SM-liiga 
NHL Maajoukkue Mestis Keskustelu Palaute
|
|
| SM-liiga NHL Maajoukkue Mestis Keskustelu Palaute
|
|
04.01.2002, 17:14
|
#76 |
|
|
Juttu 39
Kuka oli ensimmäinen eurooppalainen huippuhyökkääjä NHL:ssä?? Kyseessä on tietenkin tsekkoslovakkialainen Peter Stastny, joka loikkasi Tsekkoslovakkiasta NHL:ään 1980. Peter Stastny syntyi syyskuun 18. 1956 Bratislavassa. Peter Stastnylla oli jääkiekkogeenit jo syntyessään. Tämä siksi että Stastnyn perheen viidestä veljeksestä kolmesta tuli Tsekkoslovakkian maajoukkueeseen huippuhyökkääjiä. Yleisesti perheen keskimmäistä veljestä, Peter Stastnya, pidetään kaikkein parhaimpana, kaksi muuta loistavaa jäkiekkoa pelaavaa Stastnya olivat Anton ja Marian Stastny. Peter debytoi Tsekkoslovkkian sarjassa 19-vuotiaana kaudella 1975-76 Slovan Bratislavan -joukkueessa. Nuori Stastny pelasi erittäin hyvän tulokaskauden tehtyään peräti 19 maalia. Paljon parempaa oli kuitenkin tulossa, jo seuraavalla kaudella Stastny kuului sarjan parhaimpiin pelaajiin tehtyään 25 maalia ja yli 50 pistettä. Kaikilla lopuolla kausillaan Tsekkoslovakkian sarjassa Stastny teki Yli 25 maalia ja 50 pistettä. Niistä parhaimmalla 1978-79 kaudella Peter teki 55 pistettä ja 32 maalia 39:ssä ottelussa. Kaikkiaan Stastny pelasi ennen loikkaustaan Tsekkoslovakkian sarjassa viisi kautta ja 198 ottelua tehden niissä 240 (131+109) tehopistettä. Viimeisellä 1979-80 kaudellaan ennen loikkausta Peter Stastny valittiin vuoden pelaajaksi ja parhaimmaksi hyökkääjäksi Tsekkoslovakkian sarjassa. Stastnyt pelasivat yhdessä Slovan Bratislavan joukkueessa. Kolmen Stastnyn veljeksen muodostama hyökkäysketju olikin Bratislavan joukkuen kantavin osa joukkueen voittaessa Tsekkoslovakkian mestaruuden vuonna 1979. Ketju oli koossa kolmena kautena ja kahtena viimeisenä se lienee ollut Tsekkoslovakkian sarjan paras. Marian Stastny oli veljeksistä vanhin ja pelasi ketjussa yleensä oikeaa laitaa. Hän oli erittäin monipuolinen pelaaja, joskin hänestä ehkä puuttui selvä tähtiaines. Anton Stastny oli veljeksistä nuorin ja pelasi ketjun vasenta laitaa. Hän oli erittäin nopea luistelija sekä hyvä pelinrakentaja. Anton oli myös veljeksistä ensimmäinen joka varattiin NHL:ään, samalla hän oli toinen koskaan varattu tsekkoslovakkialainen pelaaja. Ensimmäinen oli Ladislav Svozil vuoden -78 draftissa numerolla 194, Anton Stastny meni vain neljä varausta myöhemmin. 1980 Quebec Nordiquensin toimitusjohtaja Marcel Aubut ratkaisi pelaajaongelmansa kekseliäällä tavalla. Hän järjesti Slovakialaisten maailmanluokan tähtien Peter ja Anton Stastnyn loikkaamisen Tsekkoslovakkiasta. Vuotta myöhemmin vanha ketju oli kokonaan kasassa kun myös vanhin veljeksistä, Marian Stastny, myös loikkasi perheensä kanssa. Marian oli tehnyt sopimuksen samaan aikaan muiden veljesten kanssa, mutta päätti kuitenkin palata takaisin. Vuoden päästä hän loikasi lopullisesti. Peter Stastnysta tuli nopeasti Quebecin kantava voima ja keskushahmo. Jo ensimmäisellä kaudellaan hän oli yksi koko liigan parhaimmista, hänet myös valittiin vuoden parhaimmalle tulokkaalle annettavan Calder Trophyn voittajaksi. Ensimmäisellä kaudellaan Stastny teki NHL:n tulokkaiden ennätykset pisteissä ja syötöissä, 109 (39+70). Myöhemmin Teemu Selänne rikkoi Stastny tulokkaiden piste-ennätyksen, mutta syöttöennätys on edelleen voimassa. Joe Juneau sivusi ennätystä myöhemmin, hän tosin pelasi tuolloin vajaat kymmenen ottelua enemmän. Stastnylla on hallussaan muitakin NHL:n tulokkaiden ennätyksiä. Niistä mielenkiintoisimman Stastny teki 22.2.1981 ottelussa Washingtonia vastaan. Ottelu päättyi Quebecin 11-7 voittoon ja Peter teki ottelussa tehot 8 (4+4). Entistä mielenkiintoisemmaksi ottelun tekee se, että Peterin veli Anton Stastny teki samassa ottelussa myös kahdeksan tehopistettä, 8 (3+5). Slovan Bratislavan kaksikko jyräsi NHL:ssä vanhoilla tutulla tehoillaan, tai itseasiassa vielä suuremmilla. Stastny tähti loisti NHL:n huipulla koko 1980-luvun. Kuudella ensimmäisellä kaudellaan hän teki kaikilla yli 100 pistettä. Kaikkiaan hän rikkoi sadan pisteen rajan seitsemän kertaa ja teki viidesti yli 40 maalia. parhaimmalla 1981-82 kaudellaan Stastny teki 139 (46+93) tehopistettä ja se oli pitkään paras pistemäärä minkä eurooppalainen pelaaja on NHL:ssä tehnyt. 1990-luvulla Jaromir Jagr ylitti pistemäärän Mario Lemieux:n avustuksella. NHL:n pistepörssiä Stastny ei koskaan voittanut, mutta oli kuuden parhaimman pistemiehen joukossa kuudesti ja kerran kakkonen. Stastny oli NHL:n aivan parhaimpia pelaajia 1980-luvulla, vain suuri Wayne Gretzky teki enemmän pisteitä NHL:ssä 1980-luvulla. Kaikkiaan Stastny pelasi NHL:ssä 15 kautta ja 977 ottelua tehden niissä 1239 (450+789) tehopistettä. Pudotuspeleissä Stastny pelasi 93 ottelua ja teki niissä 105 (33+72) tehopistettä. Nykyään Stastny on tehoillaan NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 24 ja syöttöpörssissä sijalla 26. Stastny on edelleen Jari Kurrin jälkeen toiseksi eniten pisteitä, maaleja ja syöttöjä kerännyt eurooppalainen pelaaja. Stastny pelasi Quebecissa kymmenen kautta ja hän olikin pitkään Quebecin historian eniten maaleja ja pisteitä kerännyt pelaaja, mutta myöhemmin Joe Sakic ohitti hänet. Kaikista saavutuksistaan huolimatta häntä ei koskaan valittu NHL:n All-Starseihin, ei ykköseen eikä kakkoseen. NHL:n historiassa ei ole toista pelaaja, joka samoilla saavutuksilla olisi jäänyt kokonaan ilman tähdistövalintoja. Syitä valintojen puuttumiseen on kaksi, Wayne Gretzky ja se että Stastny on eurooppalainen, ja vieläpä silloisesta "itäblokista". Kaikkiaan kolmesti NHL:n kakkos All-Starsiin - Gretzkyn viedessä tietenkin ykköspaikan - valittiin Stastnya vähemmän tehoja tehnyt pelaaja, vaikka melkein aina All-Stars paikat ovat menneet pistepörssin mukaan. Kaudella 1981-82 paikan vei Trottier kymmenen pistettä pienemmällä pistemäärällä, 1982-83 Savard ja 1983-84 taas Trottier, nyt 8 pistettä pienemmällä pistesaaliilla. Esimerkin vuoksi voisi mainita että melkein sataprosenttisesti 1970-luvulta nykypäivään keskushyökkääjät All-Starsissa olivat samat kuin kaksi parasta keskushyökkääjää pistepörsissä. Vanhemmissakaan valinnoissa tuskin on suurta eroa. Jos Stastny olisi ollut P-Amerikkalainen hänet olisi valittu vähintäänkin kolmesti kakkos All-Starsiin. Entisenä tsekkoslovakkialaisena häntä ei tähdistöihin tai palkinnoille olisi valittu olisi hän ollut kuinka maaginen tahansa. Peter, Anton ja Marian Stastny pelasivat myös Quebecissa silloin tällöin yhdessä, mutta varsinaista pitkäaikaista ketjua he eivät NHL:ssä enää muodostaneet. Marian pelasi NHL:ssä vain viisi kautta ja 322 ottelua tehden niissä 294 (121+173) tehopistettä. Anton pelasi suhteellisen hyvän NHL-uran, mutta supertähteä hänestä ei kuitenkaan tullut. Anton pelasi NHL:ssä yhdeksän kautta ja 650 ottelua tehden niissä 636 (252+384). Kummatkin tekivät parhaimmilla kausillaan vajaat 40 maalia ja noin 90 pistett. Peter Stastny oli isokoinen pelaaja, mutta silti äärimmäisen taitava pelaaja. Hän oli kerrassaan loistava pelintekijä ja harvinaisen älykäs syöttelijä. Hän oli myös täysin peloton pelaaja, millä oli suuri vaikutus hänen mestymiseensä NHL:ssä aikakautena jolloin P-Amerikkalaiset vihasivat eurooppalaisia pelaajia. Stastny pelasi Tsekkoslovakkian maajoukkueessa 100 maaottelua ja teki niissä 51 maalia. Stastny edusti Tsekkoslovakkiaa neljissä MM-kisoissa ja vuoden -80 olympialaisissa ajanjaksolla 1976-80. Eräät parhaimmista MM-kisoistaan Stastny pelasi vuoden 1976 MM-kisoissa, jolloin hän oli turnauksen yksi parhaimmista pelaajista. Kisojen pistepörssissä Stastny oli kahdeksas tehoilla 12 (8+4). Tuolloin Stastny oli myös yksi kisojen parhaimmista maalintekijöistä. Myös vuoden 1978 MM-kisoissa Stastny oli Tsekkoslovakkian ja samalla koko kisojen parhaita pelaajia. Pistepörssissä sijoitus oli tuolloin kymmenes tehoilla 11 (5+6). Parhaimmat olympialaisensa Stastny pelasi vuoden 1980 kisoissa, joissa hän oli ehkäpä kaikkein parhaimmillaan mitä hän on koskaan missään arvoturnauksessa ollut. Pistepörssissä Stastny oli tuolloin toinen heti toisen tsekkoslovakkialaisen, Milan Novyn, jälkeen tehoilla 14 (7+7). Otteluita Stastny pelasi tuolloin vain 6. Stastny oli tuolloin toinen myös kisojen maalipörssissä. NHL-uransa jälkeen Stastny pelasi myös Slovakian maajoukkueessa 31 ottelua ja teki niissä 20 maalia. NHL- uransa aikana Stastny sai Kanadan kansalaisuuden ja koska Kanada Cup ei ollut IIHF:n sääntöjen alainen turnaus saattoi hän edustaa Kanadaa vaikka oli aikaisemmin edustanut Tsekkoslovakkiaa useissa arvoturnauksissa. Kanadan maajoukkueessa Stastny pelasi 11 ottelua joissa teki yhden maalin. Stastny pelasi Kanadan paidassa vuoden 1984 Kanada Cupissa ja hänen merkityksensä joukkueelle oli erittäin suuri vaikkei hän paljoa pisteitä tehnytkään. Ainoan maalinsa vuoden -84 Kanada Cupissa Stastny teki Tsekkoslovakkiaa vastaan. Myös Peterin veli Anton Stastny sai kutsun Kanadan Kanada Cup -joukkueen harjoitusleirille, muttei päässyt joukkueeseen. Slovakian maajoukkueessa Stastny pelasi muun muassa vuoden 1994 Lillehammerin olympialaisissa. Tuolloin hän oli joukkueen kapteeni ja yksi parhaimmista pelaajista. Peter Stastny on historian ainut maailmanluokan pelaaja, joka on edustanut kolmea eri maata arvoturnauksissa. Peter Stastny valittiin Kanadan Hockey Hall Of Fameen 1998. Nykyään Stastny toimii Slovakian maajoukkueen managerina. |
|
|
|
05.01.2002, 16:01
|
#77 |
|
|
Juttu 40
Kuka pelaaja pelasi kuuluisassa ketjussa Majorovien veljesten keskellä?? Kyseessä on tietenkin väkivahva sentteri Vjatsheslav Starsinov. Vjatsheslav Starsinov syntyi toukokuun 6. 1940 Moskovassa. Starsinov debytoi Neuvostoliiton pääsarjassa jo 17-vuotiaana Moskovan Spartakissa, jossa myös koko neuvostouransa pelasi aina vuoteen 1979. Mukaan mahtuu tosin kaksi välivuottakin, Starsinov ei pelannut Kausina 1972 - 1974. Neuvostoliiton pääsarjassa Starsinov pelasi 540 peliä ja teki niissä 405 maalia, joka on yksi Neuvostoliiton sarjan aivan kovimpia maalimääriä. Neuvostoliiton runkosarjan parhaimmaksi pelaajaksi Starsinov valittiin kaksi kertaa, -68 ja -69. Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin Starsinov valittiin kahdeksan kertaa peräkkäin kausina 1963 - 1970. Neuvostoliiton sarjan paras maalintekijä hän oli kerran, -67. Starsinov oli Moskovan Spartakin monivuotinen kapteeni. Neuvostoliiton sarjan mestaruutta Starsinov juhli kolmesti. Jos Vsevolod Bobrov oli Neuvostoliiton ensimmäinen superpelaaja oli Vjatsheslav Starsinov niiden ensimmäinen supersentteri. Jotkut pitävät vasta Starsinovia Neuvostoliiton todellisena ensimmäisenä superpelaajana, tämä siksi että Neuvostoliitto nousi kunnon kukoistukseen vasta 60-luvulla, ja siis Starsinovin aikakaudella. Koko vuosikymmenen huomioiden Starsinov oli Neuvostoliiton joukkueen ehdoton sielu koko Neuvostoliiton jääkiekkohistorian hienoimmalla aikakaudella 1963 -1971. Tänä aikana maa ei hävinnyt yhtään mestaruutta. Useammat arvioitsijat pitävät Vjatsheslav Starsinov:ia Neuvostoliiton kaikkien aikojen keskushyökkääjänä. Siis edellä muun muassa sellaisia superluokan keskushyökkääjiä kuin Vladimir Petrov, Aleksander Maltsev ja Igor Larionov. Voi olla, vaikea sanoa, mutta kokonaisuutta katsoessa voidaan kyllä sanoa että Starsinov oli monipuolisuusihme Anatoli Firsovin jälkeen Neuvostoliiton monipuolisin - sekä paras - pelaaja aikanaan. Tuskin on koko maailmassa ollut Starsinovia ennen - tai hänen jälkeen - montaa yhtä monipuolista pelaajaa. Luonnollisesti Starsinovia pidetään yleisesti yhtenä Neuvostoliiton kaikkien aikojen pelaajista. Hyökkääjistä selvästi hänen edelleen lasketaan vain Anatoli Firsov, Valeri Harlamov ja Sergei Makarov. Vjatsheslav Starsinov ei ollut mikään erityisen iso pelaaja - itseasiassa nykymitoissa erittäin pieni, 175 senttiä ja 85 kiloa - mutta tuolloin Starsinov tunnettiin oikeana voimanpesänä. Starsinov tunnettiin jossain määrin myöskin hiukan muita neuvostopelaajia likaisempana pelaajana. Starsinovin pelityyli ei kuitenkaan ollut mikään "sikaileva kanadalainen", vaan eräänlainen Eurooppalainen voimahyökkääjä, joka tykkäsi olla vastustajan maalin edessä ja joka joskus käytti sääntöjen rajamailla olevia otteita. Starsinovin ominta alaa olikin juuri kaksinkamppailut ja kulmaväännöt joita mies ei suostunut häviämään juuri koskaan. Starsinov olikin fyysisesti aikakautensa kovin pelaaja Neuvostoliiton höykkääjistä, saattoipa hyvin olla koko joukkueessakin. Kiekon ylöskuljettajana ja etenkin kiekon suojaajana Starsinov oli maailman eliittiä. Vielä yksi erittäin vahva ala Starsinovilla oli aloitukset, joissa hän oli varmastikin yksi maailman parhaista. Neuvostoliiton legendaarinen valmentaja Anatoli Tarasov on sanonut että Starsinov voitti helposti enemmän kuin kaksi aloitusta kolmesta. Starsinov oli aloituksissa ehdottomasti Neuvostoliiton joukkueen ykkönen ja pääasiallinen aloittaja. Starsinovilla oli myös hyvä valikoima erilaisia laukauksia ja hän olikin pelätty maalintekijä vastustajien joukossa. Starsinov olikin enemmän maaleja tekevä sentteri kuin pelinrakentaja, vaikka pelintekijänkin rooli kyllä onnistui helposti tarvittaessa. Vaikka Starsinov paljon maaleja tekikin ei hän ollut pelkästään hyökkäävä pelaaja vaan puolustaminen onnistui myös. Yleensäkin hän pelasi luovasti, mutta samalla hyvin kontrolloidusti. Starsinov oli myöskin erinomainen joukkuepelaaja, minkä ansiosta hän kohosi nopeasti Neuvostoliiton maajoukkueen kapteeniksi. Starsinov pelasi maajoukkueuransa käytännöllisesti katsoen kokonaan Majorovien veljesten, Boriksen ja Jevgenin, keskellä. Ketju muodostuikin erittäin tunnetuksi kokonaisuudeksi, vaikkeikaan se koskaan saavuttanut HPM:n tai KLM:n tasoa. Ketju tuli tunnetuiksi samoilla asioilla kuin kaikki muutkin Neuvostoketjut, eli jatkuvilla paikanvaihdoilla, kolmiopelillä ja saumattomalla yhteispelillä. Ketjua kutsuttiin "tutka-Trioksi". Neuvostoliiton maajoukkueessa Starsinov pelasi kymmenet MM-kisat ja kahdet olympialaiset, -64 ja -68. Olympiakultaa Starsinov voitti kummallakin kerralla. MM-kultaa Starsinov sai yhdeksän kertaa peräkkäin 1963 - 1971. Neuvostoliiton maajoukkueessa Starsinov pelasi 176 ottelua ja teki niissä 144 maalia. Starsinov oli Neuvostoliiton maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni. MM-kisojen parhaimmaksi hyökkääjäksi Starsinov valittiin kerran, -65. MM-kisojen pistepörssiä Starsinov ei koskaan voittanut, mutta oli useasti aivan kärkipäässä. Muun muassa 1965 Starsinov oli MM-kisojen kuudes tehoilla 9 (6+3) ja 1966 kolmas tehoilla 12 (11+1). MM-kisojen maalipörssin Starsinov voitti kaksi kertaa, -63 ja -66. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssissä Starsinov on kahdestoista tehoilla 96 (64+32) 77:ssä ottelussa. Kaikkien aikojen maalipörssissä Starsinov on seitsemäs. Keskiarvolla mitattuna Starsinovilla on kaikkien aikojen kuudenneksi kovin maalikeskiarvo ottelua kohden MM-kisojen historiassa 0,83. Starsinov oli jo lopettanut kun Neuvostoliitto pelasi legendaarisen Summit-sarjan Kanadan NHL-ammattilaisia vastaan vuonna 1972. Siitä huolimatta - tai ehkäpä paremminkin sen innoittamana - Starsinov teki paluun ja pelasi Neuvostoliiton paidassa yhdessä ottelussa. Starsinov vietti kaudet 1972 - 1974 valmentaen Moskovan Spartakia, mutta palasi sen jälkeen vielä viideksi vuodeksi pelaamaan. Kaudet 1976 - 1978 Starsinov vietti pelaaja- valmentajana Japanissa Oji Seishi Tomakomai:n joukkueessa. Myöhemmin Starsinov on valmentanut myös Ruotsissa. Starsinov on peliuransa jälkeen osallistunut aktiivisesti juniorityöhin ja hyväntekeväisyyteen. |
|
|
|
|
05.01.2002, 17:43
|
#78 | |
|
Suosikkijoukkue: Les Canadiens de Montréal, John Ferguson Sr
|
Re: No jaa
Lainaus:
Pystit puhukoon puolestaan myös Royn puolelta ja hänen kokoelmansa on mielestäni vakuuttavampi kuin Hasekin. Kyllä Hasek TOP10:in varmasti kuuluu, mutta itse en ainakaan rankkaa häntä kolmen parhaan joukkoon. Sinähän saat suosia omiasi (eli eurooppalaisia) miten paljon tahdot, jos siitä tulee parempi mieli.
__________________
"The public of Montreal, in fact the entire province of Quebec, owns the Canadiens. This club is more than a professional sports organization. It is an institution, a way of life." - Hartland Molson |
|
|
|
|
|
06.01.2002, 09:53
|
#79 |
|
|
Joopa joo
"Sinähän saat suosia omiasi (eli eurooppalaisia) miten paljon tahdot, jos siitä tulee parempi mieli."
Niin, tässähän on kyllä täysin kyse siitä, että sinä et Roy:n fanina sulata sitä, että kukaan voisi olla parempi kuin suuri Roy. Minulla sen sijaa ei ole suosikkipelaajia joita pitäisi suosia. "Kuitenkin häntä ei tulla laskemaan suurvahtien joukkoon ennen Stanley Cup-voittoa, mielestäni ja monet ovat samaa mieltä kanssani. Mikä huippumaalivahti se sellainen on, joka ei mestaruutta NHL:ssä? " Niin, olen tähän sinulle vastannut useamman kerran vanhassa kiekkopesässä, niitä tuskin maksaa vaivaa toistaa. Tämähän koskee sinun mielestäsi myös kenttäpelaajia. Aivan niin, ei Bourquekaan ollut kuin paska pakki ennen kuin se SC:n voitti. Dionne oli aikanaan aivan surkee ja entäs Peter Stastny, kaveri oli suorastaan onneton. Ei ole päähän mennyt että kuuden joukkueen aikoina - aina 1960-luvun puoleen väliin asti - sen SC:n voittaminen oli paljon helpompaa kuin nykyisin, varsinkin jos sattuu pelaamaan aikakautensa ehdottomassa ykkösjoukkueessa, kuten esim. Plante. Ei dynastiajoukkueessa pelaamisesta voi yksittäisille pelaajille antaa kohtuuttomasti lisäarvoa. "Pystit puhukoon puolestaan myös Royn puolelta ja hänen kokoelmansa on mielestäni vakuuttavampi kuin Hasekin. " Hyvä niin, omia suosikkeja pitää kannattaa. Onhan se yksi kaikkien aikojen parhaimmista, ei kai sitä kukaan ole kieltämässäkään. Mahtuneen TOP 10:een. Sinä vain katsot pelkkiä pudotuspelejä, minä katson kokonaisuutta. |
|
|
|
|
06.01.2002, 10:00
|
#80 |
|
|
Juttu 41
Kuka suomalainen valittiin ensimmäisenä MM-kisojen oman pelipaikkansa parhaimmaksi pelaajaksi?? Kyseessä on tietenkin maalivahti Urpo Ylönen, joka valittiin MM-kisojen parhaimmaksi maalivahdiksi 1970. Urpo Ylönen syntyi toukokuun 25. 1943 Käkisalmella. Ylönen päätyi nuorena Käkisalmelta Rauman ja Heinolan kautta Turkuun, jossa koko uransa myös pelasi. Ylösen kiekkoilu-ura alkoi Raumalta, jossa hän pelasi keskushyökkääjänä. Kun juniorijoukkueeseen ei löytynyt maalivahtia, siirtyi Ylönen tolppien väliin "jotta peli saattoi jatkua", niin kuin hän itse asian sanoo. Tuttu tilanne monelle junioripelaajalle, peli ei jatkunut ennen kuin joku suostui maalivahdiksi. Ylönen pelasi kenttäpelaajanakin maalivahdin hommien ohessa aina A-juniori-ikään saakka. "Kenttäpeli on hyvää harjoitusta maalivahdille, kehittyy paremmaksi luistelijaksi" Nuorena Ylösellä oli kaksi esikuvaa, Juhani Lahtinen ja Seth Martin. "Juuri tässä järjestyksessä he ovat olleet esikuviani, ensin Lahtinen, sitten Martin. Lahtiselta perusopit, Martinilta loput". Myöhemmin Ylösestä tuli kymmenien maalivahtien esikuva. Ensimmäiset kaudet 1963-1966 Ylönen pelasi ykkösdivisioonassa Tuton joukkueessa. 1967 Tuto nousi SM-sarjaan ja Ylönen jatkoi siellä aina vuoteen 1975, jolloin siirtyi paikallisvastustaja TPS:n riveihin. Tepsissä Ylönen jatkoi aina vuosikymmenen loppuun. Ylönen on siitä erittäin harvinainen maalivahti että hänet valittiin vuoden -63 Tukholman MM-kisoihin divaripelaajana. Divaripelit haittasivat kylläkin pahasti hänen valitsemistaan maajoukkueeseen. Ylösen maajoukkuepaikka vakiintui vasta kun Tuto nousi SM-sarjaan 1967. Sitä ennen ei divarista mielellään otettu pelaajia maajoukkueeseen, olivat he sitten kuinka loistavia tahansa. SM-sarjassa Ylönen pelasi 399 ottelua. SM-sarjan All-Starsiin Ylönen valittiin heti ensimmäisestä SM-sarja kaudestaan 1967 lähtien neljä kertaa peräkkäin aina vuoteen 1970. Yhteensä hänet on valittu SM-sarjan All-Starsiin 6 kertaa, vain Lasse Oksanen on valittu useimmin. Suomen parhaimmaksi pelaajaksi Ylönen valittiin kolme kertaa, -67, -68 ja -70. Vain Jari Kurri ja Teemu Selänne on valittu useimmin. Ylönen pelasi niin loistavia kausia divarissa ja MM-kisoissa että voidaan melkoisella varmuudella sanoa että jos Tuto olisi pelannut SM-sarjassa kausina 1963-1966 olisi Ylönen saanut enemmän valintoja SM-sarjan All-Starsiin sekä kauden parhaimmaksi pelaajaksi. Ylönen oli suuri vaikuttaja siihen että Turku sai vuonna 1973 jäähallin. Ylönen oli kyllästynyt pelaamaan avojäällä ja surkeissa olosuhteissa. Jo 70-luvun alussa Ylösen uran jatkumisen ehtona miehen omassa mielessä oli ollut asiallisten harjoitus- ja pelitilojen saaminen Turkuun. "Jos Turkuun saadaan jäähalli, jatkan ties vaikka kuinka kauan. Näissä olosuhteissa saattavat pelit loppua lyhyeen" kommentoi Ylönen tuolloin. Urpo Ylönen oli tyypillinen niinsanottu perusmaalivahti. Hän oli hiljainen ja rauhallinen, mutta erinomaisen ponnistusvoiman ja refleksit hallitseva urheilija sekä tunnollinen harjoittelija ja eriomainen sijoittuja. Ylösellä sanottiin aikanaan olleen maailman nopeimman hanskakäden, hanskakäden torjunnoilla hän myös pelejä "hallitsi" ja vastustajaa masensi. Tyypillisintä "Ylöstä" oli - seuratoverien mukaan, jotka tietävät asian parhaiten - erinomaisen luottamuksellinen suhde muihin joukkueen jäseniin. Ylönen oli kannustava myötäelejä niin nuorien kuin vanhempien pelaajien iloissa ja suruissa. Ylöseen luotettiin seura- ja maajoukkuetasolla niin pukusuojassa kuin pelikentällä: kyllä Upi nämä hoitaa, oli tuttu turkulainen sanonta 1960- ja 70-luvuilla. Myöhemmissä haastatteluissa Ylönen kertoi kokemuksia maalivahdin työstään. Urpo Ylösen mielestä oikea sijoittuminen on tärkein maalivahdin ominaisuus. "se on ratkaisevinta, en ole vuosien mittaan keksinyt, missä sitä voisi paremmin kehittää kuin pelissä". Ylönen suosittaa kesäpeleiksi maalivahdeille kaikkia niitä pelejä joissa pallon tulosuunta ja tapa ovat arvaamattomia. Tällaisia ovat esimerkiksi tennis, pöytätennis ja pesäpallo. Ylönen ei katso kaikista meriiteistään huolimatta olevansa oikeutettu sanomaan mitä maalivahdin pitää tehdä. "Maalivahdin pitää olla yksilöllinen, liiallinen kopiointi on aina pahasta. Perusasiat ovat luonnollisesti samat, mutta jokaisen yksilön ruumiinrakenne ja liikkumismahdollisuudet rajaavat tarkasti torjuntatavat. Maalivahdin peli jos mikä on täydellisen henkilökohtainen asia". "Harjoittelussa ei saa olla liian orjallinen. Joku tarvitsee sitä, toinen tätä. Joku tarvitsee enemmän, toinen vähemmän. Pääasia on, että ei harjoittele liian vähän. Harjoitus täytyy tuntea sormenpäässä, koko elimistössä. Sen laatua kukaan ei voi opettaa kirjaimellisesti". "Tärkeintä on muistaa, ettei saa pelätä vaikka laukaus tulee kovalla vauhdilla. Jos olet seurannut tilanteen alusta alkaen, ennätät kyllä nähdä kiekon tulon". Ylönen kohtasi urallaan suuren määrän eräitä kaikkien aikojen parhaimmista pelaajista. Hän ei kuitenkaan halua nimetä omaa tähtiviisikkoaan, kuitenkin nimet Firsov, Suchy, Svedberg ja Nedomansky tulevat esiin. Urpo Ylönen pelasi maajoukkueessa 188 peliä ja oli Suomen joukkueessa mukana kaikkiaan kahdeksissa MM-kisoissa ja kolmissa Olympialaisissa. Hänen maajoukkueaikansa sijoittuu vuosiin 1963 - 1978, tällä ajanjaksolla useimmin Suomen maalissa oli Urpo Ylönen. Ylösen MM-kisadebyytti tuli Tukholman MM-kisoissa 1963. Hänet oli valittu kisoihin Juhani Lahtisen kakkosmieheksi, mutta jo ensimmäisessä ottelussa Neuvostoliittoa vastaan sai Ylönen komennuksen kentälle. Linkosuo komennettiin 5-1 tilanteessa vaihtoon ja nuori Ylönen sai mahdollisuutensa. Ylönen kesti Neuvostoliiton tulituksen loistavasti. Peli päättyi 6-1 ja ainut Ylösen päästämä maali tuli vasta aivan ottelun lopussa. Tuolloin legendaarisen A-Line Unitin kentällisen Venjamin Aleksandrov ja Aleksander Almetov junailivat maalin. Ylösen kaikkein parhaimmat hetket osuivat 1960-luvun loppuun ja aivan 1970-luvun alkuun. 1967 Ylösestä tuli legendaarinen maalivahti Suomessa kun hän oli Suomen paras pelaaja MM-kisojen ottelussa Tsekkoslovakkiaa vastaan. Ylönen kertoi ottelustaan näin: "Tein mitä vain ja aina kiekko oli hallussani. Minulle tuli ja minulla oli tunne, että Tsekkoslovakkialaiset eivät saa maaliakaan. Tunsin, että jos vaikka heittäisin hanskan jäälle, tsekkilaukaus jäisi siihen." Ottelua pidetään yksimielisesti Urpo Ylösen elämänsä otteluna, luonnollisesti myös hän itse pitää tätä peliä hänen uransa parhaimpana. Tämä ottelu on Suomen kiekkoilun kannalta erittäin merkittävä koska tällöin Suomi voitti historiansa ensimmäistä kertaa yhden niinsanotuista "isoista maista". Kyseessä oli siis Tsekkoslovakkia joka hävisi Suomelle yllättäen 3-1. Suomi voitti ensimmäisen erän peräti 3-0 ja kun joukkue pelkästää puolusti kaksi muuta erää oli voitto Suomen. Vuotta myöhemmin 1968 Grenoblen Olympialaisissa Urpo Ylönen teki taas suomalaista jääkiekkohistoriaa. Tällä kertaa Ylönen lannisti kanadalaiset hyökkääjät ja siten pohjusti loistavilla torjunnoillaan Suomen ensimmäisen voiton Kanadasta ja toisen voiton niinsanotuista "isoista maista". Suomi voitti ottelun 5-2. Kanada ei Suomen lisäksi hävinnyt turnauksessa kuin mestaruuden voittaneelle Neuvostoliitolle. 1970 Urpo Ylönen pelasi kokonaisuudessaan loistavat kisat valittiinkin ansaitusti MM-kisojen parhaimmaksi maalivahdiksi. Kun Ylönen ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana valittiin Tukholman MM-kisoissa parhaimmaksi pelaajaksi pelipaikallaan, sai jo liki aikojen alusta jatkunut suomalainen maalivahtikaarti ansaitsemansa kiitoksen. Ylösen valinta oli Juhani Linkosuon, Unto Viitalan, Esko Niemen ja Juhani Lahtisen vuosien työn kruunu. He olivat luoneet perustan suomalaiselle maalivahtiperinteelle. Ylönen siirtyi TPS:stä Saksan liigan ERC Freiburg:iin, jossa pelasi kaudet 1979-1983. Ylönen lopetti näiden kausien jälkeen 40-vuoden iässä. Ylönen oli Suomen ensimmäinen kansainvälisen tason tähtipelaaja, ja useat pitävät häntä Suomen kaikkien aikojen parhaimpana maalivahtina. Urpo Ylönen on jääkiekkoleijona numero 61, hänellä on oma nimikkopalkinto SM-liigassa, Urpo Ylönen -palkinto jaetaan kauden parhaimmalle maalivahdille. 1997 Urpo Ylönen valittiin ensimmäisenä suomalaisena IIHF:n Hall Of Fameen. Nykyään Ylönen vastaa TPS:n maalivahtivalmennuksesta. |
|
|
|
|
06.01.2002, 12:22
|
#81 | |||
|
Suosikkijoukkue: Les Canadiens de Montréal, John Ferguson Sr
|
Re: Joopa joo
Lainaus:
Lainaus:
Ai nyt et enää keksi muuta kuin laittaa sanoja suuhuni - tai pikemminkin kirjoittaa muka minun ajatuksia puolestani. Yksittäisten kenttäpelaajien on erittäin vaikea vaikuttaa ratkaisevasti Stanley Cup-voittoon tai ylipäänsä minkään mestaruuden voittoon. Sen sijaan maalivahdilla on aivan eri merkitys ja maalivahti voi ratkaista otteluita lähes yksinäänkin. Jos yhtään esim seurasit viime kevään playoffeja Roy oli aivan toista maata kuin Roman Turek tai Martin Brodeur. Monien mielestä, jos Roy olisi pelannut Bluesissa olisi Blues mennyt helposti finaaleihin tai jos Roy olisi pelannut Devilsissä olisi Devils voittanut Stanley Cupin. Noh, tuo nyt on spekulaatiota, mutta Roy voitti selvästi virkeveljensä. Joo, ja tunnen kyllä NHL-historian hyvin ja Canadiensin historian kiitettävästi. Tiedän kyllä myös Jacques Planten vaikutuksen joukkueeseen. Kiitos vain, mutta ei tarvitse siis tuosta aiheesta pitää luentoa. Lainaus:
Minä katson siis vain playoffeja ja sinä kokonaisuutta? Selvä. Mitäköhän sinä näet tässä kokonaisuudessa? Kerropa meille kaikille. Näetkö, että Roy on ollut menestyksekäs niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin. Sen sijaan Hasekin palkintokaappi näyttää aika tyhjältä tuon jälkimmäisen osalta. Tosin sen taisit unohtaa katsoessasi "kokonaisuutta". Ehkä se kuitenkin täyttyy tämän kauden päätyttyä, kun Hasek pääsi NHL:n (paperilla) parhaimpaan joukkueeseen.
__________________
"The public of Montreal, in fact the entire province of Quebec, owns the Canadiens. This club is more than a professional sports organization. It is an institution, a way of life." - Hartland Molson |
|||
|
|
|
|
07.01.2002, 16:12
|
#82 |
|
|
"Heheh, todella hyvä vastaus. En tosin tiedä miten nuo minun kirjoittamani pätkä ja sinun vastauksesi liittyvät
toisiinsa, mutta loppujen lopuksi ei paljoakaan kiinnosta. Sinulla on vain tapana pönkittää eurooppalaisia pelaajia ja väheksyä pohjoisamerikkalaisia, etenkin kanadalaisia. Siitä tässä on täysin kysymys. " Niin, minulla ei ole tapana vähyksyä ketään. Sinun Royn faniutesi kyllä on tullut selväksi jo aikaisemmin, mikä epäilemättä vaikuttaa vahvasti juttuihisi. Juttusi ovat muuten kirjoitusmuotoilultaan aika teinimäisiä. "Ai nyt et enää keksi muuta kuin laittaa sanoja suuhuni" Muistan aivan varmasti kuinka aikaisemmin ylistit sitä kuinka pelaajien pitää olla SC:n voittajia ollakseen sinusta yhtään mitään. En tiedä josko mielipiteesi on sitten muuttunut. "Minä katson siis vain playoffeja ja sinä kokonaisuutta? Selvä." Olet toistuvasti korostanut nimenomaan playjarimenestystä ja omien sanojesi mukaan se on ainut merkittävä tilasto. Minulle se on vain yksi osa kokonaisuutta. Olympiakulta, kaksi Hartia jne jne enemmän kuin hyvin korvaa yhden mestaruuden puuttumisen. Itseasiassa Olympiakulta sen korvaa paremmin kuin hyvin.. Sen sijaan Hasekin palkintokaappi näyttää aika tyhjältä tuon jälkimmäisen osalta. Tosin sen taisit unohtaa katsoessasi "kokonaisuutta". Ehkä se kuitenkin täyttyy tämän kauden päätyttyä, kun Hasek pääsi NHL:n (paperilla) parhaimpaan joukkueeseen. Niin, ei SC:n puuttuminen voi olla este olemasta yksi aikansa parhaista maalivahdeista. Keskinkertaisessa tai huonossa joukkueessa on vaikea voittaa mestaruuksia. Ehkäpä Hasek sen tänä vuonna voittaa. Tai ehkäpä se vie joukkueensa toiseen Olympiakultaan. "Joo, ja tunnen kyllä NHL-historian hyvin ja Canadiensin historian kiitettävästi" Niin, tämä lausunto omasta tasostasi taitaa kuvata hyvin koko asennettasi täällä kirjoitteluun. Vaikka mikäs siinä. |
|
|
|
|
07.01.2002, 16:16
|
#83 |
|
|
Juttu 42
Kuka Neuvostoliittolaispelaaja on yksi kaikkien aikojen aivan parhaimmista, taitavimmista ja tehokkaimmista pelaajista, vaikkei koskaan päässyt pelaamaan vakituisesti maajoukkueensa kahteen parhaaseen ketjuun?? Kyseessä on tietenkin taiturimainen Aleksander Maltsev. Aleksander Maltsev syntyi huhtikuun 20. 1949 Kirovo-Tshepetsk:ssä. Neuvostoliiton pääsarjatason Jääkiekkoilemisen Maltsev aloitti 18-vuotiaana Moskovan Dynamossa, jossa pelasikin koko uransa aina vuoteen 1984 jolloin lopetti kiekkoilemisen 35-vuotiaana. Neuvostoliiton pääsarjassa Maltsev pelasi 530 peliä ja teki niissä 329 maalia. ZSKA vei mestaruudet mutta Maltsev ja Dynamo saavuttivat kuusi hopeaa ja seitsemän pronssia. 1972 Maltsev valittiin Neuvostoliiton runkosarjan parhaimmaksi pelaajaksi ja myös Neuvostoliiton vuoden pelaajaksi. Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin Maltsev valittiin kaikkiaan kuusi kertaa. Sarjan pistepörssin Maltsev voitti kerran, 1971. Maltsev oli äärettömän monipuolinen ja taitava pelaaja. Taiturimaisesti luistellut ja ilmiömäisen mailatekniikan omistanut Maltsev ei kuitenkaan koskaan kuulunut vakituisesti Neuvostoliiton kahteen parhaimpaan ketjuun. Tämä ainakin osaksi vain sen takia että Maltsev ei suostunut muuttamaan Moskovan Dynamosta ZSKA:n joukkueeseen. Puna-armeijan pelaajat olivat tuolloin aina etusijalla, ja niin Maltsevin kohtalo oli loistaa kolmosketjussa. Tätä kolmosketjussa loistamista Maltsev tekikin aivan maajoukkueuransa loppuun asti, vuoteen 1983. Maltsev pelasi urallaan kumpaakin laitahyökkääjän tonttia sekä myös sentteriä. Tämäkin käy esimerkkinä sekä hänen monipuolisuudestaan että myös hänen saamastaan huonohkosta kohtelusta valmentajien taholta. Maltsevia heiteltiin surutta ketjusta toiseen, vaikka muuten Neuvostoliiton maajoukkueen ketjut olivat hyvinkin muuttumattomia vuodesta toiseen. Maltsev lienee Neuvostoliiton ja samalla myös koko maailman eräs parhaista yleishyökkääjistä/monipuolisuushyökkääjistä Anatoli Firsovin jälkeen. 1960- ja -70 luvun taitteessa Maltsev myös pelasi muutaman vuoden yhdessä Anatoli Firsovin kanssa. Anatoli Firsov - Aleksander Maltsev - Vladimir Vikulov -ketju oli koossa vain muutaman vuoden, mutta niinä vuosiana se oli MM-kisojen paras ketju. Toinen kuuluisa ketju jossa Maltsev pelasi oli Aleksander Jakushev - Vladimir Shadrin - Aleksandr Maltsev, joka niitti mainetta Summit Series:ssä ja muutamissa muissa kisoissa 1970-luvun alkupuoliskolla. Pitkäaikainen sekään ketju ei ollut, eikä se edes pelannut kaikissa peleissä yhdessä Summit series:ssä. Tuolloin Maltsev pelasi osan peleistä Valeri Harlamovin kanssa. Neuvostoliiton maajoukkueessa Maltsev pelasi yhdettoista MM-kisat ja kolmet olympialaiset ajanjaksolla 1969 - 1983. MM-kultaa Maltsev juhli yhdeksän kertaa ja Olympiakultaa kaksi kertaa, -72 ja -76. Kansainvälisiä pelejä Maltsev pelasi kaikkiaan 319, mikä on edelleen Neuvostoliiton/Venäjän ennätys. Maaleja Maltsev teki noissa peleissä 209. MM-kisojen Parhaimmaksi pelaajaksi Maltsev valittiin kolme kertaa, -70, -72 ja -81. MM-kisojen All-Starsiin Maltsev valittiin viisi kertaa, -70, -71, -72, -78 ja -81. Kuinka monta niitä olisikaan enemmän jos Maltsev olisi saanut pelata kahdessa parhaimmassa ketjussa ja paljon enemmän ylivoimaa. MM-kisojen pistepörssin Maltsev voitti kolme kertaa, -70 tehoilla 21 (15+6), -72 tehoilla 22 (10+12) ja -81 tehoilla 13 (6+7). Lisäksi Maltsev oli useana vuotena yksi MM-kisojen parhaista pistemiehistä. Muunmuassa 1971 Maltsev oli MM-kisojen pistepörssin kolmas tehoilla 16 (10+6) ja 1978 myös kolmas tehoilla 13 (5+8). MM-kisojen maalipörssin Maltsev voitti kaksi kertaa -70 ja -71. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssissä Maltsev on kolmas tehoilla 157 (77+89) 115:ssä pelissä. MM-kisojen kaikkien aikojen maalipörssissä Maltsev on niin ikään kolmas, mutta MM-kisojen kaikkien aikojen syöttöpörssissä Maltsev on ykkönen. Keskiarvoilla laskettuna Maltsevilla on MM-kisojen historian yhdeksänneksi kovin pistekeskiarvo 1,37 pistettä/ottelu. Hyvän Kuvan Maltsevista antaa se tosiasia että Maltsev pystyi tekemään tarkalleen saman verran pisteitä kolmosketjussa - välillä hyvinkin tuntemattomien, mutta etenkin nuorien ja kokemattoimien pelaajien kanssa - kuin mitä Harlamov-Petrov-Mihailov pystyivät tekemään vaikka pelasivat koko uransa yhdessä!! Maltsev pelasi Neuvostoliiton maajoukkueessa vuoden 1972 Summitin sarjassa Kanadan NHL-ammattilaisia vastaan. Hyvin hän pelasikin, Maltsev oli Neuvostoliiton parhaimpia pelaajia Troikka Petrovon jälkeen. Maltsev teki tuolloin kahdeksassa ottelussa viisi tehopistettä. Maltsev sai tuolloin todella harvinaista herkkua, koska osassa otteluista Maltsev pääsi pelaamaan ykkösketjuun Valeri Harlamovin kanssa. Vuoden -76 Kanada Cupista Neuvostoliitto jätti kaikki parhaimmat pelaajat pois - hyökkääjistä muun muassa Harlamov- Petrov-Mihailov kokonaisuudessaan sekä Jakushev ja Shadrin. Tämä siksi että he katsoivat Kanada Cupien olevan mitätön turnaus joka sopii kuitenkin hyvin kokemattomien pelaajien testaamiseen vuoden tärkeimpiä, eli MM-kisoja, silmällä pitäen. Eli Maltsevia ei oltu taaskaan laskettu supertähtiin Neuvostoliiton taholta. Tämä tosin oli Maltsevin onni koska hän pääsi ensikertaa ja muutenkin koko uran kannalta niitä erittäin harvoja kertoja kunnon rooliin ja maajoukkueen parhaaseen ketjuun. Tulosta sopi siis odottaa ja sitä myös tuli. Maltsev valittiin turnauksen All-Starsiin ainoana Neuvostoliittolaisena. Yleisesti Aleksander Maltsev lasketaan yhdeksi Neuvostoliiton kaikkien aikojen parhaimmista hyökkääjistä Anatoli Firsovin, Valeri Harlamovin ja Sergei Makarovin ohella. Eräät pitävät häntä jopa kaikkien aikojen parhaimpana neuvostoliittolaisena. Vaikea sanoa, mielipiteitä lienee yhtä monta kuin on arvioitsijoitakin. Monet sanovat, että useimmat eivät käsitä kuinka hyvä Maltsev parhaimmillaan oli koska hän ei päässyt pelaamaan Neuvostoliiton maajoukkueessa parhaimpiin ketjuihin eikä saanut ympärilleen tasoisiaan pelaajia. 1984 Maltsev pelasi jäähyväisottelunsa Izvestija-turnauksen yhteydessä 15 000 katsojan hurratessa ja antaessa "Standing Ovationit". Jääkiekkouransa jälkeen Maltsev on valmentanut muun muassa Moskovan Dynamon junioreita. 1999 Maltsev valittiin IIHF:n Hall Of Fameen. |
|
|
|
|
08.01.2002, 01:40
|
#84 |
|
Suosikkijoukkue: HämeenlinnanPalloKerho
|
Olisiko mahdollisuutta saada esittelyjä -80 ja -90 luvun pelaajista?? Olisi kiva saada tietää enemmän ko. vuosien parhaat Eurooppalaisista ja erityisesti Suomalaisista pelaajista.
Kiitos erittäin antoisista lukuhetkistä, jos niitä hetkiksi voi sanoa on sen verran kauan mennyt näidenkin lukemiseen. KIITOS!! |
|
|
|
|
09.01.2002, 16:28
|
#85 |
|
|
Juttu 43
"Olisiko mahdollisuutta saada esittelyjä -80 ja -90 luvun pelaajista?? Olisi kiva saada tietää enemmän ko. vuosien parhaat Eurooppalaisista ja erityisesti Suomalaisista pelaajista. " Joo, muutamia 1980-luvun pelaajia listoissa on, mutta 1990-lukulaisten aika on joskus paljon myöhemmin. Olen halunnut näitä tehdä nimenomaan vanhoista pelaajista. Kunhan vanhat tulee kattavasti esiteltyä, niin ehkä sitten. Alunperin olin kyllä tavoitteeksi asettanut sata pelaajaa ja se rupeaa kohta puoliin olemaan valmiina. Saa nähdä. "Kiitos erittäin antoisista lukuhetkistä, jos niitä hetkiksi voi sanoa on sen verran kauan mennyt näidenkin lukemiseen. KIITOS!!" Kiva kuulla, että kiinnostusta on riittänyt. Tällä hetkellä näyttäisi, että saatan laittaa kaikki satakunta juttua tänne, mutta ehkä hiukan harvemmin kuin tähän asti. Kuka maalivahti voitti kuusi kertaa parhaalle maalivahdille jaettavan Vezina Trophyn, valittiin kuudesti NHL:n ykkös All-Starsiin ja saavutti kuusi kertaa NHL:n pienimmän päästettyjen maalien keskiarvon vain seitsemän kautta kestäneellä urallaan?? Kyseessä on tietenkin maaginen Bill Durnan. Bill Durnan syntyi tammikuun 22. 1916 Torontossa, Ontariossa. Durnan oli lupaava maalivahti nuorena. Hän herätti laajalti kiinnostusta NHL-piireissä jo 1933, jolloin hänen joukkueensa Sudbury Wolves pelasi itsensä aina NOHA:n finaaleihin asti. Durnan ei kuitenkaan ollut tuolloin vielä valmis pelaamaan NOHA:ssa saati NHL:ssä. Sudbury:ssä viettämänsä kauden jälkeen Durnan palasi takaisin City Jr. liigaan jossa oli aikaisemmin ennen siirtymistään Sudburyyn. Tämän jälkeen hän siirtyi pariksi kaudeksi City Sr. liigaan. Kaudet 1936-40 Durnan pelasi NOHA:n Kirkland Lake Blue Devils:ssä. Viimeisellä kaudella joukkue voitti liigan mestaruuden, Allen Cupin. Allen Cupin voiton jälkeen Durnan siirtyi kolmeksi kaudeksi QSHL:n Montreal Royals:iin. Kaudelle 1943-44 Montreal löysi Durnanin ja teki tämän kanssa sopimuksen. Durnan dybytoi NHL:ssä vasta 28-vuotiaana, mutta lyhyt ura oli sitäkin loistokkaampi. Heti ensimmäisellä kaudellaan Durnan voitti liigan parhaalle maalivahdille annettavan Vezina Trophyn sekä hänet valittiin myös ykkös All-Starsiin. Hiukan omituista kyllä Durnan hävisi Calder Trophyn Gus Bodnarille, jota ei valittu kumpaankaan All- Starsiin. Tuolloin pistepörssin kymmenes pelaaja arvioitiin paremmaksi kuin liigan paras maalivahti. Durnania se ei kuitenkaan harmittanut, koska hän johti upealla pelillään Montrealin joukkueen ensimmäiseen mestaruuteen kolmeentoista vuoteen. Montrealilla oli tuolloin kuuluisa "Punch Line", jossa pelasivat Elmer Lach, Maurice Richard ja Toe Blake, mutta suurin kunnia joukkueen mesaruudesta meni kuitekin maagiselle Bill Durnanille, joka pelasi play-Offit päästettyjen maalien keskiarvolla 1,53. Durnan voitti kaikilla seuraavilla kolmella kaudella Vezinan ja hänet valittiin ykkös All-Starsiin. 1946 Durnan voitti toisen mestaruutensa Montrealissa, luonnollisesti hän oli taas joukkueensa aivan tärkeimpiä pelaajia. Kaudella 1947-48 Turk Broda katkaisi Durnanin neljän Vezinan ja neljän Ykkös All-stars-valinnan putken, mutta jo seuraavalla 1948-49 kaudella Durnan palasi omalle tasolleen. Tai itseasiassa hän pelasi paremmin kuin koskaan ennen. Hänen päästettyjen maalien keskiarvo oli uran paras 2.10, hänen 10 nollapeliänsä oli hänen uransa paras ja hän piti yli 309 minuuttia maalinsa puhtaana, joka on modernin NHL:n ennätys. 309 minuuttiin sisältyi neljä täyden ottelun nollapeliä. 1949 Durnan oli syystä ehdolla liigan arvokkaimmalle pelaajalle annettavan Hart Trophyn voittajaksi, palkinto meni lopulta kuitenkin Detroitin Sid Abelille Durnanin jäädessä äänestyksessä toiseksi. Durnan pelasi viimeisen kautensa 1949-50, jolloin hän taas voitti Vezinan ja hänet valittiin ykkös All-Starsiin. Tuolloin Durnan oli edelleen liigan paras maalivahti, mutta jo 35-vuotias, niinpä Durnan katsoi parhaaksi lopettaa mahtavan uransa. Durnanin NHL-tilastot ovat vertaansa vailla. Ura kesti vain seitsemän kautta, mutta hän voitti kuusi Vezinaa, valittiin kuudesti ykkös All-Starsiin, hänellä oli kuudesti NHL:n pienin päästettyjen maalien keski-arvo, neljästi hän saavutti eniten voittoja ja kahdesti eniten nollapelejä. Play-Off-peleissä Durnanilla oli kolmesti pienin päästettyjen maalien keskiarvo, kahdesti eniten voittoja ja kahdesti eniten nollapelejä. Durnan pelasi seisemän NHL-kauden aikana 383 ottelua, joista voitettuja oli 208. Hänen voittoprosentti on yksi NHL:n kaikkien aikojen parhaimmista, 62,6 prosenttia. Hänen koko uran päästettyjen maalienmkeskiarvo on 2,36. Play-Off-pelejä Durnan pelasi 45, joista voitettuja oli 27. Kaikkien play-Off- otteluiden päästettyjen maalien keski-arvo on 2,07. Durnanin kuusi Vezinaa oli NHL:n ennätys aina vuoteen 1968-69, jolloin Montrealin Jacques Plante voitti seitsemännen Vezinansa. Edelleenkään kukaan muu Plantea lukuunottamatta ei ole voittanut enempää Vezina Trophy:ja. Dominik Hasek ylti Durnanin saavutukseen voittaessaan 2001 kuudennen Vezinansa. Durnan ja Plante voittivat kummatkin kuusi Vezinaa seitsemässä vuodessa, Hasek voitti kuusi kahdeksassa vuodessa. Durnan oli erittäin kovahermoinen maalivahti, jolla oli hyvät refleksit ja kova motivaatio. Kovissa otteluissa Durnan yleensä pystyi aina parhaimpaansa, jonka on katsottu olevan aina eräänlainen tae legendaarisuudesta tai kuolemattomuudesta. Kaikki maalivahdithan voittavat otteluita, mutta vain parhaimmat voittavat suuria otteluita. Durnan oli molempikätinen maalivahti, hän pystyi käsittelemään mailaa ja räpylää yhtä loistavasti olivat ne kummassa kädessä tahansa. Tosin varsinaisesta räpylästä ei tuolloin ollut vielä tietoakaan, se oli enemmänkin tavallinen torjuntakäsine. Durnanista tuli Montrealin kapteeni Toe Blaken jälkeen kaudella 1947-48. Koko kautta hän ei joukkueen kapteenina ollut ja sen jälkeen säännöt muuttuivat niin ettei maalivahti voi olla joukkueen kapteeni. Durnan oli NHL:n viimeinen maalivahtikapteeni. Bill Durnan lopetti mahtavan uransa 34-vuotiaana kauden 1949-50 jälkeen, vaikka oli juuri voittanut kuudennen Vezinansa. Hän olisi taitojen ja fysiikan puolesta voinut hyvinkin jatkaa uransa useamalla vuodella, mutta Durnan katsoi olevan oikea aika lopettaa. Bill Durnanin katsotaan yleisesti olevan yksi NHL:n kaikkien aikojen parhaimmista maalivahdeista yhdessä Ken Dryden:n, Tony Espositon, Glenn Hall:n, Jacques Planten ja Terry Sawchuk:n kanssa. Tosin useinmiten Durnan sijoitetaan - ehkä Espositoa lukuunottamatta - edellä mainittujen taakse. Bill Durnan valittiin Kanadan Hockey Hall Of Fameen 1963. Durnan kuoli 56-vuotiaana 31.10.1972. |
|
|
|
|
14.01.2002, 12:57
|
#86 |
|
|
Juttu 44
Legendaarinen Bobby Orr on sanonut vuoden -76 Kanada Cupin alkusarjan Tsekkoslovakkia - Kanada pelistä että se oli kaikkien aikojen paras peli jossa pelasi mukana. Monelta taholta ja monesta muustakin suusta on sanottu että tuo peli oli kaikkien aikojen paras siihen asti, ja on se yhä aivan kaikkien aikojen legendaarisimpia. Kuka legendaarinen Tsekkoslovakkialainen teki pari minuuttia ennen tuon ottelun päättymistä pelin ainoan maalin?? Kyseessä on tietenkin Milan Novy. Milan Novy syntyi syyskuun 23. 1951 Kladnossa, Tsekkoslovakkiassa. Pääsarjatason pelaamisen Tsekkoslovakkian sarjassa novy aloitti 17-vuotiaana Poldi SONP Kladno - joukkueessa. Kladnossa hän pääosan urastaan myös pelasi, mukaan mahtuu kuitenkin kahden vuoden pelaaminen Dukla Jihlavassa 1972 - 1974. Novy kävi uransa aivan loppupuolella myös pelaamassa ulkomailla, Sveitsissä Zurcher SC:ssä kausina 1983 - 1985 sekä Itävallassa 1985 - 1986 WEV Wien:ssa. Kauden 1982 - 1983 31-vuotias Novy kävi pelaamassa NHL:n Washingtonissa kohtuullisella menestyksellä, 48 pistettä 73:ssa ottelussa. Tuolloin Milan oli jo vanha ja kaiken lisäksi hänen kielitaitonsa oli hyvin huono. Luonnollisesti myös erillainen pelityyli tuotti ongelmia. Hitaan alun jälkeen Novy kuitenkin osoitti hetkittäin minkälainen tähti hän oli ollut vielä viisi vuotta aikaisemmin. Toista kautta häntä ei NHL:ssä kuitenkaan kiinnostanut pelata. Ulkomailta paluunsa jälkeen Novy piti pelaamisesta välivuoden, mutta pelasi sitten vielä kahdeksi kaudeksi Kladnoon. Niistä ensimmäinen 87-88 kausi oli jopa sensaatiomainen, 36-vuotias Novy oli viides liigan pistepörssissä tehoilla 53 (34+29) 47:ssä pelissä. Lopettaessaan Novy oli 37-vuotias. Tsekkoslovakkian pääsarjassa Novy pelasi kaikkiaan 16 kautta ja 633 ottelua. Niissä hän teki peräti 474 maalia, joka on edelleen Tsekkoslovakkian sarjan maaliennätys. Sarjan maalipörssin Novy voitti neljä kertaa peräkkäin kausina 1974 - 1977. Kaudella -77 Milan teki yhä Tsekin liigan voimassa olevan maaliennätyksen 59 maalia 44 ottelussa. Tsekkoslovakkian sarja piste- ja syöttöpörssin Novy myös voitti pari kertaa urallaan. Kolme kertaa hänet valittiin vuoden pelaajaksi Tsekkoslovakkiassa, mestaruutta hän juhli kuusi kertaa. Novy myös pelasi kahdeksan vuotta putkeen olematta yhtään ottelua sivussa, myös tämä on Tsekkoslovakkian ennätys. Tsekkoslovakkian maajoukkueessa Novy pelasi ajanjaksolla 1975 - 1982. Maajoukkuepelejä Novy pelasi 211 ja teki niissä 120 maalia, näistä MM-kisoissa tai olympialaissa tehtyjä maaleja on 45. MM-kisoissa Novy pelasi Tsekkoslovakkian paidassa seitsemän kertaa ja olympialaisissa kaksi kertaa. MM-kultaa Novy juhli kaksi kertaa peräkkäin vuosina -76 ja -77. MM-kisojen All-Starsiin Novy valittiin kerran, -76. -76 Novy oli myös MM-kisojen paras maalintekijä. Novy ei koskaan voittanut MM-kisojen pistepörssiä, mutta hän oli kolmas sekä vuoden 1976 MM-kisoissa, tehoilla 15 (9+6), että vuoden 1977 MM-kisoissa, tuolloin tehoilla 17 (7+10). Ehkäpä kaikkein parhaimmat kisansa Novy pelasi kuitenkin vuoden -80 Olympialaisissa, jolloin hän oli kisojen paras pelaaja ja voitti pistepörssin ja teki toiseksi eniten maaleja. Vuoden -80 olympialaisissa Novy teki 15 (7+8) vain kuudessa pelissä. Vuoden -77 kisoissa Novy pelasi myös loistavasti ja oli kisojen pörssin neljäs heti troikka Petrovan jälkeen, kuitenkin tasapisteillä Harlamovin kanssa, tehoilla 16 (7+9) 10:ssä pelissä. 70-luvun loppupuoliskon Novy oli yksi maailman parhaimmista pelaajista ja hänen loistavat pelinsä vuoden -76 Kanada Cupissa eivät tulleetkaan eurooppalaisille mitenkään yllätyksenä. Novy oli Tsekkoslovakkian paras pelaaja hän myös voitti koko turnauksen maalipörssin. Pistepörssissä hän oli neljäs. Maalipörssin voitto oli jaettu yhdessä legendaarisen Bobby Hullin ja Neuvostoliittolaisen Viktor Zhluktovin kanssa. Milan Novy valittiin ansaitusti myös vuoden -76 Kanada Cupin All-Starsiin yhdessä legendaaristen Aleksander Maltsevin, Darryll Sittlerin, Börje Salmingin ja Bobby Orrin kanssa. -76 Novy oli kerrassaan sensaatiomaisen hyvä. Novy oli All- Starseissa sekä MM-kisoissa että Kanada Cupissa sekä voitti kummassakin maalipörssin ja oli yksi parhaimpia pistemiehiä. Lisäksi Novy oli vieä toiseksi paras maalintekijä vuoden -76 Olympialaisissa. Tämän kaiken lisäksi pitää muistaa vielä että Novy voitti myös vuoden -76 Izvestija- turnauksen maali- ja pistepörssin sekä Tsekkoslovakkian liigan maalikuninkuuden. Tämän kaiken Novy siis saavutti yhdellä ja samalla kaudella. Vuonna -76 Novy oli maailman paras pelaaja, olkoonkin että vain sen takia että Bobby Orr:n ura oli juuri loppumassa. Novyn suuri vahvuus olikin juuri maalinteko, hän osasi maalata loistavasti kaikilla mahdollisilla tavoilla ja vähän mahdottomillakin. Novyn yksi erikoistapa oli tehdä maali erillaisista ilmakiekoista, siinä hän oli maailman ehdotonta aatelia. Novy on varmasti yksi Tsekkoslovakkian kaikkien aikojen parhaimmista pelaajista. Suurin osa arvioitsijoista Arvostaa Novyn edelle vain maalivahdit Jiri Holecek, Vladimir Dzurilla sekä puolustaja Jan Suchyn. Hyökkääjistä hänen edelleen lasketaan yleisesti vain Vaclav Nedomansky, Peter Stastny ja Vladimir Martinec. Aktiivipelaajista tietysti Jaromir Jagr ja Dominik Hasek lienevät useinpien listalla ennen Novya. Kaikkein muistiin jäävimmän pelinsä Novy pelasi Vuoden -76 Kanada Cupin alkusarjassa Kanadaa vastaan. Peli eteni 0-0 lukemissa aina neljälle viimeiselle minuutille, jolloin ottelun ainoan ja samalla voittomaalin teki Milan Novy. Peliä kehuttiin monelta taholta maailman siihen asti parhaimmaksi ja ottelun suurille sankareille, voittomaalin tehneelle Milan Novylle ja nollapelin maalissa pelanneelle Vladimir Dzurillalle oli todella hieno ja ikimuistoinen hetki olla jäällä yleisön seisaaltaan annettujen suosionosoituksien aikana. Fanaattisesti vain omiaan kannustavalta kanadalaiselta yleisöltä ei tälläistä juurikaan muulloin tapahtunut. Tosin tuolloinkin he antoivat suosiota kummallekin joukkueelle. |
|
|
|
|
15.01.2002, 17:59
|
#87 | |||||
|
Suosikkijoukkue: Les Canadiens de Montréal, John Ferguson Sr
|
Lainaus:
Joo, ja enedes viitsi puuttua tuohon "teinimäisyyteen". Jos ajattelet niin, se on sinun asiasi. Itseäni se ei kiinnosta. Voisin sanoa myös sinun tavastasi kirjoittaa jotain, mutta enalennu tasollesi haukkua toisten tapaa kirjoittaa. Minun ei tarvitse kenellekään todistella minkä ikäinen olen. Lainaus:
Kuitenkin, en ole noin koskaan sanonut niin kuin väitit. Lainaus:
Ja muuten olympiakullalla harvoin on mitään tekemistä NHL:n kanssa ellei viime aikoina ole tapahtunut vallan kummia. Puhehan oli NHL:n parhaasta maalivahdista kautta aikojen... Sen sijaan Hasekin palkintokaappi näyttää aika tyhjältä tuon jälkimmäisen osalta. Tosin sen taisit unohtaa katsoessasi "kokonaisuutta". Ehkä se kuitenkin täyttyy tämän kauden päätyttyä, kun Hasek pääsi NHL:n (paperilla) parhaimpaan joukkueeseen. Lainaus:
Lainaus:
__________________
"The public of Montreal, in fact the entire province of Quebec, owns the Canadiens. This club is more than a professional sports organization. It is an institution, a way of life." - Hartland Molson |
|||||
|
|
|
|
16.01.2002, 10:54
|
#88 |
|
|
Juttu 45
Kuka pelaaja teki käsittämättömät 39 maalia vain seitsemässä ottelussa kaudella 1946-47?? Kyseessä on tietenkin Ka-Ku-Ti -ketjun keskushyökkääjä Keijo Kuusela. Keijo Kuusela syntyi tammikuun 6. 1921 Tampereella. SM-sarja debyyttinsä Kuusela suoritti kaudella 1938-39 Hämeenlinnan Tarmossa 17-vuotiaana. Kuusela oli erittäin seurauskollinen pelaaja, koska pelasikin Tarmossa koko mahtavan uransa, aina vuoteen 1958-59. Kuusela pitikin hallussaan vuosikymmenet melkein kaikkia mahdollisia SM-sarjan ennätyksiä. Hän pelasi muun muassa ensimmäisenä 20 kautta SM-sarjassa. Parhaimmalla 1946-47 kaudellaan Kuusela teki käsittämättömät 39 maalia ja 42 pistettä vain 8:ssa ottelussa. Maaliennätys rikottiin vasta neljännesvuosisata myöhemmin, jolloin otteluita pelattiin 36 kaudessa. Kaikkiaan Kuusela pelasi SM-sarjassa 142 ottelua ja teki niissä 306 (194+112) tehopistettä. Tuolloin ei kukaan ollut kiinnostunut ensimmäisistä syötöistä - puhumatakaan toisesta syöttäjästä - ja kunnon tilastointikin alkoi vasta 1950-luvulta. Aikanaan Kuuselan maalimäärää pidettiin jopa lyömättömänä. Sitä se olisi saattanut ollakin pitkän aikaa ellei ottelumäärät olisi kasvaneet lyhyessä ajassa monin kertaisiksi. Nykypäivään suhteutettunakin Kuuselan lukemat ovat Suomen kiekkohistorian kovimmasta päästä. SM-sarjan tilastointi Kuuselan parhaimmilta vuosilta on kirjavaa, mutta ainakin -47 hän voitti maalipörssin ja -56 pistepörssin. Pistepörssin voittaessaan Kuusela oli jo 35-vuotias. All-Starseja ei Kuuselan aikana vielä valittu, mutta kauden parhaimmaksi pelaajaksi hänet valittiin kerran, 1951. Nämäkin valinnat alkavat vasta vuodesta 1948, jolloin Kuusela oli pelannut jo kymmen vuotta. Kuusela voitti urallaan kaksi kultaa, seitsemän hopeaa ja kaksi pronssia. Seitemän hopeaa on SM-sarjan/SM-liigan ennätys. Keijo Kuusela oli pienikokoinen, mutta mahtavan taitava luistelija ja mailankäsittelijä sekä erinomainen pelinlukija ja pelinrakentaja. Hänen suuri luistelunopeutensa ei ollut vain suoranopeutta tai loppunopeutta vaan enimmäkseen pelitilannenopetta ja räjähtävää lähtönopeutta. Nopeus olikin hänen tavaramerkkinsä. Hänet tunnettiin yritteliäänä ja tinkimättömänä hajoittelijana ja lajinsa tutkijana. Kuuselasta käytettiin aikanaan sanaa "tutkija". Tämä siksi että hän halusi tutkia lajistaan kaiken ja lisäksi kehittää aina jotain täysin uutta. Myöhemmin antamassaan haastattelussa hän sanoi ettei valitsisi enää jääkiekkoa: "Pieni mies ei enää menesty, siellä lyödään niin kovaa, ettei sitä kestäisi. Valitsisin todennäköisesti tenniksen". Kuusela olikin aina taitopelin ystävä: "Taitopeliä vaan ei enää viljalti näe. Esimerkiksi Luistelua ei nykyään ajatella riittävän syvällisesti harjoitustilanteessa. Kun luistin ei rouhi jäätä, ollaan lähellö oikeaa suoritusta." Kuuselan käsitys 70-luvun ja 80-luvun taitteen kiekosta oli selkeä: "Tänä päivänäkin pienen miehen ainoa mahdollisuus menestyä on luistella äärettömän kovalla vauhdilla. Se on ainoa mahdollisuus, muuten hänet hakataan pelistä hetkessä. Peli ei olekaan enää hauskaa. Se on mailasotaa ja väkivaltaa liian suurelta osin. Tsekit eivät aikanaan lähteneet mukaan voimapeliin ja siksi he ovat tänään parhaita ja mieluisimpia seurattavia minun mielestäni." Jälkipolven nuorille jääkiekkoilijan aluille Kuusela antaa yhden vinkin: "telinevoimistelu kehittää ruumiinhallintaa, auttaa suoriutumaan liikesarjoista, joista jääkiekkoilussakin pitkälti on kysymys. Nykyisin harjoittelussa vallitsevalla yksipuolisuudella ei pitkälle päästä." Jatkosodassa Keijo Kuusela taisteli Hävittäjälentäjänä. 1941 Kuusela julistettiin kadonneeksi kun tiedettiin että hänet oli ammuttu alas Venäjän puolella. Sodan jälkeen hänet kuitenkin palautettiin sotavankina takaisin Suomeen. Kuusela oli ollut yli kolme vuotta sotavankeudessa kun hänet palautettiin vuoden 1944 lopussa, se ei kuitenkaan estänyt häntä pelaamasta jo tammikuussa 1945 alkaneessa SM-sarjassa. Kuusela palautui sotavankeuden rasituksista täysin ja edusti Suomea kaikkiaan 59:ssä maaottelussa ja teki niissä 34 maalia. Hän edusti Suomea vuosien -49 ja -51 MM-kisoissa sekä vuoden -52 Olympialaisissa. Vuoden -52 Olympialaisissa Kuusela oli Suomen paras pistemies yhdessä Christian Rapp:n kanssa. Kuusela teki kahdeksassa ottelussa neljä maalia ja viisi pistettä. Keijo Kuusela oli johtamassa kahta suomalaisittain legendaarista ketjua, jotka pelasivat yhdessä niin Tarmossa kuin maajoukkueessakin 1940- ja 50-luvulla. Ensimmäinen oli Matti Karumaan, Keijo Kuuselan ja Eero Salisman muodostama Ka-Ku-Sa -ketju, joka oli koossa melkein koko 1940-luvun. Se hajosi kun Eero "Luiro" Salisma siirtyi kaudeksi 1949-50 HPK:hon. Tämä tekninen, osaava ja kova ketju ei saanut läheskään niin paljoa julkisuutta kuin seuraava Ka-Ku-Ti -ketju, jossa Salisman tilalle oli tullut Esko Tie. Kuitenkin se oli käytännössä yhtä hyvä. "Ketju ei heikentynyt jos ei parantunutkaan yhden miehen vaihdoksesta", totesivat kummassakin ketjussa pelanneet Karumaa ja Kuusela myöhemmin. Ka-Ku-Ti -ketjun teho perustui osaaviin yksilöihin, jokainen heistä osasi käsitellä hyvin kiekkoa, luistella mahtavasti ja ampua tarkasti. Salisma kertoi 25 vuotta myöhemmin sekä Ka-Ku-ti -ketjun että Ka-Ku-Sa -ketjun parhaimmasta aseesta näin: "Pystysyöttö, se oli niiden valtti. Aina oli yksi mies ylhäällä vauhdissa karkaamassa, jos vain kiekon sai. Siinä piili niiden teho. Siihen samaanhan ne näyttävät pyrkivän nytkin: kiekko kärkimiehelle pystysyötöllä". Ka-ku-ti:n ylivoima kulminoitui pitkälti Kuuselaan, joka usein teki kiekon kanssa mitä tahtoi. Ketjun laitahyökkääjä Esko Tie on sanonut Kuuselasta ja ketjusta näin: "Kuusela oli pari vuosikymmentä aikaansa edellä. Me teimme jo 1950-luvun alussa samoja kuivatreenejä ja intervalleja, jotka otettiin laajemmin käyttöön vasta 1970-luvulla. Ihmettelen, miksei Suomen jääkiekkoliitto käyttänyt koskaan Keijoa. Kävimme ketjuna usein keskenämme järven jäällä syöttelemässä. Joskus jopa ruokatunnilla. Ja vielä iltapäivällä erikseen luistelemassa. Harjoittelimme puolet enemmän kuin muu joukke". Karumaa teki Kuuselan tavoin paljon maaleja, mutta Esko Tien rooli oli ketjussa muu kuin maalien teko. Hän oli alusta lähtien ketjun työhevonen. Hän oli peloton kiekkojen laidasta kaivaja, joka ei kavahtanut ketään tai mitään - tai yleensä ei pelännyt. "Yleensä en pelännyt, mutta vuoden 1955 MM-kisojen ottelussa kanadaa vastaan hirvitti. Taistelin samassa laidassa törkeistä otteistaan tunnetun Warwickin kanssa. Se on jäänyt mieleen, että kaverilla oli hirveästi arpia naamassa. Huokaisin helpotuksesta kun mitään ei tapahtunut", muisteli Tie. Kuuselan ketju oli ensimmäinen ketju Suomessa, joka käytti myötäkarvaa. "Kyllä me tuotiin Suomen kiekkoiluun myötäkarva niiltä Keski-Euroopan matkoilta. Me ei vaan pidetty niin suurta porua siitä asiasta" totesi Kuusela myöhemmin. Kuuselan uran alussa ja Hämeenlinnan joukkuetta lukuunottamatta pitkälti 1950-luvun alkuun asti jääkiekon pelitaktiikka oli yksinkertaisen tehokas: Linja alas. Mikä tarkoitti sitä että heti kiekon menetyksen jälkeen hyökkäyslinja luisteli oman siniviivan tuntumaan ja pyrki luomaan kuvion joka muistutti "Loivaa Weetä". Kuuselan ketju harjoitti myötäkarvaa jo 1940- luvulla, mutta muualla Suomessa se otettiin käyttöön vasta 1950-luvulla. Kuuselan ketju pelasi samaan aikaan toisen suomalaisittain legendaarisen Honkavaaran H-ketjun kanssa. Ne olivat kaksi suurta ketjua, jotka hallitsivat SM-sarjaa ja kävivät lukemattomia taisteluita keskenään. "Ei siihen aikaan ollut kuin kaksi kaupunkia, Hämeenlinna ja Tampere. Muut olivat kaukana jäljessä. Kummankin kaupungin ykkösseurojen ykkösketjut olivat luonnollisesti aina valokeilassa." totesi Honkavaara lyhyesti. Ilveksen ja Tarmon keskinäiset ottelut olivat suomalaisen jääkiekon parasta antia. Ottelut olivat niin tasokkaita että Aamulehden P-Amerikassa ollut toimittaja Birger Nylund kirjoitti 7.11.1951 ilmestyneessä Aamulehdessä seuraavasti: "Näin new York Rangersin pelaavan juuri äsken Boston Bruinsia vastaan, ja ottelu oli tasoltaan huomattavasti heikompi kuin joku Ilves-Tarmo viime talvena siellä kotona". Yleensä Ka-Ku-Ti jäi hiukan H-ketjun varjoon, Ilves ja H-ketju vei ajanjaksolla 1945-52 kuusi mestaruutta, Ka-Ku-Ti ja Tarmo kaksi. Ei se kuitenkaan vähennä Kuuselan ja hänen ketjunsa legendaarisuutta. Keijo Kuusela kuoli Länsi-Saksassa 27.4.1984. 1985 hänet valittiin jääkiekkoleijonaksi. |
|
|
|
|
17.01.2002, 11:41
|
#89 |
|
|
Juttu 46
Kenen johtamasta kentästä maailman 1970-luvun jääkiekko muistetaan? Vladimir Petrovin johtamasta Troikka Petrovan kentästä tietenkin. Vladimir Petrov syntyi kesäkuun 30. 1947 Krasnogorsk:ssa. Petrov kasvoi urheiluperheessä, hänen isänsä oli kuuluisa Bandyn pelaaja. Ensimmäiset junioriottelunsa Vladimir pelasi yksitoistavuotiaana kotikaupunkinsa Zorkij- joukkueessa. Neuvostoliiton pääsarjatason kiekkoilun Petrov aloitti 18-vuotiaan Moskovan Krylja Sovetovin joukkueessa. Krylja Sovetovissa Petrov ei kuitenkaan pelannut kuin kaksi vuotta ennen kuin hänet hommattiin erittäin lahjakkaana 20-vuotiaana ZSKA:n riveihin. ZSKA:ssa Petrov pelasi melkein koko lopun uransa, aina vuoteen 1981 asti. Kaksi viimeistä kauttaan Petrov pelasi SKA Leningradin joukkueessa. Neuvostoliiton pääsarjassa Petrov pelasi kaikkiaan 553 peliä ja teki 370 maalia. Maalimäärä on yksi Neuvostoliiton sarjan kovimpia kautta aikojen. Petrov on viimeinen pelaaja Neuvostoliiton ja Venäjän sarjassa joka on tehnyt yli 50 maalia kaudessa, Petrov teki 51 maalia kaudella 1969-70, syöttöjä ei tuolloin vielä laskettu. Kaikkiaankin 50:een maaliin on yltänyt Petrovin lisäksi vain Vsevolod Bobrov, Venjamin Aleksandrov ja Aleksander Jakushev. Petrov voitti kaikkiaan neljästi Neuvostoliiton sarjan pistepörssin, -70, -75, -78 ja -79. Lisäksi Petrov voitti sarjan maalipörsin -70. Neuvostoliiton sarjan runkosarjan parhaimmaksi pelaajaksi Petrov valittiin neljä kertaa, -71, -74, -76 ja -79. Neuvostoliiton sarjan All-Starsiin Petrov valittiin kolme kertaa, -73, -75 ja -77. Vladimir Petrov oli erittäin voimakas ja kookas pelaaja, jonka liikkuminen oli jopa hitaahkoa. Tämä tosin oli vain silmänlumetta koska vertailukohtana oli Troikka Petrovan huippunopea laituri Valeri Harlamov. Petrovin ei kuitenkaan tarvinnutkaan olla huippunopea, koska hänen tehtävänään oli pelinteko, ei maalipaikkojen etsiminen. Petrovilla oli mahtava mailatekniikka ja kova laukaus, lisäksi hän oli erittäin hyvä aloittaja. Petrov oli hyvin samankaltaisesti ketjunsa aivot ja pelintekijä niin kuin Larionov oli KLM:n pelintekijä ja aivot. Petrov oli loistava kahden suunnan pelaaja aikana jolloin termiä ei vielä tunnettu. Muutenkin Petrov oli joukkueensa luottopelaaja niin hyvänä kuin huononakin päivänä, hänen pelitasonsa oli harvinaisen tasainen, huonoa päivää hänelle ei sattunut juuri koskaan. Petrov oli myös todella kova taklaaja, hän myös usein keräsi paljon jäähyjä. Petrovin taklaukset olivat kuitenkin usein täysin laillisia, ne vain näyttivät pahemmilta koska Petrov osasi luistella erityisellä tavalla joka mahdollisti hänen käyttää taklauksissaan mahtavia voimiaan niin, että ne siirtyivät täydellä voimalla taklattavaan pelaajaan. Jälki oli tämän jälkeen usein hätkähdyttävä, ja siitä Petrov sai usein jäähyjä. Neuvostoliiton maajoukkueessa Petrov pelasi kaikki MM-kisat ja Olympialaiset ajanjaksolla 1969-81. Kultaa hän sai kaksi kertaa Olympialaisista, -72 ja -76 sekä yhdeksän MM-kultaa. Petrov pelasi kaikkiaan 276 maajoukkuepeliä ja teki niissä yhteensä 182 maalia. MM-kisojen All-Starsiin Petrov on valittu neljä kertaa, -73, -75, -77 ja -79. Petrov on yksi MM-kisojen historian parhaimmista pistemiehistä ja maalintekijöistä. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörsissä Petrov on neljäs Mihailovin, Harlamovin ja Maltsevin jälkeen tehoillaan 154 (74+80) 102:ssa ottelussa. MM-kisojen kaikkien aikojen maalipörssissä Petrov on jaettu neljäs 74 maalillaan ja syöttöpörssissä kolmas heti Maltsevin ja Harlamovin jälkeen 80 maalisyötöllään. Pistekeskiarvoilla mitattuna Petrovilla on MM-kisojen historian jaettu kolmanneksi kovin pistekeskiarvo 1,51 pistettä per MM-ottelu. Firsovilla on kaikkien aikojen kovin, 1,8. Lisäksi Petrovilla on MM-kisojen historian kymmenenneksi kovin maalikeskiarvo, 0,73. Firsovilla on sekin kovin, 1,05. MM-kisojen pistepörssin Petrov voitti kolme kertaa, -73, -77 ja -79. Lisäksi hän sijoittui kerran tasapisteisiin voittajan kanssa. MM-kisojen maalipörssin Petrov voitti kerran, -73. Kaikkein parhaimmat MM-kisansa Petrov pelasi -73, jolloin hän teki historiaan jääneet yksien MM-kisojen piste-ennätyksen 34 (18+16) sekä maaliennätyksen 18 maalia. Otteluita tuolloin pelattiin 10. Petrov kuului Neuvostoliiton ja koko sarjan parhaimpiin pelaajiin niin 1972 Summit-sarjassa Kanadan ammattilaisia vastaan kuin 1974 WHA-sarjassa. Summitin sarjassa Petrov oli pistepörssin kuudes ja WHA-sarjassa pistepörssin neljäs. Kaikkein parhaiten Vladimir Petrov tunnetaan osuudestaan legendaariseen, ja ehkäpä hyvinkin siihen kaikkien aikojen parhaimpaanja tehokkaimpaan, hyökkäysketjuun. Ketju on tietenkin "Troikka Petrova", Valeri Harlamov - Vladimir Petrov - Boris Mihailov. Ensimmäisen kerran ketju koottiin yhteen maaliskuun 23. 1968, vuotta ennen ensiesiintymistään MM-kisoissa. Tuolloin Moskovan ZSKA:n tuleva legendaarinen valmentaja Anatoli Tarasov laittoi Vladimir Petrovin ja Boris Mihailovin seuraksi mestaruussarjaotteluun Khimikiä vastaan nuoren Valeri Harlamovin. Ketju oli tuolla kaudella koossa vain tässä yhdessä ottelussa, eikä kukaan tapahtumassa mukana ollut tajunnut että he olivat todistamassa historiallista tapahtumaa jääkiekossa. Seuraavan 1968-69 kauden alussa ZSKA teki harjoitusturnausmatkan Japaniin, josta paluun jälkeen Tarasov otti nuorukaiset uuteen käsitelyyn. Tällöin Petrovin ketjun entinen laitahyökkääjä, Venjamin Aleksandrov, sai luovuttaa paikkansa Valeri Harlamoville lopullisesti. Venjamin Aleksandrov kuuluu neuvostokiekkoilun suuriin nimiin, mutta tuolloin aika oli hänestä ajamassa ohi. Aleksandrov lopettikin kiekkoilun tähän kauteen. Saman vuoden joulukuun Izvestija turnauksessa Troikka Petrova jo näyttikin mitä tulevan piti, ketju teki neljä maalia 4-3 voittoon päättyneessä ottelussa Kanadaa vastaan. Tämän jälkeen Neuvostoliiton maajoukkue lähti kymmenen ottelun, ja kymmenen voiton, Kanadan kiertueelle. Mukaan pääsi myös Troikka Petrova ja pelit myös kulkivat hyvin, mutteivat mitenkään loisteliaasti. Ensimmäiset MM-kisat Troikka Petrova pelasi yhdessä saman -69 vuoden MM-kisoissa. Tuolloin vielä Firsov oli joukkueen suurin tähti, mutta Troikka Petrova osoitti kuitenkin että heistä tulee Neuvostoliiton johtava kokonaisuus tulevaksi vuosikymmeneksi. Ja niin myös tapahtui, Troikka Petrova alkoi hallita kansainvälistä jääkiekkoa vuoden -71 MM-kisoista lähtien. Kaikkein suvereenimman osoituksen tasostaan ketju antoi vuoden -73 MM-kisoissa, jolloin pistepörssissä tuli kolmoisvoitto Petrovin tehdessä MM-kisojen historiaan jäävän tehopiste- ennätyksen 34 (18+16) 10:ssä ottelussa. Myöskin -77 kisat päättyivät Troikka Petrovan kolmoisvoittoon pistepörssissä. Koko 70-luvulla kaikkiaan kuudesti pistepörssin voitti "petrovilainen", myös maali- ja syöttöpörssin voitot päätyivät yhtä usein petrovilaisten voittoihin. Kaikkiaan Troikka Petrovan yhdessä tekemät arvokisamaalit nousevat kahdentoista vuoden ajalta yli 270:n ja tehopisteet yli 530:n vain noin 120:ssä ottelussa. Siis tämä vain MM-kisoissa ja Olympialaisissa. Kaikkein parhaimman saldon ketju sai jo mainituista vuoden -73 kisoista jolloin sen saalis oli 86 pistettä ja 43 maalia vain 10:ssä ottelussa. Ketjun pistekeskiarvo ottelua kohti koko kahdentoista vuoden ajalta on huimat 4,4 ja parhaimmissa vuoden -73 kisoissa se oli peräti 8,6. -73 MM-kisoissa petrovilaiset myös muodostivat turnauksen All-Starsin, lisäksi useamman kerran kaksi kolmesta petrovilaisesta valittiin All-Starsiin. Troikka Petrova pelasi viimeiset MM-kisat yhdessä vuonna -79, mutta oli kasassa vielä seuraavan vuoden Olympialaisissakin. Ketjun yhteiselo kesti siis yhteensä 12 vuotta, 1969-80. Parhaimman kuva Troikka Petrovan ylivoimaisuudesta saa katsomalla MM-kisojen kaikkien aikojen tilastoja. MM-kisojen kaikkien aikojen pistetilastossa Troikka Petrovan sijoitukset ovat 1, 2 ja 4, vain Maltsev on kiilannut väliin. MM-kisojen kaikkien aikojen maalipörssissä petrovilaiset ovat sijalla 1, 4 ja 5, Sven Tumba ja Maltsev ovat välissä. MM-kisojen kaikkien aikojen syöttötilastossa petrovilaiset ovat 2, 3 ja 4, Maltsev johtaa tilastoa. Ketjulla ei ollut vakinaista pakkipari niin kuin KLM:llä oli Fetisov -Kasatonov. Hyvin usein Troikka Petrovan takana kuitenkin pelasi yksi ja sama pakkipari ja se oli Valeri Vasiljev - Vladimir Lutshenko. Tällöin tätä koko kentällistä kutsuttiin "Super Five"-nimellä. Ketju oli poissa vain yhdestä isosta turnauksesta ja se oli vuoden -76 Kanada Cup. Neuvostoliitto katsoi tuolloin ettei turnauksella ollut paljoa merkitystä ja päättivät katsastaan sen avulla nuoria ja kokemattomia pelaajia kauden tärkeimpiä, MM-kisoja ja Olympialaisia, silmällä pitäen. Näin he jättivät Maltsevia lukuunottamatta kaikki tähdet kotiin. Ketjun maagista peliä on kuvailtu monin lausein, mutta erään kaikkein kuvaavimman sanoin ruotsalainen hyökkääjä Håkan Wickberg: "Petrovin ketjun pysäyttämiseen olisi tarvittu seitsemän miestä ja iso tukku hyvää onnea." Ketjun magiikkaan oli Mihailovin mielestä helppo selitys: "Samaan ketjuun sattui kolme hyvää kaveria. Opimme tuntemaan toisemme kuin omat taskumme. Kaikki tiesivät luonnostaan, mitä tehdään ja minne mennään seuraavaksi". Peliuransa jälkeen Vladimir Petrov kohosi Venäjällä korkealle jääkiekkojohtana. Hänet valittiin vuonna 1992 Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi. Myöhemmin Petrov kuitenkin menetti riitaisan liiton puheenjohtajan paikkansa ankarassa valtataistelussa. |
|
|
|
|
18.01.2002, 11:29
|
#90 |
|
|
Juttu 47
Kuka oli ensimmäinen Euroopassa uran luonut pelaaja, joka siirtyi NHL:ään?? Kyseessä on tietenkin ruotsalainen suuruus Ulf Sterner joka pelasi neljä ottelua New York Rangersissa jo kaudella 1964-65. Ulf Sterner syntyi helmikuun 11. 1941 Deje:ssä, Ruotsissa. Sterner aloitti Ruotsin pääsarjassa pelaamisen jo 15-vuotiaana Forshaga IF:n joukkueessa. Siellä hän pelasi viisi kautta, jonka jälkeen siirtyi Västra Frölundaan, jossa pelasi neljä kautta. Tämän jälkeen hän siirtyi yhdeksi kaudeksi P-Amerikkaan. P-Amerikasta palattuaan Sterner siirtyi kahdeksi kaudeksi Roglen paitaan. Roglesta matka jatkui taas vuodeksi Västä Frölundaa ja sen jälkeen neljäksi vuodeksi Färjestad Karlstadiin. Uransa viimeisen 1973-74 kauden Sterner pelasi London Lions:n joukkueessa Iso-Britanniassa. Sterner oli lopettaessaan 33-vuotias. Pisteissä ja maaleissa parhaimmalla 1965-66 kaudellaan Sterner teki 43 (32+11) tehopistettä vaikka hän pelasi vain 15 ottelua. Sterner pelasi Ruotsissa 16 kautta ja 223 ottelua tehden niissä 333 (185+148) tehopistettä. Ruotsin vuoden pelaajaksi Sterner valittiin kerran, -63. Ruotsin sarjan pistepörssin Sterner voitti 1972 ja syöttöpörssin 1973. Ruotsin sarjan All-Starsiin hänet valittiin kuusi kertaa, -61, -62, -63, -66, -67 ja -69. Sterner oli iso - 188 senttiä ja 90 kiloa - ja suhteellisen kova pelaaja, mutta kuitenkin teknisesti hyvin taitava. Sterner oli erittäin hyvä luistelija ja hyvä ampuja. Tunnetun pelaajan hänestä teki kuitenkin hänen mahtava mailatekniikka. Sterner tunnettiin myös hyvin taistelevana ja kaikkensa antavana pelaajana sekä luonteeltaan hyvinkin suorasukaisena. Ehkä juuri tämän takia hän herätti aikanaan paljon huomiota ja vaihtoi usein seuraa. Sterneriä joko rakastettiin yli kaiken tai vihattiin kuin pahinta vihamiestä, välimuotoja ei juuri esiintynyt. Sterner aiheutti pienimuotoisia skandaaleja useammankin, mutta yksi niistä nousi suunnattoman suuriin otsikoihin Suomessa. Sterner oli kerran 1960-luvun puolessavälissä Röglen kanssa pelaamassa Hakametsän hallissa harjoitusottelua yhdistettyä Tampereen joukkuetta vastaan. Sterner joutui tavalliseen tapaan erilaisiin tappelun nujakoihin. Yhdessä nujakassa Sternerin maila osui suhteellisen kovaa Timo Ahlqvistin päähän. Asiasta nousi tiedotusvälineissä suuri jupakka ja ottelun jälkeen Sterneristä oli tehty poliisille myös rikosilmoitus. Rögle joutuikin keskeyttämään Suomen pelimatkasta ja matkustamaan poliisia pakoon takaisin Ruotsiin. Ajan kanssa asia kuitenkin unohtui ja Sterner pelasi myöhemmin useastikin Suomessa. Ulf Sterneristä tuli kaudella 1964-65 ensimmäinen Euroopassa uran luonut pelaaja, joka siirtyi NHL:ään. Tuolloin Sterner pelasi kuitenkin vain neljä ottelua NYR:ssä. "Koko kausi oli yhtä tappelua. Minä olin ennen sinne siirtymistäni saanut maineen peräänantamattomana pelaajana. He halusivat näyttää oman kovuutensa. Joka ottelussa tuli turpaan, vaikka kyllä minäkin yritin omasta puolestani vastata. Kutsu NHL:ään tuli erittäin huonoon aikaan, koska olin juuri saanut taas yhden aivotärähdyksen. En tuolloin tärkeällä hetkellä pystynyt parhaimpaani. Jälkeenpäin olen katunut etten jatkanut yhtä kautta pitempään. Silloin paluupäätös tuntui kyllä oikealta. Olin joutunut pahoinpitelyn kohteeksi niin monta kertaa", kuvaili Sterner Amerikan reissuaan. New York Rangersin silloinen valmentaja Red Sullivan olisi halunnut pitää Sternerin joukkueessa myös seuraavalla kaudella, mutta Sterner ei siihen ymmärrettävästi voinut suostua. Pioneerin urakka ei koskaan ole helppo. Sterner joutui kaikkien silmätikuksi p-amerikkalaisten halutessa pitää eurooppalaiset poissa omista sarjoistaan. Teknisesti taitavaa ruotsalaista hakattiin kaikilla tavoilla, hän joutui mailojen ja nyrkkien lisäksi myös luistinten potkujen kohteeksi. Sen taistelun kanadalaiset voittivat Sternerin lähtiessä, mutta sodan he kuitenkin myöhemmin hävisivät. Ruotsin maajoukkueessa Sterner pelasi ajanjaksolla 1958-73 189 ottelua ja teki niissä 91 maalia. Arvokisoissa Sterner edusti Ruotsia ajanjaksolla 1960-1973 11 MM-kisoissa ja kaksissa Olympialaissa, -60 ja -64. Sterner debytoi kansainvälisillä kentillä 19-vuotiaana vuoden 1960 Olympialaisissa ja heti hän saavutti huomattavaa tunnustusta. Turnauksen aikana Neuvostoliiton legendaarinen valmentaja Anatoli Tarasov sanoi Sterneristä lyhyesti: "I'd sure like to have him in our national team". Myöhemin Neuvostoliiton - ja ehkäpä hyvinkin koko jääkiekon kaikkien aikojen paras pelaaja - Anatoli Firsov myönsi että oli oppinut ja kopioinut pari temppua suoraan Ulf Sterneriltä. Sterner on MM-kisojen historian 16. tehokkain pelaaja. Sterner pelasi 88 MM-ottelua ja teki niissä 88 (47+41) tehopistettä. Hän on Sven Tumban ja Nisse Nilssonin jälkeen Ruotsin kaikkien aikojen kolmanneksi tehokkain MM-kisapelaaja. MM-kisojen All-Starsiin Sterner valittiin kaksi kertaa, -62 ja -69. 1962 Sterner oli Nilssonin kanssa ensimmäinen MM-kisojen All-starsiin valittu ruotsalainen kenttäpelaaja. MM-kisojen parhaimmaksi hyökkääjäksi Sterner valittiin kerran, -69. MM-kisojen piste- tai maalipörssiä Sterner ei koskaan voittanut, mutta oli pörssien kärkipäässä useita kertoja. 1962 MM-kisojen pistepörssin voitti ruotsin Nisse Nilsson tehoilla 18 (12+6), Sterner sai tuolloin 16 (9+7). 1963 Sterner teki 7 maalia kun maalipörssin voitti Starsinov 8:lla maalilla. 1964 Sven Tumba ja Sterner ottivat pörssissä kaksoisvoiton Ruotsiin. 1969 Sterner oli yksi neljästä pelaajasta jotka keräsivät kisoissa 14 tehopistettä. Maailmanmestaruuden Sterner voitti kerran, 1962. 1963 MM-kisoissa Sternerin kyvyt huomasivat myös kanadalaiset, Sterner teki 4-1 Ruotsin voittoon päättyneessä ottelussa hattutempun. Myös Ruotsin kuningas oli ollut ottelua seuraamassa ja kutsuikin pelistä haltioituneena kaikki Ruotsin maalintekijät aitioonsa. "Eikös teitä olekaan kuin kaksi", kysyi hän Tumbalta ja Sterneriltä häämystyneenä kun odotti neljää pelaajaa. "Näinkin se ratkesi", heitti aina sanavalmis Tumba. Hetki oli ruotsalaisille kiekkolegendoille hieno, mutta yksi asia jäi kaksikkoa jälkikäteen harmittamaan - kumpainenkin oli unohtanut otaa kypärän päästään kuningasvierailun aikana. Ulf Sterner on Ruotsin legendaarisimpia pelaajia. Hän oli yksi neljästä mahtavasta 1960-luvun ruotsalaisesta hyökkääjästä - Sven Tumba, Nisse Nilsson, Ulf Sterner ja Roland Pettersson - jotka kaikki ovat MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssissä TOP 20:ssä. Heidän mukanaan Ruotsi 1960-luvulla voitti tai kaatui. Ulf Sterner on valittu Ruotsin kaikkien aikojen kiekkoaatelistoon, hän on "Stor Grabb" numero 39. |
|
|
|
|
19.01.2002, 11:39
|
#91 |
|
|
Juttu 48
Kuka pelaaja valittiin puolivuosisadan jääkiekkopelaajaksi Kanadassa vuonna 1950?? Kyseessä on tietenkin legendaarinen Howie Morenz, joka hallitsi NHL:ää 1920- ja 1930-luvulla. Howie Morenz syntyi kesäkuun 21. 1902 Mitchell:ssä Ontariossa. Ensimmäisen kerran Morenzin poikkeukselliset taidot huomattiin Stratfordissa, jossa Morenz pelasi ensin juniorina paikallisessa OHA-liigan Midgets-joukkueessa kaudet 1919-1922 ja sitten aikuisena paikallisessa OHA Sr-liigan Indians- joukkueessa kauden 1922-23. Tuona aikana Morenz voitti runkosarjassa kerran pistepörssin ja kaksi kertaa syöttöpörssin. Se mikä herätti NHL-scouttien mielenkiinnon oli Morenz:n saavutukset play-offeissa. Neljän kauden aikana Morenz voitti kaksi kertaa OHA-liigan kaikki play-off-pörssit ja kahdella OHA Sr-liigan kaudellaan hän voitti viisi play- off-pörssiä kuudesta. Itse asiassa hän voitti seitsemän pörssiä kahdeksasta, koska hän voitti kumpanakin kautena myös play-Offien jäähypörssin. Ei ollutkaan ihme että Montrealin Leo Dandurand hankki hänet Montrealin joukkueeseen kaudelle 1923-24. Morenz:sta tuli NHL-tähti heti ensimmäisestä 1923-24 kaudestaan lähtien. Kausi päättyi Montrealin Stanley Cupin voittoon ja suureksi osaksi se oli juuri Howie Morenzin ansiota. Seuraavalla kaudella Morenz teki 27 maalia, joka oli toiseksi paras joukkueessa heti Aurel Joliatin jälkeen. Tämä olikin viimeinen kerta peräti seitsemään vuoteen kun joku Montrealissa teki ennemmän pisteitä tai maaleja kuin Morenz. Seitsemänä peräkkäisenä kautena Morenz voitti Montrealin piste- ja maalipörssin. NHL:n pistepörssin Morenz voitti kaksi kertaa, 1928 ja 1931. 1928 Morenz voitti myös NHL:n maalipörssin ja syöttöpörssin. 1928 Morenz ansaitusti voitti ensimmäisen Hart Trophynsa, kaksi muuta Hart Trophya tulivat vuosina 1931 ja 1932. Jo 1925 Morenz oli ollut ehdolla NHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi, silloin sen kuitenkin voitti Billy Burch ja Morenz jätettiin kakkoseksi. NHL:n All-Starseja alettiin valita kaudesta 1930-31 lähtien ja tuolloin ykkösviisikon keskelle valittiin Howie Morenz. Morenz valittiin ykkösketjuun myös seuraavana kautena ja kakkoseen kaudella 1932-33. Morenz johti Montrealin kahteen peräkkäiseen Stanley Cupin mestaruuteen vuosina 1930 ja 1931. Morenz oli paitsi taitava niin myös äärimmäisen agressiivinen pelaaja. Loukkaantumiset lopettivatkin hänen tähdekkäimmän uransa kauteen 1933-34. Seuraavaksi kaudeksi hänet myytiin Chicagoon. Ensimmäinen kausi Chicagossa meni hyvin, mutta seuraavan kauden puolivälissä Morenz myytiin Rangersiin, josta hänet taas myytiin Montrealiin. Morenzin ura loppui 34-vuotiaana tammikuussa 1937 tulleeseen loukkaantumiseen, joka johti myös hänen kuolemaansa maaliskuussa 1937. Morenz pelasi kaikkiaan 14 kautta ja 550 ottelua NHL:ssä tehden 467 (270+197) tehopistettä. Kaikkein parhaimmat kautensa Morenz pelasi ajanjaksolla 1928-32. Tuolloin syntyi neljällä kaudella aika tarkalleen 50 pistettä. Maaleja Morenz teki parhaalla 1929-30 kaudellaan 40 kappaletta 44:ssä ottelussa. Morenz oli agressiivinen pelaaja, todella taitava kiekonkäsittelijä ja mahtava luistelija. Nämä tekivät hänestä NHL:n parhaimman pelaajan 1920- ja 1930-luvulla. Morenz oli parhaimmillaan niin ylivoimainen muihin nähden että hän sai lempinimen "the Babe Ruth of Hockey". Muita lempinimiä Morenz:lla oli "The Canadien Comet", "the Hurtling Habitant", "the Mitchell Meteor" ja "the Sratford Streak". Nämä kaikki viittasivat hänen mahtavaan nopeuteensa jäällä, joka oli kuin toisesta ajasta. Morenz:sin taitojen ja nopeuden ansioksi lasketaan jääkiekon suosion suuri nousu USA:ssa 1920- ja 1930-luvulla, Morenz:n avulla lajia oli helppo myydä katsojille. Howie Morenz pelasi urallaan pitkän aikaa samassa ketjussa yhdessä Aurel Joliatin ja Johnny Gagnonin kanssa. Ketju oli koossa Montrealissa ajanjaksolla 1930-34 ja siitä tulikin erittäin legendaarinen yhdistelmä. Se oli aikansa paras ketjukoostumus ja koko alkuvuosisadan yksi kaikkein parhaimmista. Aurel Joliat - Howie Morenz -Johnny Gagnon -ketjua kutsuttiin nimellä "Speedball Line". Morenzin viimeisellä 1936-37 kaudella Morenz ei ollut ollut NHL-tähti enää pariin vuoteen, mutta Morenzin kanssa Motreal johti kuitenkin sarjaa kun Morenz katkaisi jalkansa ottelussa tammikuun 28. 1937. Puolitoista kuukautta myöhemmin - maaliskuun kahdeksas 1937 - Howie Morenz menehtyi leikkauksesta aiheutuneisiin komplikaatioihin. Tuolloin Morenz oli edelleen sairaalahoidossa. Yli 10 000 ihmistä tuli hänen siunaustilaisuuteensa, joka järjestettiin Montreal Forumissa ja lisäksi tuhannet muut osallistuivat hänen surusaattoon. 1937 NHL järjesti historianssa toisen All-Stars- pelin kerätäkseen varoja Morenzin perheelle. Ensimmäinen oli järjestetty 1934 jolloin kerättiin varoja Eddie Shoren törkeästi telomalle - ja sen takia koomaan joutuneelle - Ace Bailey:lle. Morez:n käyttämä pelinumero 7 on jäädytetty Montrealissa. 1945 Morenz esiteltiin kahdentoista ensimmäisen pelaajan joukossa Kanada Hockey Hall Of Fameen. 1950 Howie Morenz valittiin äänestyksellä puolivuosisadan jääkiekkoilijaksi Kanadassa. |
|
|
|
|
20.01.2002, 12:44
|
#92 |
|
|
Juttu 49
Kenen legendaarisen keskushyökkääjän ketju pelasi Aleksander Ragulinin ja Eduard Ivanovin edessä?? Kyseessä on tietenkin Aleksander Almetovin ketju. Aleksander Almetov syntyi Tammikuun 18. 1940. Neuvostoliiton pääsarjassa Almetov depytoi jo 18-vuotiaana Moskovan ZSKA:ssa. Legendaarisessa ZSKA:ssa Almetov myös koko uransa pelasi aina vuoteen 1967, jolloin Aleksander lopetti vain 28-vuotiaana. ZSKA:ssa ja Neuvostoliiton pääsarjassa Almetov pelasi 9 kautta, 220 ottelua ja teki 211 maalia. 220 ottelua ja 211 maalia on maalia/ottelu -keskiarvona yksi Neuvostoliiton sarjan historian parhaimpia. ZSKA:ssa Almetov pelasi käytännössä melkein koko uransa yhdessä Konstantin Loktevin ja Venjamin Aleksandrovin kanssa. Yhdessä he muodostivat yhden kaikkien aikojen tehokkaimmista ketjuista Neuvostoliiton sarjan historiassa, ja nimenomaan Almetov oli se maalitykki tässä ketjussa. Almetov oli loistava pelintekijä. Hänen syöttönsä ja kiekonkäsittely olivat todella loistavia. Hän ei ollut pelityyliltään mikään maalintekijä, mutta teki silti melkein samaa tahtia maaleja kuin ketjukaverinsa. Neuvostoliiton legendaarinen valmentaja Anatoli Tarasov on sanonut että Almetov oli vähän niin kuin Shakin pelaaja, hän suunnitteli hyökkäyksiä jo ennen kuin peli oli edes alkunut. Hänellä oli kyky aina olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Tämä johtui hänen loistavasta pelikäsityksestä ja vastustajan taktiikan "lukemisesta". Almetovia on vahvuuksiensa puolesta verrattu Wayne Gretzkyyn, tämä siksi että heillä oli omana aikanaan samanlaisia vahvuuksia. Kumpikaan ei ollut luistimilla kentän nopeinpia tai fyysisimpiä, mutta muut avut olivat selvästi muita pelaajia korkeammalla. Ennen kaikkea Almetov oli puolustuksen kautta pelaava sentteri. Puolustavana hyökkääjänä Almetov oli Neuvostoliiton joukkueen paras. Hän olikin aina ensimmäinen pelaaja jonka Tarasov laittoi jäälle joukkueen joutuessa alivoimalle. Anatoli Tarasov on sanonut Aleksander Almetovista näin: "Perhaps sports fans who have seen our national team in action have noticed that whenever we have one man short, Alexander Almetov is sure to appear on the ice. When it comes to individual play, a question of holding on to the puck and beating off a superior force, Almetov is in a class by himself! He is not a solist, he is a star in the good sense of the word." Almetov olikin loistava kahden suunnan pelaaja aikana, jolloin termiä ei vielä yleisesti tunnettu. Almetov oli myös hyvin uhrautuvainen pelaaja sekä hyvin tunnettu joukkuepelaamisestaan. Neuvostoliiton maajoukkueessa Almetov pelasi seitsemät MM-kisat ja yhdet olympialaiset ajanjaksolla 1960 - 1967. MM-kultaa Almetov voitti viisi kertaa ja olympiakultaa kerran, -64. Almetov on niitä harvoja pelaajia MM-kisojen historiassa, joka sai mitalin kaikista kisoista joihin osallistui. Parhaimmat MM-kisansa Aleksander pelasi välillä 1965 - 1967. MM-kisojen All-Starsiin Almetov valittiin kaksi kertaa, -65 ja -67. 1966 MM-kisoissa Almetov voitti kisojen syöttöpörssin ja oli toinen pistepörssissä. Pistepörssiä Almetov ei koskaan voittanut, mutta oli useasti yksi parhaista pistemiehistä. 1965 MM-kisojen Almetov oli pistepörssin kolmas tehoilla 12 (7+5), 1966 toinen tehoilla 13 (5+8) ja 1967 jälleen kolmas tehoilla 15 (8+7). Almetov on kaikkien aikojen pistepörssissä sijalla 27. Tehoja Almetov keräsi pelaamissaan 42:ssa MM-kisojen ottelussa 63 (33+30). Keskiarvoilla laskettuna Almetov:lla on viidenneksi paras pistekeskiarvo, 1,50, ja yhdeksänneksi paras maalikeskiarvo, 0,79, MM-kisojen historiassa. Kaikkein parhaiten Aleksander Almetov tunnetaan osuudestaan legendaariseen Venjamin Aleksandrov - Aleksander Almetov - Konstantin Loktev -hyökkäysketjuun. Ketju oli Neuvostoliiton ykkösketju aivan 60-luvun alusta aina Loktevin lopettamiseen asti vuoden -66 MM-kisoihin. Parhaimmat MM-kisansa ketju pelasi vuosina -65 ja -66, jolloin kumpanakin vuotena kaksi pelaajaa ketjusta oli MM-kisojen All-Starsissa. -65 All-Starsiin valitut olivat Loktev ja Almetov ja -66 Loktev ja Aleksandrov. 1966 Loktev oli lisäksi MM-kisojen paras hyökkääjä, Aleksandrov voitti pistepörssin ja Alametov syöttöpörssin. Kaiken lisäksi Seuraavana vuonna Almetovin koko ketju valittiin MM-kisojen All-Starsiin, Loktev vain oli vaihtunut ketjun oikeassa laidassa Anatoli Firsoviin, joka myöskin valittiin MM-kisojen parhaimmaksi hyökkääjäksi. 1967 oli viimeinen vuosi kun Almetovin ketju oli jossain muodossa yhdessä. Tämä ketju oli ensimmäinen legendaariseksi muodostunut Neuvostoliiton ketju. Neuvostoliitolla oli tietenkin yksi kuuluisa ketju jo ennen Almetovin ketjua, eli 50-luvun Vsevolod Bobrov - Jevgeni Babitsh - Viktov Shuvalov -ketju, mutta se ei ollut saavutuksiltaan ja tai kestoltaan Almetovin ketjun tasoa. Myöhemmistä kuuluisista Neuvostoliiton ketjuista vain Petrovin ja Larionovin ketjut yltävät merkityksessä, saavutuksissa ja kestossa Almetovin ketjun edelle. Koko MM-kisojen historiassa Almetovin ketju oli ensimmäinen legendaarinen ja pitkäaikainen ketju. Tsekkoslovakkialla oli tietenkin jo 40-luvun lopussa kuuluisa Stanislav Konopacek - Vladimir Zabrodsky - Vaclav Rosinak -ketju, mutta se oli koossa vain kolmissa kisoissa ja ei yllä merkityksessä lähellekään Almetovin ketjun tasoa. Almetovin ketju oli ensimmäinen legendaarinen ketju koko MM-kisojen historiassa, mutta ei ketjun tarina vielä siihen pääty. Vuodesta 1963 vuoteen 1966 ketjun pakkiparina pelasi Eduard Ivanov - Aleksander Ragulin. Tätä kokonaisuutta kutsuttiin A-Line Unit -nimellä ja se oli Neuvostoliiton ja koko maailman ensimmäinen legendaarinen kentällinen. Sen katsotaan toimineen mallina myöhemmille Super Five:lle (Valeri Harlamov - Vladimir Petrov - Boris Mihailov, Valeri Vasiljev - Vladimir Lutshenko) ja Green Unit:lle (Vladimir Krutov - Igor Larionov - Sergei Makarov, Vjatsheslav Fetisov - Aleksei Kasatonov). |
|
|
|
|
21.01.2002, 12:51
|
#93 |
|
|
Juttu 50
Kuka toinen suomalainen puolustaja valittiin 1970-luvulla MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi Ilpo Koskelan lisäksi?? Kyseessä on tietenkin Pekka Marjamäki joka valittiin MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi 1975. Pekka "Marja" Marjamäki syntyi joulukuun 18. 1947. Marjamäki debytoi SM-sarjassa jo kaudella 1961-62 vain 16-vuotiaana Tampereen Tapparan joukkueessa. Marjamäki oli Tapparalle hyvin seurauskollinen pelaaja, koska pelasi kaikki SM-sarjakautensa Tapparassa. Kaudet 1979-81 Marjamäki kävi pelaamassa Ruotsissa HV-71 Jönköping:n joukkueessa. HV-71:stä palatessaan Marjamäki jatkoi uraansa Tapparassa aina kauteen 1983-84 asti, jonka jälkeen lopetti loukkaantumisten pakottamana. Lopettaessaan Marjamäki oli 36-vuotias. SM-sarjassa/SM-liigassa Marjamäki pelasi kaikkiaan 18 kautta ja 476 peliä, ja teki niissä 125 maalia. SM-sarjan mestaruuden Marjamäki voitti viisi kertaa, viimeisen kerran lopettamiskautenaa. SM-sarjan/SM-liigan All- Starseihin Marjamäki valittiin kolme kertaa, -75, -76 ja -78. SM-sarjan parhaimmaksi pelaajaksi Marjamäki valittiin 1975. Vuoden 1975 MM-kisojen jälkeen Marjamäki paistatteli suurena kansakunnan sankarina, mutta jo vuoden päästä oli hän vaihtunut suurtakin suuremmaksi petturiksi, jopa oikeaksi luopioksi. Tuolloin hän oli - tai hänet oli ainakin leimattu - pomomies ja syyllinen siihen, että suuri valtaosa Tampereen ja Turun tähtipelaajia päätti jättää lähtemättä vuoden 1976 Katowicen MM-kisoihin. Lehdistössä ja kansan keskuudessa Marjamäki nimettiin oikein lakkokenraaliksi. "Minulla oli kai tapana sanoa asiat suoremmin kuin muilla, mutta lietsojan manteli oli aika vahvasti liioiteltu juttu. Aika parantaa haavat, ja jälkeenpäin ajatellen nuo lakkohässäkät kuuluvat urani hauskimpiin muistoihin", totesi Marjamäki parikymmentä vuotta myöhemmin. Lakkokenraali tai ei niin Marjamäki oli suuressa osassa kiekkohistoriamme kohutuimmassa skandaalissa. Vuoden 1976 joukkueessa ei ollut yhtä ainutta pelaajaa TPS:stä tai Tapparasta, vaikka edellisen vuoden joukkueessa heitä oli ollut kuusi pelaajaa. Kuuluisimmat lakkoilijat Marjamäen ohella olivat maalivahti Antti Leppänen ja Moninkertainen All-Stars -puolustaja Seppo Lindström. Pekka Marjamäki oli erittäin nopea ja tarkka hyökkäysten avaaja, sekä fyysisesti suhteellisen vahva puolustaja, 186 senttiä ja 92 kiloa. Marjamäki oli koostaan ja fysiikastaan huolimatta hyvin puhdas ja rehti pelaaja. Koskaan hän ei sortunut sikailuun, rähinöintiin tai purnaamiseen. Luonteeltaan Marjamäki oli kylmän viileä ja rauhallinen, mutta kuitenkin leppoisa pelaaja, joka harvoin teki virheitä tiukoissakaan paikoissa. Itseasiassa leppoisan Marjamäen hymy harvoin hyytyi, sen sijaa jallituksen kohteeksi joutuneiden pelaajien kasvoilla ei hymystä ollut tietoakaan. Marjamäki oli erittäin taitava ja monipuolinen huippupuolustaja, jonka yhdestä harhautuksesta tuli Suomessa melkein legenda. Se oli valelaukaus ja heittäytyvän puolustajan kierto. Marjamäki hallitsi niin täydellisesti valelämärinsä, että vastustajat menivät sen edessä kerta toisensa jälkeen kahville niin SM-ligassa kuin MM-jäilläkin. "Nykyään näkee vastaavaa hyvin harvoin edes yritettävän. Lieneekö vauhti kasvanut omista pelivuosistani, eikä puolustajilla ole enää aikaa moiseen harhautukseen", on Marjamäki todennut. Pekka Marjamäki pelasi 251 maaottelua ja teki niissä 64 (40+24) tehopistettä. Hän edusti Suomea kymmenissä MM-kisoissa ja kaksissa Olympialaissa ajanjaksolla 1967-79. Vain kolme suomalaista pelaajaa - Lasse Oksanen, Esa Peltonen ja Raimo Helminen - on pelannut useammat arvokisat. MM-kisoissa Marjamäki pelasi 90 ottelua ja teki niissä 29 (15+14) tehopistettä. Hän on Timo Jutilan jälkeen Suomen kaikkien aikojen toiseksi tehokkain puolustaja MM-kisoissa. Marjamäki pelasi useita hienoja arvokisoja, mutta yhdet nousevat selvästi muiden kisojen yläpuolelle. Ne ovat Länsi-Saksassa Munchenissä ja Dusseldorfissa pelatut vuoden 1975 MM-kisat, jolloin hän pelasi ne MM-kisat joista hänet tunnetaan ja joka tekee hänestä legendaarisen puolustajan Suomen kiekkohistoriassa. Marjamäki teki kymmenessä pelissä kuusi maalia ja sai kahdeksan pistettä, hän voitti Suomen sisäisen maalipörssin ja pistepörssin MM-kisoissa kolmantena puolustajana Suomen historiassa. Ensimmäinen oli Jarmo Wasama vuoden 1965 MM-kisoissa ja toinen Ilpo Kosela vuoden 1971 MM-kisoissa. Marjamäen kuusi maalia kymmenessä ottelussa on paljon kun muistaa ettei hän tehnyt kuin 40 maalia koko uransa 251 maaottelussa. Aiheesta Marjamäki valittiinkin sitten MM-kisojen parhaimmaksi puolustajaksi. Kisojen All-Starsiin Marjamäki valittiin yhdessä - koko 1970-luvun parhaimman puolustajan - neuvostoliittolaisen Valeri Vasiljevin kanssa. 1975 Pekka Marjamäestä tuli toinen suomalainen MM-kisojen All-Starsiin valittu pelaaja Ilpo Koskelan jälkeen. Pelipaikkansa parhaaksi hänet valittiin neljäntenä suomalaisena maalivahti Urpo Ylösen, puolustaja Ilpo Koskelan ja maalivahti Jorma Valtosen jälkeen. Lopetettuaan aktiivipelaamisen siirtyi Marjamäki valmennustyöhön. Hän on toiminut aluksi vastuuvalmentajana Tapparan juniorijoukkueissa sekä myöhemmin Tapparan SM-liigajoukkueen apuvalmentajana. "Pekka Marjamäki oli 1970-luvulla yksi maailman parhaimpia puolustajia", sanoo IIHF:n vuosikirja. Näinhän se oli. Tapparas on jäädyttänyt Marjamäen pelinumeron 3. 1990 Pekka Marjamäki valittiin jääkiekkoleijonaksi ja 1998 hänet valittiin toisena suomalaisena IIHF:n Hall Of Fameen. Ensimmäinen suomalainen valittu oli Urpo Ylönen 1997. |
|
|
|
|
22.01.2002, 12:03
|
#94 |
|
|
Juttu 51
Kuka legendaarinen ruotsalainen pelasi legendaarisen Hot Line -ketjun keskushyökkääjänä?? Kyseessä on tietenkin Ulf Nilsson. Ulf "Lill-Pröjsarn" Nilsson syntyi toukokuun 11. 1950 Nynäshamn:ssa. Nilsson debytoi Ruotsin sarjassa 17-vuotiaana kaudella 1967-68 AIK Solnan joukkueessa. Kaikkiaan Nilsson pelasi Ruotsin sarjassaa vain viisi kautta. Kaudeksi 1974-75 Nilsson sai tarjouksen P-Amerikasta WHA-liigan Winnipeg Jets:ltä. Hän myös otti tarjouksen vastaan. Ruotsin sarjan kaikkein parhaimmalla 1972-73 kaudellaan Nilsson teki tehot 18 (11+7). Otteluita Ruotsin sarjassa pelattiin tuolloin 14. Winnipegissä ja WHA:ssa Nilssonista tuli tähtipelaaja heti ensimmäisistä otteluista lähtien. Nilsson oli myös ensimmäisiä eurooppalaisia, joista tuli tähtipelaajia tai yleensä loivat kunnon uran P-Amerikassa. Ensimmäinen kausi ammattilaisliigassa toi mahtavat 120 (26+94) tehopistettä. Nilssonin pistetehtailu jatkui uskomattomalla tahdilla kaikki neljä kautta, hän teki kaikilla kausillaan yli 110 pistettä. Niistä parhaimmalla 1977-78 kaudella Nilsson teki 126 (37+89) tehopistettä ja voitti liigan syöttöpörssin. WHA:n syöttöpörssin Nilsson voitti kaksi kertaa, ensimmäinen tuli edellisessä 1976-77 kaudella 85:llä syöttöpisteellä. WHA:n All-Starsiin Nilsson valittiin kolme kertaa. 1976 ja 1978 tuli valinnat ykkös All-Starsiin ja 1977 kakkos tähdistöön. Tuntuu hieman omituiselta ettei Nilsson mahtunut tulokaskautenaan 1974-75 120:llä pisteellään kumpaankaan WHA:n tähdistöön. Nilsson pelasi WHA:ssa neljä kautta ja 300 ottelua tehden niissä 484 (140+344) tehopistettä. Nilsson on tehoillaan yksi WHA:n historian tehokkaimista pelaajista. WHA:n pudotuspeleissä Nilsson pelasi 42 ottelua tehden niissä 67 (14+53) tehopistettä. Nilsson voitti WHA:n pudotuspelien syöttöpörssit kaksi kertaa, -76 ja -78. 1976 Nilsson pelasi kerrassaan upeat pudotuspelit, vain kolmessatoista ottelussa Nilsson teki tehot 26 (7+19). Tuolloin hänet myös valittiin WHA:n pudotuspelin arvokkaimmaksi pelaajaksi, WHA Playoff MVP Trophyn voittajaksi. Nilsson juhli WHA:n mestaruutta kaksi kertaa, -76 ja -78. Kaudeksi 1978-79 Nilsson siirtyi yhdessä ketjukaverinsa Anders Hedbergin kanssa vapaana agenttina NHL:ään ja New York Rangersiin. WHA-liigan toiminta loppui tuolloin, mutta todellisuudessa siirtymisen syynä oli NHL:n tylyt ehdot. WHA:n joukkueet suoraan määrättiin luopumaan tähtipelaajistaan ehtona sille että ne hyväksyttiin NHL:ään. Lisäksi WHA:n joukkueet vielä menettivät viideksi vuodeksi oikeuden TV-oikeuksilla saatuihin rahoihin. NHL suoraan rahasti WHA-liigan entisiä joukkueita. Nilsson ura lähti pahaan laskuun NHL:ssä. Hän kärsi koko lyhyen NHL-uransa ajan pahoista loukkaantumisista. Nilsson ei pelannut yhdelläkään kaudella edes 60 ottelua. Kahdella ensimmäisellä kaudellaan Nilsson teki kuitenkin, loukkaantumisista huolimatta, jonkin verran yli pisteen per ottelu. Parhaimmlla kaudellaan hän teki 66 (27+39) 59:ssä ottelussa. Ensimmäisellä NHL-kaudellaan hänet myös valittiin Challenge Cupiin, jossa NHL All-Stars-joukkue kohtasi - ja hävisi - Neuvostoliiton maajoukkueelle. Kaikkiaan Nilsson pelasi NHL:ssä neljällä kaudella yhteensä 170 ottelua ja teki niissä 169 (57+112) tehopistettä. NHL:n pudotuspeleissä Nilsson saaliiksi tuli 25:ssä ottelussa 22 (8+14). Kaikkein parhaimmat pudostupelinsä Nilsson pelasi vuonna 1981, jolloin syntyi 16 (8+8). Nilsson on monen aikalaisensa tapaan sanonut sanottavansa kanadalaisten suorittamasta eurooppalaisten rajusta hakkaamisesta. "Winnipegissä olimme Hedbergin kanssa vastustajien kanadalaispelaajien silmätikkuina. Se oli väkivaltaa, joka ottelu oli sotaa", kertoi Nilsson, joka on nykyään ollut jo pitempään urheiluinvalidi. Lonkka- ja polvivammat estävät nykyään kaikenlaisen urheilun Nilssonilta. Kanadalaisten monivuotisella hakkaamisella oli ikävät vaikutukset Nilssonin elämään urheilun jälkeen. Nilsson pelasi WHA:n historian kovimmassa joukkueessa ja parhaimmassa ketjussa: Bobby Hull - Ulf Nillson - Anders Hedberg. Ketjua kutsuttiin Hot Line -nimellä. Ketjun vasen laitahyökkääjä Bobby Hull on todennut, että hänellä ei ole koskaan ollut yhtä taitavia ketjutovereita kuin mitä ruotsalaiset Anders Hedberg ja Ulf Nilsson olivat. "Täydensimme toisiamme hyvin. En tule koskaan unohtamaan ensimmäistä otteluamme. Kaikki napsahti paikalleen. Kiekkoideologiamme oli sama", muisteli ketjun oikea puoli Anders Hedberg. Hot Line onkin kaikkien aikojen menestyksekkäin ketju mitä P-Amerikan ammattilaisliigoissa - NHL mukaan lukien - koskaan on pelannut. Ketju oli koossa 356 ottelussa Winnipegissä ja se teki yhdessä 616 maalia ja 898 syöttöä, eli käsittämättömät 1514 tehopistettä. Eräät neuvostoliittolaiset ovat sanoneet että Winnipeg Jets oli kovin ja paras joukkue, jota vastaan he ovat koskaan pelanneet P-Amerikassa. Eli että se oli parempi kuin parhaimmat NHL-joukkueet. Samaa on sanottu myös muualla - Winnipeg oli P-Amerikan paras joukkue 1970-luvulla Ja Hot- Line oli P-Amerikan paras ketju. Ainut parempi joukkue koko maailmassa lienee ollut Neuvostoliiton puolimaajoukkue ZSKA. "Winnipeg ei kahden pelaamani kauden aikana hävinnyt yhtään harjoitusottelua NHL-joukkueille. Voitimme jopa Moskovan ZSKA:n. Se oli minusta ihan käsittämätön asia", on muistellut joukkueen suomalainen maalivahti Markus Mattsson. Mattsson pelasi Winnipegissä kaudet 1977-79. Siirtyessään Winnipegistä NHL:ään ja New York Rangersiin 1978 Hedberg:stä ja Nilsson:sta tuli NHL:n parhaiten palkatut pelaajat. Kaksikko pelasi yhdessä Rangersissa pari kautta, mutta hajosi kuitenkin samalla kuin Nilssonin kehokin. Nilsson kärsi tuolloin pahoista polvi- ja lonkkavaivoista. Ulf Nilsson oli ennenkaikkea loistava pelintekijä. Hänellä oli mahtava pelisilmä ja syöttötaito, minkä ansiosta hän oli aikanaan WHA:n paras pelintekijä. Kyllä Nilsson osasi myös ampua hyvin, mutta WHA:ssa loistaneessa Hot Line -ketjussa se maalintekijä oli useinmiten joko Anders Hedberg tai legendaarinen lämääjä Bobby Hull. Ulf Nilsson oli suhteellisen pienestä koostaan huolimatta kohtuullisen fyysinen pelaaja, hän myös tappeli aika usein. Tämä tosin oli pakon sanelemaan, niin törkeästi häntä usein hakattiin. Ulf Nilsson pelasi Ruotsin maajoukkueessa 57 maaottelua ja teki niissä 16 maalia. Menestyksekkään WHA- ja NHL- joukkueen takia Nilsson pelasi Ruotsin paidassa vain kaksissa MM-kisoissa, -73 ja -74. Vuoden 1973 kisoissa Nilsson oli Ruotsin parhaimpia pelaajia tehtyään kymmenessä ottelussa 8 (5+3) tehopistettä. Vuoden 1974 kisat jäivät sitten Ruotsin ja Nilssonin kannalta hyvin ikävästi historiaan. Nilsson kärähti tuolloin Puolaa vastaan käydyn ottelun jälkeisessä dopingtestissä efedriinistä. "Lääkärimme otti kaikki syyt niskoilleen. Hän oli antanut meille yskänlääkettä, joka sisälsi efedriiniä. Minä jäin kiinni, vaikka meidän joukkueessa oli viisi muutakin pelaajaa, muun muassa Anders Hedberg, jotka olivat ottaneet flunssaansa tätä lääkettä. Näitä muita ei vain testattu", kertoi Nilsson myöhemmin. Nilsson suljettiin käryn jälkeen kisoista ja Ruotsin voittama ottelu tuomittiin Puolan 5-0 voitoksi. Samoissa kisoissa kärysi myös yksi suomalainen, maalivahti Stig Wetzell. Nilsson pelasi Ruosin paidassa myös kahdessa Kanada Cupissa, -76 ja -81. Kovin tehokas Nilsson ei ollut kummassakaan, -76 tuli tehot 1+1 ja -81 1+2. Nilsson asui peliuransa jälkeen USA:ssa aina vuoteen 1999, jolloin hän palasi takaisin Tukholmaan. Yhteydenpito vanhaan ketjukaveriin Anders Hedbergiin on edelleen vilkasta. Miehet pelaavat paljon golfia yhdessä. Ulf Nilsson on valittu Ruotsin kaikkien aikojen kiekkoaatelistoon, hän on "Stor Grabb" numero 111. |
|
|
|
|
22.01.2002, 18:12
|
#95 |
|
|
ESITTELYLISTA
Laitan taas tämän listan, josta löytää helposti jutut halutuista pelaajista.
ALEKSANDROV VENJAMIN juttu 20 ALMETOV ALEKSANDER juttu 49 BALDERIS HELMUT Juttu 1 BOBROV VSEVOLOD juttu 31 BUBLA JIRI DZURILLA VLADIMIR juttu 19 FIRSOV ANATOLI juttu 10 GURYSHEV ALEKSEI HARLAMOV VALERI HOLECEK JIRI juttu 8 HOLIK JIRI HOLMQVIST LEIF JAKUSHEV ALEKSANDER JOHANSSON SVEN "TUMBA" juttu 14 KASATONOV ALEKSEI KRUTOV VLADIMIR juttu 15 LOKTEV KONSTANTIN MAKAROV SERGEI MALECEK JOSEF juttu 30 MALTSEV ALEKSANDER juttu 42 MARTINEC VLADIMIR juttu 12 MIHAILOV BORIS juttu 6 NEDOMANSKY VACLAV juttu 23 NOVY MILAN juttu 44 PETROV VLADIMIR juttu 46 POSPISIL FRANTISEK RAGULIN ALEKSANDER SOLOGUBOV NIKOLAI juttu 27 STARSINOV VJATSHESLAV juttu 40 STERNER ULF juttu 47 SUCHY JAN juttu 4 SVEDBERG LENNART TREGUBOV IVAN TRETJAK VLADISLAV juttu 36 VASILJEV VALERI juttu 24 ZABRODSKY VLADIMIR juttu 35 HAGMAN MATTI HAKALA YRJÖ HONKAVAARA AARNE juttu 5 JARKKO MARTTI KAMPPURI HANNU KEINONEN MATTI KETOLA VELI-PEKKA KILPIÖ RAIMO KOSKELA ILPO KUUSELA KEIJO juttu 45 LAHTINEN JUHANI juttu 21 LEPPÄNEN REIJO LUND PENTTI MARJAMÄKI PEKKA juttu 50 MATTSSON MARKUS juttu 11 MONONEN LAURI NUMMELIN TIMO OKSANEN LASSE PARTINEN LALLI juttu 26 PULLI HEINO juttu 13 RANTASILA JUHA RAUTAKALLIO PEKKA juttu 17 RINTAKOSKI MATTI juttu 33 RUOTSALAINEN REIJO juttu 2 SILTANEN RISTO TAMMINEN JUHANI Juttu 29 VALTONEN JORMA WASAMA JARMO juttu 37 WIITALA UNTO YLÖNEN URPO juttu 41 BELIVEAU JEAN juttu 22 BOSSY MIKE DIONNE MARCEL DRYDEN KEN DURNAN BILL juttu 43 ESPOSITO PHIL juttu 16 HAINSWORTH GEORGE HALL GLENN HARVEY DOUG HEDBERG ANDERS HOWE GORDIE HULL BOBBY juttu 3 LAFLEUR GUY juttu 28 LINDSAY TED MIKITA STAN MORENZ HOWIE juttu 48 NILSSON ULF juttu 51 ORR BOBBY juttu 9 PARK BRAD PILOTE PIERRE PLANTE JACQUES juttu 38 POTVIN DENIS RICHARD MAURICE juttu 7 ROBINSON LARRY juttu 32 SALMING BÖRJE juttu 25 SAWCHUK TERRY juttu 18 SEIBERT EARL SHORE EDDIE juttu 34 STASTNY PETER juttu 39 |
|
|
|
|
22.01.2002, 22:10
|
#96 |
|
Suosikkijoukkue: Two Degrees of Mike Sillinger
|
Hienoja juttujahan nämä. Toivottavasti saan pian lukea lisää.
__________________
Voitto tai kuolema Espoon Siniset on viimeksi muokannut viestiä 23.01.2002 08:35. |
|
|
|
|
23.01.2002, 13:00
|
#97 |
|
|
Juttu 52
"Hienoja juttujahan nämä. Toivottavasti saan pian lukea lisää."
Kyllähän niitä vielä on. Laittelen niitä tässä epäsäännöllisen säännöllisesti. Kuka legendaarinen pelaaja on nykyisen NHL-tähden Bobby Holikin eno?? Kyseessä on tietenkin legendaarinen Jiri Holik, joka pelasi aikoinaan Tsekkoslovakkian maajoukkueessa peräti 319 maaottelua. Määrä oli aikoinaan maaotteluiden maailmanennätys ja se jäi Tsekkoslovakkian rikkomattomaksi ennätykseksi. Jiri Holik syntyi heinäkuun 9. 1944 Havlikcuv Brod:ssa. Vuosi ja kaupunki oli Tsekkoslovkkian jääkiekkoilun kannalta erittäin merkittävä. Tämä siksi, että Havlikcuv Brod:ssa syntyi kaksi tulevaa legendaa vain kolmen kuukauden välein. Jan Suchy syntyi samassa kaupungissa vain kolme kuukautta myöhemmin. Jiri syntyi jääkiekkoilevaan perheeseen, sillä myöskin hänen vanhempi veljensä Jaroslav Holik oli pitkäaikainen ja loistava maajoukkuepelaaja. Jiri Holikin omasta pojasta - Jiri Holik Jr. - ei jääkiekkotähteä tullut vaikka jääkiekkoa aktiivisesti pelasikin. Jaroslav Holikin pojasta, Bobby Holikista sen sijaan tuli maineikas NHL-pelaaja. Jaroslovin tyttärestä Andreasta taas tuli loistava tenniksen pelaaja, joka meni naimisiin NHL-puolustaja Frantisek Musilin kanssa. Jiri Holik liittyi paikallisen Havlicuv Brodin Jiskra-joukkueeseen jo 8-vuotiaana. Tsekkoslovakkian pääsarjassa Holik debytoi 19-vuotiaana kaudella 1963-64 Dukla Jihlavan joukkueessa, jossa pelasi koko pitkän Tsekkoslovakkian uransa. Holik pelasi Tsekkoslovakkia pääsarjassa 15 kautta ajanjaksolla 1963-78 ja 553 peliä tehden niissä 283 maalia. Puolustamiseen orientoineena pelaajana hän ei koskaan voittanut piste- tai maalipörssejä. Tsekkoslovakkian sarjan mestaruutta Holik juhli seitsemän kertaa. Jiri Holik oli aina rauhallinen ja harkitseva pelaaja, joskus jopa diplomaattinen. Luonteeltaan hän oli hiukan mukavuudenhaluinen individualisti, hänessä oli myöskin selvästi nähtävissä niin filosofin kuin runoilijan piirteitä. Holik tuli maailmalla legendaariseksi puolustavana laitahyökkääjänä, joka kuitenkin teki myös paljon pisteitä ja maaleja. MM-kisoissa Holik teki melkein piste per ottelu, vaikka oli aina nimenomaan tunnollisesti puolustava vasen laitahyökkääjä. Hän lienee maailman kaikkien aikojen parhaimpia puolustavia hyökkääjiä. Jos MM-kisoissa oli jaettu Selke Trophyn, jaetaan NHL:ssä parhaalle puolustavalle hyökkääjälle, tyyppinen palkinto, niin Holik olisi sen käytänössä melkein omistanut. Niin loistava kahden suunnan pelaaja hän usein oli. Holikia voisi osittain verrata NHL:ssä pelanneeseen Bob Gaineyhyn, joka voitti 1970- ja 1980-luvun taitteessa neljä Selke Trophya. Gainey oli aikoinaan ehdottomasti paras kahden suunnan pelaaja NHL:ssä, Holik oli vastaava Euroopassa. Toinen vertailukohta voisi olla Sergei Fedorov, joka myös on tunnettu loistavana kahden suunnan pelaajana. Pelitaidoiltaan Holik oli hyvin tasainen pelaaja, hän osasi luistella, ampua, syöttää, taklata ja lukea peliä tasainen hyvin, muttei osannut oikeastaan mitään niistä erinomaisesti. Legendaarisen pelaajan hänestä teki hänen loistavat kykynsä yhdistää tehokkuus puolustamisessa ja hyökkäämisessä. Jiri Holik pelasi 14 kertaa MM-kisoissa ja neljä kertaa Olympialaisissa ajanjaksolla 1964-77. MM-kisoissa Holik pelasi 123 ottelua ja teki niissä 104 (55+49) tehopistettä. Hän on kaikkien aikojen toiseksi tehokkain Tsekkoslovakkian MM-kisapelaaja Vladimir Martineckin jälkeen. Martinec keräsi urallaan 110 pistettä MM-kisoissa. Holik on myöskin Tsekkoslovakkian kaikkian aikojen toiseksi paras maalintekijä MM-kisoissa 55:llä maalillaan. Vain suuri Vaclav Nedomansky on tehnyt enemmän maaleja MM-kisoissa, 70. MM-kisojen kaikkien aikojen pistepörssissä Holik on yhdeksäs. MM-kisojen tai Olympialaisten piste- tai maalipörssiä Holik ei koskaan voittanut, mutta oli useita kertoja kärkikymmenikössä. Neuvostoliiton ylivoimaisuuden tason laajuuden takia Holikia ei koskaan valittu MM-kisojen parhaimmaksi pelaajaksi tai All-Starsiin. Muutamissa kisoissa valinta oli kuitenkin hyvinkin lähellä ja lähinnä makuasioista kiinni. Esimerkiksi vuoden Tsekkoslovakkian kultaan päättyneissä vuoden 1972 MM-kisoissa Holik oli kisojen parhaimpia pelaajia, mutta All-Stars valintaa ei silti tullut, vaan kaikki hyökkääjän paikat menivät neuvostoliittolaisille. Holik pysyi neljätoista vuotta peräkkäin maajoukkueessa ja pelasi tuona aikana 319 maaottelua ja teki niissä 132 maalia. Holikin maaottelumäärä pysyi pitkään maailmanennätyksenä, mutta 1980-luvun lopulla saksalainen puolustaja Udo Kiessling sen kuitenkin löi. Tsekkoslovakkian kaikkien aikojen lyömättömäksi maaotteluennätykseksi se kuitenkin tulee jäämään. Holik voitti urallaan kolme maailmanmestaruutta, -72, -76 ja -77. Hän oli edustamassa Tsekkoslovakkiaa myös vuoden 1976 Kanada Cupissa, jossa Tsekkoslovakkia pääsi aina finaaliin asti. Jiskra Havlicuv Brod:ssa ja Dukla Jihlavassa Holik pelasi useita menestykseitä kausia yhdessä veljensä Jaroslavin kanssa. Kummatkin veljekset pelasivat juniorikaudet paikallisessa Jiskrassa. Kaksi vuotta vanhempi Jaroslav meni Dukla Jihlavaan -61 ja Jiri kaksi vuotta myöhemmin -63. Kummatkin pelasivat Tsekkoslovakkiassa pelatessaan vain Duklassa. Jiri lopetti -78 ja Jaroslav -79, yhteisiä pelivuosia Tsekkoslovakkian pääsarjassa Duklan riveissä heille kertyi peräti 15, juniorisarjat mukaan lukien yli 20. On kuitenkin sanottu etteivät veljekset silti olleet mitenkään erityisen läheisiä, vaikka vuosikymmeniä samassa ketjussa ja joukkueessa pelasivatkin. Maajoukkueen reissuissa he eivät oikeastaan koskaan olleet huonekavereita, syynä lienee ollut heidän erilaisuutensa. Jiri oli hyvin rauhallinen ja runoilija tyyppinen ihminen kun taas Jaroslav oli hyvinkin räiskyvä persoona. Kavereita he tietenkin olivat, eivät he muuten olisi valtaosaa urastaan pelanneet samassa joukkueessa ja ketjussa, mitään yhdessä viihtyviä kaksosia he eivät kuitenkaan koskaan olleet. Tsekkoslovakkian uransa jälkeen Holik siirtyi pelaamaan SB DJK Rosenheimin joukkueeseen Länsi-Saksaan kausiksi 1978-80. Kauden 1980-81 Holik pelasi Itävallassa WAT Stadlau Wienin joukkueessa. Tämän jälkeen Holik oli pari kautta pelaamatta kunnes teki paluun WEV Wienin joukkueessa Itävallassa kaudella 1984-85. Tämän jälkeen Holik lopetti lopullisesti, viimeisen kauden pelatessaan hän oli jo 40-vuotias. 1999 Jiri Holik valittiin IIHF:n Hall Of Fameen. |
|
|
|
|
23.01.2002, 13:07
|
#98 |
|
Suosikkijoukkue: Kärpät, The Original Six
|
Milenkiintoista
Hienoa, että joku (TKH) on tiivistänyt kiekkohistoriaa ja sen persoonia tällaisiin teksteihin. Ihan mukavaa unilukemista iltaisin... :)
Vielä jos saisi jutut Valeri Harlamovista (ehkäpä sukulaismies) ja Matti Hagmanista. Kaikki kyllä kiinnostavat, mutta erityisesti nyt nämä kaksi.
__________________
FASlapsi: Jarkko Ruutu on nyt päässyt häviämään SM-liiga finaalit, MM-kisojen finaalin, World Cupin finaalin, olympialaisten finaalin ja kirsikkana kakun päällä siis nyt myös Stanley Cupin finaalin. Jäätävää suomalaisuutta. Liekö ainoa mies Quadrum Silver Club-listalla? Tai no eiköhän siellä muitakin suomalaisia ole. |
|
|
|
|
23.01.2002, 13:15
|
#99 |
|
|
"Vielä jos saisi jutut Valeri Harlamovista (ehkäpä sukulaismies) ja Matti Hagmanista. Kaikki kyllä kiinnostavat, mutta erityisesti nyt nämä kaksi."
Heh. Joo, Harlamovista ja Hagmannista on jutut tehty, mutta jätän ne loppuun. Ei sillä, että ne kovin paljoa keskimääräisiä juttuja parempia olisi, mutta jonkin verran pidempiä kuitenkin. |
|
|
|
|
24.01.2002, 11:44
|
#100 |
|
|
Juttu 53
Kenellä on hallussaan suomalaisten yksien MM-kisojen pisteennätys?? Kyseessä on tietenkin Lauri "Leuka" Mononen, joka tehtaili vuoden 1972 MM-kisoissa mahtavat 15 (9+6) tehot kymmenessä ottelussa. Lauri Mononen syntyi maaliskuun 22. 1950 Joensuussa. Ensimmäisen SM-sarjapelinsä Mononen pelasi kaudella 1967-68 Lahden Reippaan paidassa 17-vuotiaana. Lahden Reippaassa Mononen ei kuitenkaan pelannut kuin kaksi kautta. Itseasiassa Mononen ei ole viihtynyt missään seurassa kahta kautta pitempään. Liekö hän saanut vaikutteita aiemmasta etunimikaimastaan, joka oli valtakunnan presidentinä. Epävirallinen kutsumanimihän Lauri Relanderilla oli "Reissu Lasse". Lahden jälkeen Mononen pelasi kaksi kautta Jokereissa, sitten yhden kauden Karhu-Kissoissa ja sitten taas yhden kauden Jokereissa. Kauden 1974-75 Mononen pelasi TPS:ssä ja sen jälkeen hän siirtyi P-Amerikkaan WHA:han. WHA:ssa Mononen pelasi kaksi kautta Phoenix Roadrunners:n joukkueessa. Ensimmäinen niistä oli kohtuullinen 36 pisteen ja 15 maalin kausi. Toinen oli kuitenkin jo hyvä kausi, Mononen teki 67:ssä ottelussa 50 (21+29). Kaksi kautta ritti Monosella P-Amerikassa niin kuin Suomessakin ja hän palasi takaisin Suomeen ja Helsinkiin, tällä kertaa HIFK:n paitaan. Kahden HIFK:ssa pelatun kauden jälkeen Mononen lopetti 29-vuotiaana. Pisteissä parhaimmalla ja TPS:ssä pelatulla 1974-75 kaudellaan Mononen teki 51 pistettä ja 30 maalia. Kaikkiaan Mononen pelasi SM-sarjassa yhdeksän kautta ja 240 ottelua, ja teki 248 (156+92) tehopistettä. Hän voitti yhden Suomenmestaruuden ja yhden hopean. SM-sarjan All-Starsiin Mononen on valittu kaksi kertaa, -72 ja -75. Keskushyökkääjänä hän jäi hiukan aina Veli-Pekka Ketolan puristuksiin ja varjoon. Monosella on edelleen hallussaan HIFK:n yhden ottelun maaliennätys, kuusi maalia. Tämän hän teki 1977 10-1 päättyneessä ottelussa KooVee:ta vastaan. Mistäpä Lauri Mononen paremmin tunnettaisiin kuin siitä silmiinpistävän isosta leuasta. Ja isohan se oli - ei siitä mihinkään pääse - hyvä ettei ollut leukaa melkein koko pää. Mononen ei ollut niin tavattoman hyvä missään yksittäisessä jääkiekon osa-alueessa, vaan kaikki olivat suhteellisen tasapaksua, mutta kuitenkin hyvää tasoa. Hän oli suuri tahtopelaaja, jolla oli kyky tehdä tärkeitä maaleja ja siten ratkaista tärkeitä pelejä. Siitä hänet myös parhaiten muistetaan, niin ja tietysti siitä mahdottomasta leuasta. Lauri "Leuka" Mononen pelasi Suomen paidassa 145 maaottelua ja teki niissä 88 (51+37) tehopistettä. Hän on edelleen yksi Suomen kaikkien aikojen tehokkaimmista maajoukkuepelaajista. Hän edusti Suomea kuusissa MM-kisoissa ajanjaksolla 1969-1975 sekä 1972 Sapporon Olympialaisissa. Vuosien 1969 ja 1972 MM-kisoissa Mononen oli Suomen paras pistemies. Mononen on yksi Suomen historian tehokkaimmista MM-kisapelaajista ja hänellä on Suomen historian neljänneksi paras pistekeskiarvo MM-kisaottelua kohti. Vuoden 1972 MM-kisat olivat ne Leuka Monosen läpilyöntikisat. Niissä hän oli ylivoimaisesti Suomen paras pelaaja ja sijoittui kisojen pistepörssissä korkeammalle kuin kukaan toinen suomalainen oli koskaan sijoittunut ennen häntä. Mononen teki mahtavat 15 (9+6) pisttettä ja oli pörssin kuudes. Legendaarinen neuvostoliittolainen Aleksander Maltsev voitti pistepörssin tehoilla 22 (10+12) ja toinen neuvostoliittolainen Vladimir Vikulov voitti maalipörssin, 12 maalia. Monosen vuoden 1972 MM-kisojen saavuttama 15 tehopistettä on yhä tänäkin päivänä suomalaisten yksien MM-kisojen piste-ennätys ja mitä todennäköisemmin tulee sellaisena pysymään vielä pitkän aikaan. Monosen 9 maalia on jaettu yksien MM-kisojen maaliennätys yhdessä Raimo Kilpiön, Hannu Järvenpään ja Jarkko Varvion kanssa. Vuoden 1972 MM-kisoissa Mononen oli todella lähellä tulla Suomen historian ensimmäiseksi MM-kisojen All-starsiin valituksi hyökkääjäksi. Mononen sai yhteensä kymmenen ääntä kun lehti-, radio- ja TV-toimittajat valitsivat kisojen All-Stars -viisikon. Enemmän ääniä saivat vain All-Starsiin valitut neuvostoliittolaiset Vladimir Vikulov, Aleksander Maltsev ja Valeri Harlamov sekä yksi tsekkoslovakkialainen, joka jäi Monosen tavoin ilman All-Stars -paikkaa. Tämä Monosen saavutus ohitettiin vasta 1991 kun tapahtui ensimmäinen suomalaisen hyökkääjän valinta All-Starsiin. Tällöin muuan Jari Kurri valittiin kisojen tähdistöön. Vuonna 1972 Mononen oli Suomen paras pelaaja vaikka SM-sarjan jakama palkinto menikin maalivahti Jorma Valtoselle. Tämä siksi että Mononen oli Suomen paras pelaaja paitsi olympiavuonna ensimmäisen kerran erikseen järjestetyissä vuoden -72 Prahan MM-kisoissa, niin myös saman vuoden Olympiakisoissa. Vuoden 1972 Sapporon Olympialaisissa Mononen teki pisteet 7 (7+0), jolla hän voitti Suomen joukkueen sisäiset Maali- ja pistepörssit. Sapporon Olympialaisissa Mononen oli turnauksen toiseksi paras maalintekijä heti legendaariseksi nousseen Valeri Harlamovin jälkeen. Mononen oli Suomen parhaimpia pelaajia myös vuoden -70 ja -75 MM-kisoissa. -75 MM-kisoissa Mononen oli hyvin lähellä tuoda Suomelle historian ensimmäiset mitalit. Tilanne oli ennen peliä niin, että jos Suomi voittaisi ottelun Ruotsia vastaan vähintään kahdella maalilla, niin Suomi saisi pronssia. Muuten Suomi jäisi neljänneksi ja Ruotsi veisi pronssit. Mononen vei ensin Suomen 1-0 johtoon ja sitten vielä 2-1 johtoonkin. Hieman ennen päätösvihellystä Mononen oli jälleen mainiossa tekopaikassa. Tällöin kuitenkin ruotsalaiset kaatoivat niin omat kuin saatavilla olleet suomalaisetkin pitkin ja poikin Ruotsin maalin eteen, ja niin Monosen laukaus kilpistyi lopulta oman pelaajan luistimeen. Vuoden 1971 MM-kisat Lauri Mononen muistaa ikävällä tavalla. Pronssimitalin kannalta Suomelle elintärkeässä ottelussa Ruotsia vastaan Mononen otti typerän viiden minuutin rangaistuksen. Tämä tapahtui ottelun kriittisillä minuuteilla aivan lopussa 1-1 tilanteessa. Maalinhan ne ruotsalaiset siitä tietenkin menivät tekemään ja veivät samalla pronssimitalit 2-1 lukemin. |
|
|
|
Lineaarinen näkymä (oletus)
