4-1
Kauden viimeinen peli, jossa kohtasivat legendaarinen pata ja 16-kertainen mestari. Alku ei hyvää luvannut, kun peli lähti hieman kankeasti liikkeelle. Surffaavan alun jälkeen Ässät lähtee hienoon hyökkäykseen, jossa Shirreffs oivaltaa hyvin Salosen maalinedustalla ja klap klap-kuviolla kiekko on verkossa.
Erän alussa 13 minuuttiin Ilves sai kolme kakkosta, kunnes erän lopulla tapahtuu ihme. TAPPELU!!!!!!! Kyllä, tappelu. En ollut uskoa silmiäni. Nipistin itseäni useasti ja taisin potkaista itseäni myös uskoakseni, että näenkö oikein. Kyllä se oli totta. Eufoorinen fiilis oli taattu. Glad kopautteli Kuparista ja molempien hanskat lensivät. Gladille kävi ikävästi siinä mielin, että hän kaatui ja ylösnoustessaan ei enää päässyt mukaan Kuparisen pommitukseen. Joten tässä tapauksessa voittaja löytyi Ipa-leiristä, muita voittajia siellä ei nähtykään. Oli se hienoa nähdä Porissakin muistaakseni kauden ensimmäinen kunnon mylly - ainakin niissä peleissä, mitä itse olen nähnyt. Jos ruvetaan saivartelemaan, niin ehkäpä tämä oli peliliike. Ässien 13. hyökkääjä pelin alussa oli Mikko Peltonen ja kun saatiin Glad pois kuvioista, niin Boman siirtyi takaisin pakin tontille ja Mikko meni Kiilholman tilalle keskushyökkääjäksi, Kiilholman siirtyessä laitaan. Siis jos näin ajatellaan, että kyseessä oli mahdollisesti yleisön viihdyttämistä ajateltu peliliike, niin propsit Ässille. Ja onneksi ei tullut kauden viimeisessä ottelussa mitään naurettavia ottelurangaistuksia tilanteesta.
Pelin aikana muutenkin oli muutamia tilanteita, jossa olisi ollut aineksia mahdollisiin lisämyllyihin. Siren ja Fandul kinastelivat, mutta linjatuomari änkesi liian aikaisin eteen ja Siren mussutti itselleen samassa kympin käytöksestä. Peltosen Pasikin parissa tilanteessa hieman lämmitti Ipan pelaajia. Nähtiin pelissä sentään maalejakin vielä. Harjula pisti kiekon reppuun ja muutti tilanteeksi 2-0, ja kolmannessa erässä Törnvall teki ihan hienon ylivoimamaalin. Harmittavasti nolla rikkoontui nololla tavalla, kun Ilves pääsi pistämään kiekon suht helpolla päässeen Langkowin selän taakse. Loppunumerot 4-1 viimeisteli kapteeni Korpisalo. Mahtoi ainakin kahta Ässä-fania vituttaa? Korppi pelasi hienon ottelun taas. Kerran läpiajossa, ja nopeutta oli tosi paljon verrattuna miehen ikään nähden. Muutenkin Korppi väläytteli legendaarista laukastaan pariin otteeseen.
Peltosen Mikko pelasi hyvin sen ajan, mitä kentälle pääsi. Kerran kieputti koko Ilves-pakan sekaisin, mutta maali jäi puolitiehen. Kuusela jatkoi hyviä otteitaan. Hyvällä itseluottamuksella pelasi loppukauden. Läpiajotilanteita Ässillä oli useita, maalit tosin jäivät uupumaan. Siinä nähtiin kuinka repaleinen Ilveksen puolustus oli. Wesslin ja Shirreffs saivat tällit, eivätkä pelanneet peliä loppuun asti.
Ilveksestä mieleen jäi ex-Ässä Luomala. Todella nopea luistelija ja pelasi hyvin tilanteet loppuun asti. Raipe pelasi suuret minuuttimäärät ikäänsä nähden. Tosin Ässien veteraani ja ikoni Korppi vei voiton näiden titaanien taistossa. Ipan maalivahdissa ei ollut mitään vikaa. Ei voinut maaleille mitään. Niinimäki pelasi ikäisekseen todella kypsää peliä. Pelimiehen vikaa. Ja Ässät hylännyt Laamanen oli pimennossa. Sammalkangas yritti päästä Kuuselan kanssa tanssiin, mutta ei siitä mitään sitten tullut.
No niin, se oli siinä. Kausi 2002-03 on Ässien osalta ohitse. SaiPan ohi mentiin ja lopulta sijoitus oli kymmenes. Paljon paremmin tämä kausi meni kuin viime kausi. Ja nyt sentään päätettiin kausi viiden ottelun voittoputkeen. Tästä on hyvä jatkaa. Ässät taistelee myös ensi kaudella. Mutta ei siinä vielä kaikki, Ässät taistelee ensi kaudella pudotuspeleissä. Semmoisissa mihin ei "rakas" naapurimmekaan tällä kaudella päässyt.
Isomäki hiljenee...