Alle 20-vuotiaiden MM-kisat Yhdysvalloissa 2017–2018 – Salmingin 100 000 merkin ennakkokatsaus

[Salming]

Salmingin U20-ennakko vuosimallia 2018

Hyvää joulua rakkaat jääkiekon ystävät. Olen laatinut kattavan ennakkopaketin jokaisesta kymmenestä kisoihin osallistuvasta maasta. Päätin avata tälle ennakolle oman ketjun, jotta se ei huku tuonne toisen ketjun sekaan, vaan on kätevästi luettavissa koko kisojen ajan muutamalla klikkauksella. Koska merkkimäärä on rajoitettu 10 000 merkkiin per viesti, joudun laittamaan jokaisen maan erikseen omaan viestiinsä, mikä on edelleen käsittämätöntä ja tämän palstan suurin miinus.

Ketjukoostumukset ja ylivoimavitjat pitävät suurelta osin kutinsa ja minulle oli tärkeää sisällyttää ne mukaan ennakkopakettiin, jotta tästä tulee Suomen laajin (luultavasti myös laadukkain) ennakko. Lisäksi olen pyrkinyt kirjoittamaan lyhyet informaatiopätkät mahdollisimman monesta yksilöstä. Tämän pidempää alustusta lienee turha väsätä, koska alla olevat maaesittelyt kertovat kaiken oleellisen. Olen odottanut jo pari päivää, että joukkueet julkistaisivat lopulliset rosterinsa ja saisin hiottua ennakon kuntoon viimeistä piirtoa myöden. Tämän tullessa julki ainoastaan Valko-Venäjä ei ole vielä julkistanut omaa lopullista ryhmäänsä, mutta en jaksa enää odottaa, jotta ihmiset ehtivät lukea tämän ennakkopläjäyksen ennen kisojen alkua, joten julkaisen ennakkoni nyt ja muokkaan sitten Valko-Venäjän rosterin kuosiin, kun he viitsivät ilmoittaa lopullisen rosterinsa. Laitan toki vielä tuotokseni tilastot alle, jotta näette kuinka paljon tekstiä olen tuottanut Word-dokumenttiin viimeisen reilun viikon aikana. Nautinnollista lukuelämystä!

EDIT: Valko-Venäjä on nyt muokattu lopulliseen kuosiin.

Sivuja: 28
Sanamäärä: 12 638
Merkkejä (ilman välilyöntiä): 87 007
Merkkejä yhteensä: 99 901
Kappaleita: 250
Rivejä: 1148

A-lohko

A-lohkossa pelaavat kisaisäntä Yhdysvallat, Kanada, Suomi, Slovakia ja Tanska.

Kanada

Dillon Dube – Sam Steel – Jordan Kyrou
Boris Katchouk – Robert Thomas – Taylor Raddysh
Maxime Comtois – Brett Howden – Drake Batherson/Tyler Steenbergen
Jonah Gadjovich – Michael McLeod – Alex Formenton

Kale Clague – Dante Fabbro/Cale Makar
Victor Mete – Connor Timmins
Jake Bean – Cale Makar/Cal Foote
Cal Foote/Josh Mahura

Carter Hart
Colton Point

YV1: Clague
Steel-Dube-Kyrou
Raddysh

YV2: Makar
Bean-Steenbergen-Thomas
Batherson

Kanada puolustaa kisoissa viime vuoden hopeaansa, kun se hävisi finaalin pilkuilla Yhdysvalloille. Viime vuoden joukkueesta ovat mukana maalivahti Carter Hart, puolustajat Jake Bean, Kale Clague ja Dante Fabbro (jos toipuu pelikuntoon loukkaantumisestaan) sekä hyökkääjät Dillon Dube, Michael McLeod ja Taylor Raddysh. Viime vuoden kärkiyksilöistä poissa ovat siis kärkisentterit Dylan Strome, Mathew Barzal ja Nicolas Roy, laiturit Pierre-Luc Dubois, Mitchell Stephens, Mathieu Joseph, Tyson Jost ja Julian Gauthier sekä puolustajat Thomas Chabot, Philippe Myers ja Noah Juulsen.

 

[Salming]

Maalivahtiosastolla Point korvaa Connor Ingramin. Hart pelasi tuossa MM-finaalissa, jonka Kanada hävisi ja pelannee ykkösmaalivahtina kokemusedun turvin. Point on ihan hyvä kirittäjä, sillä Dallasin varaus on pysäyttänyt kiekkoja NCAA:ssa 93,8% varmuudella. Hart puolestaan Flyersin toisen kierroksen varauksena on torjunut peräti 96 prosenttia häntä kohti lauotuista kiekoista alkukaudella WHL:ssa. Viime kisoissa Hartin esitykset jättivät toivomisen varaan ja torjuntaprosentti oli niukasti päälle 90. Odotan häneltä parempaa turnausta tänä vuonna.

Puolustuksessa viime kisoissa pelanneista Clague pelasi finaalissa ja välierissä ykkösparissa Chabotin kanssa eli hän paransi esityksiään kisojen edetessä, koska alun perin häntä kaavailtiin vain seiskapakiksi. Bean pelasi Juulsenin kanssa kakkosparissa kisojen läpi. Fabbro puolestaan oli kolmosparin luottohevonen. Tänä vuonna Clague jatkaa ykkösparin minuuteilla, mutta Fabbro saatetaan nähdä hänen rinnallaan, jos hän on pelikunnossa. Clague on Kingsin toisen kierroksen varaus ja luonteeltaan hyökkäävä puolustaja. Hän on silkkinen luistelija ja hyvä syöttämään, josta kertovat viime kisojen tehot 0+6 seitsemässä pelissä. Vierellä pelaava Fabbro puolestaan on kahden suunnan yleispuolustaja, joka täydentää ykkösparin kätisyydet rightin puolustajana. Viime kisoissa Fabbro keräsi tehot 0+1, koska ei juurikaan ylivoimavastuuta saanut. Eipä sitä välttämättä tänäkään vuonna tule, koska parempiakin YV-puolustajia Kanadalla on tarjolla, mutta arvokas kahden suunnan työhevonen Fabbro on, sikäli mikäli toipuu vammastaan. Muistuttaa jopa hieman PK Subbania, koska pituutta on vain 183 senttiä, mutta liikkuvuudella ja fysiikalla Fabbro pärjää hyvin.

Bean puolestaan pelannee pääosin Cale Makarin kanssa, jos Fabbro on kunnossa. Jos Fabbro ei ole kunnossa, silloin Bean pelannee Cal Footen parina. Viime vuoden kisoissa Bean-Juulsen parista odotettiin yhtä kisojen dominoivimmista, mutta molemmat jättivät vähän karvaan maun suuhun, koska kumpikin saalisti vain kaksi syöttöpistettä kisoissa. Bean on Canesin ykköskierroksen varaus ja taitava leftin puolustaja, joka takoo WHL:ssa pinna per peli -tahtia tehopisteitä. Odotan häneltä tänä vuonna hieman säihkyvämpää pelaamista kuin vuosi sitten, koska hän on kuitenkin yksi kisojen parhaista puolustajista lähtökohtaisesti. Nyt ei ole kotikisojen tuomaa ylimääräistä painetta, joten ehkä se vapauttaa Beanin pelaamista. Hänen parikseen on tosiaan soviteltu Makaria, joka on tietenkin right, koska Kanadan pakistossa kätisyyksien on oltava kunnossa. Makar varattiin viime kesänä Heiskasen jälkeen Avsiin. Makarin vahvuudet ovat ehdottomasti kiekon kanssa. Kokoa miehellä on vain 180/82, joten Bean hyvänä yleispuolustajana joutunee painimaan omissa enemmän. Tietysti erinomaisen liikkeensä ansiosta Makar sijoittuu viisaasti ja voittaa usein tilanteet ennen kuin ne eskaloituvat kulmapaineiksi. Jos Fabbro ei toivu kisojen alkuun mennessä, Makar pääsee pelaamaan Claguen viereen ykköspariin. Alustavasti Makaria on suunniteltu toiseen ylivoimaviisikkoon viivapyörittäjän paikalle.

Kakkosparissa ovat sitten Montrealissakin alkukaudella 27 NHL-peliä vääntänyt Victor Mete ja Connor Timmins. Metellä on vielä avausmaali tekemättä, mutta kasassa on neljä syöttöpistettä. Hänkään ei ole mikään isokokoisin puolustaja, koska pituutta on vain 178 senttiä, mutta junnupeleissä se on ihan riittävästi ja fysiikka Metellä kyllä muutoin riittää. Hyvä yleispuolustaja, joka on London Knightsin kasvatti ja teki muun muassa viime kaudella 44 pinnaa 50 pelissä. Timmins puolestaan on tämän parin raamikkaampi yksilö (186/84) ja tietysti rightin kätisyyden omaava. Kyseessä on Makarin tavoin Avsin varaama pelaaja, tosin Timmins meni vasta kakkoskierroksen alussa, mutta joka tapauksessa Kanadan joukkueessa on kaksi viime kesänä Coloradon varaamaa puolustajaa. Raameistaan huolimatta Timmins ei ole pelkkä oman pään luuta, vaan on painanut viime kausina OHL:ssa pinna per peli -tahdilla. Yksi täsmäase ylivoimalle mahdollisesti, jos suunnitelluilla YV-viisikoilla homma ei toimi. Seiskapakkina on Cal Foote, joka on puolestaan Tampan viime kesän ykkösvaraus numerolla 14. Hän on kahden suunnan puolustaja, joka on tehnyt WHL:ssa pinna per peli -tahdilla niin ikään tehoja. Kyseessä on myös Kanadan alakerran isokokoisin jässikkä, koska pituutta on 193 senttiä ja painoakin yli 90 kiloa. Rightin lavalla viivasta lähtee siis melkoisia pommeja tuolla vipuvarrella. Jos Fabbro ei toivu kisojen alkuun mennessä, Foote pääsee pelaavaan kokoonpanoon Beanin vierelle. Jo kertaalleen leiriltä tiputettu Josh Mahura on -98 syntynyt leftin puolustaja. Hän on Kanadan seiskapakki siinä tapauksessa, että Fabbro joutuu jättämään kisat väliin. Mahura on Ducksin kolmoskierroksen varaus ja kiekollinen puolustaja, joka on WHL:ssa pelannut alkukauden tehokkaasti tehden 28 ottelussa 29 pistettä.

Hyökkäyksessä Kanadan ykkösketjussa hääräävät Sam Steel, Jordan Kyrou ja Dillon Dube. Steel on Ducksin ykköskierroksen varaus kesältä 2016. 180-senttinen leftin keskushyökkääjä on tehnyt alkukaudella 27 pelissä 35 pinnaa WHL:ssa. Viime kaudella samassa sarjassa hän teki 66 pelissä 131 tehopistettä, mutta tällä kaudella meno on ollut hieman vaisumpaa. Steel on pelannut oikeassa laidassa pelaavan rightin laitahyökkääjän Kyroun kanssa paljon yhdessä ja kemian pitäisi toimia. Kyrou on Bluesin toisen kierroksen varaus ja pelaajatyypiltään pelinrakentaja. Ehkä hieman Jordan Eberlen tyyppinen yksilö. Osaa toki myös laukoa. Dube on yksi joukkueen pienikokoisimpia, mutta räjähtävä luistelija ja sopii siksi myös energiseen pörrääjärooliin, vaikka tehojen tekeminen luonnistuu yhtä lailla WHL:ssa, jossa hän on tehnyt 39 pinnaa alkukaudella. Viime kisoissa Dube tosiaan oli pääosin nelosen laidassa ja keräsi kolme syöttöpistettä.

Joukkueen kakkossentteri on yksi joukkueen kolmesta alaikäisestä eli Robert Thomas. Kohtalaiset raamit omaava rightin keskushyökkääjä on Meten tavoin Londonin kasvatti ja tehnyt siellä tehoja urakalla. Hänet varattiin viime vuonna ykköskierroksella numerolla 20 Bluesiin. Thomas on enemmän klassinen pelinrakentaja kuin maalitykki, josta kertovat viime kauden tehot 16+50. Hän saa laidoilleen viime kisoissakin kakkosen laidassa viihtyneen Taylor Raddyshin sekä Boris Katchoukin. Raddysh teki vuosi sitten tehot 5+1. Tampan varaus on raamikas 188-senttinen rightin laituri, joka osaa sekä laukoa että syöttää. Varmasti YV-vastuuta luvassa. Toisessa laidassa viilettävä Katchouk puolestaan on puoliksi venäläinen. Hänelläkin on kiitettävästi kokoa eli 190 senttiä ja 86 kiloa. Katchouk on tasapainoinen yksilö, joka osaa tehdä kaikkea hyvin. OHL:ssa on syntynyt 45 pinnaa 30 pelissä syksyllä. Maaleja on 27 kappaletta, joten Katchouk on tämän joukkueen kantavia voimia silloin, kun lätty pitää panna pussiin Steenbergin ohella.

Lähtökohtainen kolmossentteri on Brett Howden. Kookas leftin pelaaja on Tampan ykköskierroksen varaus kesältä 2016. WHL:ssa kolme kautta putkeen yli pinna per peli -vauhtia. Osaa tehdä tulosta sekä itse että myös tarjoilla paikkoja ketjutovereille. Laidoissa pelaavat Maxime Comtois ja Drake Batherson. Comtois on tosiaan joukkueen kolmas alaikäinen Robert Thomasin ja Alex Formentonin lisäksi. Koulutukseltaan hän on vasen laita ja Anaheimin kakkoskierroksen varaus viime kesältä. Häneltäkin löytyy kokoa tutut 188 senttiä ja yli 90 kiloa. Viime keväänä Comtois oli U18-kisoissa Kanadan varakapteeni tehden 0+2 tehot viidessä ottelussa. Iso, nopea ja taitava yksilö. Batherson puolestaan on niin ikään Aadawan varaus, tosin vasta neloskierroksen. Pituutta rightin kätisella pelurilla on Formentonin tavoin 188 senttiä. Sentterien ylitarjonnan vuoksi Batherson pelaa laidassa. QMJHL:ssa 24 pelissä tehot 17+22 eli kuten muutkin Kanadan hyökkääjät Batherson osaa kyllä kerätä tehoja.

Loput hyökkääjät ovat Tyler Steenbergen, Michael McLeod, Jonah Gadjovich ja Alex Formenton. Formenton on hujoppi leftin kätisyyden omistava vasen laituri, joka on Aadawan varaama. Hän pääsi pelaamaan yhden NHL-ottelun alkukaudella. Muutoin sesonki on mennyt OHL:ssa ja 20 ottelussa on mies paukuttanut tehot 9+12. Thomasin ja Comtoisin ohella yksi kolmesta -99 syntyneestä pelaajasta. McLeod aloitti viime kisat ylimääräisenä hyökkääjänä, mutta sai kisojen edetessä vastuuta eri rooleissa. Lopulta seitsemässä pelissä kirjattiin tehot 2+1. Näissä kisoissa hän täydentää Kanadan sentterinelikon. Isokokoinen rightin sentteri on klassinen voimahyökkääjä, joka on toki tehnyt OHL:ssa hyvin tehoja. Kesällä 2016 hänet varattiin Devilsiin numerolla 12. Sopii hyvin puolustavampaan rooliin ja alivoimalle all-around pelaajana. Gadjovich on Canucksin varaama voimakasrakenteinen vasen laituri mallia Teemu Hartikainen. Tekee toki silti OHL:ssa muiden tavoin pinna per peli -tahdilla tehoja, mutta tässä joukkueessa rooli on nelosketjussa. Steenbergen on sitten maalintekijätyyppi. Leftin 178-senttinen väkkärä on painanut alkukaudella 35 maalia ja 26 syöttöä WHL:ssa. Viime kaudella puolestaan hän teki 51 kaappia 72 ottelussa. Kyseessä on Arizonan vitoskierroksen ryöstö kesältä 2017. Hän saattaa aloittaa turnauksen ylimääräisenä hyökkääjänä, mutta Kanadan rotaation tuntien saanee peliaikaa alkusarjassa.

 

[Salming]

Slovakia

Samuel Bucek – Adam Ruzicka – Marian Studenic
Adam Liska – Milos Roman – Samuel Solensky
Milos Kelemen – Peter Kundrik – Erik Smolka
Viliam Cacho – Alex Tamasi/Patrik Marcinek – Filip Krivosik

Martin Fehervary – Martin Bodak
Michal Ivan – Vojtech Zelenak
Tomas Hedera – Marek Korencik
Samuel Fereta - David Matejovic

Roman Durny
David Hrenak
Jakub Kostelny

YV1: Fehervary
Bucek – Studenic – Ruzicka
Zelenak

YV2: Hedera-Korencik
Smolka-Kundrik-Kelemen

Slovakia oli viime kisoissa tutusti joukkue, joka tippui puolivälierissä. Joukkue oli pirun heikko ja se voitti vaivoin Latvian 4-2 alkusarjassa eikä joutunut karsimaan sarjapaikastaan. Muutoin tuli tukkaan rajusti ja Ruotsi pieksi lopulta puolivälierissä slovakit 8-3. Juuri ennen kisoja avainhyökkääjä Samuel Bucek loukkaantui ja joutui jättämään kisat väliin, mutta onneksi hän on tänä vuonna sentään mukana rosterissa. Vuosi sitten maalivahtitandemina toimi Adam Huska – Matej Tomek. Kolmosmaalivahti oli Roman Durny, joka päässee tänä vuonna pelaamaan joko ykkös- tai kakkosmaalivahtina. Puolustuksesta mukana ovat avainyksilöt Martin Fehervary ja Martin Bodak. Hyökkäyksestä puolestaan edustuskelpoisia ovat kärkisentterit Milos Roman ja Adam Ruzicka sekä OHL:ssa pelaava Marian Studenic. Viime vuoden veskarikaksikon lisäksi Slovakia kaipaa puolustuksessa luutinutta Erik Cernakia (0+1), joka pelaa nykyään AHL:ssa Syracusessa. Myös viime vuoden paras pakkien pistemies eli 1+2 tehot kerännyt Michal Roman olisi vahvistanut tämän vuoden miehistöä. Roman kiekkoilee nykyään Slovakian pääsarjassa Zilinassa. Hyökkäyksestä ei voi oikein sanoa, että Slovakia kaipaisi ketään, koska joukkue oli vain niin huono isoja maita vastaan, mutta jos sieltä pitää nostaa kaksi nimeä esiin, ovat ne ainoat kolme tehopistettä keränneet hyökkääjät eli Marek Sloboda (1+2) ja Boris Sadecky (0+3). Molemmat pelaavat nykyään Slovan Bratislavassa KHL:ää pienessä roolissa.

Ykkösmaalivahdin tontti ei ole kirkossa kuulutettu, koska siitä paikasta kilpailevat Durny ja David Hrenak. Kumpikaan ei voi ainakaan hirveästi huonommin pelata kuin Huska tai Tomek vuosi sitten, jolloin Huskan GAA oli 5,00 ja Tomekin 3,50. Jälkimmäisen torjuntaprosentti sentään alkoi yhdeksällä ja oli 91,3%. Toki eipä kenttäpelaajilta hirveästi apuja tullut. Durny kiekkoilee Slovakiassa Slovakian U20-joukkueessa eli samankaltaisessa kehitysjoukkueessa, joka on myös Valko-Venäjällä. Aikuisia vastaan kiekko on pysähtynyt 89% tarkkuudella 18 ottelussa. David Hrenak on mielenkiintoinen nimi. 186-senttinen veskari on NCAA:ssa kuudessa ottelussa torjunut kiekot yli 94% varmuudella. Hän oli viimeisessä harjoitusottelussa Venäjää vastaan eleettömän rauhallinen sen kaksi erää mitä peliä katsoin, joten sen perusteella hän saattaa jopa olla aloittava maalivahti, vaikka vuosi sitten Durny oli jo mukana kisaryhmässä. Kolmosvahti Jakub Kostelny pelaa pääosin Slovakian junnuliigaa surkeilla tilastoilla.

Puolustuksen kaksi tärkeintä pelaajaa ovat Martinit Fehervary ja Bodak. Fehervary on tulevan draftin puolustajalupaus, joka on rankattu kolmoskierroksen lupaukseksi. Vuosi sitten hän teki yhden maalin ja keväällä U18-kisoissa oli joukkueensa kapteeni tehden 1+1 tehot. Fehervary pelaa Ruotsissa Allsvenskania ja miesten peleissä on tullut 0+4 tehot 24 matsissa. Leftin puolen ylivoimapuolustaja Slovakian joukkueessa. Pärjää myös kamppailuissa kokonsa puolesta ihan jees. Bodak puolestaan on pakiston ainoa right. Vielä viime kaudella hän pelasi Tapparassa A-junnuissa ja pari peliä Liigassakin sekä seitsemän peliä Mestiksessä, mutta täksi kaudeksi hän siirtyi WHL:ään rapakon taakse. Kasassa on 30 pelissä 1+11 tehot. Viime kisoissa yksi maali, mutta nyt voisi odottaa jopa hieman enemmän, koska vastuuta on luvassa Cernakin poissaollessa ylivoimallakin. A-junnukaudella hän kuitenkin teki 22 pinnaa vajaassa 40 pelissä. Bodakilla on melko identtinen fysiikka Fehervaryyn verrattuna. Pituutta on herroilla on 186 ja 185 senttiä sekä painoa 86 ja 88 kiloa.

Samuel Fereta ja Tomas Hedera ovat Slovan Bratislavan kasvatteja. Molemmat pelaavat tuossa Slovakian U20-majussa aikuisia vastaan harjoituspelejä. Hedera on päässyt pelaamaan KHL:n puolella jopa viisi matsia Slovanissa ilman tehoja. Fereta on hieman isokokoisempi kuin Hedera, mutta kumpikin pärjää kyllä kamppailuissa. Varsinaisia pistelinkoja kumpikaan ei ole, sillä molemmat ovat vetäneet kiikaritehoilla vajaat 20 peliä U20-joukkueessa syksyllä. Kohtalaisia puolustavia puolustajia kuitenkin. Michel Ivan on P-Amerikan apu, joka on varauskelpoinen ensi kesänä. QMJHL:ssa 19 ottelussa yhdeksän tehopistettä 186-senttiselle ja 83-kiloiselle leftin puolustajalle on kohtalainen suoritus. Hän on ollut mukana myös Slovakian U18-joukkueessa kaksissa edellisissä kisoissa. Vojtech Zelenak pelannee Ivanin parina. Hän on U20-nipussa tehnyt 19 ottelussa kuusi pinnaa. Lisäksi hän saattaa olla mukana Slovakian ylivoimassa maalinedusmiehenä, koska siinä roolissa hän onnistui iskemään maalin Venäjää vastaan viimeisessä harjoitusottelussa. Pituutta on 196 senttiä ja painoa 102 kiloa, joten Zelenak peittää tehokkaasti maalivahdin näkökentän.

Marek Korencik puolestaan Ruotsissa Luleån junnuissa pelaava 191-senttinen leftin yksilö, joka on 27 pelissä tehnyt tehot 1+6. Hän oli mukana myös keväällä U18-kisoissa saalistaen yhden syöttöpisteen. Korencik onkin enemmän oman pään hidalgo kuin hyökkäyspään maestro. Viimeisessä vaiheessa joukkueesta tiputettiin mm. Dusan Kmec, jolla on niin ikään kokemusta pienestä askista, sillä hän kiekkoilee NAHL:ssa (27gp 3+13). Kmecilla on kiekollisten taitojen lisäksi myös kokoa (190/100kg). Useat slovakialaiset olisivat nähneet hänet mieluummin alakerrassa David Matejovicin sijaan, joka on joukkueen massiivisin henkilö 108 kilon elopainollaan. Pituutta leftin oman pään varjelijalla on 196-senttiä. Hän pelaa Slovakiassa U20-nipussa kiikaritehoilla.

Hyökkäyksessä tärkeimmät ihmiset ovat Samuel Bucek, Marian Studenic sekä sentterit Milos Roman ja Adam Ruzicka. Bucek tosiaan loukkaantui juuri viime kisojen kynnyksellä ja joutui jättämään kisat väliin. Tänä vuonna 190-senttinen leftin laitahyökkääjä on mukana. Hän pelaa USHL:ssa ja on tehnyt 20 pelissä 18 pistettä. Toissa vuoden U18-kisoissa hän teki 4+1 tehot. Bucek on kokonsa ansiosta hyvä maski- ja maalineduspelaaja. Studenic jäi viime kisoissa pisteittä, mutta varattiin Devilsiin vitoskierroksella. OHL:ssa 32 ottelussa leftin oikea laitahyökkääjä on kasannut 30 pistettä. Kamppailupelaamisessa Studenic ei ole omimmillaan olemuksensa takia, mutta kiekon kanssa hän on Slovakian taiturimaisimpia yksilöitä. Ykkössentteri Ruzicka teki viime kisoissa yhden maalin ja varattiin kesällä Flamesiin numerolla 109. OHL:ssa 194-senttinen voimahyökkääjä on mättänyt jo 39 pistettä alkukauteen. 20+19 tehot kielivät siitä, että Ruzicka osaa sekä laukoa että syöttää erinomaisesti. Rystysyötöt ovat Ruzickan erityisosaamista Eliteprospectin mukaan. Kakkossentteri Roman on huomattavasti pienikokoisempi, vain 180-senttinen. Hän on tehnyt WHL:ssa 29 pistettä ja on varauskelpoinen kesällä. Viime kisoissa rooli oli nelosketjun keskellä ja saldona oli tehot 1+1, mutta tänä vuonna Romanillekin on tarjolla isompaa ruutua.

Kaksi muuta Pohjois-Amerikan vahvistusta joukkueen yläkerrassa ovat Adam Liska ja Samuel Solensky. Liska on vasen laitahyökkääjä, joka on varauskelpoinen tulevana kesänä. OHL:ssa sopusuhtainen 182-senttinen poika on painanut 19 tehopistettä 33 ottelussa. Solensky puolestaan pelaa NAHL:ssa. Hän on vuoden vanhempi eli -98 ikäluokkaa. Tehoja on tullut 9+14 25 pelissä. Kumpikaan ei ole joukkueensa kärkihevosia, mutta jos Slovakia haluaa yllättää, heidän täytyy onnistua taustalta nousemaan esiin.

Bucekin lisäksi hyökkäyksen toinen rightin puolen yksilö on Filip Krivosik, joka on pelannut tämän kauden Suomessa. Massiivisen kokoinen sentteri on tehnyt LeKissä 15 ottelussa 1+4 tehot. Viime kaudella HPK:n A-junnuissa hän teki 19 pinnaa 45 ottelussa. Liskan ja Solenskyn tavoin tuo joukkueen ”secondary scoring” -osastolle lisäarvoa. Krivosik on myös päässyt pelaamaan yhden pelin Liigaa HPK:ssa tällä kaudella. Keväällä U18-kisoissa 0+1 tehot viidessä ottelussa on myös syytä mainita eli maajoukkuekokemusta löytyy nuoremmista ikäluokista Krivosikilta.

 

[Salming]

Muutoin joukkueen alaketjut täyttyvät Slovakiassa pelaavista junioreista, joista valtaosa tosiaan on pelannut U20-joukkueessa. Näistä voisi mainita 19-vuotiaan Erik Smolkan, joka on oikeasta laidasta nakuttanut 6+8 tehot 20 matsissa. Smolkan fyysinen preesens riittää varmasti, sillä hän on 187-senttinen ja painaa 87 kiloa. Kolmossentterinä aloittaa Peter Kundrik, joka on U20-joukkueessa syksyllä puolestaan tehnyt viisi pinnaa. Ei oikeastaan säväytä millään osa-alueella, vähän hajuton ja mauton leftin keskushyökkääjä niin koon, tehojen kuin kamppailupelaamisen suhteen. Toisessa laidassa pelaa Milos Kelemen, joka pelaa Slovakiassa sekä U20-joukkueessa että HKM Zvolenissa. Pisteet eivät aiheuta hurraahuutoja, mutta raamit sentään ovat kunnossa 188-senttisellä ja 91-kiloisella leftin laiturilla. Hän tuo ketjuun vääntövoimaa kulmapeleihin. Nimellisessä nelosessa pelaavat Viliam Cacho ja Alex Tamasi ovat tehneet itse asiassa parempia tehoja U20-nipussa kuin edellisessä kappaleessa listatut Kundrik ja Kelemen, mutta ainakin viimeisessä harjoitusottelussa YV-vastuuta sai tuo Kundrikin vitja.

Viimeisessä tiputuksessa joukkueesta karsiutuivat mm. Niki Jasko, Vladimir Vybiral sekä U20-joukkueessa 2+4 tehot mättänyt 180-senttinen oikealta laukova Patrik Marcinek. Hän on ollut Slovakian U20-sarjassa hurja pistelinko, viime kaudella 48 ottelussa Marcinek teki tehot 31+33. Vybiral on pelannut 20 matsia Slovakian U20-joukkueessa ja tehnyt 6+1 tehot. Aihiot maalitykiksi ovat olemassa. Vybiralin raamit ovat ihan kohtalaiset (185/85), joten hänestä on hyötyä myös oman pään laitakamppailuissa. Niki Jasko puolestaan on tehnyt 5+2 tehot U20-joukkueessa Slovakiassa. Vybiralin tavoin maalintekijäaihio on olemassa, mutta ei vielä näissä kisoissa. 183-senttisellä leftin laiturilla/sentterillä on painoa 90 kiloa eli Jasko pystyy kropallaan suojaamaan kiekkoa kulmissa hyvin sekä painimaan maalin edessä. Venäjää vastaan hän sentteröi kolmosvitjaa, mutta ei lopulta mahtunut joukkueeseen.

Katsoin Slovakian harjoituspelistä kaksi erää Venäjää vastaan. Ylivoimakoostumukset siitä pelistä ovat ylempänä. Mielenkiintoista oli se, että ykkösylivoimassa maalin edessä pelasi kokonsa takia puolustaja Zelenak. Hän tekikin Slovakian toisen maalin kakkoserässä Ruzickan laukauksen paluukiekosta. Lienee selvää, että molemmat harjoituspelit skipannut Bodak tulee mukaan jompaankumpaan YV-viisikkoon. Joka tapauksessa Slovakia pärjäsi ihan mukavasti ne pari erää, mitä katsoin. Venäjä oli yllättävän vaisu ja Slovakian maalissa Hrenak pelasi varmaa peliä ja liimasi kiekot.

Suomi

Kristian Vesalainen – Janne Kuokkanen – Eeli Tolvanen
Aleksi Heponiemi – Joni Ikonen – Otto Koivula
Jere Innala – Aapeli Räsänen – Rasmus Kupari
Juha Jääskä – Joona Koppanen – Markus Nurmi
Eetu Tuulola

Olli Juolevi – Henri Jokiharju
Juuso Välimäki – Miro Heiskanen
Kasper Kotkansalo – Urho Vaakanainen
Robin Salo – Eemeli Räsänen

Ukko-Pekka Luukkonen
Niilo Halonen
Lassi Lehtinen

YV1: Heiskanen-Tolvanen-Räsänen-Kuokkanen-Vesalainen
YV2: Juolevi-Jokiharju-Koivula-Ikonen-Heponiemi

Suomi joutui hallitsevana mestarina hakemaan vuosi sitten vauhtia karsintaotteluista Latviaa vastaan, kun Rautakorven ja pelaajiston välillä kemiat eivät toimineet ja kisat olivat katastrofi. Avausottelun viime hetken maalilla tullut 2-1 tappio aloitti kierteen, jota ei saatu poikki, kunnes Jääkiekkoliitto teki ainutlaatuisen ratkaisun ja erotti Rautakorven kesken kisojen ja puikkoihin hyppäsi Ylen lämpimästä studiosta Jussi Ahokas. Ahokkaan johdolla Suomi voitti alkusarjan viimeisessä pelissä Sveitsin 2-0, mutta se ei enää riittänyt puolivälieräpaikkaan, kun Tsekin lisäksi Suomi hävisi Tanskalle 3-2 Kasper Krogin ollessa muurina ja Ruotsille 3-1. Karsintasarjassa sentään Latvia kaatui kahdesti maalein 2-1 ja 4-2.

Viime vuoden ryhmästä mukana ovat tänä vuonna Miro Heiskanen, Olli Juolevi, Urho Vaakanainen, Juuso Välimäki, Otto Koivula, Janne Kuokkanen, Aapeli Räsänen, Eeli Tolvanen ja Kristian Vesalainen. Puolustus ja hyökkäyksen kärki on säilynyt hyvin koossa, mutta koko maalivahtiosasto on mennyt uusiksi, joka ei ole välttämättä huono asia. Viime vuonna Suomen ykkösmaalivahti oli Veini Vehviläinen, joka oli epävarma alussa, mutta sentään karsintasarjassa torjui Suomelle voitot Latviasta. Nuo karsintapelit nostivat Vehviläisen torjuntaprosentin yli 93%:een. Kakkosmaalivahti Kaarlehto pääsi jäälle yhdessä ottelussa ja Ruusu ei pelannut ollenkaan. Tänä vuonna maalivahtikolmikon muodostavat Ukko-Pekka Luukkonen, Niilo Halonen ja Lassi Lehtinen. Luukkonen on lähtökohtaisesti ykkösmaalivahti. Hän torjui Ahokkaan alaisuudessa U18-kultaa toissa keväänä. Sabresin viime kesän toisen kierroksen varaus on pelannut Mestiksessä LeKissä 18 matsia ja torjunut kiekot 91,4% varmuudella alkukaudella. Lehtinen on pelannut niin ikään Mestistä. 11 ottelussa hän on torjunut KeuPassa 91,5% tarkkuudella. Halonen puolestaan on HIFKin A-junioriveska, joka on 28 ottelussa torjunut 91,4% kiekoista. Hämmentävän tasaiset torjuntaprosentit suomalaismaalivahtien kesken, mutta Luukkonen on näistä silti ykkönen. En usko, että Suomi tulee kaatumaan tähän osa-alueeseen, vaikka se onkin suurin arvoitus ennen kisoja. Hieno homma on joka tapauksessa se, että Luukkonen ja Lehtinen ovat edustuskelpoisia myös ensi vuonna.

 

[Salming]

Suomen puolustus on ehkäpä sitten puolestaan kisojen paras. Ainakin hyvin lähellä sitä. Ahokas teki mielenkiintoisen ratkaisun ja otti mukaan kahdeksan puolustajaa. Näistä seitsemän passit leimataan kisojen alussa. Aiemmin mainitun nelikon lisäksi Henri Jokiharju on viides avainpuolustaja Suomen rosterissa. Viime vuoden kisoissa Juolevi ja Heiskanen laitettiin yhteen. Välimäki pelasi puolestaan Vili Saarijärven kanssa ja Vaakanainen Jesper Mattilan Juho Rautasen ollessa pääosin seiskapakki. Parit on vaikea arpoa ja niitä saatetaan hyvin sekoittaa turnauksen edetessä, jos ongelmia ilmenee. Juolevi pelasi esimerkiksi Salon parina edellisessä harjoitusturnauksessa. Viime vuoden karsintapeleissä Ahokas peluutti tosiaan Juolevia ja Heiskasta yhdessä. U18-kultavuonna puolestaan Vaakanainen ja Jokiharju pelasivat yhdessä ja Välimäki Heiskasen kanssa. Mahdollisuuksia on monia, mutta näyttäisi siltä, että Ahokas on arponut pareiksi lopulta Juolevi-Jokiharju, Välimäki-Heiskanen, Kotkansalo-Vaakanainen sekä Salo-Räsänen. Noilla ainakin pelattiin viimeinen harjoitusottelu Tsekkiä vastaan. Liigaa seuraaville suurin osa suomalaispelaajista onkin jo tuttuja. Juolevi on operoinut Tepsin takalinjoilla ja Heiskanen puolestaan HIFKin. Olin katsomassa poikien ensimmäistä keskinäistä kohtaamista Gatorade Centerissä. Tuolloin Heiskanen vei taisteluparin 100-0. Sen jälkeen olen nähnyt Heiskanen talviklassikossa Kärppiä vastaan ja Juolevin JYPiä vastaan pelatussa ottelussa. Mielestäni Heiskanen on Juolevia edellä tällä hetkellä, siitä kertoo toki myös se, että Heiskanen näistä pelaa olympialaisissa mahdollisesti ja hänen varaan pitää rakentaa ykkösylivoima ja niin Ahokas on myös tehnyt. Juolevi pyörittäköön sitten toista viisikkoa viivassa. Molemmat ovat painaneet alkukaudella 14 pinnaa 20 matsiin, mutta Heiskanen on tehnyt peräti yhdeksän maalia ja Juolevi erinomaisena syöttölinjojen löytäjänä on sitten syötellyt enemmän.

Välimäki on joukkueen kapteeni ja loistavien raamiensa ansiosta erinomainen puolustava puolustaja. Flamesin viime kesän ykköskierroksen varaus on WHL:ssa 19 ottelussa tehnyt 20 pistettä oman pään luutimisen ohessa ja näissä junnupeleissä taso riittää mainiosti kiekollisenakin paineen alla sekä siniviivassa. Vaakanainen teki viime kisoissa yhden maalin ja haki vielä rooliaan, mutta tänä vuonna on syytä odottaa enemmän. Bruinsin viime kesän ykkösvaraus on tehnyt SaiPassa tehot 1+3, mutta hän kyllä kykenee myös tehoilemaan, josta osoituksena viime keväänä U18-kisoissa tehdyt 3+3 tehot kuudessa ottelussa. Vaakanainen on sissi, joka ei luovuta millään kamppailutilanteissa. Hyvä kahden suunnan puolustaja kaikkinensa. Mikään osa-alue ei ole heikko Vaakanaisella. Jokiharju on tärkein rightin puolen puolustaja. Chicagon viime kesän ykkösvaraus numerolla 29 on WHL:ssa tehnyt 31 ottelussa peräti tehot 7+30. Loistava liike, jolla Jokiharju paikkaa vielä hieman vajavaista fysiikkaansa. On mielenkiintoista nähdä, että millainen rooli Jokiharjulle keksitään ylivoimalle, ainakin Tsekkiä vastaan pelatussa harjoitusottelussa hän oli mukana toisessa YV-viisikossa.

Eemeli Räsänen on puolustuskahdeksikon toinen right. OHL:ssa joukkueen isokokoisin (200/95kg) yksilö on kasannut mukavat tehot 3+19 28 ottelussa. Räsäsen vahvuudet ovat toki kamppailupelaamisessa laitojen lähellä, mutta peliälynsä turvin hän osaa myös syöttää kiekkoa hyvin ja avata peliä. Alivoimalla käyttökelpoinen pelaaja varmasti Välimäen ja Vaakanaisen ohella. Salo on tippunut viime metreillä kaksista edellisistä kisoista, mutta nyt hän pääsi mukaan. Islesin toisen kierroksen varaus on kriisi-Sportissa saalistanut vain 0+3 tehot 27 pelissä, joka on ainakin minulle ollut pettymys. Luistelu on Salon vahvuus. Oman pään sijoittuminen ja kaksinkamppailut ovat suurimmat arvoitukset Salon kohdalla tulevissa kisoissa. Paineen alta hän päässee kohtalaisen hyvin kuitenkin pois luistelun ja visionsa ansiosta. Kotkansalo on Bostonin yliopistossa kiekkoileva Detroitin varaus viime kesän kolmannelta kierrokselta. Hän tuo Vaakanaisen viereen fyysisyyttä (188/90) ja kovan laukauksen viivasta. Kotkansalo on myös Espoon Bluesin kasvatti.

Vuosi sitten Suomen kärkiketjuissa hyökkäsivät Tolvanen, Räsänen, Vesalainen, Kuokkanen, Koivula, Julius Nättinen, Petrus Palmu, Henrik Borgström ja Kasper Björkqvist. Muut hyökkääjät olivat Joona Luoto, Julius Mattila, Arttu Ruotsalainen ja Teemu Väyrynen. Tämän vuoden ykkösketjuna on Vesalainen-Kuokkanen-Tolvanen. Olisin odottanut, että Ahokas olisi koonnut yhteen U18-tasolta tutun vitjan eli Vesalainen-Räsänen-Tolvanen, koska he pelasivat myös viime vuoden turnauksessa mm. karsintapelit yhdessä Ahokkaan tultua ruoriin. Räsänen olisi ollut oiva mies tasapainottamaan kahta ykköskierroksen varausta, joista Vesalainen ajaa röyhkeästi maalille ja Tolvanen toimittaa kiekkoa sinne fantastisella laukauksellaan. Vesalainen on tosiaan Jetsin viime kesän ykkösvaraus ja Tolvanen Predsin, mutta myös Räsäsellä on jämäkierrosten varaus Oilersiin. Viime kisoissa Räsänen keräsi tehot 2+4 kuten myös Tolvanen. Vesalaisen pisteet olivat 1+1. Toki puolet Räsäsen ja Tolvasen pisteistä syntyivät karsintapeleissä, mutta he olivat kuitenkin Suomen parhaat pistemiehet vuosi sitten. Vesalainen oli vuosi sitten jouluun mennessä tehnyt HPK:ssa tehot 1+0 yhdeksässä ottelussa tultuaan lainalle Frölundasta, mutta tällä kaudella tehoja on syntynyt jo 19 kappaletta, joten hänellä on varmasti melko erilaiset fiilikset lähteä pelaamaan hyvän itseluottamuksen kera. Arvokas voimahyökkääjä Suomelle pienessä kaukalossa. Tolvanen on tietysti nakuttanut karmeat tehot KHL:ssä ja hype on kova. Toivottavasti Eeli lunastaa häneen kohdistuvat odotukset. Mitä tulee sitten Janneen, olen nähnyt Kuokkasen ainoan Liiga-ottelun paikan päällä Lahdessa, tuolloin hän iski kaksi maalia runkosarjan päätöspelissä Pelicansia vastaan. Sitten olikin edessä muutto Londoniin seuraavaksi kaudeksi ja loppu on historiaa. Tällä kaudella Kuokkanen pääsi pelaamaan muutaman NHL-ottelunkin, mutta avausmaali jäi vielä tekemättä (4gp 0+0). AHL:ssa sen sijaan luisteluvoimainen ja älykäs leftin sentteri on tehnyt 3+11 tehot 19 ottelussa. Kuokkanen pystyy pelaamaan myös laidassa ja siellä hänet on totuttu näkemään miesten peleissä, mutta tässä joukkueessa tarjolla on kärkisentterin rooli, koska keskikaista on muutoin liian ohut. Viime kisoissa Kuokkanen ei saanut itsestään parasta irti ja tuloksena oli vain yksi syöttöpiste. Toki kun Kuokkanen siirrettiin pelaamaan yhdessä Borgströmin ja Björkqvistin kanssa kolmeen viimeiseen peliin, homma näytti jo hyvältä, mutta tehottomuus vaivasi Kuokkasta noissa kisoissa.

Kakkosessa Räsänen pelaa keskellä ja laidoilla Heponiemi sekä Ilveksen Koivula. Räsäsen alkukausi on ollut kohtalainen NCAA:ssa. 18 peliä ja tehot 3+7, mutta tehotilasto on tutusti plussalla eli +7. Räsänen saanee vastuuta myös alivoimalla, koska hän on loistava aloittaja ja pystyy kaapimaan tärkeitä puolustuspään aloituksia. Räsänen hoitaa tunnollisesti velvoitteet omaan päähän ja siksi jään ulkopuolella joukkueen sivistynein ihminen on niin tärkeä pelaaja Ahokkaalle. Heponiemi on minulle hieman vieras tuttavuus, mutta WHL:ssa hän on tehnyt 29 ottelussa uskomattomat 71 tehopistettä ja johtaa koko sarjan pistepörssiä. Floridan viime kesän kakkoskierroksen varaus ei ole koolla pilattu (179/67), mutta peliäly, taitotaso, tikkaavat jalat ja ennen kaikkea syöttötaito (19+52) nostavat Heponiemen yhdeksi Suomen tärkeimmistä hyökkääjistä tulevissa kisoissa. Koivula oli mukana vuosi sitten ja teki tehot 0+0, joka oli pettymys tuolloin Ilveksessä hyvän syksyn vetäneeltä Koivulalta. Tänä syksynä pinnoja on ropissut 193-senttiselle ja satakiloiselle leftin voimalaiturille jälleen hyvin (32gp 4+14). Odotan häneltä parempaa panosta tänä vuonna tehojen valossa. Viime vuonna Koivula kuitenkin sai YV-vastuutakin, mutta ei kyennyt sitä käyttämään. Tänä vuonna Heponiemi on alustavasti samassa YV-koostumuksessa mukana tarjoilemassa kiekkoa.

 

[Salming]

Kolmosessa sitten Suomella on Joni Ikonen keskellä ja laidoilla Rasmus Kupari sekä Jere Innala. Ikonen on KalPan rightin puolen sentteri, joka pelasi vielä viime kaudella Ruotsissa Frölundassa ja pääsi pelaamaan jopa kymmenen matsia SHL:ää. Hänet varattiin kesällä Habsiin toisella kierroksella. Täksi kaudeksi Ikonen vaihtoi maisemaa Kapasen alaisuuteen Kuopioon. Syksyllä hän on tehnyt 3+3 tehot 31 ottelussa. Viime keväänä U18-kisoissa Ikonen oli Suomen varakapteeni ja keräsi tehot 4+4. Hänen vahvuuksiaan on ilman muuta pehmeät kädet, joilla pystyy sekä ruokkimaan nälkäisiä laitureita että laukomaan myös itse pienestä tilasta. Fysiikassa riittää vielä kehitettävää, mutta ei muuta kuin Lehkosesta mallia miten Montrealin kokoonpanoon tunkeudutaan pienestä kropasta huolimatta. Eikä Ikonen nyt tietenkään niin mikkihiiri ole kuin Lehkonen aikoinaan, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Ikonen voi rightin kätisyytensä ansiosta olla myös mukana ylivoimakaavailuissa ja Ahokas onkin sijoittanut hänet toiseen YV-viisikkoon. Viime keväänä mm. Latviaa vastaan U18-tasolla hän teki hattutempun ja maaleista kaksi tuli vasemmasta siivestä, joten Ikonen osaa kyllä laukoa hyvin suoraan syötöstä. Oikeassa laidassa viilettää Rasmus Kupari, jonka näin kertaalleen livenä syksyllä Turussa. Luistelu on riittävää miesten tasolle, mutta vajavainen fysiikkaa rajoittaa vaihtojen pituuksia ja kamppailuissakin oli petrattavaa. Laukausta Kuparin pitää myös vielä kehittää, mutta kiekonhallinta on hyvällä mallilla ja Rasmus uskaltaa pysyä kiekossa eikä anna hätäisiä syöttöjä epäedullisiin tiloihin. Kupari on joukkueen ainut hyökkääjä, joka on kesällä tuleva ykköskierroksen varaus. Jere Innalan mukaan mahtuminen oli minulle yllätys, mutta toisaalta kuukausi sitten pelatussa harjoitusturnauksessa hän oli mukana ylivoimissa ja sai vastuuta kärkikentissä, joten ehkä Ahokas tiesi jo tuolloin, että Innala on mukana kisakoneessa. HPK:n 174-senttinen leftin laituri on nopeat ja tikkaavat jalat omistava peluri, jolla on napakka rannelaukaus. Liigassa se on toki tuottanut tulosta vain 4+2 tehojen muodossa 32 ottelussa. Junnujen SM-Liigassa viime kaudella Innala painoi pinna per peli -tahtia, mutta aikuisten puolella harppaus korkeammalle tasolle odotuttaa vielä itseään. Seuraan suurennuslasilla sitä, miten sähäkkä Innala pärjää oman alueen laitakahinoissa.

Nelosessa sitten ovat Joona Koppanen, Eetu Tuulola ja toisessa laidassa kaiketi Juha Jääskä, jotta kätisyydet ovat kohdillaan, jolloin Tepsin Markus Nurmi jäisi ylimääräiseksi hyökkääjäksi. Tuulola on Vesalaisen ja Koivulan tavoin Suomen voimahyökkääjäosastoa. Painoa 188-senttisellä rightin laiturilla on peräti 102 kiloa. Isoveli Joni voitti pari vuotta sitten kultaa Helsingissä ja nyt olisi Eetulla sauma kirjoittaa myös nimensä historiankirjoihin. Tuulola on hyvä kahden suunnan laituri, odotan myös hieman tulosta hyökkäyspäässä, koska HPK:ssa hän on kuitenkin alkukaudella tehnyt 8+4 tehot 28 pelissä ja ymmärtääkseni pelillinen käyrä on nousussa. Joona Koppanen puolestaan voi pelata keskellä tai laidassa, mutta tässä joukkueessa Ilveksen raamikas hyökkääjä (195/87) ja Bostonin vitoskierroksen varaus pelaa keskellä. Ilveksessä hän on kerännyt alkukaudella kahdeksan syöttöpistettä ja rooli on ollut enimmäkseen juuri nelosen keskellä. Luultavasti yksi Suomen alivoimahyökkääjistä. HIFKin Juha Jääskän mukaan pääsy oli Innalan tavoin ehkä se isoin yllätys. Jääskän näin viimeksi livenä talviklassikossa Kärppiä vastaan. Tuolloin Jääskä vakuutti minut fysiikallaan, joka riitti aikuisia miehiä vastaan hyvin. Vaikka Jääskällä on pituutta vain 179 senttiä, hänen patukkamaisuus antaa mahdollisuuden hyvään taklauspelaamiseen ja sitä kautta nelosketjun laiturin rooli sopii Jääskälle. Kiekollisenakaan Jääskä ei ole mikään turhake, sillä parina viime kautena hän on pelannut pinna per peli -tahdilla A-junioreiden SM-sarjaa, mutta Innalan tavoin Liigassa on vielä viimeinen askel ottamatta. Hyvä kulmapelaaja pieneen kaukaloon Suomelle. Tepsin Markus Nurmen olen nähnyt hänet monesti livenä paikan päällä. Tepsissä Nurmi on rouhinut Virtasen kanssa nelosessa, tottunut alaketjujen laiturin rooliin ja on yksi AV-pelaajista. Liiga-uran alussa Nurmesta tuli mieleen bambi luistimilla jäällä, mutta nyt tasapaino ja luistelutekniikka on jo petraantunut rightin puolen hujopilla.

Joukkueesta jäivät viime metreillä yllättäen rannalle Eetu Luostarinen ja Jerry Turkulainen. Jerry Turkulainen olisi ollut Suomen joukkueen lyhin pelaaja. Vain 170-senttisen JYPin ukon näin kertaalleen livenä Gatorade Centerissä. Tuolloin Turkulainen pelasi yhdessä Suomelan ja Nättisen kanssa muistaakseni ja teki yhden maalin ylivoimalla, kun Setäsen torjunnasta kiekko kimposi suoraan hänen lapaansa vasemmalle maalin kulmalle. Turkulaisen ketteryys tuli toki tuolloin ilmi ja hän pystyy puikkelehtimaan ahtaista raoista maalille kiekon kanssa. Liigassa alkukaudella Turkulainen on tehnyt mukavat tehot 5+11 29 matsissa. Olisin halunnut nähdä, että miten hyvin Turkulainen olisi kyennyt kamppailemaan pienessä kaukalossa parhaita junioreita vastaan. Luostarinen on Canesin viime kesän toisen kierroksen varaus. Hän on luotettava alaketjujen keskushyökkääjä, joka pärjäsi ihan mukavasti Liiga-finaaleissakin keväällä siinä roolissa. Ei mikään pistelinko, mutta 190-senttisellä varrella kelpaa kamppailla kovaa ja pelata alivoimaa. Koppasen Joona kuitenkin vei nelossentterin roolin Luostariselta, joten kotimatka on edessä Eetulla jouluksi. Ehkä hivenen outoa, että Luostarista ei valittu edes 13. hyökkääjäksi, mutta Ahokas tietänee mitä tekee.

Suomi leimaa kisojen alussa seitsemän puolustajaa ja 12 hyökkääjää. Veikkaan, että pakistossa ratkaisu nähdään Salon ja Räsäsen välillä, koska Kotkansalo pelasi Vaakanaisen parina Tsekkiä vastaan viimeisessä harjoituspelissä. Pahoin pelkään, että Salolle jää jälleen luu käteen, koska Räsänen on pakiston toinen right ja Salon sesonki Vaasassa ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Lisäksi Räsäsellä on etunaan pienestä kaukalosta saatu kokemus. Hyökkäyksessä sitten Jääskä tai Nurmi luultavasti jätetään leimaamatta. Veikkaan Nurmea kätisyyksien vuoksi, mutta pianhan se selviää, että kumpi lopulta istuu katsomossa turnauksen alussa.

EDIT: Tuoreen tiedon mukaan Tuulola on viltissä. Hyvä niin, koska Nurmea tarvitaan alivoimalla.

 

[Salming]

Tanska

Jonas Røndbjerg – Nikolaj Krag Christensen – Joachim Blichfeld
Valdemar Ahlberg - David Madsen - Jacob Schmidt-Svejstrup
Daniel Nielsen - Christian Wejse – Lucas Andersen
Phillip Schultz – Andreas Grundtvig – Magnus Molge
Christoffer Gath

Christian Larsen – Oliver Larsen
Malte Setkov – Jakob Jessen
Rasmus Heine – Jeppe Urup
Lasse Mortensen

Kasper Krog
Emil Gransoe
Mads Sogaard

Tanskan viime vuoden ryhmästä mukana ovat maalivahdit Kasper Krog ja Emil Gransoe, puolustajista Oliver Larsen ja hyökkääjistä Joachim Blichfeld, Nikolaj Krag Christensen, David Madsen, Jonas Röndberg ja Christian Wejse. Viime vuoden kisoissa Tanskan avainpelaajia olleet Alexander True (5gp 1+2) ja Mathias From (5gp 2+1) ovat jo yli-ikäisiä. Myöskään ykkösketjussa pelannut Rasmus T. Andersson ei ole enää edustuskelpoinen. Alakerrasta puolestaan vain Oliver Larsen on tosiaan mukana tämän vuoden ryhmässä, kun Oliver Gatz Nielsen on loukkaantuneena (5gp 0+2). Poissa ovat muun muassa varakapteenina toiminut puolustava puolustaja Christien Mieritz, kakkosparissa luutinut Mathias Röndberg ja hänen parinaan 0+2 kasannut Nicolai Weichel. Maalivahtiosasto sentään Tanskalla on säilynyt kunnossa, kun Krog ja Gransoe ovat mukana tänäkin vuonna. Krog torjui viime vuoden kisoissa kolme peliä torjuntaprosentin ollessa 92. Gransoe puolestaan ei saanut vastuuta, koska ykkösmaalivahti oli Lasse M. Petersen, joka kuitenkin torjui kolmessa pelissä vain 86% tarkkuudella kiekkoja ja vaihdettiin maalilta mm. kesken puolivälierän Venäjää vastaan, jonka Tanska hävisi lopulta 4-0. Krog puolestaan torjui mm. voiton Suomesta alkusarjassa 3-2 ollen melkoinen muuri. Kasperilla oli myös kisojen kolmanneksi paras torjuntaprosentti Vehviläisen ja Samsonovin jälkeen.

Puolustusta johtaa tänä vuonna Oliver Larsenin lisäksi Malte Setkov. Larsen on kookas rightin puolustaja, joka saalisti viime kisoissa yhden syötön. Hän pelaa Leksandissa ja on pomppinut junnujen sekä Allsvenskanin välillä. Setkov puolestaan on Detroitin neloskierroksen varaus kesältä. Hän on peräti 198-senttinen leftin yksilö, joka pelaa Malmössä. Jännä nähdä millaisen kiekollisen roolin Setkov pystyy ottamaan Tanskan alakerrassa. Yhden SHL-pelin hän on tällä kaudella päässyt pelaamaan. Jakob Jessen pelaa Tanskan sarjan Herningissa. 24 pelissä tehot 1+4 leftin yleispuolustajalle. Jeppe Urup Morgensen puolestaan on niin ikään kookas rightin puolustaja (187/80). Hän pelaa AIK:n junnuissa. Pakkipari Heine on pelannut pääosin Tanskan pääsarjaa (20gp 0+1). Hän on kätisyydeltään leftin eli Tanskankin alakerta on koottu siten, että kätisyydet sopivat yhteen. Christian Larsen on 190-senttinen leftin kaveri, joka pelaa Tanskan pääsarjaa. 25 matsia ilman tehoja. Kokoa riittää Tanskan alakerrassa, mutta mielenkiintoista on nähdä, että miten kyseiset puolustajat saavat siirrettyä kiekkoa hyökkääjien lapaan paineen alla pienessä kaukalossa. Lasse Mortensen puolestaan on 192-senttinen rightin kätinen vuonna 2000 syntynyt pelaaja pelaa Tanskassa ja on pomppinut pääsarjan sekä kakkossarjan välillä. Raamit ovat kunnossa, mutta kaksi vuotta alaikäisenä saattaa olla toisinaan helisemässä silti omassa päässä. Siksi hän aloittaa seiskapakkina.

Tanskan tämän vuoden ykkösvitja oli kasassa jo vuosi sitten toisena kärkiketjuna. Fromin ja Truen ollessa poissa tämän vitjan pitää kannatella Tanskaa tänä vuonna, jos se haluaa säilyä A-sarjassa. Krag Christensen on ykkössentteri ja Bluesin 7. kierroksen varaus. Laituri Blichfeld puolestaan on Sharksin 7. kierroksen varaus ja toinen laituri Röndberg varattiin viime kesänä Vegasiin kolmannella kierroksella, joten seuraan häntä erityisellä mielenkiinnolla. Viimeksi mainittu on leftin kätisyyden omaava 184-senttinen ja 80-kiloinen laituri, joka on Växjössä tehnyt 25 pelissä seitsemän pinnaa alkukaudella. Viime kisoissa hän sai kaksi syöttöpistettä kasaan viidessä ottelussa. Röndberg on vahva kaksinkamppailija, vaikka raamit eivät olekaan mitkään isokokoisimmat. Riittävän hyvä luistelija ja kiekolliset taidot ovat myös ihan kohtalaiset. Keskellä pelaava Krag Christensen teki viime kisoissa tehot 2+2. Isokokoinen leftin sentteri, joka on pelannut mm. HPK:n junnuissa tällä kaudella (9gp 7pts) ja muutaman pelin Mestistä sekä Tanskan liigaa. Tämän joukkueen tärkeimpiä yksilöitä. Blichfeld on raamikas right, joka on oikeasta laidasta paukuttanut 30 pinnaa 26 ottelussa WHL:ssa. Viime kaudella hän teki samassa sarjassa 58 pinnaa reilussa 60 matsissa ja viime junnukisoissa puolestaan 3+1 tehot. Ylivoiman vasemmassa siivessä avaintekijä.

Kakkosketjun keskellä pelaava David Madsen oli mukana jo vuosi sitten. Silloin 184-senttinen rightin keskushyökkääjä teki yhden maalin. Nyt on luvassa isompaa roolia. Madsen on päässyt pelaamaan Växjössä SHL:ää kymmenen matsin verran alkukaudella, joten miesten peleistäkin on kokemusta. Nimihirviö Schmidt-Svejtsrup on ketjun oikea laituri. Hyvät raamit omaava rightin yksilö kiekkoilee USHL:ssa, jossa hän on tehnyt 23 pelissä tehot 17+12 eli hän on Tanskan potentiaalisimpia maalitykkejä näissä kisoissa. Ketjun täydentää Valdemar Ahlberg, joka on härkämäinen leftin hyökkääjä (188/91). Viime kaudella hän pelasi vielä AIK:n junnuissa, mutta siirtyi täksi kaudeksi NAHL:aan, jossa on syntynyt 4+6 tehot 24 ottelussa. Mielenkiintoinen vitja seurattavaksi, kun Ahlberg ja S-S rouhivat kulmissa ja Madsen tarkkailee taustalla.

Kolmossentteri Christian Wejse oli tosiaan mukana jo vuosi sitten. Silloin hän jäi ilman tehoja. Tällä kaudella Tanskan pääsarjassa on syntynyt 3+1 tehot 27 ottelussa. Ei mikään pistelinko, mutta alaketjuihin arvokas pelaaja kokemuksensa myötä. Häneltäkin löytyy kokoa mukavasti 186 senttiä ja 88 kiloa. Vasen laituri Daniel Nielsen on mielenkiintoinen pelaaja. 170-senttiä sulka päässä, mutta Tanskan pääsarjassa jo 11 pinnaa alkukaudella. Sähäkkä väkkärä pelaajatyypiltään. Kolmosen toisessa laidassa operoi Lucas Andersen, joka on yhtä hyvät raamit omaava kuin Schmidt-Svejtsrup. Andersen pelaa Jokereiden A-junnuissa ja on paiskonut tehot 4+12 28 pelissä. Tämän ketjun pelinrakentaja siis lähinnä.

Nelosketjussa pelaavat Andreas Grundtvig, Magnus Molge ja Phillip Schultz. Molge pelaa Ruotsissa Malmön junnuissa. Schultz ja Grutdtvig puolestaan Tanskan pääsarjaa. Kaikki ketjun hyökkääjät ovat 180-senttisiä, joka on hauska sattuma. Molge on oikeassa laidassa right ja kaksi muuta yksilöä puolestaan ovat leftejä. Schultz on joukkueen nuorin pelaaja ja syntynyt vuonna 2000, jos samana vuonna syntynyttä kolmosmokke Sögaardia ei lasketa mukaan. Schultz edusti Tanskaa U18-tasolla keväällä yhdessä Grundtvigin kanssa.

Viimeisessä karsinnassa joukkueesta jäi ulos kaksi isokokoista tulevaisuuden kisapelaajaa: Oliver True ja Asger Petersen. True on viime kisoissa loistaneen Alexander Truen kolme vuotta nuorempi veli eli vasta vuonna 2000 syntynyt. Veljensä tavoin True on rightin kätinen ja pituutta on 188 senttiä. Oikea laituri pelaa OHL:ssa ja on tehnyt 3+4 tehot alkukaudella. Ihan kohtalaisesti noin nuorelta pelaajalta. Vuonna 1999 syntynyt Asger Petersen olisi ollut joukkueen toiseksi pisin kenttäpelaaja Setkovin jälkeen 196-senttisellä kropallaan. Tanskan pääsarjassa on syntynyt viisi tehopistettä 25 ottelussa syksyllä.

 

[Salming]

Yhdysvallat

Kieffer Bellows – Casey Mittelstadt – Riley Tufte
Brady Tkachuk - Logan Brown - Kailer Yamamoto
Patrick Harper - Ryan Poehling - Joseph Anderson
Max Jones – Trent Frederic - Josh Norris
Will Lockwood

Ryan Lindgren – Adam Fox
Dylan Samberg – Scott Perunovich
Quinn Hughes – Andrew Peeke
Michael Anderson

Joseph Woll
Jake Oettinger
Jeremy Swayman

YV1: Mittelstadt – Brown – Yamamoto – Hughes - Perunovich
YV2: Tkachuk – Poehling - J Anderson – Harper - Fox

Isäntämaa Yhdysvallat on hallitseva maailmanmestari. Se voitti finaalissa vuosi sitten Kanadan pilkuilla 5-4 Troy Terryn osumalla, joka oli rankkarikilpailun ainoa maali. Sama poika upotti välierissä Venäjän niin ikään pilkkukisassa. Silloin Terry teki kolme maalia kolmella yrityksellä ratkaisten voiton seitsemännessä parissa. Tuolloin mestaruuden torjui Tyler Parsons, joka on nyt jo yli-ikäinen. Joseph Woll ja Jake Oettinger jäivät kakkos- ja kolmosveskoiksi tuolloin, mutta tänä vuonna tuo kaksikko kantaa päävastuun. Woll lienee ykkönen, sillä hän torjui vuosi sitten kahdessa ottelussa Oettingerin jäädessä ilman vastuuta. Oettinger toki varattiin silti Starsiin ykköskierroksella viime kesänä. Woll on Toronton kolmoskierroksen varaus kesältä 2016. Joukkueen kolmas maalivahti on Jeremy Swayman. Koko kolmikko pelaa NCAA:ssa ja parhaat tilastot ovat Swaymanilla, joten on mielenkiintoista nähdä saako hän näyttöpaikan. Swaymanin torjuntaprosentti on kuitenkin ollut 92,7%, kun puolestaan Wollilla se on 89,9% ja Oettingerilla 90,2%.

Viime vuoden pakistosta mukana on TOP4-parina yhdessä luutinut Adam Fox (7gp 0+4) - Ryan Lindgren (7gp 0+1) kaksikko. Viime vuoden ykköspari Caleb Jones (7gp 0+2) - Charlie McAvoy (7gp 2+4)ei ole enää käytettävissä. Toki kisojen edetessä McAvoy pelasi myös Jack Achanin (0+1) parina ja Jones puolestaan Casey Fitzgeraldin (0+3) kanssa. Tänä vuonna Fox ja Lindgren ovat entistä isommassa roolissa kokemuksensa myötä. Lindgren on tämän parin puolustavampi osapuoli. Jämäkkä leftin yleispuolustaja, vaikka pituutta on vain 183 senttiä. Fox puolestaan on jenkkien rightin puolen ykkösviivapyssy ja veikkaan, että viime vuoden 0+4 tehot parantuvat tänä vuonna. Tämä pari on melko pienikokoinen, koska Foxillakin on pituutta vain 180 senttiä, mutta molemmat liikkuvat gepardimaisen sulavasti ja pääsevät siten pois paineen alta.

Muita avainpuolustajia ovat ensi kesän varaustilaisuuden TOP5-nimi Quinn Hughes, Columbuksen toisen kierroksen varaus Andrew Peeke ja Jetsin toisen kierroksen varaus Dylan Samberg. Hughes on kiekollisesti taitava leftin yksilö, joka teki keväällä U18-kisoissa viisi pinnaa ja on alkukaudella tehnyt 1+9 tehot NCAA:ssa 16 ottelussa. Heikkoudet ovat kamppailupelaamisessa heiveröisen olemuksen vuoksi. Siksi hänen parinaan pelaa Peeke, joka on raamikas rightin härkä. Koostaan huolimatta Peeke liikkuu hyvin ja osaa laittaa kiekkoa hyökkääjien lapaan. Ei mikään pistelinko, mutta Hughesille oiva pakkipari. Samberg on Peeken tavoin isokokoinen ja fyysinen puolustaja, mutta kätisyydeltään left. Michael Anderson on Kingsin neloskierroksen varaus. Leftin kahden suunnan puolustaja osaa tehoilla (16gp 3+7, NCAA) ja puolustaa. Monipuolinen jamppa ja siksi ihannepuolustaja seiskapakin rooliin. Scott Perunovich on pienikokoinen leftin puolustaja, mutta on tehnyt 16 pinnaa 19 ottelussa NCAA:ssa. Hän kykenee liikuttamaan kiekkoa mallikkaasti. Kamppailupelaaminen on koon vuoksi pahinta myrkkyä.

Hyökkäyksessä jenkkien kaksi kärkiketjua ovat timantinkovia. Ja toki pitääkin olla, koska paikattavana on melkoisia aukkoja viime vuoden kisoista. Silloin ykkösessä operoivat Arizonan Clayton Keller (3+8), Minnesotan Colin White (7+1), kakkosvitjassa Bluesin ykköskierroksen varaus Tage Thompson (1+4) ja Jack Roslovic (0+2) sekä kolmosketjussa Wildin Luke Kunin (2+2) ja Jordan Greenway (3+5). Varsinkin Greenwayn ja Thompsonin härkämäistä maalille ajamista oli nautinto seurata. Wildin varaukset olivat myös suosittu juomapelin aihe laittomien nettistriimien kommenttiosiossa, koska he tuntuivat aina tehoilevan, varsinkin kun mukaan lasketaan vielä Venäjän ykköspyssy Kirill Kaprizov.

Nimellisessä ykkösketjussa tänä vuonna pelaavat Kieffer Bellows, Casey Mittelstadt ja Riley Tufte. Kakkosessa puolestaan Brady Tkachuk, Logan Brown ja Kailer Yamamoto. Bellows pelasi toki jo viime vuoden kisoissa kärkiketjussa yhdessä Roslovicin ja Thompsonin kanssa. Muita viime vuonna mukana olleita hyökkääjiä ovat Joseph Anderson ja Patrick Harper, jotka ovat tänä vuonna yhdessä kolmosketjussa, mutta viime vuonna Anderson pelasi ykkösessä yhdessä Whiten ja Kellerin kanssa, kun puolestaan Harper pelasi tuolloin nelosketjussa hieman pienemmässä roolissa. Bellows kasasi vuosi sitten tehot 2+1, koska hän aloitti nelosketjussa kisat, mutta nousi tosiaan kisojen edetessä isompaan rooliin. Bellowsia voi luonnehtia Juhani Jääkiekon kaltaiseksi älyttömän liukkaaksi leftin laituriksi, joka uskaltaa pysyä kiekossa ja laukoa napakasti pienellä virityksellä. Erona Gaudreauhun on toki se, että Bellows on voimakkaampi painaen 93 kiloa eikä ole heiteltävissä ympäriinsä kuin tiskirätti. WHL:ssa poika on tehnyt jo 40 pinnaa alkukaudella. Mittelstadt on hyvät raamit omaava (185/91) leftin keskushyökkääjä, joka varattiin kesällä Sabresiin numerolla kahdeksan. Hän on nopea, taitava ja älykäs. Monipuolinen pakkaus, jolla ei juurikaan ole heikkouksia. Johtava sentteri tämän vuoden jenkkien joukkueessa. Alkukaudella 5+12 tehot NCAA:ssa 19 matsissa. Ketjun kolmas lenkki on Tufte, joka on myös left. Hän on tämän vitjan sonni, sillä pituutta on 197 senttiä ja painoa 95 kiloa. Yksi niistä pelaajista, joka ottaa viime vuoden kisoista Greenwayn ja Thompsonin jättämän voimahyökkääjän roolin itselleen. Tufte on Dallasin ykköskierroksen varaus kesältä 2016 numerolla 26 ja tehnyt NCAA:ssa 8+3 tehot 19 matsissa.

Toisen kärkivitjan tunnetuin nimi lienee Öljyssäkin muutaman NHL-pelin syksyllä vääntänyt Yamamoto, joka varattiin kesällä numerolla 22. Hän on todella mikkihiiri kooltaan, mutta vikkelyyden ja ketteryyden ansiosta pärjää pienessä kaukalossa. Yhdeksässä NHL-pelissä hän teki 0+3 tehot. Pari vuotta sitten U18-kisoissa hän teki seitsemään peliin 7+6 tehot, nyt voisi olla odotettavissa jotain samansuuntaista. Toisessa laidassa pelaa Brady Tkachuk, joka on tietysti Flamesin Matthew Tkachukin veli. Helsingin kisoissa pääsin todistamaan paikan päällä Matthewn pelaamista pronssiottelussa, jossa jenkit murjoivat Ruotsin muistaakseni 8-3. Noissa kisoissa Matthew kirjasi tehot 4+7. Bradylla riittää tekemistä, jos meinaa toistaa veljensä tehot. Joka tapauksessa nuorempi Tkachuk on ensi kesän varaustilaisuuden TOP6-nimi ennakkoarvioissa. Ja miksei olisi, kun raamit ovat mainiot (191/89) ja kiekon kanssa poika on taitava. Viime keväänä U18-skaboissa kapteenina 1+6 tehot leftin vasemmalle laitahyökkääjälle. Kakkosketjun keskellä on Logan Brown, joka on Aadawan ykkösvaraus kesältä 2016 numerolla 11. OHL:ssa 15 peliin 24 pinnaa. Brown pääsi Yamamoton tavoin pelaamaan NHL:ssä muutaman matsin (4gp 0+1). Hävyttömän fyysinen leftin sentteri (198/100kg), joka voittaa kokonsa ansiosta kamppailuja laitojen lähellä, kulmissa ja kerää sitä kautta ilmaisia tehopisteitä. Loistava suojaamaan kiekkoa, se on sanomattakin selvää noilla raameilla.

Kolmas ketju, jolta voi odottaa tulosta on tosiaan Harper-Poehling-Anderson. Harper ja Anderson ovat viime vuoden kultamitalisteja. Silloin Andersonin tehot jäivät vaatimattomiksi (0+2), koska Bellowsin tavoin hän aloitti nelosketjussa ja nousi hiljalleen hierarkiassa. Joukkueen yksi kolmesta rightin hyökkääjästä, joten siksi ilman muuta helppo tunnistaa myös jäällä. Anderson on Devilsin kolmoskierroksen varaus. Toinen laituri Harper kasasi vuosi sitten 1+0 tehot. Hän on Predsin vitoskierroksen varaus. Todella pienikokoinen (175/73) laituri, joka on tehnyt NCAA:ssa 21 pinnaa 19 ottelussa syksyllä. Harper on silti kuin nakutettu nykykiekon vaatimuksiin koostaan huolimatta, koska hän on älykäs ja luisteluvoimainen. Keskellä ketjua tasapainottaa Ryan Poehling, joka on Habsin viime kesän ykkösvaraus numerolla 25. Keväällä U18-kisoissa 3+2 tehot ja syksyllä 14gp 5+11 NCAA:ssa. Poehling on vuoden alaikäinen, mutta tuo sitä kuuluisaa secondary scoringia Yhdysvaltojen joukkueeseen. Työmoraali on myös kunnossa 188-senttisellä sentterillä, joka ei hätäile kiekon kanssa.

Viimeiseenkin ketjuun jää vielä ykköskierroksen varauksia. Nimittäin Max Jones on Ducksin ykkösvaraus kesältä 2016 numerolla 24, Trent Frederic Bostonin samalta kesältä numerolla 29 ja Joshua Norris viime kesän Sharksin ykköshuuto numerolla 19. Kaksi ensin mainittua ovat 191-senttisiä voimahyökkääjiä, jotka kykenevät myös nakuttamaan pisteitä junnupeleissä. Frederic on tehnyt NCAA:ssa 8+8 tehot ja Jones OHL:ssa Londonissa 18+3 tehot 25 pelissä. Norris oli puolestaan viime keväänä U18-kisoissa varakapteeni tehden 3+4 tehot seitsemässä ottelussa. Ehkä hivenen enemmän pelinrakentaja pelityyliltään, mutta osaa myös laukoa salamannopeasti sekä tarkasti, mutta syöttölinjojen löytäminen on yksi Norrisin vahvuuksista. Eikä hänkään ole mikään heiveröinen, koska pituutta on 185 senttiä ja painoa 88 kiloa.

 

[Salming]

B-lohko

B-lohkossa pelaavat Ruotsi, Venäjä, Tsekki, Sveitsi ja Valko-Venäjä.

Ruotsi

Alexander Nylander – Linus Lindström – Elias Pettersson
Fredrik Karlström – Lias Andersson – Jesper Boqvist
Axel Jonsson-Fjällby – Marcus Davidsson – Fabian Zetterlund
Tim Söderlund/Glenn Gustafsson – Isac Lundeström – Oskar Steen

Rasmus Dahlin – Linus Högberg
Erik Brännström – Timothy Liljegren
Jesper Sellgren – Gustav Lindström/Jakob Moverare

Filip Gustavsson
Olle Eriksson-Ek
Filip Larsson

YV1: Nylander - L. Lindström – Zetterlund – Dahlin - Pettersson
YV2: Lundström - Karlstrom - J Boqvist – Andersson - Liljegren

Ruotsi ei ole hävinnyt alkulohkossa kymmeneen vuoteen. Se on siis voittanut 40 ottelua putkeen nuorten jääkiekon MM-kisojen alkusarjoissa. Viime kisoissa sen taival päättyi välierissä Kanadalle maalein 5-2 ja pronssipelissä Venäjä voitti Ruotsin jatkoajalla 2-1. Viime vuoden kisoissa Ruotsilla oli käytössä häikäisevän kova hyökkäysmateriaali, kun mukana olivat Alexander Nylander, Joel Eriksson Ek, Carl Grundström, Lias Andersson, Elias Pettersson, Jonathan Dahlen, Rasmus Asplund ja Filip Ahl. Tänä vuonna mukana ovat enää Nylander, Andersson ja Pettersson sekä nelosessa pelanneet Fredrik Karlström ja Tim Söderlund.

Puolustus sen sijaan on Ruotsin vahvuus tänä vuonna. Viime vuoden kisoista mukana ovat Rasmus Dahlin ja Timothy Liljegren. Poissa ovat muun muassa ykköspakki Oliver Kylington sekä kakkosparissa tasaisesti luutinut isokokoinen David Bernhardt. Mutta tilalle on noussut TOP4:ään Vegasin avauskierroksen varaus Erik Brännström sekä Linus Högberg, joka on Flyersin vuoden 2016 vitoskierroksen varaus. Hän on pelannut SHL:ssa 25 matsia alkukaudella Växjössä. Ylivoimapuolustaja Högberg ei kuitenkaan ole, koska siihen rooliin Ruotsilla on tarjota kolme kivikovaa pelaajaa eli Dahlin, Liljegren ja Brännström. Viimeksi mainittu on pienikokoinen, mutta loistavasti liikkuva terrierimäinen puolustaja, jolla on mainiot kiekolliset taidot. Vegas-kannattajana seuraan erityisellä mielenkiinnolla, miten Erik suoriutuu Ruotsin kärkipareissa. Alkukaudella vastuuta on tullut SHL:ssa HV71:ssa 27 matsin verran ja tehoja on tullut kuusi kappaletta. Dahlinin nimen jokainen kendoa seuraava jo tietääkin eli kyseessä on ensi kesän TOP2-varaus. Poikkeuksellinen lahjakkuus ja Karlssonin manttelinperijä joskus tulevaisuudessa rapakon tuolla puolen. Uskomaton luistelutaito peliälystä ja kiekollisista taidoista puhumattakaan. Liljegren puolestaan on Toronton ykköskierroksen varaus viime kesältä. Häntä povattiin vuotta aiemmin jopa kymppisakkiin, mutta lopulta varausnumero tippui sijalle 17. Rightin puolustajana vastuuta on tosiaan luvassa ylivoimalla. Alkukausi on sujunut AHL:ssa ja Marliesissa on syntynyt yhdeksän pinnaa 16 peliin. Liljegren ei ole huono ehdokas puolustajien pörssin voittajaksi.

Loput kolme paikkaa kuuluvat sitten Jesper Sellgrenille, Jakoc Moverarelle ja Gustav Lindströmille. Sellgren on -98 ikäluokkaa ja pelaa Allsvenskania MoDossa. Suhteellisen pieni leftin puolustaja. Moverare on Kingsin neloskierroksen varaus kesältä 2016. Hän karsiutui viime metreillä viime vuoden ryhmästä. Isokokoinen puolustaja, joka sopii siten kolmospariin. OHL:ssa on syntynyt 30 matsissa 21 pistettä, joten myös kiekollinen rooli onnistuu moitteetta. Lindström on Detroitin toisen kierroksen varaus kesältä. Sulavasti liikkuva kookas rightin puolustaja, joka tahkoaa Allsvenskania. Jos Ruotsin alakerrassa halutaan edes kahteen pariin kätisyydet kuntoon, silloin Moverare tai Sellgren joutunee seiskapakiksi.

Hyökkäyksessä Ruotsilla on varaa ripotella Nylander ja Pettersson eri ketjuun Anderssonin kanssa. Nylander on Sabresin kärkilupauksia ja Andersson puolestaan varattiin Rangersiin seitsemäntenä viime kesänä. Häntä ennen Pettersson riistettiin Vancouveriin numerolla viisi. Nylanderin ja Petterssonin välissä ykkösketjussa aloittanee Linus Lindström, joka on Flamesin neloskierroksen varaus. Hän pelaa Skellefteåssa ja on tehnyt 26 pelissä 2+1 tehot. Junnupeleissä Lindström on kunnostautunut hyvänä syöttelijänä ja pelinrakentajana ja varmasti hänen tehtävä on ruokkia kahta erinomaista laituria, jotka osaavat viimeistellä. Nylander oli viime kisoissa Ruotsin paras pistemies tehoilla 5+7 ja hänestä tuskin tarvitsee sen enempää kirjoitella. Pääsee hakemaan huipennusta junnu-uralleen nykyisessä kotikaupungissaan. Pettersson puolestaan teki 0+1 tehot vuosi sitten ja pelasi yhdessä Anderssonin kanssa läpi turnauksen, joten on mielenkiintoinen ratkaisu erottaa pojat nyt eri ketjuihin. Pettersson on loistava kahden suunnan hyökkääjä, jolla riittää kokoa. SHL:ssa Pettersson on tehnyt hirmutehot 11+24 26 ottelussa Växjössä. Erinomainen luistelija ja hyökkäysvaistot ovat myös kunnossa, josta kertovat nuo jäätävän kovat tehopisteet. Tulevaisuudessa Sedinien manttelinperijä Vancouverissa. Kätisyyskin on sama.

Lias Andersson lienee kakkosketjun keskellä. Viime vuonna hän keräsi tehot 3+0 ja varattiin tosiaan Rangersiin numerolla seitsemän. Andersson on minusta taitava viimeistelemään ja hänellä on tarkka laukaus, vaikka se ei mikään maailman kovin ole. Hoitaa myös puolustusvelvoitteet tarkasti ja hänestä paistaa intohimo peliä kohtaan, joten Andersson on joka vaihdossa kiimaisena riistämässä kiekkoa ja sitten hakemassa pinnoja hyökkäyspäässä. Jesper Boqvist puolestaan on Devilsin viime kesän kakkoskierroksen varaus, joka on taitava luistelija ja tottunut tekemään pisteitä. Pelejä on kertynyt SHL:ssa vain neljä, mutta niissä hän on tehnyt kaksi pistettä. Koko kaudella hän on pelannut vain kahdeksan ottelua seurajoukkueissa eli jokin loukkaantuminen lienee vaivannut Boqvistia, mutta silti hän on käyttökelpoinen vaihtoehto kakkosylivoimaan. Fredrik Karlström oli viimeisimmässä harjoitusottelussa jenkkejä vastaan Boqvistin laituripari, joten hänet saatetaan nähdä yhdessä Anderssonin ja Boqvistin kanssa. Viime vuonna rooli jäi vielä pieneksi, vaikka tehoja tuli seitsemässä pelissä 1+2. Alkukausi on sujunut Linköpingissä ja 26 pelissä tehoja on tullut kolme kappaletta. Maaotteluissa kuitenkin Karlström on tämän vuoden puolella tehnyt 11 pinnaa kahdeksassa pelissä.

Axel Jonsson Fjällby puolestaan on tehnyt SHL:ssa kahdeksan pinnaa alkukaudella. Kyseessä on Capsin varaus viidennellä kierroksella kesällä 2016. Jälleen yksi leftin hyökkääjä, joka on yleishyvä pelaaja joka osa-alueella. Pituutta on reilut 180 senttiä ja painokin huitelee 80 kilon tuntumassa kuten monella muullakin Ruotsin hyökkääjällä. Melko samasta muotista nämä pelaajat on siis veistetty. Fabian Zetterlundin etu on rightin kätisyys. Hänet varattiin kesällä Devilsiin kolmoskierroksella. Färjestadissa on syntynyt vain 0+2 tehot 26 pelissä, mutta maaotteluissa 3+3 tehot kuudessä pelissä tänä vuonna. Marcus Davidsson on sitten Ruotsille alaketjuihin luotettava kahden suunnan keskushyökkääjä. Buffalon viime kesän toisen kierroksen varaus. SHL:ssa hän on tehnyt yhdeksän pinnaa alkukaudella, mutta erottuu varmasti junnupeleissä puolustusosaamisellaan.

Oskar Steen on Zetterlundin seurakaveri ja niin ikään rightin laituri. Hän on sentään tehnyt 3+2 tehot alkukaudella. Pituutta on toki vain 176 senttiä, mutta kiihtyvyys luistimilla on vahva ase Steenille. Viime vuonna mukana ollut Tim Söderlund oli vuosi sitten nelosketjun laidassa energisenä luistelijana, mutta tänä vuonna alkukaudella tehot 6+2 26 pelissä SHL:ssä tehnyt Söderlund ei voi olla varma pelipaikastaan, sillä hän oli 13. hyökkääjä viimeisimmässä harjoitusottelussa. Pieni koko rajoittaa Chicagon neloskierroksen varauksen kamppailupelaamista, mutta toisaalta matala peliasento takaa anttipihlströmmäista näyttävyyttä kaukalossa. Isac Lundeström puolestaan on tehnyt Luleåssa jo kymmenen pinnaa alkukaudella. Hän lienee sentterin roolissa näissä kisoissa, vaikka onkin varattavissa vasta ensi kesänä. Todennäköisen ykköskierroksen varauksen strategiset mitat ovat 184/84. Glenn Gustafsson tappelee omissa papereissa Söderlundin kanssa nelosketjun vasemman laiturin tontista, koska hän pelasi siinä paikassa viimeisessä reenimatsissa Lundeströmin vieressä. Gustafsson on patukkamainen leftin laituri, joka on tehnyt SHL:ssä 4+1 tehot 20 pelissä. Hänellä on hyvä tasapaino ja pienessä varressa on voimaa kamppailuissa.

 

[Salming]

Harmittavasti joukkueesta tippui viime metreillä Lukas Elvenes, joka on Vegasin vitoskierroksen varaus viime kesältä. Allsvenskanissa hän on vetänyt piste per peli -tahtia alkukauden. Elvenes on hyvä luistelija ja olisin nähnyt leftin laiturin mielellään Ruotsin kokoonpanossa. Hänen pudottamistaan hämmästeltiin usealla eri foorumilla.

Ykkösmaalivahti lienee Filip Gustavsson, joka on Pensin kakkoskierroksen varaus. Viime vuoden kisoissa hän pelasi yhden ottelun. Eriksson Ek puolestaan on Ducksin vitoskierroksen varaus, joka on pelannut Färjestadin junnuissa 17 matsia GAA:n ollessa kahden pinnassa. Gustavsson on vuotta vanhempi kuin Eriksson Ek ja siksi edellä Ollea. Kolmas maalivahti on Filip Larsson, jolla on niin ikään NHL-varaus ja tällä hetkellä hän kiekkoilee USHL:ssa, jossa torjuntaprosentti on huima 94,6.

Ruotsin päävastustaja alkulohkossa on Venäjä ja koska Ruotsi ei ole hävinnyt alkulohkossa kymmeneen vuoteen, povaan länsinaapurille lohkovoittoa, jolloin se pääsisi pelaamaan Slovakiaa tai Tanskaa vastaan puolivälierissä. Siitä eteenpäin mikä vain on mahdollista tietysti ja jos maalivahtipeli toimii, tälläkin ryhmällä on mahdollisuus mennä päätyyn asti, vaikka viime vuosina Ruotsi on yleensä hyytynyt mitalipeleissä himmeimmille mitaleille pl. Zibanejadin jatkoaika-osuma. Kolme edellistä pronssiottelua se on hävinnyt. Ylivoimakoostumuksista muuten vielä sen verran, että ne on kaivettu viimeisestä harjoituspelistä jenkkejä vastaan ja pois karsittujen pelaajien tilalle olen arvannut ne pelaajat, jotka saattavat olla mukana viisikoissa, joten älkää uskoko niihin kuin vuoreen. Sama homma on varsinaisten ketjujen ja pakkiparien kohdalla eli olen katsonut viimeisimmän harjoituspelin kokoonpanot ja korvannut pudotetut pelaajat levänneillä yksilöillä yms. Luulen kuitenkin, että ketjut ovat melko lähellä oikeita, koska valmentaja Monten oli todennut, että kärkiketjut olisivat ne, jotka olen hahmotellutkin.

Sveitsi

Marco Miranda – Philipp Kurashev – Nicolas Müller
Justin Sigrist – Andre Heim – Nando Eggenberger
Guillaume Maillard – Valentin Nussbaumer – Axel Simic
Dario Rohrbach – Sven Leuenberger – Ken Jäger/Marco Cavalleri

Tobias Geisser – Davyd Barandyn
Simon Le Coultre – Nico Gross
Tim Berni – Elia Riva
Livio Stadler – Dominik Egli

Philip Wüthrich
Matteo Ritz
Andrin Seifert

Sveitsi oli viime kisoissa positiivinen ilmestys Nico Hischierin johdolla. Joukkue voitti alkulohkossa avauspelissään Tsekin 3-4 jatkoajalla, jonka jälkeen se hävisi Ruotsille 2-4, voitti Tanskan 5-4 pilkuilla ja hävisi Suomelle 2-0 alkulohkon päätöspelissä. Puolivälierissä se nousi jenkkejä vastaan tasoihin kahden maalin takaa Hischierin maaleilla, kunnes 18 sekuntia tasoitusmaalin jälkeen katujyrä Greenway upotti sveitsiläiset. Tänä vuonna Sveitsin ryhmästä puuttuvat viime vuonna loistaneet yksilöt ja taso on mielestäni heikompi. Hyökkäyksessä ei ole enää tietenkään Hischieria, joka pelaa jo Devilsissä, mutta lisäksi viime kisojen kapteeni Calvin Thürkauf, rightin puolen maalitykki Damien Riat ja Hischierin kanssa samassa ketjussa tehoillut Loic In-Albon ovat poissa. Puolustuksesta puolestaan uupuu viime kisoissa Sveitsin ykkösylivoimaa suvereenisti pyörittänyt Jonas Siegenthaler, hyvin liikkunut leftin puolustaja. Lisäksi hänen parinaan isoja minuutteja luutinut Roger Karrer ei ole enää mukana. Myös ykkösmaalivahtina vähintään kohtalaisesti esiintynyt Jonas Van Pottelberghe on vaikea korvata.

Ryhmässä on mukana kuitenkin viime vuoden kakkos- ja kolmosveskat eli Matteo Ritz (Lausanne HC) ja Philip Wüthrich (SC Bern). Kumpikaan ei pelannut peliäkään viime kisoissa. Tällä kaudella Wüthrich on pelannut Bernin A-junnuissa ja Ritz puolestaan lainalla SRL:ssa. Ryhmän kolmas maalivahti on Andrin Seifert, joka on pelannut Klotenin junnuissa sekä NLB:ssa reilun viiden päästetyn maalin keskiarvolla. Ryhmästä jäi ulos vuonna 2000 syntynyt Akira Schmid, joka on varauskelpoinen ensi kesänä. Hän lienee mukana sitten 2019 kisoissa viimeistään. Ykkösmaalivahdin viittaa kantanee Wüthrich, joka on kantanut päävastuun maaotteluissa syksyllä.
Puolustuksessa katseet kannattaa kiinnittää viime vuoden kisoissa ainoana -00 syntyneenä Rasmus Dahlinin ohella pelanneeseen Nico Grossiin. Hänen lisäkseen nostan esiin Davyd Barandunin, Livio Stadlerin (joka pelasi mm. Grossin parina vuosi sitten), Tobias Geisserin ja Elia Rivan, joka on tehnyt seitsemässä U20-pelissä viisi pistettä. Riva on kisojen pääikäluokan edustaja eli syntynyt vuonna 1998. Hän on pelannut Sveitsin pääsarjassa Luganossa 22 matsia tehoilla 1+0. Stadler puolestaan on pelannut 17 matsia NLA:aa ja 12 peliä NLB:ta. U20-tasolla kymmeneen peliin on syntynyt yksi maali, lienee jälleen kolmosparin puolustaja. Geisser on Washingtonin neloskierroksen varaus viime kesältä. Ulottuva ja hyvin liikkuva kahden suunnan puolustaja, ilman muuta tämän ryhmän TOP2-kamaa alakerrassa. Hän on pelannut Zugissa 24 matsia tehden neljä pistettä, mutta tässä ryhmässä lienee mukana ylivoimassa kovan laukauksensa ansiosta. Barandun on Grossin tavoin -00-ikäluokkaa. Hän on pelannut Davosissa 11 matsia NLA:aa, mutta myös A-junnupelejä.

Gross on pelannut OHL:ssa 29 peliä ja tehnyt kahdeksan tehopistettä. Ensi kesän draftissa niin ikään varatuksi tuleva pelaaja. Viime kisoissa rooli oli kolmosparissa, mutta nyt on väylä isompaan rooliin, jännä nähdä, että miten Gross lopulta suoriutuu. Grossin parina aloittaa Simon Le Coultre, joka pelaa QMJHL:ssa. 33 ottelussa suhteellisen lyhyt leftin puolustaja on tehnyt tehot 3+10. Le Coultre oli mukana myös keväällä U18-kisoissa ja keräsi kaksi syöttöpistettä. Hänen kokemustaan pienestä kaukalosta kahden viime kauden aikana ei voi aliarvioida. Yksi mielenkiintoinen nimi on myös Rivan parina pelannut -98 syntynyt rightin puolen puolustaja Dominik Egli, joka on pelannut NLA:ssa 20 matsia Klotenissa tällä kaudella.

Hyökkääjistöä kannattelevat viime kisoissa kolmosen laituriparina pelanneet Marco Miranda ja Nando Eggenberger. Lisäksi suosittelen seuraamaan Philipp Kurashevia ja Valentin Nussbaumeria, joka toki loukkaantui joulukuun alussa, mutta hänen pitäisi olla pelikunnossa. Eggenberger on syntynyt 1999 ja on isokokoinen leftin laituri, joka mennee ensi kesänä viimeistään toisen kierroksen alussa NHL:n varaustilaisuudessa. Viime vuoden kisoissa hän teki yhden maalin, mutta oli pirteä ilmestys joka tapauksessa eikä pelännyt ajaa maalille. Syksyllä hän on pelannut NLA:ssa 25 matsia Davosissa. Miranda on vuoden vanhempi, mutta melko samanlaiset raamit omaava leftin laitahyökkääjä, joka on myös taitava luistelija ja laukoja. Nussbaumer pelasi ykkössentterinä kuukausi sitten U20-turnauksessa ja on mielenkiintoista nähdä, miten viime hetken loukkaantuminen näkyy hänen otteissaan. Ikää hänellä on vasta 17 vuotta eli hän on varauskelpoinen vasta kesällä 2019. Kurashev on takonut QMJHL:ssa 33 pelissä 31 pistettä. Häntä povataan ensi kesän varaustilaisuuden ykköskierroksen häntäpään varaukseksi. Tässä joukkueessa tarjolla on roolia kärkiketjuissa ja ylivoimalla. Pituutta on ”vain” 182 senttiä, mutta peliäly ja sulava luistelu paikkaavat.

Andre Heim ja Guillaume Maillard ovat myös tärkeitä pelaajia Sveitsille. Heim on kärkiketjujen sentteri, joka on ollut hyvässä vireessä viimeisissä maaotteluissa ja pelannut Bernissä 23 matsia. Pituutta on ihan mukavasti 187 senttiä ja painoa 83 kiloa. Ei mikään järkäle, mutta tarpeeksi kamppailuvoimainen ja -98 syntyneenä arvokas osa Sveitsin muutoin melko nuorta ryhmää. Maillard on niin ikään pääikäluokan edustaja, joka pelasi Heimin laiturina kuukausi sitten pelatussa turnauksessa. Alkukausi on mennyt Geneve-Servetessä sekä NLA:ssa että junnuissa. Leftin laiturilla on pituutta 183 senttiä ja painoa 90 kiloa. Heimin ja Maillardin kanssa harjoituspeleissä on pelannut Justin Sigrist, joka pelaa WHL:ssä. Siellä hän on toki tehnyt vain 1+2 tehot 22 matsissa. Viime keväänä U18-kisoissa 179-senttinen vasemmalta laukova laituri teki 1+2 tehot viidessä ottelussa, joten pistepotentiaali on olemassa maajoukkuetasolla, vaikka seurajoukkueessa ei ole kulkenut. Nostan esiin myös Nicolas Müllerin, joka pelaa Ruotsissa Modon junnuissa. Hän on tehnyt maaotteluissa neljään peliin kolme pinnaa ja oli mukana keväällä myös U18-kisoissa tehden siellä viiteen matsiin tehot 2+1. Alustavasti hän pääsee aloittamaan kisat ykkösketjussa Kurashevin ja Mirandan seurana.

Nelosketjun jampoista Marco Cavallerilla on kokemusta Pohjois-Amerikasta, jossa hän on pelannut kolme viime kautta. Tällä kaudella QMJHL:ssa on syntynyt toki vain kolme tehopistettä. Dario Rohrbach, Sven Leuenberger ja Ken Jäger pelaavat Sveitsissä. Kukaan herroista ei pahemmin vakuuta raameillaan, joten Sveitsin nelosvitjan peli perustuu energisyyteen. Viime hetkillä ryhmästä tippui yksi mielenkiintoinen nimi. Gilian Kohler on yksi P-Amerikassa pelaavista sveitsiläisjunnuista. WHL:ssa on syntynyt kahdeksan pistettä 29 matsissa. Kyseessä on pienikokoinen leftin laitahyökkääjä, joka on varattavissa ensi kesänä.

Sveitsin ryhmää leimaa sen nuoruus. Mukana on useita -00 ja -99 syntyneitä, kun pääikäluokka on -98. Hischierin ja kumppaneiden jättämien aukkojen täyttäminen lienee liikaa tälle ryhmälle. Lähtökohtaisesti se taistelee Valko-Venäjän kanssa siitä, kumpi joutuu karsimaan sarjapaikastaan. Nämä kisat tulevat todennäköisesti tälle ryhmälle vielä liian aikaisin ja viime vuoden kaltaista suorittamista ei tulla näkemään. Puolivälierissä en näe Sveitsillä olevan yllätysmahdollisuutta Yhdysvaltoja, Kanadaa tai Suomea vastaan riippuen siitä kuka A-lohkon lopulta voittaa.

 

[Salming]

Tsekki

Filip Zadina – Martin Necas – Radovan Pavlik
Marek Zachar – Filip Chytil – Ostap Safin
Martin Kaut – Kristian Reichel – Albert Michnac
Krystof Hrabik – Petr Kodytek – Jakub Lauko
Filip Helt, Daniel Kurovsky

Libor Hajek – Vojtech Budik
Jakub Galvas - Filip Kral
Frantisek Hrdinka – Radim Salda
Ondjej Vala
Lukas Doudera

Jakub Skarek
Josef Korenar

Tsekki oli viime kisoissa alkulohkossa hivenen ongelmissa, vaikka se voitti Suomen avauspelissä 2-1 viime hetken maalilla. Sen jälkeen nimittäin Sveitsille ja Tanskalle jatkoilla/pilkuilla ja viimeisessä pelissä tuli tukkaa Ruotsilta 5-2, mutta lopulta joukkue selviytyi jatkoon Suomenkin kyykätessä. Puolivälierissä sitten Kanada voitti rutiinilla 5-3 tsekkiläiset.

Viime vuoden ryhmän kantavat voimat olivat puolustajat Jakub Zboril ja rightin YV-puolustaja Filip Hronek sekä hyökkääjät David Kase, Tomáš Šoustal, Michael Špaček, Šimon Stránský, Filip Chlapik, Adam Musil ja Martin Necas. Viime vuoden ykkösvahtina toiminut Bostonin varaama Daniel Vladar on jo yli-ikäinen. Tämän vuoden ryhmään nimettiin toistaiseksi 12 hyökkääjää ja seitsemän puolustajaa. Hyökkääjä Daniel Kurosvsky ja puolustaja Lukas Doudera aloittavat turnauksen katsomossa ja jompikumpi saatetaan leimata kisojen aikana.

Ykkösmaalivahti tänä vuonna lienee Jakub Skarek, joka on vuotta nuorempi kuin kakkosmaalivahti Josef Korenar ja pelaa Tsekin pääsarjassa Dukla Jihlavassa. Hän oli viime vuoden ryhmän kakkosvahti. Tällä kaudella 17 pelissä torjuntaprosentti on tasan 90. Kakkosmaalivahti on -98 syntynyt Josef Korenar, joka pelaa Tsekin kakkosliigassa ja on solminut San Josen kanssa tulokassopimuksen. Lähtökohtaisesti tällä osastolla Tsekki ottaa takapakkia viime vuoteen, koska Vladar oli kuitenkin varattu NHL:ään jo ennen viime kisoja.
Hyökkäyksessä kärkinimiä ovat jo viime vuonna mukana ollut Necas sekä Filip Chytil, Filip Zadina ,Martin Kaut ja Ostap Safin. Toinen kärkiketju rakennetaan Necasin ja Zadinan varaan ja toisessa pelaavat puolestaan Chytil ja Safin. Tsekki on levittänyt hyökkäyspotentiaalinsa useampaan ketjuun, koska kolmosketjussakin on vielä Martin Kautin tasoinen pelimies. Necas on Carolinan varaus, joka meni ykköskierroksella numerolla 12. Hän on isokokoinen rightin keskushyökkääjä, joka osaa laukoa ja syöttää. Hänen laidassaan pelaa Zadina, joka on leftin laituri ja josta povataan TOP5-varausta ensi kesälle. QMJHL:ssa on syntynyt hirmutehot 24+22 32 pelissä alkukaudella. Necasin ja Zadinan kanssa pelaa alustavasti Radovan Pavlik, joka on vain 176 senttiä pitkä ja pelaa Tsekin pääsarjassa. Hän tuo ketjuun jalkanopeutta.

Chytil on puolestaan ykköskentän primus motor. Hän on Rangersin viime kesän ykköskierroksen varaus numerolla 17, joka sai muutaman NHL-pelin vyölleen alkukaudella, mutta muutoin kausi on mennyt AHL:ssä, jossa on syntynyt 12 pinnaa 15 ottelussa. Viime vuoden U18-kisoissa viisi peliä ja viisi pistettä. Suhteellisen voimakasrakenteinen yksilö, joka osaa tehoilla. Kenties Tsekin tärkein pelaaja näissä kisoissa. Hänen laidoillaan operoivat sitten Marek Zachar ja Safin. Zachar on pienikokoinen, mutta juonikas sekä vikkelä rightin laituri, joka on QMJHL:ssa vetänyt alkukauden pinna per peli -tahtia. Safin puolestaan on Öljyn neloskierroksen varaus viime kesältä. Hän pelaa samassa sarjassa kuin Zadina ja on tehnyt 32 pinnaa 33 pelissä. Kannattaa siis seurata isolla suurennuslasilla tätäkin Tsekin vitjaa, jossa riittää kiekollista osaamista.

Nimellisessä kolmosketjussa suurin tähti on Kaut, joka on ensi kesänä varauskelpoinen ja mennee toisella kierroksella alustavissa arvioissa. Alkukaudella Tsekin pääsarjassa on syntynyt tehot 3+3 24 pelissä, mutta junnupelit ovat menneet pinna per peli -tahtia. Joukkueen kolmossentterinä pelannee Kristian Reichel, joka tahkoaa WHL:ää, joten pieni kaukalo on hänelle tuttu. 1998 syntynyt 184-senttinen leftin sentteri oli viime kisoissa nelossentteri ja jäi ilman tehopisteitä. Toisessa laidassa pelaava Albert Michnac on takonut OHL:ssa alkukaudella 31 ottelussa tehot 15+22. 180-senttinen leftin kätisyyden hyökkääjä pystyy tarvittaessa pelaamaan myös keskellä. Liike ja kiekolliset taidot ovat Michnacin vahvuus.

Jakub Kauko on tulevan kesän kakkoskierroksen varaus todennäköisesti. Kauko on syntynyt vuonna 2000 ja pelaa Tsekin pääsarjassa, jossa leftin raamikas laituri on tehnyt viisi pinnaa 28 matsissa. Kaukon kanssa nelosvitjassa pelaavat Petr Kodytek ja Krystof Hrabik. Jälkimmäinen on järkälemäinen hyökkääjä, joka pystyy pelaamaan myös keskellä. Tsekin pääsarjaa ja kakkossarjaa alkukaudella tahkonnut leftin puolen voimahyökkääjä on tulevan kesän kolmoskierroksen nimi spekulaatioissa. Kodytek puolestaan on vain 168-senttinen ja 69-kiloa painava mikkihiirisentteri, joka on Tsekin pääsarjan Plzenissä pelannut 20 matsia tehoilla 2+1. Mielenkiintoinen valinta nelosketjun keskelle, mutta ainakin hänellä riittää ketteryyttä ja nopeutta, josta on tietysti hyötyä nykypäivän jääkiekossa. 13. hyökkääjänä puolestaan aloittaa Filip Helt, joka on Bluesin seiskakierroksen varaus kesältä 2016. Helt pelasi viime kaudella OHL:aa vaisuin tehoin ja palasi täksi kaudeksi hakemaan vauhtia kotimaasta. Junnupeleissä Tsekissä hyviä tehoja 185-senttiseltä leftin laiturilta, mutta kovemmissa sarjoissa pisteet ovat jääneet vähiin.

Isokoiselle rightin laiturille (193/97) Daniel Kurovskylle on tarjolla tosiaan vain vilttimiehen rooli aluksi. Viime kisoissa hän pelasi kolmosen/nelosen laidassa keräten yhden syöttöpisteen, joten outoa, että nyt hän aloittaa kisat viltissä. Viime metreillä joukkueesta tippui tulevan kesän kakkoskierroksen varaukseksi povattu Jachym Kondelik, joka on peräti 201-senttinen järkäle. USHL:ssa hän on tehnyt yhdeksän pinnaa 17 ottelussa syksyllä. Hän oli mukana myös Tsekin U18-joukkueessa tehden tehot 1+5 keväällä.

Puolustuksesta ovat tosiaan poissa Zboril ja Hronek, mutta viime kisoista mukana ovat Frantisek Hrdinka, Ondrej Vala ja Vojtech Budik. Tuolloin Hrdinka pelasi kakkosparissa, Vala kolmosessa ja Budik tippui turnauksen edetessä seiskapakiksi. Hrdinka on heiveröinen, mutta liukas leftin puolustaja, joka pelaa Tsekin pääsarjassa. Vala puolestaan on isokokoinen ja raamikas puolustaja, joka kiekkoilee WHL:ssa ja on tehnyt jo 20 tehopinnaa alkukaudella. Hän aloittanee seiskapakkina. Budik on kahden aiemmin mainitun tavoin kisojen pääikäluokkaa eli 1998 syntynyt pelaaja, jolla on Dallasin NHL-varaus. WHL:ssa on syntynyt 11 pinnaa leftin yleispuolustajalle. Tämän joukkueen kärkipuolustaja on kuitenkin Libor Hajek, joka on myös -98 ikäluokkaa. Hänet varattiin Tampaan viime kesänä toisella kierroksella. WHL:ssa on syntynyt 24 pinnaa raamikkaalle leftin puolustajalle. Jakub Galvas on niin ikään varattu NHL:ään (Blackhawks 2017 viides kierros). Hän on vuoden alaikäinen ja pelaa Tsekissä. Galvas on Filip Kralin ja Radim Saldan ohella -99 syntynyt puolustaja ryhmässä. Salda on QMJHL:ssa pelaava kohtalaiset raamit omaava leftin kiekollinen puolustaja. Hän on tehnyt alkukaudella 33 pelissä tehot 6+16. Hyvä yleispuolustaja lyhyesti sanottuna. Hän oli mukana myös keväällä U18-kisoissa. Viime metreillä joukkueesta tippui David Kvasnicka, joka oli ykkösparissa yhdessä Hronekin kanssa viime kisoissa, mutta 178-senttinen leftin kiekollinen puolustaja pelasi vain yhden ottelun loukkaannuttuaan ja nyt sitten ei päässyt ollenkaan mukaan.

Hyökkäyksen kärkinimet ovat siis vuoden alaikäisiä, joten nämä kisat saattavat olla vielä välikisat Tsekeille, mutta seuraavissa kisoissa he voivat olla yllättävän hyviä, jos Necas ja Chytil eivät pelaa vakituisesti NHL:ssä ja pääsevät mukaan kisoihin. Tietysti mikään ei estä tuloksentekoa tänäkään vuonna, jos kärkiketjut saavat lentokelin päälle. Puolustus sen sijaan on suurimmalti osin -98-ikäluokkaa, joten Tsekkien kannalta hieman ikävästi menevät ristiin puolustuksen ja hyökkäyksen syntymävuodet, jos menestysmahdollisuuksia ajattelee. Kuitenkin puolustuksen runko on kohtalaisen hyvä näihin peleihin, joten jos tosiaan alaikäiset yksilöt pärjäävät yläkerrassa, Tsekki voi yllättää.

 

[Salming]

Valko-Venäjä

Maksim Sushko – Yegor Sharangovich – Ivan Drozdov
Vladislav Ryadchenko – Ilya Litvinov – Viktor Bovbel
Alexander Lukashevich – Nazar Anisimov – Igor Martynov
Vladislav Mikhalchuk – Dmitri Grinkevich – Arseni Astashevich
Sergei Pischuk

Dmitri Deryabin – Vladislav Yeryemenko
Andrei Gostev – Vladislav Martynyuk
Dmitri Burovtsev – Vladislav Sokolovsky
Vladislav Gabrus

Andrei Grischenko
Dmitri Rodik
Nikita Tolopilo

Valko-Venäjä voitti ykkösdivarin viime vuonna ja nousi A-sarjan kisoihin täksi vuodeksi. Joukkue on sekoitus P-Amerikassa pelaavia lupaavimpia yksilöitä sekä kotimaassa aikuisia vastaan pelaavia junnuja, joista on koottu erillinen U20-joukkue. Syksyn maaotteluissa joukkue on voittanut mm. Tanskan ja Latvian, joka putosi viime vuonna.

Ykkösmaalivahti on luultavasti 1999 syntynyt Andrei Grischenko, joka on pelannut 20 peliä tuossa U20-joukkueessa 89,9% torjuntaprosentilla. Hän oli myös U18-kisoissa joukkueen ykkösmaalivahti keväällä. Aloittavan maalivahdin paikasta kovimman haasteen tarjoaa Dmitri Rodik, joka on pelannut 11 peliä U20-joukkueessa. Kolmosvahti Nikita Tolopilo on kaksi vuotta alaikäinen U18-maajoukkueen kassari, mutta on pelannut myös U20-joukkueessa kaksi peliä 92,6 torjuntaprosentilla.

Puolustuksesta kannattaa seurata Vladislav Yeromenkoa, joka on WHL:ssa tehnyt 31 pelissä 26 tehopistettä. Joukkueen ehdoton ykköspuolustaja ylivoimalla. Rightin kätisyyden omaava Yeromenko on edustuskelpoinen myös vuoden päästä, jos Valko-Venäjä säilyy A-sarjassa. Viime vuoden ykkösdivarin junnukisoissa Yeromenko keräsi jo kolme pinnaa viidessä pelissä. Toinen avainhahmo on niin ikään rightin kätisyyden omaava 1998 syntynyt Vladislav Martynyuk, joka teki ykkösdivarin kisoissa neljä pinnaa viime vuonna. Hän on suhteellisen pienikokoinen ja pelaa Kunlun Red Starin farmijoukkueessa. 39 pelissä on syntynyt 18 tehopistettä MHL:ssa. Kolmantena nostan esiin Dmitri Burovtsevin, joka sai leftin puolustajana vastuuta syksyn maaotteluissa ylivoimalla. U20-joukkueessa on syntynyt 1+6 tehot 24 pelissä. Raamit ovat kohtalaiset 186/81. Sen sijaan Dmitri Deryabin ja Andrei Gostev ovat 188-senttisiä järkäleitä. Gostev on pelannut 25 peliä ja kerännyt tehot 0+10 U20-joukkueessa. Deryabin on päässyt pelaamaan jopa pari peliä KHL:aa Minskissä. Vladislav Sokolovsky puolestaan täydentää pakiston kätisyyksiä, sillä hän on 180-senttinen rightin yksilö, joka pelaa Valko-Venäjän pääsarjassa. 20 ottelussa hän on tehnyt tehot 1+3 Dinamo-Molodechnon riveissä. Vladislav Gabrus ja Maxim Magaletsky ovat alle 180-senttisiä leftin puolustajia, jotka ovat kiekkoilleet 25 pelin verran U20-joukkueessa ja tehneet muutamia pinnoja. Näistä jälkimmäinen tippui kisakoneesta viimeisessä pudotuksessa.

Hyökkäyksen kirkkaimmat yksilöt ovat Yegor Sharangovich, Maksim Sushko, Alexander Lukashevich, Ivan Drozdov, Igor Martynov ja Vladislav Mikhalchuk. Viimeisin on pitkä rightin laituri, joka on WHL:ssa tehnyt 20 pinnaa alkukaudella. Lukashevich puolestaan on tuon U20-joukkueen paras pistemies tehoilla 14+10 24 pelissä. Hän on rightin hyökkääjä, joka ei ole kovinkaan raamikas (180/76), mutta silti taitava luistelija ja kiekonkäsittelijä. Martynov on pelannut puolestaan WHL:ssa 34 peliä tehoilla 12+13 ja aloittaa kisat Lukashevichin laituriparina. Heidän välissään pelaa Nazar Anisimov, joka on 25 ottelussa kasannut tehot 5+17 U20-joukkueessa eli tuossa nimellisessä kolmosketjussa on haettu yhteisiä kokemuksia ja onnistumisia syksyn ajalta. Martynov on 183-senttinen leftin hyökkääjä ja Anisimov puolestaan vain 177 senttiä. Painoa herroilla on 82 ja 76 kiloa, joten tuo ketju saattaa olla ongelmissa omassa päässä joutuessaan painimaan isoja maita vastaan. Hyökkäysalueella ketjun yksilöt osaavat kyllä pelata.

Sushko on Pohjois-Amerikan apu Martynovin ja Mikhalchukin tavoin. Sushko on varattu myös NHL:ään viime kesänä Flyersin toimesta neloskierroksella. OHL:ssa 182-senttinen leftin oikea laitahyökkääjä on pelannut alkukauden piste per peli -tahtia. Sharangovich on Minskin KHL-pelaaja, joka oli alkukaudella pienessä roolissa, mutta on kauden edetessä saanut vastuuta mm. kakkosylivoimassa. 41 pelissä on syntynyt 10 pistettä. Joukkueen ykkössentteri, jolla on leftin kätisyyden lisäksi suhteellisen isot raamit., joten kamppailupelaaminen ei ole ongelma. Sushkon ja Sharangovichin rinnalla näyttöpaikan saa Ivan Drozdov. Hän on pelannut U20-joukkueessa kahdeksan peliä tehoilla 5+3. Kyseessä on 182-senttinen leftin laituri, jolla on painoa alle 80 kiloa.

Hyökkäyksen runko koostuu siis tuon U20-joukkueen kotimaassa pelaavista junnuista, mutta mukana on muutama P-Amerikan apu ja yksi KHL-sentteri. U20-joukkueesta voisi vielä mainita Viktor Bovbelin (25gp 8+14). Bovbelin rinnalla kakkosketjussa pelaavat Ilya Litvinov ja Vladislav Ryadchenko pelaavat niin ikään U20-joukkueessa. Litvinov tuo ketjuun kokoa (190/86) ja kahden suunnan osaamista. Ryadchenko puolestaan täydentää ketjun kätisyydet ollessaan right. Hän on tehnyt 3+9 tehot 18 ottelussa syksyllä.

Valko-Venäjä on toki suosikki lohkojumboksi, mutta jos miettii karsintasarjaa, jossa vastaan tullee Tanska tai Slovakia, ei kumpikaan tule pääsemään helpolla. Varsinkin kun Tanska hävisi Valko-Venäjälle kuukausi sitten. Pääosa runkosta on pelannut koko kauden yhdessä aikuisia vastaan, joten se palvelee Valko-Venäjää. Ja toki Sveitsillä riittää hommia, jotta he kukistavat Valko-Venäjän. Yksittäisessä ottelussa voi tapahtua mitä tahansa.

E: Rosteri muokattu lopulliseen kuosiin.

 

[Salming]

Venäjä

Andrei Altybarmakyan - Mikhail Maltsev - Alexei Polodyan
Dmitri Sokolov - German Rubtsov - Vitali Abramov
Artyom Manukyan – Georgi Ivanov - Andrei Svechnikov
Klim Kostin - Marsel Sholokhov - Artur Kayumov

Nikolai Knyzhov - Yegor Zaitsev
Dmitri Samorukov – Nikita Makeyev
Vladislav Syomin – Artyom Minulin
Anatoli Yelirazov – Alexander Shepelev

Alexei Melnichuk
Mikhail Berdin
Vladislav Sukhachyov

YV1: Zaitsev-Knyzhov
Altybarmakyan-Maltsev-Polodyan

YV2: Makeyev-Samorukov
Abramov-Rubtsov-Sokolov

Sitten viimeisenä käsittelyyn iki-ihana itänaapuri Venäjä. Joukkue on ollut mitaleilla seitsemän vuotta putkeen. Viime vuonna se kaatoi Ruotsin pronssiottelussa jatkoajalla 2-1 Denis Guryanovin osumalla. Sitä edellisenä vuonna se hävisi ikimuistoisessa finaalissa Suomelle jatkoajalla 4-3, kun koko kansan Kasperi upotti kiekon vanhanaikaisella ohi Georgievin siihen päätyyn, jossa olin finaalia paikan päällä katsomassa. Edelleen paras pallopeliottelu, jota olen ollut todistamassa paikan päällä missään lajissa. Huikea tunnelma ei unohdu. Noissa kisoissa ihastuin Ivan Provorovin siniviivatanssiin ja siitä lähtien hän on ollut yksi lempipuolustajiani koko maailmassa.
Viime kisoissa joukkueen ykkösmaalivahti oli Ilja Samsonov, joka oli ollut mukana myös Helsingin turnauksessa. Samsonov oli viime kisojen paras maalivahti torjuntaprosentilla mitaten, jos karsintasarja-Vehviläinen jätetään laskuista. Tuolla osastolla taso putoaa väistämättä näissä kisoissa. Puolustusta tähdittivät SKA:n Yekor Rykov (leftin ylivoimapuolustaja 7gp 1+6), Mikhael Sergachyov (silloin vielä Habs-pelurina 7gp 1+0), Rangersin kookas rightin yleispuolustaja Sergey Zborovsky (7gp 0+1) ja Kazanin Mikhail Sidorov (7gp 0+1). Joukkueen alakerta oli viime kisoissa yksi kisojen laadukkaimmista.

Hyökkäyksessä puolestaan viime kisoissa Venäjän ykkösketju oli täysin pitelemätön. Minnesotan varaama Kirill Kaprizov oli mielestäni kisojen paras hyökkääjä tehden tehot 9+3. Hänelle tontteja jakeli sentteri Mikhail Vorobyov pehmeillä tassuillaan (7gp 0+10). Toisessa laidassa pelannut väkkärämäinen rightin puolen Johnny Hockey eli Alexander Polunin puolestaan kasasi tehot 3+3. Tuo ketju oli Venäjälle kaikki kaikessa viime kisoissa. Kakkosvitjassa tehoilleet Denis Guryanov (7gp 4+3), Danila Kvartalnov (0+2) ja Pavel Karnaukhov (2+2) ovat myös yli-ikäisiä menetyksiä. Viime vuoden kisoista mukana on vain German Rubtsov, joka pelasi tuolloin kolmosketjussa suhteellisen puolustusvoittoisessa roolissa. Rubtsov on Flyersin ykköskierroksen varaus, joka on luontainen sentteri ja vahvarakenteinen, vaikka pituutta on vain 184 senttiä. Osaa suojata kiekkoa, laukoa, puolustaa ja on monipuolisuutensa vuoksi arvokas yksilö näissä kisoissa Venäjälle.

Tänä vuonna maalivahtikolmikko on Alexei Melnichuk, Vladislav Sukhachyov ja Mikhail Berdin. Näistä kaksi pelaavaa maalivahtia lienevät Melnichuk ja Berdin. Berdin on Jetsin varaus kuudennelta kierrokselta ja pelaa USHL:ssa, jossa kiekot ovat pysähtyneet 93% varmuudella. Melnichuk puolestaan on SKA:n organisaation tuote ja pelannut kaksi KHL-peliäkin tällä kaudella. Muutoin sesonki on mennyt farmisarja VHL:ssa, jossa 13 pelissä GAA on 1,95 ja torjuntaprosentti 93. Kolmosvahti Sukhachyov on selkeästi pienikokoisempi, vain 179 senttiä.

Puolustuksessa ei ole mukana yhtään viime kisoissa pelannutta. Viime kisojen jättämää aukkoa pyrkivät paikkaamaan Yegor Zaitsev, Dmitri Samorukov ja Artyom Minulin. Näistä Zaitsevilla ja Samorukovilla on jo NHL-varaukset. Zaitsev varattiin seiskakierroksella Devilsiin ja Samorukov Öljyyn kolmannella kierroksella viime kesänä. Minulin on raamikas rightin puolustaja, joka on paukuttanut WHL:ssa 19 pinnaa alkukaudella. Viime kaudella hän teki 50 pinnaa 70 matsissa, joten saattaa saada ylivoimavastuuta, vaikka viimeisessä harjoitusottelussa niin ei ollut. NHL:ään jo varatuista puolustajista Zaitsev pelaa KHL:ssä. Dynamo Moskovassa 25 pelissä vain 181-senttinen leftin puolustaja on koonnut kaksi passia. Sopeutuminen miesten tasolle on siis vielä kesken, mutta junnupeleissä kamppailupelaaminen pitäisi olla helpompaa. Samorukov pelaa OHL:ssa ja on selvästi isokokoisempi (188/82). Leftin puolustaja on tehnyt 4+11 tehot 32 pelissä. Ei siis mikään aivan kärkitehoilija, mutta tuo arvokasta secondary scoringia takalinjoilta. Viime keväänä hän oli Venäjän U18-nipun varakapteeni tehden viisi pinnaa kisoissa seitsemässä ottelussa. Lienee mukana toisessa YV-viisikossa.

Muutoin Venäjän alakerta koostuu VHL:ssä pelaavista jampoista. Toki Anatoli Yelizarov on päässyt pelaamaan KHL:ssä 14 matsia Ufassa ja tehnyt 0+1 tehot Erkan alaisuudessa. Hän on 186-senttinen leftin puolustaja, joka vietti kaksi edellistä kautta WHL:ssa, mutta siellä tehot jäivät vaatimattomiksi. Rooli onkin enemmän kolmosparin puolustava puolustaja. Nikita Makeyev on pelannut myös 14 matsia KHL:ää tällä kaudella. Mikkihiiripuolustaja (173/76) on tehnyt yhden maalin. VHL:ssä kuitenkin hän on ollut kahdella edelliskaudella melkein pinna per peli -tahtia nakuttava peluri, joten hän saanee hieman vapaammat kädet ylöspäin, vaikka Braginin alaisuudessa ei vapaamatkustajia olekaan. Makeyev pelannee myös kakkosylivoimassa viivassa. Alexander Shepelev on hyväraaminen leftin puolustaja, joka on VHL:ssä tehnyt 25 pelissä seitsemän pinnaa. Maaotteluissa tämän vuoden puolella hän on jäänyt ilman tehoja kahdeksassa ottelussa. Vladislav Syomin on niin ikään kookas (191/94) VHL:ssa pelaava leftin kätinen yksilö. Ei mikään pistelinko, vaan puolustava puolustaja. Viimeisessä harjoitusottelussa Zaitsevin parina pelasi Nikolai Knyzhov, joka sai myös YV-vastuuta viivassa Zaitsevin kanssa. Sikäli erikoista, että Knyzhov on VHL:ssä 19 ottelussa tehnyt tehot 0+1 vain. Joka tapauksessa 189-senttinen leftin puolustaja on hyvät raamit omaava puolustava puolustaja Zaitsevin rinnalle.

Joukkueesta tippui viime metreillä Alexander Alexeyev, joka puolestaan on tulevan draftin ykköskierroksen lupaus. Alexeyev pelaa WHL:ssa ja on tehnyt alkukaudella yhden pisteen vähemmän kuin Minulin. Hänen raamit ovat melkein identtiset Minulinin kanssa eli pituutta on 190 senttiä ja painoa vajaat 90 kiloa. Kätisyys toki Alexeyevilla on left. Hänet olisi ollut mukava nähdä Venäjän alakerrassa.

 

[Salming]

Hyökkäys on tänä vuonna kuitenkin loppupeleissä ehkä se vahvempi osa-alue toisin kuin viime vuonna, jos miettii puolustuksen ja hyökkäyksen välistä voimasuhdetta. Joukkueessa on kaksi mielenkiintoista lupausta, jotka pelasivat ensimmäisen harjoitusottelun yhdessä, mutta Slovakiaa vastaan Klim Kostin ja Andrei Svechnikov oli laitettu eri vitjoihin. Kostin on Bluesin viime kesän ykkösvaraus numerolla 31. Raamikas leftin laitahyökkääjä on tehnyt AHL:ssa alkukaudella tehot 2+9. Loistava luistelija, kiekon suojaaja ja tasapainoisen vahva jässikkä. Viime kaudella loukkaantumiset vaivasivat ja Kostin pelasi vain 20 matsia, joista kahdeksan KHL:ssä ilman tehoja, mutta tällä kaudella peli on toiminut farmissa kohtalaisesti ja junnupeleissä häneltä odotetaan Kaprizovin kaltaista johtajuutta, vaikka rooli on nimellisen nelosketjun laidassa. Shevchnikov on tulevan kesän TOP2-varaus Rasmus Dahlinin ohella. Vuonna 2000 syntynyt 188-senttinen ja 85-kiloinen Andrei pelaa OHL:ssa ja on tehnyt 14+7 tehot 16 ottelussa. Odotan mielenkiinnolla sitä, miten hyvin Svechnikov kykenee kaksi vuotta alaikäisenä tekemään tehoja paineiden alaisena.

Ykkösketjussa pelaavat Andrei Altybarmakyan, Mikhail Maltsev ja Alexei Polodyan. Näistä kahdella ensiksi mainitulla on NHL-varaus. Altybarmakyan on Chicagon kolmoskierroksen varaus viime kesältä ja Maltsev puolestaan Devilsin neloskierroksen huuto kesältä 2016. Maltsev on koulutukseltaan vasen laituri, mutta sentteröi silti tätä ketjua. Raamikas leftin hyökkääjä on tehnyt SKA:ssa 17 matsissa tehot 0+5. Hänellä on siis jo jonkin verran kokemusta kovatasoisista miesten peleistä ja noilla raameilla kamppailupelaaminen ei tuota ongelmia. Unelmapelaaja Braginille. Nimihirviö Altybarmakyan on selvästi pienikokoisempi leftin laituri. Hän on niin ikään SKA:n junnuja ja pelannut 13 matsia KHL:ää ilman tehoja. VHL:ssä 20 pelissä tehot 7+6 sentään ovat tuoneet itseluottamusta Altybarmakyanille ennen junnukisoja. Tässä ketjussa on pelkkiä leftejä, kun toisessa laidassa hiihtelee Polodyan, joka on Altybarmakyanin tavoin 180-senttinen. Hän on pelannut VHL:ssä kahden edellä mainitun seuratoverina ja 13 pelissä tuloksena on ollut tehot 1+1. Tässä ketjussa siis haetaan SKA-yhteyttä ja jonkinlaista olemassaolevaa kemiaa. Jännä nähdä, että miten sitten tuloksenteko onnistuu, kun niitä onnistumisia ei ihan hirveästi kellään ole alkukaudella. Ylivoimalla on ainakin vastuuta luvassa.

Yksi potentiaalinen pisteidentekovitja koostuu German Rubtsovista, Vitali Abramovista ja Dmitri Sokolovista. Kaikilla on jo NHL-varaus. Aiemmin mainitun Rubtsovin Flyers-kytköksen oheen kerrottakoon, että Abramov on Columbuksen kolmoskierroksen varaus ja Sokolov puolestaan Wildin prospect. Viimeksi mainittu on pelannut alkukauden OHL:ssa piste per peli -tahtia reilussa 30 ottelussa. Sokolov on melkoinen patukka jääkiekkoilijaksi, koska pituutta on vain 180 senttiä, mutta painoa sata kiloa. Kätisyys on yllätys yllätys left. Abramov on huomattavasti heiveröisempi (175/76). Silti tehoja on syntynyt QMJHL:ssa 29 ottelussa 17+28. Leftin laiturilta odotetaan varmasti tulosta Rubtsovin vieressä. Ketjun maestro on tietysti Rubtsov, joka on Flyersin varaus ja kuten jo ylempänä kirjoitin, todella monipuolinen pelaaja ja vahva kahteen suuntaan. Vierellä on kaksi potentiaalista pistelinkoa ja Rubtsovin rooli lienee tasapainottaa tämän ketjun pelaamista ja siinä ohessa napsia tehopisteitä. Ylivoimalla tämä vitja oli kokonaisuudessaan kehissä Slovakiaa vastaan.
Viime kisoissa Venäjän nelosvitjassa luotettavina työhevosina urakoivat Yakov Trenin, Kirill Belyayev ja Kirill Urakov. Tänä vuonna noihin rooleihin on tarjolla kolmikko Artyom Manukyan-Marsel Sholokhov-Artur Kayumov, vaikka Manukyan aloittaneekin kisat eri vitjassa kuin Sholokhov ja Kayumov. Kaikki pelaavat KHL:ssä ja Kayomov on jopa Blackhawksin kakkoskierroksen varaus. Leftin vikkelä laituri on tehnyt alkukaudella 1+1 tehot 16 matsissa. Sholokhov puolestaan pelaa Traktorissa (14gp 0+0) ja Manukyan Armenia-juurineen Omskissa (24gp 1+1). Viimeksi mainittu on myös hyökkäyksen ainoa rightin puolen hyökkääjä. Pituutta tosin on vain 170 senttiä eikä Sholokhovinkaan 178 senttiä varmasti pelota vastustajaa, mutta tässä on Braginille sellaisia pelaajia, jolla riittää jalkaa fysiikan sijasta ja siten kys. yksilöt jäällä ollessaan tuovat hyvää energiaa kaukaloon ja antavat lepoaikaa Rubtsovin ja Maltsevin vitjoille.

Venäjä lähtee kisoihin neljällä täydellä kentällisellä ilman 13. hyökkääjää, joten mm. Alexei Lipanovin kohtalona oli karsiutuminen. Lipanov on Tampan kolmoskierroksen varaus viime kesältä. Hän ei ole mikään isokokoisin pelaaja, muttei myöskään mikkihiiri. Pärjää fysiikallaan riittävän hyvin varsinkin hyökkäysalueella, sillä OHL:ssä on syntynyt 28 pinnaa 31 pelissä. Lipanov oli keväällä U18-kisoissa Venäjän kapteeni ja teki tehot 0+3.

Katsoin Venäjän viimeistä harjoitusottelua Slovakiaa vastaan pari erää. Mielenkiintoista oli, että Kostin ja Svechnikov eivät mahtuneet pelaamaan ylivoimaa, vaan Rubtsovin sekä Maltsevin ketjut olivat ylivoimalla kera puolustajien, jotka ovat ylempänä mainittu. Venäjä ei ainakaan noiden parin erän aikana jättänyt kovinkaan kummoista kuvaa, vaan Slovakia pysyi ihan hyvin mukana temmossa. Slovakian maalissa Hrenak nollasi kertaalleen Sholokhovin puolittaisen läpiajon. Venäjän maalissa puolestaan kakkosveskari Berdin ei ottanut gamesavereita, mutta ei oikein voinut maaleille mitään. Silti Venäjän mitaliputki on niin vakuuttava, että itänaapuri nostaa varmasti tasoaan mitä kovempia pelejä pelataan ja kykenee venymään usein Braginin alaisuudessa. Lohkovoitto menee Ruotsille vain ja ainoastaan siitä syystä, että länsinaapurit eivät häviä ikinä alkulohkossa, joten Venäjä saa vastaansa jonkun kolmikosta Suomi, Kanada ja Yhdysvallat. Siitä tulee herkullinen puolivälieräkamppailu.