Ei osata hävitä, ei voittaa

[Pitkä]

Suomalaisella jääkiekon katsojalla on yhä paljon opittavaa uudelta mantereelta.
<BR>
<BR>Mikä muu uhkakuva saa sapen kiehumaan niin kuin ajatus Toronton tai Montrealin perinteiden romuttamisesta yhdessä yössä; NHL:n perinteikkäimpien seurojen myynnistä rajan taloudellisesti suotuisammalle puolelle?
<BR>
<BR>Viisi vuotta sitten sain kosketuksen siihen, mitä on kanadalainen jääkiekko; peli osa elämää. Sen tiedon ensimmäinen opettaja oli 86-vuotias huonokuuloinen isoisoäiti, joka oli kovasti odottanut tapaavansa Suomesta tulevan kaukaisen vieraan - joka voisi kertoa hänelle enemmän Saku Koivusta, Montrealin tulokkaasta.
<BR>
<BR>Sen jääkiekkokeskustelun kerran käytyään on yhä vaikeampi hyväksyä jääkiekon vääjäämätön siirtyminen Yhdysvaltoihin. Lajin valuminen ihmisille, jotka tulevat Monster Truckien ja WWF:n paini-iltojen välipäivinä areenoille syömään kolmen dollarin hot dogeja ja pyörittelemään päätään ymmällään, kun kentällä vihelletään paitsio tai pitkä. Pitämään meteliä silloin, kun jumbotronilla kehotetaan.
<BR>
<BR>Mitä, oliko se maali?
<BR>
<BR>Tyhmiähän heidän täytyy olla, eivät ymmärrä jalkapallostakaan mitään. Eikä siinä ole edes pitkiä. Silti jääkiekkoilun tullessa kaupunkiin nämä ihmiset osaavat niin paljon suomalaisia enemmän.
<BR>
<BR>Se kuulostaa vitsiltä, muttei ole sitä. Suomalainen, kanadalainen ja yhdysvaltalainen menivät jääkiekko-otteluun ja kisasivat siitä, kenellä on parhaat kannattajat.
<BR>
<BR>Kanadalainen rakasti peliä ja tunsi sen hienoudet heti omakseen. Pelin jälkeen hän kertasi innostuneena ottelun pieniä yksityiskohtia. Yhdysvaltalainen rakasti peliä, muttei ymmärtänyt siitä juuri mitään. Pelin jälkeen hän kertoi innostuneena, kuinka vauhdikasta ja jännittävää peli oli ollut.
<BR>
<BR>Suomalainen olisi voinut rakastaa peliä, mutta ei nähnyt kuin huonot tuomarit, selkääntaklauksen ja sen kuinka vastustajan gooni lähti pakoon oman joukkueen saatanan kovanyrkkistä sälliä. Pelin jälkeen hän veti kännin, uhosi ottelun hävinneen vastustajan kannattajille ja sai turpaansa.
<BR>
<BR>Kahdeksalla kympillä seisomaan ja toinen mokoma eväisiin. Pahaa mieltä saa koko rahan edestä. Näin pohjoisessa jään pitäisi kai olla meille synnynnäisesti tuttu elementti, mutta mitä liukkaammaksi peli kehittyy, sitä pahemmin ollaan rähmällään.
<BR>
<BR>Sen, mikä kullakin pituuskasvussa on vielä edessä päin, saa lippostensa alle kun vetää fanipaidan päälleen. Voittaminen ei ole tärkeää, vaan se, että saa voitolla ärsyttää muita. Me teimme sen. Me teimme vaikka mitä, me sankarit.
<BR>
<BR>Keitä ne on ne sankarit, kun he häviävät? Kunnia tappiosta kuuluu koko joukkueelle, ei enää meille sankareille. Paitakin on jo jossakin kaapissa, ainakin seuraavan pelin alkuun asti. Ja voittihan meidän tappelija heidän ärsyttävimmän pelaajansa. Sehän kuittaa kaiken muun mielipahan. Moninkertaisesti.
<BR>
<BR>Viisitoista vuotta sama paita päällä. Pesty sitä ei ole kertaakaan. Enkä silti voi edes mitkään taikalasit päässä olla tuomitsematta sitä meidän kaveria, joka suutuspäissään tai nuoruuden tyhmyyttään ajaa vastustajan nurinniskoin päätylaudoitukseen. Sitä vastustajaa kun voi tulla pian ikävä, vaikka se olisikin minkä tason levonen tahansa.
<BR>
<BR>Kato, nyt tehtiin sit se maali. Oli kyllä hirvee paitsio!
<BR>
<BR>Me-henki taas saa selkäänajonkin kääntymään puhtaaksi taklaukseksi, korkean mailan tuomareiden likinäköisyydeksi ja paitsiomaalin vastustajan kateudeksi. Eikä tuo paatos ole enää vitsi. Piileehän meidän viisautemme sarjasijoituksessamme.
<BR>
<BR>86-vuotias isomuori totesi jatkoaikatappiosta tyynesti \"Oh dear\". Meneekö meiltäkin yhtä monta vuotta, ennen kuin asioita osataan käsitellä yhtä kypsällä tavalla? Älkääkä vain väittäkö, ettei tämä vanhus elänyt pelissä mukana Jutilan kokoisella sydämellä.
<BR>
<BR>Jääkiekkokeskustelu onnistui rimpuilemaan jatkoajalle. On hyvä vetää henkeä ja miettiä seuraavaa taktiikkaansa ennen kuin edessä on äkkikuolema.
<BR>
<BR>Sitä paitsi, Monster Truckit ovat oikeastaan alkaneet vaikuttaa viime aikoina puoleensa vetäviltä. Jääkiekon seuraamiseen auttaa lobotomia ja kuppi Costa Ricaa päivässä.
<BR>
<BR>Sorry, Mike. I can speak no evil of you. I just love you man.
<BR>
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: Pitkä 2001-02-05 15:08 ]</font>

[finnjewel]

Hieno kirjoitus tuo edellinen. Ei olisi pahitteeksi jos se siirrettäisiin joka maanantaina uudelleen viestilistan kärkeen kunnes sanoma alkaa mennä perille.[addsig]

[hihhu]

Suuret kiitokset ylläpidolle tuon ylläolevan viestin erinomaisuuden havaitsemisesta. Oman korteni ajattelin kantaa kekoon nostamalla tämän taas kärkeen. Asiaakin pitäisi olla vai? Tottakai pitäisi.
<BR>
<BR>
<BR>Äidinkielen opettajani antoi meille ennen kirjoituksia hyvän vinkin siitä, miten saadaan paljon pisteitä. Itsetuntoa tuo tietenkin koetteli, mutta jälkeenpäin voin kyllä tunnustaa että tämä suuri viisaus ei päde pelkästään koulussa vaan kaikessa kirjoittelussa: KETÄÄN EI KIINNOSTA MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET. Jos viestisi ainoa sisältö on se, että olet samaa mieltä jonkun kanssa tai se, mitä mieltä olet jostain asiasta, tuossa alhaalla on nappi ihan sinua varten. Siinä lukee, että peruuta lähetys. Mielipide ilman perustelua on kuin reikä ilman donitsia. Sinun mielipiteessäsi ei ole mitään kiinnostavaa. Sinun ajattelussasi voi olla jotain kiinnostavaa, ne johtopäätökset, jotka olet tehnyt voivat olla kiinnostavia, MUTTA VAIN, JOS KERROT MYÖS SEN, MITEN OLET NOIHIN JOHTOPÄÄTÖKSIIN TULLUT.
<BR>
<BR>Toinen vinkki: siihen, että sitä kutsutaan kirjakieleksi on syy. Se on selkeää, se on helppolukuista ja se antaa kuvan sen ajattelun tasosta, jota sillä esitetään. Sitä kannattaa käyttää, koska täällä tosiaan kirjoitetaan. Jos haluat käyttää puhekieltä, käytä puhelinta.
<BR>
<BR>Kolmas vinkki: lue se tekstisi ennen lähettämistä. Onko siinä jotain uutta. Onko siinä jotain, minkä takia satojen ihmisten pitäisi lukea se. Jos on, niin odota kymmenen minuuttia ja lue se sitten vielä kerran. Se, että kirjoittaja olet juuri sinä ei riitä lähettämisen syyksi. Se, että joku haukkui sinun joukkuettasi tai suosikkiasi ei ole riittävä syy. se, että saat vihdoinkin tilaisuuden antaa takaisin kaikille niille idiooteille vastustajan kannattajille, ei ole riittävän hyvä syy. Se, että juttusi on sairaan pitkä ei ole hyvä syy lähettämiseen tai lähettämättä jättämiseen. Se, että joku onnistui provosoimaan sinua ei ole hyvä syy lähettää mitään, ennemminkin se on hyvä syy odottaa niin kauan, että rauhoitut, ja vastata vasta sitten. Riippumatta siitä, mihin asiaan kommentoit, vain sillä, että esität perusteltuja mielipiteitä ja että tuot jotain uutta keskusteluun on väliä. Amen.
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: hihhu 2001-02-14 19:39 ]</font>