Ei erikoista että näiden ei-niin-hyvien hiihtäjien-mutta-kohtuullisten-ampujien kisoja pidetään samana viikonloppuna kun hyvienkin hiihtäjien mm-kisat.
ei aina ole. Ei yleisurheilussa juosta satasta ja kahtasataa tai viittätonnia ja kymppiä samaan aikaan jotta urheilijat voivat osallistua molempiin. Ilmeisesti vastuussa olivat eivät pitäneet näitä niin kummoisina hiihtäjinä että heillä olisi saumaa ollut.Niin. Joka lajilla on omat kalenterinsa ja aikataulunsa.
ei aina ole. Ei yleisurheilussa juosta satasta ja kahtasataa tai viittätonnia ja kymppiä samaan aikaan jotta urheilijat voivat osallistua molempiin. Ilmeisesti vastuussa olivat eivät pitäneet näitä niin kummoisina hiihtäjinä että heillä olisi saumaa ollut.
Oli luultavasti huomioitu juuri näkyvyyden takia, talviurheiluyleisö on globaalisti ajatellen kuitenkin varsin suppea joten katsojaluvut kärsii jos samalla kellonlyömällä hiihdetään arvokisamitaleja molemmista lajeista. Mutta tosiaan kuten edellä mainittiin, FIS ja IBU pyrkivät molemmat ajamaan ensisijaisesti oman lajinsa etua ja näkyvyyttä. Siksi tuo yleisurheiluvertailu ei toimi. Parempi assosiaatio tuohon yleisurheiluvertaukseen on se, että FIS kyllä järjestää eri hiihtolajit (esim. Skiathlon, sprintti ja 50km) kyllä porrastetusti siten että sama urheilija voi osallistua useaan lajiin - ihan kuten myös IAAF.Olihan nuo selvästi otettu huomioon, kun porrastetusti menivät kilpailut toisiinsa nähden. Penkkiurheilijan unelmahan tuo oli kun sai seurata ensin ampumahiihdot ja sitten vielä tavan hiihtoa päälle. Eikä sitä voi kieltää, kyllä ampumahiihto on tv-lajina viihdyttävämpi vaikka hiihtäjät varmasti kovempia urheilijoita ovat.
Kallista treenamista, kisajärjestäjälle. Nimittäin IBU velvoittaa kilpailujen järjestäjät maksamaan kaikkien joukkueiden matkat ja hotellit, minkä takia kisoihin osallistuu paljon ampumahiihtäjiä, jotka jäävät valovuoden kärjelle.Onkohan mitään järkeä hiihdättää Suomen miehiä näissä ampumahiihdon mc-cupeissa? Kallista treenaamista.
On se myytti sikäli, että pään kestämättömyys ominaisuutena yleistetään kategorisesti koskemaan suomalaisurheilijoita (ja tätähän ns. toriparlamentit tekevät) ja että ruotsalaiset aina venyvät.Usein saa kuulla, että pään kestämättömyys on vain myytti, jolla ei kummoista totuusarvoa ole.
Mäkäräinen elää aivan liian tunteella. Toki sen ymmärtää, kun lajiin panostaa kaikkensa ja hänen elämänsä on tuo ampumahiihto. Mutta kyllä on aika erikoista, että tavallisen mc-startin jälkeen pyytelee yleisöltä anteeksi lähes Myllylän testamentin tyyliin. Kun puhutaan pään kestämisestä tai kestämättömyydestä arvokisoissa, on ongelma juuri tässä. Tunneryöppy on hänellä niin valtava.
Hiidensalo vain 9 sakkoa tänään. Osaako kukaan sanoa, miksi Suomella ei ole yhtään nopeaa miesampumahiihtäjää? Hiihto ja ammunta on kaikilla hakusessa ja vaikka joskus saisivatkin nollat, niin se riittää Hiidensalolla juuri ja juuri top 30 ja muilla ehkä top 50- sijoitukseen.
Siis olisiko Mäkäräisen pitänyt mielestäsi lopettaa tähän kauteen? Ensi vuonna se ura sitten kaiken järjen mukaan loppuu, kun olympialaiset pidetään tuolloin ja ikääkin on ensi kauden päättyessä 35 vuotta.Ja ura senkun jatkuu, ainakin ensi vuoden. Liekö valmentajien tms. painostuksesta.
Olen noteeravinani sitä, että suomalaiset käyttäytyvät tätä nykyä hyvin tunteellisesti verrattuna monien muiden maiden urheilijoihin verrattuna. Esim. Petra Ollin itkut ja monet muut. Hyvä esimerkki on tämä kanadalainen korkeushyppääjä Derek Drouin, joka voitti olympiakultaa Riossa. Äijällä täysin pokerinaama kokoajan ja kun hän voitti niukalla marginaalilla olympiakultaa, näytti kun mitään ei olisi tapahtunut. Äijä vain pokerinaamalla pistää sukkia jalkaan ja menossa muualle.
En tiedä mutta ottavatko suomalaiset vähän liian vakavasti tämän urheilun? Sama juttu tämän Mira Potkosen kanssa, kun oli tippalinssissä jossain EM-kisoissa - EM pronssista.
Mitä tulee tähän Mäkäräisen ja Mannisen arvokisasuorituksiin....eilen kuuntelin taas tätä hyvää kokeellista radiopuhetta Sihvosen & Lindgernin ohejlmaa, jossa vieraana oli Hannu Manninen. Hannu Manninen sanoi, että sitä kun on arvokisat niin sitä vaan jotenkin yrittää jotain "ihmeellistä".
Itse sanoisin näin, että yhdistetyssä ja ampumahiihdossa näyttäisi olevan niin, että niillä, joilla hiihto on vahvempi osa-alue, menestyvät mc:ssa suhteellisesti paremmin kuin arvokisoissa ja päinvastoin niillä, joilla mäki tai ammunta on vahvempi osa-alue, menestyvät suhteellisesti paremmin arvokisoissa kuin mc:ssa.
Tähän on pari teoriaa.
Teoria 1. Kalusto. Kaisa Mäkäräinen on Fischerin ykköshiihtäjiä. Hän saa Fischerin ykköskalustoa jatkuvasti ja runsaasti. Hänen ei tarvitse säästellä hyviä suksia. Hänellä niitä riittää jopa SM-kisoihin saakka. Toista se on niiden kohdalla, jotka ovat Fischerin hierarkiassa alempana. He joutuvat säännöstelemään ja säästelemään hyviä pareja. Tämä tapahtuu luonnollisesti arvokisoihin. Kun tämä Fischerin hierarkiassa alempana saa myös sen tykkiparin jalkaan, aikaero suhteessa Mäkäräiseen pienenee. Näinhän tämä tutkimus osoittaa miksi Mäkäräinen ei menesty arvokisoissa yhtä hyvin kuin mc:ssa. Syy ei ole ampuminen. Mäkäräisen ampumisessa ei havaita suorituksen heikkenemistä suhteessa mc:iin, päinvastoin. Tutkimus osoittaa, että Mäkäräinen on ampunut arvokisoissa suhteessa paremmin kuin mc:ssa. Ero tulee hiihtovauhdissa. Mäkäräinen ei dominoi arvokisoissa hiihtovauhdissa samalla tavalla kuin tekee mc:ssa. Tästä tulee se miksi esim. Mäkäräinen itki viime Oslon MM-kisoissa huonoja suksiaan. Ehkä se asia ei olekaan niin, että Mäkäräisellä oli huono suksi, vaan niin, että niillä muillakin oli silloin hyvä suksi. Tuolloinhan Mäkäräinen hävisi loppukiritaistelun Dahlmeiriä vastaan ja Mäkäräinen itki huonoja suksiaan kun ei ennyt lopussa Dahlmeireistä ohi.
Teoria 2. Kunnon ajoittaminen. Toisin kuin raakaa kestävyys fysiikkaa vaativassa maastohiihdossa, ammunnassa tai mäkihypyssä on vaikempi ajoittaa kuntoa tiettyyn pisteeseen. Toki ammunnassa voidaan varmaan jollain viimeistelyharjoituksilla jonkin verran terävöittää suoritusta, mutta maastohiihto joka vaatii raakaa fysiikkaa on erittäin haasteellista olla omassa huippu kunnossa koko kautta. Niinpä usein tehdään niin, että fyysinen kuntopiikki haetaan tiettyyn pisteeseen eli arvokisoihin. Tämä koskee erityisesti niitä, joille hiihto on heikompi osa-alue. Suhteessa ammuntaan tai mäkihyppyyn tällä heikko hiihtäjä saa sekunteja kiinni nimenomaan arvokisoissa. Tämä näkyy maastohiihdossakin kuinka Sundby ei ole arvokisoissa yhtä dominoiva kun on mc:ssa. Sundbylla tai Mäkäräisellä ei näytä olevan mitään kuntopiikkiä arvokisoissa, vaan ovat aika tasaisessa kunnossa läpi kauden.
Teoria 3. Valtiojohtoinen maa. Joissain maissa lähinnä mitä idemmäksi mennään, kultttuuri näyttäisi olevan se, että vain arvokisat kiinnostavat. Mc:t ovat täysin toissijaisia paikkoja. Esim Venäjä tai Kiina. Johtuuko tämä siitä, että näissä maissa valtio kustantaa touhun perustuen arvokisamenestykseen?Viime kaudella arvokisattomana kautena Suomessa puhuttiin kuinka Venäjän maastohiihto erityisesti naisten hiihto oli alamaissa, kun tuloksia ei näkynyt missään, mutta kappas nyt yhtäkkiä arvokisallisena vuotena sieltä tulikin näitä Belorukovia ja Matveevevoja puhumattakaan Ustjugovista kuin puskista.
Teoria 4. Pää ei kestä. Kaisa Mäkäräinen on kansansuosikki, jonka suosio on lähinnä verrattavissa johonkin Jeesuksen ylösnousemiseen. Mäkäräisen suorituksta erityisesti hiihtovauhtia odotetaan olevan jotain ylimaallisen loistavaa. Totuus. Nyt perjantainaklin mm. Mari Laukkasen hiihtovauhti oli parempaa niin kuin se on ollut useasti tänä kautena aikaisemminkin. Mäkäräinen on tottunut olemaan ylivoimainen, mutta sitten kun joku tulee rinnalle, hän ei ole tottunut siihen tilanteeseen ja taktiikan merkitys ja pienten asioiden merkitys korostuu ja pää ei kestä. Mäkäräinen tuntee nahoissaan yleisön odotukset ja kun tuntuu siltä, että odotuksiin ei pysty vastaamaan pää ei kestä. Tämä on ns. populistinen ilmiö.
Hiidensalo vain 9 sakkoa tänään. Osaako kukaan sanoa, miksi Suomella ei ole yhtään nopeaa miesampumahiihtäjää? Hiihto ja ammunta on kaikilla hakusessa ja vaikka joskus saisivatkin nollat, niin se riittää Hiidensalolla juuri ja juuri top 30 ja muilla ehkä top 50- sijoitukseen.
Osin varmasti näinkin. Luulen, että isoin syy, miksi urheilijaa aletaan arvostella on se, että hän ei arvokisoissa onnistu vastaamaan luomiinsa odotuksiin. Ei Kaisan kohdalla pitäisi olla niin, että jännätään jotain hikistä pronssimitalia kisoista toiseen. Kyllä välillä pitäisi kyetä parempaakin. Välillä epäonnistumisia tai rutiinisuorituksia sijoille 5-10 tulee, mutta Kaisalta ei oikein muuta edes nähdä. Ei tavallista penkkiurheilijaa mc-kisan voitto kauaa lämmitä. Siksi turhautuminen on suuri, kun tärkeimmissä kisoissa lady aina kyykkää.Olen joskus miettinyt, että Suomessa on vittumaisinta olla oikeasti hyvä urheilija, jollainen Mäkäräinenkin on. Kun saavuttaa pysyvän aseman lajin huipulla, yleisö Suomessa asennoituu sillä tavalla, että kaikki muut kuin huippusuoritukset ovat epäonnistuneita suorituksia.
Paras urheilijan asema Suomessa on silloin, kun hän on nousemassa huipulle ja putkauttelee. Tällöin urheilijalta ei vielä odoteta pysyvää korkeaa tasoa, jolloin heikommat suoritukset annetaan anteeksi.
Joukkueurheilijat ovat paljon paremmin suojassa kritiikiltä kuin yksilöurheilijat. Jääkiekkoilijalla voi olla useampi keskinkertainen kausi, eikä häntä haukuta, mutta jos Mäkäräisellä on keskinkertainen kausi, kritiikin määrä on suuri.
Nooralotta Neziri ja myös Oskari Mörö ovat saaneet viime vuosina paljon myönteistä huomiota osakseen, mutta odottakaapa, kun rajat tulevat vastaan. Sen jälkeen heitä aletaan pitää keskinkertaisuuksina eikä tulevaisuuden lupauksina. Sen jälkeen palaute olympialaisissa ja MM-kisoissa on tyyliä tule pois sieltä.
Suomessa kovimmat hiihtäjät menevät automaattisesti maastohiihtoon.
No joo, Mäkäräinen voitti 2013 SM-kultaa, mutta hänhän ei kuulunut päälle parikymppisenä Suomen kovimpiin hiihtäjiin. Tästä syystä hän vaihtoi ampumahiihtoon, jossa on pärjännyt hienosti ja kehittynyt hiihtäjänä uudelle tasolle päästen hiihdon maailmancupissa kymppisakkiin asti. Eli kyllä se @Aleksandros :in väite paikkaansa pitää.Tätä vastaan sotii kuitenkin se, että ampumakävelijät ovat muutaman kerran viime vuosina ottaneet Suomen mestaruuden hiihtokilpailuissakin.