopulta myös Korpisalo alkoi runkosarjan lopussa päästää joka matsissa 1-2 helppoa selkänsä taakse. Syksyn maalivahtipelillä Ilves olisi taistellut ainakin huomattavasti pidempään suorasta pudotuspelipaikasta.

Aktiivisuus, vastustajan häirintä ja kaksinkamppailuvoima kuuluivat myös joukkueen vahvuuksiin. Peli-ilme oli nälkäinen ja taisteleva läpi kauden. Vastustajan iholla pyrittiin olemaan jatkuvasti ja tässä onnistuttiin myös varsin hyvin. Aggressiivisuuden ja aktiivisuuden kääntöpuoli oli se, että jälleen kerran jäähyaition luukku kävi tiheästi. Alivoimaa jouduimme pelaamaan kolmanneksi eniten kaikista joukkueista ja kun tähän liittää tuloksellisesti yhden heikoimmista alivoimista niin yhtälö ei ole kovin herkullinen. Jäähyherkkyys on yksi osa-alue, johon tarvittaisiin parannusta ensi kaudeksi.

Organisaation toiminta

Ilveksen mittapuulla takana on harvinaisen seesteinen kausi. Yhtään isoa, organisaation aiheuttamaa kriisiä ei nähty. Ainakin näin ulkopuolelta seurattuna näytti siltä, että vihdoin ja viimein keskityttiin moton mukaisesti siihen tekemiseen. Edes keskustelupalstojen kautta ei mitään isoja luurankoja tuotu ilmi organisaation tämän kauden tekemisestä. Toki ne vanhat heikkoudet ja hämäryydet ovat edelleen kummittelemassa, mutta mitään uutta ja yllättävää ei tullut ilmi. Osakeanti tietenkin meni odotetusti aivan pieleen. Kun organisaatioon ei ole vanhojen näyttöjen perusteella luottamusta, niin muuta lopputulosta ei annin ehdoilla ollut edes näköpiirissä. Tähän luottamuksen palauttamiseen ei yksi seesteinen kausi vielä riitä.

Markkinointipuolella oli koko kauden ajan loistava tekemisen meininki. Kampanjoissa oli ideaa ja räväkkyyttä. Yrittämisen puutteesta ei ainakaan markkinointiosastoa voi tämän kauden osalta syyttää. Melkein kaikkea mahdollista koitettiin. Toki on samaan hengenvetoon todettava, että tulos ei ainakaan yleisömäärien osalta ollut erityisen hyvä. Katsojatavoitteesta jäätiin jälkeen. Vaikea on arvioida olisivatko yleisömäärät olleet vielä paljonkin karumpia ilman hienosti näkyvyyttä saaneita kampanjoita. Toivottavasti sama tekemisen meininki on ollut yrityspuolella ja sieltä saatu parempaa tulosta aikaiseksi kuin yleisömäärien osalta.

Isoksi onnistumiseksi on tällä kaudella laskettava reagointi joukkueen iskukykyyn kesken kauden. Hurtubise laitettiin nopeasti pois, kun hän ei täyttänyt vahvistuksen kriteereitä. Tilalle hankittu Polak oli hieno löytö. Keskellä kautta iskeneeseen hyökkääjäpulaan reagoitiin ehkä aavistuksen viiveellä, mutta reagoitiin kuitenkin. Lopulta hyökkääjäkalusto muodostui todella laajaksi. Viimeisenä kirsikkana kakun päälle hankittiin vielä puolustukseen se kaivattu rightin pakki ja Kessel osoittautuikin selkeäksi vahvistukseksi. Tällä kaudella joukkueeseen ainakin panostettiin riittävästi kesken kauden ja Tuokkolalle annettiin riittävät työkalut ainakin jonkinlaisen menestyksen saavuttamiseksi.

Toki kaikki yllä lueteltu positiivinen tekeminen on vahvasti riippuvainen taloudellisen tuloksen kanssa. Onko näennäinen hyvä tekeminen ja seesteisyys ollut oikeasti tuloksekasta ja järkevää tekemistä? Sen tulemme näkemään myöhemmin.

JATKUU...
 

Saarinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Oliko kausi onnistunut?

Ilveksen kauden onnistumista voidaan arvioida mielestäni kolmella eri tavalla. Pelkkää kaukaloiden sisäpuolella tapahtunutta voidaan arvioida ensinnäkin suhteessa ennen kauden alkua olleisiin odotuksiin. Niihin suhteutettuna kausi oli ihan hyvä. Täytyy muistaa, että menetimme viime kauden joukkueesta neljä parasta pelaajaamme (Kolppanen, Gysbers, Keränen, Kantola) ja lähes kaikki, minä mukaan lukien, epäilivät, ettei tämän kauden joukkueesta todennäköisesti löydy paikkaajia lähteneille pelaajille. Suoria paikkaajia ei varsinaisesti löytynytkään ehkäpä Korpisaloa lukuun ottamatta, mutta monen pelaajan mentyä eteenpäin, saatiin poissaolijat lopulta kollektiivisesti paikattua yllättävänkin hyvin.

Ennakko-odotukset olivat yleisesti varsin matalalla myös siksi, että monet suhtautuivat skeptisesti uusiin hankintoihimme ennen kauden alkua. Moni tuomitsi ainakin Riekkisen, Hurtubisen, Tyrväisen ja Laakson liian kalliiksi pelaajiksi hinta-laatu –suhteeltaan. Riekkinen ja Hurtubise pettivät, mutta Tyrväinen ja Laakso osoittautuivat sentään hyviksi hankinnoiksi.

Ennen kauden alkua joukkueemme iskukykyä epäiltiin vahvasti, ei siis ainoastaan ulkopuolisten taholta, vaan myös omien kannattajien toimesta. Itse kuuluin myös epäilijöiden joukkoon ja kauden ennakko-odotusarvoihin suhteutettuna urheilullista menestystä voidaan pitää onnistuneena.

Ennakko-odotukset vs lopullinen tulos on vain yksi tapa arvioida urheilullista menestystä. Toinen tapa on analysoida kauden päätyttyä joukkueemme vahvuutta ja verrata sitä lopputulokseen. Ennakkoarviot ovat ennakkoarvioita. Yksilötasolla tapahtuu joka kausi isoja yllätyksiä, joten ennakko-odotukset eivät usein vastaa todellista tilannetta. Näin oli asia myös tämän kauden osalta. Jos joukkuetta analysoi nyt kauden päätyttyä, niin yksilötason tarkastelussa on yllättävänkin paljon onnistujia. Sandell otti pelillisesti askeleen eteenpäin jo hyvästä viime kaudesta ja nousi joukkueen liideriksi, Laakso oli loukkaantumiseensa saakka huikean hyvä (niin hyvä, että tuskin kukaan osasi etukäteen odottaa), Mustonen oli jo yllättävänkin kypsä pelaaja liigatasolle, Kivistö nousi jo erinomaisen viime kauden jälkeen vielä kovemmaksi tekijäksi ja oli puolustuksen selkäranka, Tyrväinen aloitti vaisuhkosti, mutta nousi keväällä aivan hurjaan iskuun, Rautiainen oli liigan parhaita hyökkääjiä alkukaudesta (hyytyen tosin kauden edetessä), Hintz veti uskomattoman alkukauden, Salmela osoittautui epäilyistä huolimatta liigatason puolustajaksi, Järventiekin yllätti vielä vanhoilla päivillään ja paransi vaikean syksyn jälkeen paljon peliesityksiään. Näiden lisäksi joukkuetta vielä vahvistettiin kauden edetessä. Polak, Zalewski, Kallela ja Kessel olivat kaikki lopulta selkeitä vahvistuksia joukkueelle. Pettymyksiäkin toki joukkueeseen mahtui (Riekkinen, Mäkinen, Sointu jne.), mutta onnistujia oli kuitenkin huomattavasti enemmän.

Kun arvioi loppukaudesta joukkueen iskukykyä paperilla vs. ennakko-odotukset ennen kauden alkua, on näiden välillä itse asiassa aika iso ero. Paperilla joukkueella olisi jälkikäteen ajateltuna voinut olla mahdollisuudet jopa saavuttaa suora pudotuspelipaikka sijoittumalla kuuden joukkoon runkosarjassa (en pidä esimerkiksi Bluesin tämän kauden joukkuetta Ilvestä kummoisempana). Siihen nähden kymmenettä sijaa ei voida pitää onnistumisena. Säälipleijaripaikka oli äärimmäisen tärkeä asia ja pieni askel eteenpäin. Mutta tuloksellisesti se ei tältä joukkueelta ollut mikään erityinen suoritus. Kunnolla on ollut omissa viesteissään ihan validi pointti. Jokerien vaihtuminen Sportiin oli yksi tekijä, jonka myötä tällä kaudella oli helpompi päästä kymmenen joukkoon kuin viime kaudella. Toki Ilves olisi voinut kympin joukkoon päästä Jokereidenkin kanssa, mutta aivan varmasti nykyinen tilanne ainakin lisäsi säälipleijaripaikan todennäköisyyttä.

Ilveksellä oli tällä kaudella mielestäni parempi joukkue kuin viime kaudella. Viime kauden suoritus oli siten urheilullisesti suhteessa parempi kuin tämän kauden. Silti tästä kaudesta totta kai jää parempi maku suuhun, koska saatiin karistettua viime kauden peikot niskasta ja päästiin pitkästä aikaa pelaamaan pudotuspelejä. Niissä venyttiin vaisun avausottelun jälkeen kunniakkaaseen suoritukseen toisessa matsissa ja huonoa tuuriakin oli lopulta matkassa, että sarja HIFK:ta vastaan ei venynyt kolmanteen otteluun.

Kolmas näkökulma on ottaa arvioinnissa huomioon kokonaisuus eikä pelkästään sarjapisteet, sijoitus ja joukkueen peliesitykset. Jos asetellaan kysymys muodossa: Menimmekö seurana eteenpäin tällä kaudella niin mielestäni vastaus tähän on tämän hetken tiedoilla, (ehdollinen) kyllä. Perustelen tätä asiaa kolmea kautta:

1. Pitkästä aikaa saatiin kauden kuluessa rakennettua paperilla sellainen joukkue, jolla olisi aidosti ollut mahdollisuudet jonkinlaiseen menestykseen kaiken natsatessa. Valitettavasti joukkue ei lopulta suorittanut ihan materiaalinsa edellyttämällä tavalla. Niin kuin on nähty, niin aina ei yksilötasolla hyvältä näyttävä joukkue suoriudu kaukalossa odotetusti. Iskukykyisen joukkueen rakentaminen on kuitenkin hyvä merkki ja lähtökohtaisesti eteenpäin menoa.

2. Kausi oli taustasotkujen ja –toiminnan osalta hyvin seesteinen ja markkinointirintamalla oltiin Liigan innovatiivisin seura. Joko uusia sotkuja ja uutta heikkoa tekemistä ei tällä kaudella ollut, tai sitten se ainakin saatiin pidettyä isolta yleisöltä piilossa.

3. Vaikka säälipleijaripaikka ei urheilullisena suorituksena mikään loistava ollutkaan niin henkisesti sen merkitys oli valtava. Säälipleijaripaikka oli välttämätön pieni askel eteenpäin ja se saavutettiin. Organisaation osalta seesteisen kauden ja säälipleijaripaikan saavuttamisen jälkeen lähtökohdat tulevaan kauteen ovat paljon paremmat kuin pitkään aikaan.

Toki tälle eteenpäin menolle on yksi ehto: Taloudellinen tulos pitää olla huomattavasti parempi kuin edellisinä kausina! Jos tilanne on se, että näennäinen hyvä tekemisen meininki ei ole realisoitunut taloudelliselle puolelle ja iskukykyinen joukkuekin on rakennettu riskirahalla, niin eteenpäin ei sittenkään ole menty. Lopullisen arvion kaudesta voi siten oikeastaan antaa vasta taloudellisen tuloksen selvittyä. Mutta jos esim. satuttaisiin pääsemään nollatulokseen, niin sen jälkeen voisi ehdottomasti sanoa, että kokonaisuutena mentiin eteenpäin tällä kaudella.

Tulossa noin viikon sisään osa II: Pelaaja-arvostelut
 

Kunto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Organisaation toiminta
Ilveksen mittapuulla takana on harvinaisen seesteinen kausi. Yhtään isoa, organisaation aiheuttamaa kriisiä ei nähty. Ainakin näin ulkopuolelta seurattuna näytti siltä, että vihdoin ja viimein keskityttiin moton mukaisesti siihen tekemiseen.

Ensinnäkin kirjoituksesi ovat aina erittäin asiapitoisia ja korkeaa luokkaa...arvostan. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että haluan puuttuu tähän organisaation toimintaan. Esitän vastalauseen (liian paljon katsonut Suitsia viime aikoina) tähän kohtaan ja erittelen oman näkemykseni seesteisyydestä. Otan mukaan tapahtumat edellisen kauden päättymisestä alkaen.

  • Osakeantitilaisuus kasattiin kokoon todella hätäisesti ja vielä hätäisemmin siitä tiedotettiin sijoittajille
    • Kiireiset liikemiehet jäivät isolla prosentilla pois, kun eivät kerinneet
  • Osakeanti-infosta tuli pannukakku
    • Vinnien omistusta kasvatettiin, velkojen syntyhetkiä ei pystytty paljastamaan
    • Infossa paljastui mystinen Ou Worldwide Consulting velkojaksi, joka sitten myöhemmin paljastui ilmeisesti Vinnien firmaksi
      • Tämä mystinen firmahan oli alkujaan väärällä nimellä osakeantiluettelossa viitaten kotkalaiseen firmaan, jonka takana oli ilmeisesti venäläisiä
  • Huhtikuun lopussa tj Timo Virolainen irtisanoutui/sai potkut --> Kainulainen kertoi tj-hausta
  • TJ-hakua ei taidettu missään julkaista, kerrottiin, että on hyviä hakijoita
  • Osakeanti loppui alustavasti 31.5 ja sitä päätettiin jatkaa yhtiökokoukseen asti
    • hpj Kainulainen antoi matkan varrella hyvin erilaisia tietoja myydyistä osakkeista, jotka paljastui vedätykseksi
    • Kainulainen myös ilmoitti, että osakeannin sen hetkinen tulos viedään kirjoihin ja kansiin, vaikka antia jatketaan
    • Osakkeenomistajat valittivat vielä pari kuukautta sitten, että osakasluetteloa ei ole toimitettu, onko vieläkään
  • Jo alkukesästä Ilveksen ympärillä kiersi huhut, että Honkalehto on puikoissa ja kirjoitteli nimiänsä poikien siirtopapereihin
  • IH salasi julkisuudelta ja myös osakkeenomistajilta, että Honkalehto on puikoissa
  • Elokuussa julkistettiin, että Honkalehto on uusi tj ja ollut toiminnassa mukana jo huhtikuussa
    • Oliko edes koko tj-hakua? Miksi näin oleellinen tieto (Honkalehto mukana koko kesän) salattiin?
  • Honkalehto kertoi ensi töikseen, että on tutustunut yrityksen talouteen erittäin tarkasti
  • Samalla paljastui se, että Honkalehto oli toiminut kaksoisroolissa (Ilves ja Sponsvision)
  • Eri tilaisuuksissa sekä Honkalehto että Kainulainen informoivat tilikauden tulokseksi - 400 k€
    • Tämä siis useita kuukausia tilikauden jälkeen
    • Törkeää valehtelua tai erittäin ammattitaidottomia talouslukujen suhteen
    • Täälläkin eräs asiantuntija leimasi tuon lainvastaiseksi ajatellen käynnissä olevaa osakeantia
  • Tulokseksi julkaistiin yhteensä n 750 k€ tappiot!!!! (tästä kirjoitettu muualla)
  • Osakeantia päätettiin jatkaa vuoden loppuun
  • Samalla paljastui, että Vinnien osuutta oli kasvatettu vastoin osakeantiehtoja
  • Samoihin aikoihin paljastui myös, että Honkalehto ja Järvensalo toimivat päättävässä roolissa pelaaja-agenttien kanssa samassa yrityksessä
    • Tämä on vastoin Liigan sääntöjä
    • Kun asia tuli julkisuuteen, niin ainakin paperilla tuo laittomuus on nyt purettu 03/2015
  • Honkalehdon Ilves ilmoitti viralliseksi tj:ksi 01/2015, Kainulaisen mukaan tälle oli syynsä
  • Tähän päivään mennessä ei ole julkisesti tiedotettu, että onko Vinnie Ilveksen pääomistaja saati tehty yhteenvetoa osakeannista. Etsitäänkö vielä Vinnien osakkeille ostajia?
Kun jättää pois nuo laittomuudet, osakeantifarssin, eturistiriidat ja tj-sekoilun, niin voihan tätä kutsua seesteiseksi. Honkalehto hiljeni valehteluiden jälkeen poistuen valokeilasta ja asiat ovat sujuneet huomattavasti paremmin. Nyt odotetaan pian päättyvän tilikauden tulosta. Itseäni ainakin kiinnostaa onko tuo 350 kilon kulut jaksotettu edellisiin kausiin ja näin saamme pitkästä aikaa hyvän positiivisen tuloksen.
 
Viimeksi muokattu:

Saarinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ensinnäkin kirjoituksesi ovat aina erittäin asiapitoisia ja korkeaa luokkaa...arvostan. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että haluan puuttuu tähän organisaation toimintaan. Esitän vastalauseen (liian paljon katsonut Suitsia viime aikoina) tähän kohtaan ja erittelen oman näkemykseni seesteisyydestä. Otan mukaan tapahtumat edellisen kauden päättymisestä alkaen.

Olisin ollut suorastaan järkyttynyt, ellet olisi antanut vastalausetta positiivissävytteisestä arviostani organisaation toimintaan liittyen=)

Olet täysin oikeassa siinä, että viime kesänä palikat näyttivät olleen edelleen organisaatiolla pahasti hukassa ja toiminta sitä tuttua komiikkaa. Arvioin organisaation toimintaa lähinnä Liigakauden ajalta ja se oli lähtökohtiin nähden yllättävän seesteistä. Honkalehdon (kauden aikaisesta) toiminnasta esim. ei ole kuulunut juuri mitään negatiivista, mitä voi myös pitää yllätyksenä. Niin paljon häntä kohtaan oli jo valmiiksi negatiivista latausta, että uskoisin kriittisiä kirjoituksia hänen toiminnastaan heti tulleen, jos siihen vähänkin syytä olisi ollut.

Mitään suurta luottamusta tämä kauden aikainen seesteisyys ei vielä tuota. Kyllä tässä tarvitaan näyttöjä pidemmältä ajalta ja ennen kaikkea tuon taloudellisen tuloksen selviämistä ennen kuin isompia kehuja uskaltaa antaa. Tämän hetken tietojen perusteella kuitenkin varovaisen positiivinen voi olla kauden aikaisesta toiminnasta. Joukkue sai kerrankin keskittyä rauhassa olennaiseen ilman organisaation järjestämiä negatiivisia yllätyksiä kauden aikana.
 
Viimeksi muokattu:

Saarinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
OSA II: Pelaaja-arvostelut

MAALIVAHDIT

Joonas Korpisalo: Torjui helmikuuhun saakka loistavasti. Piti varsinkin kauden keskivaiheilla, kun joukkueella oli pelillisesti vaikeimmat ajat, Ilvestä monessa ottelussa pystyssä paikkailemalla kiitettävästi kenttäpelaajien puolustusvirheitä. Ote herpaantui ihmeellisesti runkosarjan lopussa, jolloin lähes joka ottelussa alkoi lipsahtaa vähintään yksi helppo kiekko selän taakse. Kokosi itsensä hienosti säälipleijareihin ja antoi molemmissa otteluissa joukkueelle mahdollisuuden voittaa, vaikka kauden päättänyt osuma harmittavan helposti lopulta lipsahtikin selän taakse. Koko kausi huomioiden voidaan Korpisalon todeta pelanneen vahvan läpimurtokauden.

Juha Järvenpää: Paikkasi syksyllä hienosti loukkaantunutta Korpisaloa ja torjui joukkueelle tärkeitä pisteitä. Jo ennen joulutaukoa alkoivat otteet kuitenkin heikkenemään. Runkosarjan lopussa torjui kuitenkin vielä kovan paineen alla voitollisia pelejä. Kokonaisuutena otteet ailahtelivat tälläkin kaudella liikaa. Silloin kun itseluottamus on alhaalla, ylireagoi tilanteisiin ja pelaa itsensä liian helposti ulos. Kokonaisuutena siinä mielessä ihan ok kausi, että pystyi paikkaamaan Korpisaloa hyvin silloin kun sitä kipeimmin tarvittiin (alkukauden loukkaantuminen, runkosarjan lopun heikko jakso).

Lassi Yrjölä: Pelasi todella lupaavia harjoitusotteluita ennen kauden alkua. Sai runkosarjan alkupuolella Korpisalon loukkaantumisen aikana mahdollisuuden, muttei pystynyt vielä kantamaan vastuuta tosipeleissä.

PUOLUSTAJAT

Tommi Kivistö: Ilveksen talismaanin taakka oli hurja. Ei kaihda tippaakaan vastuuta, kannatteli joukkueen puolustusta tarvittaessa lähes yksinään. Suoritti pitkään Liigan top 5 –puolustajan veroisella tasolla. Kova kuorma alkoi näkyä hieman runkosarjan lopussa, jolloin teki jopa lähes ennen kuulumattomasti joitakin henkilökohtaisia virheitä puolustuspäässä. Ylivoimapelissä Kivistö sai osin pakon sanelemana liian suuren roolin, vaikka toki kehittyikin kiekollisessa(kin) pelissä tälle kaudelle. Laukaus on riittävän luja, mutta tarkkuuden osalta varianssi on liian iso. Syyskaudella vedot upposivat yllättävän hyvin, mutta joulun jälkeen oli hiljaisempaa. Kivistön panosta on mahdotonta korvata yhdellä puolustajalla ensi kaudeksi.

Saku Salmela: Salmela oli puolustuksen yksi suurimmista arvoituksista ennen kauden alkua. Lupaavat otteet harjoituspeleissä nostivat toiveita. Hyvä kiekon ylöstuoja ja väläytteli laadukasta laukaustaan ylivoimalla silloin kun sai aikaa kudin virittämiseen. Hyökkäyssuuntaan pelin avaamisessa ja syöttämisessä on vielä paljon parantamisen varaa. Oli kauden ensimmäisellä puoliskolla ajoittain suurissa vaikeuksissa omassa päässä. Petrasi kuitenkin selvästi tällä osastolla kauden loppua kohden. Pystyi tarvittaessa paikkaamaan myös hyökkääjävajetta pelaamalla ketjussa. Kehittymiskelpoinen puolustaja, jonka näkisi mielellään myös ensi kauden joukkueessa.

Jarkko Näppilä: Hieman tasapaksu kausi kaiken kaikkiaan Näppilältä. Ei loistanut millään tavalla, mutta ei pettänytkään. Ainakin hyökkäyssuuntaan olisi voinut odottaa enemmän tekoja.

Mikko Kukkonen: Erittäin hyvän viime kauden jälkeen tämän kauden suorittaminen menee selvästi kategoriaan pettymys. Oli omassa päässä yllättävän suurissa vaikeuksissa aivan alkukautta lukuun ottamatta. Ennen kauden alkua pidin Kukkosta yhdessä Kivistön kanssa puolustuksen varmimpana suorittajana, mutta kausi osoitti tämän käsityksen virheelliseksi.

Martti Järventie: Pitkään näytti siltä, että Järventien kausi sujuu yhtä mollivoittoisesti kuin edellisetkin. Veteraani löysi kuitenkin runkosarjan lopussa ja pudotuspeleissä vielä kerran hyvän vireen. Hasardit loppuivat ja Järventie nousi joukkueen parhaiden puolustajien joukkoon. Hyökkäyssuuntaan tehot pysyivät tosin edelleen täysin kadoksissa. Joka tapauksessa kunniakas päätös veteraanin Ilves-uralle.

Konsta Mäkinen: Ura jäänyt junnaamaan täysin paikoillaan. Vaikeuksia puolustuspelissä eikä nykyään tahdo enää edes väläytellä hyökkäysavujaan. Vaikka sopimusta onkin jäljellä niin kaikkien kannalta olisi paras vaihtoehto lähteä hakemaan muualta uusia tuulia. Ehkäpä muutokset tuttuihin rutiineihin toisivat uutta potkua uraan.

Atte Pentikäinen: Solidia suorittamista oman maalinedustan suojelijan roolissa. Yhdessä Tyrväisen kanssa joukkueen kovimpia hämmentäjiä, joka sai vastustajan pelaajia kuumenemaan ja keskittymään epäolennaiseen. Suurin ongelma, että ottaa yhä edelleen myös itse liian paljon turhia kaksiminuuttisia.

Aleksi Mäkelä: Mäkelällä on kaikki tarvittavat ominaisuudet, raamit ja edellytykset nousta tulevaisuudessa hyväksi liigapuolustajaksi. Tällä kaudella kokemattomuus näkyi vielä siinä, että hienojen suoritusten vastapainoksi tuli liikaa karmaisevia henkilökohtaisia virheitä. Nuorten MM-kisat sujuivat ehdottoman positiivisesti, mutta valitettavasti loukkaantuminen pilasi loppukauden.

Mikke Levo: Itse olen aina tykännyt Levosta pelaajana. Ei ole mikään kiekollinen virtuoosi, mutta varmaksi puolustavaksi puolustajaksi eväät riittävät. Ei noussut isoon rooliin tällä kaudella ja tilastotkin jäivät heikoksi. Kärsivällisyys voisi kuitenkin Levon kohdalla kannattaa.

Blake Kessel: Hyvä haku loppukaudeksi. Kätisyyttä ei osattu hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ylivoimassa. Laukaus on hyvä ja painava, mutta virittäminen kestää valitettavan kauan. Nykykiekossa painavaa laukausta tärkeämpää on melkeinpä se, että pystyy toimittamaan laadukkaita laukauksia viivalta nopeasti ja pienellä liikkeellä. Hitaiden virittäjien laukaukset blokataan liian usein. Omassa päässä Kessel oli positiivinen yllätys. Puolusti rauhallisesti ja järkevästi eikä pelannut itseään ulos tilanteista.

JATKUU...
 

Saarinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
HYÖKKÄÄJÄT

Sami Sandell: Loistava kapteeni ja liideri. Jalat eivät toimineet vielä alkukaudesta ja peliesityksissä oli ailahtelevuutta. Kauden edetessä löysi huippuvireen ja johti joukkueen kiekollista peliä. Loppukauden pilasi taas polvivaivat, mutta oli ”yksijalkaisenakin” tärkeä pelaaja joukkueelle. Voisi taistella vaikka Liigan pistepörssin voitosta, jos saisi polvensa ensi kaudeksi täyteen kuntoon.

Tapio Laakso: Aivan huikeaa suorittamista aina loukkaantumiseensa saakka. Oli joukkueen tasaisin ja monipuolisin suorittaja. Teki kaikkea mahdollista mitä hyökkääjä vain voi joukkueen eteen tehdä. Loukkaantumisensa jälkeen ei ollut täydessä tikissä eikä yltänyt ratkaisupeleissä omalle suoritustasolleen. Sandellin tapaan kaikki ei näyttänyt olevan kunnossa. Jos ja kun saa vaivat kesän aikana kuntoon niin on lähes takuuvarmasti tärkeä palanen myös ensi kauden joukkueessa.

Vojtech Polak: Arvostukseni Polakia kohtaan kasvoi hitaasti, mutta varmasti. Aluksi Polak näytti tuovan apua lähinnä vain takunneeseen ylivoimapeliin, mutta paransi kauden mittaan koko ajan kokonaisvaltaista peliään. Nautittava ”perinteinen” tsekkihyökkääjähän Polakista lopulta kuoriutui. Laidat eivät rymise, jalat eivät tikkaa eikä kipinöitä säkenöi Polakin ollessa kaukalossa, mutta järki on koko ajan mukana tekemisessä. Loistavalla pelinäkemyksellä pärjää yhä edelleen pitkälle kaukalossa! Toista Polakin tapaista pelaajaa on todella vaikeaa Ilvekseen saada, joten hieman haikea fiilis on, mikäli iloisen veijarin edesottamusten seuraaminen jäi vajaaseen kauteen.

Antti Tyrväinen: Tyrväisestä haettiin nimenomaan kevään pelaajaa ja sellainen hänestä saatiin. Odottavan aika oli tosin pitkä, sillä huippuvireen löytymiseen kului reilusti yli puoli kautta. Oli runkosarjan ratkaisuhetkillä ja pudotuspeleissä lopulta joukkueen ykköshyökkääjä. Koko olemus huokui suunnatonta voitontahtoa ja valmiutta tehdä mitä tahansa joukkueen eteen. Jos haluamme joku päivä menestyä kunnolla kevään peleissä, niin Tyrväisen tapaisia pelaajia tarvitsemme ehdottomasti joukkueeseen!

Turo Asplund: Lupaavan Ilves-debyyttikauden jälkeen tämä kausi tuotti pettymyksen. Loukkaantui heti runkosarjan alussa eikä löytänyt paluunsa jälkeen missään vaiheessa viime kauden virettään. Vastuullista roolia tarjottiin kauden loppuun saakka, mutta Asplundista ei ollut nyt sitä kantamaan.

Steven Zalewski: Asenne kunnossa pestin alusta loppuun saakka. Peliesitykset näyttivät koko ajan ihan ok:lta, mutta tehot antoivat odottaa itseään. Parin pelin komennus nelosketjuunkaan ei työmoraaliin vaikuttanut. Alkoi saada viimein loppukaudesta palkintoa työstään ja kuului joukkueen tehokkaimpiin pelaajiin. Pysyvyys voisi tehdä miehelle itselleenkin hyvää, joten toivottavasti jatkaisi myös ensi kaudella Ilveksessä.

Roope Hintz: Nousi syksyllä odottamattoman kovalla ryminällä liigakartalle ja takoi tehopisteitä. Nuorten MM-kisojen jälkeen iski joko henkinen tai fyysinen väsymys. Nosti tasoaan jälleen säälipleijareissa. Edessä loistava tulevaisuus. Omasta mielestäni Hintzin oman uran kannalta Ilveksessä jatkaminen olisi ollut paras vaihtoehto. Tuokkola on selvästi tykästynyt Hintziin, koska vastuuta tuli yllättävän paljon silloinkin kun Hintz oli alavireinen. Ihan takuuvarmasti olisi siis ensi kaudellakin isoa roolia ollut Ilveksessä tarjolla, mikäli peli vähänkään olisi kulkenut. Toki sitä näkyvyyttä voi HIFK:ssa onnistuessaan tulla enemmän, mutta mihin tällainen huippulupaus sitä erityisnäkyvyyttä tarvitsee tässä vaiheessa? Hintz nousi jo tällä kaudella kaikkien tarkan silmän alle ja ihan samalla tavalla sitä huomiota tulisi ensi kaudella onnistumisista Ilveksenkin paidassa. Superlupauksia seurataan aina tiiviisti, joukkueesta riippumatta. Mikään hoppu ei muutenkaan pitäisi olla alle kaksikymppisellä A-maajoukkueeseen tai NHL:ään. Maltillinen ja järkevä uran rakentaminen olisi paras ratkaisu.

Aleksi Mustonen: Mustonen oli ehdoton positiivinen yllätys tällä kaudella. Vaikka esittikin lupaavia otteita jo viime kaudella, niin pieniä epäilyksiä oli itselläni kauden alla, koska Mustosen tapaisten, heiveröisten lupausten läpimurto Liigassa ottaa yleensä aikaa. Loi hurjalla nopeudelleen tilanteita läpi kauden ja oli yksi joukkueen tasaisimmista suorittajista. Pelinäkemystä ja viimeistelytaitoa, jos Mustonen saisi vielä hiljalleen kehitettyä, niin voisi nousta aina Liigan kärkihyökkääjien tasolle saakka. Pelkän nopeuden varassa uranäkymät olisivat rajallisemmat.

Teemu Rautiainen: Kauden alussa Rautiaisen liike oli omaa luokkaansa ja sen myötä hän oli alati vaarallisena Liigan parhaita hyökkääjiä. Kauden edetessä potku hiipui ja Rautiainen vaipui rivipelaajaksi. Jo kahtena kautena peräkkäin Rautiainen on ollut vain pienen osan kaudesta huippuvireessä, joten ensi kaudeksi haasteena löytää tasaisempi suoritustaso.

Joonas Riekkinen: Riekkisestä odotettiin hyvää kahden suunnan hyökkääjää, mutta sen yhdenkin suunnan kanssa oli vähän siinä ja siinä. Sai vaisuihin peliesityksiinsä nähden pitkään liikaa vastuuta. Keväällä alkoi vihdoin näyttää paremman pelimiehen merkkejä. Oli mielestäni hyvällä tasolla jo runkosarjan lopussa ja pelasi myös erinomaiset pudotuspeliottelut. Koko kausi huomioon ottaen iso pettymys, mutta kevään otteet sytytti pienen toivonkipinän ensi kauden osalta.

Jiri Veistola: Tyrväisen ohella syttyi parhaimmilleen kevään tärkeimmillä hetkillä. Kuului runkosarjan lopussa ja pudotuspeleissä jatkuvasti joukkueen parhaimpiin hyökkääjiin. Nöyrä taistelija, joka tekee paljon likaista työtä joukkueen eteen. Ei aivan toivoton tapaus myöskään hyökkäyspelin osalta. Veistolan tapaisia taistelijoita jokainen joukkue tarvitsee.

Tommi Välimaa: Pääosin ihan hyvää tekemistä puolustussuuntaan, mutta avut hyökkäyspäässä jäävät kiekon suojailuun laitojen läheisyydessä. Itse odotin Välimaan kehittyvän hiljalleen hyväksi kahden suunnan pelaajaksi, mutta hyökkäyssuunnan edistävien tekojen osalta on mennyt pikemmin taakse –kuin eteenpäin. Aika hakea nostetta uralle uuden seuran kautta.

Eero Savilahti: Parhaimmillaan erittäin hyvä kahden suunnan pelaaja. Hoitaa puolustusvelvoitteet hienosti, mutta pystyy antamaan myös ratkaisevia syöttöjä hyökkäysalueella. Savilahtea heiteltiin kauden aikana ketjusta toiseen ja usein myös katsomon puolelle. Oikeaa, pysyvää paikkaa ei tahtonut löytyä, mikä söi varmasti jonkin verran suoritustasoa. Luotettavana pelaajana ja edelleen kehittymispotentiaalia omaavana pitäisin mielelläni joukkueessa.

Matias Sointu: Soinnun ura ei ole yhden hienon Ilves-kauden jälkeen lähtenyt etenemään. Peli on pääosin tehotonta pörräämistä. Erityisominaisuudet puuttuvat, minkä myötä näyttää jäävän ikuiseksi perusliigajyräksi. Itse toivon, ettei Sointu kuulu Ilveksen ensi kauden suunnitelmiin.

Toni Kallela: Otettiin hätäavuksi pahimman hyökkääjäpulan aikana. Pelasi aluksi loistavia otteluita aina kun pääsi pelaavaan kokoonpanoon. Pelissä oli nopeutta ja röyhkeyttä. Olisi pitkään ansainnut enemmän peliaikaa kun sai. Peliesitykset hiipuivat kuitenkin aivan loppukaudesta ja pysyi varsin näkymättömänä viimeisimmissä peleissään. Edullisella sopimuksella olisin valmis pitämään Kallelan myös ensi kaudella joukkueessa.

Jesse Niinimäki: Jessemäistä peliä. Yksittäisiä hienoja kiekollisia väläytyksiä ja vastapainoksi täydellisiä nukahduksia omassa päässä. Ei nauttinut selvästikään Tuokkolan luottamusta eikä ihmeellisesti tahtonut saada edes ylivoimalla vastuuta silloin kun oli pelaavassa kokoonpanossa. Oudolta tuntunut hankinta sekä hankintahetkellä että kauden jälkeen ajateltuna. Ei varmasti kuulu Tuokkolan ensi kauden suunnitelmiin.

Ville Meskanen: Paukutti kauden ensimmäisessä esiintymisessään heti komeasti hat-trickin Turussa. Sen jälkeen oli hiljaisempaa. Hyvän laukauksen omaavana rightin miehenä tuo toivottavasti lähivuosina kaivattua apua Ilveksen ylivoimapeliin ja maalintekoon.

Alexander Ruuttu: Odotuksiin nähden suuren suuri floppi. Sydän ei näyttänyt olevan mukana Ilveksen tämän kauden otteluissa ja esitykset sen myötä erittäin heikkoja.

Patrik Moisio: Hoiti ihan ok oman pienen ruutunsa siihen saakka, kunnes lähetettiin TPS:aan.

Mark Hurtubise: Omasi kohtuullisen hyvän laukauksen, mutta muut ominaisuudet eivät riittäneet liigatasolle. Passitettiin ansaitusti jo hyvissä ajoin takaisin Ruotsiin.
 

Manazeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Tuo Meskasen hattutemppu toki tuli hänen kauden toisessa pelissään. Ehti pelata kauden alussa jo yhden kotiottelun, jossa muistaakseni saalisti yhden syöttöpisteen, joka myöhemmin korjattiin, jollekkin toiselle.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Hyvaa pohdintaa Saariselta! Oikeastaan jokaisesta pelaajasta samaa mielta, kuten myos jatkosuunnitelmista. Tosin Kesselin laukauksen virittaminen ei mielestani ihan hirvittavan kauan kesta, mutta ongelma tuntui ylivoimalla olevan se ettei sita kiekkoa lopulta kukaan oikein osannut miehelle vetopaikkaan pelata. Zalewski tassa onnistui kohtuu mukavasti alkuun imemalla hyokkaajan itseensa ja tiputtamalla kiekon viivaan, mutta muuten Kesselin laukaus jai aika lailla hyodyntamatta.

Eniten tulevaa kautta silmalla pitaen harmittaa Polakin todennakoinen lahto. Vastaavia ulkomaalaisia Ilvekseen saadaan taas odotella hyva tovi.
 

Peltsi #18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Eniten tulevaa kautta silmalla pitaen harmittaa Polakin todennakoinen lahto. Vastaavia ulkomaalaisia Ilvekseen saadaan taas odotella hyva tovi.

Jep. Jätti kyllä hienon kuvan itsestään, yksi ehdottomasti viimeisen vuosikymmenen parhaista ulkkareista Ilveksessä. Selkeää johtaja-ainesta, pystyi pitämään tasonsa korkealla loppuun asti. Pitänee odottaa Plattin paluuta Ilves-nuttuun, josko parin vuoden sisällä olisi realismia.

Yksi toinenkin mies menneiltä ajoilta olisi edelleenkin kova vahvistus ja juuri sitä mitä Ilves-pakisto edelleen kaipaa. Kaikkien hyökkäävien pakkien äiti ja isä Cory Murphy paukutti Växjössä tällä kaudella huikeat tehot 55. 9+30=39. Ikää tulee mittariin 37v, muttei näytä liiemmin painavan. Huikea jamppa edelleen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös