AC/DC – maailman paras rockbändi

[VilleLeino]

Nyt kun kaikki muut alkaa laittamaan pillejä pussiin niin toivottavasti Angus tajuaa lopettaa, Jos haluaa vielä kiertää, niin tehkään jollain muulla nimellä, koska se bändi ei ole enää AC/DC, jos Angus on ainoa jäljellä oleva. Oikeastaan bändi lakkasi olemasta AC/DC, kun Malcolm jäi pois ja silloin olisi pitänyt laittaa pillit pussiin.

Brian on muuten kertoillut, että kun bändin jätkien on pitänyt viime vuosina sopia bändiin liittyviä asioita, niin hänelle ovat soitelleen Youngin veljien sijaan heidän sihteerinsä! Siis oikeasti mitä vittua. Aina jäänyt Youngeista (lähinnä Anguksesta) vähän ylimielinen ja itseään täynnä oleva kuva, mutta että puhuvat monivuotiselle bändikaverilleen sihteerien välityksellä.

 

[teroz]

Eiköhän ole käynyt selväksi, että Angus ei lopeta. Mutta syytä olisi tuo bändi eläköidä. Mutta varmaan Mark Evans tms takaisin ja meno jatkuu.

 

[pernaveikko]

No niin, meillä päin on uskomattoman hieno ja täydellisesti mennyt jenkkikiertue ohi ja pari kuukautta taukoa. Olkaapa hyvä, mahtavassa kunnossa olevan keulamiehen saatte ylihuomiseksi. Näköjään Greensboro, NC.

 

[Pavlikovsky]

Phil Rudd lähtee bändeineen kiertueelle Head Job-levyn tiimoilta keväällä vanhalle mantereelle. Nyt Phil lienee siis ihan tolkun kunnossa ja tuo Head Job oli itseasiassa ihan alansa perustuote eli levy joita mahtuu tusinaan kolmetoista, mutta toisaalta suoraviivaisessa jytärockissa on ajatonta vahvuutta. Hienoa olisi nähdä vanha höyryveturi takomassa komppia spaddu huulessa jossain sopivan kolkossa klubissa, sillä mies itsessään edustaa enemmän AC/DC:tä lähestulkoon kuin AC/DC itse. Vaan ei näy Suomea listassa, mutta äkkiäkös joku trion tänne nappas metelöimään.

Linkki perään Infernosta: AC/DC:n entinen rumpali lähtee Euroopan-kiertueelle – Näin soitto rullaa Phil Ruddin tuoreella Head Job -videolla - Inferno.fi

 

[arvee]

Phil Rudd...sillä mies itsessään edustaa enemmän AC/DC:tä lähestulkoon kuin AC/DC itse...

No ei kyllä edusta mitenkään enempää. AC/DC on helvetin tiukka komppiryhmä, jonka päälle Angus Young soittaa homman idean, kruunaa meiningin, takoo dollarit. Arvelin Malcolmin, yhtyeen päällikön ja liiman, sivuunjäännin lopettavan yhtyeen soitannot, mutta jotenkin taitavat vielä hengittää. Phil Rudd, kukas hän olikaan, basisti? Ilman Malcolm Youngia AC/DC voi olla olemassa. Ilman Angus Youngia ei ikinä.

Edit: ymmärrän osittain lähestymiskulman, mutta Bon Scott kuoli jo ajat sitten. Ei Rudd mikään rock roll-elämän ylipappi ole, mies joka muka vaalisi ja pitäisi menestyneen bändin jotenkin juurissaan kiinni. Se aika meni vuosikymmeniä sitten. Toki hän voi yrittää rahastaa esittämällä seiskytluvun acdctä, oikeata asennetta, ennen miljuunia...

 

[Tkachuk7]

Angus Young tyyliin on AC/DC, siitä lähdetään. Viisainta olisi tässä kohtaa kuopata bändi, ja Angus voisi jatkaa soittamista siellä sun täällä, pitääkseen itsensä kiireisenä. En usko, että totaalilopettaminen on vaihtoehto hänen kohdallaan. Vähän sama, kun ehdottaisi Keith Richardsille skeban soiton lopettamista...

 

[Pavlikovsky]

Ei Rudd mikään rock roll-elämän ylipappi ole, mies joka muka vaalisi ja pitäisi menestyneen bändin jotenkin juurissaan kiinni. Se aika meni vuosikymmeniä sitten. Toki hän voi yrittää rahastaa esittämällä seiskytluvun acdctä, oikeata asennetta, ennen miljuunia...

Joo tämä on juuri tätä AXL/DC - ajattelua. Pääasia, että ikääntynyt pappa koulupuvussaan elehtii kuin Chuck Berry koipia nostellen ja muu on saman tekevää mitä yhtyeen ympärillä tapahtuu. Etenkin Ruddin ja Mal Youngin lähdön jälkeen bändin sielu myytiin ja kun Johnson korvattiin Gunnarikiekujalla, niin se myytiin jo alelaarissa. Williams kun lopettelee vielä bassottelut, niin Angusko sen yhtyeen todella itsekseen pitää kasassa. Tehkööt bändillä mitä huvittaa, mutta AC/DC:n juttuun kuului muutakin kuin pomppiva soolokone.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Joo tämä on juuri tätä AXL/DC - ajattelua. Pääasia, että ikääntynyt pappa koulupuvussaan elehtii kuin Chuck Berry koipia nostellen ja muu on saman tekevää mitä yhtyeen ympärillä tapahtuu. Etenkin Ruddin ja Mal Youngin lähdön jälkeen bändin sielu myytiin ja kun Johnson korvattiin Gunnarikiekujalla, niin se myytiin jo alelaarissa. Williams kun lopettelee vielä bassottelut, niin Angusko sen yhtyeen todella itsekseen pitää kasassa. Tehkööt bändillä mitä huvittaa, mutta AC/DC:n juttuun kuului muutakin kuin pomppiva soolokone.

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.

AC/DC oli minun korviini ja silmiini hieno kokoonpano Bon Scottin aikana, ja kun Johnson osoittautui omilla vahvuuksillaan yhtyettä loistavasti täydentäväksi vokalistiksi, niin AC/DC oli hieno orkka myös Johnsonilla varustettuna. Mutta jokainen meistä vanhenee, ja kaikki hyvät jutut joko päättyvät aikanaan, tai ne lakkaavat muuten vaan olemasta hyviä. Nyt ollaan AC/DC:n kohdalla valitettavasti tässä jälkimmäisessä moodissa.

En ole oikein koskaan perustanut GnR:sta, vaikka yhtye on sinänsä ollut mielestäni ihan ookoo. Se narsisti laulaja on vaan vituttanut äänellään ja olemuksellaan niin perinpohjaisesti, että autoradion kanava vaihtuu viipymättä, kun GnR-introa pukkaa ämyreistä. Nyt rokkikukko on mennyt saastuttamaan AC/DC:n kuuntelukelvottomaksi.

Nippu hienoja studiolevyjä, vuosikymmenet mainioita lavaesiintymisiä, kauan sitten tienattu paikka rock-kansakuntien kaapin päällä. Tällainen oli minun AC/DC, ja tällaisena haluan sen muistaa. En sellaisena bändinä, joka lopetti persereikä solistinaan.

 

[Pavlikovsky]

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi.

AC/DC oli minun korviini ja silmiini hieno kokoonpano Bon Scottin aikana....Nyt rokkikukko on mennyt saastuttamaan AC/DC:n kuuntelukelvottomaksi.....
Nippu hienoja studiolevyjä, vuosikymmenet mainioita lavaesiintymisiä

Nimenomaan sanasta sanaan näin. AC/DC on sen verran pitkän linjan soittokunta, että yhtye on kerännyt eri sukupolvien, levyjen, vokalistien ja kokoonpanojen (vaikka miehistövaihdoksia ollut melko vähän) kautta erilaisia faneja. Tämän myötä kosketus yhtyeeseen on ja näyttää olevan hyvinkin erilainen.

Karkeasti jakaen vanhemmalle polvelle tai vanhemman AC/DC:n diggareille tällaiset miehistövaihdokset ovat kuin raapisi liitutaulua kynsillä, sillä AC/DC oli parhaimmillaan enemmän kuin osiensa summa ja jossa yhteissoitto oli hyvin uniikkia. Sen sijaan myöhemmin yhtyeeseen syventyneet eivät pahalla katso, kun aivan erityylisestä yhtyeestä haetaan noilla kilsoilla joku rokkikukko paikkaamaan kokoonpanon vajetta, vaikka koko hommasta putoaa täysin pohja sillä samalla sekunnilla. Kyllä se Sepi Kumpulainenkin varmaan Back In Blackia osaisi tulkita, jos kysyttäisiin.

Mutta tätähän se nykyään on. Mikään ei ole enää pyhää.

 

[Pavlikovsky]

Phil Rudd antoi Kaaoszinelle haastiksen nyt tämän Suomeenkin asti yltäneen kieetueen tiimoilta. Noin kokonaisuudessaan hieman väsyneen näköinen Rudd juttelee aika ympäri pyöreitä, mutta kehuu, että vaikeuksien jälkeen on hyvässä kunnossa fyysisesti ja on nauttinut Head Jobiin liittyvästä kiertämisestä, vaikka kokee keikkailun toisaalta jo melko raskaaksi eikä nauti pitkistä toureista. Nauttii nykyisen bändin kanssa soittamisesta, jotka ovat pitkän ajan tuttuja. AC/DC:iin liittyen sanoo vain, että on ollut Cliffiin ja Brianiin yhteydessä lähinnä ystävyys-pohjalta eikä suoraan ainakaan osaa kaipaavansa bändiin. Axlin kanssa toimimisesta kääntää jutun ovelasti vain siihen, että tykkää edelleen suunnattomasti soittaa rumpuja. http://kaaoszine.fi/australialaisen...elussa-acdcn-legendaarinen-rumpali-phil-rudd/

Tuossa vielä linkki haastatteluun. Onneksi legenda on saanut elämänsä vähän stabiilimmaksi ja ihan kelpo klubirockia Rudd soittokuntineen youtuben perusteella on mäiskinyt menemään. Tuollaiseen ympäristöön AC/DC:n kaltainen musa sopii kuin Larionov punakoneen ylivoimaan ja muutamia coveteita Rudd on entiseltä yhtyeeltään soittanutkin. Tänäänhän nuo metelöivät Nosturissa ja toissapäivänä olivat Vaasassa. Oliko kukaan paikalla tai onko kukaan menossa tämäniltaiseen pääsiäisriehaan?

 

[teroz]

Hienoa nähdä Phil taas järissään. Haasattelussa oli aivan eri mies kuin vain jokunen aika sitten, tosi hieno juttu. Ja mitä pari pätkää kuunteli, niin Philin soitto kulkee myös loistavasti - todella todella hyvin. Muusta bändistä ja erityisesti laulajasta voikin sitten olla jotain ihan muuta mieltä, mutta pitää nostaa hattua että Phil on noin kovan kiertueaikataulun vetänyt ja saanut itsensä muutenkin suosta ylös.

 

[sampio]

Jaa, vissiin Malcolm Young mennyt kuolemaan, jos yhtyeen Fb-sivuja on uskominen.

 

[teroz]

Yksi suurimmista, vaikka pieni mies olikin. Uskomattoman hieno mies, tinkimätön ja määrätietoinen. Antanut itselle ne ehkä elämäni tärkeimmät biisit. Ei suuri yllätys, alzheimer vaivannut noin kymmenen vuotta ja keuhko/sydänsiirto samassa aikaikkunassa takana.

Kiitos Mal. You cut the mustard.

 

[Pavlikovsky]

Rauhaisaa lepoa komppikitaristeista yhdelle suurimmalle. Yhtä sun toista vaikeutta Malilla oli uran aikana, mutta Alzheimer monelle on se viimeinen niitti.

Mal ei tehnyt kitaran soitosta teatraalista taidetta vaan takoi klassisia AC/DC:n voimariffejä taka-alalta korostaen aina sitä, että bändi edellä mennään joka paikkaan. Aussi-yhtyeessä ei jalansijaa ollut itsekkäille omaan pussiin pelaajille ja tätä Mal esimerkillään korosti. Young-Williams-Rudd oli tämän soittokunnan klassisimman headlinen munat, joka piti paketin hyvin tiiviisti kasassa vailla rönsyilyjä antaen tilaa Angukselle ja Bonille/Brianille. Hämeenlinnassa Stevie Young tuurasi kelpo tavalla enoaan Rock Or Bust - tourilla, mutta Malcomin poissaolon aisti.

Minulle AC/DC nostettiin pysyvästi hattuhyllylle viimeistään Malin, Philin ja Brianin yhtyeestä poissaolojen tultua ilmi yksi vuorollaan siinä missä kun se itseään täynnä oleva kiekuja pestattiin nokkamieheksi yhtyeelle, mutta tämä alleviivaa sitä, että se oikea AC/DC toteutuu enää levyjen, keikkataltiointien, kuvien ja omien keikkamuistojen myötä minulle.

 

[Taksari]

We salute you, Malcolm. Surullinen päivä.

 

[teroz]

We salute you, Malcolm. Surullinen päivä.

Erittäin hyvin sanottu. Tottakai pitää nyt laittaa FTATR (We Salute You) soimaan.

 

[Erkka Lapanen]

Jaa, vissiin Malcolm Young mennyt kuolemaan, jos yhtyeen Fb-sivuja on uskominen.

Siinä valmis teksti hautakiven kaiverrukseen. Vuonna 96 tuli bändi bongattua Stadin ainoassa jäähallissa. Komeaa oli meininki. RIP Malcolm.

 

[oiler99]

Tänään päivällä on tullut kuunneltua poikkeuksellisen paljon AC/DC:tä. Tulin luennoilta kotiin ja näin suru-uutiset. Lepää rauhassa Malcolm. Helsinki 2009 ei unohdu.

 

[teroz]

Oli muuten Black Ice keikat Suomessa todella kovia. Parempia mielestäni kuin SUL kiertue.

Malcolm joutui hotellissa ja ennen keikkaa treenaamaan biisit läpi, jotta homma sujui. Omistautumista ja kun on jälkeenpäin kuunnellut keikoilta erityisesti biisejä, joissa Malcolm on paljon kuuluvissa esim Shoot to Thrill, niin huikeaa työtä mies teki.

Kun diagnoosi tuli, niin Ang yritti saada miestä lopettamaan, mutta Malcolm sanoi että hän painaa niin kauas kun pystyy ja kun ei pysty niin ottakaa Stevie. Black Ice kiertue kun päättyi niin Brian Johnson sanoi lopettavansa, johon Malcolm oli todennut että en muuten hyväksy. Huhujen mukaan yhtä treeniä yritettiin vielä ennen Rock or Bust äänityksien aloitusta.

Harvaa hahmoa kunnioittaa niin paljoa kuin Malcolmia mitä musiikkipiireihin tulee. Kunnian mies.

 

[arvee]

Pienessä mielessäni olen aina pitänyt Acca Daccaa Malcolm Youngin bändinä, vaikka hän lavalla näyttäytyi vain helvetin tiukan rytmikolmion jäsenenä.
Kiitos kaikista niistä monista hienoista hetkistä, Malcolm.

 

[Eino_Mies]

80-luvun alussa AC/DC vyöryi meidän nuorten maalaispoikien tietoisuuteen, kun joltain kaverin kaverin isoveljeltä kopsattiin c-kasetille bändin ekoja tuotoksia. Sitten käytiin ihailemassa vinyylilevyjen kansia Sokoksen musaosastolla ja oisko ollu "Fly on the wall" jonka ihan omilla viikkorahoilla ostin omaan levyhyllyyn.

Vaikka sätkyukkomainen keulahahmo Angus oli bändissä se näkyvin persoona, niin alusta asti ihailin myös sitä tanakkaa rytmiryhmää, joka vain hytkyi nöyrästi lavan takaosassa spottivaloilta varjossa ja lauloi lisäksi chorus-osat Johnsonin kiljuessa solistina.

Minulle se tärkein ydinryhmä oli miehistön vaihdoksista huolimatta juuri M. Young, Cliff Williams, Phil Rudd. Malcolmin juro ja nöyrä työskentely veljensä taustalla oli ihailtavaa ja musiikkiterminä komppikitaristi henkilöityi juuri tähän mieheen.

Marraskuussa 2000 näin yhtyeen Turkuhallin piippuhyllyltä livenä. Legendaarinen porukka ja veti kyĺlä hiljaiseksi nyt tämä viimeisin suru-uutinen.

 

[muaddib]

Australian Popeda ei taida jatkaa enää. Pätevä muusikko oli tämä vanhempi Young silti.

 

[Loorz15]

Kevyet mullat komppikitaristien kuninkaalle. Odottetava mutta surullinen uutinen. Malcolm oli ja on Mr. ACDC!

 

[Individual]

Veljen kovan fanituksen johdosta itsellenikin tullut tutuksi. Onhan tuo aivan huikeata, miten periaatteessa maailman yksinkertaisimmasta poljennosta saadaan noin hiton toimiva. Bändi jyrää biisi biisiltä eteenpäin kuin Lagus Kannaksella ja kelvannee mestariluokaksi komppi/pohjajytke-toiminnasta kelle tahansa. Bändi, joka on ollut olemassa käytännössä aina alkaa pian lähestyä pistettä, että taru loppuu. Onneksi musiikki on ikuista.

Ja en ole nähnyt livenä, mahdollisuuksia toki olisi ollut. Harmi.

 

[Pavlikovsky]

Harva osasi tosiaan säveltää yhtä visionäärisesti yksinkertaisista rock-lekoista, niin tarttuvia kipaleita kuin ne AC/DC:n kohdalla olivat. Lemmy tuon osasi myös. Ja Status Quon jengi. Usein vähemmän on enemmän ja sen Malcom todisti.