... nimittäin IFK:n fanille? Minä katkaisin monivuotisen kausikorttiperinteeni vuoden vaihteessa, en siis viitsi maksaa paskan katselmisesta - sitä saan katsoa ihan ilmaiseksikin oman kämppäni wc-pytyn pohjalla... ja kaiken lisäksi se on mieltä ylentävämpää katseltavaa kuin nykyisen IFK:n aasipoolo. Pääseehän sinne jäähalliin muutenkin, jos sattuu iskemään sellainen himotuskohtaus... mutta eiköhän se kohtaus mene ohi kun istuu hetken hiljaa ja miettii elämän tärkeysjärjestystä.
Vanhempi pojistani oli tosin tänäänkin jäähallissa katsomassa tuota totaalista nöyryytystä. Kun poika tuli kaverinsa kanssa takaisin meille himaan, niin oikein pelästyin eteisestä kuuluvaa kolinaa ja älämölöä. Nuoriso siellä heitteli kuteitaan ja jalkineitaan kiukkuisena pitkin seiniä. Kun poitsu käveli tuiman näköisenä ohitseni, niin hän totesi minulle: - Älä faija kysy mitään, ole hiljaa niin elät pitempään. Ja sitten poika paineli huoneeseensa kaverinsa kanssa - ovi pamahti äkäisesti kiinni... kului hetken aikaa, niin ovi raottui ja huoneesta lensi lattialle kaksi punaista IFK:n fanipaitaa. Sitten taas ovi paiskattiin kiinni...
Ainoa henkilö meidän perheessä, joka hymyili kuultuaan tuon 0-7 tuloksen, oli armas vaimoni. Vaimo totesi, että "nyt kun sinulla ei mene turhaan rahaa siihen kausariin, niin voitaisiin joku ilta mennä vaikka oopperaan"! VOI PERKELE! Nyt siis Matikaisen syntilistaan voi jo liittää meikäläisen joutumisen oopperaan, sekä rakkaan poikani, tuon Kupeitteni Hedelmän täydellisen happanemisen IFK:n suhteen! Onneksi nuorempi pojistani on sen verran "kieroon kasvanut", että häntä ei kiinnosta jääkiekko ollenkaan, hän on futismiehiä. Tänäänkin poju istui hartaasti tv:n edessä katsomassa telkkarista Everton-Stoke peliä, kun meikäläinen kuunteli toiselta pojalta tilannetiedotuksia kännykän välityksellä jäähallista.
Vai että oopperaan... mitähän seuraavaksi... tanhukurssille kansanopistoon...
Vanhempi pojistani oli tosin tänäänkin jäähallissa katsomassa tuota totaalista nöyryytystä. Kun poika tuli kaverinsa kanssa takaisin meille himaan, niin oikein pelästyin eteisestä kuuluvaa kolinaa ja älämölöä. Nuoriso siellä heitteli kuteitaan ja jalkineitaan kiukkuisena pitkin seiniä. Kun poitsu käveli tuiman näköisenä ohitseni, niin hän totesi minulle: - Älä faija kysy mitään, ole hiljaa niin elät pitempään. Ja sitten poika paineli huoneeseensa kaverinsa kanssa - ovi pamahti äkäisesti kiinni... kului hetken aikaa, niin ovi raottui ja huoneesta lensi lattialle kaksi punaista IFK:n fanipaitaa. Sitten taas ovi paiskattiin kiinni...
Ainoa henkilö meidän perheessä, joka hymyili kuultuaan tuon 0-7 tuloksen, oli armas vaimoni. Vaimo totesi, että "nyt kun sinulla ei mene turhaan rahaa siihen kausariin, niin voitaisiin joku ilta mennä vaikka oopperaan"! VOI PERKELE! Nyt siis Matikaisen syntilistaan voi jo liittää meikäläisen joutumisen oopperaan, sekä rakkaan poikani, tuon Kupeitteni Hedelmän täydellisen happanemisen IFK:n suhteen! Onneksi nuorempi pojistani on sen verran "kieroon kasvanut", että häntä ei kiinnosta jääkiekko ollenkaan, hän on futismiehiä. Tänäänkin poju istui hartaasti tv:n edessä katsomassa telkkarista Everton-Stoke peliä, kun meikäläinen kuunteli toiselta pojalta tilannetiedotuksia kännykän välityksellä jäähallista.
Vai että oopperaan... mitähän seuraavaksi... tanhukurssille kansanopistoon...
Viimeksi muokattu: