1970–1980 luvun rock

[Rankkari]

Mitkä vanhat bändit olivat/ovat vieläkin tärkeitä musiikissanne.( nyt puhutaan 70-80 ROCK musiikista.)

Mulla bändejä on useitakin, mutta te mitä muut soitatte ITSELLENNE vielä nykyäänkin vanhemmasta ROCKISTA?

Jäähalleissa soi usein vanhempaakin musaa, joka todennäköisesti kiinnostaa vieläkin monia katsojia...

 

[Rankkari]

Aihe ehkä tylsä?

Miettikääpä, ja jos viitsitte, niin kirjoittakaa. Mitä vanhaa 70-80 luvun, (ja vielä kiinnostavaa) ROCK musiikkia soi hallissanne?

 

[Evil]

Nyt tylsii kybällä, joten vastaanpa tähän.

AC/DC, Angel Witch, Bad Company, Blackfoot, Black Sabbath, Blue Öyster Cult, Deep Purple, Geordie, Hawkwind, Jethro Tull, Judas Priest, Kiss, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Manilla Road, Motörhead, Pentagram, Pink Floyd, Rainbow, Thin Lizzy, UFO, Van Halen, Whitesnake, Neil Young, ZZ Top...

 

[Rankkari]

Nyt tylsii kybällä, joten vastaanpa tähän.

AC/DC, Angel Witch, Bad Company, Blackfoot, Black Sabbath, Blue Öyster Cult, Deep Purple, Geordie, Hawkwind, Jethro Tull, Judas Priest, Kiss, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Manilla Road, Motörhead, Pentagram, Pink Floyd, Rainbow, Thin Lizzy, UFO, Van Halen, Whitesnake, Neil Young, ZZ Top...

Katos, kiitti vastauksesta. Huomasin vaan, että näistä puolenkymmentä oli NIMELTÄÄN tuntemattomia. Varmaankin yksittäisiä biisejä oon kuullut?

 

[DR_J]

Itsehän en oikeastaan juuri muuta kuuntelekkaan kuin 70-80 lukujen musaa. mm: Iron Maiden, Metallica, Guns N Roses, Deep Purple, Whitesnake, Motörhead,AC/DC, Peer Gunt, Popeda, W.A.S.P, Van Halen, Megadeth, Hurriganes... Tuossa nyt oli joitakin esimerkkejä.

 

[Rankkari]

Itsehän en oikeastaan juuri muuta kuuntelekkaan kuin 70-80 lukujen musaa. mm: Iron Maiden, Metallica, Guns N Roses, Deep Purple, Whitesnake, Motörhead,AC/DC, Peer Gunt, Popeda, W.A.S.P, Van Halen, Megadeth, Hurriganes... Tuossa nyt oli joitakin esimerkkejä.

Puolet noista soi mullakin. Radiosta kelpaa melkein mikä vaan, PAITSI 2000-luvun syväkurkkuörinä (heavy), ja iskelmä.

Lisätään vielä huonoksi tecno, osa discosta ja jazz. Jaa eihän sinne siten paljoa jäänytkään!

 

[Jj]

Nyt tylsii kybällä, joten vastaanpa tähän.

AC/DC, Angel Witch, Bad Company, Blackfoot, Black Sabbath, Blue Öyster Cult, Deep Purple, Geordie, Hawkwind, Jethro Tull, Judas Priest, Kiss, Led Zeppelin, Lynyrd Skynyrd, Manilla Road, Motörhead, Pentagram, Pink Floyd, Rainbow, Thin Lizzy, UFO, Van Halen, Whitesnake, Neil Young, ZZ Top...

Jos nyt rajaisi 70-luvulla aloittaneisiin niin tähän mainioon listaan laittaisin vielä oleellisina Alice Cooperin ja Nazarethin. Erityisesti helminä Billion Dollar Babies ja Hair of the dog -levyt. Niin ja The Doors tietty kanssa. Ja Bowie. Ja Ramones.. Dire Straits.. The Cure.. AC/DC, Judas Priest, Motörhead ja Thin Lizzy lienevät noista meillä yleisimmin lautasella. Kasareita onkin sitten jo hieman enemmän..

Teemalta tuli muuten just Jethroa livenä vuodelta -77.

Ja kyllä kaikkea kannattaa kuunnella, ihan vaan vaihtelun ja/tai perspektiivin takia. Yleensä jos musiikki on tosissaan tehty, voi sieltä löytää hyviä juttuja. Valmiiksi pureskeltu on kamalinta.

 

[Erling]

Lisätään vielä huonoksi tecno, osa discosta ja jazz. Jaa eihän sinne siten paljoa jäänytkään!

En kohdista tätä Rankkari pelkästään suhun, mutta niistä jotka dissaa jazzia, kuinka moni on oikeasti kuunnellut sitä vai onko tämä joku "mulla on nahkahousut, farkkutakki Maiden-tägillä ja viikset; jazz on paskaa koska luin niin Popedan nettisivuilta"-juttu?

 

[Rankkari]

En kohdista tätä Rankkari pelkästään suhun, mutta niistä jotka dissaa jazzia, kuinka moni on oikeasti kuunnellut sitä vai onko tämä joku "mulla on nahkahousut, farkkutakki Maiden-tägillä ja viikset; jazz on paskaa koska luin niin Popedan nettisivuilta"-juttu?

Itse en jazzia välitä kuunnella, koska se on niin sekavaa.

Kun nyt musiikillisesta ulkonäöstä mainitsit, niin useissa musiikkityyleissä on ihmisten pukeutumistyylejä, jotka jälkeenpäin näyttävät huvittavilta. Musiikki on tärkeintä, ei se miltä näyttää/on näyttänyt.

 

[Krimi]

Thunder

Thunder -nimisen brittibändin musiikki menee kai kasari-hardrockin puolelle (perustettu 1989), tai siellä ainakin on musiikin "juuret". Uusin albumi, Robert Johnson's Tombstone ja sitä edeltäväkin muistuttaa AC/DC:tä ja G'n'R:ää hyvällä tavalla. Menee ehkä vähän ohi ketjun itsestäänselvimmän sisällön, mutta oli pakko päästä hehkuttamaan loistavaa bluessahtavaa hardrock -orkesteria. Suosittelen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Thunder_(band)

 

[Evil]

Thunder -nimisen brittibändin musiikki menee kai kasari-hardrockin puolelle (perustettu 1989), tai siellä ainakin on musiikin "juuret". Uusin albumi, Robert Johnson's Tombstone ja sitä edeltäväkin muistuttaa AC/DC:tä ja G'n'R:ää hyvällä tavalla. Menee ehkä vähän ohi ketjun itsestäänselvimmän sisällön, mutta oli pakko päästä hehkuttamaan loistavaa bluessahtavaa hardrock -orkesteria. Suosittelen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Thunder_(band)

Nämä näin keikalla -91, lämmittelivät ZZ Topia Oulunkylässä. Paska sauma vetää, mutta kelvollisesti soittivat. Muistaakseni.

 

[Rankkari]

Rainbow!

En tiedä kuinka moni oli keikoilla... Mutta Graham Bonnet oli ok. Mutta Joe Lynn Turner oli mahtavassa vedossa!!!

Puhun nyt näistä muutamasta Suomen keikasta, joissa oli mahdollisuus nauttia Joen hyvistä Rock/Pop biiseistä. Se mies on vieläkin hyvässä kunnossa.

Olkoonkin, että hänen aikaan 80-luvun alussa piti musiikkiia keventää, ja tavoitella Amerikan markkinoita.

Joe äänestettiin vasta kaikkien aikojen 8. parhaaksi heavy laulajaksi, ja sitä hän vieläkin on!!!

 

[Pavlikovsky]

Jatkoajassa musiikkithreadeja on kuin Selänteellä menopelejä autotallissa, mutta pohdiskelin yksi päivä, että mihin yleisesti voisi vanhemmasta rockista kirjoitella, niin päädyin siihen että tämä vanhempi ketju olisi nimensä mukaisesti 70- ja 80-luvun rockiin hyvä keskusteluväylä. Tämä siksi, että jo tässä ketjussa luetellut bändit eivät kuuluisi osaavia metallibändejä-ketjuun tai musiikista yleisesti-ketjuun eivätkä kaikki yhtyeet todellakaan tarvitse omaa ketjuaan. Suurempien yhtyeiden kohdalla kuten Led Zeppelin, Purple, Skynyrd, Rollarit jne. keskustelu lienee järkevämpää käydä edelleen omassa ketjussaan.

Aloitetaan pienellä harmittelulla, että 70-luvun brittiläisen rockin kakkosketjulainen UFO julkaisi eilen laajemman vanhan mantereen keikka-aikataulun eikä sieltä Suomea löytynyt, ei edes Ruotsia vaan lähin Suomea oli Liettua. Noh, bändi julkaisee tammikuussa uuden pitkäsoiton ja tulihan nämä vanhan saarivaltiojytän pioneerit nähtyä Nosturissa viime toukokuussa kunnon hittipotpuri-keikalla, mutta en pahakseni laittaisi, jos uudestaan saapuisivat Suomeen. Jopa hieman aliarvostettu poppoo kyseessä, jossa Phil Mogg jaksaa edelleen kähistä henkselit jalassa laukoen spiikkeinään kuivaa brittihuumoria ja löytyypä rumpupatteriston takaa vetreä veteraani Andy Parker vielä alkuperäisestä rosterista.

 

[Yläpesä]

UFO julkaisi eilen laajemman vanhan mantereen keikka-aikataulun eikä sieltä Suomea löytynyt,

Voi olla jotain tekemistä sillä, että taannoisella Suomen kiertueella yleisöä oli kolmelle paikkakunnalle saapunut vain jokunen kymmen. Hämmentävintä oli toki, että Philiin ja kumppaneihin tällä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta vaan vetivät ainakin Tampereen setin todella asenteella ja ammattitaidolla läsnäolleiden iloksi. UFOn edellinen levy Visitor oli kyllä todella heikko, joten odotusarvot eivät ole kovat uudenkaan osalta. Vanhoissa vara parempi.

 

[Pavlikovsky]

Voi olla jotain tekemistä sillä, että taannoisella Suomen kiertueella yleisöä oli kolmelle paikkakunnalle saapunut vain jokunen kymmen.

Totta, harmittavan vähän kansa on löytänyt UFO:n keikalle Suomessa, siis muut kuin bändiin laajemmin vihkiytyneet. Hiteistä homman ei pitäisi jäädä ainakaan kiinni, en tiedä kokeeko moni homman liian ränttä täntäksi ainakin uudemman diskografian puolesta, harhaluulo tuokin mielestäni.

Anyway, edellinen levy on muuten vuonna 2012 julkaistu Seven Deadly jos sitä tarkoitat? The Visitorhan julkaistiin 2009, mutta kyllä Seven Deadly voittaa The Visitorin mielestäni, vaikka nopeampaa boogieta ei kuulla kuin mainion Wonderlandin voimin. Seven Deadlyn parhaimmistoa on kuitenkin myös svengaava avausraita Fight Night, UFO:n perustavara laatua edustava Mojo Town sekä lähes ballaadimainen Burn Your House Down. Kyllä uusi levy kannattaa tsekata, vaikkei tässä Lights Outeja tai Shoot, Shooteja enää väsäilläkään.

 

[Yläpesä]

No niinhän se olikin 7 deadly. Sitä juuri tarkoitin. Ei istu meikäläisen korvaan yhtään.

Otsikon aiheeseen liittyen sopii varmaan tieto Def Leppardin sainaamisesta ensi kesän South Park festivaalin pääesiintyjäksi. Voisikohan niiltä saada meet&greetistä nimmarit ekan EP:n kanteen?

 

[bebeto]

Joku mainitsi Robin Trowerin jossain, olitko se sinä @Pavlikovsky ? Day of the eagle albumilta Bridge of sighs on oma suosikkini. Kumarrus ja hatunnosto Jimille on tämä biisi jota on tullut runkattua kitaralla paljon. Loistava biisi kerta kaikkiaan.Alla linkki biisiin tuubissa.

http://www.youtube.com/watch?v=2D175jn-3_M

 

[Pavlikovsky]

Joku mainitsi Robin Trowerin jossain, olitko se sinä @Pavlikovsky

Joo, allekirjoittanuthan se taisi höpistä progepuolen ketjussa Trowerista Procol Harumin yhteydessä. Kyllähän Trowerin voisi myös nimetä siinä kaikkien aikojen kitaristit-ketjussa, niin karismaattinen, taidokas ja oman tyylinsä luonut kepittäjä on kyseessä. Procol Harumin loistolevyt olivat uran alkua, mutta soolopuolelta Trowerhan tunnetaan lähes yhtä hyvin. Bride Of Sighs on lempilevyjäni Trowerilta niin kuin koko 70-luvun tuotanto, mutta on Trowerilta tippunut enemmän ja vähemmän kelpo blues rock-levyjä tasaisesti näihin päiviin saakka, vaikka tuotanto ei niin terävää enää olisikaan.

On Trowerilta ilmestynyt myös yhteislevyjä juuri äskettäisen edesmenneen saman aikakauden basistin Jack Brucen kanssa ja Bryan Ferryn kanssa on myös yhteistyötä ollut. Pitääpäs alkaa vielä tarkemmin kuuntelemaan Trowerin 2000-luvun levytyksiä, sieltä täältä jotain olen kuullut, mutta levykokonaisuudet ovat vähän pimennossa. Varhainen soolomatsku ja Harumin ajat ovat musiikillista juhlaa, jos joku asia on varma niin se on aivan varma totesi jo Nykäsen Matti aikanaan.

 

[heavy]

Olen jo pitkään kaipaillut tänne "classic rock" aiheista ketju, mutta tämähän kelpaa sellaiseksi oikein mainiosti. Viime päivät on tullut kuunneltua pääasiassa Thin Lizzyn 80-luvun tuotantoa, mutta kun bändille on olemassa omakin ketju, niiin ei siitä sen enempää.

En muista Jatkoajassa ikinä kirjoitetun kanadalaisesta kitarasankarista Frank Marinosta, ja hän ehdottomasti ansaitsee enemmän huomiota kaikilta klassisen rokin ystävien taholta. Vaikka tätä montrealilaista lahjakkuutta 70-luvulla mainostettiinkin lähinnä Hendrixin inkarnaationa, ei se ole koko totuus miehen musiikillisista kyvyistä vaan vaikutteita on myös muusta 60/70 lukujen taitteen musiikista lisättynä omalla tunnistettavalla soundillaaan. Ensimmäiset Mahogany Rush nimen alla julkaistut levyt eivät vielä ole parasta Marinoa, vaan kultakausi osuu 80-luvun taitteen molemmin puolin. Hyvä ensitutustumislevy voisi olla vaikka Spotifystäkin löytyvä Double Live.

 

[bebeto]

Muistuuko kenellekään mieleen sellainen bändi kuin Humble Pie? Peter Framptonin 60-luvun lopulla perustama johon sittemmin, Small Facesin hajottua liittyi Steve Marriot. Alla olevassa linkissä kova liveveto biisistä "I don't need no doctor" vuodelta -71.

http://www.youtube.com/watch?v=LZMmV6xXYFw

Tallenteen taso ei päätä huimaa mutta meno on ankaraa.

Laitetaan tänne myös pikku pätkä Small Facesia vaikka 60-luvun puolelle lirvahtaakin. Alla linkki Muddy Waters-coveriin You need lovin. LZep anyone?

http://www.youtube.com/watch?v=3_pYjcoXG5c

 

[bebeto]

Tässä vielä toinen tulkinta em. biisistä, nyt asialla Gov't mule ft. Beth Hart.
http://www.youtube.com/watch?v=NTeKnM7AYOw

Minusta on aika hassua että brittien täytyi käydä näyttämässä näille eteen miten homma tehdään.
edit. Linkkiä korjailtu ja versioitu biisi on siis I don't need no doctor.

 

[Leon]

Sonic Highwaysin innoittamana onnistuin tutustumaan James Gangiin. Suosittelen. Bang lähti heti tilaukseen. Seuraavaksi pitää tutustua Joe Walshin soolotuotantoon. Taylor Hawkins taitaa ainakin fanittaa gubbea. Hyvä kun pysyi housuissaan Walshin vieraillessa studiossa.

 

[bebeto]

Yksi lempibändeistäni bluesrockin genressä on Bad Company. Kun joskus 70-luvulla heitä ensimmäistä kertaa kuulin olin varma että kyseessä on jenkkibändi. Saundi vei mielikuvat rapakon taa. Vasta myöhemmin sain selville että sumujen saarelta tulivat. Freen hajoamisen jälkeen Paul Rodgers ja Simon Kirke ynnä King Crimsonista tullut Boz Burrell sekä Mott the Hooplen kitaristi Mick Ralphs löivät hynttyyt yhteen ja Bad Company oli syntynyt. Paul Rodgers on mielestäni yksi parhaista rock-äänistä kautta aikain. Linkin takaa löytyy liveveto hitistä Can't get enough:

http://www.youtube.com/watch?v=TqUB2UWRDVU

 

[Hakki#20]

En muista Jatkoajassa ikinä kirjoitetun kanadalaisesta kitarasankarista Frank Marinosta, ja hän ehdottomasti ansaitsee enemmän huomiota kaikilta klassisen rokin ystävien taholta. Vaikka tätä montrealilaista lahjakkuutta 70-luvulla mainostettiinkin lähinnä Hendrixin inkarnaationa, ei se ole koko totuus miehen musiikillisista kyvyistä vaan vaikutteita on myös muusta 60/70 lukujen taitteen musiikista lisättynä omalla tunnistettavalla soundillaaan. Ensimmäiset Mahogany Rush nimen alla julkaistut levyt eivät vielä ole parasta Marinoa, vaan kultakausi osuu 80-luvun taitteen molemmin puolin. Hyvä ensitutustumislevy voisi olla vaikka Spotifystäkin löytyvä Double Live.

Minä olen maininnut Frank Marinon Vaikutuksen tehneet albumit-ketjussa. Juggernaut iski kuin pajavasara ja sen jälkeen tutustuin myös Mahogany Rushiin, tuo Double Live on kyllä erinomainen levy. Soolotuotannosta levyhyllystäni löytyy myös The Power of Rock 'n' Roll ja Full Circle.
Olet oikeassa, Frank Marino on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle. On ehdottomasti tutustumisen arvoinen seppä.

 

[Kirjoittelija]

"Jos kaikki ennen oli parempata, asialla on eläkeläiset." Suosikkimuusikoistani moni oli 1970- ja 1980-luvuilla voimansa tunnossa. Minulle tuon aikakauden rock-artisteista ovat mieluisimpia Tom Waits, Captain Beefheart, Kate Bush, Patti Smith ja Leevi and the Leavings. Noita äijämäisempiä bändejä kuten Rolling Stones, Mötörhead, Peer Günt, Popeda, W.A.S.P. ja AC/DC en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Tai AC/DC ja Popeda kyllä kuulostivat hyvältä ollessani kymmenvuotias, mutta enää en saa heidän musastaan oikein mitään irti.