Amorphis

  • 47 936
  • 260

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Eiköhän jo ole sopiva aika omistaa ketju yli 20-vuotisen levytysuran tehneelle kovalle kotimaiselle, jolta on ensi kuussa putkahtamassa ulos uran 11. pitkäsoitto: Tales from the thousand lakes - Amorphis.

En tunne bändin aivan varhaista historiaa tai musiikin yleisiä ulottuvuuksia ja detaljeja niin tarkkaan, että kykenisin niitä tarkalleen analysoimaan - joku muu tehköön sen puolestani.

Muistan saaneeni ensikosketuksen bändiin joskus lukioiässä 90-luvun puolivälin tienoilla, kun luokan pitkätukat tykittivät ja ylistivät Karelian Isthmusta kilvan. Kenties levy oli silloin vahvoine murinoineen juuri Paradise Lostin yleisöystävällisempään Draconian Timesiin kiintyneelle teinipojalle hiukan liian brutaali. Tiettyihin sävelkulkuihin muistan kyllä jo tuolloin ihastuneeni.

Myös kakkosalbumi Tales from the Thousand lakes meni jollain tapaa minulta ohi. Jossain takaraivossa kummittelee muisto, että mm. Black Winter Dayn synkkyys olisi ollut minulle liikaa. Onneksi tämänkin levyn kohdalla sai uuden mahdollisuuden myöhemmin.

Pari vuotta myöhemmin ilmestynyt Elegy sen sijaan tunkeutui suoraan sieluun, ja nimenomaan levy nimikkobiisi toimi porttiteorian ensimmäisenä alikulkuna tähän päivään asti seuranneeseen hyvänlaatuiseen riippuvuuteen. Vielä tänäänkin tuo levy edustaa sitä aidointa Amorphista minulle, kuten varmasti monelle muullekin. Levy suorastaan kuhisee huikeita kappaleita, yhtään hutia en osaa nimetä.

Näin jälkikäteen koko tuotantoon summaten, vuosituhannen lopun Tuonela aloitti minun arvosteluasteikollani Amorphiksen alamäen. Summer’s End loistaa edelleen kaikkien aikojen kärkibiisien joukossa ja levyllä on muutama muukin osuma, mutta kokonaisuus on kaukana siitä, mihin Elegy pystyi.

Am Universum jatkoi hyvin alkanutta alamäkeä. Crimson Wave, Alone, Goddess (Of the Sad Man), hienoja vetoja, mutta terästä ei oikein ollut enää tietoakaan. Tätä seurannut Far from the Sun ei ansaitse edes omaa kappalettaan. Pohja oli kohdattu, eikä oikeastaan yhdessäkään biisissä ollut enää sitä jotain, johon olin bändissä tykästynyt, joten totesin bändin menetetyksi tapaukseksi.

Kiitos paljon autoilun ja runsaan radion kuuntelun, vuoden 2006 House of Sleep sinkkua ei voinut välttyä kuulemasta, ja vaikka en edelleenkään pidä ko. kappaletta livekeikan encoren arvoisena, se tunkeutui korvakäytävään säälioston arvoisesti. Eclipse ja etunenässä Tomi Joutsen nostivat Amorphiksen korvissani ihan uuteen lentoon, jollaiseen en usko sen olisivan ikinä Pasi Koskisen kanssa pystyneen. Kalevala-teeman paluu, sekä puhtaan laulun ja murinan vuoropuhelu palasivat ja pitkästä aikaa levyllä oli kasapäin todellisia helmiä.

Silent Waters on itselleni ”se toinen paras” Amorphiksen levy toistaiseksi. Ei mielestäni ihan yhtä kokonainen kokonaisuus kuin Elegy, mutta muutamat yksittäiset biisit vetävät edelleen maton alta. Niitä harvoja levyjä, joita kuunnellessa kyynelet ovat vaan valahtaneet.

Skyforger... Kuuntelin levyn tänään uutukaista varten itseäni kyllästääkseni ja totesin, että tämä on varsin särmätön ja keskinkertainen tekele. Taas kerran muutama pomminvarma osuma, mutta etenkin levyn toinen puolisko jää varsin heikoksi.

The Beginning of Times paransi edellisestä paljon, levy on jotenkin paljon sähäkämpi ja monipuolisempi kuin edeltäjänsä. Päätöskipaleen Beginning of Time loppu kruunaa kaiken. Joku musiikin ammattilainen taisi joskus kirjoittaakin, että My Kantele voisi alkaa siitä, mihin Beginning of Times loppuu.

Viimeisimpien välissä julkaistiin vielä Magic & Mayhem – Tales from the Early Years, -kokoelma, joka sisältää uudelleenäänitettyjä kappaleita bändin kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Harvinaista kyllä, tämä uudelleenäänitys ei alkuperäisiä raiskaa, vaan nostaa vanhat helmet paremminkin esiin. Viimeistään tämä palautti minutkin kuuntelemaan kahta ensimmäistä kunnollisella pieteetillä.

Amorphiksen yhdestoista, Circle, kohtaa päivänvalon 19.4.2013 ja ennakkokuunteluista tihkuneiden tietojen mukaan musiikin rakenne on tyystin erilainen neljään edelliseen, hyvin samantyyliseen levytykseen nähden. Jos viikko sitten julkistettua Hopeless Days -sinkkua on uskominen, näin tosiaan saattaa olla, enkä voisi paljon innokkaammin tulevaa kuuta odottaa.

Amorphis on minulle se bändi, joka tönäisi tutustumaan syvemmin progressiiviseen metalliin. Miksi? Syitä on useita, ja niitä on vaikea erotella. Minulle toimivat Holopaisen usein koko biisin mitan kulkevat kitaramelodiat, Rechbergerin etenkin keikoilla helposti todettava äärimmäinen tarkkuus kannujen ääressä, Joutsenen laulu- ja esiintymistaito, osin sitä kautta pintaan nouseva brutaaliuden ja kauneuden kontrasti, sekä varmasti myös valtaosassa levyjä edustettuna ollut Kalevala-mystiikka.

Silläkin uhalla, ettei teksti enää yhteen viestiin mahdu, kehaisen vielä paitsi bändiä livenä, niin myös rajoja rikkovana, ennakkoluulottomana kokeilijana, joista itselleni viimeisimpänä kokemuksena viimekeväinen huikea kokemus Tampere-talossa.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hyvä ketjunavaus hienosta bändistä joka kun katsoo useita vuosiäänestyksiä on jatkoaikalaistenkin suosiossa, joten eiköhän keskusteluakin synny!

Eikö Amorphiksesta tosin jo ollut ketjua ennestään? Jotenkin hämärä muistikuva. No se lienee tosi vanha jos on.

Itse oikeastaan hyppäsin bändin kuuntelijoiden joukkoon Eclipsen aikoihin, kun Tomi Joutsen tuli bändiin solistiksi. Toki vanhempaan matskuunkin tuli sitten tutustuttua, josta valovoimaisin on Elegy. Edelleen bändin top3 levyjen joukossa.

Muut sijat taitaa kuitenkin mennä tälle Joutsenen aikaiselle materiaalille. Skyforger omaan makuuni vahvin ja tasapainoisin esitys ja tätä tulevaa lättyä edeltävä The Beginning of Times. Kehnoja ei ole toki myöskään jo mainittu Eclipse ja Silent Waters. Vähän vanhemmista Tuonelalla ja Am Universumilla on omat hienot hetkensä, mutta ei nyt erityisen vahvoja kokonaisuuksia. Debyyttilevyä en ole edelleenkään kuunnellut, ei ole oikein kiinnostanut ja veikkaan, ettei ole oikein omaan makuuni edustaessaan vähän perinteisempää death metallia. Tales From the Thousand Lakes ja Far from the Sun on aika mitäänsanomattomia omaan makuun, vaikka em. toki onkin klassikkostatuksessa, ei vaan löydy koukkuja riittävästi.

Hyvin omanlaisensa tunnistettava saundi Amophiksella on ja suoranaisesti on vaikeaa edes kategorioida mihinkään tiettyyn tyyliin, eikä sen väliksi. Toimii. Kalevalahenkisyys toimii tässä konseptissa loisteliaasti, eikä ole sillä tapaa päälleliimattua, koska sävellyksistä jo huokuu, että suomalaisuus on hyvällä tavalla läsnä ja innostaa poikia. Joutsenen ääntäminenkään nyt ei ihan puhdasoppista ole ja aksentti kuuluu, mutta tässäkin tapauksessa se tuo oikean lisämausteen ja varmasti Suomen ulkopuolella kuulostaa eksoottiselta. Siinä mielessä Amorphis kulkee skandinaavisen folk metalin polkuja.

Kyllähän aiheesta voisi paljonkin jauhaa, mutta jätetään tuonnemmaksi tilanteen mukaan.

Tuleva levy Circle kyllä tulee hankittua varmaankin heti julkaisun aikoihin. Vuoden odotetuimpia levyjä meikäläisen kirjoissa. Olen vältellyt visusti kuuntelemassa singleä ja muuta materiaalia, että ensikosketus on mahdollisimman puhdas ja ei ole liikaa ennakkokäsityksiä. Toivon kuitenkin pientä irtiottoa edellisiin levyihin.

Summa summarum, yksi Suomen parhaista metallibändeistä ja bändeistä ylipäätään.
 
Suosikkijoukkue
JYP, Vatanen, Blackhawks
Itse oikeastaan hyppäsin bändin kuuntelijoiden joukkoon Eclipsen aikoihin, kun Tomi Joutsen tuli bändiin solistiksi. Toki vanhempaan matskuunkin tuli sitten tutustuttua, josta valovoimaisin on Elegy. Edelleen bändin top3 levyjen joukossa.

Itsekin aikoinaan innostuin Eclipsestä House Of Sleepin ja The Smoken soitua radiossa. Kävin keikalla ja ostin levyn seuraavana päivänä. Sitä seuraavana päivänä kävin ostamassa aikaisemmatkin levyt. Kyseinen levy oli muuten ensimmäinen ikinä ostamani levy ja joku voisi puhua ns. uskoontulosta, koska sen jälkeen en ole yhden yhtä tiedostoa laittomasti ladannut. Musiikki, elokuvat, pelit ja ohjelmat kaikki aitoja. Amorphis on aitoa musiikkia, joka vei mennessään. Kun Eclipse oli muutamaan kertaan kuunneltu, siirryin aiempiin levyihin, jotka olivat karmaiseva pettymys. Ei iskenyt ei sitten ensinkään. Pitäisi varmaan näin vanhemmalla iällä kokeilla jälleen. Alone (?) oli oikeastaan ainoa vanha veisu, joka kolahti silloin. Kun Silent Waters ilmestyi, se taisi olla ensimmäinen levy, jonka olen hakenut välittömästi kauppojen avattua ovensa ensimmäisenä myyntipäivänä. Tuolloin ei malttanut olla kuuntelematta sitä, vaan levy pärähti tuolloisen työpaikkani kajareihin. Taisi sen kodinkoneliikkeen asiakkaissa herättää pientä kummastusta, kun ämyreistä kävi soimaan hevi sen ainaisen Radio Novan sijaan. Sittemmin levy siirrettiin vain viihdepuolelle parhaisiin esittelyvehkeisiin soimaan. Ylipäänsä Tomi Joutsenen aikainen tuotanto on ollut huikaisevan hyvää ja ennenkaikkea hienoa on se, että huonot kappaleet ovat olleet todella vähissä. Sinkun perusteella tulevakin on taattua laatua ja tulee soittimessa pyörimään paljon. Amorphis on myös Lutakossa vieraillut paljon ja Eclipsen ilmestymisen jälkeen olen tainnut kaikki keikat nähdä siellä, joiden aikana olen Jyväskylässä asunut.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Kun Eclipse oli muutamaan kertaan kuunneltu, siirryin aiempiin levyihin, jotka olivat karmaiseva pettymys. Ei iskenyt ei sitten ensinkään. Pitäisi varmaan näin vanhemmalla iällä kokeilla jälleen.

Jätä suosiolla Far from the Sun, Am Universum ja Tuonela väliin, ne eivät osu oikein millään tapaa Amorphiksen (vai Amorphisin?) post-Eclipse tyylin kanssa yksiin. Hanki kuitenkin Magic & Mayhem – Tales from the Early Years, ellet sitä vielä omista. Siinä voisi olla sopiva silta vanhempaan matskuun.
 

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
Jätä suosiolla Far from the Sun, Am Universum ja Tuonela väliin, ne eivät osu oikein millään tapaa Amorphiksen (vai Amorphisin?) post-Eclipse tyylin kanssa yksiin. Hanki kuitenkin Magic & Mayhem – Tales from the Early Years, ellet sitä vielä omista. Siinä voisi olla sopiva silta vanhempaan matskuun.

Makuasioita, mutta kyllä Tuonela vielä kannattaa hankkia, mutta edellä mainitut kaksi muuta voi jättää hyvällä omalla tunnolla ostamatta.

Tales from the thousand lakes oli _se_ albumi, jonka seurauksena todennäköisesti vieläkin metallimusiikki on lähellä sydäntä. Debyyttialbumikin hyllystä löytyy, mutta olen ehkä kuunnellut kerran läpi. Liian synkkää. Elegy on edelleenkin hieno levy ja bändin toiseksi paras tekele omasta mielestäni. Eclipse ja Silent Waters "pelaavat" meikäläisellä tasapelin. Molemmilla levyillä hyviä biisejä, mutta muutama sellainenkin, jonka olisi voinut jättää helposti levyltä pois.

Ehdoton ykkönen on kuitenkin Skyforger, jossa ei ole yhtään täytebiisiä, joita kuitenkin aiemmilla levyillä tuntui aina muutama olevan. Toistaiseksi uusin levy jäi jotenkin pettymykseksi, koska Skyforgerin jälkeen odotukset olivat korkealla. Johtuisikohan siitä, että tälle levyllä sanoitukset tulivat muualta kuin Tomi Joutsenen kynästä. Kalevala toimi alkuaikoina, mutta pyhän asian olisi suonut olevan rauhassa. Vaikka menneisyydestähän sitä kaiketi pitää myös ammentaa.

Katsotaan millainen Circle sieltä keväällä meille tarjoillaan.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokudo Keikaku, Miljoonamiehistö, Ranska, KuPS
Toistaiseksi uusin levy jäi jotenkin pettymykseksi, koska Skyforgerin jälkeen odotukset olivat korkealla. Johtuisikohan siitä, että tälle levyllä sanoitukset tulivat muualta kuin Tomi Joutsenen kynästä. Kalevala toimi alkuaikoina, mutta pyhän asian olisi suonut olevan rauhassa. Vaikka menneisyydestähän sitä kaiketi pitää myös ammentaa.
En tiedä mille Amorphiksen levylle Tomi Joutsen on tehnyt sanoitukset, mutta ainakin Skyforgerin ja sitä edeltäneen Silent Watersin kansilehdissä lukee että kaikkien kappaleiden sanoituksista on vastannut Pekka Kainulainen. Ja Kalevalastahan nuo biisit ovat kertoneet jälleen Eclipsestä alkaen, ja kertovat ilmeisesti(?) tällä uusimmalla levylläkin.

Mutta mitä itse yhtyeeseen tulee, niin tykkään kovasti. Etenkin levyt Silent Waters, Skyforger ja The Beginning of Times ovat lähellä sydäntä, sekä tietysti alkupään levyt Tales from the Thousand Lakes ja Elegy. Myös uudelleen äänitetyt versiot vanhoista kappaleista Magic & Mayhem – Tales from the Early Years -albumilla kolahtavat. Paitsi tietysti sitä en voi käsittää, että miksi se Doorsin Light my Fire on pitänyt laittaa sillekin levylle mukaan, on nimittäin sen verran hirveästä coverista kyse. Ymmärtäisin jos se oltaisiin tehty kerran, mutta että kys. biisi täytyy coveroida kahden eri laulajan voimin, niin se menee yli ymmärryksen. Noh, ehkä se on bändille itselleen tärkeä.
 

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
En tiedä mille Amorphiksen levylle Tomi Joutsen on tehnyt sanoitukset, mutta ainakin Skyforgerin ja sitä edeltäneen Silent Watersin kansilehdissä lukee että kaikkien kappaleiden sanoituksista on vastannut Pekka Kainulainen. Ja Kalevalastahan nuo biisit ovat kertoneet jälleen Eclipsestä alkaen, ja kertovat ilmeisesti(?) tällä uusimmalla levylläkin.

Nonni. Eipä ole turhan tarkaan täällä luettu kansivihkosta. Olin tähän hetkeen saakka uskossa, että bändi olisi itse sanoittanut biisit Skyforgerille, mutta kiitos tarkennuksesta.
 

Rinksu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Vähän vanhemmista Tuonelalla ja Am Universumilla on omat hienot hetkensä, mutta ei nyt erityisen vahvoja kokonaisuuksia. Debyyttilevyä en ole edelleenkään kuunnellut, ei ole oikein kiinnostanut ja veikkaan, ettei ole oikein omaan makuuni edustaessaan vähän perinteisempää death metallia.

Itselle uppoaa Tuonela, soitantopuolelta siis, oikein hyvin (varsinkin nimikkokappaleen kitaramelodia menee luihin ja ytimiin:Tuonela), mutta nuo Koskisen vokaalit ovat kaikessa ponnettumuudessaan jotain mikä tekee musiikillisesti mielenkiintoisista biiseistä jokseenkin mitäänsanomattomia.

Sama koskee Koivusaaren örähtelyjäkin. Karelian Isthmus on oikein toimivaa perusdödisjyräystä, Tales...puolestaan lisää musiikillisia ideoita ja on selkeää eteenpäinmenoa bändille. Mutta kun Koivusaaren tekemisestäkin puuttuu se jokin eteenpäin vievä vimma, joka näistä örisijöistä esim. Opethin Mikael Åkerfeldtiltä löytyi parhaimmillaan.

Joutsen oli loistava lisä bändille. Laulajaa kuitenkin moni meistä kuuntelee ja mies toi mukanaan selkeästi lisää voimaa ja persoonallisuutta vokaaliosuuksiin. Aksentti minua ei niinkään häiritse, itse asiassa olen sitä mieltä, että laulajan aksentti kertoo siitä, mistä ollaan kotoisin. Joutsenen tankerolta kuulostava enklanti on suomalaisen kuuloista, niinkuin Amojen Kalevala- ja Kanteleperinteestä ammentava musiikkikin.

Lopulta kuitenkin ne Joutsenen ajan Amorphikset ovat itsellekin nousseet bändin kärkilevyiksi, juuri edellä mainituista syistä. Ja bändin historian tasapainoisin kokonaisuus, eli Skyforger on se ykköslevy minullakin.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Itselle uppoaa Tuonela, soitantopuolelta siis, oikein hyvin (varsinkin nimikkokappaleen kitaramelodia menee luihin ja ytimiin:Tuonela), mutta nuo Koskisen vokaalit ovat kaikessa ponnettumuudessaan jotain mikä tekee musiikillisesti mielenkiintoisista biiseistä jokseenkin mitäänsanomattomia.

Lopulta kuitenkin ne Joutsenen ajan Amorphikset ovat itsellekin nousseet bändin kärkilevyiksi, juuri edellä mainituista syistä. Ja bändin historian tasapainoisin kokonaisuus, eli Skyforger on se ykköslevy minullakin.

Tuonelalla on mielestäni muutama helvetin hyvä kappale ja muutama roska. Kokonaisuus kuitenkin ontuu. Ehdottoman ostettava levy silti.

Korjaan samalla aiempaa lausuntoani Skyforgerista. Ennen ketjun avausta kuuntelin kaikki Amorphiksen levyt läpi vanhimmasta uusimpaan ja lieko Skyforgerin kohdalla sitten ollut tankki jo ylitäynnä vai huono päivä, muttei vaan toiminut silloin. Kuuntelen par'aikaa levyä uudelleen ja nyt tämä tuntuu taas siltä, miltä ilmestyessäänkin. Loistavahkolta siis. Levyn loppupuoli silti lässähtää hiukan. Highest Star ja Course of Fate eivät vaan putoa maahan asti.

Onko Jatkoajan Amorphis-tuntijoissa muuten yhtään vanhan liiton jyrää, jolle varhainen tuotanto on se ainoa oikea juttu ja viimeistään Am Universumista alkaen bändin on ollut pelkkää poppia? Tampere-talon keikalla kun akustista osuutta oli kulunut jokusen biisin verran, muutamat tähän joukkoon kuuluvat tekivät ulosmarssin. Muutos ei tietysti kaikille kelpaa, ei siinä mitään.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Amorphis on kelpo pumppu. Erityisesti pidän Joutsenen ryydittämistä örinä-biiseistä, kuten Sign from the North Side. Kivaa groovausta yhdistettynä kunnon mörinään. Ja matalalta sahaavat kitarat, ihanaa. Varhaisempaa tuotantoa en juuri ilman Joutsenta nauti. Mä kuuntelen Tomppaa.

Amorphis on muuten huomenna torsdaagina Master Chef Suomessa vierailevana tuomarina. Burgerit kai aiheena.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, Eddie Howe, Sir Bobby, Rock of Gibraltar
Onko Jatkoajan Amorphis-tuntijoissa muuten yhtään vanhan liiton jyrää, jolle varhainen tuotanto on se ainoa oikea juttu ja viimeistään Am Universumista alkaen bändin on ollut pelkkää poppia? Tampere-talon keikalla kun akustista osuutta oli kulunut jokusen biisin verran, muutamat tähän joukkoon kuuluvat tekivät ulosmarssin. Muutos ei tietysti kaikille kelpaa, ei siinä mitään.

No joo, kai tähän meikän voi laskea. Bändin kaksi ensimmäistä ovat kuitenkin suomalaisen metallin kivijalkoja ja meikälle ne kovimmat levyt Amorphiksen tuotannosta. Talesin jälkeen on bändiä tullut seurattua kuitenkin, mutta ei sieltä meikäläisen makuun mitään hyvää ole tullut. Erityisesti tämä nyky-Amorphis Radio Rock-riffeineen ja Sentencedmaisine teinihevarityttöjen pillun kostuttajana puistattaa.

Mutta niin ne ajat muuttuu. Meikäläisenkin musiikkimaku on muuttunut paljon noista ajoista, mutta Amorphiksen kanssa nuo kaksi ensimmäistä ovat ne kovimmat meikälle. Aina. Ei bändi noita enää ikinä pysty ylittämään. Sen jälkeen menivät tosiaan suuntaan mistä allekirjoittanut ei välitä, mutta propsit kyllä toiminnalle Joutsenen tulon jälkeen. Koko bändihän heräsi täysin uuteen eloon, varsinkin livenä. Ennen Joutsenta amot olivat kuitenkin siinä Suomen top-3 tylsimmät livebändit kategoriassa aika korkealla.

Vaikka kyllähän täältäkin puistattaa lukea kuinka jotkut eivät pidä korkealla noita kahta ensimmäistä levyä, varsinkin Talesia. Pelkästään Talesin merkitys suomalaiselle metallimusiikille oli massiivinen, kuten metallimusiikille yleensäkin.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Vaikka kyllähän täältäkin puistattaa lukea kuinka jotkut eivät pidä korkealla noita kahta ensimmäistä levyä, varsinkin Talesia. Pelkästään Talesin merkitys suomalaiselle metallimusiikille oli massiivinen, kuten metallimusiikille yleensäkin.

Mielenkiintoista lukea tämänkin koulukunnan mielipiteitä, niitä on turha lähteä kiistämään etenkin kun on kyse musiikista.

Vaikka olen itsekin tietyllä tapaa myöhäisherännyt ja löysin Talesin vasta Elegyn jälkeen, täytyy kyllä alleviivata mielipidettäsi Talesista. Siinä missä Karelian Isthmus voi edelleen olla turhan brutaali tuoreemmille faneille, Talesin luulisi sävelkulkuineen uppoavan.

Mielenkiinnosta, mitä mieltä olet uudelleennauhoitetusta, Joutsenella ryyditetystä uusvanhasta? Magic & Mayhem – Tales From The Early Years siis.
 

mikko600

Jäsen
Suosikkijoukkue
NUFC, Eddie Howe, Sir Bobby, Rock of Gibraltar
Mielenkiinnosta, mitä mieltä olet uudelleennauhoitetusta, Joutsenella ryyditetystä uusvanhasta? Magic & Mayhem – Tales From The Early Years siis.

Aika turha levy mielestäni. Bändille varmaan tärkeä, mutta itse olisin jättänyt nuo klassikot rauhaan. Tuota levyä seuranneen kiertueen aikana tuli myös todettua sama. Noh, aikansa kutakin.

Meikäläiselle nuo kaksi ensimmäistä myös tärkeitä pelkästään sen takia, että löivät ilmestyessään nuoren Mikon (ja monen muun) pään pyörälle pelkästään sillä, että perkele tämmöistä tehdään Suomessakin. Vieläpä omalla tyylillään. Perkele muistan vielä kun Koskinen tuli bändiin ja Jyrkissä sai ensikosketuksen "uuteen" Amorphikseen, siis Talesin jälkeen. Oli muuten järkytys.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Vaikka kyllähän täältäkin puistattaa lukea kuinka jotkut eivät pidä korkealla noita kahta ensimmäistä levyä, varsinkin Talesia. Pelkästään Talesin merkitys suomalaiselle metallimusiikille oli massiivinen, kuten metallimusiikille yleensäkin.
Todetaan nyt, että toki tajuan esim. Talesin suuren merkityksen suomalaiselle metallille. Kyllä minulta arvonantoa riittää monillekin eri bändien vanhoille levytyksille, vaikka en niistä itsessään saisi juurikaan irti. Ei se Tales nyt huono levy ole, mutta vaikka kuinka yrittäisi kuunnella ajatuksella, niin en saa otetta sen materiaalista. Sitä seurannut Elegy jo sen sijaan iskee täysillä progressiivisella otteellaan.

Sitä Karelian Ishtmusta en ole edelleenkään kuunnellut, ainakaan muistaakseni. Osin siksi, että olen perinteisemmälle dödölle hiukan allerginen.

Täältäpäin katsottuna Amorphiksen evoluutio on kulkenut enemmän omaan musamakuuni iskien.
 
Suosikkijoukkue
KalPa
Joutsenen tulon jälkeen bändi alkoi kunnolla vasta itselle taipua. Parasta tykitystä tähän mennessä Skyforger levy ja varsinkin sen nimikko biisi, moni muukin siltä levyltä on korkealla omilla listoilla.

Bändiä on tullut livenä nähtyä joitain kertoja ja tulen tulevaisuudessakin näkemään. Ihan taattua laatua oli taas tämä uusin Hopeless Days:kin.

Circlen ilmestyminen alleviivattuna jääkaapin ovessa :)
 

Stouts77

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
No niin! Hieno ketju hienolle bändille!

Itse olen ensikosketuksen Amorphikseen saanut joskus 1992, kun minulle lyötiin käteen Disment of soul-demolevy. Olin jo aikaisemmin kuullut Koivusaaren edellistä orkkaa, Abhorrence, ja tykkäsin siitä perkeleesti. Demo oli raaka deat-metallipläjäys. Todella hyvä sellainen! Disment of soul muistaakseni tuottikin sitten sopimuksen Relapselle. Sieltä sitten ainakin yksi sinkkulevy(privilege of Evil) pukkasi tulemaan ennen Karelian Isthumusia. Molemmat taisivat tulla vielä samana vuonna 1993. Isthums alkoikin sitten erottumaan aikaisemmista tekeleistä melodisemmalla otteella ja sanoituksillaan, jotka alkoivat ottamaan aiheita tuosta karjala/kalevala-teemasta. Isthmuksen tulo sitten sai nuoren Stoutsin ihan kunnolla fanittamaan Amorphista.

No Tales olikin sitten aika suoraa jatkumoa Karelian Isthmukselle, joskin musiikillisesti Koivusaaren murinan lisäksi oli tullut puhtaat lauluosuudet, jotka sitten Ville Tuomi(Kyyria, Sub-urban Tribe) kävi hoitelemassa. Mielestäni kaikkien aikojen hienoin suomalainen death-metal-levy.

Elegyllä sitten alkoi deat-metalli jäämään taka-alalle ja Pasi Koskinen tuli laulamaan puhtaita laulu-osuuksia Koipparin vielä hoitaessa murinat. Taisikin olla viimonen levy, jossa Koippari vielä murisi. Ja myös kalevala-teema jäi usean levyn ajaksi, kunnes sitten Joutsen aikana Eclipsellä palattiin teemaan aina The beginnig of Timesiin asti. Itse kalevalahan on tainnut jäädä Circleltä pois, mutta karjala-teema jatkuu.

Nuo Elegyn jälkeiset levyt(Tuonela,s,am universum, far from the sun) aloittivat sitten Amorphiksen lähinnä progessiivisen aikakauden, joka ei jo hieman vanhemman Stoutsin musiikkiamakua oikein hivelleet. Joskin muutamia helmiä levyillä oli; Tuonelalta Divinity ja Greed, Am Universumilta Alone ja sitten hieman jazzahtavalta far from the sunilta Day of your Believes ja Smithereens.

Nämä Joutsenen aikaiset levyt ovat mielestäni kaikki olleet oikeinkin hyviä, mutta Skyforger kokonaisuutena paras! Ja Circle on jo tilattuna ja sinkku Hopeless Days on levyhyllyllä.

EDIT: Yksi sinkkulevy alkuajoilta jäi mainitsematta: Amorphis(1991) ja Elegyn jälkeen tuli vielä Story-10th anniversary ja Chapters(+dvd) kokoelmalevyt.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Nyt on nostettava. Radioystävällisemmän Hopeless Daysin lisäksi eilen pulpahti pihalle Shades Of Gray (Youtube)

Huhhuh. Nostaa odotukset Circleä kohtaan entistäkin korkeammalle. Soundimaailman uudistusta on jaksettu jankata kaikkien ennakkokuuntelijoiden toimesta, ja tämä veto tosiaan vahvistaa käsitystä entistä tukevammasta pläjäyksestä. Kolme viikkoa vielä...
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Karelian Isthmus ja suomalainen metalliklassikko Tales from the Thousand Lakes löytyy tietenkin hyllystä mutta sen jälkeen ei juuri ole tullut kuunneltua. Progeiluvaihe lopetti kiinnostuksen eikä tämä uudempi kevyempi tyylikään nappaa.
 

Stouts77

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Nyt on nostettava. Radioystävällisemmän Hopeless Daysin lisäksi eilen pulpahti pihalle Shades Of Gray (Youtube)

Huhhuh. Nostaa odotukset Circleä kohtaan entistäkin korkeammalle. Soundimaailman uudistusta on jaksettu jankata kaikkien ennakkokuuntelijoiden toimesta, ja tämä veto tosiaan vahvistaa käsitystä entistä tukevammasta pläjäyksestä. Kolme viikkoa vielä...

Todella hyvä kipale oli tämä Shades of Gray. Joskin hieman "hämmennystä" aiheutti tämä Tägtgreniltä opeteltu kimakampi "murina" tai rääkyminen, miten se nyt sanotaan. Vaan ei huono kipale ollenkaan!

Nostattaa kivasti odotustunnelmia Circlelle. 19.4 muistaakseni oli levyn julkaisu?
 

Morso

Jäsen
Shades of Gray -kappale tältä uudelta levyltä kolahti ainakin minuun todella kovaa. Kappale on ollutkin melkoisessa tehokuuntelussa tässä kuluneen viikon aikana, ja tuntuu ettei siitä onnistu saamaan millään tarpeeksi. Nyt sitten levyltä tarjotaankin jo uutta materiaalia Enchanted By The Moon (Youtube) -kappaleen muodossa. Tämäkin kuulostaa melko toimivalta kappaleelta, vaikka ei räjäyttänyt pankkia aivan samalla tavalla. Hopeless Days sinkkulohkaisu tällä hetkellä se heikoin näistä omaan korvaan. Varmasti mielipiteet tulevat vielä muuttumaan, ja mielenkiintoista nähdä se albumikokonaisuus kahden viikon päästä. Tähän mennessä kuullun perusteella odotuksissa on todella kova levy.
 

Outsider

Jäsen
Uusi levy pistetty tilaukseen ja tähän asti kuullun perusteella odotukset on todella kovat. Tales on legenda ja siitä bändin kuuntelu aikanaan lähti. Elegy oli vielä kova, mutta sen jälkeiset levyt vaisuja muutamia helmiä lukuunottamatta. Joutsen sai bändin takaisin henkiin, mutta jotenkin vähän liian pop tai itseään toistava fiilis on levyistä tullut. En osaa tarkemmin selittää, mutta nyt tuntuisi ainakin kolmen biisin perusteella olevan taas vähän uusi suunta.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Nyt sitten levyltä tarjotaankin jo uutta materiaalia Enchanted By The Moon (Youtube) -kappaleen muodossa. Tämäkin kuulostaa melko toimivalta kappaleelta, vaikka ei räjäyttänyt pankkia aivan samalla tavalla. Hopeless Days sinkkulohkaisu tällä hetkellä se heikoin näistä omaan korvaan. Varmasti mielipiteet tulevat vielä muuttumaan, ja mielenkiintoista nähdä se albumikokonaisuus kahden viikon päästä. Tähän mennessä kuullun perusteella odotuksissa on todella kova levy.

Tuskin maltan näiden kolmen julkaistun biisin erilaisuuden perusteella odottaa millainen kokonaisuus tulee pihalle. Nämä kolme ovat jo tyyliltään niin erilaisia keskenään, että jännä kuulla miten biisit nivoutuvat yhteen.

Enchanted By The Moon kuulosti jo paikoitellen doomilta. Ei irrallisena palana se iskevin pommi, toisin kuin Shades of Gray.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Itselläni on myös yli 20 vuoden suhde bändiin. Demigodin ja Sentencedin innoittamana ahmin 90-luvun ensimmäisinä vuosina kovassa nosteessa ollutta Suomi-deathia kaksin käsin ja Amorphikseen tuli luonnollisesti tutustuttua ensimmäisten joukossa.

Ensimmäisen julkaisun jälkeen odottelin aikoinaan Karelian Isthmusta jo vesi kielellä ja levy on Talesin ohella edelleen yksi tärkeimmistä levyistä itselleni koskaan. Elegy oli tavallaan loogista jatkumoa edellisille ja kolmas likimain napakympppi bändiltä putkeen.

Koskisen ajan päättänyttä kolmikkoa usein dissataan, mutta omasta mielestäni Am Universum ja varsinkin Far From The Sun ovat aliarvostettuja levyjä. Ei sieltä yhtään Rusty Moonia tai Summers Endiä enää löydy, mutta hyviä biisejä kuitenkin (The night is over, Forever more, Veil of sin, God of deception, Smithereens jne jne). Tuonela ja Far From The Sun toimivat kokonaisuutena edelleen hyvin, mutta Am Universum on näistä kolmesta kieltämättä levynä heikoin ja hieman raskas paketti sulatella. Mainettaan parempi kuitenkin.

Joutsenen ajasta fiilikset ovat kaksijakoiset, mutta kokonaisuutena paljolti plussan puolella. Eclipse oli piristysruiske ja hieno pelinavaus, kun taas Silent Waters suurehko pettymys. Skyforger oli täynnä timanttisia biisejä (Sampo, From earth i rose jne) ja asettuu ainakin tähän mennessä nykyisen kokoonpanon merkkipaaluksi. The Beginning Of Times ei sitten taaskaan pystynyt alkuunkaan kokonaisuutena lunastamaan kovia odotuksia, vaikkakin sieltä löytyy ainakin Escape ja Crack in a stone aivan bändin kärkimateriaaliin kuuluvia raitoja.

Näinollen voisi laskeskella, että kiitettävä - pettymys - kiitettävä - pettymys aikajanalla seuraavaksi olisi taas hyvän levyn vuoro. Maistiaisia en ole kuunnellut, vaan säästän odotuksen sitten siihen hetkeen kun saan fyysisen levyn käsiini.

Tägtgrenin valinta tuottajaksi mietityttää aika paljonkin, sillä mitä ilmeisemmin siellä nyt haetaan raskaampaa soundia. Toivottavasti näinollen sitten myös materiaali on raskaampaa, sillä muussa tapauksessa ilmassa on pientä pannukakun tuoksua.

Sen Magic And Mayhem uudelleenlämmittely-levyn olisi muuten voinut jättää kokonaan tekemättä. Jokainen versio häviää kilometrin alkuperäiselle ja bändin hienossa diskografiassa tämä julkaisu on kyllä ihan rehellisesti nolo.
 

Outsider

Jäsen
^Kyllä sieltä tulee oikeasti raskaampaa kamaa ainakin kolmen biisin perusteella. Tempot on tippunut selkeästi ja ainakin meitsi diggaa tästä suunnasta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sen Magic And Mayhem uudelleenlämmittely-levyn olisi muuten voinut jättää kokonaan tekemättä. Jokainen versio häviää kilometrin alkuperäiselle ja bändin hienossa diskografiassa tämä julkaisu on kyllä ihan rehellisesti nolo.
Jokseenkin pettymykseksi tuo omallakin kohdalla osoittautui. Ihan hyvin ne vanhemmat biisit on keikoilla sointuneet Joutsenen tulkitsimiksi, mutta tällä levyllä oikein yhdessäkään ei ollut pontta ja tosiaan jäävät alkuperäisille toiseksi. Jotain väkinäisyyttä on ja jo tässä ketjussa mainittu The Doors coveri olisi saatu heivata vittuun koko julkaisulta. Myötähäpeää herättävä raiskaus upeasta biisistä. En tajua mitä ovat oikein hakeneet tuolla biisillä alunperinkään.

Livenä nyt esim. Elegyn kappaleita kuuntelee mielellään, mutta tuohon levyyn ei tule juurikaan tartuttua. No, ehkä My Kanteletta tulee kuunneltua aika ajoin, mutta ei sekään alkuperäiselle vertoja siis vedä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös