Kaupan parkkipaikalla kävin sitten ronklaamassa kovasti samannäköisen volkkarin ovenkahvaa kuin mitä oma autoni on. Näitä tulee mulle kyllä usein.
Minä olin totaalisesti nollannut aivoni 3 viikon rinkkareissulla Thaimaassa yksi vuosi. Vuosikausia ollut sama koodi luotto- ja pankkikortissa ja käytin sitä päivittäin useita kertoja. Sormetkin muistivat automaattisesti miten näppäillä koodi. Sitten kun olin 3 viikkoa reissannut, ilman että korttia edes kaivettiin esiin. Rahat loppu, automaatille nostamaan. Ei mitään hajua mikä koodini on. Koitin pari kertaa, luovutin. Uudelleen seuraavana päivänä, sama juttu. Sormet hapuilivat tiettyjä numeroita, mutta ei onnistu ja kortti lukittu väärien yritysten jälkeen. Se siitä, en enää muistanut sitä. Enkä vieläkän.Tiedän varsin hyvin ovikoodini ja näppäilen sen hyvin monesti jokaikisenä päivänä. Silti tuossa yksi päivä päätin näppäillä laitteeseen pankkikortin tunnuslukuni ja pysähdyin ihmettelemään lumisateeseen miksei ulko-ovi aukea.
Joskus aikoja sitten, kun oli ollut normaalia rankempi ja pidempi työpäivä, niin kotiin tullessa kirosana, että jo on saatana, kun ovat vaihtaneet tyystin erilaiset lukot oviin työpäivän aikana siitä kenellekään mainitsematta. Varmaan viisi minuuttia yritin rappukäytävän ovea auki työpaikan avaimella. Onneksi en soittanut huoltoon ja haukkunut kaikkia.Tiedän varsin hyvin ovikoodini ja näppäilen sen hyvin monesti jokaikisenä päivänä. Silti tuossa yksi päivä päätin näppäillä laitteeseen pankkikortin tunnuslukuni ja pysähdyin ihmettelemään lumisateeseen miksei ulko-ovi aukea.
Äitini nosti kerran ruokakassit takakonttiin ja meni kuskin paikalle ja rupesi käynnistämään autoa. Ei kuitenkaan ehtinyt kun takapenkiltä kurkkasi koira.Kaupan parkkipaikalla kävin sitten ronklaamassa kovasti samannäköisen volkkarin ovenkahvaa kuin mitä oma autoni on. Näitä tulee mulle kyllä usein.
Hah, tuo on jo aika hyvä. Onhan sitä itsekin kerran tullut kavuttua auton takapenkille ja siinä huomattua että olen väärässä autossa. Tuosta on jo varmaan lähemmäs 10 vuotta aikaa ja sain aika hyvät naurunpurskahdukset sillä aikaan. itseäni tilanne vähän hävetti.Äitini nosti kerran ruokakassit takakonttiin ja meni kuskin paikalle ja rupesi käynnistämään autoa. Ei kuitenkaan ehtinyt kun takapenkiltä kurkkasi koira.
Oli väärässä autossa.
Sininen Volvo 240 vuonna 2012 sittarin parkkipaikalla niin varmasti voi olettaa että se on oma. Mutta niitäpä olikin kaksi melkein vierekkäin.Hah, tuo on jo aika hyvä.
Tässä kohtaa kyllä itse olisin hiippaillut lääkärin pakeille kaiken varalta. Tuollainen voi olla oire ihan oikeasta neurologisesta ongelmasta.Sitten kun olin 3 viikkoa reissannut, ilman että korttia edes kaivettiin esiin. Rahat loppu, automaatille nostamaan. Ei mitään hajua mikä koodini on. Koitin pari kertaa, luovutin. Uudelleen seuraavana päivänä, sama juttu. Sormet hapuilivat tiettyjä numeroita, mutta ei onnistu ja kortti lukittu väärien yritysten jälkeen. Se siitä, en enää muistanut sitä. Enkä vieläkän.
Tässä kohtaa kyllä itse olisin hiippaillut lääkärin pakeille kaiken varalta. Tuollainen voi olla oire ihan oikeasta neurologisesta ongelmasta.
Sopii hyvin tämän ketjun aiheeseen, että tämän viestin yllä olevan Berocca-keskustelun takia ihmettelin hetken, että miten joku tietokoneen päällä oleva pilleri voi vaikuttaa hiiren toimintaan.On tabletti tässä tietokoneen päällä. Aikani heiluttelin hiirtä ja ihmettelin kun mitään ei tapahdu ja meinasin jo hiiren paristonkin vaihtaa. Kun on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia
Mulla on kaks pankkikorttia, joista toisen tunnusluku on vaan kadonnut päästä. En ymmärrä vieläkään, että miten se on mahdollista! En ehtinyt korttia tosin kovin montaa kertaa käyttää, mutta kuvittelin tunnusluvun jääneen lihasmuistiin. Olin käyttänyt korttia edellisen kerran varmaan paria kuukautta aiemmin, joten sinänsä ei ehkä täysin mahdotonta unohtaa tunnuslukua. Ihmetyttää silti, olen meinaa ihan varma et olen kokeillut näpytellä oikean tunnusluvun! Ei kai auta muu kun hipsiä joku päivä pankkiin nolona pyytämään uutta koodia. Jos senkin kanssa tulee samainen ongelma ni voisin ainakin itse harkita seuraavaksi reissua pankin sijasta lääkäriin.Tässä kohtaa kyllä itse olisin hiippaillut lääkärin pakeille kaiken varalta. Tuollainen voi olla oire ihan oikeasta neurologisesta ongelmasta.
Joskus aikoja sitten, kun oli ollut normaalia rankempi ja pidempi työpäivä, niin kotiin tullessa kirosana, että jo on saatana, kun ovat vaihtaneet tyystin erilaiset lukot oviin työpäivän aikana siitä kenellekään mainitsematta. Varmaan viisi minuuttia yritin rappukäytävän ovea auki työpaikan avaimella. Onneksi en soittanut huoltoon ja haukkunut kaikkia.
Niinhän se voisi olla, mutta tapauksesta on jo 7 vuotta aikaa eikä muisti ole mihinkään huonontunut, melkein päinvastoin.Tässä kohtaa kyllä itse olisin hiippaillut lääkärin pakeille kaiken varalta. Tuollainen voi olla oire ihan oikeasta neurologisesta ongelmasta.
Paitsi jos lennät American Airlinesilla ;)Tein tuossa paluulentoa varten lähtöselvitystä puhelimella ja lopussa tuli kysymys "kone on ylibuukattu, oletko vapaaehtoinen vaihtamaan myöhempään lentoon korvausta vastaan?" tai jotain. Vaimo teki oman selvityksensä hetkeä aiemmin ja olin tietoinen tuosta lisäkysymyksestä. Luin hyvin tarkkaan vaihtoehdot, koska mulla on tapana tyriä nuo klikkailut tavalla tai toisella. "Kyllä" vai se toinen, jossa luki "blaa-blaa (suomennos: ei, en halua olla) vapaaehtoinen"? No en perkele ole vapaaehtoinen, kun pitää hakea koirat hoidosta, sanoivat aivot ja käskivät minua tökkäämään "kyllä" -nappia. Oops, I did it again. Jos teillä on tuo sama syndrooma, niin tuolla perusteella ei vielä tiputeta koneesta. Pitää ihan vielä henk.koht. vahvistaa ja sopia järjestelyt kentällä.
Hieman off topic, sillä viinalla läträäminen on tavallaan dopingia tässä ketjussa, mutta kumminkin:Äitini nosti kerran ruokakassit takakonttiin ja meni kuskin paikalle ja rupesi käynnistämään autoa. Ei kuitenkaan ehtinyt kun takapenkiltä kurkkasi koira.
Oli väärässä autossa.