Ilmoitukset

Nimimerkki haukka on seuraavat kaksi kuukautta pelikiellossa syylistyttyään Jokerit-osiossa itsemoderointiin. Nimimerkin pitkä rikehistoria pidensi pelikieltoa huomattavasti.

90-lukulaiset – uusi kultainen sukupolvi?

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana IceWalker, 06.10.2013 klo 09.21.

  1. Byyri Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lugu
    Lainaus:
    Aamu väsyneenä unohtui mainita asiasta. Pahoittelut. Kyllä on U18 jengi idii. Se on eri asia kuka pääse.
     
  2. Mängimies Jäsen

    Aapeli Räsänen jatkaa fiksua pelaajapolkua eteenpäin sitoutuessaan ensi kaudesta eteenpäin Boston Collegeen. Siis sama opinahjo ja joukkue johon nykyinen joukkuekaveri Eeli Tolvanen siirtyy myös ensi kaudeksi. Räsänen vaikuttaa kyllä olevan yksi fiksuimmista nuorista suomalaiskiekkoilijoista tällä hetkellä. Mielenkiintoista seurata tämän "uuden sukupolven Jarkko Immosen" matkaa tästä eteenpäinkin.
     
  3. jalperi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
  4. Mikael Pelzfuss Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP
    Kohta alkaa olla aika kutsua U18-kisajoukkue ensimmäisiin leirityksiin. Kaikki Euroopan junnusarjoja pelaavat ovat käytettävissä kisoissa, mutta miesten sarjojen finaalit menevät kisojen päälle.

    Kisat alkavat 13.4. ja Liigan senifinaalit päättyvät viimeistään 15.4. Mahdollisista kisapelaajista pleijarijoukkueissa pelaavat Jypin Vaakanainen, HPK:n Luukkonen ja HIFK:n Heiskanen. Kaikki olisivat pahoja menetyksiä kisajoukkueelle. Ruotsissa Kristian Vesalainen ja Joni Ikonen pelaavat lähinnä junnuissa, joten he pääsevät kisoihin.

    Amerikassa tilanne on vähän monimutkaisempi. USHL:n runkosarja päättyy vasta huhtikuun 8. Tolvanen ja Santeri Virtanen jatkavat kautta pleijareissa, joten ainakaan alkuun eivät ehdi. Kasperi Kotkansalon Sioux Falls taitaa tippua, joten hän olisi käytettävissä. Tolvanen on joukkueen ykköstähti, joten hänet kyllä tarvittaiaiin mykaan.

    CHL-sarjoissa playoffit jatkuvat aina toukokuulle. 99-syntyneistä Aleksi Heponiemi pelaa WHL:n Swift Currentissa, jonka sarja Moose Jawta vastaan on tilanteessa 1-1. Henri Jokiharjun Portland on samoissa lukemissa Prince Cougaria vastaan. Sami Moilasen Seattle sen sijaan johtaa voitoin 2-0 Juuso Välimäen Tri-Cityä vastaan. Harmi vain, että Välimäki on syntynyt 98 eikä saa enää osallistua kisoihin.

    Ontarion puolella Linus Nymanin ja Eemeli Räsäsen Kingston on ottamassa kuokkaan Hamiltonilta. Tilanne on 2-0. Quebecissa Saku Vesterisen Charlottetown johtaa omaa sarjaansa 2-0. Näistä nyt ei vielä voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että jatkoonmenijät eivät olisi käytettävissä, sillä toinenkin kierros ehditään pelata ennen kisoja.

    Joukkueelle tärkeimmät CHL-vahvistukset olisivat mielestäni:
    1. Hepomäki
    2. Jokiharju
    3. Nyman
    4. Moilanen
    5. Räsänen
    6. Vesterinen

    Minun papereissani kaikki kyllä mahtuisivat joukkueeseen. Toivon näiden kaverien putoavan ja Välimäen Tri-Cityn, Juolevin ja Kuokkasen Londonin sekä Petrus Palmun Owen Soundin jatkavan pitkälle.

    Edit. Eipä muuten päättäjän USHL, vaan pleijarit jatkuvat toukokuulle asti.
     
    Viimeksi muokattu: 27.03.2017 klo 17.50
  5. vanukas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kärpät, Sebastian Ahon kiekkokoulu
    Miten muuten tuo Petrus Palmu? Mieshän on ollut ihan liekeissä ainakin pisteiden perusteella. Koko varmaan se suurin uhka on NHL-uralle mutta olisiko miehestä liigapelaajaksi. Junnupolku noilla näytöillä on varmaan jo käyty.
     
  6. Mikael Pelzfuss Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP
    Lainaus:
    HfBoardsin johtavien analyytikkojen mukaan hän saattaa saada varauksen yli-ikäisenä. Silloin saisi ehkä tulokassopparin ja siirtyisi AHL:ään. Suomessa voisi olla kovakin seppä, ainakin Mestikseen.
     
  7. Noma Jäsen

    Lainaus:
    Huhut ovat kovasti viemässä Palmua TPS:ään ensi kaudeksi.
     
  8. Quethas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Porin Ässät, Suomen maajoukkueet, Tampere United
    Lainaus:
    Santeri Virtanen palasi vähän huomaamatta kevääksi takaisin Turkuun. Pelasi TPS:ssä runkosarjan lopulla muutaman pelin yli piste per ottelu -tahdilla, päälle pudotuspelit A:ssa ja nyt tahkoaa B-junnujen pudotuspelejä. Virtanen näyttäisi olevan ihan hyvässä pelikunnossa ja näin ollen käytettävissä maajoukkueeseenkin.
     
  9. -Kantor- Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HIFK
    Lainaus:
    Eikö Kotkansalo ole 98-ikäluokkaa?
     
  10. Mikael Pelzfuss Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP
    Lainaus:
    No niinpä näköjään onkin. Tein klassisen varausvuosioletuksen.

    Uhkaavasti näyttää siltä, että Heiskasen ja Vaakanaisen pelit saattavat jatkua pleijareiden tokalle kierrokselle. Heidän varausvuoronsa kannalta tuo voi olla parempikin, mutta maajoukkueen kannalta tietysti pettymys.
     
  11. jalperi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa,sympatiat Itä-Kaakkois-Suomi-Turku akselille
    Lainaus:
    Ihan vaan lievä positiiivinen ongelma, harvemmin sitä 18-vuotiaitten kisoista on liigapelien takia joutunu porukkaa jäämää poies!
     
  12. Mängimies Jäsen

    Lainaus:
    Liigan välieristä ehtii vielä hyvin U18-kisoihin. Finaaleista ei niinkään.
     
  13. IceWalker Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HJK, K-Kissat, PiTa
    Kirjoitin tämän ketjun alussa seuraavasti tulevaisuuden skenaarioista, joita on neljä: "1) Loistava uusi nousu. Uudet pelaajat nousivat nopeasti NHL:n tähdistöön ja lisäksi monet muutkin pienemmät lupaukset pääsivät vakikokokoonpanoihin. Tilanne on nyt yhtä hyvä tai jopa parempi kuin 2000-luvun alkupuolella. 2) Tasainen kehitys. Ne pelaajat, joilta menestystä odotettiin, sitä myös saatiin. Ja kun maajoukkueeseen tuli KHL:n puoleltakin hyviä duunareita, Suomi menestyy jatkossakin kovimmissa turnauksissa. 3) Alamäki jatkuu. Oikeastaan vain Barkov ja pari muuta saavuttivat vähintään profiilipelaajatason. Muuten maajoukkueemme tulee kokonaan KHL:stä ja muista Euroopan liigoista. Suomi pärjää enää joskus MM-kisoissa tutulla solidaarisuuskiekollaan. 4) Täydellinen romahdus."

    Nyt lienee aika välitilinpäätöksen. Tarkastellaan aluksi hyökkääjiä. NHL:n suomalaisten top 10 pisteet menevät kausittain näin: 2000 386, 01 403, 02 424, 03 448, 04 370, 06 553, 07 578, 08 435, 09 484, 10 492, 11 519, 12 460, 14 402, 15 363, 16 402 ja 17 492. Tynkäkaudet ovat poissa laskuista. Top 10 on tietysti pakkejakin.

    Kun tarkastellaan 90-lukulaisten osuutta, tällä kaudella jo 8 pelaajaa mahtui top 10. Lisäksi joukkoon mahtui vain yksi puolustaja. Pisteet kertovat siis hyökkääjien tehoista tällä kaudella. Kaikilla mittareilla voidaan sanoa, että kausi on ollut hyökkääjillä loistava, melkeinpä uskomaton. Sellainenkin erikoisuuskin mahtuu kuvaan, että nyt peräti viisi pelaajaa teki vähintään 20 maalia, saavutus, johon yllettiin viimeksi kaudella 2007-08. Jos Markus Granlund ei olisi loukkaantunut, näitä ylittäjiä olisi kuusi. Saimme uusia huipputulokkaita, Laineen, Ahon, Rantasen ja Lehkosen. Tulevaisuudessa meillä on yksi supertähti, Laine ja hänen lisäkseen mahdollisesti Barkov, jonka nousun supertähdeksi voivat estää vain jatkuvat loukkaantumiset. Aho ja Mikael Granlund ovat tähtiluokkaa muutaman muun pelaajan ohella. Lisäksi muutamalla juniorihyökkääjällä on 20-luvulla hyvät mahdollisuudet nousta profiilipelaajien joukkoon. Eipä pidä tietenkään unohtaa Puljujärveä, jolla on mahdollisuuksia mihin tahansa.
    Kaiken kaikkiaan, on täysin selvää, että hyökkääjät ovat ylittäneet odotukset ja heillä on alkanut "loistava uusi nousu". Itse en tosiaankaan uskonut, että Selänne, S.Koivu, Lehtinen ja muut voitaisiin korvata näin nopeassa aikataulussa maajoukkueessa (jos nyt enää tätä asiaa päästään tulevaisuudessa kunnolla testaamaan).

    Puolustajien osalta tilanne ei ole läheskään yhtä hyvä. Suomella oli 00-luvulla NHL:ssä vähintään 6 erittäin kovan tason pakkia, jotka pelasivat isoja minuutteja joukkueissaan ja osa heistä oli aivan liigan terävintä kärkeä. Nyt tilanne on toinen. On yksi huippupakki, Ristolainen, joka tulee nousemaan NHL:n kärkeen ja kaksi joukkueidensa kärkipakkia, Vatanen ja Lindell. Lindellkin on pelannut vasta yhden hyvän kauden, joten hänen kehitystään pitää seurata vielä. Määttä on kärsinyt paljon terveysongelmista, hän kuuluu pelaavaan kokoonpanoon, mutta ei pelaa yv:tä. Nutivaara pelasi pääosin avauskokoonpanossa, mutta vasta seuraavat kaudet näyttävät, nouseeko hän pelaavaan kuusikkoon vakituisesti.

    Puolustajien tulevaisuudennäkymiä pidetään valoisina, mutta tähän tilanteeseen on syytä suhtautua vielä varovaisesti. On erittäin vaikeaa vallata paikka NHL- joukkueen avauskuusikossa, 1-2 parista puhumattakaan. Suomi tarvitsee ennen kaikkea huippupakkeja, jotka ovat joukkueidensa ja koko liigan kärkeä. Juolevi on ainoa nuori puolustaja, jolla on potentiaalia nousta liigan kärkipakkeihin, Honka noussee ainakin Vatasen luokkaan. Mutta muista puolustajista, vaikka heidät varattaisiin ykköskierroksella, on aivan liian aikaista ennustaa mitään.
    Puolustajiemme tilanne näyttäisi olevan jossakin "tasaisen kehityksen" ja "alamäen" välillä. Vielä meillä ei ole sellaista puolustusta, joka kykenisi vakavasti haastamaan kärkimaiden hyökkääjät. Annamme tässä suhteessa aivan liikaa tasoitusta parhaille maille. Mutta parissa kaudessa tilanne voi muuttua varsin paljon: on kuitenkin todettava, ettei edes yksi juolevi kesää tee.

    Maalivahtiemme tilanne poikkeaa taas muista selkeästi. 00-luvulla meillä oli suorastaan mieletön määrä huippuvahteja NHL:ssä, johtuen siitä, että maalivahtikoulutuksemme oli maailman kärkeä. Nyt tilanne on oikeastaan normalisoitunut, on siirrytty vaiheeseen, jossa tuotantomme vastaa kiekkoilumme yleistä tasoa. Muutkin osaavat kouluttaa veskareita.

    Tulevaisuudessa Saros on ainoa varma ykkösvahti. Hänen lisäkseen Korpisalo pelannee pitkän uran vähintään kakkosvahtina NHL:ssä. Koska maalivahdit nousevat huipulle suhteelliseen myöhään, yli 25-vuotiaina ja koska maalivahtien kehitystä on erittäin vaikea ennakoida, en ole kovin huolissani maalivahtitilanteesta. Husso ja Luukkonen ovat ainakin nimiä, jotka saattavat pelata huipulla viiden vuoden päästä. Sääntönä on myös ollut, että puskista nousee joku maalivahti aivan huipulle, kuten viimeksi Raanta. Maalivahtitilanne on tietenkin "alamäkeä", mutta kuten todettua, 00-luvun huikea nousu tuskin toistuu koskaan. Onneksi arvoturnauksiin riittää jo yksikin huippuvahti.

    Yhteenvetona näyttää siltä, että eletään 2-skenaariota, tasaisen kehityksen kautta. Suomella on edelleen laadukas maajoukkue, joka on hyökkäyspäässä todella kovatasoinen. Koska hyökkääjät, puolustajat ja maalivahdit kehittyvät eri tavalla, muodostuu tulevaisuuden skenaario tietynlaisena eri alueiden summana. Tällä hetkellä Suomi ei vielä kykene haastamaan materiaalillaan aivan huippuja arvoturnauksissa, mutta jo 2020 tilanne voi olla toinen. Jos muiden pelaajien kehitys jatkuu odotetusti ja puolustajilla odotettua paremmin, Suomella on mahdollisuuksia kamppailla olympiakullasta (tietyin reunaehdoin) vuonna 2022.
     
    Viimeksi muokattu: 10.04.2017 klo 10.07
  14. adolf Jäsen

    5 vuoden päähänhän on ihan mahdotonta sanoa mitään varmaa, mutta on jo pitkän aikaa näyttänyt siltä että 2022 Olympialaisiin Suomi saisi kyllä paperilla ainakin ihan helposti kaikkien aikojen tasokkaimman joukkueen kasaan. Granlund ja muut 90-luvun alkupuolella syntyneet ovat vielä parhaita vuosiaan pelaavia kiekkoilijoita, jonka lisäksi Laine ja muut 90-luvun loppupuolella syntyneet alkavat taas olemaan niiden "parhaiden vuosien" alkutekijöissä.

    Toivottavasti NHL-pelaajat ovat silloin mukana.
     
  15. IceWalker Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    HJK, K-Kissat, PiTa
    Lainaus:
    Kun kirjoitin tuon avauksen 3,5 vuotta sitten, olin aika pessimistisissä tunnelmissa. Mutta nyt hyökkääjien kehitys on ylittänyt odotukseni. On todellakin hehkuttamisen aihetta siinä, että voimme koota kolmeen ketjuun todella laadukkaita hyökkääjiä jo nyt ja jos Puljujärvi kehittyy potentiaalinsa mukaan, niin ykkösketjumme on todellinen pelote mille tahansa joukkueelle 20-luvulla. Ja muutkin ketjut ovat tasokkaita kaikkien mittapuiden mukaan. Nytkin voi miettiä sitä tosiasiaa, että aikaisempina vuosina Lehkosen tulokaskautta NHL:ssä olisi pidetty todella sensaatiomaisena, nyt sitä tuskin mainitaan...

    Hienoista ironiaa on siinä, että muutaman vuoden takaisen perspektiivin mukaan puolustuksemme pitäisi olla jo nyt kovempi. Ristolainen on kehittynyt odotetusti, mutta Määttä on taantunut. Lindell on pelannut odotuksia paremmin, mutta Pokka ei ole saanut edes tilaisuutta debyyttiin. Puolustajilta on odotettu kehitystä enemmän kuin ollaan saatu ja hyökkääjiltä on taas saatu paljon enemmän kuin odotettiinkaan.
     
  16. Gubar Jäsen

    Tuli tässä junnukisojen koostetta katsellessa mieleen, täysin asian vierestä, että kuinkakohan suuri merkitys lama-ajalla on ollut suomalaisten pelaajien kehitykseen, vähäisyyteen ja menestykseen?

    Oman ikäluokkani pelaajilla on vähänlaisesti menestystä, joitain junnukisojen pronsseja ja miehissäkin 2007 MM-hopeaa lukuunottamatta aika keskitason menestystä ollut. Jotkut ovat haukuneetkin, että -84, -85 ja -86 syntyneiden pelaajien laatu ollut heikkoa. Drafteja katsellessa niin löytyy sieltä Filppula, Lehtonen ja Komarov muun muassa. Ja läjäpäin perusjyriä. Mutta oman ikäluokkani superstaroja vähemmänlaisesti vrt. viimeisen kolmen vuoden junnukisojen pelaajistoon ja varauksiin.

    Itse kun muistelen omaa lapsuuttani niin, minulta evättiin jääkiekon harrastaminen taloudellisiin vaikeuksiin vedoten, vaikka palo jäälle oli aivan valtaisa. Taisi olla jokavuotinen joululahjatoive, että minulle maksettaisiin lätkäkamat ja seuralisenssi. Koskaan se ei toteutunut. Pipolätkää tuntitolkulla tuli tahkottuakin päivittäin, jos kelit vain salli. Ja kyllä siellä ulkojäillä tuli viihdyttyä hyvin myös pienestä lumikerroksesta huolimatta. Mutta en ole esimerkiksi koskaan lapsena pelannut hallin kaukalossa pelejä. Saman kohtalon koki ystävistä 8/10 - aina sama syy, lätkä on kallista ja ei ole rahaa. Ja mieleeni tulee lukuisia joukkuekavereita jalkapallon parista jotka puhuivat aikoinaan samaa. Kuitenkin 11v ja 9v vanhemmista sisaruksista molemmat saivat pelata teini-ikään asti lätkää ja ringetteä.

    Tämä tuntui olevan duunarikaupungissa arkea, missä ei lama-aikana paljon duunia ollut. Lajeiksi valikoitui itsellä sitten nyrkkeily, jalkapallo ja myöhemmin uinti, mikä tyydytti kyllä urheilemisen himon, mutta en KOSKAAN kokenut samanlaista paloa näiden lajien suuntaan kuin jääkiekkoa kohtaan.

    Tämä on tälläistä keskiviikkoillan pohdintaa ja olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä asiasta.

    Aikamoisen läjän harrastajia jääkiekko menetti laman takia lapsuuden kotikaupungissani, se on varmaa. Se, että olisiko kenestäkään tullut koskaan huippupelaajia niin on sitten toinen asia, mutta ei lama-aika ainakaan jääkiekon etu ollut. Nykyäänhän tuo on suhteessa vielä kalliimpaa ja tuloerojen kasvaessa jääkiekko tulee olemaan eliitin harrastus jälleen. Nimim. Duunikaveri pienemmästä palkkaluokasta puheli edellisessä työpaikassani, että kahden keskituloisen vanhemman tulot ei meinaa riittää lainojen ohella kahden pojan lätkäharrastukseen oikein. Tilanne tulee pahentumaan 10v sisällä radikaalisti ellei jotain tapahdu, tämä siis veikkaukseni.
     
    Viimeksi muokattu: 19.04.2017 klo 19.20
  17. adolf Jäsen

    Olen minäkin tuota joskus miettinyt että heijasteleeko vaikeammat ajat myös urheiluun ja ennen kaikkea huippu-urheiluun. Ihmisluonto tuppaa vissiin olemaan vähän semmoinen että kun asiat on hyvin (kuten Suomessa oli lähes koko Halosen presidenttiyden ajan), niin silloin tupataan unohtamaan se raaka työnteko ja vähän mukavoidutaan. Siinä ei kaiketi sinällään ole mitään vikaa että pehmeät arvot ottavat enemmän tilaa itselleen, mutta nykyisen kaltaiseen huippu-urheiluun semmoinen ei sovi sitten niin ollenkaan jos sen seurauksena ruvetaan keksimään jotain "kaikki pelaa" juttuja. Ainakin jääkiekon puolella nämä 85-91 ikäluokat kuuluvat juuri siihen porukkaan jotka kävivät junioripolkuaan läpi nousukauden Suomessa ja ovat tuota "kaikki pelaa" sukupolvea.

    Ja sitten kun tulee vaikeampaa, niin otetaan taas se pensseli sannasta ja ruvetaan taas ryskäämään otsa kurtussa. Joka taas palvelee sitä huippu-urheilua huikeasti paremmin. Sitten miettii jotain Balkanin maita että niin vain sieltä revitään ihan kivikovia urheilijoita laajalla rintamalla, vaikka BKT on jotain ihan muuta kuin täällä Pohjolassa.
     
  18. Gubar Jäsen

    Lainaus:
    Hyvä kirjoitus. Se pensseli pitäisi vain olla seuratasoilla ainakin siellä sannassa myös vaikeimpien aikojen jälkeenkin. Tämä "kaikki pelaa" -ajatus ei näkynyt ainakaan jalkapallossa kaupungissamme. Tylysti pelaajat kategorisoitiin kolmeen joukkueeseen koko junnuiän ajan ja paras joukkue saikin sitten huomattavasti paremmat harrastusmahdollisuudet, ajankohdat ja turnauksia järjestettiin muille paikkakunnille että vastus pysyy mahdollisimman kovana ja valmennukseen panostettiin enemmän. Itse seilasin siinä kakkos, ja ykkösjoukkueen välimaastossa, ennen kuin sain vakiinnutettua paikkani ykkösjoukkueesta voin sanoa, että kilpailu oli todella kovaa. Ainuitakaan treenejä ei saanut jättää välistä sekä harjoituksista lähtien piti keskittyminen olla tapissa ja kaikki oli annettava. Siksi nyrkkeily toimi hyvänä vastapainona menestyspaineiden asettamiselle.

    Mikä muuten on lätkäseurojen suhtautuminen näihin vähävaraisempiin? Onko se karu fakta, että jos massia ei löydy niin ei tarvitse liittyä seuraan? Löytyykö hyväntekeväisyyseleitä? Ottaako seurat esimerkiksi pelaajaa tai kahta joukueeseensa omaan pussiin jos ei varoja perheestä löydy?
     
  19. NallePyh Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    se lahtelainen
    Lainaus:
    Ihan mielenkiintoista pohdintaa. Ainakin jääkiekkoliitto näyttää jakavan vuosittain tukia (linkki leijonat.fi).
    http://www.leijonat.fi/info/tuet/item/20162-d-c-ja-b-junioreiden-tukien-hakuaika-3-25-4.html

    Tästä näkisi mielellään ihan tutkimusta. Mieleen tulee montakin tekijää: lama, leudot talvet ja hallien lukumäärä, juniorivalmennuksen taso, polku junioreista SM-Liigaan, harrastajien lukumäärä, kilpailevat harrastukset nyt noin ainakin. Trendi on kieltämättä positiivinen, mutta kuitenkin katsotaan vaan korkeintaan 10 ikäluokkaa, joten vaikeahko vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
     
  20. lätkää Jäsen

    Lainaus:
    Todella jämerää ja totuudenmukaista asiaa. Pakisto oli tosiaan joskus muinoin 00-luvun alussa Suomella aivan järkyttävän kova. Numminen, timonen, salo, niinimaa, karalahti, lumme, lydman, berg.. myöhemmin myös pitkänen, vain muutamia mainitakseni. Samaan aikaan nämä kaikki vielä NHL:ssä. En tiedä tajutaanko täälläkään kuinka Suomen suurin vahvuus oli joskus pakisto. Nykyajan pelitapapellet eivät ainakaan ymmärrä. Silloin kun tuo mainittu porukka kehittyi nuoruudessaan, oli meilläkin kotimaassa lätkä vielä lätkää ja pelaaja ja pelitaidot oli keskiössä. Toki painotukset pelitaidoissa on muuttuneet radikaalisti noista ajoista, esim. nopeus on nyt kaikki kaikessa. Mutta tämä nykyinen porukka Ristolainen, määttä, vatanen, lindell, nutivaara, jokipakka. Pari viimeistä siinä ja siinä onko vakiroolissa. Aivan valtaisa ero kun vertaa tätä porukkaa tuohon viidentoista vuoden takaiseen. Skeptinen olen myös tuleeko Ristolaisesta tähtiainesta, riippuu saako hän kehitettyä luisteluaan nopeammaksi. Itseluottamusta häneltä ei puutu, millä paikkaa paljon. Mutta Lindell voi jopa mennä hänen edelle tulevaisuudessa. Noo mutta ainakin se tärkein eli itseluottamus näyttäisi näillä nuorilla pakeilla olevan kohdallaan.

    Pelkään että käsittääkseni juniorikiekossammekin vaikuttanut "kiekko on vallan väline" on aiheuttanut että uusia huippupakkeja ei ole aivan samaa tahtia breikannut NHL:ssä kuin hyökkääjiä. Kun pakeille ei herkkyysiässä tule tarpeeksi toistoja KIEKOTTOMANA vaikeita vastustajia vastaan, miten sitten päästä NHL:ään kun siellä pitäisi puolustaa ilman kiekkoa crosbyjä ym. vastaan???!!!! En ymmärrä että kenen etu on että junioripakkeja kehitetään kiekollisuus edellä. Näin olen ainakin ymmärtänyt juniorituotannosta. Jos joukkueessa on 6 puolustajaa, pitää 4-5 heistä olla suurimpana vahvuutena kiekottomana puolustaminen!! Näin se on nyt ja ollut ennenkin näin se tulee aina olemaankin! Juniorit ja junnuvalmentajat ottakaa tämä talteen!! Älkää uskoko jalkapalloanalyytikoiden ja jääkiekon pelitapahöpöttäjien jatkuvaa yliarvostusta valmentajista, kiekollisista/pallollisista puolustajista/pelaajista.

    Vaikka tulevaisuudessa pelattaisiin best-on-best turnauksessa finaali jossa molemmat joukkueet pelaavat "viisaasti" ja pitävät paljon kiekkoa, niin kuitenkin ratkaiseva maali tehdään hyvällä laukauksella, ohjauksella, oivalluksella, peliälyllä tai ratkaiseva maali estetään kiekottomana hyvin sijoittuen, käsi-silmäkoordinaatiolla syöttö katkaisten tai laukaus taidokkaasti blokaten. Muistakaa että kiekollinen ja kiekoton osaaminen menee aina 50/50 voiton eteen! Vaikka pelistä vähennetään maalipaikat pois pitämallä paljon kiekkoa ei se tarkoita sitä että pelin ratkaisu olisi kokonaan sen kiekon pitäminen!

    Huh, tulipahan siinä. Muistakaa junnukoutsit ja junnut tämä teksti. Pitäkää hauskaa ja pelatkaa ja olkaa ylpeitä! Onneksi hyökkääjiä näyttäisi tulevan nyt liukuhihnalla meiltä!
     
  21. Barney Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa & MUFC
    Lainaus:
    Ja puolustajia ei muka tule? Rasmus Ristolainen on jo nyt yksi NHL:ssä eniten pelaavista pelaajista ja mahdollisesti Norris-voittaja tulevaisuudessa. Olli Määtällä on ollut lukuisia loukkaantumisia ja vastoinkäymisiä häiritsemässä kehitystä, mutta siitä huolimatta hänestä on kehittynyt erittäin hyvä puolustava puolustaja. Esa Lindell nousi tällä kaudella joukkueensa kärkipakkien joukkoon. Vatanen on laadukas NHL-puolustaja. Julius Hongalla on ollut edessä paljon yksisuuntaisen sopimuksen omaavia puolustajia, mutta ensi kaudella hän pääsee vihdoin pelaamaan täyden kauden NHL:ssä. Markus Nutivaara on noussut parissa vuodessa vähän puskista ja nousi jo vakiopuolustajaksi joukkueessaan. Olli Juolevi on ikäluokkansa lupaavin puolustaja ja pelaa todennäköisesti jo ensi kaudella Canucksissa. Ensi kesänä varataan käytännössä varmasti neljä suomalaista puolustajaa ykköskierroksella, parhaassa mahdollisessa skenaariossa jopa kuusi. Viiden vuoden päästä Suomen pakisto tulee olemaan kovempi kuin se on koskaan ollut.
     
  22. Mängimies Jäsen

    Lainaus:
    En nyt sanoisi ihan noinkaan tulevan draftin osalta. Sanoisin, että varmasti varataan kaksi (Heiskanen ja Välimäki) ja todennäköisesti kolme (+Vaakanainen) suomalaispuolustajaa ykköskierroksella. Neljäkin (+Jokiharju) on mahdollista, mutta ei välttämättä enää todennäköistä. Kuutta ei varmasti varata.
     
  23. Barney Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa & MUFC
    Lainaus:
    Pääsi näköjään joku ajatuskatkos tapahtumaan tuon kuuden kanssa, siinä pitäisi lukea viisi. Heiskanen, Välimäki ja Vaakanainen ovat ainakin omissa papereissani lähes varmoja ja Jokiharjuakin lähtisin melko todennäköisesti sijoittelemaan ykköskierrokselle. Jokerikorttina voi olla vielä Salo, vaikka olisikin omasta mielestäni melko outo varaus ensimmäisellä kierroksella. Joka vuosi löytyy kuitenkin jokunen yllätysnimi, joihin Salo voi ihan hyvin lukeutua.
     
  24. Mängimies Jäsen

    Lainaus:
    Joo ja miksei Eemeli Räsänen ja Kasper Kotkansalo. Todennäköistä se ei kuitenkaan ole. Yhtä kaikki, minusta on turhan optimistista puhua neljästä varmasta ykköskierroksella varattavasta suomalaispuolustajasta. Olen ihan tyytyväinen ylipäätään neljästä suomalaisvarauksesta ykköskierroksella. Kaikki siitä ylöspäin on plussaa.
     
  25. Barney Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa & MUFC
    Lainaus:
    Räsänen tai Kotkansalo ei ole tietääkseni ollut yhdessäkään rankingissa ykköskierroksella toisin kuin Salo. Muutenkin Salon kohdalla puhutaan tällä hetkellä todennäköisesti kakkoskierroksen varauksesta, Räsäsen ja Kotkansalon kohdalla todennäköisesti 3-4 kierroksesta, joten vertauksesi oli melko outo. Olen itse ollut pääsääntöisesti melko kriittinen suomalaisten suhteen, joten kyse ei ole optimismista, vaan minun omasta näkemyksestäni.