En ole varma onko tällä palstalla aiemmin keskusteltu tästä aiheesta mutta kirjoitetaan kuitenkin nyt. Haluaisin tietää miksi pidätte siitä joukkueesta mistä pidätte? Tai siitä liigasta mistä pidätte?
Itse rupesin seuraamaan jääkiekkoa tuossa vajaat kymmenen vuotta sitten. Silloin vaikutuksen teki eräs allekirjoittaneen lailla kitukasvuinen hyökkääjä nimeltään Saku Koivu. Pelaaja, jota seuratessa on saanut kokea niin ilot kuin surutkin. Taitava ja nopea suomenpystykorvan lailla taisteleva hyökkääjä oli helppo samastumiskohde vähän tietävälle teinille. Ehkäpä asiaa auttoi myös se että kyseinen pelaaja oli isosiskojen suosion kohteena, tosin hiukan eri syistä. ;)
Aika kului ja pelaaja kehittyi. Hän pääsi maailman parhaaseen kiekkosarjaan NHL:ään Montreal Canadiensin joukkueeseen. Odotukset olivat tietenkin suuret nuorelle pelaajalle ja tässä kaupungissa jos missä tiedetään mitä jääkiekko on. 24 Stanley Cup-voittoa ei ole sattumaa. Seurasin nuoren miehen uran kehitystä Montrealissa ja samalla opin lisää kaikkein voitokkaimmasta joukkueesta ammattilaisurheilun historiassa. Hienoja pelaajia oli vuosien saatossa pelannut ja tuonut monta hienoa voittoa. Kuitenkin Montrealissa alkoi murrosvaihe: joukkueessa oli varsin kokematon johto. Runkopelaajia myytiin toisiin joukkueisiin. Nuori Koivu alkoi lunastaa lupauksia. Toisella kaudella hän johti jo liigan pistepörssiä ja näytti että vain taivas olisi rajana. Puolivälissä kautta tapahtui tuli polvivamma, joka keskeytti uran nousukiidon. Yhtäaikaiset jatkuvat loukkaantumiset ja joukkueenjohdon väärät ratkaisut johtivat lopulta siihen että Les Glorieux, Loistavat, oli enää Les Miserables, Kurjat. Huonoja varauksia, huonoja pelaajakauppoja ja jatkuvat loukkaantumiset. Siinä avaimet menestymättömyyteen ja historian pahimpaan lamaan. Voiko enää pahempaan aikaan faniksi tulla? Kunnon fani kuitenkaan ei jätä joukkuettaan. Tämän sain huomata aikanaan.
Kun aikaa kului ja pääsin säännöllisesti vierailemaan internetissä, tutustuin Montrealin fanifoorumiin. Aiemmin Habs Locker Room, nykyään The Forum Locker Room tai pelkkä The Forum legendaarisen jäähallin mukaan. Habs-faneja niin Montrealista, Vancouverista, Torontosta kuin Yhdysvalloista ja Suomesta ja Ruotsistakin vaihtoi tuntojaan. Maailman paras foorumi on siinä.
Kun jo näytti siltä että GM Houle on lopulta saanut pilattua Montrealin, näkyi viime valoa tunnelin päässä. Reilu vuosi sitten presidentti Pierre Boivin teki kauan odotetun ratkaisun ja antoi Houlelle potkut. Seuraajaksi hänelle valittiin André Savard, mies Ottawan menestyksen takana. (Kekäläistäkään unohtamatta.) Kuitenkin pelättiin että GM:nä kokematon Savard olisi yhtä huono kuin Reggie the Foule. Jatkuvat loukkaantumiset ja joukkueenjohdon virheratkaisut olivat saattaneet Canadiensin sen loistoliaan historian huonoimpaan jamaan. Omistaja Molson Co ei halunnut enää sijoittaa rahojaan tappiolliseen bisnekseen. Joukkueelle piti etsiä uusi omistaja. Sellainenkin löytyi: amerikkalainen George Gillet, jr. Heräsi lisää kysymyksiä. Muuttaako Canadiens rajan eteläpuolelle? Onko uudella omistajalla halua käyttää rahojaan Canadiensiin? Kuitenkin Gillett on kertonut halustaan voittaa Stanley Cup. Montreal Canadiensin omistajana. Rahasta ei tule pulaa. Kunhan Savard osaa sen oikein sijoittaa.
Kuitenkin pitkä ura valmentajana ja scouttina auttoi kehittymään myös toimitusjohtajaksi. Tähän mennessä hankinnat ovat näyttäneet hyviltä ja kaudesta piti tulla jonkun asteinen menestys, olihan joukkue ollut ulkona pleijareisa jo kolme kautta peräkkäin; viestit Suomesta olivat kertoneet kapteeni Koivun olevan elämänsä kunnossa. Juuri ennen harjoituskauden alkua lävähti kohtalon karvainen käsi päin Canadiensin kolhiutuneita kasvoja: Koivu sairastaa syöpää eikä ole varmaa edes hänen tervehtymisensä. Kuitenkin selvisi että hän toipuu. Moneen vuoteen hyvä uutinen Habtowniin. Myös tulevaisuus alkoi näyttää lupaavalta: liuta lupaavia maalivahteja ja nuoria pakkeja joukkueen depth chartilla antaa uskoa huomiseen.
Montreal Canadiens on eräs NHL:n kolmestakymmenestä joukkueesta. NHL on maailman kovin kiekkosarja sanan jokaisessa merkityksessä. Fyysisesti, henkisesti. Peli on nopeaa ja näyttävää. Parhaimmillaan huippuluokan viihdettä. Huonoimmillaan parasta unilääkettä. Toiset haluavat pelata viihdyttävää, hyökkäävää kiekkoa. Toiset keskittyvät keskialueen sumputtamiseen ja pelaamaan 1-0 pelejä. Jokainen haluaa voittaa mutta eri tavalla. Peli on muuttunut paljon vuosien aikana mutta yksi asia säilyy samana: enemmän maaleja tehnyt voittaa. Miksei siis tehtäisi niitä maaleja, onhan joka joukkueella mahdollisuus pelata hyökkäävää kiekkoa? Pelattaisiin kuin silloin ennen. Kuten Flying Frenchmen. Eikä kuten 90-luvun suokiekkoa. Annettaisiin niiden pelaajien, jotka osaavat tehdä maaleja tehdä niitä muttei kuitenkaan siten että joukkue kärsii.
NHL on bisnestä. Ärsyttää kun toiset valittavat muutaman dollarin tähden kun toinen tekee nurkumatta työnsä joka ilta. Toinen valittaa peliajastaan kun toinen toipuu vakavasta sairaudestaan. Tuntuu ettei enää monikaan pelaa pelaamisen ilosta. Rahasta. NHL:ssä on väkivaltaa: pelaajat lyövät toisiaan osittain viihteen vuoksi, osittain vahingoittaakseen. Valmentajat nöyryyttävät pelaajiaan. Kukaan ei valvo dopingin käyttöä liigassa. Tästäkö esikuvat lapsillemme?
Itselleni kuten monelle muullekin Habs-fanille riittää tällä kaudella kun sinipunavalkoiset taistelevat joka pelissä voittaakseen sen. Tekisivät sen edes kapteeninsa vuoksi. Olisivat ylpeitä saadessaan pelata maailman voitokkaimmassa joukkueessa ammattilaisurheilunhistoriassa. Ehkäpä vielä näemme sen päivän jolloin Theodore, Garon tai Tarasov, miksei jopa Puurula, pitää Canadiensia pystyssä torjunnoillaan. Jättiläismäinen Komisarek jakelee raskaita taklauksiaan vastustajille. Nimet Hossa, Perezoghin, Balej, Ribeiro ja Plekanec mainitaan yhdessä Rocketin ja Flowerin kanssa. Hainsey ja Markov ovat liigan parhaimman ylivoiman super-quarterbackit. Montreal Canadiens on seuraava kanadalainen Stanley Cup-voittaja. Tai sitten ei. Mutta niin kauan on toivoa kuin on elämääkin. Älkää viekö sitä meiltä faneilta pois.
Siis mikä sai minusta Montreal Canadiens -fanin? Aluksi SE pelaaja. Loppujen lopuksi kaikki. Historia, tarinat niistä sankareista ja toivo siitä että ehkäpä vielä minäkin näen sen Suuren Voiton. On hyvä jos joku jaksoi lukea loppuun asti. JA-urani pisin kirjoitus.
Itse rupesin seuraamaan jääkiekkoa tuossa vajaat kymmenen vuotta sitten. Silloin vaikutuksen teki eräs allekirjoittaneen lailla kitukasvuinen hyökkääjä nimeltään Saku Koivu. Pelaaja, jota seuratessa on saanut kokea niin ilot kuin surutkin. Taitava ja nopea suomenpystykorvan lailla taisteleva hyökkääjä oli helppo samastumiskohde vähän tietävälle teinille. Ehkäpä asiaa auttoi myös se että kyseinen pelaaja oli isosiskojen suosion kohteena, tosin hiukan eri syistä. ;)
Aika kului ja pelaaja kehittyi. Hän pääsi maailman parhaaseen kiekkosarjaan NHL:ään Montreal Canadiensin joukkueeseen. Odotukset olivat tietenkin suuret nuorelle pelaajalle ja tässä kaupungissa jos missä tiedetään mitä jääkiekko on. 24 Stanley Cup-voittoa ei ole sattumaa. Seurasin nuoren miehen uran kehitystä Montrealissa ja samalla opin lisää kaikkein voitokkaimmasta joukkueesta ammattilaisurheilun historiassa. Hienoja pelaajia oli vuosien saatossa pelannut ja tuonut monta hienoa voittoa. Kuitenkin Montrealissa alkoi murrosvaihe: joukkueessa oli varsin kokematon johto. Runkopelaajia myytiin toisiin joukkueisiin. Nuori Koivu alkoi lunastaa lupauksia. Toisella kaudella hän johti jo liigan pistepörssiä ja näytti että vain taivas olisi rajana. Puolivälissä kautta tapahtui tuli polvivamma, joka keskeytti uran nousukiidon. Yhtäaikaiset jatkuvat loukkaantumiset ja joukkueenjohdon väärät ratkaisut johtivat lopulta siihen että Les Glorieux, Loistavat, oli enää Les Miserables, Kurjat. Huonoja varauksia, huonoja pelaajakauppoja ja jatkuvat loukkaantumiset. Siinä avaimet menestymättömyyteen ja historian pahimpaan lamaan. Voiko enää pahempaan aikaan faniksi tulla? Kunnon fani kuitenkaan ei jätä joukkuettaan. Tämän sain huomata aikanaan.
Kun aikaa kului ja pääsin säännöllisesti vierailemaan internetissä, tutustuin Montrealin fanifoorumiin. Aiemmin Habs Locker Room, nykyään The Forum Locker Room tai pelkkä The Forum legendaarisen jäähallin mukaan. Habs-faneja niin Montrealista, Vancouverista, Torontosta kuin Yhdysvalloista ja Suomesta ja Ruotsistakin vaihtoi tuntojaan. Maailman paras foorumi on siinä.
Kun jo näytti siltä että GM Houle on lopulta saanut pilattua Montrealin, näkyi viime valoa tunnelin päässä. Reilu vuosi sitten presidentti Pierre Boivin teki kauan odotetun ratkaisun ja antoi Houlelle potkut. Seuraajaksi hänelle valittiin André Savard, mies Ottawan menestyksen takana. (Kekäläistäkään unohtamatta.) Kuitenkin pelättiin että GM:nä kokematon Savard olisi yhtä huono kuin Reggie the Foule. Jatkuvat loukkaantumiset ja joukkueenjohdon virheratkaisut olivat saattaneet Canadiensin sen loistoliaan historian huonoimpaan jamaan. Omistaja Molson Co ei halunnut enää sijoittaa rahojaan tappiolliseen bisnekseen. Joukkueelle piti etsiä uusi omistaja. Sellainenkin löytyi: amerikkalainen George Gillet, jr. Heräsi lisää kysymyksiä. Muuttaako Canadiens rajan eteläpuolelle? Onko uudella omistajalla halua käyttää rahojaan Canadiensiin? Kuitenkin Gillett on kertonut halustaan voittaa Stanley Cup. Montreal Canadiensin omistajana. Rahasta ei tule pulaa. Kunhan Savard osaa sen oikein sijoittaa.
Kuitenkin pitkä ura valmentajana ja scouttina auttoi kehittymään myös toimitusjohtajaksi. Tähän mennessä hankinnat ovat näyttäneet hyviltä ja kaudesta piti tulla jonkun asteinen menestys, olihan joukkue ollut ulkona pleijareisa jo kolme kautta peräkkäin; viestit Suomesta olivat kertoneet kapteeni Koivun olevan elämänsä kunnossa. Juuri ennen harjoituskauden alkua lävähti kohtalon karvainen käsi päin Canadiensin kolhiutuneita kasvoja: Koivu sairastaa syöpää eikä ole varmaa edes hänen tervehtymisensä. Kuitenkin selvisi että hän toipuu. Moneen vuoteen hyvä uutinen Habtowniin. Myös tulevaisuus alkoi näyttää lupaavalta: liuta lupaavia maalivahteja ja nuoria pakkeja joukkueen depth chartilla antaa uskoa huomiseen.
Montreal Canadiens on eräs NHL:n kolmestakymmenestä joukkueesta. NHL on maailman kovin kiekkosarja sanan jokaisessa merkityksessä. Fyysisesti, henkisesti. Peli on nopeaa ja näyttävää. Parhaimmillaan huippuluokan viihdettä. Huonoimmillaan parasta unilääkettä. Toiset haluavat pelata viihdyttävää, hyökkäävää kiekkoa. Toiset keskittyvät keskialueen sumputtamiseen ja pelaamaan 1-0 pelejä. Jokainen haluaa voittaa mutta eri tavalla. Peli on muuttunut paljon vuosien aikana mutta yksi asia säilyy samana: enemmän maaleja tehnyt voittaa. Miksei siis tehtäisi niitä maaleja, onhan joka joukkueella mahdollisuus pelata hyökkäävää kiekkoa? Pelattaisiin kuin silloin ennen. Kuten Flying Frenchmen. Eikä kuten 90-luvun suokiekkoa. Annettaisiin niiden pelaajien, jotka osaavat tehdä maaleja tehdä niitä muttei kuitenkaan siten että joukkue kärsii.
NHL on bisnestä. Ärsyttää kun toiset valittavat muutaman dollarin tähden kun toinen tekee nurkumatta työnsä joka ilta. Toinen valittaa peliajastaan kun toinen toipuu vakavasta sairaudestaan. Tuntuu ettei enää monikaan pelaa pelaamisen ilosta. Rahasta. NHL:ssä on väkivaltaa: pelaajat lyövät toisiaan osittain viihteen vuoksi, osittain vahingoittaakseen. Valmentajat nöyryyttävät pelaajiaan. Kukaan ei valvo dopingin käyttöä liigassa. Tästäkö esikuvat lapsillemme?
Itselleni kuten monelle muullekin Habs-fanille riittää tällä kaudella kun sinipunavalkoiset taistelevat joka pelissä voittaakseen sen. Tekisivät sen edes kapteeninsa vuoksi. Olisivat ylpeitä saadessaan pelata maailman voitokkaimmassa joukkueessa ammattilaisurheilunhistoriassa. Ehkäpä vielä näemme sen päivän jolloin Theodore, Garon tai Tarasov, miksei jopa Puurula, pitää Canadiensia pystyssä torjunnoillaan. Jättiläismäinen Komisarek jakelee raskaita taklauksiaan vastustajille. Nimet Hossa, Perezoghin, Balej, Ribeiro ja Plekanec mainitaan yhdessä Rocketin ja Flowerin kanssa. Hainsey ja Markov ovat liigan parhaimman ylivoiman super-quarterbackit. Montreal Canadiens on seuraava kanadalainen Stanley Cup-voittaja. Tai sitten ei. Mutta niin kauan on toivoa kuin on elämääkin. Älkää viekö sitä meiltä faneilta pois.
Siis mikä sai minusta Montreal Canadiens -fanin? Aluksi SE pelaaja. Loppujen lopuksi kaikki. Historia, tarinat niistä sankareista ja toivo siitä että ehkäpä vielä minäkin näen sen Suuren Voiton. On hyvä jos joku jaksoi lukea loppuun asti. JA-urani pisin kirjoitus.