Leiriryhmän kokoaminen on jo lähellä. Tällä kertaa tuskin mitään suuria valintaongelmia esiintyy, johtuen siitä, että laatupelaajia on varsin vähän ja marginaaleista tuskin kannattaa hermostua. Onko joukkueessa tuppurainen vai tappurainen määrittyy Jortikan mieltymyksistä, joihin hänellä on täysi oikeus.
Tämä vuosi ei luvannut mitään fantastisen kultajoukkueen jälkeen. Joukkueen profiilit olivat etukäteen yhden käden sormilla laskettavissa ja näidenkin joukkoon mahtui kaksi maalivahtia. Tilanne on kieltämättä parantunut vuoden mittaan: puolustajat ja varsinkin hyökkääjät ovat saaneet kokemusta liigapeleistä ja näyttöjäkin on annettu. Joukkue ei ole aivan niin huono kuin tammikuussa näytti. Osasyynä tähän on nuorempien ikäluokkien nousu, varsinkin kärppänuoret ovat tässä suhteessa todella myönteisiä yllätyksiä, vaikka nyt divaria tahkoavatkin.
SM-liigassa on silti vain Kapanen noussut esille, muiden esiinmarssit ovat olleet todella vähissä, pl. mainitut kärppänuoret. On ymmärrettävää, miksi he eivät ole saaneet peliaikaa enemmän liigassa. Maajoukkueen tulokset ovat olleet ailahtelevia. Todellista tasoa on vaikea määrittää, Pohjois-Amerikan leiri meni kohtuullisesti, elokuun lopun turnaus hienosti, mutta marraskuun turnaus heikosti. Uskon, että Tshekin turnaus muutama viikko sitten antoi realistisemman kuvan joukkueen mahdollisuuksista. Alkusyksyn turnaus on ollut perinteisesti kakkosmiehistöjen turnaus.
Viime vuonna pidin mitalin mahdollisuutta pienenä, tänä vuonna en usko siihen lainkaan. Viime vuonna joukkueessa oli huippuveskari, loistava puolustus ja hyvin keskinkertainen hyökkäys. Suomi kuitenkin onnistui käytännössä yhdellä ketjulla huippusentterin avulla voittamaan. Ja Suomelta puuttui vielä Barkov! Tänä vuonna materiaali on viime vuotista heikompi. Kuitenkin maalivahtien taso on erittäin korkea eivätkä kisat kaadu välttämättä Saroksen hutilointeihin. Puolustuksen taso on kohtuullinen verrattuna aikaisempiin joukkueisiin. Viime vuotta ei voi verrata tähän vuoteen, koska silloin oli kyseessä kaikkien aikojen paras pakisto.
Hyökkäys on itse asiassa kohtuullisen hyvä. Leveyttä riittää, mutta huippusentteri puuttuu. On täysin mahdollista, että joku yllätyspelaaja nousee esiin kuten viime vuonna ja joukkue ylittää itsensä. Mitalikaan ei loistavalla maalivahtipelillä ole poissuljettu. On kuitenkin huomioitava, että vastustajat ovat totutun kovia. Kanadakaan tuskin kyntää kotikisoissaan, vaikkei saakaan kaikkia tähtiään mukaan. USA on tietenkin suuri mitalisuosikki. Suomen pitäisi siis käytännössä olla Euroopan paras.
Odotan myös innolla kisoja ja meidän on hyvin helppo lohduttautua mahdollisen heikon tuloksen jälkeen sillä, että yksi maailmanluokan sentteri tahkoaa NHL:ää kisojen aikana. Tärkeintä kuitenkin on se, että joukkueessa on huippulahjakkuuksia, joiden pelejä on mukava seurata.