Hra Punajuuri
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Porin Ässät, sympatiat HIFK:lle
Vika ei ole systeemissä
Pelisysteemissä ei ole nähdäkseni mitään vikaa. Päinvastoin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan joukkueella edes on systeemi. Viisauden merkki on tunnistaa realiteetit ja rajoitteet. Ässissä rajoite numero yksi on taidon ja ratkaisuvoiman puute hyökkäyspäässä. Jos pisteitä halutaan kuivien vuosien jälkeen taas hankkia, oikea lähtökohta on ”päästää vähemmän maaleja kuin vastustaja”.
Nykyisellä materiaalilla on mielestäni pakko tehdä trade-off pelin näyttävyyden ja pistetuottavuuden välillä. Tässä Toivola & Co on onnistunut hyvin. Miten valittu systeemi sitten vetoaa yleisöön, on toinen asia. Porilaiskatsojat todennäköisesti edelleenkin katsoisivat mieluummin hyökkäävää ja aggressiivista peliä ja joukossa saisi olla jokunen tappelukin. Niin minäkin. Tuollainen peli lienee kuitenkin tällä rosterilla nykyliigassa yhdistettynä nykyiseen tuomarilinjaan tuhoon tuomittu.
Laukaisutilastot kertovat jotain pelityylin aktiivisuudesta, joskaan ei kaikkea. Jos SM-liigan sivut pitävät paikkansa ja Excel lauloi oikein, Ässät on tällä kaudella laukonut keskimäärin 43,0 kutia per ottelu (sisältää ohilaukaukset). Liigassa ainoastaan SaiPa (42,5) ja Tappara (42,4) ovat laukoneet vähemmän. (Kärjessä erottuvat omaksi kastikseen HPK (60,4) ja yllättäen Lukko (56,6).) Tukea siis löytyy Ässien passiivisuudelle. Kuitenkin on huomattava, että viime kauteen verrattuna Ässien laukaisuinto on kuitenkin nousussa eikä laskussa: kaudella 2002-03 kuteja lähti 40,2 per matsi. Jos suhteutetaan laukausten määrä tehtyjen maalien määrään, saadaan myös tukea väitteelle ratkaisutaidon puutteesta. Ässien laukaisutarkkuus alkukauden 9 pelissä on ollut 4,9%. Epätarkempia ovat olleet vain sarjatulella ampuneet HPK (4,6%) ja Lukko (4,2%). (Kärjessä JYP, 7,1%.).
HPK:n ja Lukon kohdalla tarkkuusprosenttien alhaisuus ei ole kovin suuri ongelma, kun laukauksia kuitenkin tulee paljon. Ässien kohdalla sen sijaan yhdistelmä vähän kuteja heikolla osoitteella on fataali yhdistelmä.
Eli kun yllä jo totesin luottavani nykyiseen pelitapaan, jossa laukauksia ei paljon tule, omaksi ratkaisuksi maalien määrän kasvattamiseen jää laukaisutarkkuuden nostaminen. Tämä on mahdollista periaatteessa kahdella tavalla: (1) laukaisut paremmalta sektorilta paremmalla maskilla eli MIESTÄ MAALILLE ja (2) laukaisujen lähettäjiksi paremmat ampujat eli ROOLITUS KUNTOON.
Roolituksen osalta Näkkärin näkemys selityksineen myötäilee omaani, jonka jo muualla aiemmin esitin. Tosin Tuominen täydentää Fandulin puutteita niin hyvin, että pitäisin duon yhdessä ja laittaisin Harjulan neloseen mieluummin. Lisäksi Kuuselan ratkaisuvoimaa pitäisi osata hyödyntää esim. Bergeronin rinnalla. Kun ajatellaan, mikä olisi sopiva rooli kullekin pelaajalle joukkueessa, on hyvä katsoa vaikkapa viime kauden laukaisutarkkuustilastoa, jossa Ässien kärjen muodostivat:
Timo Salonen, 12,5%
Kristian Kuusela, 11,1%
Tuomo Harjula, 9,1%
Samu Wesslin 8,9%
Tomi Pöllänen, 8,4%.
Jos maaleista on puutetta ja systeemi halutaan pitää samana, onko Kuuselan oikea paikka katsomossa, entä Pölläsen ja Harjulan yhdessä neloskentässä?
Punis
Viestin lähetti Fortuna
Vika on Ässien pelisysteemissä, joka lähtee siitä, että jos päästetään vähemmän maaleja kuin vastustaja niin voitetaan. Näin ollen Ässät onkin tehnyt liigan vähiten maaleja, eikä se tällä menolla muutu. Kotonakin lyödään jarrut päälle heti, jos johdetaan yli maalilla. Maaleja ei tule, jos puolen matsia keskitytään vain oman maalin suojeluun. Pitäisi siis lähteä siitä, että tehdään enemmän maaleja kuin kaveri, jolloin myös voitetaan.
Pelisysteemissä ei ole nähdäkseni mitään vikaa. Päinvastoin, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan joukkueella edes on systeemi. Viisauden merkki on tunnistaa realiteetit ja rajoitteet. Ässissä rajoite numero yksi on taidon ja ratkaisuvoiman puute hyökkäyspäässä. Jos pisteitä halutaan kuivien vuosien jälkeen taas hankkia, oikea lähtökohta on ”päästää vähemmän maaleja kuin vastustaja”.
Nykyisellä materiaalilla on mielestäni pakko tehdä trade-off pelin näyttävyyden ja pistetuottavuuden välillä. Tässä Toivola & Co on onnistunut hyvin. Miten valittu systeemi sitten vetoaa yleisöön, on toinen asia. Porilaiskatsojat todennäköisesti edelleenkin katsoisivat mieluummin hyökkäävää ja aggressiivista peliä ja joukossa saisi olla jokunen tappelukin. Niin minäkin. Tuollainen peli lienee kuitenkin tällä rosterilla nykyliigassa yhdistettynä nykyiseen tuomarilinjaan tuhoon tuomittu.
Laukaisutilastot kertovat jotain pelityylin aktiivisuudesta, joskaan ei kaikkea. Jos SM-liigan sivut pitävät paikkansa ja Excel lauloi oikein, Ässät on tällä kaudella laukonut keskimäärin 43,0 kutia per ottelu (sisältää ohilaukaukset). Liigassa ainoastaan SaiPa (42,5) ja Tappara (42,4) ovat laukoneet vähemmän. (Kärjessä erottuvat omaksi kastikseen HPK (60,4) ja yllättäen Lukko (56,6).) Tukea siis löytyy Ässien passiivisuudelle. Kuitenkin on huomattava, että viime kauteen verrattuna Ässien laukaisuinto on kuitenkin nousussa eikä laskussa: kaudella 2002-03 kuteja lähti 40,2 per matsi. Jos suhteutetaan laukausten määrä tehtyjen maalien määrään, saadaan myös tukea väitteelle ratkaisutaidon puutteesta. Ässien laukaisutarkkuus alkukauden 9 pelissä on ollut 4,9%. Epätarkempia ovat olleet vain sarjatulella ampuneet HPK (4,6%) ja Lukko (4,2%). (Kärjessä JYP, 7,1%.).
HPK:n ja Lukon kohdalla tarkkuusprosenttien alhaisuus ei ole kovin suuri ongelma, kun laukauksia kuitenkin tulee paljon. Ässien kohdalla sen sijaan yhdistelmä vähän kuteja heikolla osoitteella on fataali yhdistelmä.
Eli kun yllä jo totesin luottavani nykyiseen pelitapaan, jossa laukauksia ei paljon tule, omaksi ratkaisuksi maalien määrän kasvattamiseen jää laukaisutarkkuuden nostaminen. Tämä on mahdollista periaatteessa kahdella tavalla: (1) laukaisut paremmalta sektorilta paremmalla maskilla eli MIESTÄ MAALILLE ja (2) laukaisujen lähettäjiksi paremmat ampujat eli ROOLITUS KUNTOON.
Viestin lähetti Näkkäri
1. Salonen-Kiilholma-Wesslin
…
2. Harjula-Fandul-Pöllänen
…
3. Virkkunen-Bergeron-Kivenmäki
…
4. Tuominen-Ketola-Korpisalo
…
Roolituksen osalta Näkkärin näkemys selityksineen myötäilee omaani, jonka jo muualla aiemmin esitin. Tosin Tuominen täydentää Fandulin puutteita niin hyvin, että pitäisin duon yhdessä ja laittaisin Harjulan neloseen mieluummin. Lisäksi Kuuselan ratkaisuvoimaa pitäisi osata hyödyntää esim. Bergeronin rinnalla. Kun ajatellaan, mikä olisi sopiva rooli kullekin pelaajalle joukkueessa, on hyvä katsoa vaikkapa viime kauden laukaisutarkkuustilastoa, jossa Ässien kärjen muodostivat:
Timo Salonen, 12,5%
Kristian Kuusela, 11,1%
Tuomo Harjula, 9,1%
Samu Wesslin 8,9%
Tomi Pöllänen, 8,4%.
Jos maaleista on puutetta ja systeemi halutaan pitää samana, onko Kuuselan oikea paikka katsomossa, entä Pölläsen ja Harjulan yhdessä neloskentässä?
Punis
Viimeksi muokattu: