100-vuotias JYP – kaikkien aikojen suurin saavutus

[JJLehto]

100-vuotis kauden kunniaksi, nyt on vuorossa JYP:n liigahistorian kaikkien aikojen "suurimman saavutuksen" valinnan aika. Kukin tulkitkoon mitä "saavutus" tarkoittaa omilla kriteereillään. Eli jos se oikea valinta puuttuu, niin kertokaa kommenttikenttään se, niin lisätään se äänestykseen

Eli mikä on JYP:n historian suurin saavutus? Aikaa on viikko.

Aiemmat äänestykset:

Pelaajat:
#1 Juha-Pekka Hytönen (äänistä 50 %)
#2 Eric Perrin (äänistä 47%)
#3 Jarkko Immonen (äänistä 38%)

Puolustaja:
#1 Sami Vatanen (äänistä 43%)

Maalivahti:
#1 Sinuhe Wallinheimo (äänistä 59%)

Kulttihahmo:
#1 Miika Lahti (äänistä 45%)

Valmentaja:
#1 Risto Dufva (äänistä 74%)

 

[Jaska66]

Kyllähän se tuo 2009 mestaruus on. Oikeastaan koko tuon vuosien 2008-2013 "JYP- ilmiön" voisi laskea kovimmaksi saavutukseksi.

 

[HOOLIGAN_]

CHL voitto kun kaikki joukkueet oli päässyt mukaan pelaamalla ja enää ei ollut kiintiöpaikkoja. Todellinen Euroopan mestaruus. Ehdottomasti kovin juttu tähän asti faktuaalisesti.

Tunne puolella toki kovin juttu ensimmäinen Suomen mestaruus 2009

 

[-FNM-]

Kyllähän se ensimmäinen mestaruus on.

Täytyy myös mainita finaalit, joissa Teemu Selänne kuulemma pelasti JYPin konkurssilta.

 

[Gorbatjovi]

Eka mestaruus kovin. Ne lukuisat pettymysten keväät kuittaantuivat sinä 2009 keväänä kun oltiin uskomattoman kovia pudotuspeleissä. Muutenkin runkosarjan aikana näytti siltä että nyt se tapahtuu vaikka ei siihen uskaltanut uskoa. Ei sitä fiilistä ole tullut sen jälkeen samanlaisena kertaakaan. Muistan elävästi kun ratkaisupelin jälkeen meni kompassille ja siellä oli täysi karnevaali pystyssä. Jokainen vastaantulija heitti ylävitosia ja halailtiin tippa silmässä. Todellista urheilujuhlaa siis.

 

[Kuokkalan Kone]

Eka mestaruus kovin. Ne lukuisat pettymysten keväät kuittaantuivat sinä 2009 keväänä kun oltiin uskomattoman kovia pudotuspeleissä. Muutenkin runkosarjan aikana näytti siltä että nyt se tapahtuu vaikka ei siihen uskaltanut uskoa. Ei sitä fiilistä ole tullut sen jälkeen samanlaisena kertaakaan. Muistan elävästi kun ratkaisupelin jälkeen meni kompassille ja siellä oli täysi karnevaali pystyssä. Jokainen vastaantulija heitti ylävitosia ja halailtiin tippa silmässä. Todellista urheilujuhlaa siis.

Samaa mieltä tästä,olin keskustassa katsomassa peliä, ja voiton jälkeen siellä oli melkoiset bileet, autot tööttäili ja JYP on uusi Suomen mestari kaikui koko illan keskustassa.

 

[Mighty Mickey]

Tuo ensimmäinen mestaruus aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä. Ennen sitä oli vaan ”lapsen uskoa” tuohon mestaruuteen, joten tuntui helvetin hyvältä. Toinen mestaruus oli myös hieno kokemus paikan päällä todistaa ”rakasta” kotikaupungin seuraa vastaan.

CHL:n voitto todella kova juttu myös kuten myös European Trophyn voitto.

 

[Captain Slow]

Vaikea sanoa kun mitään näistä ei oo tullut livenä/paikan päällä nähtyä. Eka mestaruus tuli seurattua puolivaloilla muistaakseni tekstitv:n kautta, toinen taas "livenä" Cityn radioselostuksen kautta.

CHL-mestaruuspelin taisin katsoa kotisohvalta järkyttävässä räkätaudissa, lopputulosta en muista edes, mielessä vaan sumea välähdys siitä et katsominenkin piti lopettaa kesken kun kuumehouruissa särki päätä niin saatanasti.

Veikkaan et sitten joskus kun menestystä ja mestaruutta tulee, ja pääsee sen kokemaan livenä, niin se tulee olemaan se kaikkien aikojen saavutus.

 

[Ciccarelli]

Kyllähän se ensimmäinen mestaruus on.

Täytyy myös mainita finaalit, joissa Teemu Selänne kuulemma pelasti JYPin konkurssilta.

Ensimmäinen mestaruus ja se ylivoima mitä JYP finaaleissa esitti oli kyllä hurja. Ja kuten tuo ajanjakso syksystä 2008 kevääseen 2013.

1992 mestaruudesta seura olisi vielä jotenkin selvinnyt mutta seuraavana keväänä 1993 mestaruusbonuksia oli luvattu sillä tahdilla että Marko Palon jatkoaikamaali saattoi pelastaa koko seuran. Kauden 1992-93 joukkue oli järjettömän kova ja moni siinä pelannut pelaaja on edelleen vakuuttunut että jos Hämeenlinnassa Paanasen laukaus olisi menny maaliin eikä rautoihin niin tuo joukkue olisi mestaruuden voittanut.

CHL:n voitto 2018 oli huikea mutta osui noihin 2017-2021 jolloin tuli seurattua pelejä vähemmän niin ei samalla lailla iskenyt kuin nuo paikanpäällä nähdyt mestaruudet 2009 ja 2012.

Lisään vielä JYPin hurjiin saavutuksiin sen että vielä 2007 oli synkän tulevaisuuden pikkuseura mutta kiitos kaksikko Seppänen-Polaksen nousi tuo seura vuosiksi kestomenestyjäksi jota pidettiin liigan mallioppilaana.

 

[Hyytiäinen]

Kyllä se eka mestaruus on. Itelle jäi jotenkin epätodellinen olo ja toinen mestaruus oli tunnetasolla merkittävämpi. Pohja luotiin ja uskottavuus palautettiin kuitenkin ekalla mestaruudella.

 

[JYP#44]

Tekisi mieli vastata listan ulkopuolelta, että Missio2007:n toinen kierros. Alkuperäinen vuonna 2004 lanseerattu Missio2007, jonka tavoitteena oli nostaa JYP takaisin mitalipeleihin, jäi osittain piippuun. Ei kokonaan, mutta osittain. Alkuperäisen Mission aikana JYP onnistui profiloitumaan paremmin ammattiseuraksi ja se sai mm. paljon paremmin paikallisia sponsoreita taakseen, joista tietenkin Valtra se suurin timantti.
Tuloksia ensimmäiset kolme kautta ei tuonut, koska uskallusta kalliin joukkueen kasaamiseen ei lopulta löytynyt.

Ketsuppipullo aukesi vasta RD:n tultua kaudella 2007-08, silloin oltiin "vain" viidensiä, mutta siitäkin iso osa oli sitä, että Sinkku myytiin KHL:ään ja tuotematon nuori nimeltä Pekka Tuokkola sai isot paineet harteilleen. Siitä sitten seuraavalla kaudella suvereeniin mestaruuteen ja vuosia kestäneeseen menestysputkeen. Periaatteessa tuo Missio2007 vol2 huipentui mestaruuteen, eli olisi ehkä pitänyt äänestää sitä.

Äänestin kuitenkin CHL-voittoa 2018. JYP oli yllättävän pitkään ainoa CHL:n voittoon kyennyt seura. Tapparakin on saanut aika monta kertaa yrittää tuloksetta, mutta täällä on handlattu 2000-luvulla jokainen finaali mitä seura on pelannut.

 

[Nelfor]

Ketsuppipullo aukesi vasta RD:n tultua kaudella 2007-08, silloin oltiin "vain" viidensiä, mutta siitäkin iso osa oli sitä, että Sinkku myytiin KHL:ään ja tuotematon nuori nimeltä Pekka Tuokkola sai isot paineet harteilleen. Siitä sitten seuraavalla kaudella suvereeniin mestaruuteen ja vuosia kestäneeseen menestysputkeen. Periaatteessa tuo Missio2007 vol2 huipentui mestaruuteen, eli olisi ehkä pitänyt äänestää sitä.

Mun ajatukset palautuu tosi usein siihen fiilikseen, mikä jäi päälle, kun koettiin puolivälierätappio Tapparaa vastaan keväällä 2008. Ei ole koskaan ollut niin varmaa fiilistä siitä, että "tämä ei jää tähän, ensi kausi on meidän". Silloin oli jo hieno fiilis kun vuosikausien rämpimisen jälkeen päästiin pelaamaan uskottavaa lätkää pleijareissa, mutta samalla oli todella vahva fiilis siitä, että tämä on vasta alkusoittoa.

Ja tämä johtaa siihen, että äänestin 2009 mestaruutta. Vaikeahan näitä saavutuksia on järjestykseen laittaa, mutta itselle ylivoimaisesti merkityksellisin on tuo ensimmäinen liigamestaruus.

 

[spaceman]

Komppaan myös ekaa mestaruutta suurimpana saavutuksena.

Enkä halua vähätellä liigaan nousua, 90-luvun alun menestystä, toista mestaruutta tai ET/CHL-menestystä, mutta omalla kontolla tuo eka on ollut tähän mennessä paras. Se tunteiden vuoristorata, mikä tuli koettua etenkin tiukassa TPS-sarjassa ja finaaleissa niin uuh. Ja kun menestystä oli jo siinä vaiheessa odottanut 20 vuotta niin esileikkiä oli riittävästi alla. Ja torijuhlat, kun Kolmikulman eteen kertynyt 10000+ ihmistä.

Mutta lisäisin saavutuslistalle myös jonkun "Seura pystyssä 100 vuotta" -vaihtoehdon. Sekään ei ole itsestäänselvyys. Toivon todella, että seuraavatkin 100 vuotta toiminta jatkuu.

PS. Nämä äänestykset ovat hauskoja, lisää vaan!

 

[Marcus Juslin]

Mun ajatukset palautuu tosi usein siihen fiilikseen, mikä jäi päälle, kun koettiin puolivälierätappio Tapparaa vastaan keväällä 2008. Ei ole koskaan ollut niin varmaa fiilistä siitä, että "tämä ei jää tähän, ensi kausi on meidän".

Sama. Oli tuolloin itsellä todella vahva näkemys siitä, että JYP on ennakkosuosikki. Sitten kun näin ne Veikkauksen kertoimet, niin niihin oli ihan pakko iskeä kiinni, vaikken mikään vedonlyönnin ystävä olekkaan. Yleensä jos pelaan, laitan jonkun kympin panoksen, mutta tuolloin iskin rahaa enemmän peliin, sen verran hyvät oli kertoimet. Ja kyllähän niitä satasia sieltä sitten tulikin, jossakin 500 euron korvilla se oli. RD:n JYP oli kova heti alusta asti, CHL:ää en osaa vieläkään oikein arvostaa, vaikka kyllähän muiden maiden mestareiden voittaminen oli kova juttu.

 

[Baldrick]

Jossain määrin CHL-voitto erityisesti ensimmäisenä suomalaisseurana voisi ansaita paikan, mutta noissakin turnajaisissa ehkä vähän isompi rooli myös onnella.

Kyllä loppujen lopuksi melko suvereeni kävely runkosarjaan voittoon ja sitä kautta neljä-muna dynastia-Kärpät finaaleissa kumoon vuonna 2009 etsii vertaistaan. Ja vaikka se vähän jännitti ajatella, niin kyllä sen kauden aikana luottamus mestaruuteen syntyi ja aika itsevarmana sai kannattaja olla viimeistään ensimmäisen Kärppä-sarjan voiton jälkeen, että JYPin mestaruusjuna ei pysähdy. JYPin faneja palstalla syytettiin ylimieliseksi, kun uskoivat menestykseen ja merkittävä osa muiden kannattajista puhui Kärpät-Blues-välierästä ”moraalisena finaalina”. Kun JYP sinetöi mestaruuden antamatta Kärpille peliäkään, nuo puheet hiipuivat nopeasti. Toki anti-jääkiekosta itkua sitten riitti vielä vuosiksi eteenpäin.

Olin Hippoksella katsomassa ratkaisevan finaalin. Eipä se juhlahumu siellä ja keskustassa sen jälkeen muutaman päivän ajan jatkuvana pääse koskaan unohtumaan. Monet JYPin mestaripelaajatkin jalkautuivat keskustan kuppiloihin juhlimaan niin mukava oli parin heistä kanssa muutama sanakin vaihtaa liikaa häiriköimättä. Ja päinvastoin sai käsityksen monesta, että mielellään kannattajia pikkupieruissa jututtivatkin, enkä muista ainuttakaan tilannetta, joka olisi vaikuttanut sivusta katsoen tungettelevalta, vaan hyvin myös juhlakansa osasi antaa tarvittaessa rauhaa voittajille.

Nyt voisi pikkuhiljaa olla pienen vaikeuksien selätyksen merkeissä järjestää pytty uudestaan Kauppakadulle ja vipinää kaupunkiin.

 

[Gorbatjovi]

Mun ajatukset palautuu tosi usein siihen fiilikseen, mikä jäi päälle, kun koettiin puolivälierätappio Tapparaa vastaan keväällä 2008. Ei ole koskaan ollut niin varmaa fiilistä siitä, että "tämä ei jää tähän, ensi kausi on meidän". Silloin oli jo hieno fiilis kun vuosikausien rämpimisen jälkeen päästiin pelaamaan uskottavaa lätkää pleijareissa, mutta samalla oli todella vahva fiilis siitä, että tämä on vasta alkusoittoa.

Ja tämä johtaa siihen, että äänestin 2009 mestaruutta. Vaikeahan näitä saavutuksia on järjestykseen laittaa, mutta itselle ylivoimaisesti merkityksellisin on tuo ensimmäinen liigamestaruus.

Ja se yhden Tampereen pelin oman pään aloitus Immonen vs Ojanen jonka Ojanen voitti ihan 100-0 ja siitä maali Tapparalle. Oppia Jakelle tuli siinä että miten alotetaan!

 

[Jyper]

Kyllä minulle eka SM-kulta on ollut hienoin muisto. Pleiareissa vain vauhti kiihtyi kohti mestaruutta: 4-2, 4-1 ja 4-0. Piti ostaa mestaruuslippiksiä kaksi muistoksi, itselleni ja pojalleni. Silmät kostui silloin ilosta. Toka mestaruuskin oli hieno, muttei tunnetasolla noussut ihan yhtä korkealle, vaikka Perrin ratkaisikin mestaruuden Lahdessa. CHL-finaalin voitto oli myös upea ja Suomen ensimmäinen, Finaali oli enemmän selviytystaistelua, jossa kenttäpelissä oltiin Ruotsissa altavastaajia, mutta tiukka puolustuspeli ja hyvä maalivahtipeli sekä harvat maalipaikat hyödynnettiin vastustajaa paremmin.

 

[Marcus Juslin]

Semmoisen näkökulman voisi tietenkin tuoda - menee tosin sivuraiteille itse aiheesta - niin suurin Hippoksella koettu saavutus on ehdottomasti SM-Liigaan pääsy. Kaikki mestaruudet ovat ratkenneet vieraissa. Jotta tähän saataisiin muutos, olisi tärkeä jäädä runkosarjassa mahdollisimman heikoille sijoille, jotta finaaleissa voi sitten tyhjentää pöydän tyylipuhtaasti otteluvoitoin 0-4 ja juhlia mestaruutta kotiyleisön edessä.