G
Guest
Muutama viikko sitten tällä palstalla ollut keskustelu kristinuskosta, Jeesuksesta, Raamatusta ja yleensä hengellisistä asioista jäi vähän kesken.
Koulukiireiden takia en ole ehtinyt kirjoitella tänne, mutta nyt viikonlopun kunniaksi päätin taas verestää vanhaa keskustelun aihetta.
Viimeksi täällä ollessani tein muutamia johtopäätöksiä. Yksi oli, että nykyihmiset tietävät kristinuskosta ja yleensä Raamatusta todella vähän. Silti löytyi monia jotka ovat valmiita esittämään (yleensä kristinuskon vastaisia) mielipiteitään ilman kovin ihmeellistä pohjatietoa asiasta. Toinen oli, että ateismi tai ainakin agnostismi näyttäisi olevan nykyisin yleisempää kuin uskominen Jumalaan, ja varsinkin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan. Kolmas oli, että ihmiset ovat helposti syyttämästä maailmassa tapahtuvista sodista ja väkivaltaisuuksista kristittyjä ja muiden uskontokuntien edustajia. Erityisen voimakkaana huomasin tuon ilmiön WTC-iskujen yhteydessä, jossa koko Islam haukuttiin ja tuomittiin kasan. Saipa kristinuskokin siinä osansa haukuista.
Ei ole helppoa olla nykyaikana kristitty. Varsinkin jos tunnustat uskosi julkisesti joudut helposti syrjityksi, pilkattavaksi ja jopa väkivallan kohteeksi. Mitään uutta asiassa ei todellisuudessa ole. Kristuksen todelliset seuraajat ovat joutuneet kokemaan vainoa aina siitä lähtien, kun Vapahtaja antoi henkensä Golgatan ristillä hieman vajaa 2000 vuotta sitten. Sanokaa mitä sanotte kirkon omista vainoista, ristiretkistä, inkvisitiosta, jesuiitoista jne. Minä sanon kuitenkin etteivät he olleet Jeesuksen seuraajia todellisuudessa. Mielenkiintoista on, että kirkosta tuli vainoaja vasta sitten kun kirkon asema vahvistui ja siihen liittymisestä tuli ihmisille henkilökohtaista ja materiaalista hyötyä. Alkuajan apostolinen seurakunta oli valtion taholta vainottu, mutta se ei estänyt sen kasvua. Tässä on osoitus Jumalan voimasta. Kautta koko kristinuskon historian on herätys ollut voimakkainta juuri vainojen alla. Sen sijaan hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä kristillisyys on kokenut taantumuksen ja ihmisten välinpitämättömyys hengellisiä asioita kohtaan kasvanut. Kyse on paradoksaalisesta tilanteesta, mutta silti siinä näkyy taustalla Jumalan tahto ja johdatus. Jumala ei halua, että ihminen tavoittelisi uskoa siksi, että voisi kuvitella sen tähden saavansa jotain etua tämän maan päällä elettävän elämän aikana.
Olen kuullut sanottavan, että kristinusko on vanhentunut ja ettei se enää kuulu nykyaikaan. Miten väärässä näin sanovat ovatkaan! Juuri nyt ihmisten pitäisi alkaa pohdiskelemaan hengellistä puoltaan. Olen kuullut myös sanottavan, että usko on merkki heikkoudesta ja kyvyttömyydestä kohdata elävää elämää. Näinhän sitä voisi kuvitella, jos ei osaa katsoa asiaa hengellisten silmälasien läpi. Jumala on kautta aikojen mielistynyt juuri niihin, jotka uskovat sanoman ja tekevät sellaisen sisäisen päätöksen, että Jumala voi katsoa Hänen Poikansa sovitustyön koskevan heitä. Aabraham luettiin vanhurskaaksi siksi, että uskoi ainoaan elävään Jumalaan. Samarialaisen naisen kaivolla kohdannut Jeesus mielistyi naisen lapsenomaiseen uskoon. Sen sijaan epäilevä Tuomas sai Jeesukselta moitteet, koska ei uskonut Jeesuksen olevan sama Jeesus kuin minkä hän oli tuntenut ennen kuin näki naulanreiät hänen käsissään.
Jumalan sana on monelle hullutus. Ymmärrän sen. Hullutusta se olisi minullekin ellen olisi saanut armoa uskoa siihen täydestä sielustani. Jumala haluaa sanansa kautta ikäänkuin saattaa häpeään tämän maailman viisauden, ihmisviisauden, joka on sellaista ylpeää ja jumalankieltävää ihmisviisautta jota Herra ei hyväksy. Oikeastaan Jumalan viha Luojaansa hyljännyttä ihmiskuntaa ja sen järjestelmiä kohtaan on oikeutettua, sillä se opettaa kaikkea muuta kuin Luojan tuntemusta ja Hänen kunnioittamistaan. Siksi Hän ikäänkuin haluaa "näyttää" niille jotka eivät hänen sanaansa usko.
Tästä pääsemme siihen, että Raamatun Jumala ei ole se sama kaiken hyväksyvä ja kaikkea rakastava kosminen hymyhuuli jota nyky-kristillisyys niin innokkaasti markkinoi. Jumala ei ole sadun hyvä haltiatar, joka taikasauvaa heilauttamalla toteuttaa ihmisten itsekkäitä toiveita. Jumalan toiminnassa on nähtävä muitakin elementtejä kuin vain suoraan ihmisen pelastumiseen liittyviä. Olen nähnyt, että näitä piirteitä on jopa joidenkin nykyuskovien vaikea käsittää tai hyväksyä.
Seuraavassa kappale Korinttolaiskirjeestä:
"Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus."
Aivan, tässä tulee esiin se mainitsemani seikka, että kristinusko on hullutus niille jotka eivät siihen usko. Ensin Jumala yritti tehdä liiton maailman kanssa lain ja tottelemisen kautta. Se ei toiminut, vaan Jumalan valittu kansa sortui yhä uudelleen ja uudelleen. Järkiperäinen uskonto ei riittänyt pelastamaan ihmissielua. Mooseksen laki ja 10 käskyä oli täydellinen laki, mutta ihminen ei vain pystynyt sitä noudattamaan. Siksi Jumala teki ihmisen kanssa uuden liiton ilmestymällä maan päälle Jeesuksen hahmossa.
Millainen on tämä uusi liitto ja millaiset ihmiset perivät Jumalan valtakunnan tämän uuden liiton kautta? Vastaus löytyy seuraavasta Korinttolaiskirjeen luvusta:
"Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." (1 Kor 1:21-29.)"
Suuruuden, viisauden, pontevuuden ja mahtavuuden puute kerran taivaaseen pääsevien joukossa tarkoittaa sitä, että he eivät halua olla tai koe olevansa itseriittoisia. En tällä tarkoita sitä, etteikö yksikään viisas tai rikas ihminen perisi taivasten valtakuntaa. Lähinnä asia on niin, etteivät valitut turvaa omaan viisauteensa ja omiin päättelyihinsä, vaan kaikessa turvaavat Jumalaan. Maailman viisauden sijasta he turvaavat Jumalan viisauteen ja ohjeisiin ratkaisevissa asioissa. He eivät koe ansainneensa ikuista elämää omien ansioidensa perusteella, olivatka sitten eläneet miten hyvän elämän tahansa, vaan pitävät itseään armahdettuina syntisinä. Näistä Raamatun kohdista löytyy paljon taustaa Jumalan ajattelu- ja ihmisen pelastukseen tähtäävistä periaatteista.
Tässä oli avaus keskusteluun ja toivottavasti joku tarttuu täkyyn. Asiaa on vielä paljon kertomatta ainakin täällä päässä. Älykkäitä kommentteja puolesta tai vastaan kaivataan!
Koulukiireiden takia en ole ehtinyt kirjoitella tänne, mutta nyt viikonlopun kunniaksi päätin taas verestää vanhaa keskustelun aihetta.
Viimeksi täällä ollessani tein muutamia johtopäätöksiä. Yksi oli, että nykyihmiset tietävät kristinuskosta ja yleensä Raamatusta todella vähän. Silti löytyi monia jotka ovat valmiita esittämään (yleensä kristinuskon vastaisia) mielipiteitään ilman kovin ihmeellistä pohjatietoa asiasta. Toinen oli, että ateismi tai ainakin agnostismi näyttäisi olevan nykyisin yleisempää kuin uskominen Jumalaan, ja varsinkin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan. Kolmas oli, että ihmiset ovat helposti syyttämästä maailmassa tapahtuvista sodista ja väkivaltaisuuksista kristittyjä ja muiden uskontokuntien edustajia. Erityisen voimakkaana huomasin tuon ilmiön WTC-iskujen yhteydessä, jossa koko Islam haukuttiin ja tuomittiin kasan. Saipa kristinuskokin siinä osansa haukuista.
Ei ole helppoa olla nykyaikana kristitty. Varsinkin jos tunnustat uskosi julkisesti joudut helposti syrjityksi, pilkattavaksi ja jopa väkivallan kohteeksi. Mitään uutta asiassa ei todellisuudessa ole. Kristuksen todelliset seuraajat ovat joutuneet kokemaan vainoa aina siitä lähtien, kun Vapahtaja antoi henkensä Golgatan ristillä hieman vajaa 2000 vuotta sitten. Sanokaa mitä sanotte kirkon omista vainoista, ristiretkistä, inkvisitiosta, jesuiitoista jne. Minä sanon kuitenkin etteivät he olleet Jeesuksen seuraajia todellisuudessa. Mielenkiintoista on, että kirkosta tuli vainoaja vasta sitten kun kirkon asema vahvistui ja siihen liittymisestä tuli ihmisille henkilökohtaista ja materiaalista hyötyä. Alkuajan apostolinen seurakunta oli valtion taholta vainottu, mutta se ei estänyt sen kasvua. Tässä on osoitus Jumalan voimasta. Kautta koko kristinuskon historian on herätys ollut voimakkainta juuri vainojen alla. Sen sijaan hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä kristillisyys on kokenut taantumuksen ja ihmisten välinpitämättömyys hengellisiä asioita kohtaan kasvanut. Kyse on paradoksaalisesta tilanteesta, mutta silti siinä näkyy taustalla Jumalan tahto ja johdatus. Jumala ei halua, että ihminen tavoittelisi uskoa siksi, että voisi kuvitella sen tähden saavansa jotain etua tämän maan päällä elettävän elämän aikana.
Olen kuullut sanottavan, että kristinusko on vanhentunut ja ettei se enää kuulu nykyaikaan. Miten väärässä näin sanovat ovatkaan! Juuri nyt ihmisten pitäisi alkaa pohdiskelemaan hengellistä puoltaan. Olen kuullut myös sanottavan, että usko on merkki heikkoudesta ja kyvyttömyydestä kohdata elävää elämää. Näinhän sitä voisi kuvitella, jos ei osaa katsoa asiaa hengellisten silmälasien läpi. Jumala on kautta aikojen mielistynyt juuri niihin, jotka uskovat sanoman ja tekevät sellaisen sisäisen päätöksen, että Jumala voi katsoa Hänen Poikansa sovitustyön koskevan heitä. Aabraham luettiin vanhurskaaksi siksi, että uskoi ainoaan elävään Jumalaan. Samarialaisen naisen kaivolla kohdannut Jeesus mielistyi naisen lapsenomaiseen uskoon. Sen sijaan epäilevä Tuomas sai Jeesukselta moitteet, koska ei uskonut Jeesuksen olevan sama Jeesus kuin minkä hän oli tuntenut ennen kuin näki naulanreiät hänen käsissään.
Jumalan sana on monelle hullutus. Ymmärrän sen. Hullutusta se olisi minullekin ellen olisi saanut armoa uskoa siihen täydestä sielustani. Jumala haluaa sanansa kautta ikäänkuin saattaa häpeään tämän maailman viisauden, ihmisviisauden, joka on sellaista ylpeää ja jumalankieltävää ihmisviisautta jota Herra ei hyväksy. Oikeastaan Jumalan viha Luojaansa hyljännyttä ihmiskuntaa ja sen järjestelmiä kohtaan on oikeutettua, sillä se opettaa kaikkea muuta kuin Luojan tuntemusta ja Hänen kunnioittamistaan. Siksi Hän ikäänkuin haluaa "näyttää" niille jotka eivät hänen sanaansa usko.
Tästä pääsemme siihen, että Raamatun Jumala ei ole se sama kaiken hyväksyvä ja kaikkea rakastava kosminen hymyhuuli jota nyky-kristillisyys niin innokkaasti markkinoi. Jumala ei ole sadun hyvä haltiatar, joka taikasauvaa heilauttamalla toteuttaa ihmisten itsekkäitä toiveita. Jumalan toiminnassa on nähtävä muitakin elementtejä kuin vain suoraan ihmisen pelastumiseen liittyviä. Olen nähnyt, että näitä piirteitä on jopa joidenkin nykyuskovien vaikea käsittää tai hyväksyä.
Seuraavassa kappale Korinttolaiskirjeestä:
"Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus."
Aivan, tässä tulee esiin se mainitsemani seikka, että kristinusko on hullutus niille jotka eivät siihen usko. Ensin Jumala yritti tehdä liiton maailman kanssa lain ja tottelemisen kautta. Se ei toiminut, vaan Jumalan valittu kansa sortui yhä uudelleen ja uudelleen. Järkiperäinen uskonto ei riittänyt pelastamaan ihmissielua. Mooseksen laki ja 10 käskyä oli täydellinen laki, mutta ihminen ei vain pystynyt sitä noudattamaan. Siksi Jumala teki ihmisen kanssa uuden liiton ilmestymällä maan päälle Jeesuksen hahmossa.
Millainen on tämä uusi liitto ja millaiset ihmiset perivät Jumalan valtakunnan tämän uuden liiton kautta? Vastaus löytyy seuraavasta Korinttolaiskirjeen luvusta:
"Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset. Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." (1 Kor 1:21-29.)"
Suuruuden, viisauden, pontevuuden ja mahtavuuden puute kerran taivaaseen pääsevien joukossa tarkoittaa sitä, että he eivät halua olla tai koe olevansa itseriittoisia. En tällä tarkoita sitä, etteikö yksikään viisas tai rikas ihminen perisi taivasten valtakuntaa. Lähinnä asia on niin, etteivät valitut turvaa omaan viisauteensa ja omiin päättelyihinsä, vaan kaikessa turvaavat Jumalaan. Maailman viisauden sijasta he turvaavat Jumalan viisauteen ja ohjeisiin ratkaisevissa asioissa. He eivät koe ansainneensa ikuista elämää omien ansioidensa perusteella, olivatka sitten eläneet miten hyvän elämän tahansa, vaan pitävät itseään armahdettuina syntisinä. Näistä Raamatun kohdista löytyy paljon taustaa Jumalan ajattelu- ja ihmisen pelastukseen tähtäävistä periaatteista.
Tässä oli avaus keskusteluun ja toivottavasti joku tarttuu täkyyn. Asiaa on vielä paljon kertomatta ainakin täällä päässä. Älykkäitä kommentteja puolesta tai vastaan kaivataan!