Laineen luistelu otti kesän aikana valtavia harppauksia eteenpäin. Viime kaudella se oli aika surkeaa, mutta nykyään se on, jos nyt ei vahvuus, niin ainakin sellainen jolla pärjätään niin Liigassa kuin U20-maaotteluissakin. Lainehan oli polvileikkauksessa toissa keväänä, mikä varmasti vaikutti luisteluun viime kaudella. En nyt mihinkään 17-vuotiaan Kovaltshukin luisteluun kuitenkaan vertaisi. Välillä Laine täyteen vauhtiin kiekon saadessaan ylittää keskialueen varsin näyttävästi, mutta luistelutekniikassa ja ketteryydessä, rytminvaihdoksissa ja kestävyydessä vaihtojen sisällä on vielä paljon hiomista. Aikaakin tietysti on, joten ei siinä mitään.
Noin muuten Laine on kyllä pienessä slumpissa tällä hetkellä pelillisesti. Heikompi jakso alkoi oikeastaan jo muutama kierros ennen tuota olkapäävammaa, eikä homma ole paluun jälkeenkään oikein ottanut sujuakseen. Elo-syyskuussa Laine oli käytännössä Tapparan paras pelaaja. Tällä hetkellä peli ei kulje, mikä näkyy Patelle tyypillisinä liian vaikeiden ratkaisujen hakemisina, jotka kostautuvat räikeinä harhasyöttöina ja kiekonmenetyksinä. Yksi Laineen suurimmista ongelmista on mielestäni turha roikkuminen kiekossa. Ratkaisujen pitäisi tapahtua nopeammin ja hieman yksinkertaisemmin. Putkien vieminen alimpana miehenä hyökkäyssinisellä on kyllä onnistuessaan näyttävä suoritus, mutta valitettavasti paikka tuollaisille on ennemmin ulkojäillä tai pikkujouluhöntsyissä kuin Liigassa tai maajoukkueissa. Rohkea saa ja pitää olla, muttei tyhmän rohkea. Myöskään laukaukset eivät tällä hetkellä löydä tietään maaliin. Pari ylänurkkamaalia voisi vapauttaa Laineen peliä kummasti myös muilla osa-alueilla ja vähentää väkinäisen tyhmiä ratkaisuja. Sen verran pitää kyllä Laineen puolustuspeliä kehuakin, että yksi vahvuuksista on riistopeli ja takakarvaaminen. Välillä napsii pitkällä mailallaan sellaisia riistoja, joita harvalta liigapelaajalta näkee. Tosin noitakin on tämän heikomman jakson aikana nähty vähemmässä määrin.
Puljujärvi taas aloitti kauden heikosti, mutta on parantanut koko ajan ja on jälleen Lainetta edellä. Alkukaudesta Puljulta ei onnistunut mikään, kiekko ei tahtonut pysyä mukana ollenkaan ja hän hukkaili sitä itsekseen, ilman vastustajan varsinaista riistoa. Nyt peli alkaa näyttää jälleen siltä, miltä pitääkin. Ja tosiaan, onhan Jessen vauhti välillä aika huimaa. Tuolla liikkeellä pääsee varmasti paikoille myös kisoissa. Sitten vaan toivotaan, että tällä kertaa tulee myös tulosta, eikä vain YouTube -klippeja "kaikkien aikojen parhaista 0+0 -otteluista".
Ja tarkennetaan vielä, että tarkoitus ei ole olla millään tavalla pessimistinen tai suomalaistyyliin vähättelevä. Päinvastoin, nyt on käsissä kaksi sellaista timanttia, jotka ovat Suomessa täysin poikkeuksellista herkkua. Heistä on syytä ollakin todella innoissaan, mutta samalla heitä tulee seurattua tarkasti ja suurella mielenkiinnolla, josta johtuen tulee myös nähtyä näitä heikkouksia ja mahdollisia uhkakuvia. Ja pitää tietysti muistaa, että kyseessä on vasta 17-vuotiaat pojat. Heidän pelillisen tasonsa on ihan luonnollistakin heittelehtiä (ei tässä mistään täydellisistä McDavideistä puhuta). Tämä tason heittely on nähty nyt tässä vuoden 2015 aikanakin kun "keskinäinen valtikka" on siirtynyt ensin Puljulta Laineelle ja nyt takaisin Puljulle.