alemmuuskompleksi

[ville.virjo]

Nyt tietysti täytyy heti alkuun todeta, että tämä juttu ei koske naisten jalkapallomaajoukkuetta. Yleisesti ottaen itseäni on viime vuosina alkanut ottaa päähän suomalaisten palloilujoukkueiden kliseiset kommentit. Faktahan on, että enimmäkseen pelien jälkeen selitellään tappioita. On aivan normaalia, että pelin jälkeen ottaa pattiin, jos vastustaja on ollut parempi. Yleensä tämä kuitataan maksimissaan yhdessä lauseessa, jonka jälkeen siirrytään toisaalle. Lähes aina toistuu lause "me oltais ansaittu enemmän" tai "tulos ei ole reilu pelitapahtumiin nähden". Ensinnäkin: Näillä kommenteilla aina väheksytään voittavaa joukkuetta - häviämisen ei pitäisikään olla reilua. Oltais ansaittu enemmän? Miten niin? Ollaanko me jotenkin parempia kuin muut noin yleensä? Näillä selityksillähän tietysti yritetään vähentää pahanolon tunnetta häviön hetkellä. Häviöstä kuitenkin oppisi paremmin, kun imisi kaiken opin kerralla. Ja pelin jälkeen olisi reilumpi sanoa, että tekisi mieli itkeä kun vastustaja oli niin iso ja vahva...

 

[Ted Raikas]

Nii-in.

 

[Sv veinikretski]

Koska täällä näyttää olevan mielenkiintoinen ja sykähdyttävä keskustelu alemmuuskomleksista pitää minun kuusikymmenluvun lapsena(59 synt.), ja kokemusta omaavana hieman kommentoida asiaa. Meillehän alemmuskompleksi ja häviöt sekä selittelyt ovat tuttua tavaraa, otimme nimittäin edesmenneeltä Neuvostoliiton maajoukkueelta aina turpaamme . Olikin aika helppo tottua tälläisiin 11-1 - 9-0 tappiolukuihin. Myöskin selitelyt ym, ovat tänäpäivänä lastenleikkiä verrattuna 60-70 lukujen valmentajiin. Sanoisinkin että esimerkiksi Erkka on surkea selittäjä verrattuna entisiiin mestarivalmentajiin. Miksei tätä taitoa siirretty aikanaan näihin uusiin turpaan ottajiin. Jääkiekkoliitto ei hyödynnä niitä valtavia rahamääriä jotka uhrattiin ex-valmentajien ja selostajien matkoihin, onko esimerkiksi Anssi Kukkosta kuultu kyseisestä aiheesta, kysyn vaan että oliko nämä jääkiekkoliiton järjestämät ryyppy/huvimatkat turhia. Selittelyt kunniaan.

Ps. Katsokaapa esim, Vainion haastattelu ennen juoksua ja sen jälkee,ymmärrätte tason.

Lisäisin vielä sanan Petäjä, samalla mahtava show-mies, koska olet jälkeen nauranut niin makeasti kun tätä miestä kuunneltuasi, kysyn vaan!
(Kuuskytluvun kasvatti).

Edit. lisäsin kommentin Petäjästä.

 

[ville.virjo]

Sehän juuri harmittaakin, kun kukaan ei nykyään uskalla näyttää, miltä häviäminen tuntuu. Vielä 80-luvun alkupuolella näitä näki useinkin: Kaverit oli pelin jälkeen itku kurkussa ja kuin sodan hävinneitä. Asenne oli sikäli kohdallaan, että nykyään lähdetään pelin jälkeen porukalla kanapastalle - takavuosina korkeintaan haistateltiin. Varmasti suurin syy tähän tunnesiivilöintiin löytyy markkinoista. Aika vaikeahan olisi markkinoida porukan kovaa imagoa junnuille, jos joku pillittää kameroiden edessä. Steriiliys ja samalla muotilla toimiminen tekevät haastatteluista latteampia - onneksi on muutamia helmiä, kuten Jortikka. Siinä on mies, joka sanoo haastatteluissa myös ne asiat, mitä sylki ei edes uskalla suuhun tuoda. Ja tietysti tuo Ville Nieminen, joka kertoo asiat myös kysymättä.

 

[Lawless]

Linkitetään tähän nyt vielä nämä pari ketjua, joissa näitä asioita on jonkin verran pähkäilty.

Mikä suomalaisia vaivaa???

Mikä meitä suomalaisia vaivaa?

Myös Seppo Räty oli melkoinen väriläiskä haastatteluissa, vaikkakaan häneltä ei yleensä kovin paljon juttua irronnut.

 

[bozik]

Viestin lähetti Lawless
Myös Seppo Räty oli melkoinen väriläiskä haastatteluissa, vaikkakaan häneltä ei yleensä kovin paljon juttua irronnut.

Eikös tästä lähtenyt se sanonta "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" ?

Sepon ilmeistä tiettyjen haastattelujen jälkeen näki selvästi, että ukko pohti paljonko tulee linnaa jos syöttää mikin toimittajalla ja laittaa sitten toimittajan mikkeineen kuvaajan takamukseen.

Luojan kiitos on olemassa ammattikunta, joka jo ulos putkahtaessaan osasi kysyä "miltä nyt tuntuu ?"