Jalonen ja Alatalo maajoukkueen peräsimeen..?
Valmentajat voidaan jakaa mielestäni karkeasti kahteen eri kastiin. On pitkäjänteisiä, ihmisläheisiä valmentajia ja niin sanottuja dynaamisia projektivalmentajia.
Tämä skenaario, että Jalonen ja Alatalo hyppäisivät maajoukkueen peräsimeen Westerlundin vetäytyessä, on vähintäänkin kysymyksiä herättävä. Kuten tiedetään em. kaksikosta molemmat ovat tyypillisiä pitkäjänteisiä seurajoukkuevalmentajia. Molemmat ovat ansioituneet nuorten pelaajien kehittämisessä. Kummankaan vahvuus ei mielestäni ole pelitavan iskostaminen ja pelaajien motivoiminen. Tosin Jalonen on mielestäni mennyt eteenpäin myös taktisella puolella ja on nykyään erittäin monipuolinen valmentaja. Tosin pelitavan muuttaminen vaati muutaman pronssisen mitalin.
Mutta mielestäni maajoukkuevalmentajan pitäisi olla erityyppinen valmentaja kuin esimerkiksi Jalonen tai Alatalo, koska totuuden nimissä maajoukkuevalmentaja on projektivalmentaja. Maajoukkuevalmentajan tulisi olla dynaaminen hahmo, joka osaa ottaa pelaajistaan kaiken irti ja motivoida heidät pelaamaan parhaimmalla tasollaan juuri sillä tärkeimmällä hetkellä. Kun pelaajat tulevat maajoukkueen mukaan, heidät on seurajoukkueissa valmennettu huippuunsa fyysisesti ja myös psyykkisesti. Siinä vaiheessa kun pelaaja astuu maajoukkuerinkiin, ei enää keskitytä kehittymiseen, vaan puhtaasti siihen, että pelaaja on valmiina pelitapa selkäytimessä kun kiekko putoaa jäähän. Pohjatyö on tehty jo seurajoukkueissa.
Ihannetilanne voisi olla se, että maajoukkueen toinen valmentaja olisi projektivalmentaja-tyyppiä ja toinen ihmisläheinen ja keskusteleva valmentaja, esimerkkinä tällaisesta kaksikosta voisin heittää kaksikon Summanen-Westerlund. Tosin Westerlundissa yhdistyy osin molemmat em. valmentajatyypeistä. Hän on ihmisläheinen, mutta hän on myös taitava taktikko ja pystyy iskostamaan pelaajilleen suunnittelemansa pelitavan.
Myös seurajoukkueita johtamaan sopii tietty valmentajatyyppi. Suurseuroihin, jotka tavoittelevat nopeaa menestystä, sopii paremmin dynaaminen ja motivoiva projektivalmentaja. Pieniin seuroihin sen sijaan sopii luonnollisesti pitkäjänteinen valmentajatyyppi. Tämä johtuu ensisijaisesti pelaajistosta. Suurseuroissa on yleensä kokeneempia ja valmiimpia pelaajia, joten tärkein prioriteetti on heidän motivoiminen ja dynaaminen ohjaaminen. Pienissä seuroissa sen sijaan panostetaan yleensä junioreihin ja pelaajakanta on poikkeuksetta kokemattomampi. Luonnollisesti myös seuran tavoitteet ja arvot sanelevat haluttua valmentajatyyppiä.
Pitkäjänteinen valmentajatyyppi
Matti Alatalo
Jukka Jalonen
Mika Pieniniemi
Dynaaminen projektivalmentaja
Hannu Jortikka
Doug Shedden
Raimo Summanen
Ja mitä Alatalon seuraajaan JYPissä tulee, niin eiköhän se ole jo epävirallisesti tiedossa.